Browsing by Title
Now showing items 120-139 of 1543
-
(2023)Tarkastelen tutkielmassani saksalaissyntyisen holokaustin jälkeisen filosofin Hans Jonasin filosofista antropologiaa. Esittelen aluksi Jonasin filosofian peruselementit: biologian eksistentialistisen tulkinnan, ontologiaan kietoutuvan etiikan, vastuun imperatiivit sekä edellisiä täydentävän teologian. Jonasin mukaan tieteen ja teknologian räjähdysmäinen kehitys on muuttanut ihmistä ja tämän suhdetta ympäristöönsä pysyvästi. Aiempi etiikka, joka oli ollut suhteessa tekojen nähtävissä oleviin seurauksiin, ei kykene vastaamaan oman aikamme ja tulevaisuuden haasteisiin. Kysyn, mikä on Jonasille ihminen ja miten hänen ihmiskäsityksensä perustelee tuntemattomaan tulevaisuuteen ja syntymättömiin sukupolviin kohdistuvat vastuun vaatimukset. Jäsennän Jonasin filosofista antropologiaa hyödyntämällä filosofi Heikki Kanniston luomaa nelitahoista mallia, jonka ulottuvuudet ovat essentialistinen, naturalistinen, eksistentialistinen sekä kulturalistinen ihmiskäsitys. Analysoin Jonasin ajattelua lukemalla kriittisesti hänen ihmiskäsitystänsä konkretisoivia kirjoituksia. Esseissään Jonas pureutuu ihmisyyttä universaalisti yhdistäviin artefakteihin, tanatologiaan, bioetiikkaan sekä vallitsevaan arvotyhjiöön. Tekstien kautta aukeaa kokonaiskuva hänen filosofisesta antropologiastaan ja ihmisyyden ideasta. Tutkielmani määrittää Jonasin ontoteologiseksi naturalistiksi. Jonasin ajattelun perustana toimii emergentti naturalismi ja holistinen ajatus metaboliasta kaikkia eläviä organismeja yhdistävänä tekijänä. Naturalismi ei kuitenkaan riitä selittämään ihmisen erityisyyttä kielen ja symbolien käyttäjänä, oliona, jonka vastuulle Jonasin ajattelussa lankeaa koko luomakunnan tulevaisuus. Jonas kiinnittyy Kanniston jäsennyksessä vahvimmin kulturalismiin, jolloin hänen ajattelunsa lähestyy filosofista humanismia. Jonasin ihmistä sitoo velvoittava etiikka: vapauden ja vastuun suhde on hänelle luovuttamaton osa ihmisyyttä. Jonasin ajattelun monipuolisuutta ja omintakeisuutta kuvaa hänen vaivaton liikkumisensa Kanniston kentän eri alueilla. Pohdinnassa asetan Jonasin ihmiskäsityksen dialogiin oman aikamme eettisten haasteiden kanssa. Fokus on transhumanismissa, bioetiikassa sekä tekoälyssä. Vaikka Jonas on ennakoinut monia nyttemmin realisoituneita kehityskulkuja, hänen filosofinen antropologiansa päätyy jännitteiseen positioon monien aikamme ilmiöiden kanssa. Pyrin avaamaan jännitteiden juurisyitä. Kiinnitän huomioni myös Jonasin teologiaan ja sen ristiriitaiseen teodikea-suhteeseen.
-
(2017)Tarkastelen tutkielmassani Eeva Alhan (1896−1963) vuosien 1932−1944 välillä ilmestyneitä julkaisuja ja niistä välittyvää kirjoittajan näkemystä naisten ja tyttöjen tehtävästä, roolista ja velvollisuuksista kirkossa sekä laajemmin yhteiskunnassa. Etsin syitä sille, miksi Alha kirjoitti julkaisunsa. Kysyn, millainen hänen motivaationsa oli sekä mihin tavoitteisiin hän kirjoituksillaan pyrki. Edelleen selvitän, missä määrin yhteiskunnalliset tapahtumat sekä Alhan oma työura tai henkilökohtaiset elämänkokemuksensa heijastuivat julkaisuiden sisältöön. Tutkin näin siis sekä julkaisujen sisältöä sekä taustalla olleita tapahtumia ja tekijöitä. Tutkittavana ajanjaksona Alha toimi Suomen Nuorten Kristillisen Liiton tyttö- ja naistyön keskussihteerinä ja työnsä ohessa kirjoitti erilaisia julkaisuja kuten kirjasia, opaskirjoja ja artikkeleita. Aiemmassa tutkimuksessa Alhan naisia koskevaa kirjoitustyötä on tarkasteltu lähinnä sotien jälkeiseltä ajalta. Tämä tutkielma keskittyy tarkastelemaan Alhan kirjoitustyön alkuvaiheita. Alha kirjoitti vuosina 1932−1944 yhteensä viisi naisia ja tyttöjä käsittelevää julkaisua. Nämä ovat Nainen ja Onni, Tytöt odottavat opastajaa, Vapaa nainen, Oikea suomalainen tyttö ja Isien kirkko ja naiset. Lisäksi hän kirjoitti naisten asemaa kirkossa käsitteleviä mielipidekirjoituksia ja artikkeleita Naisten Ääni-, Kotimaa-, Kenttäviesti-, ja Valkonauha -lehtiin. Analysoin näitä julkaisuja ja artikkeleita ja suhteutan ne ajan kontekstiin. Lisäksi tutkin Alhan yksityistä kirjeenvaihtoa ja taustoitan sen avulla sitä, mitä julkaisuiden aikana yksilön elämässä tapahtui. Tutkielma osoittaa, että Alhan näkemykset muuttuivat tutkittavana aikana. Ensimmäisessä kahdessa julkaisussa hän kirjoitti naisista ja tytöistä toimijoina kodin piirissä. Hän korosti naisen velvollisuutta toimia kodissa äitinä ja näki, että nainen ja tyttö palvelivat perhettään ja kansaansa parhaiten siellä toimiessaan. Vuonna 1938 Alha kirjoitti Vapaa nainen -nimisen julkaisun, josta muodostui murros hänen kirjoitustyössään. Sen jälkeen Alhan näkemys keskittyi naisen toimijuuteen kodin ulkopuolisissa tehtävissä. Hän näki, että naisen velvollisuus oli olla mukana kirkollisessa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Lisäksi hän korosti sitä, että naiset ja miehet olivat niin päätöksenteossa kuin työntekijöinä tasa-arvoisia. Sodan aikana Alhan julkaisusta välittynyt näkemys jatkoi vuoden 1938 murroksen kanssa samaa linjaa, poikkeuksena julkaisu Oikea suomalainen tyttö, joka käsitteli tyttöjä kodin auttajina ja tulevina kansakunnan äiteinä. Kuitenkin pääosin hänen julkaisunsa ja artikkelinsa keskittyivät enemmän naisen velvollisuuteen ja tehtävään kirkollisena toimijana kuten kirkolliskokousedustajana ja työntekijänä. Alhan näkemys alkoi muuttua ohjelmaksi naisten etujen ajamiseksi kirkossa. Tähän vaikutti sodan tuoma muutos sukupuolten väliseen työnjakoon. Alhan julkaisujen syntyyn vaikuttivat useat tekijät. Virikkeet kirjoittamiseen tulivat aluksi Alhan työnantajan, Suomen Nuorten Kristillisen Liiton kautta, ja liitto tuki myös Alhan itsenäisten teosten julkaisua. Julkaisuissa näkyy yhteiskunnallisten muutosten vaikutus sekä Alhan oma henkilökohtainen kutsumus toimia naisten ja tyttöjen hyväksi oman työnsä puitteissa. Julkaisujen liittäminen kontekstiin todistaa, että Alhan näkemyksen muuttuminen ohjelmaksi oli yhteydessä siihen, että tutkimuskauden aikana naisen asema vahvistui niin yhteiskunnassa kuin kirkossa erityisesti sodan seurauksena.
