Browsing by study line "Eurooppaoikeus"

Big Data is considered an essential asset for online business models and crucial for their services. These business models depend on the processing and monetization of the data; thus, big data is said to be the driving force of their market behavior. The emergence of big data for online platform businesses may give rise to a specific type of abuse under Article 102 TFEU. For instance, incumbents may prevent competitors from accessing valuable data. In this regard, this thesis will analyze the concept of refusal to supply, which is considered an abuse of dominance under Article 102 TFEU in certain circumstances. Therefore, the purpose is to analyze the applicability of the refusal to supply in big data situations. The research question of this thesis is – can an online platform´s refusal to provide access to data constitutes an abuse of dominant position according to Article 102 TFEU. The analysis leads to the conclusion that under certain conditions, a dominant company can be forced to provide access to its datasets if the requirement is met. This thesis will mainly consider the issue of the indispensability requirement of big data.

Article 22 of the EU General Data Protection Regulation 2016/679 (GDPR)arguably forbids the data controller from using solely automated processing to make decisions which produce legal effects concerning the data subject or similarly significantly affects the subject. It can be argued that the legislature assumes that solely automated processing of decisions is disadvantageous for the data subject’s legitimate interests. The purpose of this thesis is to investigate the hypothesis that solely automated processing of decisions is in some cases advantageous for the data subject’s legitimate interests, especially economic ones, and human involvement at times disadvantageous. The focus of the research is on situations where the data controller is a private enterprise, and the data subject is a natural person in a customer relationship with the enterprise. The economic impact that human involvement in automated decision-making may have on data subjects will be demonstrated through a thought experiment. In addition, an evaluation framework for determining the “goodness” of human vs algorithm decisions will be established. The scholarly debate surrounding GDPR Article 22 will be discussed and the argument that the subject’s economic interests should be part of the legal consideration for GDPR Article 22 will be established in the literature review. This will be complimented with a comparison of how certain other EU and non-EU legislation have approached legislating automated decision-making, with a particular interest on human involvement. Analysis of available case law connected to GDPR Article 22 will be analyzed for the protection it provides to data subject. The potential negative economic effect for data subjects of human involvement or intervention in automated decision-making will be established based on established economic concepts. The nature of human and algorithmic decision-making will be discussed, reaching the conclusion that the core problem of advanced algorithmic automated decision-making is not caused by lack of human involvement in decision-making but lack of transparency and explicability of the algorithm.

This thesis sought to remedy the lack of information about the main differences and similarities between the European Union’s (EU) and North Atlantic Treaty Organization’s (NATO) privacy and data protection policies. To do so, it outlined both organizations’ publicly available privacy and data protection policies, as well as defined the big picture of the global legal instruments related to the topic. To understand what the impact of these policies to the members of both was, a comparison was made between Finland and Germany. The chosen methodology was comparative law. The key results indicated that main emphasis of the EU is on human rights protection. This is proven by the GDPR, which recognizes privacy as a fundamental human right. The need to safeguard the privacy of users is prioritized throughout the EU’s jurisdiction by aiming to protect data. There is a strong contrast compared to NATO, which puts the strategic interests of their allies first. NATO aims to ensure that it can leverage data as a strategic resource. Members of both must find balance between these different interests, while being part of the international community. In principle, where the EU and international agreements handle civilian matters in privacy and data protection, there NATO covers military matters. However, the rising geopolitical tensions has led to a situation where the role of the EU might be changing. The political decisions the EU is now taking will shape the future of the EU-NATO cooperation as well as privacy and data protection policies, to be possibly used in a more strategic way.

Health apps that are used by individuals in multiple ways to improve their health and wellbeing are promoted as empowering the individual to control their health. Their increasing use means that they also gather more data concerning the health of the users. This data could be used for research or other public interest purposes, but its availability for secondary use is limited. In the EU there is also political interest to both increase availability of personal data in the inner market, as well as facilitate the use of eHealth solutions, including health apps. In this thesis, I will use legal dogmatics as a method to analyse how health apps could be used to gather data for public interest purposes. I look at what type of data is gathered by the health apps and why it is useful, how the GDPR sets criteria for the gathering of data through the apps and it’s secondary use, and how in special cases of research and other public interests, the rights of the data subject can be derogated. I will also compare this to the planned regulatory framework for data sharing, of the proposal for the Data Governance Act has been published. The main conclusion of the thesis is that that the framework for processing data for public interest purposes does not, in most cases, suit either gathering data by health apps, or secondary use of this data. This is both because the public interest as a processing basis needs to be based on law and needs to be balanced similar to a limitation of fundamental rights in the Charter of Fundamental Rights of the European Union. This approach would in most cases be too heavy for this purpose. Instead, the processing is mainly possible on a consent basis. This could, even with the possibility of easier mechanisms for data sharing through data altruism organisations, affect the quality of the data gained, as the willingness to share data – and to even use a health app - vary between different demographic groups.

