Browsing by discipline "Exegetics"
Now showing items 1-8 of 8
-
(2018)Tutkielman tarkoitus on tarkastella Jeremian kirjan lukujen 1 ja 15 henkilöhahmon, profeetta Jeremian hebreankielisessä tekstissä (BHS) kuvattua henkistä kamppailua Viktor E. Franklin logoterapian valossa. Erikoisesti tarkastelun kohteena on profeetan asenne luvussa 1 Jumalan hänelle ennalta määräämään kohtaloon kansojen profeettana ja profeetan ilmeinen haluttomuus ottaa tehtävä vastaan. Logoterapian avulla pyritään syventämään Jeremian henkilöhahmon ymmärtämistä ja kuvaamaan hänen mahdollisuuksiaan löytää tarkoitus tilanteessa, jonka parantamiseen hän ei voi suoranaisesti vaikuttaa. Luku 15 on valittu mukaan tutkielmaan, koska se sisältää monia viitteitä lukuun 1 ja antaa lisäväriä ja selvennystä Jeremian ja Jumalan välisestä suhteesta. Tutkielma alkaa Viktor E. Franklin ja Jeremian elämäntilanteiden yhdenmukaisuuden pohdinnalla ja logoterapian esittelyllä. Tutkimuksen kannalta teorian keskeisimmät termit kuten vapaus, tarve tarkoitukseen, elämän tarkoitus, itsen transsendenssi ja ylin tarkoitus määritellään. Myös Jeremian henkilöhahmon sanoista esiin nouseva eksistentiaalinen turhauma esitellään ja sen tärkeä ero eksistentiaaliseen tyhjiöön selvennetään. Tämän jälkeen siirrytään varsinaiseen eksegeettiseen analyysiin. Luvut 1 ja 15 käydään läpi systemaattisesti jae jakeelta ja lukujen hepreankielinen teksti käännetään viitteissä mainittuja apuvälineitä käyttäen. LXX tekstiin viitataan silloin, kun erot tekstien välillä ovat tulkinnan kannalta merkityksellisiä. Lopuksi etsitään varsinaiset yhtymäkohdat psykologisen lähestymistavan ja eksegeettisten löytöjen välillä. Näin pyritään määrittelemään, mitä logoterapian periaatteita tekstissä voidaan havaita ja miten ne soveltuvat profeetta Jeremian henkilöhahmon kokemuksen kuvaamiseen. Luettaessa mainittuja tekstejä sekä eksegetiikan että logoterapian työkaluja käyttäen, kärsimyksestään ja sisäisestä kamppailustaan huolimatta profeetta Jeremia näyttäytyy vähemmän avuttomalle hahmolle kuin mitä on yleensä ajateltu. Logoterapia osoittaa, että kärsimyksen keskelläkin, tilanteessa, johon hän ei voi vaikuttaa, profeetan voidaan ajatella omaavan mahdollisuuden valita asenteensa. Jeremia löytääkin tarkoituksen elämälleen nimenomaan kärsimyksessä ja uskollisuudessa Jumalalta saamalleen tehtävälle.
-
(2019)Tässä tutkielmassa tarkastelen Jobin kirjan reseptiota venäläisen kirjailijan Fjodor Mihailovits Dostojevskin (1821–1881) romaanissa Karamazovin veljekset (1880). Analyysini keskittyy niihin kohtiin Karamazovin veljeksissä, joissa Jobin kirjan vaikutus on selkeimmin havaittavissa. Tutkimuskysymykseni on: mihin Jobin kirjan osiin ja näkökulmiin Dostojevskin reseptio kohdistuu Ivan Karamazovin hahmossa ja ohjaajavanhus Zosiman puheessa? Tutkielmani metodi on reseptiohistoriallinen analyysi. Tämä metodi, jolla tähtään Jobin kirjan vaikutuksen arviointiin, perustuu Jobin kirjan syntykontekstin ja Dostojevskin tulkintakontekstin tarkasteluun ja alkuperäisen tekstin ja siitä syntyneen tulkinnan vertailuun. Tavoitteenani on tuoda reseptiohistoriallisen metodin avulla esiin se Jobin kirjan aines, jonka Dostojevski koki omassa ajassaan ja tilanteessaan merkitykselliseksi ja joka siten vaikutti Karamazovin veljeksiin. Analyysini perusteella argumentoin, että Ivan Karamazovin hahmossa näkyy Dostojevskin reseptio Jobin ystävistä, jotka Ivanin tapaan puhuvat Jumalasta, mutta eivät suoraan Jumalalle, kuten Job. Tuon esille että, Ivanin hahmossa näkyy Dostojevskin reseptio myös Jobin kirjan dialogiosion Jobista. Tämä väitteeni perustuu siihen, että molemmat, sekä Ivanin hahmo että Jobin kirjan dialogiosion Job, kohdistavat kritiikkinsä viatonta kärsimystä