-
(2009)Tutkimukseni tarkoituksena on tutkia kaikkein varhaisimpia Uuden testamentin kanonisia ja apokryfisia käsikirjoituksia sekä niiden kirjureita. Huomion keskipisteenä ovat kyseisten käsikirjoitusten ulkoiset piirteet, kuten esimerkiksi kirjoitusmateriaali, muoto, koko ja käsiala. Näiden avulla vertaan kanonisia käsikirjoituksia apokryfisiin ja pyrin selvittämään, erosivatko näiden kopiointimenetelmät toisistaan. Yksi keskeisimmistä kysymyksistä on se, voidaanko ulkoisten piirteiden avulla päätellä jotain käsikirjoitusten asemasta ja arvostuksesta. Tutkimuksen aluksi esittelen tutkimusaineistoni käsikirjoitukset ja tekstit. Päädyin vertaamaan kanonisia evankeliumeita kaikkiin 100- ja 200-luvuilta löydettyihin apokryfisiin käsikirjoituksiin, joihin sisältyy esimerkiksi Tuomaan ja Pietarin evankeliumit sekä Hermaan paimen. Kaikki tämän ajanjakson kristilliset käsikirjoitukset ovat löytyneet Egyptistä, minkä vuoksi tutkimukseni keskittyy Egyptiin ja sen kirjureihin. Ennen varsinaista käsikirjoitusten analyysiä käsittelen käsikirjoitusten löytöpaikkoja, kaanonin sekä antiikin kirjureiden historiaa. Ensimmäiseksi käsittelen käsikirjoitusten materiaalia, eli papyrusta ja pergamenttia. Tässä suhteessa kanoniset käsikirjoitukset eivät eroa apokryfisista, vaan aineistot ovat tämän suhteen identtisiä. Tämän jälkeen huomio kiinnittyy käsikirjoitusten muotoon, eli siihen kirjoitettiinko käsikirjoitukset koodeksiin vai kääröön. Analyysin edetessä paljastuu, että apokryfisissa käsikirjoituksissa käytettiin useammin käärömuoto kuin kanonisissa käsikirjoituksissa. Voidaan esittää, että kristityt kirjoittivat koodeksiin kaikkein arvostetuimmat tekstit, joten käärömuoto voi kertoa käsikirjoituksen sisältävän tekstin alemmasta arvostuksesta. Tutkimuksen seuraavissa osioissa käsitellään koodeksien kokoa, marginaaleja, palstoja sekä käsialan kokoa. Lukujen perusteella voidaan sanoa, että kanoniset koodeksit muodostavat hieman yhtenäisemmän linjan kuin apokryfiset koodeksit. Kanonisten koodeksien kirjureiden toimintatavat ovat siis olleet hieman yhtenäisempiä. Käsikirjoitusten käsialan tarkempi analyysi paljastaa kuitenkin, että niin kanoniset kuin apokryfiset käsikirjoitukset kirjoitettiin suhteellisen hyvällä käsialalla. Tutkimuksen viimeisessä luvussa käy ilmi, että apokryfisten koodeksien epäyhtenäisyys johtuu osittain niiden erilaisista käyttötarkoituksista. Apokryfisia koodekseja valmistettiin enemmän kristittyjen henkilökohtaiseen käyttöön verrattuna kanonisiin koodekseihin. Tästä huolimatta suurin osa käsikirjoituksista oli seurakuntien liturgisessa käytössä. Toisin sanoen niin kanonisia evankeliumeita kuin apokryfisia tekstejä luettiin ääneen seurakuntien kokoontumisissa, mikä kertoo niiden arvosta.
-
(2020)Masennus on WHO:n arvion mukaan merkittävin toimintakykyä heikentävä sairaus koko maailmassa. Jo oirekuvan perusteella sen voidaan ajatella heikentävän elämän merkityksellisyyttä. Tässä tutkielmassa masennuksen sairastaminen hahmotetaan coping-prosessina, jossa selviytymistä määrittää elämän merkityksellisyyden ylläpitäminen. Sairastavien elämän merkityksellisyyttä ylläpitävät selviytymiskeinot eivät aina ole riittävän toimivia, jolloin masennus johtaa elämän merkityksellisyyden kriisiin. Tällaisia sairauskertomuksia on myös dokumentoitu. Tässä tutkielmassa pyrin abduktiivisen päättelyn avulla löytämään niitä elämän merkityksellisyyttä heikentäviä tekijöitä, jotka selittävät elämän merkityksellisyyden kriisin syntymisen. Tutkielmaa varten kerättiin kirjoituspyynnöllä ja puolistrukturoidulla teemahaastatteluilla kolmenkymmenen kolmen masennusta sairastaneen ja toipuneen kokemuksia omasta sairaudestaan. Kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Analyysissa löydettiin kahdeksan elämän merkityksellisyyttä heikentävää tekijää: 1.Ulkopuolisuus ja yhteydettömyys 2. Itsen menettäminen tai sekoittuminen sairauteen 3. Psyykkinen kipu, itsetuhoisuus ja itsemurha-ajatukset 4. Epäselvyys masennuksen syistä 5. Pitkäkestoisuus ja hoitoresistenssi 6. Psyykkinen turvattomuus 7. Korkea uusiutumisriski ja epälineaarinen toipuminen 8. Toimintakyvyn heikentyminen tai menettäminen. Tutkielman tulokset selittävät, miksi sairastavat voivat tarvita elämän merkityksellisyyden kriisiä selviytyäkseen. Onnistunut kriisin läpikäynti luo elämään täysin uutta merkityksellisyyttä ja auttaa sopeutumaan haastaviin olosuhteisiin. Osa masennuksen merkityksellisyyttä heikentävistä tekijöistä saattoi kuormittaa toipuvaa vielä varsinaisen akuutin masennustilan katoamisen jälkeenkin. Tulokset viittaavat siihen, että elämän merkityksellisyyden ylläpitäminen tulisikin nähdä nykyistä tärkeämpänä osana masennuksesta toipumista. Sairastavia ja toipuvia tulisi tukea myös elämän merkityksellisyyden ylläpitämisessä, eikä vain sairauden hoidon muodossa. Erityisesti elämän merkityksellisyyden kriisit tulisi huomioida, sillä niiden epäonnistunut käsittely voi johtaa selviytymisprosessin katkeamiseen.
-
(2023)Tässä tutkielmassa tutkin seitsemän talviuimarin kokemuksia talviuinnin vaikutuksesta heidän hyvinvointinsa eri ulottuvuuksiin. Olen kiinnostunut erityisesti talviuimarien kokemusten holistisista ja spirituaalisista elementeistä. Talviuinnista on tehty aiempaa tutkimusta lähinnä terveystieteissä, mutta humanistista tai teologista tutkimusta löytyy vähemmän. Tämä tutkimus paikkaa kyseistä aukkoa. Teoreettisena viitekehyksenäni käytän holistisen hyvinvoinnin ja holistisen henkisyyden teorioita. Toteutin tutkimuksen teemahaastattelun avulla ja haastattelin viittä talviuimaria kasvotuste ja kahta Teamsin välityksellä. Haastatteluun osallistui kuusi naista ja yksi mies, joista nuorin oli 18-vuotias ja vanhin 68-vuotias, jotka olivat harrastaneet talviuintia eripituisia aikoja ja erilaisilla uintifrekvensseillä. Sain kaikki haastateltavat omien tuttavieni kautta, mutta haastateltavat eivät olleet tuttujani, koehaastateltavaani lukuun ottamatta. Haastateltavien kokemukset talviuinnin vaikutuksista liittyivät heidän hyvinvoinnin eri ulottuvuuksiin. Osa kokemuksista läpäisivät yhtä aikaa useamman ulottuvuuden, jolloin voidaan puhua holistisista hyvinvointivaikutuksista. Keskeisimpiä fyysisiä hyvinvointiin liittyviä vaikutuksia olivat flunssien ja erilaisten sairauksien ehkäisy. Kokonaisvaltainen palautuminen niin stressaavasta työpäivästä kuin urheilusuorituksesta olivat yhteneviä kokemuksia. Talviuinnilla oli kehoa ja mieltä virkistäviä sekä rentouttavia vaikutuksia. Luontoon liittyvät kokemukset olivat erittäin merkittäviä monille. Yksinolo ja hiljentyminen liittyivät myös näihin kokemuksiin. Yksi kuvaili kokemustaan jopa hengelliseksi. Vain harvat kaipasivat aktiivista sosiaalisuutta talviuintiharrastukseltaan. Jatkossa tutkimusta voisi vielä syventää niin, että se keskittyisi enemmän hyvinvoinnin holistisuuteen. Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisia vaikutuksia talviuinnin lisäämällä yksilön kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla on sosiaaliseen hyvinvointiin yksilön yhteisöllisessä elämässä.
