Browsing by Title

Primary peat formation, infilling (terrestrialization) and paludification are the three main kinds of peatland formation processes. A peatland can develop over previously drier mineral soil if water table level rises or previously formed mire grows or expands. In Finland, the expansion of mires has been occasionally fast and in major part of ombrotrophic raised bogs it has occured while the mire has been in the minerotrophic fen stage. However, based on previous studies there have been different speculations whether the paludification still continues. Paludification study site at the edge of peatland and forested mineral soil was established in Häädetkeidas Strict Nature Reserve in year 1931. The study site, with a set of 4 transects, was studied in 1931, 1945, 1957 and 1997. Vegetation analysis on these permanent transects was repeated in 2016 as a part of this thesis. The aim of this study was to describe the variation of vegetation at the edge of the mire and forested mineral soil and study how the vegetation and plant species assemblies have changed between the years 1931–2016. A long-term vegetation study can reveal whether the species have changed from forest-dominated species to peatland-dominated species and does the paludification process still continue. The paludification process was studied by estimating the canopy-cover of ground layer and field layer vegetation and litter cover, measuring peat thickness, the thickness of aerated peat layer and anoxic peat layer and forest cover in four transects, consisting of 180 subplots. Non-metric multidimensional scaling (NMDS) was used to describe the data. Ground and field layer vegetation were examined by comparing the species’ average cover and frequencies. Environmental variables were studied by correlation analysis. Differences in peat thickness and in the coverage of Sphagnum-mosses between the examination years were studied with oneway variance analysis and t-test. In all four transects the coverage of Sphagnum-mosses had increased between the years 1931 and 2016. The coverage of forest mosses had decreased in two out of four transects. Succession related changes in species were observed in both vegetation layers. There was variation in the vegetation development between the transects and they seemed to be in different stages of the succession and paludification processes. In 93 percent of the study plots the thickness of peat layer had increased during the last 19 years. The changes in vegetation between the years 1931 and 2016 as well as the growth of the peat layer suggests that the paludification process still continues.

Tässä tutkimuksessa laadittiin haavalle (Populus tremula) puun rungon ja oksien tilavuuden käsittävä malli. Mallin luontia varten kerättiin 11 koepuun aineisto. Puista mitattiin Hyytiälän metsäasemalla erilaisia tunnuksia. Rungon ja oksien absoluuttiset tilavuudet selvitettiin käyttämällä dimensiometri-nimistä mitta-laitetta. Manuaalisesti koepuista mitattiin läpimittoja usealta eri korkeudelta rungosta ja oksista katkaisu-kohdasta. Myös oksien ja puun kokonaispituus mitattiin tarkasti puun kaadon jälkeen. Läpimittojen avul-la laskettuja pohjapinta-aloja analysoitiin korrelaatiokertoimien avulla. Koepuiden tilavuutta selitettiin lineaarisella regressioanalyysillä, jossa selittävinä tekijöinä olivat puusta mitatun rinnankorkeusläpimitan ja pituuden luonnolliset logaritmit. Lisäksi laadittiin yhdistetty malli, jossa olivat mukana kaikki aineiston koepuut. Viimeiseksi laadittiin vielä malli, jossa käytettiin vastaavia muut-tujia (neljä kappaletta) kuin Laasasenahon (1982) tilavuusmallissa. Rungon ja oksien pohjapinta-alojen välillä oli selvä korrelaatio puun suhteellisilla korkeuksilla. Korrelaa-tiokertoimet olivat rungon ja oksien yhteenlaskettujen pohjapinta-alojen osalta jopa puiden latvassa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta yli 0,9. Pelkkää rungon pohjapinta-alaa tarkasteltaessa latvuksen korrelaa-tiokertoimet olivat hieman alhaisemmat. Koko aineiston käsittävän tilavuusmalli korjattu selitysaste oli 2 ja 4 muuttujan versioissa 0,999 ja keski-virhe vastaavasti 0,062 ja 0,066. Koepuuaineistoon perustuva haavan tilavuusmalli tuotti vain 0,56 % suurempia tilavuuksia haavan rungon ja oksien tilavuudelle verrattuna upotusmittauslaitteella tehtyihin mittauksiin. Haavan biomassan jakautuminen erikokoisten puiden välillä on tämän tutkimuksen mukaan samankal-taista. Myös runkomuodot olivat aineiston puilla samankaltaisia: niiden rungon ja oksien yhteenlasketuil-la pohjapinta-aloilla puun suhteellisilla korkeuksilla oli selvä korrelaatio. Tutkimuksessa luodulla haavan tilavuusmallilla on korkea selitysaste ja pieni keskivirhe.

