Browsing by Title

Pro gradu tutkielmani tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät edesauttavat tai vaikeuttavat suomalaisten elintarvikeyritysten menestymistä Kiinan kilpailluilla markkinoilla. Kiina on Suomen toiseksi suurin kauppakumppani elintarvikeviennin osalta 8,2 % osuudella viennin kokonaisarvosta. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla seitsemää asiantuntijaa isoista, keskisuurista ja pienistä elintarvikeyrityksistä. Haastateltavien elintarvikeyritysten silmissä Kiina näyttää suurelta mahdollisuuksia täynnä olevalta markkinalta. He ymmärtävät yhtäläisesti suuret riskit ja haasteet elintarvikeviennin suhteen, jotka erityisesti tiivistyivät kumppanuuden hankkimisen problematiikkaan ja kumppaneiden luotettavuuden arviointiin. Haastavin asia viennissä oli löytää kontakteja, luotettavia kumppaneita ja asiakkaita ulkomailta. Vähemmän kokeneelle viejälle tämä ongelma voi olla este vientitoiminnan aloittamiselle heti alusta alkaen ja kokeneemmallakin viejällä ongelma hidastaa kasvua jossain määrin. Kiinan markkinoille pääsemiseksi muita avainkysymyksiä oli paikallisen liike-elämän kulttuurin, politiikan ja kielen tuntemus. Riskit liittyivät myös yrityskulttuuriin ja kumppaneiden toimivaltaan kohdemaassa, mutta myös asiakaskokoon ja pienten toimitusten logistiikkaongelmiin. Riskit olivat tiedostettuja niin elintarviketurvallisuudesta Kiinan digitalisaatioon. Teoreettis-metodologinen lähestymistapani Kiinan viennin haasteisiin ja mahdollisuuksiin on Vesalan ja Rantasen (2007) kehittämä laadullinen asennetutkimus. Menetelmä tukeutuu relationaaliseen ja retoriseen sosiaalipsykologiaan yhdistäen toisiinsa asenteiden ja arvojen tutkimuksen sekä kielenkäytön ja argumentaation. Asenne nähdään kannanottojen ja perusteluiden summana. Olen tulkinnut haastateltavien perusasennetta, jonka pohjalta kolmijako varauksellisesta, varauksellisesti myönteisestä ja myönteisestä asenteesta on rakennettu. Tarkastelen missä määrin yritykset osoittavat elintarvikeviennissään ja niiden visioinnissa heikkoa tai vahvaa yrittäjämäistä toimijuutta, eli kykyä tunnistaa mahdollisuuksia ja riskejä, ja ottaa perusteltuja riskejä erilaisia resursseja mobilisoiden. Erityisesti myönteinen asenne Kiinan vientiin liittyen on liitettävissä kokemukseen, käytettävissä oleviin resursseihin ja johtavaan asemaan organisaatiossa Tulevaisuuden suuntaa maailman poliittinen tilanne on muuttunut radikaalisti haastatteluiden jälkeen ja nyt moni yritys pohtii varmasti tarkemmin myös autoritääristen valtioiden poliittisia haasteita sekä globaalin pandemian aiheuttamia riskejä vientitoiminnoilleen.

Sorghum (Sorghum bicolor) and amaranth (Amaranthus spp.) are gluten-free cultivated crops native to Africa, and thanks to their drought-tolerating capabilities and adaptive nature, they provide an energy source in areas where cultivation of wheat is not possible. There is a need to exploit these indigenous crops and develop food products with better technological and nutritional properties to battle malnutrition on the continent. Exopolysaccharides (EPS) produced by lactic acid bacteria (LAB) have shown promising properties in improving the technological quality of gluten-free foods. The aim of this project was to identify naturally occurring LAB and yeasts from red sorghum grain, amaranth grain and amaranth leaf flour and from spontaneously fermented sourdoughs made from these flours. Possible EPS-producing LAB were of special interest. The sourdough pH and total titratable acidity were recorded daily, and microbial densities were calculated on selective media. Isolates were selected for sequencing based on morphology and biochemical properties. Twenty seven bacterial isolates, twelve of which produced EPS, were identified by partial 16S rRNA and pheS gene sequencing, and seven yeast isolates were identified by sequencing the variable D1/D2 region of the large subunit rDNA. The identified LAB belonged to five genera: Enterococcus, Lactiplantibacillus, Leuconostoc, Pediococcus and Weissella. The yeasts belonged to the genera Meyerozyma, Pichia and Rhodotorula. In general, many studies focusing on sourdough microbial communities usually concentrate on LAB, with little information on the yeasts currently being available. To the best of the author’s knowledge, this is the first report on sourdough made from amaranth leaves and its native microbial content, with 9/12 isolates producing EPS. This provides an excellent starting point for further study of the technological side of creating a gluten-free baked product using starter bacteria native to the flour itself.