-
(2022)Tässä tutkielmassa pyrin selvittämään, mitä diskursseja suomalaisissa astrologia-aiheisissa Instagram-julkaisuissa esiintyy, ja millä tavoin ne ilmaisevat uskomista ja ei-uskomista. Tutkielma kytkeytyy laajempaan uushenkisyyden tutkimukseen ja tarkastelee uskomista perinteisen uskonnollisuuden ulkopuolisessa kontekstissa. Lisäksi tutkielma kytkeytyy viime vuosien (väitettyyn) astrologiatrendiin. Aineistonani on aihetunnisteiden #horoskooppi ja #horoskoopit perusteella rajatut Instagram-julkaisut kommentteineen noin kahden kuukauden ajalta. Tarkasteltavia julkaisuja on noin kolmesataa. Muodostan aineiston perusteella 12 diskurssia, eli informointi-, tunnistamis-, uskomis-, hyöty-, reaktiivisen, uushenkisyys-, ei-uskomis-, epäily-, viihtymis-, markkinointi-, huumori-, ja taidediskurssin, joissa ilmenevää uskomisen ja ei-uskomisen ilmaisua tarkastelen. Havaitsen, että selkeitä uskomisen ja ei-uskomisen ilmaisuja aineistosta löytyy vain vähän, suurimman osan julkaisuista ollessa tulkinnanvaraisia. Arvelen tämän johtuvan yhtäältä astrologiasuhteen avaamisen kokemisesta tarpeettomana, toisaalta julkaisujen mukauttamisesta kirjavalle, niin uskovista kuin ei-uskovistakin koostuvalle yleisölle. Kolmaneksi syyksi arvelen sitä, etteivät astrologiaan uskominen tai ei uskominen välttämättä ole olennaisia asioita astrologian harrastajille, ja mielekkäämpää voikin olla keskittyä käsitelemään oman elämän ymmärtämistä, taideharrastusta tai muuta itselle mielekästä asiaa astrologisesta näkökulmasta.
-
(2020)Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää Diakonissalaitoksen ylläpitämän matalan kynnyksen kohtaamispaikan, Kallion D-aseman, merkitystä kävijöidensä osallisuudelle. Tutkielmassani selvitän, miten D-asema pyrkii lisäämään kävijöidensä osallisuutta sekä mikä merkitys D-asemalla on sen kävijöille. Osallisuus on merkittävä tekijä ihmisen hyvinvoinnille. Osallisuus on riittäviä aineellisia resursseja, itsensä toteuttamista, kuulumista ja kuulluksi tulemista sekä vaikuttamista. Tämä tutkielma syventää aiemman tutkimuksen analyysia siitä, millaista osallisuutta matalan kynnyksen kohtaamispaikat voivat tarjota ja millaisia hyvinvointivaikutuksia sillä on. Lisäksi tutkielmassa pohdin, millaista osallisuutta kävijät osoittavat toiminnallaan D-asemalla. Tutkielman aineisto on kerätty havainnoimalla Kallion D-asemalla kahden viikon ajan. Tutkielma on laadullinen ja aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavasti. Ohjaavina teorioina on käytetty erilaisia määritelmiä ja viitekehyksiä osallisuudesta ja hyvinvoinnista. Aineiston analyysissa on käytetty metodeina sekä sisällönanalyysia että temaattista analyysia. Analyysin perusteella aineistosta nousi neljä teemaa: elämäntilanteet, yhteisöllisyys, toiminta ja osallistumattomuus. Elämäntilanteet-teema kuvaa osallisuuden vajeita, joita aseman kävijöillä elämässään on. D-aseman yhteisöllisyys tuottaa sosiaalista osallisuutta mahdollistamalla vastavuoroista kuulluksi tulemista ja ihmissuhteita. Toiminta-teema kertoo osallistamistoimista, joita D-asema järjestää. Tekeminen on tärkeä osa osallisuutta, ja D-asema mahdollistaa kävijöilleen monenlaista toimintaa, jota kävijät eivät itse mahdollisesti voisi järjestää. Kävijöiden osallistumattomuus aseman toimintaan voi kertoa kävijöiden vaikeudesta esimerkiksi suunnitella omaa elämäänsä. Haluan kuitenkin tutkimuksessani huomauttaa, että toisaalta osallistumattomuus voi myös osoittaa osallisuutta omaan elämään, kun kävijät ilmentävät vallankäyttöä, toimijuutta tai omien voimavarojen huomioimista. Tämä tutkielma vahvistaa käsitystä siitä, että matalan kynnyksen toiminnalla on merkitystä kävijöilleen ja ne lisäävät osallisuutta. D-asema ei voi juurikaan vaikuttaa aineellisten resurssien puutteeseen, mutta tästä huolimatta asema vahvistaa monenlaista muuta osallisuutta, kuten osallisuutta omaan elämään, toimijuutta, itsensä toteuttamista, vastavuoroisia ihmissuhteita sekä vaikuttamista.
-
(2020)Tutkielmassa selvitetään 1500-luvun puolivälissä nykyisen Hollannin ja Belgian alueilla eläneiden mennoniittojen käsityksiä siitä, millainen oli ihanteellinen kristitty sekä tutkitaan, oliko eri sukupuolille asetettu erilaisia ihanteita. Tutkimuksen lähteinä käytän vuoden 1660 Marttyyrien peili -marttyyrikokoelmassa säilyneitä 16 kirjettä, jotka kymmenen vangittua ja marttyyrikuolemaansa odottavaa mennoniittavanhempaa lähetti lapsilleen muistoksi ja ohjeistukseksi vuosien 1557–1576 välisenä aikana. Tarkastelen, mitkä olivat ne viimeiset ohjeet, jotka vanhemmat kokivat merkittäviksi nostaa esiin, ja miten he ohjasivat lastensa kasvua kristityiksi. Vertailen kirjeitä toisiinsa tarkastellen, mitä yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia niiden välillä ilmenee. Havainnoissani otan huomioon ajan ja yhteisön kontekstin. Marttyyrikuoleman kohtaavat vanhemmat eivät pystyneet toteuttamaan velvollisuuttaan kasvattaa lapsensa kristilliseen uskoon. Kirjeillään he pyrkivätkin korvaamaan tätä. Kirjeissään he pyrkivät vaikuttamaan lapsiinsa siten, että he etsisivät pelastustaan nuoruudestaan lähtien. Painottaakseen pelastuksen etsimisen tärkeyttä, vanhemmat käyttivät pelottelun keinoja. He kuvasivat kirjeissään Jumalan edessä kohdattavaa tuomiota ja rangaistusta. He myös antoivat lupauksia jälleennäkemisestä ja taivaassa saatavasta palkinnosta, jos lapset kääntyisivät ja uskollisesti seuraisivat Kristusta koko elämänsä ajan. Vanhemmat neuvoivat lapsiaan opettelemaan lukemaan ja kirjoittamaan, jotta nämä pystyisivät itse tutkimaan Raamattua ja löytämään pelastuksen tien. Vanhemmat myös käskivät lastensa olla kuuliaisia kaikille, jotka ohjasivat heitä kohti oikeaa tietä. Mennoniitat odottivat kääntyneen todistavan uskostaan ja kääntymyksestään ulkoisesti. Uskon tuli näkyä teoissa. Keskeisimmät kristityn elämää kuvaavat asiat olivat kuuliaisuus ja Jumalan pelko. Kristityn tuli olla kuuliainen kaikille Jumalan määräyksille. Jumalan tuli olla ensisijainen kaikessa, mikä tarkoitti tarpeen tullen jopa omasta hengestä luopumista. Kristityn elämää tuli ohjata Hengen hedelmät: rakkaus ja rauha. Muita kristitylle asetettuja ihanteita olivat siveellisyys, ahkeruus, nöyryys, vaatimattomuus, anteliaisuus, rehellisyys, uskollisuus ja uhrautuvaisuus. Kristityn tuli myös välttää kaikkia lihan ja maailman himoja, joita vanhemmat määrittelivät olevan siveettömyys, avionrikkominen, valehtelu, herjaaminen, pahan puhuminen, asiattomat puheet, kiroilu, vannominen, juhlinta, juopumus, tanssiminen, pettäminen, varastaminen, viha ja kateus, ahneus, rikkauksien tavoittelu, ylpeys ja epäjumalanpalvelus. Sukupuoli ei ilmennyt erityisemmin kirjeiden ohjeissa. Yleisesti ottaen kaikki ohjeet ja ihanteet koskivat sekä tyttöjä että poikia. Joitain painotuksia on kuitenkin havaittavissa. Ohjeista on nähtävissä ajan sosiaalinen rakenne, jossa mies toimi perheen päänä ja elättäjänä. Ohjeet kuuliaisuuteen, alistuvuuteen ja vaatimattomuuteen puolestaan painottuivat tytöille. Muiden sukupuolittuneiden ihanteiden, kuten hiljaisuuden ja siveyden kohdalla ei ilmennyt lähdeaineiston perusteella selviä painotuksia sukupuolen mukaan.