Countries worldwide are faced with the challenge of climate change mitigation. Even with the current climate targets, not enough is being done to reduce greenhouse gas emissions and the consumption of fossil-based energy. The hydrogen economy is believed to contribute to the green transition since green hydrogen is a carbon-free energy carrier and it provides an opportunity to decarbonize energy sectors where electrification is not possible. Such sectors where hydrogen could be utilized are, for example, the transport sector and various industry sectors, like chemicals and steel. A supportive policy framework is required to guarantee a swift and structured transition to functioning hydrogen markets. Finland, however, does not have a national strategy for the development of a hydrogen economy yet. This study explores the strategic possibilities in terms of developing a well-functioning hydrogen economy for Finland that would contribute to climate-neutrality. After describing and systemizing the current hydrogen scene in Finland, this study compares and analyzes the hydrogen strategies of the EU, Germany, and Norway. The aim is to find possible policy solutions that support the emerging Finnish hydrogen markets in the best way. This study concentrates on two specific aspects of hydrogen policy. What type of hydrogen should be supported in Finland – green or blue hydrogen, or both, and what kind of support mechanisms should be used to promote green hydrogen? The study concludes that the main conflict relating to the hydrogen economy, which is also inherent to energy law related issues in general, is the conflict between environmental interests and economic interests. We need quick actions to mitigate climate change, but green hydrogen is not cost-competitive, and it requires a lot of support to become feasible. It is found that the transitional period will play a crucial role in the development of the hydrogen economy, and blue hydrogen should lead the path towards fully green hydrogen markets. The shift to green hydrogen should be well-planned and structured, keeping in mind Finland’s prerequisites to produce both blue and green hydrogen. Realistic and concrete production targets for both blue and green hydrogen, defined and clear terminology, and well-designed support schemes are key for the future Finnish national hydrogen strategy. Hydrogen will likely require various forms of support, and the main rule is that direct financial support should be gradually removed, and the market-based support schemes should slowly take over.

Tutkielman tarkoituksena on tutkia direktiivien implementointia ja oikeusvaikutuksia maksuviivästysdirektiivin 2011/7/EU valossa. Maksuviivästysdirektiivi on luonteeltaan velkojan hyväksi pakottava vähimmäisdirektiivi, mutta se on saatettu kansallisesti voimaan käyttämällä huomattavissa määrin jo säädettyä tahdonvaltaista kansallista lainsäädäntöä. Tutkielmassa tarkastellaan, mitä vaikutuksia tahdonvaltaisen lainsäädännön käyttämisellä on laintulkinnassa ja miten kansallinen tahdonvaltainen normisto käyttäytyy, kun sitä sovelletaan pakottavien direktiivimääräysten toteuttamiseksi tilanteessa, jossa sääntelyn kohteena on alue, jota kansallisesti on totuttu tulkitsemaan direktiivistä poikkeavalla tavalla. Aineistona tutkielmassa käytetään kansallista lainvalmisteluaineistoa, säädöksiä ja kansallisten tuomioistuinten vielä lainvoimaa vailla olevia ratkaisuja, joita käytetään osoittamaan niitä tulkinnanvaraisuuksia, joita tahdonvaltaisen lainsäädännön käyttäminen aiheuttaa. Keskeisen lähdeaineiston muodostaa Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut ja ratkaisuehdotukset, sekä aihepiiriä käsittelevä oikeuskirjallisuus ja artikkelit. Tutkielman metodi on lainopillinen siltä osin kuin tarkastelun kohteena on lain tulkintaan liittyvät seikat. Tutkielmalla on tämän lisäksi lainsäädäntötutkimuksellinen näkökulma aiheeseen, jolta osin käytetään lainsäädäntötutkimuksellista tutkimustapaa, jossa tarkastelun viitekehykseksi otetaan hyvän lainsäädännön tavoite, jota vastaan käytettyjä lainsäädäntöratkaisuja tarkastellaan. Tutkielmassa havaitaan, että kansallinen maksukulttuuri ja velallisen suojan voimakas perinne hankaloittaa maksuviivästysdirektiivin säännösten hyväksymistä osaksi kotimaista oikeutta. Maksuviivästysdirektiiviä ei lainvoimaa vailla olevaan alempien oikeusasteiden ratkaisukäytäntöön perustuen nähdä sillä tavalla pakottavana, kuin mitä direktiivimääräyksistä ilmenee. Kansallinen tendenssi vaikuttaakin olevan jossain määrin maksuviivästysdirektiivivastaista. Koska direktiivimääräysten täytäntöönpanossa on käytetty tahdonvaltaista sääntelyä, mahdollistaa tämä varsin joustavan laintulkinnan, jollaista direktiivi ei näyttäisi sallivan. Oikeustila on tältä osin epäselvä, kun lainvoimaisia päätöksiä ei vielä ole. Tutkielman johtopäätöksinä esitetään, että eurooppaoikeudellisista pakottavista oikeusohjeista johtuu kansallisen oikeuden mukautuminen maksuviivästysdirektiivin pakottaviin määräyksiin. Kansallista tahdonvaltaista sääntelyä tulee näin ollen tulkita joko siten, että tulkinnan keinoin tahdonvaltaisuus poistetaan taikka tahdonvaltainen direktiivin vastainen kansallinen normi katsotaan kohtuuttomaksi ja siten soveltamiskelvottomaksi yksittäistapauksessa. Yleistäen tahdonvaltaista lainsäädäntöä voidaan tutkielman havaintojen perusteella käyttää myös pakottavien direktiivimääräysten voimaan saattamiseen, mutta tällöin laista olisi löydyttävä selkeä määräys, jolla tahdonvaltaisuutta rajoitetaan silloin, kun tahdonvaltaista säännöstä käytetään pakottavan direktiivimääräyksen soveltamisalalla.

