Browsing by Title

Rakennetut kosteikot ovat keinotekoisia kosteikkojärjestelmiä, jotka on suunniteltu ja rakennettu hyödyntämään luonnon prosesseja. Taajamissa kosteikot toimivat laaja-alaisina ekosysteemipalveluiden tarjoajina. Luonnonkosteikkojen kasvihuonekaasujen vaihtoa on tutkittu paljon, mutta rakennettuja kosteikoita, jotka toimivat taajamissa on tutkittu vähän. Nummelan Portin rakennetun taajamakosteikon tavoitteena on estää ravinteiden ja haitta-aineiden suoraa kulkua Enäjärveen puhdistamalla Kilsoinpuron valuma-alueelta kertyvää vettä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Nummelan Portin rakennetun taajamakosteikon keskeisten kasvihuonekaasujen hiilidioksidin (CO2), metaanin (CH4) ja dityppioksidin (N2O) vuot. Kiinteiden ja kelluvien kammiomittausten tarkoituksena oli vastata siihen kuinka kosteikon erilaiset kasvupaikat myötävaikuttavat alueelliseen ja kesänaikaiseen vuohon. Aineisto kerättiin taajamakosteikolta touko-elokuun välisenä aikana vuonna 2014. Kasvihuonekaasumittauksia varten taajamakosteikolle asennettiin 18 kiinteää kaulusta, joista muodostettiin kuusi kaulusryhmää. Näiden lisäksi mittauksia tehtiin avoimella vesipinnalla kosteikon sisäänvirtauspisteessä, keskivälissä ja ulosvirtauspisteessä. Mittauksissa käytettiin suljetun kammion menetelmää sekä kuplankeräimiä. Kasvihuonekaasuvoiden lisäksi seurattiin mittauspisteiden vedenpinnan korkeutta suhteessa maanpintaan, maaperän lämpötilaa sekä kasvillisuutta. Kiinteiden mittauspisteiden bruttofotosynteesi vaihteli 655 – 6403 mg m-2 h-1 välillä, ekosysteemin hiilidioksidin nettovaihto 216 – 4385 mg m-2 h-1 ja ekosysteemin respiraatio -204 – -2936 mg m-2 h-1 välillä. Kiinteiden mittauspisteiden CH4-vuo vaihteli 0,02 – 55 mg m-2 h-1 ja N2O-vuo -2 x 10-4 – 3,2 x 10-2 μg m-2 h-1 välillä. Avoimen vesipinnan CH4-vuo vaihteli 0,04 – 36 mg m-2 h-1 ja N2O-vuo 1 x 10-2 – 1 x 10-1 μg m-2 h-1 välillä. Vedenpinnan korkeus suhteessa maanpintaan selitti noin 30 % veden alla tai osittain veden alla olevien kaulusryhmien CH4-voista. Kokonaislehtialan todettiin selittävän yli 60 % ekosysteemin hiilidioksidin nettovaihdosta kyseisissä kaulusryhmissä. Maan lämpötila viiden senttimetrin syvyydessä selitti 24 – 37 % N2O-voista neljän kaulusryhmän osalta. Tutkimuksen perusteella Nummelan Portin rakennettu taajamakosteikko oli CO2:n kohdalla nielu kesän 2014 mittauksissa. Mittausten perusteella CO2:n sidonta oli suurempaa ekosysteemiin päin (bruttofotosynteesi ja ekosysteemin hiilidioksidin nettovaihto) kuin ilmakehään (ekosysteemin respiraatio). CO2-voiden mukaan kasvupaikat, joissa oli suurempi kokonaislehtialaindeksi sitoivat CO2:a enemmän kuin vähemmän kasvustoa omaavat kasvupaikat. Taajamakosteikko oli CH4:n lähde kaikkien alueiden osalta. Suurimmat CH4-vuot saatiin kosteimmista mittauspisteistä, jotka olivat kokonaan tai osittain veden alla mittauskauden aikana. N2O:n kohdalla päästöt ovat pienet, mutta kosteikko oli sen osalta kuitenkin lähde.

