Browsing by Title

Tuotteen alkuperällä on vaikutusta kuluttajien ostokäyttäytymiseen. Alkuperän tulkintaan vaikuttavat mielikuvat, joita ihmisillä on tiettyjä maita kohtaan. Kansainvälistyvälle brändille maamielikuvat ovat tärkeitä, sillä kuluttajalla ei välttämättä ole tietoa brändin ominaisuuksista, vaan ostopäätös pohjautuu mielikuviin tuotteen alkuperämaasta. Maabrändityöllä pyritään luomaan positiivinen kuva maasta, sillä se tukee alkuperämaavaikutusta. Tämän lisäksi onnistuneella maabrändillä lisätään maan kiinnostavuutta viennin, turismin, investointien ja työvoiman silmin, sekä kasvatetaan valta-asemaa poliittisesti. Tämän työn tarkoitus on tutkia sitä, miten Suomen maabrändi ja Suomi alkuperämaana vaikuttavat Iso- Britannian markkinoilla. Aihetta lähestytään Iso-Britanniaan vientiä harjoittavien elintarvikeyritysten kautta. Tutkimusmenetelmä on laadullinen ja toteutettu puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Aineisto kerättiin neljää ruoka- tai juomayritysten toimitus- ja vientipäällikköjä haastatellen. Tutkimus on ajankohtainen, sillä Brexitin myötä Iso-Britannian vienti on romahtanut, mutta vientikohteena maa tarjoaa suuren potentiaalin. Ensimmäisessä osassa tutkimusta tutkitaan brändiä, maabrändiä ja alkuperämaan vaikutusta teoreettisesti. Toinen osa tutkielmaa vertaa sekundaarisiin lähteisiin pohjautuen sitä, miten Suomi näyttäytyy teorioiden valossa ja mikä on Suomen maabrändin tila tällä hetkellä. Empiria rakentuu yritysten näkemysten ja kokemusten kautta maabrändin ja alkuperämaavaikutuksen koettuun voimakkuuteen Iso- Britannian elintarvikemarkkinoilla. Tutkimus osoittaa, että Suomen maabrändi on heikko. Alkuperämaana Suomen ei nähdä tuovan lisäarvoa Iso-Britannian markkinoilla menestymiseen. Liiketaloudellisena implikaationa tutkimus osoittaa, että vahva tuotebrändi, sekä korkealaatuiset tuotteet ovat tärkeitä tekijöitä voimakkaasti kilpailuilla markkinoilla. Positiivisena huomiona Suomen maabrändin koetaan koko ajan vahvistuvan ja profiloitumalla Pohjoismaalaiseksi tai Nordic:iksi alkuperämaavaikutuksen koetaan vahvistuvan positiivisesti. Suomen maabrändiä tulisi tietoisesti vahvistaa, jotta sen moniulotteisista hyödyistä olisi enemmän apua vientimarkkinoilla.

The aim of this study was to find out the province centres distances significance for free sale forest property asking prices. In this case were determined distances from forest properties to the centres of the provinces and relative dif-ferences between the summation approach fair values and asking prices. The specified relative differences were compared with sale objects distances from the provincial centres. From the sale ads were collected forest property sale information that was not available in the Real estate purchase price register by the National Land Survey. From the sale ads collected data were location of the forest property, surface area, fair values by summation approach, summation approach correction of aggregate value, asking price and quantities of logs and pulpwood. Fixed property transaction costs and transfer tax effect were not taken into accounts. In the data were not collected unseparated piece of lands and forest properties with special values. Forest property with a lot of mire, significantly treeless bogs and/or quagmires, was removed from the research data. In addition all the items for sale in the province of Lapland were removed from data too. Sale items area-based exclusion was not made. The basic information, forest resources and computational forestry key figures of the research data was presented as functions of the provincial centres distances. Above mentioned data exclusions and the central research hypothesis results that in formed models were not used many simultaneous variables. Forest property asking prices were higher than the fair values by summation approach. The average asking price of the whole research data was 114 % of summation approach fair values. This meant that the asking prices were av-erage 14 % higher than the fair values. The variation was 52 to 175% of the fair values of the sales items. Near the provincial centres economic forests relative asking prices were higher than those further away from the centres, but the change was almost non-existent. Similarly summation approach aggregate values corrections rates change was just as modest. Areas of the sales items increased as a function of the distances of the centres of the provinces and when areas increased asking prices per hectare decreased. Average volume of growing stock de-creased when distances from the provincial centres increased. Logs and pulpwood shares changed logically. When surface areas of the research data decreased, average volume of growing stock increased. The average unit prices of trees in research data decreased when the provincial centres distances and the average volumes of growing stocks increased.

