Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan uskonnonvapauden tulkintaa Ranskassa ja Isossa-Britanniassa siitä näkökulmasta, kuinka maissa suhtaudutaan uskonnollisten symbolien käyttöön julkisissa oppilaitoksissa. Uskontoon liittyvät kysymykset ovat herättäneet viime vuosina paljon keskustelua Euroopassa. Erityisesti uskonnollisten symbolien käyttäminen kouluissa tai työpaikoilla on monissa maissa noussut huomion kohteeksi.
Tutkimus on oikeusvertaileva. Vertailumaiksi on valittu Ranska ja Iso-Britannia, koska maat edustavat erilaisia suhtautumistapoja uskonnollisten symbolien käyttöön julkisissa oppilaitoksissa. Ne sopivat vertailumaiksi myös sen vuoksi, että ne molemmat ovat länsieurooppalaisia, valtauskonnoltaan kristittyjä maita ja niillä kummallakin on kokemusta monikulttuurisuudesta ja erilaisista uskonnoista.
Lähteinä tutkimuksessa käytetään vertailumaiden lainsäädäntöä sekä lainsäädännön valmistelumateriaalia, oikeuskäytäntöä ja -kirjallisuutta sekä yhteiskuntatieteellistä kirjallisuutta. Lisäksi huomiota kiinnitetään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen uskonnonvapautta koskeviin oikeustapauksiin.
Ranskassa ja Britanniassa vallitsee hyvin erilainen käytäntö uskonnollisten symbolien käytön sallimisen suhteen siitä huolimatta, että mailla on paljon yhtäläisyyksiä historian, kulttuurin ja uskonnon suhteen. Ranskassa on vuodesta 2004 asti lailla kielletty näkyvien uskonnollisten symbolien käyttäminen julkisissa kouluissa. Britanniassa taas yleensä uskonnollisten symbolien käyttäminen koulussa on sallittu. Kuitenkin myös Britanniassa on ollut tapauksia, joissa oppilaan oikeutta käyttää tiettyjä islamilaisia vaatteita on rajoitettu.
Tutkimuksessa tarkastellaan mahdollisia selittäviä tekijöitä maiden erilaiselle suhtautumiselle uskonnollisten symbolien käyttöön. Tällaisia tekijöitä ovat erityisesti uskonnon ja valtion erottaminen Ranskassa ja vertailumaiden erilainen suhtautuminen monikulttuurisuuteen.
Tutkimuksessa pohditaan myös näkemyksiä, joiden mukaan Ranskan uskonnollisten symbolien kiellon taustalla on pikemminkin pyrkimys rajoittaa nimenomaan islamin näkyvyyttä, eikä niinkään kaiken uskonnollisuuden ylipäänsä. On ehdotettu, että tämä suhtautuminen islamiin voi johtua tietyistä eroista perinteisen islamilaisen ja länsimaisen ajattelutavan välillä. Toisaalta on myös ehdotettu, että taustalla voi olla myös islamofobisia tai muukalaisvastaisia asenteita. Tutkimuksessa päädytään kuitenkin siihen, että nämä eivät ole keskeisiä selittäviä tekijöitä vertailumaiden käytännöille.
Tarkasteluun on otettu myös ajatuksia siitä, että suhtautuminen uskonnollisiin symboleihin liittyy laajempiin kysymyksiin kansallisvaltioiden identiteetistä. On mahdollista, että sekä Ranska että Iso-Britannia käyvät läpi identiteettikriisiä, joka heijastuu niiden suhtautumiseen uskonnollisten symbolien käyttöön. Lisäksi on mahdollista, että vertailumaiden käytännöt eivät ole täysin vastakkaisia, vaan niiden välillä on pikemminkin aste-ero: molemmissa vertailumaissa uskonnollisten symbolien käyttöä julkisissa oppilaitoksissa on tietyissä tapauksissa rajoitettu.