kohtaan ja vaativat sen perusteella oikeudenmukaisuuden toteutumista tässä maailmassa. Väitettä tukee myös se, että molemmissa teksteissä ilmenee arvostusta heidän kriittisiä ja kyseenalaistavia näkemyksiään kohtaan. Analyysini perusteella esitän, että Dostojevskin reseptio kohdistuu Ivanin hahmossa Jobin kirjan dialogiosuuden molempiin osapuoliin, Jobiin ja hänen ystäviinsä. Osoitan, että molemmat dialogiosuuden osapuolet näkyvät Ivanissa, myös tämän hahmon ratkaisemattoman sisäisen ristiriitaisuuden perusteella. Ivan jää hahmona samaan keskeneräiseen tilaan kuin Jobin ja hänen ystäviensä välinen keskustelu. Tämän perusteella väitän, että Dostojevskin reseptio kohdistuu tämän hahmon osalta Jobin kirjan dialogiosuuden kokonaisuuteen ja siten viisausdialogin genreen ylipäänsä. Ohjaajavanhus Zosiman puheen osalta Dostojevskin reseptio kohdistuu analyysini perusteella Jobin kirjan kehyskertomuksen Jobin hahmoon, joka ylistää Jumalaa irrationaalisesti omista kärsimyksistään huolimatta. Osoitan, että kehyskertomuksen reseptio on havaittavissa myös Zosiman puheeseen sisältyvässä Jobin kirjan tulkinnassa, jossa korostuu selkeästi kehyskertomusta leimaava eheys ja lopullisuus, dialogiosioon liittyvän ratkaisemattomuuden ja keskeneräisyyden sijaan. Zosiman puheeseen sisältyvässä Jobin kirjan tulkinnassa korostuu myös Jobin kirjan näkemys luomistyöstä pohjimmiltaan selittämättömänä tapahtumana. Korostamalla luomistyön positiivista luonnetta Dostojevski argumentoi Ivanin aiemmin painottamaa maailman hylkäämistä vastaan. Näiden analyysin tulosten pohjalta argumentoin, että Dostojevskin reseptiossa keskeistä on Jobin kirjan perustavanlaatuinen jännite kehyskertomuksen ja dialogiosuuden erilaisten teologisten painotusten välillä. Tutkielmani osoittaa, että Dostojevski pyrki Job-viittauksillaan käymään keskustelua omien aatteellisten vastustajiensa kanssa ja argumentoimaan omien uskonnollisten näkemystensä puolesta. Dostojevskin Job-viittausten erittely auttaa lukijaa ymmärtämään paremmin kärsimyksen ongelman käsittelyyn liittyviä eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä muinaisessa Israelissa ja modernilla ajalla.
-
(2018)Tämä tutkielma tarkastelee Matteuksen toisen evankeliumin toista lukua Matteuksen yhteisön kontekstissa. Toisen luvun tapahtumat olisi ymmärretty eri tavoin Matteuksen yhteisön jäsenten, käännynnäisten ja vastustajien keskuudessa. Tutkin tässä tutkielmassa, miten juutalaistaustaiset yhteisön jäsenet, pakanakäännynnäiset ja yhteisön ulkopuoliset olisivat ymmärtäneet toisen luvun tapahtumat. Ensin tarkastelen toisen luvun hahmojen ja paikkojen historiallista taustaa. Tapahtumat sijoittuvat todellisiin historiallisiin ihmisiin ja sijainteihin, jotka olisivat olleet relevantteja Matteuksen yhteisön jäsenille. Toiseksi tarkastelen sitä, miten Matteuksen yhteisön pakanataustaiset käännytettävät, jumalaapelkääväiset, olivat ymmärtäneet toisen luvun tapahtumilla. He olisivat tunnistaneet toisessa luvussa antiikin maailmassa hyvin yleisen sankareihin, jumaliin ja hallitsijoihin liitetyn syntyteeman, joka lupaa hahmolle mahtavaa tulevaisuutta. Kolmanneksi tutkin sitä, mitä yhteyksiä juutalainen Matteuksen yhteisön jäsen olisi tunnistanut toisessa luvussa omiin pyhiin teksteihinsä. Toinen luku sisältää monia typologioita ja viittauksia ennustusten täyttymiseen, joiden kautta Jeesus olisi liitetty juutalaisuuden alkuaikoihin. Neljänneksi tutkin vielä sitä, miten yhteisön ulkopuoliset vastustajat olisivat ymmärtäneet toisen luvun tapahtumilla. He olisivat tunnistaneet tapahtumissa vastauksen heidän syytöksiinsä Jeesuksen Egyptin vierailun syystä. Se olisi toiminut myös polemiikkina gnostilaisia kristittyjä vastaan liittyen Jeesuksen luonteeseen.