The literature review presents general information on fungi and mycotoxins and then deals with aflatoxins, in particular aflatoxin B1 and M1, their occurrence, significance, and current methods for controlling the risk of aflatoxin. Particular emphasis was given to studies on lactic acid bacteria (LAB) in controlling the growth of aflatoxigenic molds and binding of aflatoxins. The aim of the experimental work was to assess the ability of 171 LAB isolates originating from Kenyan naturally fermented traditional milk and maize samples (1) to inhibit the growth of Aspergillus and (2) to bind aflatoxin M1 in vitro. All the LAB isolates (n=171) were screened for their antifungal activity against A. flavus by an overlay method with 100 µl LAB culture on potato dextrose agar (PDA) plate. Out of 171 LAB isolates, mold growth was reduced by 33 isolates, of which 19 isolates were confirmed to retain their activity. These 19 LAB isolates were tested against A. flavus with three different amounts of LAB culture (50 µl, 100 µl and 200 µl). Three LAB isolates performed best against A. flavus by inhibiting the growth with all the tested amounts of LAB culture. The three LAB isolates were identified as Lactobacillus plantarum first by 16S rDNA sequence analysis and later confirmed by recA derived primers and multiplex PCR assay. The ability of 171 LAB isolates to bind AFM1 from phosphate-buffered saline (PBS) in vitro was carried out. LAB isolates were incubated with an amount equivalent to 50 ng AFM1 /ml for 4 h and then centrifuged (10 000 rpm, 10 °C) for 15 min to obtain supernatant containing unbound AFM1. The amount of unbound aflatoxin was analysed by HPLC chromatography from 51 samples. Binding ability of the analyzed isolates varied from 15,4 % to 51,5 %, and six LAB isolates were shown to bind more than 42,4 % of AFM1. The results showed that all tested indigenous LAB isolated from fermented milk and maize products manufactured in Kenya had variable ability to control the growth of A. flavus and bind AFM1 in vitro. It is suggested that such LAB strains could be used for reduction of the risk of aflatoxin contamination in food and feed chains.

Surface (S-) layers, structural entities that surround the cell envelope of various bacteria, are comprised of a porous lattice of identical protein or glycoprotein subunits. Interestingly, the S-layer is able to promote adherence to host epithelial cells in a variety of Lactobacillus species. L. amylovorus DSM 16698, a strain of porcine origin, encodes at least three putative types of S-layer proteins in its genome sequence. In this study the surface structure of L. amylovorus DSM 16698 strain and the adhesion properties of its S-layer proteins to porcine intestinal epithelial IPEC-1 cell line were examined based on preliminary results. In addition, host receptors potentially specific for S-layer proteins were isolated from IPEC-1 cells. Cloned recombinant S-layer proteins rSlpA and rSlpB of DSM 16698 were reassembled onto fluorescent-labeled L. amylovorus cell wall extracts as a means to mimic the native S-layer lattice structure. Adhesion between the reassembled recombinant S-layer complexes and IPEC-1 cells was assessed qualitatively by microscopy and quantitatively by measuring fluorescence intensity. Results from in vitro adhesion assays indicate that the rSlpA and rSlpB proteins both mediated the adherence of the L. amylovorus DSM 16698 strain to porcine intestinal epithelial cells. Antibodymediated adhesion inhibition experiments were also performed, in which the two rSlps were pretreated with their specific anti-rSlp serum, and showed that adhesion between the rSlps and IPEC-1 cells could be inhibited by the antibody treatment. Moreover, by using fluorescent-labeled rSlp-specific antibody, the surface structure of L. amylovorus cells was microscopically examined. With this immunofluorescent technique, the SlpA and SlpB proteins were both observed to localize on the cell surface and exhibit a similar distribution pattern. Putative S-layer host cell receptors were isolated from the interaction between the reassembled rSlp/cell wall complexes and IPEC-1 derived membrane proteins using a SDS-PAGE-based system. Receptor isolation experiments resulted in repeatedly the same protein profile. It has previously been shown that L. amylovorus DSM 16698 attaches to IPEC-1 cells, but the identities of surface-localized components that mediate this microbe-host interaction had yet to be determined. In this present study, S-layer proteins were found to be an important mediator in the interaction between L. amylovorus DSM 16698 and a porcine epithelial cell line. Additionally, it was shown how S-layer proteins are localized on the surface of L. amylovorus DSM 16698 cells.