Street trees are an important part of a comfortable urban environment. Their beneficial effects in the built environment have been documented in a number of ways around the world. In urban environment tree roots are often grown in limited volumes of soil and competing for space with artificial construction materials and technical structures. Low oxygen concentrations in urban soils are considered as one of the major growth limiting factors, particularly under street pavements. The terrestrial growth conditions are difficult to alter in urban environment. By improving below-ground conditions, tree well-being and sustainability can be significantly increased. Increased ensign of growing conditions and the awareness of the value of urban trees have contributed to the creation of landscaping applications such as structural soil. This study compared gas concentrations in the air of structural and conventional soils, used in roadside tree plantings in the City of Helsinki. Soil air samples were collected during growing seasons 2012 and 2013. Proportions of nitrogen, oxygen, carbon dioxide and methane in soil air were determined by a gas chromatograph. CO?-fluxes were used to evaluate the effect of the soil surfacing material to ground ventilation. Structural soil contained more oxygen in all depths compared to conventional tree soil. A strong correlation existed between oxygen and carbon dioxide concentrations. It seems that cobblestone coating with wide seams does not impair the ground ventilation compared to soil covered with cast-iron grate. Atmospheric growth conditions were more favorable in the structural soil; however the oxygen concentrations in conventional soil were also high.

The soil mineral nitrogen content is affected by many factors such as nitrogen fertilizer, fertilization and cultivated plant species. The effects of these factors on soil mineral nitrogen content were examined and the research was conducted at the Viikki Research Farm during 2013–2015. The possibility of using soil mineral nitrogen content and nitrogen balance to optimise nitrogen fertilization was also studied as well as the leaching of mineral nitrogen during winter and the factors affecting leaching. The soil type of the experimental area was clay loam in topsoil and sandy loam in subsoil. Soil samples were taken in the spring before tillage and in the autumn before soil freezing from topsoil (0-20 cm) and subsoil (30-50 cm). Ammonium and nitrate were extracted from soil samples with 2 M KCl. Plant species and fertilization changed every year, but fertilization followed the regulations for the subsidies of agricultural environment and all the fertilizers and cultivars were commercially available in Finland. The nitrogen content of the seed and forage samples were determined. The actual nitrogen yield and nitrogen balance were calculated. The expected nitrogen yield and nitrogen balance were calculated with the common nitrogen contents of seeds published by the Finnish Agency for Rural Affairs and compared to the actual nitrogen yield and nitrogen balance, but no differences were found. Soil mineral nitrogen content, nitrogen balance and nitrogen yield varied a lot from year to year which was partly caused by the differences between the growing seasons and winters as well as the changes of cultivated plants and fertilization. The soil mineral nitrogen content was smaller in the spring (33 N kg/ha) than in the autumn (55 N kg/ha). Grass took more nitrogen than the other plant species. The soil nitrate content was smaller under growing grass than harvested plant stand in the autumn and the ammonium content was greater under growing grass than other plant species in the spring. The soil mineral nitrogen content was reduced and differences between treatments were moderated during the winter, which was probably caused by leaching. Fertilization had no direct effect on soil mineral nitrogen content. Increasing nitrogen fertilization increased nitrogen balance, but there was no correlation between nitrogen balance and soil mineral nitrogen content.