Browsing by Title

Johdanto Lihavuus on maailmanlaajuisesti merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Lihavuus on seurausta pitkäaikaisesta painon noususta. Jotta lihavuutta voidaan ehkäistä, on painon nousuun yhteydessä olevat tekijät tunnettava tarkasti. Elintavat ovat yksi merkittävimmistä painon nousuun yhteydessä olevista tekijöistä. Aamupalan syöminen on yhdistetty terveellisempiin elintapoihin kuten esimerkiksi runsaampaan kasvisten käyttöön. Aamupalan syöminen on myös yhdistetty pienempään painoon lukuisissa poikkileikkaustutkimuksissa. Suurin osa tutkimuksista on kuitenkin tehty lapsilla ja nuorilla ja aikuisilla tehtyä tutkimusta on vasta kovin vähän. Lisäksi aamupalan syömisen yhteydestä painoon pitkällä aikavälillä ei ole paljon tutkittua tietoa. Tavoitteet Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, onko aamupalan syöminen yhteydessä painon ja painoindeksin muutokseen 50-vuotiailla aikuisilla 10 vuoden seurantatutkimuksessa. Lisäksi tutkimuksella haluttiin selvittää aamupalan syömisen yleisyyttä ja sen muutosta sekä aamupalan syöjien ja aamupalaa syömättömien elintapojen eroja. Aineisto ja menetelmät Tutkimuksen aineistona käytettiin Ikihyvä Päijät-Häme -tutkimuksen yhteydessä kerättyä aineistoa. Ikihyvä Päijät-Häme on 10 vuoden seurantatutkimus, jossa selvitettiin ikääntyvien päijäthämäläisten terveyttä ja hyvinvointia. Tutkittavat poimittiin satunnaisesti väestörekisteristä kunnan, ikäryhmän ja sukupuolen mukaan vuonna 2001. Tutkimushenkilöt kutsuttiin osallistumaan terveystarkastukseen ja lisäksi he saivat kaksi kyselylomaketta, joita oli mahdollista täyttää joko kotona tai terveystarkastusten yhteydessä. Terveystarkastukset suoritettiin vuonna 2002 ja niiden yhteydessä tutkittavilta mitattiin pituus ja paino. Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin Ikihyvä Päijät-Häme -tutkimuksen yhteydessä kerättyjä tietoja elintavoista eli liikkumisesta, tupakoimisesta, kasvisten, hedelmien ja marjojen käytöstä, ruoanvalmistusrasvan käytöstä, leivänpäällysrasvan käytöstä ja maidon ja piimän käytöstä sekä tietoa mitatuista painosta ja pituudesta sekä painon ja pituuden avulla lasketusta painoindeksistä. Tilastolliset analyysit suoritettiin käyttämällä ristiintaulukointia, logistista regressioanalyysia sekä toistettujen mittausten varianssianalyysia. Tulokset Tutkittavien paino ja painoindeksi nousivat 10 vuoden seurannan aikana. Aamupalan syöminen ei kuitenkaan ollut yhteydessä painon tai painoindeksin nousuun. Aamupalan syöminen oli hyvin yleistä tutkittavilla. Tutkimuksen alussa noin 90 % tutkittavista söi aamupalan. Aamupalan syöminen yleistyi 10 vuoden aikana siten, että tutkimuksen lopussa aamupalan söi 95 % tutkittavista. Naiset söivät aamupalan miehiä useammin sekä tutkimuksen alussa että lopussa. Aamupalaa syövien ja aamupalaa syömättömien elintavat erosivat jonkin verran toisistaan molempina vuosina. Selkeimmin elintapojen ero näkyi tupakoinnissa siten, että aamupalaa syövät tupakoivat selvästi harvemmin verrattuna aamupalaa syömättömiin. Aamupalan syöjät käyttivät myös kolme kertaa todennäköisemmin kasviksia päivittäin verrattuna aamupalaa syömättömiin. Ero oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevä vain tutkimuksen alussa. Aamupalaa syövien havaittiin käyttävän useammin rasvatonta maitoa ja piimää tutkimuksen alussa. Aamupalan syöjät myös liikkuivat useammin verrattuna aamupalaa syömättömiin tutkimuksen lopussa. Johtopäätökset Kaikkien tutkittavien paino ja painoindeksi nousivat tutkimuksen aikana. Aamupalan syömisen ei todettu olevan yhteydessä painon tai painoindeksin muutokseen 10 vuoden seurannan aikana. Muutamissa aikuisilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu yhteys aamupalan syömisen ja vähäisemmän painon nousun välillä. Tämä tutkimus ei kuitenkaan tue olettamaa, että aamupalan syömien olisi yhteydessä vähäisempään painon nousuun. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan, sillä tähän mennessä aikuisilla tehtyä tutkimusta on hyvin vähän.

