Browsing by Title
Now showing items 74-93 of 1543
-
(2014)Kirkkoisä Basileios Kesarealainen ( = Basileios Suuri, n. 330 378) oli piispa ja teologi Kappadokiassa Vähässä-Aasiassa. Tämän tutkielman päälähteenä on hänen ensimmäistä Psalmia käsittelevän homiliansa prologi, joka on yksi tunnetuimmista 300-luvun loppupuolen psalmilaulun hyödyllisyyttä ylistävistä kristillisistä dokumenteista. Tämä systemaattisen analyysin menetelmällä etenevä tutkielma esittelee ja analysoi Basileioksen käsitystä musiikin teologisesta merkityksestä. Myös muita Basileioksen teoksia hyödynnetään tutkielmassa lähdemateriaalina. 300-luvun lopulla kristillisen kirkon yli pyyhkäisi ennennäkemätön innostus psalmilaulua kohtaan, mikä heijastuu Basileioksen prologissa. Psalmodisen liikkeen taustalla on tutkimuksessa nähty egyptiläisten erämaa-anakoreettimunkkien jatkuvan psalmodian käytäntö, joka askeettisen kristillisyyden leviämisen mukana tuli osaksi kaupunkien kirkollista elämää. Basileios oli tässä suhteessa eräs pioneereista, sillä hän ymmärsi ensimmäisten joukossa, että laulamisen aiheuttama mielihyvä voi olla hyödyksi kristitylle. Keskeiseksi psalmilaulun teologian kannalta nousee musiikin tunneterapeuttinen vaikutus. Basileioksen musiikin teologiassa yhdistyvät filosofiset käsitteet ja kristillinen spiritualiteetti. Hänen ajattelussaan vahingollisista tunteista vapautuminen tai niiden hillitseminen on keskeinen osa kristillistä kilvoitusta. Näin psalmilaulu tuottaa hyvää, kun se yhtäältä saa kristillisen opetuksen paremmin juurtumaan ihmisten mieliin, toisaalta hillitsee voimakkaita tunteita ja kolmanneksi luo yhteyttä ihmisten keskuuteen. Keskeisiksi käsitteiksi Basileioksen psalmilaulun teologiassa nousevat mielihyvä ja harmonia. Harmoniasta puhuessaan Basileios liittyy antiikin filosofiseen traditioon, jossa maailmankaikkeuden järjestys ymmärretään harmoniaksi. Ihminen taas on sama pienoiskoossa, niin kutsuttu mikrokosmos. Tästä syystä musiikilla maailmankaikkeuden perimmäistä rakennetta ilmentävänä ilmiönä on suora vaikutus ihmisen sieluun. Tämän filosofisen rakenteen Basileios soveltaa kristillisessä kirkossa ykseyden mahdollistajaksi. Luodessaan harmoniaa ihmisten sieluihin psalmilaulu Basileioksen mukaan myös tuo ihmiset toistensa yhteyteen ja poistaa riidan ja vihanpidon heidän väliltään. Psalmihomilioiden prologissa korostuu, että psalmilaulu on Pyhän Hengen keksintöä ja siis Jumalan aktiivista toimintaa ihmisen hyväksi. Tutkielman loppuun on liitetty sen päälähteen, Psalmihomilioiden prologin käännös.
-
Basileios Suuren ja Ambrosius Milanolaisen Hexaemeron -teokset creatio ex nihilo -opin puolustajina (2018)Tutkielmassani pyrin systemaattista analyysiä hyödyntäen selvittää Hexaemeronien ja creatio ex nihilo -opin yhteyttä, ja niiden tehtävää filosofien teorioiden ja harhaoppien vastustajina. Basileioksen ja Ambrosiuksen Hexaemeronit ovat kuuden luomisen päivän kommentareja, saarnoja, jotka puolustavat oikeaa opetusta Jumalasta ja luomista tyhjästä, creatio ex nihilo -oppia. He vastustavat aikansa ja kulttuurinsa filosofisia teorioita; kuten platonismia, aristotelismia ja pythagoralaisuutta, sekä uskonnollisia harhaoppeja; kuten gnostilaisuutta sen eri muodoissaan, kristologisia harhoja kuten areiolaisuutta ja anomoiaaneja sekä pneumatomakkeja vastaan. He myös vetävät rajaa kristinuskon ja juutalaisuuden välille vastustaen juutalaisten filosofien, erityisesti Filonin tekstejä. Hexaemeronien tavoitteena on myös Raamatun ilmoitukseen vedoten suunnata kristillisen seurakunnan huomio Jumalan suuruuden, pyhyyden ja hyvyyden kunnioittamiseen kaikessa luomakunnassa, sekä esittämään Raamatun mukaista kosmologiaa. Niiden ote on doksologinen ja pyhään ihmettelyyn pyrkivä. Tärkeä kiistakysymys oli luomakunnan status; onko maailma ja materia paha, pahan demiurgin tekemänä, vai hyvä, hyvän Jumalan luomana. Ihmisen asemasta opetettiin sitä, että ihminen on luomakunnan pää, miehesi ja naiseksi luotu, Jumalan kuva, joka sijaitsee hänen sielussaan. Tärkeitä filosofisia termejä, joihin filosofinen debatti kulminoitui, olivat ”alussa”, jolla ilmaistiin Jumalan luoneen kaiken suvereenisti ja ex nihilo, pelkällä käskysanallaan, ”taivas ja maa”, jotka tulkittiin kirjaimellisesti ja jotka julistavat Jumalan kunniaa omalla paikallaan ja toimivat Jumalan asettamina ajan merkkeinä, sekä ”valo ja pimeys”, jotka tulkittiin myös konkreettisesti eikä mystisesti, puolustaen Jumalan luovan vain hyvää ja kieltäen pahuuden itsenäisen olemuksellisen olemassaolon. Kuten pimeys on valon puutetta, on pahuuskin hyvyyden vääristymää. Kolmanneksi Hexameronit ja kristillinen creatio ex nihilo -oppi puolustaa opetusta Jumalan ykseydestä (monoteismi), kolmiykseydestä (triuniteetti), Kristuksen persoonasta ja työstä (kristologia) sekä Pyhästä Hengestä (pneumatologia). Näitä opinkohtia puolustettiin vastoin filosofeja ja harhaoppeja, jotka kielsivät joko Jumalan olemuksen hyvänä, ainoana ja kaikkivaltiaana, tai jonkun persoonan (yleensä Pojan tai Hengen) tosi jumaluuden.
-
(2017)This study is a descriptive account and analysis of the ideas and arguments of Canadian philosopher James K. A. Smith (1970 - ) in regard to religion and the secular. Using Smith’s published texts, the study examines some of the problems he sees with these concepts from different subfields of philosophy and evaluates Smith’s proposed solutions. The study begins with a discursive overview of the issues scholars face in the study of religion and the secular. Next, the study examines Smith’s engagement with theological traditions and postmodern thought to critique the epistemology and ontology of the secular, followed by Smith’s articulation of a “liturgical” anthropology as a model for understanding religion and secular practices. The final chapter explores the implications of Smith’s analysis and his advocacy of a post-secular approach to 1) the study of religion, 2) the public square, and 3) religious conflict. The study finds that Smith cogently employs postmodern thought to deconstruct the foundationalist epistemology of the secular. Furthermore, he argues that the secular relies upon an unsubstantiated ontology of closed, autonomous nature that gives secular theorizing and science an unwarranted privileged epistemic status. Modern philosophical anthropology is also found to be overly cognitive, and Smith proposes an original model emphasizing embodiment in which humans are desiring beings shaped by formative practices (“liturgies”). With these results, Smith’s post-secular approach to the study of religion shows that common distinctions between secular and religious beliefs and practices are misleading. A liturgical framework may provide better conceptual tools to locate and explain human behavior, including religious/secular violence, with some complications requiring further research. His analysis suggests a normative post-secularism which allows space for religious identities in the public sphere could potentially meet the challenges of pluralism and religious conflict.
