Browsing by Issue Date

Aphasia is a language disorder acquired after language learning, usually caused by a cerebrovascular accident or a stroke. The severity and type of aphasia symptoms vary individually. Naming difficulties are one of the most common and long-lasting symptoms of aphasia. Self-corrections of one's own speech are a significant part of successful interaction, and they indicate the ability to monitor speech. Aphasia symptoms may impair the ability to monitor. The aim of this master's thesis is to examine the self-repairs of participants with varying degrees of aphasia in naming tasks. The aim of the thesis is to examine the quantity, quality and success of self-corrections. The aim of the thesis is also to examine the not-corrected errors of research subjects in naming tasks. The thesis was carried out as a multi-case study. Four participants with different degrees of aphasic symptoms were selected from the existing material of the Opi Sanoja research project. The participants were selected based on their aphasia quotient determined by the WAB test. The material consisted of audio recordings of the performance of the participants in the Boston naming test, and the naming section of the research project's word learning assignment during two different research visits. Notations were formed from the data using ELAN software. The number of self-corrections and the self- correction elements used, as well as the uncorrected errors of the subjects were analysed and categorised. The data was analysed at individual level. The self-repair elements used, as well as the number of self-repair initiatives, varied between the study participants. The most commonly used self-correction element in the entire data was the interruption of the expression, most often followed by the repetition or rephrasing of a word or syllable. All subjects made successful self-corrections in the Boston naming test. Successful corrections were corrections that improved the phrase closer to the target word. In the naming section of the word learning task, two out of four participants made successful self-correction initiatives. In this study, the amounts of not-corrected errors of the participants were in the same order in both tasks. The participant with the most severe aphasia made the most not-corrected errors and the participant with the least severe aphasia made the least. Due to the small number of participants (N = 4), the generalizability of the results is weak. However, in this data, regardless of the severity of aphasia, the participants tended to correct their own expression at least when naming familiar objects, in which case the ability to monitor speech is at least partially preserved. The severity of aphasia also seems to be related to the preservation of speech monitoring ability when examining uncorrected errors.

Fragiili-X-oireyhtymä (FXS) on yleisin periytyvän kehitysvammaisuuden aiheuttaja ja tunnettu geneettinen autismin kirjon häiriöiden syy. FXS taustalla on X-kromosomissa sijaitsevan FMR1-geenin CGG-toistojaksoalueen monistumisen aiheuttama metylaatio ja geenin inaktivoituminen, johtaen FMR1-proteiinin (FMRP) puutokseen. FMRP liittyy normaaliin aivojen kehitykseen ja aivosolujen välisten yhteyksien muodostumiseen. Kalsiumsignaalit säätelevät hermosolujen kehitykseen liittyviä prosesseja kuten kypsymistä, erilaistumista ja synapsien muodostumista, ja kalsiumkanavien säätelyn ongelmat on yhdistetty autismin kirjon häiriöihin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää L-tyypin kalsiumkanavien myötävaikutus FXS hermosoluesiasteiden erilaistumisen häiriöihin. Osoitamme, että solun depolarisaatiosta aiheutuvat solunsisäiset kalsiumvasteet korostuvat FXS-potilaiden indusoiduista pluripotenteista kantasoluista (iPCS) ja FMR1-poistogeenisten hiirten aivokudoksesta tuotetuissa hermosolujen esiasteissa. Kalsiumin lisääntynyt sisäänvirtaus nifedipiiniherkkien jänniteriippuvaisten kalsiumkanavien (Cav) kautta myötävaikuttaa liiallisiin depolarisaation ja tyypin 1 metabotrooppisen glutamaattireseptorin (mGluR) aktivaation vasteisiin. FXS patofysiologiaan liittyy tunnetusti tyypin 1 mGluR poikkeava toiminta. L-tyypin/T-tyypin Cav-kanavien ekspression suhde on suurentunut FXS-esiasteissa ja korreloi esiasteiden erilaistumiseen glutamaattiherkiksi soluiksi. Aivoista peräisin olevan hermokasvutekijän (BDNF) vähentäminen FXS-hiirten esiasteissa vähentää Cav-kanavien ilmentymistä ja aktivaatiovasteita, mitkä liittyvät lisääntyneeseen fosfolipaasi C-γ1 -lokaation fosforylaatioon TrkB-reseptoreissa ja erilaistuvien esiastepopulaatioiden muutoksiin. Tuloksemme osoittavat, että lisääntyneellä kalsiumin sisäänvirtauksella L-tyypin Cav-kanavien kautta FXS-hermosolujen esiasteissa on kehityksellisiä vaikutuksia.