This thesis examines the legal framework surrounding driver liability in autonomous vehicles (AVs), SAE level 3 and level 4, within the European Union (EU), and assesses its compatibility with the EU's Artificial Intelligence (AI) policy. As AV technology advances, determining the distribution of liability among stakeholders involved in AV operations becomes a critical issue, particularly for level 3 and level 4 vehicles, where the presence and liability of the human driver are still significant. The study analyzes relevant international conventions and investigates the liability approaches adopted by selected EU Member States, France, and Germany, focusing on the differences between fault and strict liability in their respective legal systems. The German Autonomous Driving Act, which distinguishes between level 3 drivers and level 4 operators, is examined in detail, providing insights into the potential for a fairer liability system within the EU. The thesis ultimately evaluates the alignment of driver liability in the EU with the EU's AI policies and suggests harmonization efforts to ensure a consistent approach to liability issues. By proposing a more equitable liability system for level 3 drivers and level 4 operators, this research contributes to the ongoing discourse on the legal and regulatory challenges associated with the widespread adoption of AV technology in the EU.

Tutkielman aiheena on SEUT 101(3) artiklan mukaisen tehokkuuspuolustuksen laajempi tulkinta, erityisesti kestävän kehityksen mukaisten laajempien hyötyjen sisällyttäminen artiklaan, ja tämän laajemman tulkinnan vaikutukset oikeusvarmuudelle. Tutkielma tutkii sitä, voiko kestävän kehityksen teemoja sisällyttää perusteluiksi kilpailurikkomukselle EU-kilpailuoikeuden SEUT 101(3) artiklan ja vastaavasti Suomen kilpailulain 6 §:n tehokkuuspuolustukseen, ja minkälaisia vaikutuksia näiden teemojen sisällyttämisellä olisi oikeusvarmuudelle. Tutkielmassa tarkastellaan SEUT 101(3) artiklan komission 2004 suuntaviivojen mukaisen suppean tulkinnan ongelmakohtia kilpailunrikkomuksen perustelemisessa kestävää kehitystä edistävillä laajemmilla hyödyillä. Näitä ovat artiklan ensimmäinen ja toinen ehto, jotka vaativat, että kilpailunrikkomuksesta seuraava hyöty on taloudellisesti mitattavissa ja kohdistuu suoraan kielletyn toiminnan kohteena oleviin kuluttajiin. Kestävää kehitystä edistävillä sopimuksilla kuitenkin on ongelmana, että hyötyä ei usein voida mitata suoraan taloudellisesti, ja ne kohdistuvat yhteiskuntaan laajemmin. Näiden hyötyjen lukeminen osaksi SEUT 101(3) artiklaa vaatii artiklan laajempaa tulkintaa, jonka mukaisesti ehtoja tehokkuus- ja kuluttajahyödyistä voidaan katsoa laajemmin. Tutkielmassa SEUT 101(3) artiklan laajempaa tulkintaa pyritään perustelemaan oikeusvarmuuden periaatteella. Tätä kysymystä lähestytään erityisesti eri tulkinta-argumenttien kautta sekä muodollisen että aineellisen oikeusvarmuuden kautta. Muodollinen ja aineellinen oikeusvarmuus ennakoitavuuden ja hyväksyttävyyden kautta sekä systeeminen ja teleologinen tulkinta edellyttävät SEUT 101(3) artiklan laajempaa tulkintaa.