Lactobacillus rhamnosus GG on yksi eniten tutkituista ja käytetyistä probioottisista maitohappo-bakteereista. Sillä on erinomainen adheesiokyky, mikä on ensisijaisesti sen SpaCBA-piluksen ansiota. Piluksen lisäksi sen pinnalta on löydetty kaksi muuta adhesiivista proteiinia: MabA (modulator of adhesion and biofilm) ja MBF (mucus binding factor). Adhesiivisuuden lisäksi MBF-proteiinin uskotaan vaikuttavan L. rhamnosus GG:n kykyyn muodostaa biofilmejä, joilla voi olla suolistoa suojaavia vaikutuksia. Tämän tutkielman tavoitteena oli kloonata L. rhamnosus GG:n MBF-proteiinia koodaava geeni L. lactis NZ9100 -kantaan ja tutkia sen vaikutusta adheesioon ja biofilmin muodostukseen. Kohdegeenin monistamiseksi L. rhamnosus GG:stä eristetystä genomisesta DNA:sta käytettiin PCR-menetelmää. Geeni liitettiin osaksi kolmea eri kloonausvektoria: pNZ8121, pNZ8122 ja pNZ8124 ja transformaatio suoritettiin elektroporaatiolla. Geenin ilmentymistä L. lactis -soluissa tutkittiin irrottamalla ja denaturoimalla solujen pintaproteiinit ja erottelemalla ne SDS-PAGE-menetelmällä. MBF-proteiinin vaikutusta adheesioon ja biofilmin muodostukseen tutkittiin 96 kaivon kuoppalevyillä. Biofilmin muodostumiskykyä selvitettiin käyttämällä hydrofiilisiä polystyreenipohjaisia kuoppalevyjä. Adheesion tutkimiseksi kuoppalevyjen kaivot oli päällystetty porsaan musiinilla. Kohdegeenin kloonaaminen L. lactis NZ9100 -kantaan onnistui plasmidilla pNZ8124, jossa oli Usp45-proteiinin signaalisekvenssi proteiinin erittämistä varten. Pintaproteiinien tutkimiseen käytetyn SDS-PAGE-menetelmän perusteella näyttäisi siltä, että kohdegeenin sisältäneet L. lactis -solut tuottivat ja erittivät MBF-proteiinia, joka todennäköisesti oli kiinnittynyt LPNTN-motiivillaan isäntäbakteerin soluseinään. MBF-proteiinin määrä solujen pinnalla oli kuitenkin erittäin pieni. Tässä tutkimuksessa MBF-proteiinia tuottavat L. lactis -solut eivät tarttuneet porsaan musiiniin eivätkä alkaneet muodostaa biofilmiä kuoppalevyillä kasvatettaessa. Koska MBF-proteiinin on osoitettu olevan adhesiivinen proteiini, johtui negatiivinen tulos adheesion osalta todennäköisesti siitä, että MBF-proteiinia tuotettiin liian vähän, jotta se olisi tehnyt solut adhesiivisiksi. Biofilmin muodostumisen osalta negatiivinen tulos johtuu myös todennäköisesti MBF-proteiinin pienestä määrästä solujen pinnalla. On myös mahdollista, ettei MBF-proteiini yksin riitä biofilmin muodostukseen, vaan bakteerisolujen on tuotettava muitakin biofilmin muodostukseen osallistuvia pintakomponentteja.