Objective: Obesity and poor mental health frequently co-occur in adulthood, but their comorbidity and causality during adolescence remain less explored. This study aimed to investigate how symptoms of depression, symptoms of anxiety, self-esteem, and psychological resilience associate to physical growth in Finnish youth. Methods: This study included 1,286 on average 11.2-year-old children (51% girls) from the Finnish Health in Teens (Fin-HIT) cohort study, of which 814 were followed for an average of 4.3 years. Symptoms of depression and symptoms of anxiety were evaluated with Center for Epidemiological Studies Depression Scale for Children (CES-DC) and Screen for Child Anxiety-Related Emotional Disorders (SCARED) at the age of 11. Self-esteem was assessed with Self-Perception Profile for Children (SPPC) at the age of 11. Baseline categorical psychological resilience was cross-classified into four phenotypes based on combination of exposure to early stressful life events (SLEs), assessed with Life Events as Stressors in Childhood and Adolescence, and psychological health, assessed with CES-DC and/or SCARED and SPPC. Weight, height, and waist circumference were self-reported at ages 11 and 15. Sex- and age-specific BMIz was calculated based on IOTF guidelines, and WtHr as waist circumference divided by height. Linear regression models were used to examine the associations between mental health indicators and BMIz/WtHr, while multilevel modeling was used to examine how the mental health indicators associate with change in BMIz/WtHr during the follow-up period. Results: Higher depressive symptoms were associated with a higher WtHr at baseline (p = .001) and a decrease in BMIz (p = .02) and WtHr (p = .001) over the follow-up period. Symptoms of anxiety were associated with a higher WtHr at baseline (p = .017) and a decrease in BMIz (p = .035), and after adjusting for age and sex also with a decrease in WtHr (p = .02). Higher self-esteem was associated with a lower baseline BMIz and WtHr (both p < .001), with a lower follow-up BMIz (p = .041) and WtHr (p = .096), as well as an increasing BMIz (p = .009) and WtHr (p = .016). Belonging to the resilient group was associated with a lower BMIz (p = .04) and WtHr (p = .004) at baseline, as well as a greater increase in BMIz (p = .009) and WtHr (p = .016) during the follow-up period when compared to the non-resilient group. Conclusion: Indicators of mental health and psychological resilience were associated with physical growth in adolescence, and their impact varied over time. These results underline the importance of considering mental health indicators in understanding and addressing adolescent obesity and its dynamics during this critical developmental period.

Objective: Accumulating research has shown that severe illness and ICU care seem to affect the cognitive functioning of ICU survivors in many different patient populations. So far, there seems to be little research focusing on the cognitive functioning of circulatory shock patients. The purpose of this thesis was to investigate the cognitive functioning of circulatory shock patients during the first three months after ICU care. The study aimed to compare the level of cognitive functioning of circulatory shock patients with control subjects at the time of ICU discharge and three months thereafter. Further, a temporal viewpoint was added to explore the recovery of cognitive functioning within the first three months following ICU care. Methods: This study is part of the ASSESS-SHOCK 2 project. The sample (N = 99) included 51 circulatory shock patients and 48 control subjects. The cognitive functioning of circulatory shock patients was assessed at ICU discharge and 3 months thereafter with the MoCA test. The assessment 3 months after ICU discharge also included a comprehensive domain-specific neuropsychological evaluation including 23 tests. The control subjects were assessed once with the same methods. Both the performance means, and frequency of cognitive impairment were considered in the analyses. Group differences were studied with general linear models and analysis of covariance, with age and level of education as factors and covariates. The temporal change was studied with a general linear mixed model, with age, level of education, delirium, and severity of illness as factors and covariates. Results and conclusions: This study was one of the first to focus on the post-ICU cognitive functioning of all types of circulatory shock patients. As hypothesised, circulatory shock patients had a lower level of overall cognitive functioning at ICU discharge than the control subjects. The prevalence of cognitive impairment was 77% for the patients at ICU discharge and 43% three months thereafter, compared to 33% for the control subjects. The significant cognitive differences between the two groups disappeared during the first three months after ICU discharge, as the patients’ cognitive functioning seemed to recover during that period. A closer look at the performance on different cognitive domains revealed, however, that circulatory shock patients still seemed to perform worse than the control subjects in the domains of executive functions and attention, and visuomotor and visual functions at the 3-month follow-up. Based on the results, circulatory shock patients seem to be particularly vulnerable to experiencing cognitive difficulties after ICU care. The findings of this study highlight the importance of screening for post-ICU cognitive difficulties in patients treated for circulatory shock. Identifying the cognitive difficulties already at the hospital could help to set up rehabilitation programs, ensuring that the patients would receive the support needed for the best possible recovery.