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millä menetelmillä ja missä laajuudessa maanrakennus- ja koneurakointialan PK-yrityksen tulisi mitata ja raportoida ilmastopäästöjään, tunnistaa parhaat käytännöt raportoinnissa, arvioida kohdeyrityksen ilmastopäästöjen taso ja tunnistaa pääasialliset päästölähteet sekä teknistaloudellisesti relevantit toimenpiteet päästöjen vähentämiseen ja lisäksi arvioida onko hiilineutraalisuus kohdeyrityksen kannalta relevantti tavoite. Tutkimuksen pohjaksi muodostettiin katsaus ilmastopäästöjen mittaamista käsittelevään kirjallisuuteen sekä alan tärkeimpiin raportointistandardeihin. Soveltava osa toteutettiin intensiivisenä tapaustutkimuksena, keskittyen yhteen kohdeyritykseen – Maamark Oy:hyn. Kohdeyritys on pääkaupunkiseudulla toimiva maarakennus- ja koneurakointialan yritys, joka tarjoaa laajan valikoiman maanrakennus- ja koneurakointipalveluita pääkaupunkiseudun kunnille, julkisyhteisöille ja yksityisille toimijoille. Tutkimus osoittaa, että ilmastopäästöjen seurantaan ja raportointiin on vakiintunut selkeitä parhaita käytäntöjä, jotka rakentuvat tyypillisesti elinkaariarviointimenetelmän pohjalle, jonka tärkein sovellus on hiilijalanjälki ja siihen liittyvät laskentamenetelmät. Hiilijalanjäljen raportoinnin vertailtavuutta parantamaan on luotu laajasti hyväksytty The Greenhouse Gas Protocol-standardi, joka antaa suuntaviivat päästölähteiden ja päästöjen kategorisointiin ja tärkeimpiin järjestelmärajauksiin. Hiilijalanjäljen laskentamenetelmänä tässä työssä päädyttiin käyttämään Suomen Ympäristökeskuksen ylläpitämää Y-HIILARI-hiilijalanjälkilaskuria. Maamark Oy:n hiilijalanjälki on nykytilassa vuoden 2020 tasolla noin 428 ton CO2ekv / vuosi, joka vastaa noin 40 keskimääräisen suomalaisen vuosittaisia ilmastopäästöjä, josta noin 70 % muodostuu yrityksen ajoneuvojen ja koneiden polttoaineenkulutuksen päästöistä. Kohdeyrityksen päästöjen pienentämiseen tunnistettiin useita relevantteja vähennysmahdollisuuksia. Suunniteltu uusiutuvien polttoaineiden laajamittainen käyttöönotto, energiatehokkuuden parantaminen ja tuulisähköön siirtyminen mahdollistaisivat Scope 1- ja 2-päästöjen eliminoimisen lähes kokonaan. Samalla päästövähennystoimenpiteet kasvattaisivat yrityksen epäsuoria Scope 3 -päästöjä merkittävästi, uusiutuvien polttoaineiden valmistuksen fossiilisia vaihtoehtoja korkeampien epäsuorien päästöjen kautta kumoten osan suorien päästöjen vähennyksen vaikutuksista. Tarkasteltaessa yrityksen kokonaispäästöjä, suunnitellut toimenpiteet pienentäisivät päästöt 58 % nykytilaa matalammalle tasolle noin kahdessa vuodessa, vuoden 2023 loppuun mennessä. 178 ton CO2ekv / vuosi residuaalipäästöjen ilmastovaikutus voidaan kumota kompensaatiojärjestelyjen avulla, jolloin hiilineutraalisuus on kohdeyrityksen kannalta relevantti keskipitkän aikavälin tavoite. Päästövähennystoimenpiteiden toimeenpanon kertaluontoiseksi investointitarpeeksi arvioitiin 14 100 € ja vaikutukseksi muuttuviin kustannuksiin arvioitiin tulevan lisäystä 31 000–51 200 € / vuosi. Osana päästövähennysohjelmaa kohdeyritys tulee pilotoimaan ja pilotoinnin kokemusten pohjalta laajentamaan hinnoittelumallien kustannusvaikutuksen viemistä palvelujen loppukäyttäjille ja urakkahinnoitteluun. Lisäksi yrityksen johto uskoo, että hiilineutraalisuuden kautta saavutettava edelläkävijäasema maarakennus- ja koneurakointialan ympäristöystävällisyyden edistäjänä sekä kyky raportoida yrityksen päästöt tulevat kasvattamaan merkitystään strategisina kilpailukykyetuina lähitulevaisuudessa.