Kunnalliset ruokapalvelut ovat avainasemassa lähiruoan ja luomun käytön edistämisessä. Asiakastarpeiden monipuolistuessa, lähiruoan ja luomun kysyntä on kasvanut ja se luo paineita kunnille lisätä tarjontaansa sekä antamaan mahdollisuuksia uusille ratkaisuille. On kuntakohtaista, tarjotaanko kouluissa lähi- tai luomuruokaa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää rehtoreiden ja kuntapäättäjien näkemyksiä lähiruoan ja luomun käytöstä kouluruokailussa. Kvalitatiivinen tapaustutkimus toteutettiin teemahaastatteluilla (N=11) Tuusulan kunnan ala- ja yläkoulujen ruokapalveluista talvella 2018–2019. Tutkimuksen viitekehys rakentui kouluruokailun ympärille aikaisempien tutkimusten valossa esitettynä. Tutkimuksen perusteella lähiruokaa ja luomua arvostetaan ja halutaan nykyistä enemmän kouluihin. Rehtoreilla eikä valtuuston jäsenillä ollut lainkaan tietoa lähiruoan tai luomun nykyisestä käyttöasteesta, joten ensisijaisesti toivottiin viestinnän parantamista ja tietoa kunnan tämänhetkisestä tilanteesta. Luomun osalta valtakunnallinen tavoitetaso 20 % täyttyy. Lähiruokaa on tarjolla hyvin satunnaisesti. Haastateltavat eivät olleet pääosin tietoisia hankintalainsäädännön uudistuksesta eikä kansallisista lähiruoka- ja luomuohjelmista. Valtuuston jäsenet kokivat, ettei heillä ole vaikutusvaltaa ruokahankintoihin. Haastateltavat olivat eri mieltä siitä, voisiko Tuusulan kunta hankintalain puitteissa hyödyntää raaka-aineiden hankkimisessa luomua ja lähiruokaa. Ruokapalvelut ovat toistaiseksi itsenäisesti kehittäneet toimintaa haluamaansa suuntaan, eli kotimaisuusasteen nostamiseen. Enemmän luomua tai lähiruokaa voitaisiin tarjota kouluissa mikäli luomu- ja lähituottajien olemassaolosta ja tarjonnasta tiedettäisiin, kunnallista budjettia kasvatettaisiin sekä valtuustosta annettaisiin linjauspäätöksiä aiheeseen liittyen. Tutkimus lisäsi ymmärrystä lähiruoan ja luomun mahdollisuuksista kouluruokailussa. Tulokset ovat yhdensuuntaisia aikaisempien tutkimusten kanssa ja auttavat osaltaan kouluruoan kehittämisessä.

Kiinnostus lähiruokaa kohtaan on kasvanut kuluttajien keskuudessa merkittävästi. Lähiruoasta puhutaan paljon ja sitä myös halutaan ostaa. Kuluttajat ovat entistä kiinnostuneimpia siitä, mistä heidän ostamansa ruoka on peräisin. Tämä lähtökohta antaa tuottajille uudenlaisia mahdollisuuksia toimia markkinoilla. Tuotteiden myynti asiakkaille ilman tukkuliikkeitä ja ylimääräisiä välikäsiä on helpottunut huomattavasti, sillä asiakkaat haluavat ostaa elintarvikkeita suoraan tuottajalta. Ketju pellolta pöytään jää tämän seurauksena lyhyeksi, mutta uudenlainen konsepti asettaa tuottajille myös uudenlaisia haasteita. Tässä tutkimuksessa tutkittiin, miten sauvolaiset perunantuottajat toimivat lähiruokamarkkinoilla ja ovatko heidän toimintatavat ja toimintaympäristö muuttuneet lähiruokatrendin seurauksena. Tutkimuksessa selvitettiin, onko tuotteiden markkinointi helpottunut lähiruoan kysynnän kasvaessa. Tutkimus tehtiin tuottajan näkökulmasta ja sen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimusote. Haastattelut, jotka tuottajille tehtiin, toteutettiin teemahaastatteluina. Haastatellut tuottajat myyvät perunaa Turun seudulle ja haastateltavien joukossa on perunaa eri vuodenaikoina myyviä henkilöitä. Vuodenajasta riippumatta asiakkaat ovat kiinnostuneita lähiruoasta. Tutkimustulosten mukaan tuotteiden myynti on muuttunut helpommaksi lähiruokabuumin seurauksena ja asiakkaat ovat entistä kiinnostuneempia yhteistyöstä paikallisten tuottajien kanssa. Suurin yhteistyökumppani kaikilla tuottajilla on vähittäiskauppa. Lähiruokatoiminta vaatii tuottajilta paljon. Toimintaan on sitouduttava ja toiminnan on oltava jatkuvaa. Myytävän tuotteen laadusta on pidettävä huolta ja asiakkaan toivomuksia on kuunneltava tarkasti.