-
(2021)Tässä maisterintutkielmassa tarkasteltiin shiiayhteisön kokemia turvallisuusuhkia ja niiden vaikutusta yhteisöön. Teemahaastatteluina alkuvuodesta 2021 kerättyä aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Pauli Niemelän laajenevan turvallisuuskäsityksen tarkastelukehikkoa. Kuusi teemahaastatteluun osallistunutta yhteisön jäsentä jakautui kahteen ikäryhmään, enintään 30-vuotiaisiin ja yli 30-vuotiaisiin. Haastatteluihin osallistui kaksi naista ja neljä miestä. Laajenevan turvallisuuskäsityksen tarkastelukehikkoa mukauttaen yksilön turvallisuus- ja turvattomuuskäsitykset jaettiin neljään osaan. Näiden neljän osan avulla turvallisuutta tarkasteltiin yksilöllisestä, sosiaalisesta, perinteisestä sekä modernista ja kulttuurisesta näkökulmasta. Haastattelujen pohjalta voidaan havaita, että kokemukset turvallisuudesta ja turvattomuudesta ovat subjektiivisia. Kokemukseen näyttää vaikuttavan haastateltavan ikä, sukupuoli ja perheellisyys. Yksittäisenä tekijänä yksilön ja yhteisön turvallisuuden kannalta korostui vuosi 2019. Vuonna 2019 Uudessa-Seelannissa tapahtuneet Christchurchin moskeijaiskut heikensi muslimiyhteisöjen turvallisuudentunnetta, jonka seuraukset näkyvät yhteisön toiminnassa edelleen. Yhteisön jäsenten haastattelujen ja aiempien tutkimuksien perusteella voidaan havaita neljä uskonnollisen yhteisön turvallisuuteen vaikuttavaa tasoa. Näitä ovat yhteisö, paikalliset-, kansalliset- ja kansainväliset tekijät. Yhteisötasolla turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat yhteisön turvatoimet, varautuminen, tilaturvallisuus, sisäinen tilanne ja yhteistyö. Paikallisesti vaikuttavia tekijöitä ovat yhteisön sijainti, alueen asukkaat ja rakennuskanta, julkinen liikenne, yksittäiset häiriköt sekä paikallinen viranomaisyhteistyö. Kansallisesti yhteisön turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat sisäinen turvallisuustilanne, ääriliikkeet, vallitsevat asenteet sekä arvot, lainsäädäntö ja rangaistukset. Kansainvälisesti yhteisön turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat kansainväliset aatteet, ääriryhmittymät, islam-vastaisuus ja terrori-iskut ulkomailla. Näiden perusteella voidaan havaita, että uskonnollisen yhteisön turvallisuuteen vaikuttaa huomattava määrä kansallisia ja kansainvälisiä tekijöitä.
-
(2022)Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten surua käsittelevissä lastensaduissa näkyy kristilliseksi tulkittavaa symboliikkaa. Tutkimustehtävänä oli aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla tarkastella surua käsittelevissä lastensaduissa käytettyä symboliikkaa ja tuoda esille symboliikan mahdollisia kristillisiä merkityksiä. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä suomenkielisestä lastensadusta, jotka käsittelevät isovanhemman kuolemaa ja sen aiheuttamaa surua. Lastensaduista nousevalla symboliikalla tarkoitetaan satujen teksteissä esiintyviä vertauskuvia ja symboleja, jotka yhdistyivät isovanhemman kuolemaan ja sen käsittelemiseen tai ymmärtämiseen. Kristilliseksi tulkittava symboliikka määriteltiin vertauskuviksi ja symboleiksi, joille on olemassa myös kristillisiä merkityksiä. Tutkimuksen analyysissa nousi esille kolme kontekstia, joissa lastensatujen symboliikkaa esiintyi isovanhemman kuoleman ja sen aiheuttaman surun käsittelyssä. Nämä olivat isovanhemman kuoleman ja menetyksen konkreettinen ymmärtäminen, lapsen ja isovanhemman suhteen jatkuminen mielikuvien tasolla ja käsitys jälleennäkemisestä edesmenneen isovanhemman kanssa. Analyysissa lastensaduista noussutta symboliikkaa tarkasteltiin kyseisistä konteksteista käsin. Tutkimus osoittaa, että surua käsittelevistä lastensaduista on löydettävissä jonkin verran kristilliseksi tulkittavaa symboliikkaa. Selkeästi kristilliseksi tulkittavaa symboliikkaa löytyi kahdesta lastensadusta, joissa symboliikkaan oli yhdistetty Jumala tai/ja Jeesus. Kristillistä symboliikkaa näkyi myös melko selkeästi lastensaduissa, joissa oli mainittu hautajaiset tai kuvattu niitä yksityiskohtaisesti. Yhdestä lastensadusta löytyi piilevää kristillistä symboliikkaa siinä esiintyvän hallava hevosen myötä. Useissa lastensaduissa oli käytetty symboliikkaa, jolle on myös kristillisiä merkityksiä, mutta nämä kristilliset merkitykset eivät tulleet satujen konteksteissa esille. Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että surua käsittelevissä lastensaduissa on käytetty kristillisestä perinteestä tuttuja vertauskuvia ja symboleita, mutta niille on annettu saduissa omia sisäisiä merkityksiä kristillisten merkitysten sijaan. Tutkimustulokset osoittavat, että kristilliset käsitykset voivat nousta kuoleman yhteydessä esille, mutta niitä käytetään suomenkielisessä surua käsittelevässä lastenkirjallisuudessa melko vähän. Tutkimus antaa mahdollisuuden jatkotutkimuksille koskien muuta lastenkulttuuria ja kristinuskon tai muiden uskontojen näkymistä siinä.