-
(2020)Tässä tutkielmassa perehdytään Sarah Coakleyn trinitaariseen teologiaan perustuvaan teoriaan sukupuolesta. Coakley sisällyttää teoriaansa myös feministiteologian ja sekulaarin sukupuoliteorian kontribuutioita, mutta alistaa ne Hengen ohjaukselle. Tutkielman tulokulma määrittyy Coakleyn lähtökohdasta, jonka mukaan immanentin Triniteetin täydellinen suhde implikoi luomisen ja ihmisen jumalankuvallisuuden perusteella ristiriitaa sukupuolen binaarisen ymmärtämisen kanssa. Tutkimustehtävänä onkin kysyä, miten ja mitä on Coakleyn mukaan mahdollista tietää Triniteetin ontologiasta ja miksi tämä tieto muuttaa binaarisen sukupuolen liukuvaksi. Lisäksi kysytään, mitä sukupuolen trinitaarinen transformaatio tarkoittaa käytännössä ja miten se suhteutuu Coakleyn säilyttämään sukupuolen kakseuteen. Tutkielman teoriatausta pohjautuu trinitaarisen teologian elpymiseen ja etenkin sosiaalisen mallintamisen suosioon. Coakley itse palaa trinitaarisen opinmuodostuksen alkuaikoihin ja kirkkoisien laiminlyötyihin teksteihin. Näistä hän löytää lineearisen Triniteetin mallin rinnalta inkorporatiivisen mallin. Se päätyi Coakleyn mukaan marginaaliin, koska muun muassa ihmisen vastaus trinitaariseen ekstaattisuuteen kytkeytyy läheisesti sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Kuitenkin juuri halu, niin jumalallisen kuin inhimillisenkin on – platonismin periaatteita kristillistäen – Coakleyn mukaan tie sukupuolen trinitaariseen ymmärtämiseen. Päälähteenä käytetään Coakleyn teosta God, Sexuality and the Self: An Essay ‘On the Trinity’ (2013). Muita lähteitä ovat Powers and Submissions: Spirituality, Philosophy, and Gender (2002) ja The New Asceticism: Sexuality, Gender and the Quest for God (2015). Lisäksi hyödynnetään Coakleyn useita artikkeleita. Tutkimusmetodina käytetään systemaattista analyysiä, jolloin tuotetaan rekonstruoiva, teksti-immanentti esitys Coakleyn ajattelusta. Johtopäätöksinä todetaan, että Coakleyn fundamentti, oikeanlainen askeettinen kontemplatiivinen rukous, johtaa mystisen teologian tradition mukaisesti ”ymmärryksen horjumisen” kautta aitoon tietoon Jumalasta. Armoperusteista kontemplaatiota luonnehtiikin rukoilijan täydellinen riippuvuus Jumalasta, ja sen avulla trinitaarinen ontologia avautuu persoonien radikaalina tasa-arvoisuutena, joita Henki primaarisena yhdistää ja erottaa. Siksi Henki myös sukupuolen kohdalla sekä ”yhdistää” ja johtaa inklusiiviseen sekä ”läpäisevään” tasa-arvoon että säilyttää sukupuolieron. Coakleyn ajattelun strukturaalisiin prinsiippeihin kuuluu Hengen aloitteellisuus ja aktiivisuus niin jumalallisella kuin inhimillisellä tasolla, joiden infiniittinen ero ei kuitenkaan sekoitu. Hämäryyttä sen sijaan jää Coakleyn ”aidon ortodoksian” ja hierarkian merkityksiin. Coakleyn teoria ei asemoidu sosiaalisen Triniteetin malleihin, koska siinä Triniteetiä ei sinänsä imitoida. Coakley ei hävitä feminiinisen ja maskuliinisen kategorioita, mutta niiden määrittely jää avoimeksi. Siten trinitaarinen liukuminen kategorioiden välillä mahdollistaa sekä feminismin ensimmäisen että kolmannen aallon tavoitteiden yhtäaikaisen tavoittelun, Hengessä. Langenneen halun vaikutuksesta feminiinistä kategoriaa on sorrettu patriarkaalisilla, binaarisilla representaatioilla, mistä on seurannut naisten ja toisen alistamista. Patriarkalismin otteesta onkin vapauduttava Hengen avulla. Kontemplatiivisessa nousussa sukupuoli vapautuu binaarisuudesta, sosiaalisten stereotypioiden kahleesta. Tällöin lunastetut sukupuoliset kategoriat säilyvät, mutta liikkuminen niiden välillä on trinitaarisen halun mukaisesti muuttuvaa. Henki – ei kolmantena vaan ensimmäisenä – ”täydellistää” sukupuolen siten, että binaarisuus transformoituu trinitaariseksi.
-
(2021)Tässä tutkielmassa selvitän päiväkeskustyöntekijöiden tunnistamia päiväkeskusten arjentyön kynnyksiä sekä kävijöiden kynnyksiä suhteessa yhteiskuntaan sekä miten näihin kynnyksiin pyritään vaikuttamaan. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat Sininauhaliiton jäsenyhteisöjen päiväkeskustyöntekijät. Matalalla kynnyksellä viitataan palveluun tai työmuotoon, jolla pyritään saavuttamaan jotain asiakasryhmää. Matalan kynnyksen palveluissa kynnystä tulla toimintaan on madallettu erilaisin konkreettisin keinoin, kuten niin, ettei toimintaan tarvitse lähetettä ja kävijä saa asioida omilla ehdoillaan. Sininauhaliiton jäsenyhteisöjen päiväkeskukset ovat keskenään erilaisia toimijoita, mutta niitä yhdistää kristillisestä arvopohjasta nouseva lähimmäisen auttaminen. Päiväkeskustoiminnalla tarkoitetaan usein matalalla kynnyksellä toimivaa kaikille avointa toimintaa. Päiväkeskuksissa pyritään kohtaaminen ihminen kokonaisvaltaisesti sekä auttamaan eri tavoin, esimerkiksi turvaamalla kävijän akuuteimmat perustarpeet. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus. Toteutin aineistonkeruun sähköisellä lomakehaastattelulla, jossa pyysin työntekijöitä vastaamaan avoimiin, teemahaastattelu tyyppisiin kysymyksiin. Aineistonkeruutani ohjasi teoriaohjaavuus, jossa lähestyin matalan kynnyksen tematiikkaa esteettömyyden eri ulottuvuuksien kautta. Teoria pohjautuu Sinikka Törmän päihdepalveluita koskevaan esteettömyyden jakoon, johon kuuluu taloudellinen, fyysinen, psyykkinen sekä sosiaalinen esteettömyys. Aineistoa analysoin löyhästi teoriasidonnaisen temaattisen analyysin avulla. Aineistoni koostuu 25 päiväkeskustyöntekijän vastauksesta ympäri Suomen. Tutkimuksen tulosten perusteella päiväkeskuskävijöillä voidaan todeta olevan useita kynnyksiä. Temaattisen analyysini perusteella luokittelin kynnyksiä eri pääteemoihin, joita ovat päiväkeskustyön arjen konkreettiset kynnykset, kävijöiden sisäiset kynnykset sekä kävijöiden kynnykset suhteessa yhteiskuntaan. Tutkielmassani esittelen nämä pääteemat sekä niiden alateemat. Merkittävimmät tutkielmani aineiston pohjalta nousevat tulokset ovat, että päiväkeskuskävijöillä on useita erilaisia kynnyksiä, jotka liittyvät päiväkeskuksen toimintaan osallistumiseen. Kynnyksiä on kuitenkin myös suhteessa yhteiskunnan sekä palvelujärjestelmän palveluihin. Päiväkeskuksissa kynnysten madaltaminen näyttäytyy erilaisina toimina sekä kävijän kokonaisvaltaisena kohtaamisen, kävijän omilla ehdoilla. Kuitenkin kynnykset esimerkiksi terveys- ja sosiaalipalveluihin ovat edelleenkin kävijöille korkeat, jopa mahdottomia tavoittaa. Tähän vaikuttavat niin palvelujärjestelmän joustamattomuus kuin myös ennakkoluulot. Päiväkeskustyöntekijät näyttäytyivät aineiston perusteella toimivan palvelujärjestelmän sekä kävijän välimaastossa, ohjaten näitä kahta yhteen sekä vaikuttaen ennakkoluuloihin. Oleellisinta olisikin siis pohtia, miten näitä yhteiskunnallisia kynnyksiä voitaisiin vielä enemmän madaltaa, jotta niihin pääseminen olisi kaikille mahdollista.