Suomen metsät toimivat yleensä hiilinieluna, mutta avohakkuun jälkeen metsä muuttuu hiilen nettolähteeksi usean vuoden ajaksi. Käyttämällä jatkuvaa kasvatusta metsä säilyy jatkuvasti peitteisenä ja näin vähennetään metsämaassa tapahtuvia, hakkuiden aiheuttamia muutoksia, jotka lisäävät hajotusnopeutta ja kasvattavat maaperän hiilidioksidipäästöjä. Tässä tutkimuksessa mitattiin metsämaan hiilidioksidivuon suuruutta eri- ja tasaikäisrakenteisissa kuusikoissa, maastoon sijoitetuilla pysyviltä mittauspisteiltä kesän 2013 aikana. Aineisto kerättiin Metlan ERIKA koealoilta Latokartanon palstalta Lapinjärveltä. Koealoina toimi kaksi jatkuvan kasvatuksen koealaa Lap01 (lehto) ja Lap13 (MT), sekä vertailuna avohakkuuala (Lehto) ja tasaikäinen varttunut kuusikko (MT). Jatkuvan kasvatuksen koealoille sijoitettiin 14 mittauspistettä/koeala, jotka jaettiin valo- ja varjopisteisiin. Avohakkuualalle ja tasaikäiselle kuusikolle sijoitettiin 10 kaulusta molemmille. Hiilidioksidivuon lisäksi mittauspisteiden maaperän lämpötilaa ja kosteutta seurattiin ja kaikilta pisteiltä kerättiin maaperänäytteet. Koealojen kenttäkerrokselle tehtiin myös kasvillisuuskartoitukset. Tulosten perusteella selvitettiin eroaako jatkuvan kasvatuksen metsä tasaikäisrakenteisesta metsästä. Hiilidioksidivuon suuruus koko kesän keskiarvona oli korkein avohakkuualalla: 0,234 mg/m2/s, jatkuvan kasvatuksen koealoilla Lap01 ja Lap13 keskiarvot olivat: 0,197 ja 0,171 mg/m2/s ja pienin vuokeskiarvo mitattiin tasaikäisellä koealalla: 0,142 mg/m2/s. Jatkuvan kasvatuksen- ja vastaavien ravinteisuusluokkien tasaikäisrakenteisten koealojen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa hiilidioksidivuon suuruudessa. Jatkuvan kasvatuksen koealojen valopisteiltä vapautui huomattavasti enemmän hiilidioksidia kuin varjopisteiltä. Maaperän lämpötilan ja kosteuden osalta jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäisrakenteisten koealojen välillä ei myöskään ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Maaperän lämpötilan ja kosteuden suhdetta maaperän hengitykseen tarkasteltaessa havaittiin että hiilidioksidivuo kasvoi lineaarisesti lämpötilan kasvaessa. Maaperän kosteuden kasvaessa hiilidioksidivuo kasvoi aluksi nopeasti, mutta tasaantui pian. Jatkuvalla kasvatuksella ei voida välttää maaperästä tulevaa hiilidioksidivuopiikkiä hakkuiden jälkeen, mutta koska valo- ja varjopisteiden maaperän hengityksen suuruudessa on iso ero, voidaan epäillä, että jatkuvan kasvatuksen alaisen metsikön maaperän hiilidioksidipäästöihin pystytään vaikuttamaan säätelemällä hakkuiden laajuutta. Eri-ikäisrakenteisen metsän maaperän hengityksestä kaivattaisiin lisää tutkimustietoa, tulevaisuudessa olisi tärkeää selvittä hiilidioksidivuon käyttäytymistä pitkällä aikavälillä ja selvittää maaperän hiilivarastojen kehitys useamman hakkuukerran jälkeen jatkuvan kasvatuksen metsässä.