-
(2011)Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin sitä, mitä voimme tietää historian Jeesuksen opettaneen avioerosta ja uudelleen avioitumisesta. Tutkielmassa käytän jatkumonäkökulmaa, jonka mukaan Jeesus-traditioita tarkastellaan suhteessa Jeesuksen ajan Palestiinan juutalaiskontekstiin sekä suhteessa varhaiskristilliseen vaikutushistoriaan. Päästäkseni käsiksi mahdollisimman luotettaviin Jeesus-traditioihin, käytän apuna historiallis-kriittisiä metodeja. Jeesus-traditioiden autenttisuuden arvioimiseen käytän Theissenin ja Winterin metodologiaa, joka sisältää kokonaisesityksen autenttisuuskriteereistä. Jeesuksen opetus avioerosta ja uudelleen avioitumisesta oli ehdotonta. Avioero ja uudelleen avioituminen kokonaisuudessaan oli Jeesuksen mukaan verrannollinen aviorikokseen, josta Tooran mukaan seurasi kuolemanrangaistus. Jeesus ei antanut mitään myönnytystä avioeroon, jolloin hänen opetus voidaan tiivistää sanoihin ei mistään syystä. Uudelleen avioituminen oli myös kiellettyä entisen puolison eläessä, jolloin tämä opetus voidaan tiivistää sanoihin vain kunnes kuolema erottaa. Varhaiskristityjen oli vaikea noudattaa Jeesuksen ehdottomuutta, jolloin Matteuksen redaktori antoi myönnytyksen avioeroon ja uudelleen avioitumiseen vain huoruuden tähden. Samoin Paavali antoi myönnytyksen kristityille avioitua uudelleen, jos ei-kristitty otti avioeron. Varhaiskristillisessä vaikutushistoriassa Jeesuksen sanat nähtiin halakhana eli Tooran normatiivisena tulkintana. Todennäköisesti Jeesuksen sanat avioerosta ja uudelleen avioitumisesta olivat kuitenkin haggadahin kaltaista eli kuvainnollista opetusta. Jeesuksen sanat liittyivät yksittäisiin tilanteisiin, joissa Jeesus kritisoi juutalaisten miesten helppoa mahdollisuutta ottaa avioero, jotta pääsisivät uudelleen avioitumaan toisen naisen kanssa ja saadakseen pitää huomattavat myötäjäisvarat itsellään. Näin emme voi tietää mitä Jeesus kokonaisuudessaan ajatteli avioerosta ja uudelleen avioitumisesta. Lähtökohdiltaan avioliitto oli kuitenkin tarkoitettu eliniäksi, eikä sitä saanut purkaa.
-
(2005)Tarkastelen työssäni sitä, mitä ja miten myöhäisantiikin ja keskiajan Euroopassa liikkuneista ristiinpukeutuvista ja muuten sukupuolirajoja rikkoneista pyhimyksistä on kirjoitettu. Nostan näistä pyhimyksistä esille erityisesti Teklan, Marinan/Margareetan, Eufrosynen ja Wilgefortisin. Sovellan heidän legendoihinsa ja legendoista tehtyihin tulkintoihin queer-luentaa. Kysyn, miten pyhimysten sukupuoli on nähty ja millaisia kysymyksiä siihen liittyen on kysytty - ja mitä jätetty kysymättä - modernissa tutkimuskirjallisuudessa. Tarkastelen erityisesti, millaisia sukupuolen ylittämisen ja sukupuolettomuuden mahdollisuuksia tutkijat ovat legendoista löytäneet, ja kokeilen, mitä uusia tai toisenlaisia mahdollisuuksia oma luentani tuo esille. Käsittelen aihepiiriä koskevaa aiempaa tutkimusta paitsi osana pyhimyslegendojen tulkintahistoriaa myös tuoreina toisintoina legendoista. Queer toimii työssäni sekä näkökulmana että lukutapana. Queer-näkökulman ytimessä on ajatus sukupuolen performatiivisuudesta: sukupuoli on ilmiönä yhtäältä merkityksellisten tekojen ja eleiden toistoa ja toisaalta selviytymisstrategia. Ajatus sukupuolesta selviytymisstrategiana viittaa siihen, miten ihminen elää sekä kulttuuristen normien vaikutuksen alla että niihin vaikuttaen ja uusia merkityksiä antaen. Performatiivinen käsitys sukupuolesta kyseenalaistaa modernin sukupuolikäsityksen, jonka Judith Butler kiteyttää heteroseksuaalisen matriisin käsitteeseen. Queer-luennalla etsin ja täytän uudelleen sellaisia teksteistä löytyviä aukkoja ja analysoin sellaisia riitasointuja, jotka kertovat heteroseksuaalisesta matriisista. Lukutapani on sukua fenomenologisen sulkeistamisen harjoitukselle. Luentaani voi kuvata kokeilevaksi, erityisen sukupuoli- ja seksuaalisensitiiviseksi sosiaalisen konstruktionismin ajatuksiin perustuvaksi lähiluvuksi. Yhtenä lähtökohtana luennalleni on ajatus, että menneisyyden tuominen postmodernin läheisyyteen voi tuoda uutta valoa sekä menneisyyteen että postmoderniin. Työni sijoittuu uskontotieteen ja queer-tutkimuksen kenttien välillä paikkaan, jota ei ole Suomessa aikaisemmin kokeiltu. Teklan, Marinan/Margareetan, Eufrosynen ja Wilgefortisin legendoista nousee työssäni esille erityisesti neljä teologista Kristukseen liittyvää teemaa: kaste Kristukseen pukeutumisena, Kristuksen sukupuolittaminen, mieheksi tuleminen edellytyksenä Kristuksen seuraamiselle ja askeesi Kristuksen ruumiillisena imitoimisena. Queer-luennassani nämä teemat tarkentuvat ja osoittautuvat tärkeiksi tulkinta-avaimiksi ristiinpukeutuvien pyhimysten legendoihin. Nämä tulkinta-avaimet, queer sekä taustatiedot keskiajan sukupuolikäsityksistä valottavat sekä toinen toisiaan että työni kohdetta. Yhdessä ne tuovat esille kysymyksiä, jotka ovat aiemmassa tutkimuksessa jääneet yleensä kysymättä. Erityisesti queer-luentani nostaa esille kysymyksen sukupuolettomuuden mahdollisuudesta. Aiemmissa tutkimuksissa sukupuolen ylittäminen ohitetaan "tosiasiassa mahdottomana" asiana. Queer-luennassani kuitenkin näkyy, että sukupuolettomuus ei ole vain mahdollista, vaan myös uskonnollisesti erityisen merkityksellinen olemisen tapa. Työni perusteella sukupuolen ambivalenssi ja sukupuolettomuus voidaan lukea marginaalin sijasta aivan kristinuskon ytimeen. Myös Kristuksen hahmoa voidaan - ja ristiinpukeutuvien pyhimysten kohdalla kannattaa - katsoa nimenomaan kulttuuristen sukupuolirajojen ylittämisen kautta. Pyhimysten vaatteiden vaihtamisen voi lukea mieheksi naamioitumisen sijaan (sukupuoleltaan ambivalenttiin tai kokonaan sukupuolettomaan) Kristukseen pukeutumisena ja sitä kautta sukupuolesta riisuutumisena tai lapsen sukupuolettomaan tilaan jäämisenä. Queer-näkökulmasta voi puhua performatiivisesta sukupuolettomuudesta.