-
(2019)Tutkielma pyrkii selvittämään, onko Mooseksen laulun heprea arkaaista vai arkaisoitua. Tutkimusote on lingvistinen. Tutkimuskohteena oleva teksti, joka on samalla primäärilähde, analysoidaan kielellisesti käyttäen hyväksi sanakirjoja, kielioppeja ja tutkimuskirjallisuutta. Suurin ongelma tutkimuksessa on aikaisempien tutkimustulosten hajonta ja tutkijoiden keskenään hyvin erilaiset näkemykset keskeisistä tutkimusmetodiin liittyvistä seikoista, kuten niistä kriteereistä, joilla ylipäätänsä voidaan arvioida, onko jokin teksti arkaaista vai arkaisoitu. Näistä ongelmista johtuen tutkielmassa ei voitu muodostaa hypoteesia siitä, onko Mooseksen laulun teksti arkaaista vai arkaisoitu. Sen sijaan huomio kiinnitettiin tutkimusmetodiin ja sen heikkouksiin. Varsinainen tutkimusongelma jäi ratkaisematta. Mooseksen laulua on ajoitettu hyvin eri tavoin, varhaisin ajoitus sijoittuu esimonarkkiselle ajalle (n.1100 eKr.) ja myöhäisin persialaisajalle (n. 400 eKr.). Tutkijat ovat jakautuneet asiassa kahteen koulukuntaan: toisen mielestä niin kutsuttujen arkaismien johdonmukainen ja systemaattinen käyttö tekstissä on merkki arkaisoinnista, toisen mielestä juuri se kertoo siitä, että teksti on arkaainen. Tämä kertoo niin kriteerien kuin koko tutkimuksen vastakkainasettelusta. Jotta tutkimus tällä saralla etenisi, tarvittaisiin lisätietoa niin heprean kielihistoriasta kuin myös Vanhan testamentin tekstihistoriasta. Jäämme odottelemaan uusia löytöjä.
-
(2018)Tämän tutkielman tavoite oli selvittää, miten Johanneksen ilmestyksen ensimmäiset vastaanottajat ymmärsivät ja tulkitsivat lukujen 17 ja 18 Babylon-kuvauksia. Tutkielman hypoteesi näkyy myös sen otsikosta. Hypoteesi on, että Johannes itse sekä hänen sanomansa ensimmäiset vastaanottajat tulkitsivat Babylonin tarkoittavan silloisen suurvallan Rooman pääkaupunkia, Roomaa. Kaikki tutkijat, joiden tutkimuksia käytin, ottivat tämän hypoteesin mahdollisuuden hyvin todennäköisenä tulkintana. Osa vanhemmista tutkijoista oli myös Jerusalemin kannalla. Tämä tulkinta johtui usein siitä, että oletettiin Vanhan testamentin vaikutteet otetun ikään kuin suoraan Johanneksen sanomaan. Eli nämä tutkijat eivät ehkä ole myöntäneet sitä, että Johannes on kyllä ottanut vahvoja vaikutteita VT:n profeettakirjallisuudesta, mutta hän on soveltanut niiden ilmaisuja tehokkaasti oman aikansa tilanteisiin. Hän puhutteli oman aikansa ihmisiä Vähässä-Aasiassa, Rooman vauraassa provinssissa. Babylon-analyysin jälkeen lähdin analysoimaan mahdollisen Rooman muita roolihahmoja, kuten ”porttoa” sekä pedon selässä istuvaa naishahmoa. Otin jae jakeelta huomioon kuvausten taustat, joista hyvin usein löytyi tutkijoiden avustamana vanhatestamentillisia vaikutteita. Näin myös pedon analysoinnin yhteydessä. Paljastui, että Babylon oli VT:n esimerkin mukaisesti vahvasti persoonallistettu eli personifioitu kaupunki. Sitä kutsuttiin portoksi ja kuvattiin pedon selässä istuvaksi loisteliaaksi ja verenhimoiseksi naishahmoksi. Porttouteen liitettiin jo samoja ominaisuuksia kuin Jesajan, Jeremian ja Hesekielin, Hoosean sekä Nahumin kirjoissa. Niissä porttouteen liittyi Jahven vastainen asenne ja teot kautta linjan, kuvattiin portolla sitten Jumalan omaisuuskansaa