Tutkimuksen kohteena on Osmo Valtosen (1929-2002) taiteilijaura ja etenkin hänen tuotantonsa keskeisin osa, hiekkapiirtimet. Valtosen uran ja tuotannon kautta saadaan myös mielenkiintoinen näkökulma kineettisen taiteen läpimurtoon niin kansainvälisesti kuin etenkin Suomessa. Tutkimus nostaa esille useamman näkökulman aiheeseensa. Haastattelumateriaaliin perustuva osa kuvaa Valtosen taitelijauran ja myös taiteilijaidentiteetin kehittymistä. Kineettisen taiteen läpimurtoa käsitellään yleisellä tasolla, mutta myös painottaen suomalaista näkökulmaa. Valtosen tuotannon ja etenkin hiekkapiirtimien esittely luo kuvan teosjoukon ominaispiirteistä, kuten niiden teknisistä ratkaisuista ja esikuvista. Teosten, taitelijan ja aikalaisvastaanoton yhteenkietoituneisuus hahmottuu laajassa suomalaisen kineettisen taiteen aikalaisvastaanottoa ja -kritiikkiä koskevassa keskustelussa.Taitelija-indentiteetin muodostumisen lisäksi toinen teoreettinen näkökulma on Valtosen tuotannon hahmottaminen suhteessa modernin ja jälkimodernin keskustelun rajapintaan. Millä teoreettiselta katsantokannalta teoksia on lähestytty ja millaisia uusia luentatapoja olisi mahdollista käyttää. Tältäkin osin tutkimus nojautuu taiteilijan tuotantoon, taiteilijan omiin teksteihin ja haastatteluihin sekä aikalaiskirjoituksiin. Tekstien läpikäymisessä on noudatettu vertailevaa aineistotutkimusta ja niitä on suodatettu modernin ja jälkimodernin luennan kautta. Osmo Valtosen hiekkapiirtimet ovat esimerkki taiteilijan tuotannossa, joka ulottuu pitkälle ajanjaksolle ja kuvataiteesta käytävän keskustelun murrokseen. Ne ovat myös olleet avainasemassa taiteilijan identiteetin rakentamisessa