Avhandlingen behandlar EU-rättens allmänna rättsprincipers horisontella direkta effekt och denna horisontella direkta effekts förhållande till rättssäkerhetsprincipen. I sin dom i Mangold gav EU-domstolen horisontell direkt effekt till principen om förbud mot åldersdiskriminering, vilket var början på allmänna rättsprincipers horisontella direkta effekt. Denna dom har utsatts för mycket kritik och diskussion både i rättslitteraturen och bland EU-domstolens generaladvokater. EU-domstolen har i senare domar fastslagit att principen om förbud mot åldersdiskriminering på grund av ålder kan ha horisontell direkt effekt. Även vissa andra allmänna rättsprinciper har getts horisontell direkt effekt i EU-domstolens praxis. Kriteriet för att allmänna rättsprinciper ska kunna ha horisontell direkt effekt är att de i sig själva ska ge en rättighet för enskilda som de kan åberopa gentemot andra enskilda. Sedermera verkar EU-domstolen ha övergått till att ge Europeiska unionens stadga om de grundläggande rättigheterna horisontell direkt effekt i stället för allmänna rättsprinciper. Det återstår att se om praxisen gällande allmänna rättsprincipers horisontella direkta effekt fortfarande kommer tillämpas i framtiden och om några andra allmänna rättsprinciper kommer ges horisontell direkt effekt. I avhandlingen behandlas Ajos-avgörandet i stor utsträckning. I Ajos kom EU-domstolen fram till att den nationella lagen, eller åtminstone den nationella domstolens fasta tolkning av lagen, inte var förenlig med principen om förbud mot åldersdiskriminering och att den nationella domstolen således skulle underlåta att tillämpa den nationella bestämmelsen som strider mot unionsrätten. Det intressanta med Ajos är att den nationella domstolen slutligen inte följde EU-domstolens dom. I en av sina tolkningsfrågor frågade den nationella domstolen om man kunde ge företräde åt rättssäkerhetsprincipen och principen om skydd för berättigade förväntningar och tillämpa den nationella bestämmelsen trots att den var i strid med principen om förbud mot diskriminering på grund av ålder. EU-domstolen ansåg att man inte kunde göra detta. Rättssäkerhetsprincipen och den med den tätt sammanhängande principen om skydd för berättigade förväntningar är också viktiga allmänna rättsprinciper inom EU. I avhandlingen behandlas allmänna rättsprincipers horisontella direkta effekt i förhållande till rättssäkerhetsprincipen för att bedöma hur förenlig denna direkta effekt är med principen. Som utgångspunkt i bedömningen används indelningen av rättssäkerhet i formell rättssäkerhet (förutsebarhet) och materiell rättssäkerhet (acceptabilitet). Vid en första anblick är allmänna rättsprincipers horisontella direkta effekt problematisk ur rättssäkerhetssynpunkt, eftersom det finns flera aspekter som försämrar förutsebarheten för enskilda. Denna horisontella direkta effekt är dock inte lika problematisk med tanke på materiell rättssäkerhet, eftersom den till exempel leder till att grundläggande rättigheter får genomslag och bättre skydd, vilket kan anses öka acceptabiliteten eller godtagbarheten för avgörandenas slutresultat. Ur EU-rättens synvinkel är inte heller den horisontella direkta effekten för allmänna rättsprinciper så oförutsebar som det först verkar. Avhandlingens slutsats är att praxisen inte nödvändigtvis är så problematisk ur rättssäkerhetsynvinkel som man inledningsvis kunde anta.