Refeeding-syndrooma on ravitsemushoidon aloitukseen liittyvä komplikaatio potilailla, joilla on pitkään jatkunut tai vaikea vajaaravitsemustila. Se ilmenee veren elektrolyyttien, kuten fosfaatin-, kaliumin- ja/tai magnesiumin pitoisuuksien laskuna. Refeeding-syndrooman vaihtelevat oireet, mm. lihasheikkous, sydämen rytmihäiriöt, hengenahdistus ja neurologiset komplikaatiot, johtuvat veren elektrolyyttipitoisuuksien muutoksista ja voivat pahimmillaan kehittyä hengenvaarallisiksi. Tässä tutkielmassa arvioidaan refeeding-syndrooman yleisyyttä suusyöpäpotilailla leikkauksen jälkeen. Esiintyvyyttä arvioidaan fosfaattiarvojen perusteella, sillä fosfaattipitoisuuden laskua esiintyy suurimmassa osassa refeeding-syndroomatapauksista. Raja-arvona käytetään fosfaattitason (P-Pi) laskua alle 0,50 mmol/l. Refeeding-oireyhtymän yleisyyttä ei tarkalleen tiedetä, sillä oireyhtymälle ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää ja esiintyvyys vaihtelee tutkimuspopulaation mukaan. Tutkielmassa oletetaan, että refeeding-syndrooma on verrattain yleinen suusyöpäpotilailla. Tulosten mukaan 13 % suusyöpäpotilaista oli refeeding-syndrooma leikkauksen jälkeen. Suusyöpäpotilailla sairaus itsessään sekä sen hoitomuodot lisäävät refeeding-oireyhtymän riskiä. On tärkeää, että suusyöpäleikkaukseen tulevien potilaiden refeeding-syndrooman riski arvioidaan ennen ravitsemushoidon aloitusta, jotta pystytään ennaltaehkäisemään oireyhtymän kehittyminen.