Suomenlinna is a sea fortress that consists of eight islands and it is a very popular tourist attraction in Helsinki. The vegetation of Suomenlinna has been influenced by its location in the outer archipelago and by the previous military use. The primary aim of this study was to explore the composition and abundance of plant species in soil seed banks of dry meadows at Kustaanmiekka. The established vegetation of the dry meadows was studied in 2009. Soil seed samples were collected in April 2011 from ten dry meadows located around Kustaanmiekka. The samples were taken from two different soil layers: 0-4,5 cm and 4,5-9 cm. Seedling emergence method was chosen to study the seed banks. It was carried out from May to October 2011 in the Viikki campus greenhouse at the University of Helsinki. A total of 5887 seeds from 83 taxa germinated from the soil seed bank samples. The most common species were Berteroa incana (L.) DC., Festuca rubra L. and Potentilla argentea var. argentea. The seed banks contained a few polemochorous species (Berteroa incana, Epilobium hirsutum L. and Silene latifolia Poir. ssp. alba (Mill.) Greuter & Burdet which were brought in Finland with military troops. Noteworthy species found only in the seed bank were Descurainia sophia (L.) Webb ex Prantl and Matricaria recutita L.. The seed density varied from 5030 to17600 seeds/m2. Compared to the short-lived species, the amount of perennial species and their seeds was greater in the seed banks. The number of species and seeds differed between the dry meadows. A 2 luonnonalue had the highest number of species while Makeavesialtaiden luonnonalue and Kustaanmiekan sisäosan hiekkataso had the highest number of seeds. The total number of species and the average number of seeds didn´t correlate with the content of the main nutrients or humus in the soil, nor with soil pH or soil type. The soil seed banks could be utilized in the maintenance of the dry meadows in Kustaanmiekka by uncovering and breaking the soil. Rare meadow species that reproduce from seeds and that are still present in the vegetation would also benefit from this. More research is needed to determine the best method to utilize the soil seed banks when seeking to recruit as many species from the seed bank as possible.

Maatalouden rakennemuutos sekä maatilojen tuottavuuden ja kannattavuuden parantaminen edellyttävät investointeja ja niitä tukevaa investointitukijärjestelmää. Tutkimuksessa selvitettiin, onko ELY-alueen tuotannolla, tilojen toteutuneilla sukupolvenvaihdoksilla sekä EU:n rahoituskauden vaihtumisella vuonna 2015 vaikutusta ELY-alueen investointitukien kysyntään. Pääoma on maatilan keskeinen tuotannontekijä työpanoksen ohella ja investoimalla tilat pystyvät säilyttämään asemansa toimialalla. Yrittäjäominaisuudet, yrittäjän ikä ja toimintaympäristön epävarmuus vaikuttavat investointipäätökseen sekä kuinka tehokkaasti ja nopeasti yritys sopeuttaa pääoman haluamalleen tasolle. Yksittäisen yrityksen investointipäätöksellä on olemassa vahva mikrotaloustieteellinen teoriapohja, jonka avulla voidaan ymmärtää sekä yrittäjien heterogeenisyydestä johtuvat erot päätöksenteossa että pääoman sopeuttamisen tarve ja dynamiikka osana maatilan tuotantoa. Tutkimuksessa analysoitiin havaintojakson 2008-2018 maataloustuotannon ja myönnettyjen aloitustukien vaikutusta vastaavalla havaintojaksolla myönnettyihin investointitukiin ELY-alueittain. Analyysi toteutettiin lineaarisella regressiomallilla. Muuttujien väliset lineaariset riippuvuudet analysoitiin Pearsonin korrelaatiokertoimen ja varianssin inflaatiokertoimen avulla mallin spesifioimiseksi. Tutkimuksen perusteella lypsykarjatalous on keskeinen tuotantosuunta Suomen maataloudessa myös investointien näkökulmasta. Tutkimuksessa lineaarisella regressiolla estimoitujen mallien tulosten perusteella tuotannon yhteys myönnettyihin investointitukiin on merkitsevä, ja yhteys säilyi eri malleissa erityisesti maidontuotannon osalta. Tulosten perusteella sukupolvenvaihdosten määrän lisääminen on yksi keino edistää investointeja erityisesti lypsykarjataloudessa, jossa tuotanto kytkeytyy myös muita tuotantosuuntia enemmän peltoon ja yrityksen alueelliseen elintilaan. Tutkimuksessa analysoitiin ELY-alueiden keskinäistä heterogeenisyyttä kiinteiden vaikutusten mallilla. Alueilla havaittiin mallin tuloksiin vaikuttavia pysyviä kiinteitä ominaisuuksia. Maidontuotanto on ylläpitänyt investointeja havaintojaksolla merkittävästi, kun vastaavasti ELY-alueet, joilla on vahvaa sianlihan – ja viljantuotantoa ovat investoineet suhteellisesti vähemmän.