Green areas in cities provide social, ecological, cultural and economical values. Furthermore, the effects and importance of green areas on human well-being in the context of day to day life have been investigated in previous studies. The creation of green structures, and the quality and quantity of green areas are defined at different levels of urban planning in municipalities. The aim of this research was to determine which factors influence the green area planning process. The study compared the planning processes of Tampere in Finland and Stuttgart in Germany. It also analysed the prevailing trends of the cities and the participation of inhabitants. The study utilized qualitative study methods. The material included documents, reports and laws relating to the planning processes. The themed interviews were carried out in the city offices of Tampere and Stuttgart. The results indicated that landscape and green structure planning were compulsory parts of land-use planning processes in Stuttgart, required by laws, and are applicable nation-wide in Germany. The aims of a Landscape Plan and Green Structure Plan were legalized in a Preparatory Land Use Plan and in a Local Development Plan. In Finland, Tampere had good regulations concerning green area planning, but these were not applicable throughout the whole country. The aims of the green area plans could be legalized in Local Development Plans or in Federal Building Code, but there were not as many specified symbols expressing the content of green areas than in Stuttgart (Germany). A special difference was also the compensation method and habitat network planning that influenced the planning process at many levels in Stuttgart, identifying every green space as a part of a green structure. In addition to ecological values, also city parks and gardens were developed in exhibitions and competitions throughout Germany. The aim of Landscape planning is to combine natural elements and values as part of a landscape and a green structure of every city in Finland. It would also provide ecological development. With increasing knowledge about biodiversity and importance for human well-being, different kinds of green areas in the vicinity could also become more familiar and acceptable to citizens. Resulting from this study, future recommendations would be to develop landscape planning, to include more strategic green area planning based on Land Use Act and utilize interaction with citizens. Furthermore, an understanding and consideration of the ecological and physiological aspects of the environment and the using indicators to measure the fruition of the aims should be mandatory during the co-operational planning processes in order to reach the aims.

Environmental issues have become an important part of today’s business. Some companies have made the decision to strive towards environmental friendliness of operation; others have decided to take a more reactive approach. Even though environmental issues have gotten much attention lately, the portion of green products out of total production is still very small. The purpose of this study is to find out using a single company case study if environmentalism adds value in the print business. From managerial perspective, the aim of the study is also to find out if the possible added value of environmentalism could be further enhanced. The main questions are: What are customers’ main selection criteria for making purchasing decisions? In what respect are customers’ purchasing decisions based on environmental values? Do customers feel that there is added value in environmentally friendly processes and materials? Data for the study is collected from thematic customer interviews, a newsletter survey and a literature review of previous research. Companies in the study include multinational, national and local ones. The study will use a mixed method approach with qualitative data from the interviews and quantitative data from the survey. By gathering data from two different sources with mainly qualitative and theory driven method of analysis, the reliability of the results is greater. Based on the results, environmental and sustainability issues are important issues for some customer companies in printing business, but not everyone wants to pay extra for environmental friendliness. Interestingly, there is clear evidence that also smaller companies are acknowledging the importance of environmental friendliness, so it is not only for large export-orineted companies. Some companies can be identified as proactively pursuing competitive advantages from sustainability and environmental friendliness. The results of the study are used to further develop the case company’s environmental marketing, for example by developing environmental management.