Tämä tutkielma on osa hanketta, jonka tarkoituksena on selvittää kyynärhermopinteen riskitekijöitä systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin keinoin. Tämän tutkielman laajuuteen sisältyy hankkeen ensimmäinen vaihe, jonka tarkoituksena oli löytää hankkeen seuraavassa vaiheessa tehtäviin systemaattisiin katsauksiin ja meta-analyyseihin käytettävät kyynärhermopinteen riskitekijöitä käsittelevät tutkimukset. Tutkimusten haku suoritettiin PubMed- ja Scopus-tietokannoista huhtikuussa 2022. Hakutekijöiden perusteella tietokannoista löytyi 6090 tietuetta, joista 1331 tietuetta olivat päällekkäisiä tietokantojen välillä. Tutkimusten valinnan ensimmäisessä vaiheessa kävin läpi kaikkien artikkelien otsikot ja tiivistelmät, ja läpikäynnin perusteella hylkäsin 4696 artikkelia. Seuraavassa vaiheessa kävin läpi jäljellä olevat 63 artikkelia kokonaisuudessaan, tässä vaiheessa hylätyiksi tuli vielä 42 artikkelia. Hyväksytyille 21 artikkelille tein tutkimusten laadun arvioinnin, jossa arvioitiin viiden eri harhan lähteen riskiä kolmiportaisella asteikolla kunkin artikkelin kohdalla. Tutkimuspopulaatioon liittyvän harhan riski oli useimmissa tutkimuksissa keskisuuri, ja vain viidessä tutkimuksessa pieni. Riskitekijän tunnistamiseen liittyvän harhan riski arvioitiin viiden eri riskitekijän suhteen, ja se oli tutkimuksissa pieni tai keskisuuri. Päätetapahtuman tunnistamiseen liittyvän harhan riski oli useimmissa tutkimuksissa pieni, mutta kuudessa tutkimuksessa riski oli keskisuuri. Sekoittavat tekijät oli huomioitu laadukkaasti vain viidessä tutkimuksessa, seitsemässä tutkimuksissa harhan riski oli suuri ja lopuissa tutkimuksissa keskisuuri. Suurin osa tutkimuksista oli poikkileikkaustutkimuksia, minkä vuoksi tutkimuspopulaation pysyvyyteen liittyvä riski oli useimmissa tutkimuksissa pieni. Tutkimusten valinta ja laadun arviointi tehtiin tehtiin myös toisen, riippumattoman arvioitsijan toimesta samanaikaisesti. Molempien arvioitsijoiden valitsemat artikkelit sekä laadun arviointi olivat hyvin pitkälle samankaltaiset, mikä lisää uskoa työn luotettavuuteen. Hankkeen seuraavassa vaiheessa tehtävissä meta-analyyseissä tutkittaviksi riskitekijöiksi tulevat kyseeseen erityisesti tupakointi ja ylipaino, joita käsitteleviä tutkimuksia oli useita, ja tutkimuksissa kyseiset altisteet oli kuvattu varsin yhteismitallisesti.

Background. Aphasia is a language disorder caused by brain damage that occurs in up to 40% of stroke survivors. People with aphasia (PWA) often experience abnormalities in learning, short-term memory, and auditory processing, which are interconnected with their language processing deficits. Rehabilitation can induce changes in the auditory processing of PWA, and those changes can be linked also to language recovery. Singing abilities can be preserved in aphasia, which enables enjoyable and sociable therapy models for aphasia. This electroencephalography (EEG) study set out to explore the effects of multimodal choir-singing intervention on the implicit auditory processing capacities of PWA, reflected by the mismatch negativity (MMN), and whether the effect is correlated with changes in communicational abilities and verbal learning. Methods. 34 PWA took part in a 16-week intervention, which comprised of choir singing, melodic intonation therapy and home training. Participants trained one of two novel songs during the intervention. Before and after the intervention, the participants’ brain responses were recorded with EEG, while they listened to modulated versions of the two novel songs, one of which was rehearsed during the intervention. In this passive oddball-design, the songs contained deviations in pitch and phonemes. Communicational abilities and verbal learning were also assessed before and after the intervention. Linear mixed models were used to analyze the change that occurred during the intervention in the MMN response for both trained and untrained songs. Those changes were correlated with changes in communication and learning. Results and conclusions. The intervention had a statistically significant effect on the MMN to phoneme deviations in the trained and untrained songs in the left frontotemporal area. The amplitude of the MMN to phoneme deviations in the trained song decreased, while the amplitude of the MMN to phoneme deviations in the untrained song increased. Furthermore, the attenuation of the MMN to the trained song was correlated with improvement in language performance. These results imply that singing intervention can affect implicit auditory processes in PWA, and that changes in those processes can be accompanied by improved communication abilities.

BACKGROUND: Perinatal asphyxia often leads to hypoxic-ischemic encephalopathy (HIE) with a high risk of neurodevelopmental consequences. While moderate and severe HIE link to high morbidity, less is known about brain effects of perinatal asphyxia with no or only mild HIE. Here, we test the hypothesis that cortical activity networks in the newborn infants show a dose-response to asphyxia. METHODS: We performed EEG recordings for infants with perinatal asphyxia/HIE of varying severity (n = 52) and controls (n = 53) and examined well-established computational metrics of cortical network activity. RESULTS: We found graded alterations in cortical activity networks according to severity of asphyxia/HIE. Furthermore, our findings correlated with early clinical recovery measured by the time to attain full oral feeding. CONCLUSION: We show that both local and large-scale correlated cortical activity are affected by increasing severity of HIE after perinatal asphyxia, suggesting that HIE and perinatal asphyxia are better represented as a continuum rather than the currently used discreet categories. These findings imply that automated computational measures of cortical function may be useful in characterizing the dose effects of adversity in the neonatal brain; such metrics hold promise for benchmarking clinical trials via patient stratification or as early outcome measures.