-
(2018)Tutkielmassa tarkastelen suomalaisten lasten yliluonnollisia pelkoja. Työ jakautuu kahteen aikakauteen: suomalaiseen agraariyhteiskuntaan ja nykyiseen tietoyhteiskuntaan. Yliluonnolliset olennot ovat aina pelottaneet lapsia aikakaudesta riippumatta. Työni metodologisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi, jonka avulla tarkastelen yliluonnollisten olentojen merkitystä eri instituutioille. Riskiyhteiskuntateoria puolestaan osoittaa, että yhteiskunnan kehittyessä myös sitä kohtaavat riskit muuttuvat. Kansanuskon vaikutus näkyy lasten yliluonnollisissa peloissa, sillä monet pelottavaksi koetut yliluonnolliset olennot ovat lähtöisin kansanperinteen uskomustarinoista. Tutkielmassani haluan selvittää, mitkä uskomusolennoista uhkasivat erityisesti lapsia, ja mikä uskomustarinoiden tarkoituksena on ollut. Lisäksi olen kiinnostunut siitä, millaiset mediasta lähtöisin olevat olennot pelottavat lapsia nykyään. Entä ilmeneekö median tuottamissa mielikuvitusolennoissa samanlaisia merkityksiä kuin kansanuskon aikaisissa uskomusolennoissa? Viimeisenä tarkastelen sitä, mitä nämä kansanuskoon kuuluvat uskomukset ja median aiheuttamat pelon kohteet kertovat lasten asemasta näiden aikakausien yhteisöissä. Olettamuksenani on, että lapsuus ja lapsi rakentuvat kulttuurillisesti, jolloin ne nähdään eri aikakausina ja erilaisissa yhteisöissä eri tavoin. Uskomustarinoiden kohdalla käytän aineistona SKS:n uskomustarinakortistoja, joita analysoin sisällönanalyysin ja perinnelajianalyysin avulla. Mediaa tutkiessa aineistona toimivat internetin keskustelufoorumit, joita tarkastelen sisällönanalyysillä. Tutkimuksen mukaan uskomustarinat sisältävät moraalisia opetuksia ja luovat keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisön jäsenten välillä. Tarinoissa kastamattomia lapsia uhkaavat maahinen ja piru. Kirkon tavoitteena oli saada lapset nopeasti kastetuksi. Seuraavaan lapsia uhkaavien uskomusolentojen kategoriaan kuuluvat erilaiset haltijat, kuten metsään lapsia eksyttävä metsänhaltija ja lapsia veteen vievä vedenhaltija. Näillä olennoilla pelottelu oli keino pitää lapset turvassa luonnon vaaroilta. Metsänpeittoon olivat vaarassa joutua yhteisöön huonosti integroituneet jäsenet, kuten lapset. Painajaisolennot, kuten Mara ja yöitkettäjä saavat puolestaan uskomustarinoissa vauvan itkemään taukoamatta. Tarinoiden avulla on selitetty asioita, joihin ei olisi muuten saatu vastausta. Osaan uskomustarinoista uskoivat myös aikuiset. Tuolloin lapsia uhkaavien uskomusolentojen tarkoituksena oli ohjailla ihmisiä käyttäytymään halutulla tavalla. Normien noudattamista vartioivat instituutiot, kuten kyläyhteisö tai kirkko. Agraariyhteiskunnassa lasten asema oli melko heikko, mutta suurperhettä pidettiin tärkeänä perheen talouden kannalta. Tutkimukseni mukaan lapset pelkäävät televisiossa ja internetissä esiintyviä mielikuvitusolentoja ja niihin lukeutuvia yliluonnollisia hahmoja. Muumilaakson tarinoita -sarjan Mörkö pelottaa erityisesti alle kouluikäisiä lapsia. Mörkö on tuttu suomalaisesta kansanuskosta, jossa sen tehtävänä oli toimia huonosti käyttäytyvien lasten rankaisijana. Muumien Möröllä ei ole samanlaista funktiota, sillä sen tarkoitus on lähinnä viihdyttää. Nuorten peloissa korostuvat enemmän todellista elämää uhkaavat asiat, kuten onnettomuudet. Ihmiseltä näyttävä internethahmo Slenderman on kuitenkin saanut osan nuorista diginatiiveista menettämään todellisuudentajunsa. Medialaitteet ja niiden tuottamat ilmiöt koetaan inhimillisiksi. Slenderman on osoitus muuttuneesta tarinankerronnasta, sillä se on digitaalista folklorea. Slendermanin muokkaajana toimii kollektiivinen yhteisö määrittäen samalla sen merkityksellisyyden. Kaiken kaikkiaan lapset ja nuoret osaavat liikkua sulavasti nykyisessä mediakulttuurissa. Samalla he toimivat mediakulttuurin kehittäjinä ja tulevaisuuden suunnannäyttäjinä. Lapset ja nuoret tarvitsevat kuitenkin aikuisten tukea mediamaailmassa seikkaillessaan. Mediassa usein sekoittuvien faktan ja fiktion rajojen hämärtyminen on melko tuore ilmiö, jota tulisi tutkia lisää erityisesti lasten ja nuorten kannalta.
-
(2016)Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää systemaattisen analyysin keinoin anabaptistiteologi Balthasar Hübmaierin (noin 1480−1528) näkemyksiä uskon, tunnustuksen ja kasteen merkityksestä ihmisen pelastumisessa. Laajana taustana tutkimukselle ovat kyseisiin käsitteisiin liittyvät ekumeeniset haasteet ja suppeampana taustana Hübmaierin soteriologiasta tehdyt erilaiset tulkinnat. Katolinen teologian tohtori Hübmaier omaksui reformaation periaatteet ja uskonvanhurskausopin. Viime mainittua hän ei tulkinnut puhtaan forenssisessa mielessä vaan säilytti pyhityksen osana vanhurskauttamista. Hübmaier korosti uskon ohella henkilökohtaisen Jeesuksen tunnustamisen merkitystä pelastumisessa. Se oli hänelle perustavaa laatua kristillisyydessä ja oma kategoriansa, eikä siis rinnastettavissa muihin hyviin tekoihin. Liittyen kasteen merkitykseen pelastumisessa Hübmaierin teologiaa on tulkittu eri tavoin. Hübmaier on vaikeaselkoinen osaltaan, koska hänen teologiassaan tapahtuu kehittymistä. Hän myös kirjoitti teoksensa vaikeissa oloissa, eikä pyrkinyt kirjoittamaan systemaattista teologiaa. Vaikeaselkoisuutta selittää osin myös hänen biblisistinen Raamatun tulkintansa. Hän tavoitteli ennemmin tarkkaa Raamatun sanassa pitäytymistä kuin tiukkaa johdonmukaisuutta. Hän uskoi Raamatun näennäisen ristiriitaisuuden johtuvan ihmisen vajavaisesta ymmärryksestä. Osa tutkijoista on nähnyt Hübmaierin torjuneen sakramentalistisen kastekäsityksen, mutta toisaalta jotkut ovat tulkinneet, että kaste oli hänelle lähes sakramentaalinen välttämättömyys kuuliaisuuden tekona ja liittymisenä pelastukseen yhteisöön eli seurakuntaan. Tämän tutkimuksen perusteella eniten löytyy perusteita tulkinnalle, että Hübmaierille raamatullisen kasteen soteriologinen vaikutus tuli kokonaisvaltaiseen kastetapahtumaan liittyvistä sitoutumisesta Jeesukseen ja hänen tunnustamisestaan. Kastekin oli Hübmaierille julkinen tunnustautuminen Jeesukseen. Pelastus ei kuitenkaan ollut sidottu vesikasteeseen. Hübmaieria tulkittaessa on huomattava myös hänen koulutuksessaan saamat nominalistiset vaikutteet. Niiden mukaisesti hän erotteli Jumalan ilmoitetun tahdon ja hänen absoluuttisen tahtonsa. Hübmaier näki ilmoitetuksi tahdoksi, että pelastus saadaan, kun evankeliumin kuuleminen synnyttää ihmisessä uskon ja hän sen jälkeen sitoutuu ja tunnustautuu kasteessa Jeesukseen. Jumala ei hänen näkemyksensä mukaan ole kuitenkaan suvereeniudessaan sidottu ilmoitettuun tahtoonsa vaan voi pelastaa kenet haluaa. Uskovan tulee keskittyä ilmoitettuun tahtoon. Hübmaierin perimmäisiksi tavoitteiksi voi nähdä pastoraalisen huolen seurakuntalaisten hengellisestä elämästä ja reformaation johdattamisen uskovien kasteen ja sille perustuvan seurakuntakäytännön suuntaan.