Tiivistelmä Tiedekunta: Oikeustieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Oikeustieteen maisterin koulutusohjelma Opintosuunta: Oikeustiede Tekijä: Juuso Kivistö Työn nimi: Euroopan unionin elpymisväline – politiikkaa, juridiikkaa ja SEUT 122 artikla Työn laji: OTM-tutkielma Kuukausi ja vuosi: Helmikuu 2022 Sivumäärä: XIII + 69 Avainsanat: Eurooppaoikeus – elpymisväline – NGEU – SEUT 122 – talous- ja rahaliitto – oikeusvaltio – oikeusvaltioperiaate – budjetin tasapainoperiaate – SEUT 310 – SEUT 311 Ohjaaja tai ohjaajat: Juha Raitio Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Maaliskuussa 2020 Eurooppaa järkytti terveydenhuollon polvilleen pakottavalla voimalla maanosaan iskenyt uudenlainen koronavirus. Ravintolat, kaupat, harrastustilat ja lopulta myös kodit sulkivat ovensa. Koronaviruksen kiertoa oli estettävä, mutta samalla se tarkoitti talouden lamaannuttamista. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että terveyskriisin lisäksi EU:lla oli käsissään jälleen uusi talouskriisi. Oli elvytettävä, mutta miten? Talous- ja rahaliiton rakenteellisten puutteiden vuoksi katse kohdistui jälleen Euroopan keskuspankin innovatiiviseen ja epäkonventionaaliseen rahapolitiikkaan, mutta niin kohdistui myös Saksan perustuslakituomioistuimen huomio. Tuomioistuimen toukokuun 2020 alussa antama niin kutsuttu PSPP-ratkaisu ohjasi unionin päättäjiä ratkaisemaan tilanteen talous- ja rahaliiton vajavaisen finanssipoliittisen ulottuvuuden puolelta. Komissio antoi toukokuun 2020 lopussa ehdotuksensa täysin poikkeukselliseksi elpymisvälineeksi, josta ohjattaisiin komission ottama hurja 750 miljardin euron laina jäsenvaltioille niin lainoina kuin avustuksinakin. Tämän ei pitänyt olla perussopimusten mukaan mahdollista, ja ehdotus herättikin mitä runsaimmin huomiota eurooppalaisessa julkisessa ja oikeustieteellisessä keskustelussa. Ehdotus ohjattiin neuvoston oikeuspalvelun arvioitavaksi. Tässä tutkielmassa perehdytään neuvoston oikeuspalvelun kattavaan, tarkkaan ja yksityiskohtaiseen arvioon elpymisvälineen oikeudellisesta konstruktiosta. Lausuntoa peilataan unionin aikaisempiin näkemyksiin ja oikeustieteen alalla esitettyihin tulkintoihin. Oikeuspalvelun lausunnon pohjalta tutkielmassa nostetaan erityisesti esille elpymisvälineen oikeusperustaksi valikoitunut SEUT 122 artikla, jolle elpymisvälineen myötä annettu tulkinta on elpymisvälineen tavoin poikkeuksellinen ja silmiinpistävä. Elpymisvälineen ympärillä käyty debatti ei ole juuri kiinnittänyt SEUT 122 artiklan asettamiin vaatimuksiin huomiota, vaan on keskittynyt ennemminkin budjettiperiaatteita koskeviin kysymyksiin sekä elpymisvälineen merkitykseen EU:n kehityksessä. SEUT 122 artiklan elpymisvälineen mukaista käyttöä verrataan sen aikaisempaan soveltamiseen ja pyritään peilaamaan näitä havaintoja myös oikeustieteen alalla artiklasta esitettyyn. Huomio kiinnittyy etenkin elpymisvälineen varojen kohdentamiseen. Tutkielmassa yhdistetään elpymisväline myös EU:ssa käsillä olevaan oikeusvaltiokriisiin, jossa pääosaa näyttelevät Puola, Unkari ja uusi niin kutsuttu ehdollisuusasetus. Tutkielmassa pyritään näin löytämään elpymisvälineen taustalla vaikuttaneesta poliittisesta todellisuudesta selityksiä elpymisvälineen prosessissa tehdyille oikeudellisille tulkinnoille, kun toisessa päässä painetta tulee talous- ja rahaliiton puutteellisuuksista ja toisessa päässä Puolalta, Unkarilta ja tarpeelta pelastaa oikeusvaltion nimeen vannovan EU:n maine.