Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Falk, Otto"

Sort by: Order: Results:

  • Falk, Otto (2018)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kirjallisuuskatsauksella selvittää julkaistujen rinta- ja lannerangan murtumien hoitoalgoritmien sisältö ja näytön aste, sekä se miten niitä on julkaisuhetkellä ja sen jälkeen validoitu. Hoitoalgoritmeja käsitellään kahta: TLICS ja TL AOSIS. Lisäksi Deniksen selkärankamurtumien kolmipilarimalli esitellään sen historiallisen arvon vuoksi vaikka se ei varsinainen hoitoalgoritmi olekaan. TLICS on julkaistu vuonna 2005 ja sillä on maailmanlaajuisesti melko vakiintunut asema kliinikoiden keskuudessa. Se on tarkoitettu ohjaamaan selkärankatraumojen hoitoa kolmimuuttujamalliin perustuvan pisteytyksen avulla. Muuttujina järjestelmässä ovat kuvantamistutkimuksiin perustuva murtuman morfologia, kliininen neurologinen status sekä selkärangan posteriorisen ligamenttikompleksin eheys. TL AOSIS on tuore, vuonna 2016 ilmestynyt hoitoalgoritmi. Se on myös pisteytysjärjestelmä, joka perustuu tietokonetomografialla kuvannettuun murtumamorfologiaan, kliiniseen neurologian arvioon ja potilaskohtaiseen lisämuuttujaan. TLICS on algoritmeista kattavammin tutkittu ja sen luotettavuus ja toistettavuus vaikuttavat olevan kliinikoiden käytössä kohtalaisia, joskin posteriorisen ligamenttikompleksin arviointi on haastavaa. Prospektiivisia tutkimuksia löytyi vain yksi, jonka valossa se näyttää olevan neurologisen toipumisen kannalta turvallinen. TL AOSIS vaikuttaa myös alustavien tutkimusten valossa luotettavalta ja toistettavalta tutkijoiden välillä. Prospektiiviset tutkimukset TL AOSIS-järjestelmästä puuttuvat. Molemmissa hoitoalgoritmeissa on sama pääkirjoittaja ja molempien luomisprosessi koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja kansainvälisen asiantuntijaryhmän yhteistyöstä. Hoitosuositukset algoritmeissa ovat käytännössä moniin asiantuntijamielipiteisiin pohjautuvia, joten vaikka niiden luotettavuus kliinikoiden käytössä on hyvä, tarvitaan prospektiivisia tutkimuksia niiden käytöstä niiden validoimiseksi potilastyössä.