Baking gluten-free oat doughs and evaluating the baking quality is technologically challenging, as the majority of dough research methods have been developed for doughs containing gluten. Oat doughs does not have gluten proteins that form a gluten, which in wheat doughs give the dough a viscoelastic structure, giving it good gas retention properties. Compared to wheat doughs, oat doughs are sticky, which makes their handling challenging. The structure formation of oat doughs is based on starch and hydrocolloids. Hydrocolloids are used to enable the gas bubbles hold together until baking and starch gelatinisation. The dough inflation test is a dough research method that can be used to examine the gas retention properties of the dough by blowing a bubble from the dough sample. Pressure and drum distance are measured from inflation. In addition to these, the results include deformation energy and the relationship between pressure and distance. The purpose of this study was to optimize the dough inflation test used with wheat doughs to be suitable for gluten-free oat doughs and to find out whether the optimized method is suitable for measuring gluten-free oat doughs and predicting the baking quality of the dough. The hypothesis of the research was that the method can be modified to be suitable for oat dough, but as such it is not suitable for oat dough. It was also assumed that the parameters describing wheat dough do not directly describe the baking quality of oat dough. The modified method was assumed to predict the baking quality and gas retention capacity of the dough. The method was optimized to be suitable for oat doughs. After that measurements were performed with oat doughs of different baking quality, whose consistencies and specific volumes were known, so that the connection with baking quality factors could be investigated. In this study, it was concluded that the dough inflation test is suitable for evaluating the consistency of oat doughs, because the study found a connection between the consistency of the dough and the measurement parameters of the dough inflation test. However, no clear connection with baking quality was observed. Based on this, the method can be used to compare possibly small consistency differences with oat dough.

Many of the drained peatland forests in Finland have already reached or soon reaching the regeneration stage and large proportion of the trees growing there are suitable for timber production. New investments of the forest industry have created a pressure to harvest timber also in peatlands. Usually drained peatlands are regenerated by clearcutting and site preparation. Since the amendments to the Forest Act in 2014, uneven-aged management such as canopy gap cuttings has been allowed. The intent of uneven-aged forestry in peatlands is to prevent or reduce the negative environment impacts e.g. greenhouse gas emission and water runoffs or water quality. However, the lack of experience and scientific knowledge are preventing the large-scale use of alternative cutting methods on drained peatlands. The aim of this thesis was to study the usability of forest canopy gap cut method and examine the quality of spruce seedlings and the condition for further development of spruce mire stands in northern Finland. Two field experiments were established in winter 2004-2005. 18 canopy gaps of 15, 20 and 25 m in diameter were cut in Asmonkorpi and 24 canopy gaps of 10, 15 and 20 m in diameter in Lintupirtti. Circular sample plots were created within the gaps and in the surrounding residual stands and the samples were collected in the summer 2018. The one-way analysis of variance (ANOVA) was used to test the significance of gap size and the location of seedlings within the gap on the height and the annual height growth of the seedlings and the number of vigorous and healthy seedlings. Logistic regression was used to evaluate the factors affecting the quality of seedlings. In addition, the linear mixed model was used to simulate the number of seedlings in residual stands. The average number of seedlings within the gaps was 2800 ha-1 in Asmonkorpi and 2400 ha -1 in Lintupirtti and the average height was 116 cm and 102 cm, respectively. The average number of seedlings in residual stands was 2600 ha-1 in Asmonkorpi and 900 ha-1 in Lintupirtti and the average height was 107 cm and 130 cm, respectively. The results showed that the annual height growth of seedlings was higher within the gaps and especially in the larger gaps. The annual height growth of seedlings in the residual stands was approximately better on those closer (5 m from the edge) to the gap edge than on the ones further away (15 m from the edge) in 25 m gaps of Asmonkorpi. The position within the gap was significant only with the number of seedlings in Asmonkorpi 25 m gaps where the number of seedlings was highest in the northern part of the gaps. The number of seedlings within the gaps increased with the rising gap size in both field experiments. Decreasing basal area or increasing distance from the nearest old spruce or gap size 25 m affected the increasing number of seedlings in the residual stands. Approximately 70 % of the seedlings have external defectiveness in both field experiments. Bends and curves in the stems were more commonly detected inside the gaps than in the residual stands. The probability of leader shoot change and decay was lower in the seedlings which were emerged after harvesting. The increasing stem base diameter of seedling, the number of changed leader shoot and the diameter of the nearest old spruce all increased the probability of decay in the seedlings. Based on this research the canopy gap cut method seems to be useful forest regeneration method in spruce mire stands in northern Finland. In addition to the existing undergrowth in residual forest, new seedlings have emerged since the clear cut. The quality of seedlings varied but mainly they had a potential to grow into a size of dominant tree. A surprisingly large proportion of seedlings were affected by decay. Based on the biggest annual height growth and the number of the seedlings, light conditions and root conditions in within the gaps were most favourable in the gaps of 20 m and 25 m.

Pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin taloudellisen eriarvoisuuden vaikutusta elintarvikkeen valintaan. Aihetta lähestyttiin taloudellisen eriarvoisuuden ja elintarvikkeiden kulutuksen näkökulmista. Taloudellisen eriarvoisuuden perspektiivistä pureuduttiin sen syntyyn ja vaikutuksiin Suomessa. Kulutuksen näkökulmasta tarkasteltiin kuluttajan ostoprosessia, erityisesti elintarvikkeen valintaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman tavoitteena oli hahmottaa, miten kuluttajan taloudellinen asema vaikuttaa elintarvikkeen valintaan tai onko taloudellisella asemalla ylipäätään vaikutusta. Valintaa tarkasteltiin elintarvikkeen valintamallissa esitettyjen valintamotiivien kautta. Tutkielman empiria perustui kvantitatiiviseen survey-tutkimukseen. Aineisto koostui 124:sta vastauksesta. Aineistonanalyysi suoritettiin tilastollisia menetelmiä hyödyntäen. Sosiodemografisten taustatekijöiden nähdään yleisesti vaikuttavan kuluttajan ostokäyttäytymiseen etenkin koulutuksen, tulojen ja ammattiaseman näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella saatiin käsitys, että tuloerot saattavat aiheuttavaa kulutuseroja erityisesti hinnan ja laadun merkityksessä valintaa tehtäessä. Tutkimuksessa havaittiin, että hinta on tärkeä elintarvikkeen valintaan vaikuttava arvo kaikissa sosiodemografisissa ryhmissä. Saaduista tuloksista voitiin päätellä, että suurituloisille hinnan merkitys valintaa tehtäessä oli pienempi, kuin muille ryhmille. Suurituloiset kuluttajat erosivat pienituloisista kuluttajista erityisesti siinä, kuinka suuri merkitys koetulla laadulla oli valintaa tehtäessä. Koulutuksen ja tulotason on havaittu nostavan kulutusstandardeja. Statusmerkityksen ja mielihyvän tavoittelun on tunnistettu vaikuttavan elintarvikkeiden kulutukseen. Mediassa laajasti esillä ollut näkemys pieni- ja suurituloisten elintarvikkeiden kulutuseroista saattaa osaltaan johtua statusmerkityksestä. Peruselintarvikkeita ostavat saattavat kokea ravitsemuksensa heikommaksi, vaikka terveellisyyden ja ravitsemuksellisuuden näkökulmasta näin ei olisikaan. Tutkimuksen aineisto oli varsin pieni ja aineistossa painottuivat hieman keksi-iän alapuolelle sijoittuvat korkeakoulutetut naishenkilöt, joten tutkimuksen tulos ei ole yleistettävissä ja saatuja tuloksia voidaan hyödyntää vain tähän aineistoon. Jatkotutkimusaiheina nähdään tarve kvalitatiiviselle tutkimukselle, jossa voitaisiin paneutua syvemmälle eroihin. Toinen mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe olisi paneutua pienituloisten ja suurituloisten ostokorien eroihin.