-
(2018)Radicalism, Fanaticism and Fundamentalism are few terms that have become not only popular, but also attributed to the Islamic religion after the tragic event of September 11, 2001. This event led to a surge of research on the linkages between Islam, Terrorism and the Middle East as the majority of the terrorist attacks and perpetrators were concentrated there. However, recent figures suggest that no single state can claim to be safe from terrorist attacks. The economy and the sociopolitical environment within Nigeria has been jeopardized and negatively impacted in the last eight years alone by the activities of a radical Islamic sect known as Boko Haram. The sect is demanding the return of Nigeria to the fundamentals of Islam both socially and religiously. There is little doubt that young people play a significant role in the ranks of Boko Haram. It is from such revelation, that this study came about. This study sought to highlight aspects of the curricula of the Islamic educational system in Nigeria that may lead to insensitivity and intolerance against other religious groups and may contribute to paving the way for sectarian violence and religious motivated terrorism in Nigeria. Due to unavailability of primary source data that links Radicalization and Islamic education in Nigeria, the study relied on myriad of secondary literature on Islamic education in Nigeria and youth radicalization. The findings of this study have demonstrated that the Islamic educational curriculum in Nigeria provides an important tool for understanding the local youth radicalization. As part of the curricula, students learn Prophetic Biography which highlights the Prophet and his disciple’s bravery, valor and how their actions are favored by God. The highlighted features have been used to promote vilification and discrimination against non-Muslims. Additionally, this study has shown that Mallams and Religious leaders revered by their communities due to their knowledge of Islamic teachings occupy a position that can be used to foment sectarian conflict and violence. The findings of this study have also brought to light on the origin as well as content of some of the Islamic textbooks in Nigeria, in that they are donated by Saudi Arabia and other Gulf States and with some having chapters that tend to create negativity and enmity between Muslims and non-Muslims. The study further demonstrates that the activities and utterances of rogue preachers on Islamic superiority over other religions are prone to lead to vilification and discrimination against non-Muslims. Finally, the study has shown that even though the primers of the Islamic educational system in Nigeria are not about wars they are likely to have contributed to an increased ideological intolerance for Non-Muslims that has paved the way for sectarian violence and religious motivated terrorism in Nigeria.
-
(2016)Paul F. Knitter on yhdysvaltalainen teologi, joka on tunnettu pluralistisesta uskontoteologiastaan. Sen lisäksi hän on katolinen kristitty ja buddhalainen munkki. Kirjassaan Withouth Buddha I could Not Be a Christian Knitter rakentaa identiteettiään ja muodostaa teologiaa kahden harjoittamansa uskontoperinteen kautta. Teos on luonteeltaan henkilökohtainen kuvaus, ei tieteellinen puheenvuoro. Tämän tutkimuksen tavoitteena on vastata kysymykseen, mikä on Knitterin uskonnollinen identiteetti ja miten hän muodostaa uskonnollista identiteettiään. Tutkimus liittyy uskontoteologian tutkimusperinteeseen, jossa tarkastellaan muita uskontoja koskevia teologisia käsityksiä sekä teologiaa, jota tehdään yhteydessä toisiin uskontoihin. Knitter itse toteaa identiteettipohdintansa edustaneen ja edustavan vertailevaa teologiaa. Kniter kuvaa pohdintaansa dialogina, jonka lähtökohtana on sisäinen konflikti. Knitter tuo esiin ongelmansa suhteessa kristinuskon tarjoamaan tulkintaan kaikkivaltiaasta ja muuttumattomasta Jumalasta, ihmisen kyvystä ymmärtää Jumalan olemus ja sanoittaa sitä sekä Jeesuksesta Jumalan Poikana ja pelastajana. Buddhalaisuuden avulla hän vertaa, peilaa, etsii vaihtoehtoisia vastauksia ja sanoituksia hänelle ongelmallisiin kristillisen opin kohtiin. Keskeiseksi uudistavaksi käsitteeksi Knitter nostaa buddhalaisen Thich Nhat Hahnin yhteyselämän käsitteen, jonka kautta hän tulkitsee kristinuskon Jumalaa. Yhteyselämä tarkoittaa kaikkien asioiden yhteyttä, läpäisevyyttä ja keskinäistä riippuvuutta. Knitterin teologisen metodin edellytyksenä on usko siihen, että uskonnolliset perinteet voivat syventyä ja rikastua toistensa kautta. Analyysini tukena käytän Hermans & Hermans-Konopkan dialogisen minän teoriaa, joka esittää, identiteetin muuttuvana prosessina. Ympäröivän todellisuuden arvot, uskomukset ja ideat määrittyvät mielessä keskinäisten suhteiden kautta ja luovat identiteettiä. Postmodernissa todellisuudessa globaali lokalisoituu Minässä ja muodostuu osaksi identiteettiä. Uskonnollinen identiteetti ei ole yksiääninen vaan pikemminkin hybridi. Knitterin tietoinen identiteetin rakentamisen prosessi on yritys saada hybridi-identiteetti toimimaan sisäisessä dialogissa – siten, että identiteetin buddhalainen positio ja kristillinen positio kehittyisivät, vahvistuisivat ja syvenisivät toistensa kautta. Rinnakkaisen kahden uskonnon harjoittamisen ja kahden perinteen vastavuoroisen tulkinnan myötä Knitterin identiteettiä voidaan kutsua dialogiseksi identiteetiksi. Knitterin dialogista identiteettiä leimaa avoimuus toista uskontoa kohtaan, uskontojen erilaisuuden näkeminen mahdollisuutena, prosessinomaisuus ja kontekstuaalisuus. Kontekstuaalisuudella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa Knitterin minän kontekstia. Knitterin pohdinta ei tuota radikaalisti uusia teologisia ideoita mutta se tuo esiin identiteetin moninaisuuden ja avaa uusia haasteita kristityn identiteetin teologiselle tarkastelulle. Uskonnollinen identiteetti on ytimeltään moniuskontoinen ja Knitterin kokemuksen mukaan identiteetin asettaminen sisäiseen dialogiin voi vahvistaa samanaikaisesti identiteetin eri puolia.