-
(2022)Tiivistelmä Tiedekunta: Helsingin yliopisto Koulutusohjelma: Teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Opetus- ja kasvatustehtävien asiantuntijatyö Tekijä: Veera Kovanen Työn nimi: E.J. Dionne katolilaisena Trump-kriitikkona Työn laji: Maisterin tutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2022 Sivumäärä: 45 Avainsanat: Katolisuus, E.J Dionne, Donald Trump, Yhdysvallat, Commonweal Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja: Tiivistelmä: Tutkimuksessani tavoitteena on selvittää politiikantoimittaja E.J Dionnen kannanottoja koskien Donald Trumpia ja hänen hallituksensa politiikkaa. Tutkimuskysymykseni on, miten uskonnollisuus ja erityisesti E.J. Dionnen katolilaisuus nousee esille kyseisissä kannanotoissa. Lisäksi aion tutkimuksessani selvittää, kuinka Donald Trump ja hänen hallituksensa on ottanut esille uskonnollisia teemoja presidenttivaalien ja presidenttikauden aikana. Lisäksi otan selvää, millä tavalla katolinen kirkko on jakaantunut Yhdysvalloissa, ja millaista paavi Franciscuksen kannatus on Yhdysvaltojen katolilaisten parissa. Lähteenä tutkielmassa on katolisen Commonweal sanomalehden artikkelit, jotka E.J. Dionne on kirjoittanut. Rajaan käyttämäni aineiston käyttämällä hakusanaa Donald Trump ja osastona on uskonto. Käyn rajauksen mukaiset artikkelit systemaattisesti aikajärjestyksessä läpi alkaen vuodesta 2015 Donald Trumpin presidentin vaalikampanjasta ja päättyen vuoteen 2020. Tutkimuksessa selvisi, että E.J. Dionnen kannanotoissa Donald Trumpia kohtaan ilmenee selkeästi uskonnollisuutta ja kirjoittajan omaa katolista taustaa. Dionne perustelee kritiikkiään Trumpia kohtaan Raamatun teksteillä ja katolisuuden keskeisillä periaatteille, kuten sosiaalisella oikeudenmukaisuudella ja yhteisellä hyvällä. Lisäksi Dionne kertoo avoimesti omasta uskonnollisuudestaan artikkeleissaan. Trumpia kritisoidaan Dionnen artikkeleissa usein tekopyhyydestä ja Dionnelle tärkeiden kristinuskon periaatteiden rikkomisesta. Donald Trump ja tämän hallituksen uskonnolliset teemat olivat perinteisten kristillisten arvojen puolustaminen, muslimien maahantulokielto ja presidentinvaalien aikana Trump nosti esille muiden ehdokkaiden uskonnollisuutta ja usein kritisoi muiden ehdokkaiden uskonnollista taustaa puheissaan. Yhdysvaltojen katolisuus oli jakautunut kahtia, joka ilmenee myös paavi Franciscuksen kannatuksessa Yhdysvalloissa. Katolisuus oli jakautunut Yhdysvalloissa konservatiiviseen linjaan, joka kritisoi paavi Franciscusta ja liberaaliin linjaan, joka kannatti paavi Franciscusta.
-
(2015)Pro gradussani tarkastelen Yhteys-liikettä, joka oli solidaarisuus- ja tukiliike seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Käytän tavoiteperusteista lähestymistapaa (goal-attainment model), jota soveltamalla selvitän, mitkä olivat liikkeen tavoitteet, mitä keinoja se käytti niiden saavuttamiseen ja mikä oli liikkeen tavoitteiden saavuttamisen aste vuosina 1998–2010. Lisäksi tarkastelen, millaisia ihmisiä liikkeessä toimi. Lopuksi tarkastelen, oliko saavutettu lopputulos liikkeen toiminnan ansiota. Tarkastelen liikkeen toimintaa kirkollis-yhteiskunnallisella tasolla, jonka ymmärrän sisältävän myös ekumeenisen toiminnan. Tutkielmani päälähteitä ovat liikkeen tukiyhdistyksen yksityisarkisto ja liikkeen perustajan Liisa Tuovisen Yhteys-liikettä koskeva yksityisarkisto. Toissijaisia lähteitäni ovat kolmen liikkeessä toimineen henkilön liikettä koskevat yksityisarkistot. Lisäksi olen haastatellut tai saanut suullisia tiedonantoja viideltä liikkeen jäseneltä. Liikkeen vaikuttavuuden arvioimisessa olen hyödyntänyt painettua aineistoa foorumeilta, joilla liike toimi. Liikkeestä muodostui identiteettiin perustumaton, poliittinen ja verkostosolidaarinen solidaarisuusliike seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Liikkeen perustajien ja jäsenien teologisessa profiilissa painottui eksegeettinen, sosiaalieettinen ja auttamistyön asiantuntemus. Nämä kolme tekijää näkyivät niin liikkeen tavoitteissa kuin sen käyttämissä keinoissa. Liike perusteli toimintansa eksegeettisellä tutkimuksella ja raamatuntulkinnalla. Liikkeen ensijaisena tavoitteena oli koota yhteen samalla tavalla ajattelevia kristittyjä, jotta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä olisi oikeus osallistua täysipainoisesti seurakunnan elämään ja viranhoitoon. Tämän toteuttamiseksi liike pyrki luomaan keskustelua herättävän ja kantaa ottavan verkoston, keskusteluapua tarjoavan verkoston ja vaati kirkkoja uudistamaan seksuaalieettistä opetustaan, joka edellytti pitäytymään homoseksuaalisuuden toteuttamisesta. Seksuaalieettisen opetuksen uudistamiseen liittyi siunauskaavan luominen rekisteröidylle parisuhteelle ja virkakiellon estäminen parisuhteensa rekisteröineelle kirkon työntekijälle. Tavoitteidensa toteuttamiseen liike käytti monia perinteisiäkansalaisvaikuttamisen keinoja, kuten suoria yhteydenottoja päättäjiin ja kannanottoja. Liikkeen jäsenten asiantuntemuksesta nousseita keinoja olivat tiedon lisääminen ja keskusteluavun tarjoaminen. Liike onnistui luomaan molemmat suunnittelemansa verkostot. Lisäksi liikkeen tukema parisuhdelaki toteutui yhteiskunnallisen lainsäädännön tasolla. Parisuhdelain toteuduttua liike alkoi toimia saadakseen luterilaiseen kirkkoon siunauskaavan rekisteröidylle parisuhteelle ja estääkseen ehdotetun virkakiellon parisuhteensa rekisteröineelle kirkon työntekijälle. Virkakielto tai siunauskaava eivät kumpikaan toteutuneet. Siunauskaavan sijaan käyttöön tuli rukoushetki. Näin ollen Yhteys-liike onnistui toteuttamaan tavoitteensa osittain.
-
(2014)Tutkielmassa tarkastellaan Manaaja-elokuvan (The Exorcist, vuodelta 1973) eksorsisminarratiivin prototyypin pohjalta kauhuelokuvien kerronnan muutosta. Työn hypoteesi uskonpelko on kasvanut 1970 luvun Manaaja- elokuvan jälkeen kauhuelokuvassa osoittautuu tutkielmassa perustelluksi. Uskonpelko määritellään intuitiivisen ja intuitionvastaisen tietotason jännitteen problematisoinniksi. Nykyuskonnollisuus koostuu monelta eri elämänalueelta ammennetulta merkitykseltä ja sisällöltä. Elokuva median merkittävänä osana peilaa nykyuskonnollisuutta. Uskontotieteellinen tutkimus elokuvien uskonnollisia sisältöjä toisintavana kanavana on kasvava tutkimussuunta. Kauhuelokuvat ovat kiehtova uskontotieteellinen kohde, sillä ne esittävät pelon kehyksessä syviä eksistentiaalisia ja katsomuksellisia aiheita. Kauhuelokuvat eivät ole yhdentekeviä mielikuvien synnyttäjiä. Tutkielman analysissa käytetään kognitiivisen uskontotieteen käsitteistöä sekä tutkimuskehystä. Eksorsismi on elokuvissa ilmenevän tarinan lisäksi monen etnografisen tutkimuksen kohteena. Kognitiivisen poetiikan kehystä sovelletaan analyysin narratiivin universaalien tarinankerrontaperinteiden määrittämisessä. Elokuvaeksorsismin narratiivi ilmentää uhrinarratiivia, joka tarjoaa katsojalle yhtäläisiä samaistumiskohteita. Kognitiivisesti samaistumiskohteet ovat tärkeitä narratiivin jatkuvuutta ja vaikuttavuutta edistäviä piirteitä. Tutkielman perusteella kauhuelokuvien suosio perustuu narratiivien kykyyn takertua mielen tarpeisiin yksilöllisesti ja yhteisöllisesti. Muutoksen vertailuaineistona toimii kaksitoista eksorsismielokuvaa, joita tarkastellaan temaattisen narratiivisen analyysin kautta. Narratiivi on jaettu demonisoinnin, possession ja eksorsismin teemojen perusteella. Manaaja ilmentää perinteistä paradigmaa maskuliinisen sankaritarinan, institutionaaliseen uskontoon pitäytymisen ja elämäntyylien rappeutumisen pohjalta. Vertailuelokuvat edustavat uuden paradigman eksorsismielokuvia hahmovalintojen, kirkollisen sekularisaation ja synkretismin perusteella. Analyysin mukaan elokuvien eksorsismi narratiivisena teemana nousee uskon merkiksi. Uskon menettäminen demonisoidaan, jonka tähden demoninen possessio uhkaa. Eksorsismin toimenpide osoittaa uskon todellisuuden ja siten kehotuksen katsomuksellisuuteen. Elokuvat keskustelevat intuitionvastaisen tietotason hyväksymisen ja uskomisen puolesta. Eksorsismielokuvien viestimä pelon emootio asettaa uskon kehotuksen pelottavaksi. Uskolle esitetään haaste, sillä usko persoonalliseen hyvään merkitsee uskoa persoonalliseen pahaan. Uskon hinta merkitsee uskonpelkoa. Kauhuelokuvat ja eksorsismielokuvat ovat universaalien narratiivisisältöjen ajattelupakkeja. Näistä katsojat poimivat itselleen sopivat kohdat ja ainekset omalle eksistentiaaliselle ajattelulle.
