Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Nieminen, Krista"

Sort by: Order: Results:

  • Nieminen, Krista (2024)
    Meningeoomat ovat yleisimpiä kallon sisältä peräisin olevia kasvaimia. Niiden esiintyvyys on suurin iäkkäillä, valtaosa kasvaimista havaitaan yli 65-vuotiailla. Nuorten meningeoomat ovat harvinaisempia ja niissä todetaan tyypillisemmin nopeampaan kasvutapaan viittaavia piirteitä. Nuorten meningeoomien kehittymisen taustalla on usein jokin tunnistettu riskitekijä. Meningeoomat ovat useimmiten hyvänlaatuisia (WHO-luokka 1) ja oireettomia. Oireiset, seurannassa kasvutaipumusta osoittavat tai kokonsa vuoksi aivokudokseen painevaikutuksen aiheuttavat meningeoomat on yleensä aiheellista hoitaa. Ensisijainen hoitomuoto on mahdollisimman laaja mikrokirurginen poisto. Sädehoito soveltuu etenkin pienten kallonpohjassa sijaitsevien oireettomien meningeoomien hoitoon, ja toimii leikkausta täydentävänä hoitomuotona erityisesti WHO-luokan 2-3 meningeoomien hoidossa. Lisäksi sädehoitoa voidaan käyttää leikkauksen jälkeisen jäännösmeningeooman tai uusintakasvun hoitoon. Tässä tutkielmassa käsittelen nuorena aikuisena meningeoomaan sairastuneiden potilaiden leikkauksen jälkeisen sädehoidon tulokset, mahdolliset komplikaatiot sekä selvitän nuorten aikuisten meningeoomien kehittymiselle altistavia riskitekijöitä. Tutkimusaineistona on 20 HUS Neurokirurgian klinikassa leikattua ja HUS Sädehoitoklinikassa sädehoidettua potilasta vuosilta 2004-2018. Potilaiden keski-ikä oli 36 (22-44) vuotta ja 55% heistä oli miehiä. Yli kolmanneksella (35%) potilaista oli taustalla meningeooman kehittymiselle altistava tekijä. 50% meningeoomista sijaitsi takakuopassa. Meningeoomien tilavuuden mediaani leikkaushoitoa edeltävästi oli 6 (0.5-28.6) cm3. 55% leikkauksista oli laajuudeltaan osapoistoja. Meningeoomista 35% oli WHO-luokkaa 2 tai 3. Vakavia sädehoidon haittavaikutuksia ei todettu lainkaan, lievempiä haittoja esiintyi 60 prosentilla potilaista. Potilaiden toimintakyky säilyi oleellisesti ennallaan sädehoidon päätyttyä. Sädehoidon jälkeinen kasvutaipumus todettiin 3 (0.4-13.1) vuoden seurannassa 31 prosentissa meningeoomista. Kaksi potilaista leikattiin uudelleen sädehoidon jälkeisenä seuranta-aikana. Yksi potilas menehtyi hoidoista huolimatta 13 vuoden kuluttua diagnoosista. Nuorten aikuisten meningeoomat muistuttavat ominaisuuksiltaan ja riskitekijöiltään enemmän lasten meningeoomia, kuin iäkkäämpien aikuisten meningeoomia.