| dct.abstract |
Tutkielman tarkoituksena on selvittää ja kuvata sitä, miten voimassa olevan oikeuden mukaan suojataan tyypillisenä pidettävää sijoittaa tämän sopimussuhteessa sijoituspalveluyhtiöön. Tarkastelun näkökulmaksi on valittu luonnolliselle henkilölle tyypillisesti vastaan tulevat sijoituspalvelumuodot, joita ovat sijoitusneuvonta, omaisuudenhoito sekä toimeksiantojen välittäminen ja toteutta-minen. Tarkastelu on rajattu koskemaan vain ei-ammattimaisia asiakkaita sekä sijoituspalvelulain mukaisia tuotteita, jolloin mm. sijoitusvakuutukset ja määräaikaiset talletukset jäävät käsittelyn ulkopuolelle.
Asiakkaansuojan toteuttamistapa lainsäädännössä perustuu asiakkaan rationaalisen päätöksenteon turvaamisen malliin, jossa asiakkaalle pyritään antamaan kaikki tämän päätöksenteon kannalta relevantti informaatio ennen sopimuksen solmimista. Ideana on, että tutustumalla tähän materiaaliin asiakas pystyy tekemään omalta kannaltaan optimaalisen päätöksen. Tämän päämäärän toteuttamiseksi sijoituspalveluyrityksille on säädetty laissa palvelutyypistä riippuen vaihtelevan laajuisia tiedonantovelvollisuuksia. Koska asiakkaan näkökulmasta optimaalinen ratkaisu kuitenkin riippuu hänen henkilökohtaisista olosuhteistaan, kuten varallisuu-desta, sijoitushorisontista, asiakkaan omaamasta rahoitusmarkkinoiden tuntemuksesta ja monista muista seikoista, ei sijoituspalve-luyritys kuitenkaan voi täyttää tätä velvollisuuttaan, jollei se tunne asiakastaan. Tiedonantovelvollisuutta edeltääkin asiakkaaseen kohdistuva selonottovelvollisuus. Saatuaan tiedot asiakkaasta, tulee sijoituspalveluyrityksen soveltaa niihin asianmukaista meto-dia, jonka perusteella se päätyy suosittelemaan tuotteita tai palveluita tai arvioimaan, onko asiakkaan aikoma liiketoimi tälle asian-mukainen.
Tutkimuksessa perehdytään näiden informaatiovelvoitteiden sisältöön ja siihen, miten niillä suojataan asiakasta tämän sopimus-suhteessa. Tältä osin tarkasteltavaksi tulevat sekä yleiset kaikkia sijoituspalveluja koskevat tiedonantovelvoitteet, kuin myös palve-lulajikohtaiset velvollisuudet. Koska nämä velvoitteet eroavat toisistaan merkittävästi palvelutyyppien välillä, perehdytään tutkimuk-sessa myös rajanvetoon näiden eri palvelutyyppien osalta. Erityistä huomiota kiinnitetään sijoitusneuvontaan, jonka määritelmä on häilyvä, sekä execution only –palveluun, jonka tulessa kyseeseen sijoituspalveluyhtiön ei tarvitse arvioida asiakkaan liiketoimia millään tasolla. Tarkastelussa huomioita pyritään kiinnittämään myös siihen, miten asiakkaan ja sijoituspalveluyrityksen suhtee-seen liittyviä eturistiriitoja on lainsäädännössä pyritty hallitsemaan. Lisäksi pohditaan sitä, missä määrin sijoituspalveluyritys on velvollinen huomioimaan muut kuin sijoitustoiminnan ytimessä olevat asiat, kuten verotuksen tai sosiaalietuudet, neuvoessaan asiakasta. Koska tutkiminen rajoittuu ei-ammattimaisiin asiakkaisiin, käydään myös asiakasluokittelu ammattimaisiin asiakkaisiin, ei-ammattimaisiin asiakkaisiin sekä hyväksyttyihin vastapuoliin läpi tutkimuksen alussa, jotta lukijalle muodostuu kuva siitä, minkä-laisiin tahoihin myöhemmissä jaksoissa käsiteltävä suoja voi kohdistua.
Tutkimuksen kannalta relevantti sääntely löytyy pitkälti sijoituspalvelulaista, arvopaperimarkkinalaista sekä finanssivalvonnan anta-mista sitovista määräyksistä ja ohjeista. Tältä osin lainsäädäntö on kuitenkin pitkälti täysharmonisoitu EU:ssa niin sanotulla MiFID-direktiivillä. Tutkielmassa hyödynnetäänkin säädösten tulkinnassa paljon Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen ja sen edel-täjien antamia MiFID-säätelyn tulkintaohjeita, joita myös finanssivalvonta pääsääntöisesti suosittaa noudattamaan. Lisäksi oikeus-käytäntöön ja etenkin arvopaperilautakunnan ratkaisuihin turvaudutaan tulkinnan apuna. Reaalisia argumentteja haetaan myös rahoituksen tutkimuksesta.
Tutkielman lopussa kiinnitetään huomiota horisontissa olevaan MiFID II –direktiiviuudistukseen, jonka soveltaminen on tarkoitus aloittaa 2018. Tältä osin sen voidaan kuitenkin todeta olevan lähinnä laajennus nykyiseen säätelymalliin, eikä se ole tuomassa mullistavia muutoksia olemassa olevaan säätelyyn. |
fi |