Boreal lakes and wetlands that are abundant in the world are vital breeding and resting areas for birds. However, a significant part of wetlands has been globally lost due to human activity. In the study area of this research, Evo, lake habitats are somewhat stable especially in landscape level, changes are mainly lake-specific. Habitat use and its stability have been studied earlier on other bird species, such as ducks (Anas spp.) but little research exists about the matter on wader or shorebird species. This study aimed to compare the patch-scale habitat use stability of two waders; Common Sandpiper (Actitis hypoleucos) and Green Sandpiper (Tringa ochropus). The comparison was also made between the pair densities of these species. Many species are known to benefit from beaver induced floods. However, previous studies have not measured the effect of beaver before, during and after beaver flooding. Therefore, this study aimed to investigate the presence and abundance of Green Sandpiper at different stages of beaver flood. This study showed that the habitat use of Common Sandpiper was more stable than that of Green Sandpiper, although both species showed variation. Pair density of Common Sandpiper was lower than Green Sandpiper’s nearly throughout the study period. Pair density of Common Sandpiper, on the contrary, showed more variation compared to Green Sandpiper’s pair density. Green Sandpipers were observed in nearly all of the beaver ponds in this study. Presence and abundance of Green Sandpiper were highest during the beaver flood, but the numbers stayed high also after the flood. It could be concluded that Common Sandpiper is a species of high site-fidelity and more prone to changes in the environment than Green Sandpiper, which seems to be able to utilize variable habitats, such as flowages regularly created by beaver in the Evo region. In previous studies, many species have been known to benefit from beaver activity, and Green Sandpiper can be seen as a species of plastic habitat use and being able to profit from surroundings altered by beaver. Therefore, this wader benefits notably from beaver floods.

Hajuammattilaisuudella, hajuharjoittelulla ja muulla systemaattisella hajuille altistumisella on merkittävää vaikutusta hajuaistin toimintaan. Muutokset näkyvät esimerkiksi hajuaistin herkkyydessä sekä kyvyissä havainnoida, tunnistaa ja erottaa hajuja toisistaan. Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää eroavatko aistinvaraisen arvioinnin ammattilaiset ja elintarviketieteiden opiskelijat toisistaan hajujen tunnistamisen, kokemisen ja ruokamieltymyksien suhteen. Tutkimuksen hypoteesien mukaan ammattilaiset olisivat parempia tunnistamaan hajuja, kuvailisivat niitä useammilla sanoilla ja arvioisivat ne keskimäärin tutummiksi sekä heillä olisi vähemmän ruokainhokkeja. Lisätavoitteena tutkimuksessa oli myös tarkastella mahdollisia hajunäytteiden välisiä eroja. Tutkimuksen merkityksenä oli olla osa aistinvaraista perustutkimusta ja tuottaa uutta tietoa vähän tutkitun hajuammattilaisten alatyypin, elintarvikkeiden aistinvaraisen arvioinnin ammattilaisten, hajuaistikyvyistä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 85 koehenkilöä, joista aistinvaraisen arvioinnin ammattilaisia oli 23 kpl, elintarviketieteiden opiskelijoita 56 kpl ja muiden alojen opiskelijoita tai työntekijöitä 6 kpl. Tutkimus koostui kolmesta osasta, jotka olivat hajujen tunnistustesti, hajunäytteiden arviointitehtävä sekä verkkokysely. Hajujen tunnistustestissä koehenkilöiden hajuaisti testattiin 32 hajun Sniffin’ Sticks-tunnistustestillä. Hajunäytteiden arviointitehtävässä näytteitä oli 6 kpl (β-jononi, tyrni, L-karvoni, valkosipuli, D-karvoni, balsamico) ja niistä tutkittiin koettua miellyttävyyttä, voimakkuutta, tuttuutta ja laatua. Verkkokyselyllä kartoitettiin koehenkilöiden ruoka-asenteita ja suhtautumisia erilaisiin ruokalajeihin ja ainesosiin. Tutkimuksessa havaittiin ammattilaisten olevan parempia tunnistamaan hajuja ja kuvailevan niitä useammilla sanoilla kuin opiskelijat. Ammattilaiset eivät kuitenkaan arvioineet hajuja keskimääräisesti tutummiksi eikä heillä ollut tilastollisesti merkitsevästi vähemmän ruokainhokkeja. Hajunäytteiden keskinäisessä vertailussa havaittiin eroja hajujen välillä. Miellyttävimmäksi arvioitu β-jononi oli myös hajuista vähiten tuttu ja voimakas. Voimakkaimmaksi ja epämiellyttävimmäksi arvioitiin balsamico, kun taas tutuin haju oli valkosipuli.

