Lääkäreillä on erityinen asema lääketieteellisen tiedon tuottajina ja tulkitsijoina. Tämän vuoksi lääkäreitä tarvitaan asiantuntijoina yhteiskunnan eri alueilla: vakuutus- ja eläkejärjestelmissä, lainkäyttöelimissä, terveydenhuollon valvonnassa sekä todistajina oikeudenkäynneissä.
Terveydenhuollon erityisvalvontaviranomaiset Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) sekä aluehallintovirastot ovat katsoneet, että niiden toimivaltaan ei kuulu valvoa lääkäreiden toimintaa terveyden- ja sairaanhoidon ulkopuolella. Eduskunnan oikeusasiamies on kuitenkin ratkaisussaan dnro 1836/2/10 katsonut, että asiantuntijalääkäreiden valvonta kuuluu terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain mukaan terveydenhuollon erityisvalvontaviranomaisille.
Tässä tutkielmassa analysoin kyseistä eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisua ja asian käsittelyn yhteydessä esiin nousseita näkemyksiä. Pohdin sitä, millainen merkitys oikeusasiamiehen linjauksella on viranomaisten toimintaan. Oikeusasiamiehen ratkaisun pohjalta tarkastelen, millaiset edellytykset terveydenhuollon erityisvalvontaviranomaisilla on valvoa lääkäreiden toimintaa asiantuntijatehtävissä ottaen huomioon valvontaviranomaisten toimivallan, asiantuntemuksen ja valvontaan käytettävissä olevat voimavarat.
Pohdin tutkielmassani myös asiantuntijalääkäreiden valvonnan sisältökysymyksiä. Esittelen esimerkkejä ylimpien laillisuusvalvojien asiantuntijalääkäreitä koskevasta ratkaisukäytännöstä ja arvioin sitä, millaiset edellytykset terveydenhuollon erityisvalvontaviranomaisilla on tehokkaasti valvoa asiantuntijalääkäreiden toimintaa yhtäältä menettelyn ja toisaalta sisällön näkökulmasta. Esille nousee myös kysymys valvonnan tarpeellisuudesta ja siitä, voidaanko yksittäistapauksellisen jälkivalvonnan keinoin vastata asiantuntijalääkäreiden herättämään kritiikkiin.
Koska toimivallasta tulisi säätää lailla, katson, että terveydenhuollon ammattihenkilölakia tulisi täsmentää siltä osin, tulisiko asiantuntijalääkäreiden valvonnan kuulua terveydenhuollon erityisvalvontaviranomaisten tehtäviin. Asetun kuitenkin oikeusasiamiehen ratkaisusta poikkeavalle kannalle, ja näkemykseni mukaan valvonta tulisi tarkoituksenmukaisuussyistä rajata ammattihenkilöiden toimimiseen terveyden- ja sairaanhoidossa.