Norovirukset ovat merkittäviä akuutin gastroenteriitin aiheuttajia maailmassa. Ne aiheuttavat noin 700 miljoonaa infektiota ja 200,000 kuolemaa vuosittain. Tämän vuoksi on noroviruksen mahdollisesta ilmateitse leviämisestä tullut merkittävä kiinnostuksen kohde. Tässä tutkimuksessa kehitettiin aerosolisysteemi, jota käytettiin tutkimaan, miten hiiren noroviruksen (MNV) infektiokyky säilyy aerosoloinnin seurauksena. Koe toteutettiin tuottamalla aerosoleja MNV-virusliuoksesta sumuttimen avulla (nebulizer), jonka jälkeen aerosolit kerättiin ohjaamalla ne suppilon kautta petrimaljalla olevalle DMEM-kasvatusliuokselle sekä RAW 264.7 soluille. Mikroskopoimalla soluja todettiin viruksen onnistuneen infektoimaan solut suoraan aerosoleista. DMEM-kasvatusliuoksesta määritettiin infektiivisten virusten pitoisuus sekä tehtiin RT-qPCR-analyysi. Tulosten perusteella pystyttiin havaitsemaan, että hiiren noroviruksen infektiokyky heikkenee aerosoloinnin seurauksena. Lisäksi havaittiin, että isoa osaa viruksista ei pystytty keräämään, kun aerosolit mahdollisesti tarttuivat letkuihin ja aerosolisysteemin seinämiin. Tulevaisuudessa tarvitaan aerosolilaitteita, jotka käsittelevät viruksia hellemmin, keräävät aerosoleja tehokkaammin, sekä matkivat ihmisen elimistöä paremmin.

In instantization milk powders’ reconstitution properties are improved. Typical instantization processes are agglomeration, in which particle size and porosity are increased, and lecithination, in which powder particle surface is made less hydrophobic. Both instantization methods have some drawbacks: Agglomeration is not sufficient for instantizing high fat milk powders, while lecithination tends to decrease powder’s flowability. The aim of this study was to review suitability of agglomeration in instantizing milk powder (SMP) and whole milk powder (WMP). Powders were agglomerated on fluid bed agglomerator by using different binder liquids. The physical properties, like wettability, flowability and particle size, of the agglomerated powders were characterized and compared to the unprocessed raw materials and reference powders (commercial instantized milk powders). According to the results reconstitution properties were improved more when using other binder liquids than only water. The fastest wetting on agglomerated SMP was achieved with sugar binder liquids. However, sugar also impaired powders’ flowability. On agglomerated WMPs fastest wetting occurred with phospholipid fraction as a binder liquid. Future research could investigate usage of different binder liquids in combination and optimizing agglomeration parameters for each binder liquid.

Along with rapid population growth, peri-urban environments have a great potential to improve urban food production. Especially, in developing countries people living in big cities are suffering from food and firewood shortages. Agroforestry could be a sustainable way to produce food and fuel in peri-urban areas, areas surrounding cities. For the development and the analyzing an agroecosystems, various recommendations and guidelines are in place. However, applying these recommendations and guidelines can be complicated and time consuming. The aim of this study was to create an agroforestry system design model which would be simple and easy to use. The model was created based on already existing agroecosystem analyzing and design models. From which publications by Altieri (1983); Agroecology – The scientific basis of alternative agriculture, Nair (1989); Agroforestry systems in the Tropics and Jaenicke et al. (1995); Towards a method to set priorities amongst species for tree improvement research – A case study from West Africa, where chosen to be applied. The study included three different stages: a development of the design model, testing the model and analyzing the model. The testing part was implemented in Dzivaresekwa, a peri-urban area of Harare, Zimbabwe. The data collection for design the agroforestry system consisted interviews of local farmers, project farm characterization and the interview of the project farm manager. Based on the data collected, suitable species and their arrangement were decided. The application of the design model required comprehensive data collection about the project farm’s farming possibilities. About four months was used for the whole design process. This might be too long for most of the farmers depending on agriculture as their only income. However, if the process is done for an entirely new farming system, the time can be found as reasonable. The model can be quite easily modified for each project in question. However, the testing of the model proved that some development should still be carried out. For example determining the suitable species should be simpler.