Suomessa lähes kaikki teollisuuden käyttämä ainespuu hakataan koneellisesti ja metsäkoneet liikkuvat maastossa nykyisin yhä enemmän ympärivuotisesti. Raskaat metsäkoneet jättävät helposti jälkeensä pahojakin maastovauriota, jotka vaikuttavat metsän ekologiaan. Korjuujälkeen ja etenkin vaurioiden ennaltaehkäisyyn tulee siksi kiinnittää enemmän huomiota. Yksi keino on tarjota metsäkoneenkuljettajille ajantasaista ja luotettavaa kulkukelpoisuustietoa, jonka avulla he voivat toteuttaa korjuun mahdollisimman vähin maasto- ja puustovaurioin. Metsäkoneen, niin kuin muidenkin ajoneuvojen, moottorin tehoa käytetään etenemistä vastustavien voimien voittamiseen. Kulkuvastuksen voittamiseen tarvittava teho vastaa metsäkoneen moottorin tuottamaa tehoa sen liikkuessa tasamaalla tasai-sella nopeudella. Hakkuukoneen renkaan painuminen kasvattaa kulkuvastusta ja näin kantokyvyltään heikkojen kohtien pitäisi näkyä hakkuukoneen liikkumiseen tarvitseman tehon määrästä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, voi-daanko hakkuukoneen CAN-väylädatalla tuottaa jatkuvatoimisesti hakkuukoneen kulkuvastukseen perustuvaa kulkukel-poisuustietoa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti hakkuukoneen telavarustuksen vaikutusta kulkuvastukseen. Tutkimuksessa käytettiin Ponsse ScorpionKing-hakkuukonetta, johon asennettiin tutkimusta varten datatallennin koneen CAN-väylään. Datatallentimella kerättiin GPS:llä paikkaan sidottuja koneen moottorin ja voimansiirron arvoja. CAN-väylä datalla laskettiin koneen kulkuvastus. Kulkuvastuksessa otettiin huomioon rinnevastus ja erilaiset mekaanisesta voimansiir-rosta johtuvat tehohäviöt. Tutkimuksen kokeet suoritettiin kahdella ajouralla, joiden maaperä vaihteli turpeesta melko kivi-seen hieta- ja hiekkamoreeniin. Hakkuukoneen jälkeen urilla ajettiin kuormatraktorilla kuormattuna. Hakkuukoneen kulku-vastustietoja verrattiin syntyneisiin urapainaumiin ja muihin mittaustuloksiin. Hakkuukoneen kulkuvastuksen ja syntyneiden ajourapainaumien välillä oli selvä riippuvuus. Kantavuudeltaan heikot kohdat, joissa syntyi yli 10 cm urapainaumia näkyvät selkeästi korkeampina kulkuvastusarvoina. Kantavilla aloilla hak-kuukoneen kulkuvastuskerroin oli 0,05–0,1 ja heikosti kantavilla aloilla 0,1–0,25. Telojen käyttö hakkuukoneessa näyttäisi tulosten perusteella vaikuttavan kulkuvastukseen. Kun hakkuukoneessa oli telat päällä, kulkuvastus on suurempi kuin ilman teloja ajettaessa. Tulosten valossa hakkuukoneen CAN-väylä tiedolla on mahdollista tuottaa hakkuukoneen normaa-lin työskentelyn yhteydessä maaston kulkukelpoisuustietoa. Tämän avulla esimerkiksi kuormatraktorin kuljettajan on mahdollista suunnitella työnsä niin, että maastoon syntyy mahdollisimman vähän vaurioita.