Tämän tutkimuksen kiinnostuksen kohteina ovat kilpailukykytekijöiden merkityksen ymmärtäminen lähiruokayrityksille ja se miten eri jakelukanaviat mahdollistavat kilpailukyvyn yrittäjän näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää lähiruokayritysten tärkeimmät kilpailukykytekijät sekä se, onko yritysten välillä huomattavissa eroja siinä, miten kilpailuhaasteisiin suhtaudutaan ja miksi suhtautuminen on erilaista. Tavoitteena on myös saada lisää tietoa tämänhetkisestä lähiruokayritysten tilasta, kuten koetusta kannattavuudesta. Lisäksi halutaan selvittää, mitä ruoan jakelukanavia lähiruokayritykset käyttävät ja mitkä jakelukanavat koetaan kannattaviksi tai houkutteleviksi. Myös siitä, onko toimialalla merkitystä siinä, mitä jakelukanavia lähiruokayritykset käyttävät, halutaan saada tietoa. Tutkimuksen aineisto hankittiin lähiruokayrittäjille suunnatulla kyselyllä, joka kerättiin sähköpostilla marras-joulukuussa 2016. Alun perin aineisto kerättiin Luonnonvarakeskuksen Lähikanna -hankkeeseen, mutta osaa kyselyn kysymyksistä hyödynnettiin erillisesti maisterintutkielmassa. Vastaajia saatiin 335, ja niihin sisältyi alkutuotannon, elintarvikkeiden jatkojalostuksen, kaupan ja ravintola- sekä matkailualan yrityksiä. Kysely sisälsi avoimia- ja monivalintakysymyksiä sekä Likert -asteikollisia kysymyksiä. Kyselyn avoimet vastaukset luokiteltiin SWOT -analyysia varten ja yrittäjät klusteroitiin koettujen kilpailuhaasteiden mukaan mahdollisimman samanlaisiin ryhmiin hierakkisella klusterianalyysillä. Teoriana käytettiin Michael E. Porterin viiden kilpailuedun mallia. Toimialan ja jakelukanavan välisiä tilastollisia eroja selvitettiin ristiintaulukoinnilla ja Khii -neliötestillä. Kyselyssä kävi ilmi, että lähiruokayrittäjät kokevat taloudellisen tilansa tyydyttäväksi, mikä on linjassa yleisen maatalouden kannattavuuden kanssa. Suoramyyntiä ja vähittäiskauppaa pidettiin kannattavimpana ja houkuttelevimpana jakelukanavina. Verkkokauppaa puolestaan ei pidetty kannattavana jakelukanavana. Toimialalla todettiin olevan osittain merkitystä siinä minkä jakelukanavan yrittäjä valitsee. Vahvaa vaikutusta todettiin olevan tuotteiden myynnissä vähittäiskaupan, julkisten ruokapalveluiden, ravintola-ja matkailuyritysten sekä muiden verkkokaupassa siten, että elintarvikkeiden jatkojalostuksen yrityksille nämä olivat tärkeämpiä jakelukanavia. Tilastollista merkitystä löytyi myös suoramyynnissä tilalta tai omasta myymälästä sekä REKO -renkaan tai ruokapiirin kautta siten, että ne olivat tärkeämpiä jakelukanavia alkutuotannon yrityksille. Sopeutuminen elintarvikemarkkinoille tapahtuu suojautumalla kilpailun uhkia vastaan ja löytämällä yrityksen kilpailuedut. Aikaisempi tutkimus pienten elintarvikeyritysten kilpailuvalteista sai vahvistusta maisterintutkielmassa. SWOT- analyysissä saatiin selville, että vahvuuksina yrityksillä on ammattitaito ja motivaatio sekä laatu ja toimitusvarmuus. Heikkouksina oli työvoimanpuute, pätevyys ja ajanhallinta sekä taloudellinen tilanne. Lähiruoan mahdollisuudeksi koettiin vienti ja uhaksi tuonti. Koetut kilpailuhaasteet erosivat lähiruokayrittäjillä ja aineistosta hahmottui viisi erilaista yrittäjäryhmää siinä, miten voimakkaaksi kilpailu koettiin toimialan rakenteellisten tekijöiden kannalta. Klustereista muodostui; Osaamista korostava ulkoisia haasteita huomioimaton-, Kaupan sekä raaka-ainetoimittajien vaikutusvaltaa korostava-, Nykyistä kilpailua korostava-, Kilpailuhaasteisiin kokonaisvaltaisesti suhtautuva-, sekä Ison toimijan vaikutusvaltaa korostava yrittäjäryhmä.