Johdanto: Ahmintahäiriö on syömishäiriö, jonka oireita ovat toistuvat ahmintakohtaukset. Niiden aikana syödään suuri määrä ruokaa lyhyessä ajassa ja menetetään syömisen hallinta. Tyypillistä on, että ahmija syö pitkin päivää, eikä syömiseen välttämättä liity nälkää. Koska ahminta tuottaa häpeää, ahmija syö yksin. Ahmintaan liittyy itsehalveksunnan ja syyllisyyden tunteita, ja se aiheuttaa voimakasta ahdistuneisuutta. Ahmintahäiriöön ei kuulu tyhjentäytymistä tai muita kompensaatiokeinoja painonnousun estämiseksi kuten bulimia nervosassa. Ahmintahäiriö voi johtaa lihavuuteen, joka on riskitekijä mm. tyypin 2 diabetekselle. Tavoite: Ahmintahäiriön ja ahmintaoireiden esiintyvyydestä suomalaisilla nuorilla naisilla ja miehillä ei ole tietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten yleisiä ahmintahäiriö ja ahmintaoireet ovat tutkittavassa aineistossa oirekyselyn (Eating Disorder Inventory, EDI) ja puolistrukturoidun haastattelun (Semistructured Clinical Interview, SCID) perusteella. Lisäksi selvitettiin masennuksen ja muiden syömishäiriöiden esiintyvyyttä sekä lihavuuden tai ylipainon riskiä ahmintahäiriöisillä naisilla. Samalla selvitettiin diagnostisten tunnuslukujen avulla EDI-oirekyselyn soveltuvuutta ahmintahäiriön tunnistamiseen riskiryhmistä. Aineisto ja menetelmät: Nuorten Kaksosten Terveystutkimuksen (FinnTwin16) osanottajat eli Suomessa vuosina 1975‒ 1975 syntyneet kaksoset (N=5258, 2835 naista, 2423 miestä, vastausprosentti naisilla 87 ja miehillä 83) täyttivät syömishäiriöitä seulovan kyselylomakkeen, joka sisälsi kysymyksiä painosta ja syömiskäyttäytymisestä sekä syömishäiriöiden oireita mittaavan EDI-osion. Seulontapositiiviset naiset, heidän kaksossiskonsa ja satunnaisotos seulontanegatiivisia naisia kutsuttiin puhelinhaastatteluun, jossa diagnosoitiin puolistrukturoidun SCID-haastattelun avulla anoreksia nervosa, bulimia nervosa, ahmintahäiriö ja masennus DSM-IV-tautiluokituskriteereihin perustuen. Miehiä ei haastateltu. Epidemiologisten tunnuslukujen ja logistisen regression avulla kuvattiin ahmintahäiriön ja ahmintaoireiden esiintyvyyttä ja ahmintahäiriön kliinistä kuvaa. Lisäksi EDI-kyselyn soveltuvuutta ahmintahäiriön tunnistamiseen riskiryhmistä selvitettiin herkkyyden ja tarkkuuden receiver operator curve (ROC) -analyysin avulla. Tulokset: Haastattelun perusteella 15 naista sai ahmintahäiriön DSM-IV-diagnoosin (esiintyvyys 0,5 %, ilmaantuvuus 30/100000 henkilövuotta). Muu syömishäiriötausta ahmintahäiriöisillä oli epätavallinen, mutta masennusta esiintyi noin kolmanneksella. Ahmintahäiriöisillä naisilla oli yli 10-kertainen riski (95 %:n luottamusväli 3,0–35,0) ylipainoon tai lihavuuteen (painoindeksi > 25kg/m2) verrattuna kohortin terveisiin. Yksittäisistä ahmintaoireista naisilla yleisimmät olivat tunnen syyllisyyttä ylensyötyäni (20 %), ahdan itseni täyteen ruokaa (13 %) ja syön silloin, kun olen poissa tolaltani (13 %). Miehillä yleisin ahmintaoire oli ahdan itseni täyteen ruokaa (17 %). Paras ahmintahäiriön seula ROC-analyysin perusteella oli EDI:n kolmen ala-asteikon kokonaispistemäärä (AUC-arvo 0,9, herkkyys 86 % ja tarkkuus 82 %). Johtopäätökset: Tulosten perusteella ahmintahäiriö oli harvinainen naiskaksosilla, mutta erilaiset ahmintaoireet olivat melko yleisiä sekä naisilla että miehillä. Masennuksen esiintyvyys sekä lihavuuden tai ylipainon riski ahmintahäiriöisillä