-
(2017)The purpose of this thesis is to compare the characters of David and Judith and particularly the notions of the ideal masculinities. The purpose is also to ask if the findings also reflect the general understanding of the Old Testament masculinities. The primary sources are the book of Judith, in particular the chapters 8-16 where Judith herself is acting and the 1. Samuel 16-18 where David is introduced for the first time. The main research questions are:1) What kind of similarities and differences can be found from these texts how they present gender and a relation to the ideal masculinities? 2) More importantly, how do these characters have been chosen to the role of hero(ine) when they do not resonate primarily with the ideal masculinity? The main reason why these two characters are chosen is their similar narrative elements and more importantly, the both characters represent the subordinate masculinities. The characters have to find alternative strategies in order to act unconventionally and to challenge the hegemonic power. Focusing on masculine and feminine qualities of the chosen characters, the presumption is that the construction of gender is embedded in the symbolical level of different cultures and can be analysed. The focus is on both female and male character, in particularly characters that do not fulfil the ideal hegemonic characteristics. The assumption is that this starting point will give a different view than if the focus was only on female characters or solely male characters. The main masculine ideals that are brought out from the source texts are beauty, persuasiveness and wisdom, prowess and courage in the battlefield and the divine masculinity. The conclusion shows that masculinity in the Old Testament is more complex than the masculinity theory normally suggests. The distinction between the hegemony and the subordinate masculinities varies a lot and the representatives in lower positions find their way to act against the unconventional roles. It is possible because the ultimate power is the divine power. God is unchanging representation of the hegemony who has power over human beings.
-
(2023)Tämä uskontotieteen maisterintutkielma tarkastelee Diablo-tietokonepelin (1996) paholaishahmon representaatiota sekä sen nivoutumista camp-estetiikkaan ja sekularisaatioon. Tutkielman päätutkimuskysymys on: millä tavoin camp-estetiikka ilmenee Diablo-pelin paholaishahmon representaatiossa, ja miten se on kytköksissä sekularisaatioon? Tutkielman aineisto koostuu sekä keskiaikateemaisen Diablo-toimintaroolipelin kuvakaappauksista ja pelin tapahtumista, että pelin kosmologiaa, miljöötä ja juonta tarkentavasta taustakertomuksesta ja siihen kuuluvasta visuaalisuudesta. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin keinoin, ja tutkielmassa hyödynnetään yleisemmän sisällönanalyysin lisäksi peli-immanenttia lähestymistapaa korostavaa sisällönanalyysia. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sekularisaatioteoria ja teoriaan liittyvät Christopher Partridgen käsitykset uudelleenlumoutumisesta ja okkulttuurista sekä Stig Hjarvardin näkemykset uskonnon mediatisaatiosta ja banaalista uskonnosta, minkä lisäksi tutkielman keskiössä on myös Susan Sontagin camp-käsite. Tutkielmassa todetaan, että Diablo-pelin paholaishahmon representaatiossa on havaittavissa camp-estetiikkaan kytkeytyviä liioittelun ja ylettömyyden, kaksoismerkityksen, vakavuuden ylittämisen ja koomisuuden sekä ajallisen etäisyyden piirteitä. Paholaishahmon camp-henkinen representaatio voidaan tulkita myös sekularisaation ilmentymänä: esimerkiksi uskontoviitteiden luova ja lennokas käyttö representaatiossa heijastelee yhtäältä maallistumista, mutta toisaalta taas uudelleenlumoutumista. Lisäksi viihteellisen populaarikulttuurin kontekstissa esitetty paholaisen representaatio on mahdollista yhdistää uskontokritiikkiin.
-
(2020)Tutkielmassa selvitetään minkälaisen kuvauksen pyhimyksellisyydestä Johannes Salisbury-lainen esittää kirjoittamissaan pyhimyselämäkerroissa Anselm Canterburylaisesta ja Thomas Becketistä. Tutkielmassa selvitetään myös Anselm Canterburylaisen ja Thomas Becketin elämien keskeisimmät tapahtumat sekä, miten ne liittyvät Johannes Salisburylaisen luomaan kuvaukseen Canterburyn pyhimyksistä. Tutkielmassa tarkastellaan siis keskeisimpiä Johan-nes Salisburylaisen esittämiä pyhimykselle kuuluvia ominaisuuksia. Ajallisesti tutkimus sijoit-tuu pitkälti 1100-luvulle. Tutkielmassa käsiteltävät pyhimyselämäkerrat kuvastavat ajalla kir-joitettuja pyhimyselämäkertoja ja ajan pyhimysuskoa. Pyhimyselämäkerrat Anselm Canter-burylaisesta ja Thomas Becketistä kertovat siis pyhimysten elämien lisäksi keskiajan pyhi-myksellisyyden ihanteista. Pyhimyksistä kertovat kirjoitukset toimivat linkkeinä kansan uskonnollisuuteen keskiajalla. Pyhimyksistä kertovien hagiografisten lähteiden tutkimus mahdollistaa tutkimuksen monenlaisista näkökulmista katsottuna. Pyhimyksistä kertovat lähteet muodostuivat keskiajalla esikuvaksi uskovan elämästä, mutta ne kuvastavat usein myös muutakin kuin vain ihanteellisen kuvauksen hyveellisestä elämästä. Pyhimyksistä kertovissa kirjoituksissa on usein havaittavissa poliittisesti virittynyttä sisältöä, jolla on pyritty vaikuttamaan tekstien sanomaan. Pyhimysteksteissä pyhimykset esitettiin täydellisinä esimerkkeinä uskovasta, jolloin ne tarjosivat oivan tilaisuuden arvostella maallisia tai hengellisiä hallitsijoita. Keskiaikaisista pyhimyksistä koskeville teksteille muodostui yleisiä piirteitä ja niistä on havaittavissa yleisesti hyväksyttyjä näkemyksiä, joiden avulla osoitettiin pyhimysten hyveellisyys ja pyhimysten omaavan jopa jumalallisia ominaisuuksia. Anselm Canterburylaisen ja Thomas Becketistä kertovan tutkimuskirjallisuuden varassa tutkimuksessa esitetään Anselm Canterburylaisen ja Thomas Becketin elämien olleen erilaiset, mutta sisältäneen kuitenkin lukuisia yhtymäkohtia. Molemmat Anselm Canterburylainen ja Thomas Becket toimivat merkittävässä poliittisessa asemassa elämiensä aikana, joka on nähtävissä heistä kertovissa pyhimyselämäkerroissa. Molemmat heistä ajautuivat kiistoihin Englannin hallitsijoiden kanssa puolustaessaan kirkollisia oikeuksia maallisen vallan edellä. Vertailemalla Johannes Salisburylaisen kirjoittamia pyhimyselämäkertoja keskenään tutkimuksessa kuvaillaan, millaisten ominaisuuksien kautta Johannes Salisburylainen esittää Anselm Canterburylaisen ja Thomas Becketin olleen pyhimyksiä. Lisäksi vertailun kautta esitetään, miten kiistat Englannin kruunun kanssa ovat olennainen osa heidän pyhimyselämäkertojen osoitusta heidän pyhimyksellisyydestä. Johannes Salisburylaisen kirjoittamat pyhimyselämäkerrat kertovat kahdesta keskiajalle yleisestä pyhimystyypistä, hurskaista uskonsa tunnustajista ja marttyyreista. Johannes Salisburylainen esittää Anselm Canterburylaisen ja Thomas Becketin hyveellisinä uskonsa puolustajina pyhimyselämäkerroissaan. Molempien pyhimysten tärkeimmät hyveet liittyvät heidän vaatimattomuuteensa ja tekemään hyväntekeväisyystyöhön. Muina pyhimyksille olennaisina hyveellisinä ominaisuuksina esitetään olleen etenkin viisaus ja uskolleen omistautuminen. Tärkeimpänä Anselm Canterburylaisen pyhimyksellisyyden osoittavana tekijänä Johannes Salisburylainen esitti olleen lukuiset erilaiset ihmeteot, joita Anselm toteutti elämänsä aikana ja jälkeen. Johannes Salisburylainen kuvailee Thomas Becketiä myös uskon tunnustajille ominaisten piirteiden avulla, mutta hänen pyhimyksellisyys perustuu ensikädessä hänen marttyyrikuolemaansa.