Liharotuiset naudat omaavat paremman kasvupotentiaalin kuin maitorotuiset ja kasvavat pääosin suurempiin teuraspainoihin kuitenkaan rasvoittumatta liikaa. Ruhon euromääräinen arvo nousee teuraspainon noustessa sekä lihakkuusluokan parantuessa. Vastaavasti rasvaisuus vähentää ruhon arvoa. Tuottaja pystyy parhaiten vaikuttamaan naudan ruhon arvoon ruokinnalla, jolla voidaan vähentää ruhon rasvaisuutta. Ruhon arvo määritellään lakisääteisellä EUROP-luokituksella, jossa ruhosta määritetään sen lihakkuusluokka ja rasvaisuus. Tehdyn tutkimuksen perusteella teurastamolle jää paras taloudellinen tulos limousinrotuisesta ruhosta, jolla on huono lihakkuusluokka. Saatu tulos johtuu pääosin teurastamon hinnastorakenteesta. Kuitenkaan koko lihantuotantoketjun kannalta ei ole mielekästä tuottaa (pieniä ja) huonosti luokittuvia ruhoja. Regressioanalyysin perusteella teurastamon katetuottoon vaikuttaa eniten lihakkuusluokka. Kun lihakkuusluokka paranee teurastamon katetuotto pienenee. Tulosten perusteella taloudellisesti optimaalisin ruho olisi limousin rotuinen, vähärasvainen, omaisi hyvän teuraspainon, mutta ei saisi liian hyvää tulosta lihakkuusluokittelussa.

Sianlihantuotannon toimintaympäristö on muuttunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana merkittävästi. Porsastuotannossa yleistyivät osakeyhtiömuotoiset usean yrittäjän muodostamat yhteisyritykset 2000-luvun vaihteessa. Vuonna 2010 osakeyhtiömuotoisia porsastuotantoyrityksiä oli 19. Tutkimuksen yhdeksän yhteisomisteista porsastuotantoyritystä tuottivat vuonna 2012 noin 10 % Suomen kokonaisporsasmäärästä. Kaikki yhtiöt on perustettu ulkopuolisen työvoiman varaan, jolloin henkilöstöjohtamisen merkitys korostuu. Tutkimuksessa selvitettiin yhtiömuotoisten yhteisomisteisten porsastuotantoyritysten taloudellinen asema vuosina 2007–2011 sekä johtamisen ja toimintakulttuurin eroavaisuuksia. Tutkimuksen päätarkoituksena oli selvittää, millaista johtamista porsastuotantoyrityksissä on talouden, henkilöstön ja toimintatavan suhteen ja miten yrittäjä, työnjohtaja ja työntekijät kokevat nämä asiat. Tutkimuksessa selvitettiin myös johtamiseen liittyviä hyviä käytäntöjä sekä toimintakulttuuriin vaikutusta yhtiöiden taloudelliseen asemaan. Teoria koostuu kahdesta osasta joista ensimmäisessä käsitellään osakeyhtiömuotoisen yritystoiminnan harjoittamista ja taloudellisia seikkoja tunnuslukuanalyysin pohjaksi. Toisen osion teoria painottuu johtamisen ja toimintakulttuurin problematiikkaan. Eri tutkimusten ja tilastojen perusteella teoriaosassa on kuvattu osakeyhtiöitettyjen maatilojen taloudellista asemaa. Tutkimus on tapaustutkimustarkastelu. Yhdeksän yrityksen tilinpäätökset ja tuotantotulokset analysoitiin vuosilta 2007–2011, minkä jälkeen yrityksistä valittiin neljä, joihin tehtiin haastattelut. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina yhdelle yrityksen omistajista (yrittäjä) sekä työnjohtajalle. Muuta henkilöstöä haastateltiin ryhmähaastatteluna. Puolistrukturoidun haastattelun teemat koskivat yrityksen johtamista niin talouden, henkilöstön kuin tuotannon suhteen. Lisäksi haastatteluin selvitettiin yritysten toimintakulttuuria ja ilmapiiriä. Suurten yhteisomisteisten porsastuotantotilojen taloutta on koetellut huono sianlihan hinta. Yritysten kannattavuus oli tarkasteluvuosina heikko. Tämän kokivat keskeiseksi ongelmaksi myös haastatellut yrittäjät. Vakavaraisuus oli osalla yrityksistä kohtalainen, mutta muutamilla se oli kriittisen alhainen. Näissä tapauksissa omanpääomanehtoista pääomaa oli sijoitettu pääomalainojen muodossa. Yritysten johtamisessa ja toiminnan kokonaistarkkuudessa oli eroja. Parhaimmat tuotantotulokset saavutettiin yrityksessä, jossa johtaminen oli suunnitelmallista. Suunnitelmallinen johtaminen ja toimintakulttuuri ilmenivät kaikessa toiminnassa koko henkilöstön keskuudessa niin, että porsaiden hoitotyö oli yhdenmukaista ja tulosten seurantaan niin talouden kuin tuotannon suhteen kiinnitettiin erityistä huomiota. Hyvät tuotantotulokset näyttivät olevan yhteydessä niin johtamisen kokonaistarkkuuteen kuin työilmapiiriin, mihin puolestaan vaikuttaa sujuva kommunikointi.