Metsien intensiivinen hoito on johtanut lahopuun määrän vähenemiseen ja sen myötä monien lahopuusta riippuvaisten lajien uhanalaistumiseen. Talousmetsien lahopuun määrä on vähentynyt noin kymmenes- jopa sadasosaan luonnonmetsien lahopuun määrästä. Toisin kuin talousmetsien, kaupunkimetsien hoidon tavoitteena ei ole puuntuotos. Hoidon tavoitteena on tarjota ensisijaisesti kaupungin asukkaille virkistyspalveluita ja ylläpitää maisemaa ja kaupunkikuvaa, jolloin metsien hoito on intensiteetiltään kevyttä. Kaupunkimetsistä on myös löydetty harvinaisten ja/tai uhanalaisten lajien esiintymiä ja viime aikoina myös kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen on kiinnitetty huomiota muun muassa jättämällä enemmän lahopuuta kaupunkimetsiin. Kaupunkimetsien monimuotoisuutta on alettu myös tutkia viime vuosina, mutta tutkimuksia lahopuun määrästä kaupunkimetsissä on vähän. Tämän työn tavoitteena oli selvittää lahopuun määrään ja laatuun vaikuttavia tekijöitä Helsingin kaupunkimetsissä. Lahopuun määrää ja laatua tutkittiin maastoinventoinnilla, joka toteutettiin vuonna 2021. Inventoinnissa mitattiin lahopuita kolmenlaisilta koealoilta: kokonaan inventoiduilta metsänhoitokuvioilta, kaistakoealoilta ja linjakoealoilta. Lahopuiden tilavuusmittojen lisäksi niistä kirjattiin tiedot puulajista, puun ilmiasusta sekä puun lahoasteesta. Näin saatiin tietoa määrän lisäksi myös lahopuun laadusta, joka on tärkeä monimuotoisuuden mittari. Tilastollisen analyysin avulla pyrittiin selvittämään, vaikuttaako metsikön hoitoluokka, ikä, ravinteisuus tai elävän puuston pääpuulaji lahopuun määrään ja laatuun. Maastoinventoinnin tulosten perusteella Helsingin kaupunkimetsissä on lahopuuta keskimäärin 14 m3/ha. Arvometsiksi luokitelluilla metsäkuvioilla oli keskimäärin vähintään kaksinkertainen määrä lahopuuta muiden hoitoluokkien metsiin verrattuna. Sen sijaan kasvupaikan ravinteisuudella tai metsän iällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta lahopuun määrään. Kuusivaltaisissa metsissä lahopuuta oli enemmän kuin mänty- tai rauduskoivuvaltaisissa metsissä. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että lahopuun määrä oli suurin alueilla, jotka on monimuotoisuusarvojensa perusteella määritelty arvometsäkohteiksi ja joilla metsien hoito on sen vuoksi jätetty hyvin vähäiseksi. Hoidetuilla metsäalueilla lahopuuta oli vähemmän. Tulos on yhdenmukainen kahden aikaisemmin aiheesta tehdyn tutkimuksen kanssa. Helsingin kaupunkimetsien lahopuu on laadullisesti monimuotoista: lahopuu koostuu useista eri puulajeista ja lahoasteista. Lahopuuta on sekä pysty- että maapuina. Suurin osa lahopuusta oli lehtilahopuuta, mutta havupuiden, erityisesti mäntyjen osuus oli suurempi karummilla kasvupaikoilla ja mäntyvaltaisissa metsissä. Lahopuun lajisto mukaili elävän puuston puulajijakaumaa. Lahopuusta suurin osa oli hyvin vähän lahonnutta puuta. Pitkälle lahonnutta puuta oli noin kolmasosa mitatuista lahopuista. Lahopuiden keskiläpimitta oli 20 cm. Puolet mitatuista lahopuista oli läpimitaltaan alle 17 cm eli melko pieniläpimittaisia. Lahopuun määrä Helsingin kaupunkimetsissä on suurempi kuin Suomen talousmetsien keskimääräinen lahopuun määrä. Lahopuu on myös laadullisesti monimuotoisempaa kuin talousmetsissä. Lahopuusta riippuvaisen eliöstön