Mitochondrial encephalomyopathy, lactic acidosis, and stroke-like episodes (MELAS) syndrome is one of the most common mitochondrial diseases. The manifestations are tissue-specific and correlate with the mutation load of mitochondrial DNA (mtDNA), known as heteroplasmy. While cerebrovascular events constitute one of the manifestations of the disease, the role of endothelial cells (ECs) in disease pathogenesis is not yet fully understood. In this study, we utilized human induced pluripotent stem cell (hiPSC) derived ECs carrying the 3243A>G mutation as a model for investigating endothelial dysfunction in MELAS. Here, we report a distinct cell morphology among hiPS-ECs carrying a high mutational load in comparison to isogenic controls. In addition, gene expression analysis revealed a heteroplasmy-associated upregulation of genes related to angiogenesis and the insulin-like growth factor (IGF) pathway in MELAS hiPS-ECs. Our data suggests that heteroplasmy-trigged transcriptomic and phenotypic changes in ECs might serve as a mechanism behind the endothelial dysfunction seen in MELAS patients.

Tämä tutkielma tarkastelee nuorten (15–24-vuotiaiden) raskauksia Suomessa vuosina 2018–2021. Nuorten raskauksiin liittyy enemmän obstetrisia riskejä kuin vanhempien ikäryhmien, teini-ikäisillä odottajilla mm. riski anemiaan, eklampsiaan, virtsatieinfektioihin ja pyelonefriitteihin on muita ikäryhmiä suurempi. Tosin varsinaisesti synnytykseen liittyviä komplikaatioita näyttäisi esiintyvän nuorempien synnyttäjien keskuudessa vähemmän kuin vanhemmilla synnyttäjillä. Lisäksi teiniraskaudella on todettu olevan epäedullisia vaikutuksia naisen terveyteen myöhemmässä elämässä tai ainakin samanlaiset sosioekonomiset riskitekijät, jotka vaikuttavat teiniraskauksien esiintymiseen, johtavat helpommin myös sosioekonomiseen huono-osaisuuteen myöhemmin elämässä. Tutkielmassa tarkastellaan Suomen sadan asukasluvultaan suurimman kunnan nuorten raskaus-, keskeytys- ja synnytyslukuja vuosilta 2018–2021. Lisäksi vertaillaan näiden esiintyvyyttä kaupunkimaisten, taajaan asuttujen ja maaseutumaisten kuntien välillä. Raskauksien, raskaudenkeskeytysten sekä synnytysten esiintyvyyttä vertaillaan muihin Pohjoismaihin ja Eurooppaan, sekä Yhdysvaltoihin, joissa on kehittyneistä maista korkein teiniraskauksien esiintyvyys. Pohjoismaissa teini-ikäisten raskaudet ovat edelleen viime vuosina vähentyneet ja verrattuna Yhdysvaltoihin raskauksien määrä on huomattavan matala. Tutkielman tulosten mukaan 15–19-vuotiailla raskaudet ovat edelleen harvinaisia, ja suurempi osa päättyy keskeytykseen kuin synnytykseen. Kuitenkin kaupunkimaisissa kunnissa asuvilla myös tässä ikäryhmässä raskauksia esiintyy harvemmin, ja ne todennäköisemmin päättyvät raskaudenkeskeytykseen verrattuna maalaismaisiin kuntiin. Teiniraskauksien määrä Suomessa on kuitenkin Pohjoismaisessakin näkökulmasta tarkastellen edelleen matala. 20–24-vuotiailla raskaudet ovat yleisempiä, tässäkin ikäryhmässä raskauksia esiintyy erityisesti taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa ja huomattavasti suurempi osa raskauksista päättyy keskeytykseen kaupunkimaisissa kunnissa.