tai kaupunkia. Kaikista suurimpana syntinä tähän ilmaisuun liittyi kuitenkin Jahven näkökannalta vääränlaiset uskonnolliset aktiviteetit. Myös luvuissa 17 ja 18 tämän nimikkeen käyttö tuntui merkitsevän samaa. Rooman ja Vähän-Aasian uskonnolliset tavat, erityisesti keisarilliseen kulttiin liittyneet aktiviteetit olivat portto-sanan käytön kautta kritiikin kohteena. Hahmojen muut ominaisuudet, kuten varakkuuden korostus pedon selässä istuvan hahmon yhteydessä oli myös selvä viite taloudellisesta ja sosiaalisesta kritiikistä. Tosin talouteen liittyviin asioihin, kuten ammattikiltojen kokouksiin liittyi vahvasti myös uskonnonharjoitusta, joten tuon ajan arkielämä kaikkine toimintoineen kosketti paljon enemmän uskontoa ja uskonnollista toimintaa kuin nykyään. Myös kristittyihin ja juutalaisiin pitkin ensimmäistä vuosisataa kohdistuneet hajanaiset väkivallanteot heijastuivat hahmojen kuvauksissa. Peto todennäköisesti ymmärrettiin niin Rooman valtakunnan kuin sen edustaman antikristillisen maailmanvallan kuvauksena. Lähestyin näihin hahmoihin Novum Testamentumin rekonstruoitujen tekstien kautta.
-
(2018)Tässä pro gradu- tutkielmassa tutkin miten tanssi ja sukupuolitemaattiset asiat liittyvät toisiinsa Vanhassa testamentissa. Vertailuaineistona käytän muinaisesta Lähi-idästä Mesopotamian, Egyptin ja heettien kulttuureja. Pyrin löytämään vastaukset seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Onko tanssilla Vanhassa testamentissa tai ylipäänsä muinaisen Lähi-idän kulttuureissa yhteyttä seksuaalisuuteen, erotiikkaan tai seksiin? Millaisissa tilanteissa tanssi ja seksi ovat voineet liittyä toisiinsa ja miten? Ketkä silloin ovat tanssineet? Onko seksi yhdistetty samoihin henkilöihin vai kenties joihinkin muihin? Haasteena tutkimuksessa on hyödyntää modernia sukupuolentutkimusta sekä tanssintutkimusta muinaisiin teksti- ja kuvalähteisiin. Tutkimusaineistona käytän Vanhasta testamentista niitä tekstejä, joissa puhutaan tanssimisesta. Yhteensä tutkimiani tekstikohtia on 18. Vanhan testamentin tekstien tutkimisen pohjaan itse tekemiini käännöksiin alkukielestä eli hepreasta. Tärkeässä osassa on myös hepreankielisten tanssisanojen analyysi konteksteissaan. Mesopotamian, Egyptin ja heettien kulttuurin osalta tutkin tutkimuskirjallisuudesta löytämiäni tanssimisesta kertovia teksti- ja kuvalähteitä. Lisäksi perehdyn sukupuolentutkimuksen ja tanssintutkimuksen teorioihin tarvittavalla laajuudella. Sukupuolentutkimuksen osalta määrittelen peruskäsitteet sukupuoli, seksuaalisuus, erotiikka ja seksi. Lisäksi perehdyn siihen, miten nämä peruskäsitteet tulevat esiin patriarkaalisessa yhteiskunnassa, jollaista Vanhan testamentin kirjoitukset edustavat. Tanssintutkimuksen osalta perehdyn erityisesti siihen miten sukupuolitemaattiset asiat voivat näkyä tanssissa. Kaikissa tutkimissani kulttuureissa tanssilla on selkeästi ollut paikkansa yhteiskunnassa. Tanssi on ollut osa voitonjuhlia, jumalanpalveluksia sekä muita rituaaleja. Tanssi on ollut sekä miehille että naisille keino toteuttaa sekä sukupuolen omaa että koko yhteisön kulttuuria. Keskeinen löydökseni on, että tanssilla ja seksuaalisuudella ei Vanhassa testamentissa juurikaan ole yhteyttä toisiinsa. Tanssijoiden