The Family Backgrounds of Youth Outside Education and Employment : The Role of Socioeconomic Factors and Childhood Adversities

Nuoret, jotka eivät ole koulutuksessa, työelämässä tai harjoittelussa ovat olleet 2010-luvun aikana Suomessa jatkuvana poliittisena huolenaiheena. Näiden nuorten, joihin viitataan usein syrjäytyneinä tai lyhenteellä NEET (Not in Education, Employment or Training), on toistuvasti osoitettu olevan haavoittuvassa asemassa tämänhetkisen hyvinvoinnin ja tulevaisuudennäkymien suhteen. Tässä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena ovat nuorten siirtymät koulutukseen ja työelämään ja niitä määrittävät perhetaustatekijät. NEET on määritelty epänormatiiviseksi siirtymäksi, joka on sidottuna elämänkaaren sosiaaliseen ja historialliseen kontekstiin. Perhetausta on yhteydessä lukuisiin eri lopputulemiin yksilön elämänkaaren aikana. Sosioekonomisen aseman (SES) ylisukupolvisuus on osoitettu toteen useaan otteeseen tutkimuksissa sosiaalisesta liikkuvuudesta ja on tiedossa, että lapsuudessa koetuilla negatiivisilla kokemuksilla on yhteys lukuisiin myöhempiin hyvinvointivajeisiin. Perhetaustan ja NEETin välistä yhteyttä on kuitenkin tutkittu vähemmän. Aiemman tutkimuksen perusteella sosioekonominen huono-osaisuus lapsuudessa on yhteydessä NEETiin mutta lapsuusajan haitallisten kokemusten sekä SES:n ja haitallisten kokemusten yhtäaikaisista yhteyksistä NEET-statukseen on niukasti näyttöä. Tutkimuksessa tarkastellaan rekisteridatan avulla sosioekonomisten tekijöiden ja lapsuudessa koettujen vastoinkäymisten välistä yhteyttä NEET-statukseen 18 vuoden iässä. Käytetty aineisto koostuu 20 % satunnaisotoksesta kotitalouksia, joissa oli 0–14-vuotias lapsi vuonna 2000. Näistä henkilöistä tarkastellaan syntymäkohortteja 1986–1993 (N=99,137). Lapsuusajan kokemuksia mitataan laajasti käyttämällä selittävinä muuttujina indikaattoreita perhetaustan sosioekonomiselle asemalle, vanhempien mielenterveysongelmalle ja päihteiden käytölle, vanhemman kuolemalle sekä yksinhuoltajaperheessä asumiselle ja sijoituksille kodin ulkopuolelle. Tutkimuksen empiiriset tutkimuskysymykset pyrkivät vastaamaan siihen, onko sosioekonomisilla tekijöillä yhteys NEETiin, onko haitallisilla lapsuusajan kokemuksilla yhteys NEETiin ja ovatko nämä yhteydet itsenäisiä. Tilastollinen mallintaminen tehdään logistisella regressiolla. Tilastollisilla analyyseilla saatujen tulosten perusteella lapsuusajan sosioekonominen asema on vahvasti yhteydessä NEET-riskiin. Vanhempien matala koulutus, kotitalouden matalat tulot ja vanhempien toistuva työttömyys olivat kaikki itsenäisesti yhteydessä NEETiin. Kun sosioekonomisia muuttujia tarkasteltiin samanaikaisesti, vanhempien koulutus kolminkertaisti NEET-riskin. Myös lapsuusajan haitallisilla tekijöillä oli itsenäinen NEETin riskiä lisäävä yhteys, lapsuudenkokemus vanhempien psykiatrisesta sairastavuudesta ja päihteiden käytöstä nostivat riskiä 20–100 %, sijoitus kodin ulkopuolelle 2,5–3,5-kertaisti riskin ja yksinhuoltajavanhemman kanssa asuminen kaksinkertaisti riskin. Kun sosioekonomiset tekijät vakioitiin, yhteydet vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmien ja NEETin välillä kuitenkin hävisivät ja kodin ulkopuolelle sijoitusten ja yksinhuoltajavanhemman kanssa asumisen ja NEETin välillä heikkenivät selvästi. Vanhemman koulutuksen ja NEETin välisessä yhteydessä havaittiin sukupuolen mahdollisesti modifioivan yhteyttä siten, että vanhempien koulutus olisi vahvemmin yhteydessä NEETiin pojilla. Interaktiovaikutuksia muiden lapsuusajan muuttujien ja lapsen sukupuolen välillä ei havaittu. Tulosten perusteella suomalaisten nuorten siirtymät koulutukseen ja työelämään määrittyvät perhetaustan kautta ja siten mahdollisuuksien tasa-arvo siirtymävaiheessa ei toteudu. Erityisen merkittävä tekijä elämänkaarinäkökulmasta vaikuttaa olevan sosioekonominen perhetausta, mikä vastaa aiemmassa tutkimuksessa saatuja tuloksia NEETin ja perhetaustan välisistä yhteyksistä saatuja tuloksia. Heikommat yhteydet lapsuusajan haitallisten kokemusten ja NEETin välillä saattavat selittyä sillä, että NEET ilmaisee enimmäkseen sosioekonomista asemaa nuorten siirtymävaiheissa sekä osittain myös haitallisten kokemusten mittaustavalla. Riippumatta sosioekonomisen aseman periytymiseen liittyvistä mekanismeista, sosioekonomisesti huono-osaisten perheiden tukeminen sosiaalipoliittisilla toimenpiteillä on tarpeen, etenkin tapauksissa, joissa huono-osaisuus kasautuu. Jatkotutkimusta perhetaustan kokonaisvaikutuksesta ja nuorten omista attribuuteista siirtymävaiheen aikana tarvitaan myös.