-
(2016)Tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaisia käytäntöjä on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ekumeenisessa jumalanpalveluselämässä ja minkälaisia elementtejä suomalaiseen luterilaiseen jumalanpalvelukseen otetaan muiden kirkkojen traditioista. Tutkimuksen aineistona on 14 jumalanpalveluksen ja neljän hartauden ordot. Ordolla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa jumalanpalvelusten kaavoja, joihin on kirjattu kaikki jumalanpalveluksen toteuttamiseen liittyvät yksityiskohdat, tekstit, henkilöt, paikat ja muut toteuttamiseen liittyvät ohjeet. Aineiston jumalanpalvelukset ja hartaudet on toteutettu Helsingin ja Espoon hiippakuntien seurakunnissa 2010–luvulla. Aineistossa on sekä useamman tunnustuskunnan edustajien toteuttamia ekumeenisia jumalanpalveluksia tai hartauksia että luterilaisia jumalanpalveluksia tai hartauksia, joissa on lainattu toisen tunnustuskunnan liturgisia tekstejä. Aineisto analysoitiin neljässä eri vaiheessa. Ensin aineisto ryhmiteltiin siten, että voitiin verrata tilaisuuksien ordoja toisiinsa. Ordojen rakenteelliset ratkaisut selvitettiin. Tämän jälkeen aineistosta eroteltiin ne liturgiset tekstit, jotka eivät olleet luterilaisen jumalanpalvelusten kirjan tekstejä. Tekstien taustat selvitettiin. Tekstit pelkistettiin ja analysoitiin systemaattista analyysiä hyödyntäen. Viimeisessä vaiheessa tekstien sisällöt ryhmiteltiin teologisiin kokonaisuuksiin. Hermeneuttisen analyysin avulla pystyttiin löytämään ordojen tekstien merkityssisältöjä ja teologisia painotuksia. Tutkimus osoittaa, että ekumeenisuus ilmenee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämässä kahdella eri tavalla. Instituutioiden välinen ekumeenisuus on kohteliasta ja vieraanvaraista, mutta noudattaa yleensä varsin tiukasti isäntäkirkkokunnan kirkkokäsikirjaa. Ruohonjuuritasolla liturgisten tekstien ekumeenisuus on instituutiotasoa rikkaampaa. Luterilaisen kirkon piirissä onkin syntynyt uusi, liturgisten erityismessujen traditio, jossa erityisyys syntyy liturgisista teksteistä. Muista traditioista lainatuissa liturgisissa teksteissä nousevat esiin uskonnolliseen kieleen, hiljaisuuteen ja yhteisöllisyyteen liittyvät elementit. Näiden lisäksi lainatuissa teksteissä korostuvat ihmiskuvaan, syntikäsitykseen, jumalakuvaan ja kristilliseen elämään liittyvät teologiset painotukset. Lainatut tekstit pyrkivät välttämään perinteistä uskonnollista kieltä, pyrkimys kontekstuaalisuuteen on vahva. Ihminen tulee Jumalan eteen sellaisena kuin on, etsien hyväksyntää ja nähdyksi tulemista. Jumalanpalveluksen ja erityisesti ehtoollisen tarkoituksena on antaa kristitylle voimaa ja rohkeutta elää kristittynä.
-
(2000)Tutkielmassa tarkastellaan perinteiseen, maltilliseen eläinsuojelujärjestöön kuuluvien eläinsuojelijoiden elämänpolitiikkaa ja suomalaista eläinasialiikettä, joka aikaisemmin on hahmotettu lähinnä uuden, radikaalin eläinoikeusaktivismin kautta. Uskontososiologian ja -antropologian alaan sijoittuva tutkimus ottaa osaa sosiologi Anthony Giddensin elämänpolitiikan käsitteestä käytyyn keskusteluun empiirisestä näkökulmasta. Tutkimusongelma on kaksitasoinen.Yksilön tasolla tarkastelu kohdistuu Eläinsuojeluliitto Animaliassa aktiivisesti toimivien eläinsuojelijoiden elämäntapoihin, mielipiteisiin, arvoihin ja ihanteisiin. Liikkeen tasolla tarkastellaan eläinasialiikettä ja sen oletettua jakautumista eläinsuojelu- ja eläinoikeusliikkeisiin. Tutkimuksen taustateorioina ovat Giddensin teoria elämänpolitiikasta sekä filosofi Peter Singerin ja filosofi Tom Reganin teoriat eläinten hyvinvoinnista ja oikeuksista. Suomalaista näkökulmaa eläinasian teoriaan edustavat filosofi Leena Vilkan pohdinnat. Tutkimuksen primääriaineiston muodostavat 12 eläinsuojelijan yksilö- ja ryhmähaastatteluina toteutetut teemahaastattelut sekä 22 eläinsuojelijan lomakekyselynä kerätyt taustatiedot. Sekundääriaineisto koostuu eläinsuojelijoille tehdyistä taustatieto- ja sähköpostihaastatteluista, havainnointiin perustuvasta kenttäpäiväkirjasta, eläinasialiikkeen kirjallisesta materiaalista sekä tutkimusaiheeseen liittyvästä aikaisemmasta tutkimuksesta ja kirjallisuudesta. Tutkimuksen perusteella elämänpolitiikan teoria on käyttökelpoinen arvotutkimuksessa. Eläinsuojelijoiden elämänpolitiikkaa luonnehtivat reflektiivisyys; elämäntavan käyttäminen vaikutuskeinona puoluepolitiikan ohella; yhteiskuntatieteilijä Ronald Inglehartin määrittelyn mukaiset post-materialistiset arvot; tilanne- ja tuotekohtaisesti kontrolloitu tapa kuluttaa; argumentoiva ja vaativa suhtautuminen traditioihin; pyrkimys eroon hierarkioista; paikallisuus toiminnassa ja tavoitteissa; pyrkimys vaikuttaa ihmisten, eläinten ja ympäristön tulevaisuuteen ja kaksijakoinen suhtautuminen asiantuntijoihin. Tutkimuksessa asetetaan kyseenalaiseksi kahden erillisen, suomalaisen eläinasialiikkeen olemassaolo ja osoitetaan, että Suomessa voidaan puhua eläinasialiikkeestä, jossa eri aikakausina, yksilö- ja järjestökohtaisesti, painotetaan aiheittain joko maltillisia tai radikaaleja näkökulmia.
-
(2009)Cancer diseases are considered to be relatively common among the Finnish population, every fourth Finn has been affected by cancer in their lifetime. Around 24,000 new cases of cancer are diagnosed each year in Finland. According to the estimations, about half of all diseased will recover. This research examines cancer patients experiences and needs for mental and spiritual support. This paper answers questions what kind of support cancer patients were given after the diagnosis and how did they felt about it. My research was conducted by thematic interviews (N=7) with cancer patients and letters (N=13). To analyze I used narrative holistic-content analysis and holistic analysis of form. Narrative holistic-content analysis consists of reading the material and writing down common points, themes and deflections. By using holistic analysis of form, I observed changes and turning points in one s story of life. Then I could graphically show the emotional changes in the cancer patients life. By rereading the material, examining and comparing it, I was able to build different categories. After defining these categories (Longing, Supported, Individualists, Believers) I reread the interviews in terms of which category it belonged to. I chose one story from each category to represent the whole group. This so-called central story was complemented by other stories from the same group. Analysis enables to define a type story from each group, they were examples of the various ways of reacting about support that they were giving or not having the support that were needed. The stories reflect the participants feelings about support they were given but some cases feeling rejected.
Now showing items 120-139 of 1543