-
(2021)Capoeira on viime vuosikymmenten aikana ympäri maailmaa suosiotaan kasvattanut brasilialainen liikuntaharrastus. Ritualistisuutta, tanssia, performanssia, kamppailua ja elävää musiikkia yhdistelevällä capoeiralla on historialliset ja ontologiset juuret afrobrasilialaisessa candomblé uskonnossa, sekä faveloiden ja mustien orjien elämänkokemuksessa. (Aula 2008, 2020) Mira Karjalainen (2018) liittää capoeiran uushenkisten kehopraktiikkojen, kuten joogan, kungfun ja japanilaiset budo-lajien joukkoon. Yhteistä kaikille mainituille harrastuksille on tausta jossakin uskontokulttuurisessa perinteessä. Kaikkiin näihin liittyy jonkinlainen taustafilosofia ihmisestä kokonaisvaltaisena olentona. Karjalaisen mukaansa Capoeiran ja muiden holististen kehopraktiikkojen erityinen suhde kehollisuuteen voivat tuottaa uudenlaista uskonnollisuutta länsimaissa. Tutkin capoeiraa Suomessa uushenkisenä rituaalina ja kehopraktiikkana kognitiivisen uskonnontutkimuksen ja kognitiivisen rituaalitutkimuksen tutkimusperinteiden näkökulmista. Tutkimusmateriaalina käytän kolmelle pitkään lajia harrastaneelle capoeiraopettajalle tekemiäni avoimia haastatteluja. Analysoin haastattelumateriaalin antamia vapaita ja yksilöllisiä kuvauksia lajista synkronisaation (Schüler 2012) ja kollektiivisen kuohunnan (Schüler, Liebst 2019) käsitteiden kautta. Analyysissä kuvaan siitä, miten capoeira rodan (ringin) toimintaperiaatteet, capoeirakulttuuri ja capoeiratradition representaatiot luovat tiivistä kehollista synkronisoitumista, sekä kollektiiviseksi kuohunnaksi kutsuttua hermostollista ja emotionaalista virittyneisyyttä rodassa. Haastattelumateriaalista nousee kuvaus capoeiraharrastuksesta elämäntapana, elämänfilosofian lähteenä ja tiiviinä yhteisöllisyyden muotona. Haastattelemani capoeiristat (capoeiran harrastajat) kuvaavat lajia yhteiskunnalliseksi utopiaksi, tavaksi ylittää sanallisen kommunikaation haasteita yhteisössä, henkiseksi harjoitteeksi, sielun peiliksi, elämäsimulaatioksi ja siskonpedin kaltaiseksi lämpimäksi ja turvalliseksi yhteisöksi. Tutkimuksen pohjalta väitän, että capoeira on kehollinen, kulttuurinen ja psykososiaalinen dynaaminen järjestelmä, joka voi ohjata harrastajia kohti tiivistä kehollista synkronisoitumista ja voimakkaita kollektiivisia hurmioitumisen tiloja. Väitän, että capoeira on yhteisöllisenä rituaalina, improvisoituna itseilmaisuna ja kehollisena kommunikaation muotona capoeiran harrastajalle mahdollinen väline ”toisin olemiselle” sekä oman elämänkokemukset tarkastelulle ja käsittelylle. Capoeira on läpeensä yhteisöllistä, jolloin yksilölliset ja yhteisölliset motiivit sekä päämäärät harrastuksen taustalla sekoittuvat toisiinsa. Tutkielmassa esittelen kognitiivisesta uskonnontutkimuksesta nousevia tapoja sille, miten tämä sekoittuminen tapahtuu rodan rituaalisessa ja kehollisessa kokemusmaailmassa, synkronisaation dynamiikan ohjatessa rodaan kokoontunutta yhteisöä kohti kollektiivisia hurmioitumisen tiloja.
-
(2018)Pro gradu -tutkielmani käsittelee keskiaikana vuosina 1050-1418 Katolisen kirkon johtajina toimineiden paavien ja Euroopan maallisten hallitsijoiden valtapyrkimyksiä, sekä niistä aiheutuvia ristiriitoja, joita valtatavoittelu mukanaan toi.Ensiksi pyrin kuvaamaan pro gradu -tutkielmassani keskeisimmät valtapoliittiset sekä sotilaalliset tapahtumat ja valtapyrkimykset paavien ja Euroopan hallitsijoiden välillä. Tarkoituksenani on tuoda esille valtapyrkimysten eettisiä ja moraalisia näkökohtia, joilla Carl Grimberg arvioi teoksensa tapahtumia . Esimerkkien avulla pyrin nostamaan myös niitä myönteisiä ja kielteisiä seuraamuksia sekä tuloksia, joita Katolisen kirkon hallitsijoina toimineiden paavien ja Euroopan monarkististen ruhtinaiden toiminnan ja vallankäytön seurauksena oli. Tutkimuslähteinäni on historioitsija Carl Grimbergin Kansojen historia -teoksen keskiaikaa käsittelevät osat 1 ja 2. Crimbergin lähdeaineiston lisäksi tutkimuksessani on ollut siinä mielessä keskeinen sija Christensen ja Göranssonin kirkkohistorian teoksilla 1ja 2, että olen voinut niiden avulla verrata ja ikään kuin "peilata" Carl Grimbergin kerrontaa ja tulkintoja tutkimusaiheeni historiallisista tapahtumista. Valikoiden olen voinut hyödyntää myös nykyaikaista englanninkielistä kirjallisuutta etsiessäni spesifistä tietoa Henrik IV:stä, Innocentius III:sta, ja esimerkiksi paaviuden suuren skisman, niin sanotun "paavien vankeuden ajan" loppuratkaisusta. Tutkimukseni temaattinen rakenne jäsentyy ajallisesti kolmeen osaan. Ensimmäinen niistä käsittelee paavinvallan pyrkimystä haastaa Euroopan monarkistiset kuninkaat valtataistelussa Saksan keisareiden ja paavi Gregorius VII:n välillä. Toisen osan tutkimusta voi ajatella muodostuvan paavi Innocentius III:n aikaisesta paavinvallan huippukaudesta. Kolmannen pääteeman tutkimuksessani muodostaa Ranskan kuninkaan Filip Kauniin toiminta, joka tuli ajan kuluessa muuttamaan katolisen kirkon ja maallisen kuningasvallan voimasuhteita. Pro gradu -tutkielmani tutkimustuloksista kolme nousee mieleeni päällimmäisenä. Mielestäni Carl Grimberg ei itse näe eettisesti perusteltuna sotilaallisesti ekspansiivista toimintaa ja sotilaallisia operaatioita, joissa ei ole selkeästi kyseessä oman valtion kansalaisten, heidän elämänsä ja hyvinvointinsa turvaaminen. Toiseksi Carl Grimberg ei hyväksy doktriinia paavinvallan täyteydestä "plenitudo potestasis" , eikä paavi Innocentius III:n vuonna 1302 julkaisemassa "Unam Sanctam" -bullassa paaviuden ohjelmajulistuksen ilmaisua: "jos maallinen valta käyttää miekkaa väärin tai yleensä tekee jonkin virheen, kuuluu tuomitseminen ja rankaiseminen hengelliselle vallalle". Koska Carl Grimberg ei hyväksynyt "Unam Sanctam" -bullan teesiä, ei hän hyväksynyt paaviuden tekoja vain sillä perusteella, että ne olivat johdettuja tästä julistuksesta. Kolmantena johtopäätöksenäni Carl Grimberg ei mielestäni näytä pitävän tutkimuksessaan ehkä riittävästi sitä mielessään, että keskiajalla maallinen ja hengellinen poliittinen valta toimi kiinteässä yhteydessä. Molemmat niistä käsittivät velvollisuudekseen, jopa itse Jumalalta tulleena, hallita toimivaltaansa kuuluvia alueita, kansoja ja maita, sekä pitää valtakunnissa yllä hyvää järjestystä ja huolehtia kansalaistensa hyvinvoinnista.