sukupuoli tuodaan usein esiin ja poiketen muista tutkimistani muinaisen Lähi-idän kulttuureista miehet ja naiset tanssivat usein yhdessä Vanhan testamentin teksteissä. Kuitenkaan seksuaalisuus, erotiikka ja seksi eivät korostetusti näy Vanhan testamentin tanssiteksteissä. Tanssin katsojalla tai tekstien lukijalla on kyllä mahdollisuus liittää tanssi ja seksuaalisuus välillä tiukastikin yhteen, mutta katsojan tai lukijan kokemus ei ole sama kuin todellisuus ja tanssijan kokemus sekä tanssin tarkoitus. Siksi mielestäni on perusteltua väittää, että Vanhassa testamentissa tanssi ja seksi eivät liity konkreettisesti toisiinsa. Tutkimassani vertailuaineistossa mesopotamialaisten ja heettien kulttuureissa tanssin ja seksuaalisuuden suhde on paljon avoimempi kuin Vanhassa testamentissa. Niistä löytyy jopa suoria viitteitä tanssin ja seksin yhteyteen. Muinaisessa Egyptissä puolestaan tanssiin on suhtauduttu hyvin ammattimaisesti ja tanssin ja seksuaalisuuden suhde on ollut hyvin samankaltainen kuin Vanhassa testamentissa.
-
(2018)Tarkastelen tutkielmassani Septuagintan Esterin kirjan lisäyksiä A–F. Pyrin vastaamaan kahteen keskeiseen tutkimuskysymykseen: ∙Mitä lisäyksillä on mahdollisesti haluttu saavuttaa? ∙Ovatko lisäyksistä vastanneet redaktorit mahdollisesti hyödyntäneet muuta aikakauden kirjallisuutta teksteissään? Käytän tutkimuksessani Vanhan testamentin apokryfikirjat–käännöstä, jonka ovat toimittaneet Juha Pihkala, Anni Maria Laato, Tapio Leinonen, Kai Vahtola, Hanne von Weissenberg ja Johanna Räsänen vuonna 2009. Hyödynnän käännöstä myös tutkiessani lisäysten ja muiden apokryfitekstien välisiä yhteyksiä. Käytän vuoden 1992 suomenkielistä Raamatunkäännöstä nostaessani esiin relevantteja kohtia masoreettisesta versiosta sekä muista Vanhan testamentin teksteistä. Septuagintaan sisällytetty vanha kreikankielinen versio OG voidaan sijoittaa karkeasti ajoitushaarukalle 164–78 eKr. Aikakauteen sijoittuva Makkabi– ja Hasmoniaika, kreikkalainen vaikutus eli hellenismi, kiristynyt poliittinen ilmapiiri, juutalaisvastaiset kirjoitukset, sekä jatkuva epävarmuus vähemmistönä vieraan vallan alla ovat vaikuttaneet kuuden lisäyksen syntyyn. Redaktorit toivat esiin omia näkemyksiään painottaen tiettyjä periaatteita ja veivät täten Esterin kirjan lähemmäs pyhien kirjoitusten normia. Septuagintan Esterin kirja onnistuu vangitsemaan hellenistisen juutalaisen identiteetin diasporassa, yhteisön merkityksen, juutalaiset tavat ja myös aikakautena koetut haasteet. Merkityksellistä on, että Jumalan nimi on lisätty useaan eri kohtaan ja kirjan teologiset painotukset ovat ilmeiset. Jumalan arpaosa on Israelin kansa ja liittosuhde on edelleen voimassa. Hän yksin pelastaa kansansa uhkaavalta tuholta ja Hänen armoonsa ja huolenpitoonsa voidaan luottaa myös tulevaisuudessa. Päädyn tutkielmassani seuraaviin johtopäätöksiin yksittäisten lisäysten kohdalla: → Lisäykset A – Mordokain uni ja F – Mordokain unen selitys ovat apokalyptisia ja eskatologisia kuvauksia, joissa juutalaiset ja pakanakansat asetetaan vastakkain ja Jumala on nostettu narratiivin kosmiseksi sankariksi. Lisäykset muistuttavat mm. Danielin kirjaa ja Ilmestyskirjaa. → Lisäykset B – Kuninkaan käskykirje ja E – Kuninkaan uusi käskykirje tuovat esiin aikakauden juutalaisvastaisuuden ja juutalaista uskoa puolustetaan kiivaasti. Juutalainen laki on voiman lähde kansojen puristuksessa, mutta myös erottava tekijä: tooran säädösten noudattaminen erottaa juutalaiset valtaväestöstä ja he joutuvat vihan kohteiksi. Yhtenevyyksiä löytyy mm. 1.