Tässä maisterintutkielmassa selvitettiin talousmetsän luonnonhoidon toimenpiteiden vaikutuksia metsälinnustolle ja metsäalan toimijoiden näkemyksiä linnuston huomioimisen mahdollisuuksista käytännön metsäoperaatioissa. Työ tehtiin yhteistyössä Metsäteho Oy:n kanssa, ja se perustui Metsätehon julkaiseman Metsänkäsittely ja linnusto -oppaan sisältöön, sekä jatkoi Metsätehon tekemän kirjallisuuskartoituksen (Haikoski & Savilaakso 2020) syventämistä kirjallisuuskatsaukseksi. Tarkoituksena oli selvittää tutkimustiedon kautta niitä toimenpiteitä ja elinympäristöjen rakennepiirteitä, joita metsälinnusto erityisesti vaatii säilyäkseen elinvoimaisena. Lisäksi selvitettiin delfoi-menetelmällä toteutetulla kyselyllä metsäalan toimijoiden näkemyksiä nykyisistä talousmetsän luonnonhoidon toimenpiteistä, niiden toimivuudesta ja kehittämisestä. Kirjallisuutta aiheesta on vaihtelevasti, mutta kuitenkin sen verran, että tietyistä metsälinnuston vaatimista tärkeistä rakennepiirteistä sai käsityksen. Useammassa tutkimuksessa nousi esille aiemmin maatalousmailla tyypillisten lajien esiintyminen hakkuuaukoilla ja nuorissa taimikoissa. Metsätalous vaikuttaisi tarjoavan näille lajeille korvaavan elinympäristön, sillä maatalouden muutokset ovat vähentäneet näille lintulajeille sopivia elinympäristöjä. Metsälajien elinympäristövaatimuksista selkeimpänä erottui peitteisyyden tärkeys niin aluskasvillisuudessa kuin latvustossakin. Hakkuuaukon koolla ei tutkimustiedon perusteella olisi niin suurta merkitystä linnustolle, vaan ennemmin sillä paljonko puustoa ja peitteisyyttä lisäävää kasvillisuutta aukolle säästetään. Reunavaikutus lisäsi joissain tapauksissa lintujen pesinnän epäonnistumista pesäpredaation vuoksi. Metsän kerroksellisuus ja metsikön sisäinen monimuotoisuus, jota sekapuustoisuus, läpimitoiltaan ja iältään erilaisten puiden esiintyminen, sekä eriasteisen pysty- ja maalahopuun muodostuminen ja esiintyminen erityisesti luovat, ovat useille linnuille välttämättömiä. Kirjallisuus antaa kuvaa jonkin verran myös konkreettisista määristä, joita linnuston huomioiminen edellyttäisi. Nämä tulokset liittyvät esimerkiksi lehtipuiden osuuteen, ennakkoraivauksen kattavuuteen, lahopuun ja suuriläpimittaisen puun määrään, kulotusten määrään ja kiertoaikojen pituuteen, joista erityisesti petolinnuista, kolopesijöistä, metsäkanalinnuista ja varpuslinnuista löytyi julkaisuja. Erityisesti sateenvarjolajeja koskevat tulokset ovat hyödyllisiä myös muuta lintulajistoa huomioitaessa. Metsäalan toimijoille tehty kysely perustui ensin pienemmälle joukolle tehtyyn teemahaastatteluun ja siinä esille nousseisiin asioihin. Kyselyyn vastasi yhteensä 28 erilaisissa tehtävissä olevaa henkilöä, aina ylemmistä toimihenkilöistä korjuuvastaaviin, suunnittelijoihin, hakkuukoneen kuljettajiin ja metsureihin. Kysely toteutettiin anonyyminä, eikä vastaajista kerätty muuta tietoa kuin heidän työtehtävänsä. Täten vastauksista kyettiin erottamaan myös, esiintyikö eri tehtävissä työskentelevien ryhmien välillä eroavaisuuksia. Vastauksien perusteella voi metsäalan toimijoiden olevan myötämielisiä talousmetsien luonnonhoidon toimenpiteitä kohtaan. Vastaajaryhmäkohtaisia eroja löytyi hieman, ja näkemyksissä esiintyi jonkin verran myös erimielisyyttä. Esille nousi, että tutkimusta ja luotettavaa tietoa kaivattaisiin lisää päätöksenteon tueksi. Myös metsänomistajien informoiminen, sekä erityisesti metsäkoneenkuljettajien koulutuksen monipuolistaminen koettiin tärkeäksi. Kesäaikaisen puunkorjuun kohdentaminen karummille kohteille, sekä suunnittelijan maastohavaintojen tekeminen olivat vastausten mukaan tärkeitä toimenpiteitä, joita jo nykyään toteutetaan. Käytännön rajoitteita tuli myös ilmi; energiapuun korjuun ajoittaminen lintujen pesimäajan ulkopuolelle laskisi hakkuutähteiden laatua merkittävästi sekä lisäisi kaluston ja työvoiman kausivaihtelua.