olivat suurempia kuin terveillä. EDI-kysely soveltui hyvin ahmintahäiriön seulomiseen. Ahmintahäiriön matalan esiintyvyyden ja EDI-kyselyn seulontaominaisuuksien takia ahmintahäiriön seulominen kannattaa keskittää tiettyihin riskiryhmiin kuten masentuneet tai ylipainoiset nuoret naiset. Ravitsemusepidemiologisesta näkökulmasta ahmintahäiriön ja ahmintaoireilun välinen raja voidaan nähdä liian tiukkana, sillä ahminnan terveydelle aiheuttamia epäedullisia vaikutuksia esiintyy epäilemättä jo paljon ennen varsinaista ahmintahäiriödiagnoosia. Ahmintahäiriön tunnistaminen ja ehkäisy varhaisessa vaiheessa on tärkeää, jotta sen aiheuttamia terveyshaittoja voidaan ehkäistä.

Johdanto: Raskaudenaikaisen D-vitamiinin puutoksen on havaittu vaikuttavan negatiivisesti syntyvän lapsen luuston kasvuun. Myös lapsen riittävä D-vitamiinin saanti on merkittävä tekijä lapsen luuston hyvinvoinnissa. Suomalaisten odottavien äitien D-vitamiinin saanti on usein puutteellista, eikä D-vitamiinia muodostu iholla talvikuukausina Suomen pohjoisen sijainnin vuoksi. Suomalaisten raskaana olevien naisten heikko D-vitamiinitilanne saattaa vaikuttaa lasten luuston terveyteen. Tavoitteet: Työn tavoitteena oli tutkia ovatko raskauden aikainen D-vitamiinitilanne, lapsen D-vitamiinitilanne ja D-vitamiinin saanti vuoden iässä yhteydessä luuntiheyden ja -mineraalipitoisuuden muutoksiin lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Aineisto ja menetelmät: Raskausaikana rekrytoiduista 126 äiti-lapsi-parista vuoden iässä seurantakäynnille saapui 89 (69 %). Lapsilta otettiin verinäyte ja siitä määritettiin D-vitamiinitilannetta kuvaava seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuus (25(OH)D) immunoentsymometrisellä menetelmällä. Lasten sääriluu tutkittiin pQCT-menetelmällä. Vastaavat tutkimukset oli suoritettu sekä lapsille että äideille synnytyksen jälkeen. Äitien seerumin 25(OH)D-pitoisuus alkuraskauden aikana määritettiin THL:n keräämistä verinäytteistä. Lapsilta kerättiin kolmen vuorokauden ruokapäiväkirja sekä kyselylomake, joiden avulla selvitettiin D-vitamiinin saanti ruokavaliosta, D-vitamiinilisän käyttö ja taustatekijöitä. Äideille suoritettiin lyhyt haastattelu koskien lapsen terveyttä ja kehitystä. Tilastollinen tarkastelu suoritettiin SPSS (versio 16.0) –ohjelmalla. Korrelaatioanalyysilla selvitettiin minkä tekijöiden kanssa 1-vuotiaan luuston laatua kuvaavat muuttujat ja niissä tapahtuneet muutokset korreloivat. Regressioanalyysilla tutkittiin selittääkö raskausajan D-vitamiinitilanne, lapsen D-vitamiinitilanteen muutos tai lapsen D-vitamiinin saanti yhden vuoden iässä luustomuuttujien muutoksia. Monimuuttujamallin avulla tarkasteltiin, onko raskaudenaikainen D-vitamiinitilanne lineaarisesti yhteydessä luumuuttujien arvoihin. Tulokset: Lasten D-vitamiinin saanti ylitti keskimäärin suositukset (KA 12,3 ?g/vrk), mutta 20 %:lla seerumin 25(OH)D-pitoisuus oli riittämätön (< 50 nmol/l). Seurantakäynnin aikaan yhä imetetyillä lapsilla Dvitamiinitilanne oli heikompi kuin ei-imetetyillä (p=0,044). Luun mineraalimäärä (BMC, engl. bone mineral content) oli kasvanut eniten niillä lapsilla, joiden äitien D-vitamiinitilanne oli ollut heikoin raskauden aikana ja vähiten niillä, joilla D-vitamiinitilanne raskausaikana oli ollut riittävä. Tulos ei kuitenkaan yltänyt merkitsevälle tasolle (p=0.069). Muissa luumuuttujissa