–3. Makkabilaiskirjan kanssa. → Lisäys C – Mordokain ja Esterin rukous sisältää hurskaat ja esimerkilliset rukoukset, jotka esitetään päähenkilöiden suulla. On haluttu välittää kuva esimerkillisistä juutalaisista henkilöistä ja kuinka näiden tulisi toimia haastavassa tilanteessa. Pelastushistoria linkitetään mukaan rukouksiin ja narratiivi liitetään osaksi laajempaa kokonaisuutta. Juutalaisuuden perusperiaatteita halutaan korostaa ja paralleeleja hartaille rukouksille löytyy mm. Juditin ja Danielin kirjoista. → Lisäys D – Esterin pyyntö vie narratiivin lähemmäs hellenistisen aikakauden romantiikan tyyliä, jolla siitä on pyritty saamaan houkuttelevampi kreikan kielellä lukeville juutalaisille. Syvällliset kuvaukset päähenkilöiden mielenmaisemasta edustavat kyseistä genreä. → Jälkisanojen antaman informaation perusteella voidaan päätellä purim–juhlan olleen keskeinen.
-
(2018)Kaksilähdeteoria on tällä hetkellä suosituin teoria synoptisen ongelman selittämiseksi. Sen mukaan Matteus ja Luukas käyttivät lähteenään Markuksen evankeliumia ja hypoteettista Q-lähdettä. Kaksilähdeteorialla on kuitenkin edelleen haastajansa. Näistä yksi on Farrer-Goulderin teoria, jonka mukaan Matteus kirjoitti evankeliuminsa Markuksen ja omien lähteidensä pohjalta ja Luukas käytti Markuksen ja omien lähteidensä lisäksi Matteuksen evankeliumia lähteenään. Farrer-Goulderin teorian yksi kannattaja on Mark Goodacre. Hän on julkaissut ajatuksiaan kirjassaan The Case against Q ja tiivistänyt kaksilähdeteoriaa vastustavat argumenttinsa 10 teesiin samalla nimellä otsikoiduilla internet-sivuilla. Esittelen tässä tutkielmassa ensin synoptisen ongelman tutkimushistoriaa, Mark Goodacren teesit ja kaksilähdeteorian pääperiaatteet. Sitten analysoin Goodacren teesit kaksilähdeteorian valossa pyrkien kuitenkin katsomaan todistusaineistoa kummankin teorian näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenäni on Tunsiko Luukas Matteuksen evankeliumin? Johtopäätökseni on, että Luukas ei tuntenut Matteuksen evankeliumia. Useiden esimerkkien avulla osoitan, että Luukas ei näytä seuraavan Matteuksen tekstiä silloin, kun hän ei seuraa Markusta tai omia erityislähteitään. Näyttää todennäköisemmältä, että hän seuraa lähdettä, jota ei tunneta, ja jonka kaksilähdeteoriassa on nimetty Q-lähteeksi. Matteus käyttää samaa lähdettä. Farrer-Goulderin teorian suurin ongelma on se, että Luukkaan toiminta sen näkökulmasta on usein epäjohdonmukaista ja silloinkin, kun se selittäisi Luukkaan toiminnan, Matteuksen toiminta herättää kysymyksiä. Osoitan myös sen, että kaksilähdeteoriakaan ei onnistu selittämään kaikkia synoptisen ongelman kysymyksiä. Todellisuus evankeliumien takana näyttää olevan monimutkaisempi kuin yksinkertaistetut teoreettiset mallit. Erityisesti Markuksen evankeliumin mahdolliset variaatiot selittäisivät joitakin kaksilähdeteorian jättämiä aukkoja.
Now showing items 1-8 of 8