Palovammojen hoito pediatrisilla potilailla

Tutkielmassa tarkastellaan palovammojen hoitoa lapsilla. Tavoitteena oli tehdä katsaus tämän hetkisistä hoitokäytännöistä lasten palovammojen hoidossa. Aluksi tehtiin yleinen kirjallisuuskatsaus. Tämän jälkeen systemaattinen kirjallisuuskatsaus, analyysi ja tiivistys tärkeimmistä hoitomenetelmistä. Katsauksessa analysoitiin 34:ä tutkimusta, jotka käsittelivät nestehoitoa, inhalaatiovammoja, infektiosuojausta, kivunhallintaa, hypermetaboliaa sekä palovammahaavojen hoitoa. Palovammat jaetaan syvyyden mukaan pinnallisesta punoituksesta koko kudoksen läpi menevään vammaan. Ensimmäisen ja toisen asteen vammat re-epitelisoituvat asianmukaisella hoidolla, mutta kolmannen ja neljännen asteen vammat tarvitsevat ihosiirteen. Potilaan nesteytyksen määrä riippuu palovamman laajuudesta. Inhalaatiovamma voi syntyä, jos potilas on ollut suljetussa tilassa altistuessaan palovammalle. Palovamma aiheuttaa elimistöön katabolian. Tämän normalisoimiseksi käytetään hypermetaboliaa rajoittavia lääkkeitä. Haavojen hoito mahdollisimman kivuttomasti on yksi tärkeimmistä tavoitteista lapsipotilaiden kohdalla traumatisoitumisen ehkäisemiseksi. Palovammojen komplikaationa voi syntyä monielinvaurio. Nesteytys palovamman jälkeen aloitetaan varhain. Palovamman lopullinen laajuusarvio on tärkeä, jotta vältyttäisiin yli- tai alinesteytyksen aiheuttamilta komplikaatioilta. Antibioottiprofylaksian käyttöä ilman infektion merkkejä ei ole todettu tarpeelliseksi. Kipua lapsilla hoidetaan tehokkaasti morfiinilla tai fentanyylillä, joko tasavälein annosteltuna tai havainnoidun tarpeen mukaisesti. Hypermetabolian hoidossa propranololilla aikaansaatu syketason lasku vähentää elimistön lepoenergian kulutusta ja kataboliaa. Oksandrololilla on saatu aikaan jopa anabolisia vaikutuksia. Pamidronaatilla on pystytty säilyttämään rangan mineraalisisältö. Laajat palovammat aiheuttavat hyperglykemiaa. Insuliinilla on saatu suotuisa vaste lepoenergian kulutukseen sitä pienentämällä. Haavojen hoidossa parhaat tulokset kivun ja re-epitelisaation osalta on saatu Mepilex Ag:llä, Aquacelilla, DuoDermilla ja Transcytella.

Studien granskar vården av brännskador hos barn. Som mål var att göra en översikt om den aktuella vården. Till att börja med gjordes en allmän litteraturöversikt och sedan en systematisk litteraturöversikt, analys och sammanfattning om viktigaste vårdlinjerna. 34 studier som behandlar vätskebehandling, inhalationsskador, infektionsprofylax, smärtlindring, hypermetaboli och vård av brännskadesår analyserades. Brännskadorna klassificeras enligt djupet, från ytlig rodnad till djup skada som sträcker genom hela vävnaden. Första och andra klassens brännskador re-epiteliserar med rätt vård. Tredje och fjärde gradens skador kräver hudtransplantat. Resuskitationsvätskemängden är beroende på brännskadans djup. För att normalisera kataboliska tillståndet i kroppen efter brännskadan används läkemedel som begränsar hypermetabolin. Vården av brännskador borde ske så smärtfritt som möjligt hos barnpatienter för att hindra traumatisering. Flerorganskador kan uppstå som komplikation i samband med brännskador. Resuskitation påbörjas i ett tidigt skede. För att undvika komplikationer på grund av över- eller underresuskitation, är det viktigt att uppskatta den slutliga utsträckningen av brännskadan. Antibiotikaprofylax utan infektionstecken är inte nödvändig. Smärtlindring sköts med morfin eller fentanyl. Propranolol minskar kataboli och viloenergiförbrukning genom att sänka pulsen. Oxandrolon har visat ha en anabolisk effekt. Pamidronat har kunnat behålla mineraltätheten i benstrukturen. Hyperglykemi efter brännskador behandlas med insulin. Bästa resultat i vården av brännskadesåren gällande både smärta och re-epitelisering har man nått med Mepilex Ag, Aquacel, DuoDerm och Transcyte.