E-commerce is constantly growing. Possibilities to shop via internet has been growing as technology has developed. At the same time consumers are facing more and more problems and the number of consumer complaints have increased. This master´s thesis studies the problems consumers experience in e-commerce by analyzing the situations in which consumers feel they have been mistreated. The data used in this thesis consists of 186 written complaints sent by consumers to the Finnish Competition and Consumer Authority. These have not been collected specifically for this study and therefore the data can be referred as real or natural. Consumers wishing to report or complain about specific trader have entered their stories through an electronic form. The data has been outlined and all the cases are just about e-commerce. The consumers’ written complains have been analyzed by using qualitative methods and organized in different main themes and types. This master´s thesis does not take into consideration any legal aspects of the stories used. The two main themes in this study are customer service and internet site problems. Consumers feel that contacting with customer service is challenging and even finding the contact information is difficult. Customer service does not contact directly the consumer when promised and the consumers need to take an active role themselves to deal with the problem. Consumers experience that companies are not interested in their issues and are lacking hugely in service attitude. The second theme on internet sites indicate that websites give wrong and misleading information to consumers. Information about product price or terms of agreement are not shown to the consumers. Product or service do not match consumers’ expectations formed from visiting websites. Also one of the main experienced problems is that consumers have trouble in buying the products mentioned to be on sale in internet. In those situations the problem is more in technical limitations of the websites and in the lack of information what coming from scheduled product sales time. If consumers do not have an opportunity to act face to face with customer service this limits established interaction. In this data consumers describe that they feel they have been cheated, betrayed and misled. Companies treat consumers more as a subordinates instead of a king.

Food and Forest Development Finland (FFD) and Tanzania Horticultural Association (TAHA) have a project called “Quality standards for enhanced market access for smallholder farmers in Tanzania” and it aims to improve Tanzanian smallholder farmers access to GLOBALG.A.P. certification. This master’s thesis study is made as a part of the project and the main aim of this study is to answer the following research questions. “What are the strengths, weaknesses, opportunities and threats of GLOBALG.A.P. certification to smallholder farmers in Tanzania?” and secondly, “What is the cost of certification and do farmers get premium price for certified products?”. This study is carried out as a qualitative case study. Data is sourced from a farmer survey in Tanzania and from an interview with Finnish certification specialists. As theoretical basis, Resource-based theory and the concept of competitive advantage is utilized. Previous studies and literature are also reviewed. Horticulture has an important role in Tanzania’s national economy and demand for fruits and vegetables is increasing. Tanzanian fruit and vegetable production is characterized by small-scale farming, poorly organized farm management and issues with market access and product quality. International export markets, especially in Europe, are demanding quality certification by third party. GLOBALG.A.P. (GAP= Good Agricultural Practice) is the largest agri-food certification scheme and the most demanding certification used in fruit and vegetable production. All big multinational retailers are demanding certification to ensure food safety and sustainability of the production. Getting GLOBALG.A.P. certification is a challenging task for smallholders in developing countries such as Tanzania. Farmer surveys were conducted in three different agricultural areas in Tanzania and over 360 farmers are represented in the results. A SWOT analysis was based on the survey results. Results revealed that smallholders have high expectations for the benefits of certification. Expectations of gaining access to local and global markets and for gaining improved negotiating position are confirmed by previous studies. Group certification is also revealed as a strength, as well as improved farm management skills. According to experts and previous studies, increase in prices is not guaranteed with certification. Instead, a wider customer base and economic benefits compared with non-certified farmers are likely to be achieved. GLOBALG.A.P. certification can be seen as a source of competitive advantage to smallholders. The greatest weaknesses of certification are, according to smallholders, the costs of certification, extra work and expensive investments on their farms. Poor infrastructure raises concerns. As external opportunities smallholders expect to gain higher profits, gains in exports and contracts with buyers. They are aiming towards commercial farming. The threats that worry farmers the most, are issues with re-certification, volatile returns in the markets and losing contracts with buyers due to quality issues.