-
(2018)This Master’s thesis examines how societal power is exercised and negotiated by the Evangelical Lutheran Church of Finland and the media in contemporary Finnish society. Conducting a critical discourse analysis of Helsingin Sanomat coverage on the Church and Finland’s asylum seekers between August 2015 and September 2017, the three levels of mediatization of religion as presented by Hjarvard (2008) are offered as a potential theoretical framework to capture essential aspects of the media’s ubiquitous impact on institutional religion. The first chapters introduce the research topic and provide contextual understanding of the Church’s position in contemporary Finnish society and media. This is followed by a literature review and the theoretical and methodological frameworks guiding the analysis. The analysis answers to the research question through the three levels of mediatization of religion. The findings demonstrated the usefulness of critical discourse analysis coupled with the mediatization of religion theory, as the research method highlighted the aspects of prevalence and dominance of mediatization. Although the mediatization of religion theory was not found to provide an exhaustive account on the dynamics between Helsingin Sanomat and the Church, the presence of all three levels of mediatization together with the dominance of media discourses and the Church’s subordination to media logic could be discerned. This thesis provides insight into the renegotiation process of the Church’s place and role in Finnish society, a topic that until today has remained understudied. Further, it sheds light on the power of both the media and the Church to steer and maintain discourses. From the perspective of the Religion, Conflict and Dialogue Master’s Degree program, analyzing the theme within the context of the asylum seeker situation can be deemed supportive for purposes of further research on institutional religion’s role in dialogue promotion and bringing about social cohesion.
-
(2010)Clemens Aleksandrialainen oli sivistynyt varhaiskristillinen kirjoittaja. Tämän tutkielman päälähteenä on hänen Paedagogus-teoksensa, jota analysoimalla vastataan kysymykseen,millainen kristillisen elämän opas se on, ja mitä kirjoittaja opettaa siinä kristillisestä elämästä. Metodina on systemaattinen analyysi. Koska Clemens-tutkimuksessa on usein keskitytty hänen oletettuun pääteokseensa Stromateis, avaa Paedagogus-teoksen opetukseen tutustuminen sekä Clemensin ajattelusta että varhaiskristillisestä elämästä uusia puolia. Kirjoittajan opetusta kristillisestä käytännön elämästä (kr. praksis) on tutkittu hyvin vähän. Clemens on tärkeä varhaisen kirkon opettaja, joka kehitti ratkaisevalla tavalla ihmisen jumalallistumiseen (kr. theosis) liittyvää terminologiaa. Tutkielmassa keskitytään näiden kahden osa-alueen suhteeseen, jossa Clemensin tunneteorialla on keskeinen merkitys.
-
(2015)Tutkimuksessa tarkastellaan Kirkkojen maailmanneuvoston käynnistämän ekumeenisen kumppanuusohjelman EAPPI:n toimintaa käsitteleviä, sekä toiminnan pohjalta nousseita teologisia pohdintoja. Pohdinnoista on koottu Theological Reflection on Accompaniment niminen dokumentti, jota tarkastellaan tutkimuksessa teoreettisen viitekehyksen avulla. Tutkimuksen kohteena ovat vaikuttamistyölle annetut perustelut sekä näiden perustelujen suhde konfliktitilanteessa syntyneisiin kansallisiin kertomuksiin. Tavoitteena on selvittää, millä tavoin vaikuttamistyö ymmärretään ja selitetään, miten tätä käsitystä ylläpidetään ja millä tavoin vaikuttamistyölle annetut perustelut yhdistyvät jo olemassa oleviin näkemyksiin konfliktista. Tutkimuksen kohteena oleva EAPPI on vuonna 2002 aloitettu kansainvälinen vapaaehtoisohjelma, jonka kautta Länsirannalle ja Itä-Jerusalemiin lähetetään kansainvälisiä ihmisoikeustarkkailijoita. Ohjelman tavoitteena on kerätä havaintoja palestiinalaisten elämästä miehityksen alla, sekä tarjota heille henkistä ja käytännön tukea. Paikan päällä tarkkailijat keskittyvät erityisesti ihmisoikeusloukkauksien raportoimiseen sekä miehityksen ongelmista kertovan materiaalin keräämiseen. Kotiin palatessaan he aloittavat vaikuttamistyön, jonka tavoitteena on lisätä poliittista painetta miehityksen lopettamiseksi. Ohjelma teologisia perusteita pohditaan dokumentissa joka on koottu vuonna 2005 käytyjen keskustelujen pohjalta. Theological Reflection on Accompaniment sisältää puheenvuoroja paitsi tarkkailijoina toimineilta, myös Kirkkojen maailmanneuvoston edustajilta sekä Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon piispalta. Tutkimuksen kohteena olevaa aineistoa tarkastellaan kahden käsitteen pohjalta rakennetun teoreettisen viitekehyksen avulla. Narratiivin käsitteen avulla tarkastellaan dokumentin sisältämiä kuvauksia konfliktista sekä näiden kuvausten eli narratiivien sisäistä dynamiikkaa ja prosesseja. Vaientamisen, arvioinnin ja uhriuttamisen kautta tarkastellaan narratiivien vaikutusta kumppanuusohjelman välittämien viestien sisältöön ja toisaalta vaikuttamistyön vaikutusta narratiivien sisältöön. Realistisen empatian käsitteen avulla tarkastellaan vaikuttamistyön tavoitteen ja ohjelman sisältämien narratiivien suhdetta. Näkemisen, tunnistamisen ja puhumisen kautta konfliktissa ja konfliktista syntyneet kertomukset tuodaan esille ja välitetään eteenpäin. Analyysissa keskitytään tarkastelemaan sitä, miten vaikuttamistyön tavoitteet vaikuttavat tähän prosessiin ja miten narratiiveja käsitellään vaikuttamistyössä. Tutkimuksessa argumentoidaan, että vaikuttamistyön ja kumppanuusohjelman tarpeita palvelevan yhtenäisen ja vaikuttavan sanoman luominen ovat osin jännitteisessä suhteessa ohjelman perusteiden sekä konfliktin kompleksisuuden kanssa. Ohjelman monisyiset perusteet sekoittuvat aineistossa ohjelman ydintavoitteeseen eikä ympäröivän konfliktin vaikutusta narratiiveihin voida tavoitteista ja toiminnan luonteesta johtuen välttämään. Samalla vaikuttamistyön vaatima sitoutuminen vaikuttaa itsessään väistämättä työtä kuvaaviin kertomuksiin tuoden niihin vahvan henkilökohtaisen ulottuvuuden. Vaikuttamistyön tavoitteeksi asetettu hiljaisuuden rikkominen toteutuu korvaamalla vaiennettujen ääni kertojan äänellä ja viemällä se eteenpäin tavalla, jonka uskotaan parhaiten vaikuttavan sen kohteisiin.
