Empyeeman, eli märkäisen keuhkopussintulehduksen, esiintyvyys lapsilla kasvaa. Kultaista standardia ensilinjan hoidolle ei kuitenkaan vielä ole, vaan toimintatavat vaihtelevat alueittain. Kaksi yleisintä hoitovaihtoehtoa ovat videoavusteinen torakoskopia (VATS) ja pleuradreneeraus. Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla näitä hoitomuotoja, yhtenäistää lasten empyeemojen ensilinjan hoitoa ja tukea näyttöön perustuvaa toimintatapaa erityisesti Helsingin lastenklinikalla.
Aineisto koostui Helsingin lastenklinikalla vuosina 2001-2016 hoidetuista potilaista, joilla oli pneumonian komplikaationa saatu empyeema. Potilaista 25 hoidettiin primaaristi pleuradreenillä ja 25 VATS:lla. Ryhmät olivat samankaltaisia iän ja sukupuolijakauman suhteen, eikä ajalla oireiden alusta sairaalahoitoon hakeutumiseen ollut merkittäviä eroja. Analyysin käytettiin Mann-Whitney U -testiä sekä Fischerin tarkkaa testiä.
Primaaristi VATS:lla hoidetulla potilailla oli lyhyempi sairaalahoidon kesto (11 päivää vs. 18 päivää, p=0.0006), pienemmät kokonaiskustannukset (15747e vs. 25037e, p=0.0011) ja vähemmän uusintatoimenpiteitä (20% vs. 88%, p<0.0001). Pleuradreenillä hoidetuilla potilailla oli enemmän komplikaatioita, mutta ero ei saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä (28% vs. 56%, p=0.0845). Antibioottihoidon kestolla ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien kesken (19 päivää vs. 22.5 päivää, p=0.076).
Aikainen VATS lyhensi sairaalahoidon kestoa, pienensi kokonaiskustannuksia ja aiheutti vähemmän uusintaoperaatiota pleuradreeniin verrattuna. Lapsipotilailla molemmat hoitovaihtehdot vaativat leikkaussaliolosuhteet ja anestesian. Videoavusteista torakoskopiaa voidaan tämän tutkimuksen valossa suositella ensilinjan hoidoksi lasten empyeemoissa.
(198 sanaa)
