Globalisoituva maailma pakottaa yritykset yhä tiukempaan kilpailutilanteeseen. Tästä johtuen joustavuuden lisääminen käytetyssä työvoimassa on työnantajalle tärkeämpää kuin koskaan. Se voi pyrkiä lisäämään tätä joustavuutta siirtymällä käyttämään kasvavaa työvoiman muotoa, vuokratyövoimaa. Näin tehdessään työnantaja saattaa haluta lopettaa sen työvoiman käyttämisen, joka aiemmin vastasi vuokratyövoimalla jatkossa hoidettavasta tehtävästä. Tällainen liikkeenjohtovaltaan perustuva päätös, jonka seurauksena omat työntekijät irtisanotaan ja tilalle otetaan vuokratyövoimaa voi olla ongelmallinen työntekijöiden työsuhdeturvan eri ilmenemismuotojen kannalta.
Tutkimuksessa perehdytään edellä kuvaillun kaltaisen tilanteen ja sen lähivariaatioiden laillisuusarviointiin. Näin tehdään muun muassa tutustumalla asian kannalta keskeiseen lainsäädäntöön, virallisaineistoon sekä oikeuskäytäntöön- ja kirjallisuuteen. Näin ollen päädytään esittelemään esimerkiksi liikkeenjohtovallan ja työsuhdeturvan käsitteet, avaamaan vuokratyön merkitystä ja tutkimuksen aiheeseen liittyvää sääntelyä nyky-yhteiskunnassa ja selventämään tutkimuksen vaatimalla syvyydellä kollektiivista irtisanomisperustetta yleisesti. Tämän lisäksi loppua kohden tutkimuksessa syvennytään nimenomaisesti omien työntekijöiden vuokratyövoimalla korvaamiseen liittyvään problematiikkaan ja tätä koskevaan oikeuskäytäntöön. Esimerkiksi sitä, tarkoitetaanko työsopimuslaissa ”uudella työntekijällä” myös vuokratyöntekijää ja tähän liittyvää oikeuskäytäntöä tarkastellaan ja arvioidaan kriittisestikin.
Tutkimuksen taustalla hahmottuu kahden keskeisen oikeushyvän, liikkeenjohtovallan ja työsuhdeturvan välinen vastakkainasettelu, joka on läsnä laillisuusarviointia tehtäessä läpi tutkimuksen. Erityisen keskeiseksi tämän vastakkainasettelunkin kannalta tutkimuksessa nousee liikkeenjohtovaltaan perustuvan päätöksen aitous ja se, että tuomioistuin tekee ratkaisunsa lopulta huomioiden kaikki tapaukseen liittyvät seikat ja olosuhteet eli kokonaisarvion pohjalta. Myös nämä asiat ovat siten läsnä läpi tutkimuksen, vaikka niiden sisältöön ja keskeisyyteen perehdytään tarkemmin tutkimuksen loppupuolella. Tutkimuksen lopuksi tehdään vielä aiheen tiimoilta johtopäätöksiä ja de lege ferenda -tyyppisiä huomioita.