-
(2020)Peace has always been a pivotal issue in the core of humankind’s thoughts throughout centuries; prophets, great thinkers, poets and elites have expressed their concern, vision and ideas of peace. Major world religions have teachings for peace. As one of the new religious movements of the world, Baha’i Faith has placed peace in the focus of its teaching. There have also been academic and intellectual efforts to define peace and to present plans for making peace like the works of Johan Galtung, the founder of the peace and conflict studies. The purpose of this study is to compare and contrast the peace plan of Baha’i Faith with Johan Galtung’s peace theory and explore their possible crucial differences and similarities (commonalities). In Galtung’s book, Peace by Peaceful Means: Peace and Conflict, Development and Civilization, the first chapter is peace theory which is used to explore Baha’i teachings on peace in Baha’i primary sources like writings of Bahá'u'lláh, the founder of Baha’i Faith, Abdu’l-Bahá' (first successor), Shoghi Effendi (Guardian and appointed head of the Faith) and Universal House of Justice (supreme ruling body) publications. Secondary Baha’i sources are also studied which are articles, papers and books written about Baha’i Faith. The method of comparative analysis used in this study is lens comparison in which we explore A (Galtung’s Peace Theory) less than B (Baha’i Faith peace plan), we use A as a lens through which to view B. The text A is used as a framework to understand and compare with text B. Galtung’s peace theory is an umbrella under which Baha’i teachings are studied. The idea of peace and the approach toward this idea is in the center of this comparison. During this process, the differences and commonalities of A and B are listed and analyzed in three realms, i.e. in relation to peace and gender, peace and democracy and peace and inter-state systems. After every point by point comparison chapter, all common and different features of A and B are observed, listed and analyzed to verify to what degree they are similar with or differ from each other. In this way, it is possible to see the level of proximity and remoteness of two sources and to verify how much they converge or diverge. The thesis reveals in which areas of peace-building ideas, Galtung and Baha’i Faith have common approaches and in which areas they have different standpoints, i.e. this paper disclosed, on gender and peace, both approaches have high level of proximity and convergence.
-
(2010)Concordia-lehti alkaessaan ilmestyä 1994 herätti ristiriitaisia reaktioita esimerkiksi SLEY:n henkilöstön keskuudessa. Alusta alkaen avainhenkilöitä ovat olleet Hannu Lehtonen, Hannu Halonen, Simo Kiviranta ja Sakari Korpinen. Ekumeniaan Concordia on suhtautunut kriittisesti arvioidessaan Porvoon sopimusta ja Yhteistä julistusta vanhurskauttamisesta. Keskeisiä teemoja tässä lehdessä ovat olleet tutkittavana aikana yleinen ja uskon kautta tapahtuva vanhurskauttaminen, Raamatun arvovallan korostaminen, sakramenttien merkityksen esillä pitäminen ja tietyt moraaliset ja eettiset periaatteet ja näkökulmat. Concordiassa on esiintynyt runsaasti sitaatteja Martti Lutherin teoksista, melko paljon myös luterilaisen ortodoksian edustajilta, kuten Martin Chemnitziltä ja Johann Gerhardilta. Ylivoimaisesti eniten artikkeleja kymmenen vuoden aikana on tehnyt päätoimittaja, pastori Hannu Lehtonen. Kirjoittajien joukossa maallikkojen osuus on ollut huomattava. Karismaattisia ilmiöitä arvioitaessa nähtiin osan armolahjoista kuuluneen ennen kaikkea alkukirkon aikaan, vaikka samalla todettiin ihmeitä voivan tapahtua nykyaikanakin. Concordian kirjoittajat eivät hyväksyneet läheskään kaikkia Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tapahtuneita päätöksiä, asioita ja ilmiöitä. Voimakkaasti todettiin, että kirkossa ei tulisi samanaikaisesti sallia sekä totuutta että erilaisia harhaoppeja. Myös evankelisen liikkeen tai muiden herätysliikkeiden toimintaa ei aina pidetty tarpeeksi rohkeana, vaan katsottiin niiden mukautuneen liikaa yhteiskuntaan ja yleiseen ja valtaa pitävään kirkollisuuteen. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa käytettyä historiallis-kriittistä metodia parempana metodina pidettiin historiallis-dogmaattista. Opetusta maailman syntymisestä pitkän evoluutio-prosessin seurauksena ei Concordiassa hyväksytty, vaan opetettiin Jumalan luoneen maailman kuudessa päivässä. Concordiassa kirjoittajina on esiintynyt myös useita tunnustuksellisen luterilaisuuden edustajia lähinnä Yhdysvalloista ja Pohjoismaista. Tutkitun lehden merkitys kirkollisessa kentässä ei ole tilaajamäärän pienuuden vuoksi kovin merkittävä, mutta eräänlaisena taustalla vaikuttajana ja keskustelun herättäjänä vaikutus on ollut suurempi. Concordian näkemyksen mukaan suuri enemmistö ei läheskään aina ole ollut oikeassa hengellisissä kysymyksissä. Evankeliseen liikkeeseen Concordian kirjoittajilla on ollut tietynlainen viha-rakkaussuhde, vaikka se on ollut monen kirjoittajan hengellinen koti. Lehdessä esiintynyttä pietismin arviointia tutkimus ei ole kovin paljon käsitellyt, koska se ei olisi kovin hyvin sopinut eri lukujen otsi- koiden alle. Helluntailaisuuden eri opinkäsityksiä Concordia on myös pyrkinyt kumoamaan. Lehti on halunnut koko ajan perustella opetuksensa selkeillä raamatunkohdilla ja edistää näin luterilaisen uskon ja opin tuntemusta. Tässä tutkimuksessa on ollut tietoinen valinta käyttää samoja raamatunkohtia lähteenä, joita Concordian kirjoittajat ovat itse käyttäneet. Kirkkohistoriaan kuuluvassa opinnäytteessä ei ole yleensä tyypillistä käyttää näin paljon viittauksia Raamattuun, mutta tällainen dogmatiikan mukaan ottaminen on perusteltua, koska se on niin olennainen osa Concordia-lehden teologiaa ja tapaa tuoda esille asioita. Tiivistetysti todeten ihmisten ainoa vapahtaja ja pelastaja on ollut tutkitun lehden mukaan ja on edelleen Jeesus Kristus.