viitteitä yhteyksistä ei löytynyt. Taustatietoja tarkastellessa havaittiin merkitsevä negatiivinen yhteys raskausajan D-vitamiinitilanteen ja lapsen sairastamien nuhakuumeiden lukumäärän välillä (p=0.044). Johtopäätökset: Lasten D-vitamiinin saanti oli suositusten mukaista, mutta siitä huolimatta osalla lapsista Dvitamiinitilanne ei ollut optimaalinen. Erot BMC:n muutoksessa ryhmien välillä viittaavat saavutuskasvuun eli heikomman D-vitamiinitilanteen vaikutus luustoon kompensoituu BMC:n osalta ensimmäisen elinvuoden aikana. Pitkäkestoisia lisätutkimuksia raskausajan D-vitamiinitilanteen ja lapsen luuston yhteyksistä suuremmilla tutkimusotoksilla tarvitaan.

Metsähallituksen luontokeskukset ja -talot ovat asiakaspalvelupisteitä, joiden tehtävänä on jakaa tietoa ja neuvoa luonnonsuojelu- ja retkeilyalueille menijöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä niissä tapahtuvasta oppimisesta. Syvällisempi ymmärrys oppimisesta mahdollistaa asiakaspalvelupisteiden toiminnan ja niissä esillä olevien materiaalien kehittämisen niin, että ne tukevat paremmin kävijöiden oppimista. Tutkimus rajoittui Tunturi-Lapin alueella sijaitseviin luontokeskuksiin ja luontotaloon sekä näiden asiakaspalvelupisteiden yli 15-vuotiaisiin kävijöihin. Tutkimuksessa tarkasteltiin vain luonto-, retkeily- ja saamelaiskulttuuritietojen oppimista. Tutkimuksessa hyödynnettiin luontokeskus Kellokaan, Pallastunturin luontokeskuksen, Tunturi-Lapin luontokeskuksen ja Kilpisjärven luontotalon viimeisimpiä asiakastutkimusaineistoja. Kyseiset asiakastutkimukset on toteutettu vuosien 2004 ja 2011 välillä. Aineisto koostui yhteensä 1546 täytetystä kyselylomakkeesta. Tilastollisessa analyysissä käytettiin ristiintaulukointia ja lineaarisia regressiomalleja. Analyysi pohjautui pitkälti museo-oppimista koskevissa tutkimuksissa saatuihin tuloksiin, erityisesti Falkin ja Dierkingin museokokemusmalliin, jonka mukaan museokokemus rakentuu persoonallisesta, sosiaalisesta ja fyysisestä kontekstista sekä välittömästä toimintakontekstista. Kävijöiden neljä yleisintä syytä vierailla luontokeskuksessa olivat tiedonsaanti, näyttelyt, ostokset ja kahvila. Tiedonsaannista kiinnostuneet kävijät hakivat luontokeskuksesta ennen kaikkea luontoon liittyvää tietoa. Valtaosa kävijöistä oppi vierailun aikana luontoon ja retkeilyyn liittyviä tietoja. Kävijät myös pitivät tiedonsaantia keskimäärin hyvänä. Tietojen oppimiseen vaikuttivat voimakkaimmin elämykset sekä näyttelyn kiinnostavuus ja laatu. Mitä elämyksellisempänä kävijät kokivat vierailun ja mitä kiinnostavampana tai laadukkaampana he pitivät pysyvää näyttelyä, sitä paremmaksi he keskimäärin arvioivat tiedonsaannin. Asiakaspalvelupisteissä esitettävien video- ja diaesitysten katsominen paransi hieman kävijöiden luontotiedonsaantia. Tunturi-Lapin luontokeskuksen Vuovjjuš - Kulkijat -näyttelyyn tutustuminen lisäsi selvästi kävijöiden tietoja saamelaiskulttuurista. Tulosten perusteella luontokeskukset ja -talot onnistuvat jo nykyisellään melko hyvin tehtävässään jakaa tietoa. Kävijöiden oppimista olisi kuitenkin mahdollista parantaa panostamalla elämysten tarjoamiseen, selvittämällä kävijöiden kiinnostuksen kohteet näyttelyitä uudistettaessa, esittämällä näyttelyissä käsiteltävät asiat selvästi ja riittävän yksinkertaisesti sekä houkuttelemalla yhä useammat kävijät katsomaan video- tai diaesitys.

