Pro Gradu-tutkielmassani tarkastelen personifikaatiota, paradoksia, retorista kysymystä, eufemismia ja hyperbolaa ranskalaisen pop-laulaja Mylène Farmerin kahdessatoista laulussa, jotka ovat ilmestyneet vuosien 1988−2012 välillä. Tutkimuksellani on kaksi keskeistä tavoitetta. Ensinnäkin tarkastelen tutkittujen figuroiden esiintymistä Mylène Farmerin laulujen sanoituksissa. Toiseksi vertaan sanoituksissa esiintyvien figuroiden funktioita ja piirteitä teoreetikoiden näkemyksiin. Tutkimukseni teoriatausta koostuu pääsääntöisesti stilistiikan ja retoriikan tutkijoiden näkemyksistä, joita hyödynnän muodostaessani kokonaiskuvaa tutkituista figuroista. Kokoan yhteen määritelmiä ja näkökulmia, joiden ansiosta on mahdollista tuottaa prototyyppisiä määritelmiä kunkin figuran kohdalla. Muodostan tutkimustani varten soveltavan metodin, jolla on kolme keskeistä ulottuvuutta. Ensimmäistä metodin osaa kutsun kuvailuksi. Kuvailun avulla identifioin korpuksessani esiintyviä tutkimukseni kannalta oleellisia figuroita. Metodin toinen vaihe on analyysi. Analyysillä on tärkeä rooli tutkimukseni metodiikassa, sillä sen ansiosta pystyn ymmärtämään figuroiden funktioita ja piirteitä tarkemmin tutkittujen laulujen konteksteissa. Tutkimusmenetelmäni kolmantena osana toimii vertailu, joka antaa mahdollisuuden verrata Mylène Farmerin lyriikoissa esiintyvien figuroiden funktioita ja piirteitä teoreetikoiden käsityksiin. Kokoan yhteen myös tuloksia, jotka mahdollistavat tutkimukseni tavoitteiden tarkastelun. Esitän seuraavat suuntaa-antavat prosenttiluvut, jotka muodostuvat figuroita sisältävistä säkeistä suhteessa tutkittujen säkeiden kokonaismäärään: personifikaatio 7,3 %, paradoksi 5,0 %, eufemismi 3,6 %, hyperbola 3,2 % ja retorinen kysymys 3,0 %. Näin ollen on mahdollista sanoa, että figurat ovat läsnä laulajattaren sanoituksissa. Tämän lisäksi verratessani Mylène Farmerin sanoituksissa olevien figuroiden funktiota ja piirteitä asiantuntijoiden käsityksiin hahmotan, että laulajatar käyttää personifikaatiota systemaattisesti osittain eriävällä tavalla. Kuitenkin Mylène Farmerin sanoituksissa esiintyvät eufemismit, retoriset kysymykset ja hyperbolat jakavat järjestelmällisesti monia samankaltaisuuksia teoreetikoiden määritelmien kanssa. Toisaalta paradoksin käyttö sanoituksissa osoittaa sekä monia samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia, kun vertaan sitä asiantuntijoiden näkemyksiin. Tuloksien valossa päättelen, että Mylène Farmer näyttää kehittävän persoonalliseen suuntaan enemmän personifikaatiota ja paradoksia kuin muita tutkittuja figuroita.