The loss of forest biodiversity is a global issue. In Finland, there are many measures aiming at preserving the forest biodiversity, for example, protection of the forest habitats defined in the Forest Act and in the Nature Conservation Act; protection of threatened species; the nature management methods in commercially utilized forests and the forest certification. Information of forest resources is collected mainly by remote sensing methods, but also field inventories are carried out, especially when preservation of the areas of high biodiversity value needs to be verified and monitored. Metsäteho Oy has developed an automated method for delineating harvested stands based on harvester location data. The method can be a beneficial tool for providing up-to-date forest resource information. The objective of this study was to research, if harvester location data can be utilized in verifying preservation of areas of high biodiversity value, and in recognizing potential areas, and how that could be implemented in practice. The harvester data used in this study was collected from geographically diverse areas in Finland, and the data contains stem-wise coordinates of harvester while cutting the tree. The delineations of operated areas were generated from harvester location data using the automated method developed by Metsäteho Oy. After the stand delineation was generated, the automated method was utilized in recognizing non-harvested areas left inside and between the harvested stands. Both harvested stands and non-harvested areas were compared to open forest data (including the data of the protected habitats according to the Forest Act and METSO Programme; other protected areas; habitats of threatened species; the Topographic database) using spatial data analysis. The aim was to investigate, if the known areas of high biodiversity value were delimited outside of the harvested stands or if they were left non-harvested within the harvested stand area. In addition, the aim was to research why the automatically recognized non-harvested areas were left without harvesting, and if the non-harvested areas could be potential areas of high biodiversity value. After the spatial data analysis was completed, also field surveys were carried out. Based on the spatial data analysis and the field surveys, the known areas of high biodiversity value were mainly delimited out-side of the harvested stands. The cases in which they were left without harvesting within the harvested stands, were possible to recognize through spatial data analysis. According to the spatial data analysis, part of the automatically recognized non-harvested areas were potential areas of high biodiversity value. Recognized non-harvested areas can be utilized also in recognizing retention tree groups with certain limitations. According to the results, the recognition method for high biodiversity value areas, based on harvester location data, can be utilized when verifying preservation of the high biodiversity value areas, and also other areas that are recorded in spatial data. Based on the observations of this study, it is possible to develop an automated recognition method for high biodiversity value areas, when spatial analysis of datasets in vector format is automated. The positioning accuracy of harvester and the automated method for delineating harvested stands are still causing some challenges when interpreting the results. Also, timeliness and accuracy of the available data of high biodiversity value areas affect on the results of the automated method. To combine different data sources effectively, a data platform is needed in order to use the automated method fluently. The recognition method for high biodiversity value areas can be utilized, for example, when reporting the quality of harvesting work. In addition, the method can be utilized in targeting and minimizing the amount of field inventories when verifying new areas of high biodiversity value. The method enables collecting information and automated monitoring of how the nature management has been integrated into forest management operations in practice. That information contributes to the utilization of forests in economically and ecologically sustainable way.