Euroopan unionin maataloussektorin on täytynyt sopeutua jatkuviin markkinoiden, politiikan ja toimintaympäristön muutoksiin. Nykytilanteeseen sopeutumisen kannalta rahoituksen ja pääomarakenteen tarkastelu on noussut tärkeäksi tekijäksi yritysten liiketoiminnan kasvun, tehokkuuden ja selviytymisen suhteen. Tutkielman tavoitteena oli tuottaa tuoretta tietoa Euroopan unionin jäsenmaiden maatalouden rahoituksesta, pääomakannan kehityksestä ja pääomarakenteeseen vaikuttavista tekijöistä uusimman FADN-kirjanpitoaineiston perusteella. Tutkielman teoriaosuus perustuu yleiseen rahoitus- ja pääomarakenneteoriaan. Lisäksi tutkimuksessa käydään läpi pääomarakenneteorioiden merkitystä maatalouden pääomarakenteen kannalta ja pääomarakenteeseen yleisesti vaikuttavia tekijöitä. Aluksi FADN-kirjanpitoaineistoa tarkasteltiin deskriptiivisesti, jolloin tutkittiin Euroopan unionin maatalouden pääomakannan ja pääomarakenteen kehitystä sekä maatalousyritysten vieraasta pääomasta maksamaa hintaa vuosina 2004–2013. Tämän jälkeen kvantitatiivisella paneeliregressiolla testattiin, vaikuttavatko teoriaan ja aikaisempiin tutkimuksiin perustuvat, yleisesti pääomarakenteeseen yhteydessä olevat tekijät Euroopan unionin maatalouden pääomarakenteeseen. Tutkimustulosten mukaan maakohtaiset rakenteelliset erot, erilaiset strategiat ja riskit vaikuttivat merkittävästi maatalouden pääomarakenteeseen, pääomakantaan ja vieraasta pääomasta maksettavaan korkoon. Euroopan rahoitusmarkkinoiden epävarmuus vaikutti Euroopan unionin jäsenmaihin eri tavalla. Lisäksi erilaiset kriisit ja toimintaympäristön sekä kysynnän muutokset korostuivat tarkasteltavalla ajanjaksolla. Tutkimustuloksissa nousi myös esille, että maatalousyritysten kasvaessa ja muuttuessa yritysmäisemmiksi rahoitusriskien merkitys lisääntyi. Empiiristen tutkimustulosten mukaan Euroopan unionin jäsenmaiden maatalouden velkaantuneisuus riippui positiivisesti keskimääräisestä yrityskoosta, kasvusta, velkaan liittymättömästä verosuojasta ja riskistä. Negatiivisesti velkaantuneisuus riippui kannattavuudesta ja omaisuusrakenteesta. Velkaan liittymättömän verosuojan osalta vaikutus oli oletuksien vastaisesti positiivinen. Toisaalta myös aikaisemmista empiirisistä tutkimuksista löytyy ristiriitaisia tuloksia edellä mainittujen muuttujien osalta. Tulosten mukaan jäsenmaiden sisäisillä tekijöillä oli myös suuri merkitys velkaantuneisuuteen. Tulokset eivät noudattaneet suoraan mitään pääomarakenneteoriaa, mutta nokkimisjärjestysteoria sai eniten tukea.