-
(2019)Naisten asema islamissa on ollut jo pitkään kiistelty aihe sekä islamilaisessa teologiassa, että länsimaisessa tutkimuksessa. Aiheesta on tehty viime vuosikymmeninä paljon feminististä tutkimusta sekä feministisiä teologisia projekteja. Termi ’islamilainen feminismi’ onkin vakiintunut tarkoittamaan akateemista islamilaista feminismiä, jonka keskiössä ovat mm. Koraanin uudelleentulkinta ja historiallinen tutkimus, ja joka pyrkii parantamaan naisten asemaa yhteiskunnissa. Pro gradu –tutkielmani keskittyy tutkimaan muslimifeminismiä ei niinkään akateemisena tutkimuksena, vaan osana muslimi-identiteettiä. Tutkimuksessani muslimifeministien identiteettien muodostumista pohditaan sosiaalisen median viitekehyksessä. Aineistona työssä toimii Twitteristä kerätty n.1500 kommentin korpus aihetunnisteella #lifeofamuslimfeminist, jonka ’twiiteissä’ kuvataan muslimifeministiksi identifioituvien erilaisia kokemuksia tasa-arvoon ja elämään liittyen. Tarkastelun kohteena on miten kirjoittajat rakentavat muslimifeministin identiteettiä käyttämällä erilaisia tulkintarepertuaareja sekä niiden mahdollistamia identiteettipositioita. Teoreettisen ja metodologisen pohjan tälle työlle muodostavat diskurssianalyysi, diskursiivinen psykologia ja sosiolingvistiikka. Työ rakentuu vahvasti sosiaalisen konstruktionismin ajatukselle, jossa sosiaalinen maailma sekä identiteetit rakentuvat ihmisten kielenkäytössä luomien merkitysten kautta. Työssä käytetty diskursiivisen psykologian näkökulma nojaa Jonathan Potterin ja Margaret Wetherellin työhön, jonka tavoitteena on ollut tutkia miten diskursseja, tulkintarepertuaareja ja identiteettejä muodostetaan puhutussa tai kirjoitetussa kielenkäytössä. Sekä minkälaisia identiteettikategorioita tai –positioita niiden avulla luodaan ja minkälaisia niiden keskinäiset valtasuhteet ovat. Sosiolingvistiikkaa olen soveltanut Mary Bucholtzin sekä Kira Hallin viisi kohtaisen teorian osalta, jossa ihmisten identiteettien ajatellaan koostuvat monista päällekkäisistä ja muuttuvista identiteeteistä, jotka rakentuvat sosiaalisessa kanssakäymisessä. Heidän teoriansa on tarjonnut työkaluja tunnistaa ja tulkita kielelliset keinot erilaisten kategorioiden ja positioiden luomiseen. Valitsemieni teorioiden valossa ja niiden tarjoamien työkalujen avulla olen paikantanut aineistosta yhdeksän laajempaa diskurssia, sekä viisitoista niitä rakentavaa tulkintarepertuaaria. Löytämieni diskurssien ja repertuaarien kautta aineistosta oli mahdollista paikantaa useita erilaisia identiteettipositioita, jotka jaoin kolmen suurimman identiteettikategorian alle: sukupuoli-identiteettiin liittyvät, muslimi-identiteettiin liittyvät sekä feministi-identiteettiin liittyvät repertuaarit. Repertuaareilla luotiin erilaisia identiteettipositioita liittyen kirjoittajien seksuaalisuuteen ja rooliin yhteiskunnassa, heidän uskonnolliseen identiteettiinsä ja huivin käyttöön sekä heidän toimijuuteensa ja sijaintiinsa rodullistetun feminismin suhteen. Usein kirjoittajien identiteetit rakentuivat päällekkäisesti monen eri kategorian kanssa, ja he omaksuivat aktiivisesti erilaisia repertuaareihin liittyviä väliaikaisia identiteettipositioita. Kokonaisuutena aineiston kommentit rakensivat muslimifeministien identiteettejä monella tasolla, kuitenkin ensisijaisesti naisina, muslimeina ja feministeinä, mutta myös vahvoina, koulutettuina ja suorapuheisina.
-
(2019)In the context of newly introduced secularism in Nepal, the qualitative study discuss different aspects of Nepalese society where religious tension is emerging. The objective of the study is to explore the understanding of religious leaders on secularism and their idea of religious rights. Based on interviews with these leaders (Islam, Hindu and Christian), the thesis describes how their understanding of secularism contrasted in daily life. Based on primary and secondary information, the study further deals about how religious tensions are evolving among different religious groups. Furthermore, it helps to understand how Nepalis secularism differs from western modal of secularism and explains different reasons why the ideal definition of secularism (separation of church and the state) could not be practical one in Nepalese society. The hope of religious equality beaten when the constitution barred to religious conversion. Though conversion is not allowed, different Christian organizations are conducting missionary activities. Consequently, police actions are increased against Christians on the charge of conversion. Christians are raising voice against state interference in religion. They are demanding conversion right if the state is secular. Secularism has been interpreted as a right to convert people, other features of secularism has become minor. Hindus have perceived secularism as a threat to Hinduism. Hindu nationalism emerged against secularism, it has created fear among minority groups. The thesis also explains the view of the Muslims community in the context of the rise of Hindu nationalism and missionary activities of Christians. Contestation on Secularism not only polarize people of religious groups but also political parties. Religion has become a political agenda, the demand for a referendum against secularism has become an issue of the political campaign of non-communist and pro monarch parties. These anti-secular movements are supported by Indian political parties, Indian leaders and different Hindu organizations around the world. In the end, this thesis concludes that there is a need for the interference of the state to end the dominance of Hinduism as well as protect the basic human rights of people where religion suppresses it. The state needs to support minority religious groups to flourish it. The thesis also signifies the need for interreligious dialogue among religious groups to restore harmony and tolerance.
-
(2018)Tutkielmassa tarkastellaan läheisensä menettäneiden lasten suhdetta menetettyyn sururyhmän kontekstissa. Tutkielman tehtävänä on ymmärtää, miten lasten suhde ja side menetettyyn rakkaaseen tulee esiin heidän piirustuksissaan ja kertomuksissaan, ja toisaalta, mikä rooli sururyhmällä on lasten surussa. Lapsen ja kuolleen läheisen suhdetta tutkielmassa tarkastellaan jatkuvan tunnesiteen paradigmaa soveltaen. Tunnesiteen katsotaan jatkuvan kuoleman jälkeen läheisen menettäneen ja kuolleen välillä. Suhde läheisen menettäneen ja kuolleen läheisen välillä kuitenkin muuttuu elämän mittaan, sillä surun ajatellaan olevan elämänmittainen kokemus. Tutkielman aineisto koostuu neljästä eri materiaalista: visuaalisesta (piirustukset), kirjoitetusta (lasten taustatiedot), puhutusta (haastattelut) ja osallistuvasta havainnoinnista sururyhmässä. Tutkimusaihetta lähestytään sekä visuaalis-narrativiisella otteella viiden latenssi-ikäisen (9−11 vuotiaan) lapsen piirustuksien ja kertomusten kautta sekä temaattisnarratiivisella näkökulmalla sururyhmän ohjaajien haastattelun perusteella. Visuaalis-narratiivisen analyysin pohjalta nousee esiin kolme erilaista suhdetta ja sidettä menetettyyn: erottamaton side, muuttuva side ja tunnusteleva side. Nämä erilaiset tunnesiteet vaikuttavat olevan jatkuvan neuvottelun alla. Ne voivat muuttua ajan mittaan lapsen kasvaessa ja kehittyessä, ja ovat sidoksissa elämän sosiaaliseen ja kulttuuriseen kontekstiin latenssi-ikäisen lapsen tunnustellessa omaa rooliaan yhteiskunnassa. Temaattis-narratiivisesta analyysistä nousevien teemojen perusteella sururyhmässä menetetyt läheiset tulevat muistelun kautta näkyviksi ja muistelun pohjalta rakentuu side menetettyyn, vaikkakaan tuonpuoleisuuden ajatukset eivät ryhmässä nouse esiin. Sururyhmä antaa apukeinoja ja voimavaroja erityisesti ryhmän tarjoaman vertaistuen kautta surun kohtaamiseen, joka saattaa olla monelle ammattilaiselle haasteellista. Lopulta, surun sanoittaminen ja surun kokonaisvaltaisuuden käsittäminen sekä tulevaisuuden näkeminen merkityksellisenä tarjoavat surun kanssa eläville lapsille voimavaroja tulevaan. Näin ollen tutkielman tulokset osoittavat sururyhmän olevan tarpeellinen surun käsittelyssä. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että jatkotutkimuksena olisi hyödyllistä yhdistää kriisikeskusten ja seurakunnan lasten sururyhmätoiminta sekä tehdä pitkittäistutkimusta, sillä se mahdollistaisi suhteen ja tunnesiteen tarkastelun pidemmällä aikavälillä.
Now showing items 74-93 of 1543