The right wood raw material should be delivered to the right wood processing mill at the right time, while minimizing costs. In other words, the log demand distributions and quality requirements of mills should be fulfilled. Bucking control tries to solve two problems; what kind of wood assortments to cut from each stand, and what dimensions to cut within each wood assortment. The success of bucking is important, as it is difficult to fix a poor bucking outcome. Modern harvesters collect stem data, from which virtual trees can be created. The bucking of these virtual trees can be simulated with different product instructions and settings. A bucking simulator can be utilized in predicting and optimizing bucking outcome. However, without quality-information of stems a bucking simulator is overly optimistic. Stem quality-information utilized in previous studies has been laborious to collect, and there has been little validation of log distributions simulated with stem quality-information. The object of this study was to determine whether a method, where stem quality-information is derived from harvester-collected stem and log data, could be utilized to improve the accuracy of simulated wood assortment recoveries and distributions. The study focused on Metsä Fibre’s sawmill in Vilppula and clear-cut stands. The usability of the method in bucking control and wood procurement in Finland was of central interest. Results were examined based on the theoretical framework of the study, which outlined the significance of the results to business operations. The bucking of real stems registered by harvesters was simulated with real quality-information derived from harvester-collected data, predicted quality-information derived from the previously mentioned quality data, and without any quality-information. The bucking outcomes were compared to real bucking outcomes registered by harvesters. The focus was on validating the real quality-information derived from harvester-collected data, while the predicted quality-information worked as an example. Without quality-information the simulated total log distribution and the real total log distribution had a match of 84.2 % (butt log: 86.4 %; top and middle log: 80.8 %). With the real quality-information this percentage increased by 2.9 percentile points (butt log: 2.4 pp; top and middle log: 2.4 pp). With the predicted quality-information the percentage increased by 1.6 percentile points (butt log: 1.4 pp; top and middle log: 2.7 pp). The relative bias and the RMSE of the simulated log recovery were 19.0 % (42.6 m³) and 24.6 % (55.1 m³) with no quality-information. With the real quality-information the relative bias and the RMSE of the simulated log recovery were -0.4 % (-1.0 m³) and 4.1 % (9.1 m³). With the predicted quality-information the relative bias and the RMSE of the simulated log recovery were 2.0 % (4.4 m³) and 12.3 % (27.6 m³). The real quality-information was derived from data that was cost-effectively collected by harvesters. Quality-information derived from harvester-collected data enables the consideration of complex dimensional and qualitative requirements, and the derivation of quality-information predictions, in a situation where clear quality-sections of stems can’t be defined.

Hakkuutyön tuottavuus on merkittävä tekijä puunkorjuun kokonaiskustannuksien muodostumisessa. Harvennushakkuiden tuottavuuskehitys on viime vuosina ollut maltillista, mikä on johtanut puunkorjuun positiivisen kustannuskehityksen taittumiseen. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia harvennusvoimakkuudeltaan vaihtelevan harvennustavan mahdollisuuksia hakkuutyön tuottavuuden ja korjuujäljen parantamiseksi. Vyöhykeharvennusmenetelmässä hakkuutyötä tehostetaan pienentämällä hakkuulaitteen työskentelyetäisyyttä, jolloin harvennusvoimakkuus laskee edettäessä kauemmaksi ajouralta. Puunkorjuun tuottavuuden ja puuston erirakenteisuuden lisäämiseksi jätetään ensiharvennuksessa ajourien välimaastoon käsittelemätön vyöhyke, johon toisessa harvennuksessa ajoura avataan. Toisessa vyöhykeharvennuksessa ei käsitellä ensiharvennuksessa avatun ajouran lähialuetta, sillä se on jo ensiharvennusvaiheessa harvennettu myöhemmän harvennuksen jälkeiseen tavoitetiheyteen. Aika- ja