Tämä tutkimus käsittelee pienten elintarvikealan yritysten näkemyksiä yhteistyöstä ja vallasta päivittäistavarakaupan valikoimapäätöksissä. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää toimijoiden välistä yhteistyötä ja valtasuhteita suomalaisilla päivittäistavarakaupan markkinoilla sekä selvittää erityisesti pieniksi luokiteltujen tavarantoimittajien kokemuksia yhteistyöstä kaupan kanssa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että valta painottuu kaupalle ja alalla käytetyt yhteistyömenetelmät hyödyttävät eniten kauppaa ja vähiten pieniä tavarantoimittajia. Pienet tavarantoimittajat ovat näin ollen neuvotteluissa altavastaajia. Kuluttajat kuitenkin valitsevat yhä useammin pienten valmistajien tuotteita ja myös kaupan intresseissä on siten tarjota niitä asiakkailleen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostui pääasiassa sosiaalisen vallan tutkimuksesta sekä näihin pohjautuvia teorioita organisaatioiden välisiin liiketoimintasuhteisiin soveltavasta kirjallisuudesta. Lisäksi tutkielman kirjallisuuskatsauksessa tutustuttiin joukkoon päivittäistavarakaupan markkinoita valtateorioiden valossa tarkastelevia tutkimuksia. Vallan teorian lisäksi tarkasteltiin Suomen päivittäistavarakaupan markkinoiden kannalta oleellisista yhteistyömenetelmistä julkaistua kirjallisuutta. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena, kolmen tapauksen tapaustutkimuksena, jossa haastateltiin pienten suomalaisten elintarvikealan yritysten edustajia. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja sitä analysoitiin ensin tapauksittain ja tämän jälkeen ristikkäin samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia etsien. Tutkimustulokset osoittavat, että haastatellut tavarantoimittajien edustajat kokevat kaupparyhmien olevan välttämättömiä kumppaneita pienille toimijoille ja pyrkivät kehittämään yhteistyösuhdetta pitkäjänteisesti. Kaupan valta suhteessa pieniin tavarantoimittajiin korostuu laajemmalla valikoimatasolla. Laajemmalla valikoimatasolla toimittaessa kauppa vaatii tavarantoimittajiltaan, niiden koosta riippumatta, laadun tasaisuutta sekä tuotantokapasiteetin ja toimitusvarmuuden riittävyyttä. Tutkimustulosten mukaan kaupan aktiivinen vallankäyttö on ollut tapausyritysten kohdalla vähäistä, mutta toimijoiden tiedostaessa keskinäiset valtasuhteensa, vaikuttaa kaupan potentiaalinen valta siten, että tavarantoimittajat mukautuvat sen vaatimuksiin. Yritysten välisissä neuvotteluissa yrityksen asemaan perustuva valta asettuu sitä edustavalle henkilölle ja tutkimustulosten mukaan kaupparyhmiä edustavien yksittäisten henkilöiden valta valikoimapäätöksissä koettiin haastateltujen keskuudessa suureksi. Kaupparyhmien kanssa tehtävän yhteistyön koettiin niiden ostovoiman ja tehokkuusvaatimusten vuoksi vähentävän tavarantoimittajien innovointia, joka vahvistaa aiemman tutkimuksen perusteella tehdyn hypoteesin tutkittujen tapausten osalta.