elinolosuhteet voivat olla kaupunkimetsissä paremmat kuin talousmetsissä. Lahopuuta on kuitenkin kaupunkimetsissä vain korkeintaan neljäsosa luonnonmetsien lahopuun määrästä. Määrä on myös riittämätön turvaamaan useimpien lahopuista riippuvaisten lajien selviytymistä. Tutkimusten mukaan lahopuuta tulisi olla boreaalisissa metsissä vähintään 20–30 m3/ha, jotta useimpien lahopuusta riippuvaisten lajien säilyminen voitaisiin turvata. Kaupunkimetsissä on myös yksittäisiä alueita, joilla lahopuun määrä saavuttaa tai jopa ylittää edellä mainitun suosituksen. Näitä kohteita tulisi kuitenkin lisätä ja olemassa olevaa lahopuuta tulisi vaalia ja lisätä myös muilla alueilla. Kaupunkimetsien lahopuumäärää voidaan helposti lisätä jättämällä metsään kaikki luontaisesti syntynyt kuollut puu. Nopeampaa lisäystä tavoitellessa lahopuuta voidaan myös luoda kaatamalla esimerkiksi ikääntyneitä ja vaaralliseksi katsottuja eläviä puita maapuiksi. Kaupunkimetsien lahopuuston hoidossa tulee ottaa huomioon asukkaiden ja metsien käyttäjien turvallisuus ja toisaalta myös maisemalliset tekijät.

Trees play an important ecological role also after their death. Earlier studies have introduced various methods of modelling coarse woody debris (CWD). However, CWD models that would consider different types of CWD, and their decay class dynamics are lacking from the Finnish commercial forests. The aim of this study was to predict the development of CWD for UPM-Kymmene owned FSC-certified forests in Finland. For that purpose, models for simulating CWD dynamics in Finnish commercial forests were developed for Pinus sylvestris, Picea abies and hardwoods. Trees were classified to different decay classes based on their visual appearance and softness of the wood. The mean residence time of each decay class was used to develop transition matrix model for predicting the possibilities of transitions between different decay classes. In the generated model a tree can stay in the class m or move to classes m+1 or m+2 in a time frame of five years. In addition snags had a possibility to fall i.e. move to down woody debris pool. The results showed that within all the studied tree species, the half-life of snags was 15–20 years. Hardwood logs decomposed faster than softwoods: the half-life of softwood logs was 35–40 years and the half-life of hardwoods was about 25 years. In a hypothetical equilibrium state reached by a continuous CWD input, most snags were in early decay class, whereas most logs were in the advanced decay class. Volume and quality of future CWD in UPM-Kymmene owned FSC-certified forests was predicted, using their current CWD pool and future tree mortality predicted by the forest simulation system MELA. In these simulations, the volume of CWD increased in the future. At the end of the 50-year simulation period, the predicted volume of CWD was 5,9 m3 ha-1. Pinus sylvesris was the dominant CWD species and advanced decayed wood was dominant decay class. The simulation approach demonstrated here has much potential as a useful decision-making tool for CWD management in commercial forests. Incorporating these models into forest management planning could provide valuable information about the effects of management practices on CWD dynamics in commercial forests.