tuotostutkimus toteutettiin vertailevana aikatutkimuksena, jossa mukana oli kaksi vaihtoehtoista vyöhykeharvennusta ja vertailu toteutettiin harvennusmallin mukaiseen harvennustapaan. Ajouravälit vyöhykeharvennuksilla olivat 24 m sekä 30 m ja harvennusmallin mukaisella 20 metriä. Vyöhykeharvennuksissa kolmannes ajouravälistä jätettiin käsittelemättömäksi vyöhykkeeksi. Kaikkiin kolmeen käsittelyketjuun sisältyi ensiharvennus ja toinen harvennus. Tutkimusaineisto kerättiin Ponsse-metsäkonesimulaattorilla, johon luotiin ennakkoleimatut virtuaalileimikot tutkimusasetelman mukaisilla puustoilla. Neljä ammatikseen hakkuukoneella ajanutta koekuljettajaa käsitteli samat työmaat kahdessa osassa. Työskentely videoitiin simulaattorin ruudulta ja mittalaitteelta tallennettiin hakkuun toteumatiedot. Korjuujäljen tarkastelua varten simulaattorista kerättiin jälki-inventointina tieto kosketuksen saaneista puista. Tutkimusaineisto käsitti 48 ajotapahtumaa, joissa kaadettiin yhteensä 3 565 runkoa. Harvennushakkuutyön tuottavuutta selittivät kuljettaja, keskijäreys, harvennustapa sekä kuljettajien kehittyminen tutkimuksen aikana. Lineaarisen regressioanalyysin mukaan vyöhykeharvennustapa pienensi ensiharvennuksella hakkuutyön tehoajanmenekkiä saman kokoisella rungolla keskimäärin 8 % ja toisella harvennuksella keskimäärin 9 %. Kahden harvennuksen yhdistetty hehtaarikohtainen tuottavuus oli vyöhykeharvennusmenetelmällä 17–21 % korkeampi kuin tavallisessa harvennuksessa. Vyöhykeharvennusmenetelmä kasvatti kaadettujen runkojen keskitilavuutta 11–14 %, sillä suurempi osuus rungoista kaadettiin toisessa harvennuksessa. Harvennusmenetelmien välillä työvaiheiden tehoajanmenekit poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi leimikkotasolla siirtymisessä ja hakkuulaitteen eteen tuonnissa. Kuljettajatasolla myös viennin, kaato-siirron ja prosessoinnin tehoajanmenekit poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan leimikoiden välillä. Kosketuspuiden osuus jäävästä puustosta oli ensiharvennusvaiheessa vyöhykeharvennusmenetelmällä 50 % pienempi kuin tavallisessa harvennuksessa. Vyöhykeharvennusmenetelmän etuna ensiharvennuksella ovat pienempi kosketuspuiden uranvarsitiheys sekä suurempi jäävä puusto ja ajouraväli. Toisessa harvennuksessa ei harvennusmenetelmien välillä ollut merkitsevää eroa puukosketusten esiintymistiheydessä. Poistuma ajourametriä kohden oli vyöhykeharvennusmenetelmän ensiharvennuksessa -6–23 % ja toisessa harvennuksessa 64–111 % suurempi kuin tavallisessa harvennuksessa. Suurin puutavaran ajouranvarsitiheys oli vyöhykeharvennuksessa 30 metrin ajouravälillä. Maastovaurioiden oletetaan vähenevän poistuman kasvaessa, kun maaperää suojaavan hakkuutähteen määrä lisääntyy. Vyöhykeharvennusmenetelmän jatkotutkimustarpeita todettiin olevan hakkuu- ja lähikuljetustyön maastokokeissa sekä metsikön kehityksen seurannassa käsittelyn jälkeen. Metsikön kehitystä tulisi seurata vaihtoehtoisilla puulajeilla, kasvupaikoilla, puuston tiheyksillä ja tilajakaumalla, jolloin jokaiseen metsikköön voidaan luoda metsätaloudellisesti optimaalinen kiertoaika ja ajouraväli sekä poistuman ja jäävän puuston tiheys eri vyöhykkeillä.

Peatlands are significant pools of carbon and nitrogen. Forestry-drained peatlands have lower methane emissions than undisturbed peatlands, but emissions of carbon dioxide and nitrous oxide increase after ditching. The effect of ditching on the emissions of peat is stronger on nutrient-rich peatlands than on nutrient-poor peatlands. However, the growing vegetation and wood production form a large carbon sink. So far, forestry-drained peatlands have mainly been carbon sinks in Finland. There are 4.6 million hectares of forestry-drained peatlands in Finland. Ditching peatlands for forestry started in the beginning of the 20th century, and was on its height from 1960s to 1980s. Forestry-drained peatlands are reaching maturity now, but there is little knowledge about the effect of forest management practices on greenhouse gas emissions from forestry-drained peatlands. The purpose of this study is to investigate the effect of logging residues on emissions of carbon dioxide, methane and nitrous oxide from forestry-drained peatlands. Greenhouse gas emissions were measured from the nutrient-rich