Suomen maatalouden tuotantorakennetta pidetään suhteellisen samankaltaisena eritoten Ruotsin kanssa ja maantieteellinen läheisyys merkitsee, että useissa maataloustuotteissa molempien maiden alkutuotanto kilpailee keskenään. Molemmat maat liittyivät vuonna 1994 Euroopan Unioniin, joka on ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääoman vapaaseen liikkuvuuteen perustuva sisämarkkina-alue. Maataloushyödykkeiden kauppa eri jäsenmaissa on vapaata sisämarkkina-alueella. Lisäksi EU-alueella on yhteinen maatalouspolitiikka, joka rajoittaa yksittäisten jäsenmaiden oikeuksia päättää elinkeinoa koskevista asioista Välitön verotus, johon tuloverotus kuuluu, on jäsenmaiden kansallisen päätäntävallassa. Taloustieteellisestä näkökulmasta verotus aiheuttaa kustannuksen, joka vaikuttaa hyödykkeiden tarjontaan ja kysyntään. Verotus saattaa vääristää taloudellisten toimijoiden päätöksentekoa. Tällöin kansantalous ei ole optimitilassa. Tutkielmassa perehdytään Suomen ja Ruotsin maatalouden tuloverojärjestelmiin ja mahdollisiin eroihin poisto- ja varausjärjestelmissä. Poisto- ja varausjärjestelmä muodostaa olennaisen osan tuloksentasausjärjestelmää, ja saattaa siksi vaikuttaa maatalousyrittäjän investointipäätöksiin tavoilla, jotka eivät ole kokonaiskansantaloudellisesti optimaalisia. Tutkielman empiria perustuu maatalouden tuloverolomakkeilta laskettujen keskivertoinvestointiasteiden tilastolliseen t-testaukseen vuosien 2005-2015 aikana. Käyttöomaisuusinvestointiaste on tutkielmassa bruttokäyttöomaisuusinvestointien ja maatalouden myyntitulojen suhde. Tuotantosuunnista tarkastelussa on lypsy-, lihakarja- ja sikatilat. Ruotsissa on keskimäärin ollut matalampi käyttöomaisuusinvestointiaste kuin Suomessa. Etenkin kone- ja kalustoinvestoinneissa Ruotsin investointiasteet olivat melkein joka vuosi tuotantosuunnasta riippumatta tilastollisesti merkitsevästi matalampia kuin Suomessa. Tarkastelussa olleiden tuotantosuunnissa sikataloudessa kone- ja kalustoinvestointien investointiasteiden erot olivat pienimmät Suomen ja Ruotsin välillä. Ruotsin pienten lypsykarjatilojen ja Suomen lypsykarjatilojen välillä erot olivat suurimmat. Suuret ruotsalaiset lypsykarjatilat olivat investoineet tarkastelujaksolla keskimäärin enemmän kuin Suomen lypsykarjatilat. Kuitenkin kone- ja kalustoinvestoinneissa suomalaiset lypsykarjatilat olivat investoineet keskimäärin enemmän kuin ruotsalaiset suuret lypsykarjatilat. Tutkielmassa ei oteta kantaa investointiasteiden erojen syistä. Ruotsissa kuitenkin on Suomea monipuolisempi varausjärjestelmä, kun taas Suomen varaus- ja poistojärjestelmä kannustaa Ruotsia enemmän investoimaan koneisiin ja kalustoon. Aihetta tulisi tutkia tilakohtaisella aineistolla ja muut mahdolliset selittävät muuttujat tulisi huomioida investointiasteiden erojen tutkimisessa.