Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Älykkään sopimuksen virhe sopimusoikeudellisesta näkökulmasta

Show full item record

Title: Älykkään sopimuksen virhe sopimusoikeudellisesta näkökulmasta
Author(s): Soivio, Viivi
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law
Discipline: Obligation law
Language: Finnish
Acceptance year: 2018
Abstract:
Tutkielma käsittelee älykkäiden sopimusten virhetilanteiden tulkintaa sopimusoikeudellisesta näkökulmasta. Älykkäät sopimukset ovat tutkielman kirjoittamishetkellä vielä melko uusi ilmiö, ja niiden laajempi käyttöönotto tulee mahdollisesti tapahtumaan vasta tulevaisuudessa. Älykkään sopimuksen konsepti on esitelty jo 1990-luvulla, mutta se on noussut uudenlaisella tavalla kiinnostuksen kohteeksi teknologian kehityksen myötä. Älykäs sopimus on lohkoketjuteknologiaan perustuva tietokoneohjelmisto, jonka ohjelmistokoodiin voidaan sisällyttää sopimuksen ehdot, jotka ohjelmisto automaattisesti toimeenpanee ehdoissa määriteltyjen ennakkoehtojen täyttyessä. Älykkään sopimuksen taustalla vaikuttavan lohkoketjuteknologian ominaisuuksien ansiosta älykästä sopimusta on sen tekemisen jälkeen käytännössä mahdotonta muuttaa oikeudettomasti jälkikäteen, eikä automaattisen toimeenpanon ansiosta osapuoli voi vetäytyä sopimuksesta tai laiminlyödä sopimusvelvoitteitaan. Koska ohjelmistokoodi tyypillisesti voi kuitenkin sisältää virheitä, nousevat älykkäiden sopimusten tapauksessa kyseeseen samankaltaiset sopimuksen virheeseen liittyvät tulkintatilanteet kuin tavanomaisen kirjallisen sopimuksen kanssa. Tutkielman tavoitteena on pyrkiä arvioimaan sopimusoikeuden tahdonilmaisun virhettä koskevan sääntelyn soveltumista älykkään sopimuksen sisältämään virheeseen. Arvioitavaksi soveltamistilanteiksi tunnistetaan ensinnäkin tahdonilmaisun antajan erehdyksen johdosta sopimukseen sisältyvät virheet. Toisena älykkään sopimuksen ohjelmistokoodista muodostuviin ehtoihin virheen aiheuttavana tilanteena tunnistetaan tiedonsiirrossa tapahtuvat virheet. Lisäksi tahdonilmaisuun virheen aiheuttavana erillistapauksenaan tunnistetaan tietokoneen automaattisesti ja itsenäisesti ihmisen puolesta antama tahdonilmaisu, jota tarkastellaan tutkielman lopussa lyhyesti. Tahdonilmaisun antajan erehdyksestä johtuvaan virheeseen sekä tiedonsiirron häiriöstä aiheutuvaan virheeseen mahdollisesti soveltuviksi säännöksiksi tunnistetaan varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (228/1929) 32 §. Tehdyn tarkastelun perusteella ilmaisuerehdystä koskeva OikTL 32.1 § vaikuttaisi olevan lähtökohtaisesti sovellettavissa myös älykkään sopimuksen koodimuotoisiin ehtoihin tahdonilmaisun antajan erehdyksen johdosta syntyneeseen virheeseen. Säännöksen soveltamiskynnyksen ylittymisen kannalta keskeiseen osaan nousee säännöksen vastapuolelta edellyttämän, perustellun vilpittömän mielen arviointi. Tutkielmassa havaitaan, että sopimukseen liittyvän osapuolen osalta vilpittömän mielen edellytys vaikuttaisi täyttyvän helpommin verrattuna sopimuksen laatineeseen osapuoleen. OikTL 32.2 §:n välitysvirhesäännöksen osalta arviointi keskittyy tunnistamaan, millä edellytyksillä säännös voisi olla sovellettavissa älykkään sopimuksen tekemisen yhteydessä tapahtuvaan tiedonsiirtoon. Tehdyn tarkastelun perusteella välitysvirhesäännöksen soveltuminen kyseiseen tiedonsiirtoon vaikuttaisi perustellulta. Tutkielmassa tunnistetaan kuitenkin mahdollisuus säännöksen soveltamisesta aiheutuviin kohtuuttomiin oikeusvaikutuksiin, millä voi olla merkitystä, jos säännöksen relevanssi ilmenee käytännössä odotettua suuremmaksi. Itsenäistä harkintaa harjoittavan tietokoneen antamien tahdonilmaisujen osalta tutkielmassa arvioidaan mahdollisuutta soveltaa oikeustoimilain valtuutussäännöksiä. Mahdollisiksi näkökulmiksi tietokoneen antamien tahdonilmaisujen hahmottamiseen tunnistetaan OikTL 10.2 §:n mukainen asemavaltuutus sekä OikTL 11.2 §:n mukainen valtuutus. Tutkielmassa tunnistetaan myös OikTL 36 §:n (956/1982) sovellettavuus älykkään sopimuksen virheestä aiheutuvien kohtuuttomien oikeusvaikutusten näkökulmasta. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota myös älykkään sopimuksen taustalla vaikuttavan teknologian asettamille rajoituksille oikeustoimilain säännösten soveltamiskäytännössä. Teknologisista rajoitteista johtuen älykästä sopimusta ei ole mahdollista pitää ainoastaan osittain voimassa tai tulkita osapuolen tarkoituksen mukaan, mistä johtuen seurauksena oikeustoimilain pätemättömyysnormien soveltamisesta on aina sopimuksen kokonaispätemättömyys. Tutkielman lopussa esitetään myös huomioita uuden teknologian asettamista vaatimuksista lainsäädännölle ja sen muutostarpeille.


Files in this item

Files Size Format View
OTM tutkielma Viivi Soivio 20180514.pdf 1.057Mb PDF

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record