peatland Lettosuo in Tammela that was drained for forestry in 1969. In early spring of 2016, dominant pine trees were harvested to make room for spruce undergrowth. During the harvest, the harvester formed piles of logging residues on its tracks to avoid erosion of the soil. Five plots were established and measurements taken with the closed-chamber method during 2016-2017. On each of the five plots, two chamber collars were installed on the machine’s tracks, full of logging residues, and other two collars were installed outside of the tracks with little to no logging residues. In addition to greenhouse gas emissions, the dry mass of the logging residues, temperature and groundwater level were measured. Carbon dioxide emissions from residue-covered collars was measured at 0.81–0.88 g m-2 h-1. The fluxes were 1.5-2 times larger than on the control collars (0.40–0.54 g m-2 h-1). A kilogram of logging residues raised the emissions by 0.10 ± 0.01 g m-2 h-1. Compared to the dry mass of branches, the dry mass of needles increased the emissions fourfold. On plots 1-4, the collars installed in the groove of the harvester’s tracks were the only sources of methane by 0.0055 mg m-2 h-1. The methane flux of the other collars varied between -0.0035 and 0.0136 mg m-2 h-1. A kilogram of logging residues raised methane fluxes by 0.003 ± 0.001 mg m-2 h-1. Again, the effect of needles was quadruple as compared to branches. Plot #5 was investigated separately due to the Eriophorum vaginatum that had grown inside the collars. On all plots, nitrous oxide emissions didn’t significantly differ from collar to collar, even though emissions measured from logging-residue covered collars (0.20–0.30 mg m-2 h 1) were two to three times larger than on the other collars (0,10 mg m-2 h-1). Logging residues and the mechanical impact of the harvester on the peat soil increase emissions of carbon dioxide and methane. Emissions of nitrous oxide also increase, but the variance of measured emissions and the small sample size rendered the results statistically insignificant.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan hakukoneoptimointia digitaalisen markkinoinnin keinona. Lisäksi tutkitaan, kuinka hakukoneoptimoinnin toimenpiteet vaikuttavat yrityksen Juuri Tapahtumat -verkkosivuston kävijäliikenteen määrään ja sen laatuun Google Analyticsin mittarein mitattuna. Lisäksi tutkitaan verkkosivuston kautta tulleiden tarjouspyyntöjen määrään sekä näkyvyyttä Googlen orgaanisissa hakutuloksissa ennen hakukoneoptimoinnin toimenpiteitä sekä niiden jälkeen tietyillä vertailuajanjaksoilla. Hakukoneoptimointi on tärkeä osa digitaalisen markkinoinnin kenttää. Hakukoneoptimoinnilla pyritään vaikuttamaan orgaaniseen eli maksamattomaan näkyvyyteen hakukoneiden hakutuloksissa. Kuluttajat luottavat orgaaniseen näkyvyyteen hakukoneissa maksettua näkyvyyttä enemmän ja hakukoneoptimointi on erityisesti kustannustehokas digitaalisen markkinoinnin osa-alue. Strategiaan perustuva ja suunnitelmallisuus ovat tärkeitä tekijöitä onnistuneen hakukoneoptimoinnin kannalta. Tutkielmassa tarkastellaan kolmea tärkeintä hakukoneoptimoinnin strategiaa. Nämä kolme tärkeintä hakukoneoptimoinnin strategiaa ovat sisältöstrategia, linkkien rakentamisen strategia sekä sosiaalisen jakamisen strategia. Strategioita tarkastellaan verraten niiden erilaisia tutkimuksia siihen, miten niitä on kirjallisuuslähteiden mukaan kannattavinta toteuttaa. Tutkimuksen tutkimusosio toteutetaan noudattaen kolmea tärkeintä hakukoneoptimoinnin strategiaa hyödyntämällä käytäntöön Juuri Tapahtumien verkkosivuilla. Tutkimustuloksista ilmenee, että kirjallisuuslähteiden perusteella valituilla hakukoneoptimoinnin toimenpiteillä ja strategioilla on positiivista vaikutusta verkkosivuston kävijäliikenteeseen ja sen tarjouspyyntöjen määrään sekä näkyvyyteen Googlen orgaanisissa hakutuloksissa. Tutkimustulosten perusteella voidaan siis todeta, että hakukoneoptimoinnin tärkeimpien strategioiden perusteella tehty hakukoneoptimointi tuottaa tulosta. Näitä tärkeimpiä strategioita voidaan pitää hyvänä perustana onnistuneelle hakukoneoptimoinnin suunnittelulle ja toimenpiteiden tekemiselle. Tämä pro gradu -tutkielma toteutettiin toimeksiantona Juuri Yhtiöt Oy:lle ja sen cateringyksikölle Juuri Tapahtumille.