Maahanmuutto Suomeen on kasvanut voimakkaasti 1990-luvun alusta lähtien. Varsinkin Euroopan ulkopuolelta kotoutuneisiin nuoriin miehiin kohdistetaan voimakkaita oletuksia väkivaltaisuudesta ja kontrolloimattomuudesta. Tutkimuksessa tarkastellaan julkisessa keskustelussa kiistanalaisen väestönosan kokemuksia arjestaan suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Kulutustutkimuksen piirissä on tutkittu maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen kulutuskäyttäytymistä sosiaalipsykologiasta johdetun määrällisen akkulturaatiotutkimuksen kautta. Laadullisesti painottunut jälkiassimilaationistinen kuluttaja-akkulturaation tutkimusperinne on osaltaan laventanut ymmärrystä maahanmuuttajien ja vähemmistöryhmien kokemasta arjesta assimilaatio–marginalisaatio -ulottuvuuden sijaan. Tutkimuksessa haastateltiin viittä nuorta maahanmuuttajataustaista miestä, iältään 18–25 vuotta. Haastatteluja on yhteensä kuusi: viisi yksilöhaastattelua ja yksi kolmen hengen ryhmähaastattelu. Haastateltavat ovat asuneet pitkään Suomessa ja puhuvat sujuvasti suomea. Puolistrukturoidut teemahaastattelut analysoitiin teemoittelua ja tyypittelyä käyttäen. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Minkälaiset ovat nuorten maahanmuuttajataustaisten miesten kokemukset kuluttajina ja työntekijöinä? 2) Minkälaiset ovat heidän näkemyksensä kuluttamisesta ja taloudenhoidosta? Tutkimuksen mukaan haasteltavat ovat tyytyväisiä julkisiin ja kaupallisiin palveluihin Suomessa. Joskin palveluiden digitalisoitumiskehitystä kritisoitiin, sillä sen pelättiin vähentävän mahdollisuuksia henkilökohtaiseen palveluun. Palveluiden yhdenvertaisuuden näkökulmasta epämiellyttäväksi koettujen paikkojen, kuten baarien ja ostoskeskusten omaehtoinen välttely yhteenottojen pelossa nousi esiin haastatteluissa. Myös kokemukset kontrollista ja varkausepäilyistä ovat palvelukohtaamisissa asiakkaina ja työntekijöinä läsnä. Miessukupuoli ei näyttäydy erityisenä resurssina palvelukohtaamisissa. Kulutuksen suhteen haasteltavat erittelivät varsin kriittisiä havaintoja kulutuksen merkityksestä kantaväestön elämässä. Kantaväestön koettu kulutuskeskeinen elämäntyyli nähtiin egoistisena ja ristiriidassa omien arvojen kanssa. Pyrkimys taloudelliseen autonomiaan ja perheen tukemiseen on leimallista haastateltavien kulutuspuheessa. Haastateltavat ovat työn ja opiskelun kautta integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta kontaktien vähyys kantaväestön edustajien kanssa osaltaan heikentää koettua tyytyväisyyttä elämään Suomessa.