Tutkielmassa käsitellään työaikasuojelun toteutumista kotona ja muualla kiinteän työpaikan ulkopuolella tehtävän työn osalta. Työaikalailla on tärkeä rooli työaikasuojelun toteuttamisessa. Lain ulkopuolelle on kuitenkin rajattu osa työsuhteessa työskentelevistä työntekijöistä. Työaikalain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan työaikalakia ei sovelleta työhön, jota työntekijä tekee kotonaan tai muutoin sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä. Työaikasuojelun riittävän toteutumisen kannalta on tärkeää, että soveltamisalarajausten tulkinta pysyy yhtä suppeana kuin lainsäätäjä on tarkoittanut. Työntekijän suojeluperiaate edellyttää, että työntekijän työaika tulee järjestää yhteiskunnassa voimassa olevien rajoitusten mukaisesti. Työajan järjestely on annettu työnantajan vastuulle, joten tästä seuraa se, että työnantajalla tulee myös olla mahdollisuus valvoa, että työtä tehdään annettujen määräysten mukaisesti.
Jotta voidaan lähteä tarkastelemaan työnteon sisältöä työaikalain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan rajoituksen näkökulmasta, tulee ensin ratkaista, missä työtä fyysisesti tehdään, eli voidaanko työnteon katsoa tapahtuvan kiinteällä työpaikalla. Tutkielmassa tarkastellaan siten ensinnäkin kiinteän työpaikan käsitettä ja erityisesti sitä, mitä itsenäisiä vaikutuksia kiinteän työpaikan määrittämisellä on yksittäistapauksessa työntekijän työajan seurantaan. Samassa yhteydessä käsitellään lisäksi työaikalain osittaista soveltamista, sekä pääasiallisen työn periaatetta.
Tarkasteltavana olevassa työaikalain 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa on sen sanamuodon mukaan erikseen mainittu työ, jota työntekijä tekee kotonaan. Tutkielmassa tarkastellaan, mitä työntekijän kodilla soveltamisalarajoituksessa tarkoitetaan ja miten kotona tehtävän työn ja muun kiinteän työpaikan ulkopuolisen työn arviointi eroaa työaikalain soveltamisalarajoituksen kohdalla. Tutkielmassa tarkastellaan myös työaikalain soveltamisalarajoituksen tulkintamuutoksia kotona tehtävää työtä koskien.
Tutkielman ydinsisältöä on sen selvittäminen, mitä oikeastaan tarkoitetaan sillä, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa työhön käytettävän ajan järjestelyjä. Tutkielmassa pyritään antamaan jäsennelty kokonaisuus niistä eri työntekijöiden työtehtäviin ja työskentelyolosuhteisiin liittyvistä yksityiskohdista, joiden perusteella työn on katsottu kuuluvan työaikalain soveltamisalaan tai vaihtoehtoisesti soveltamisalan ulkopuolelle.
