Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D001281"

Sort by: Order: Results:

  • Laine, Esa (2022)
    Eteisvärinä on yleisin pitkäkestoinen rytmihäiriö, jota sairastaa yli 10 % yli 75-vuotiaista suomalaisista. Jatkossa eteisvärinän esiintyvyyden on ennustettu kasvavan väestön vanhenemisen vuoksi. Eteisvärinä kuormittaa ensihoitoa ja päivystystä akuuttien eteisvärinäkohtausten muodossa. Yleensä eteisvärinä käännetään sähköisesti takaisin sydämen normaaliin sinusrytmiin. Käännön voi tehdä vain, mikäli potilaalla on käytössä antikoagulaatiolääkitys, tai eteisvärinäkohtaus on kestänyt alle 48 tuntia. Sähköinen rytminsiirto vaatii kevyen anestesian, joka vaatii telemetriaseurannan ja lisäksi rytminsiirron jälkeen muutaman tunnin seurannan sairaalassa. Tämän retrospektiivisen rekisteritutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä oireita eteisvärinäpotilaat valittavat ensihoitajille, onko potilaiden verenkierto vakaata, toteuttaako ensihoito hoitotoimia ja kuljettaako ensihoito potilaat päivystykseen. Taustalla on ajatus, voisiko osan eteisvärinäpotilaista jättää kuljettamatta ilta- ja yöaikaan ja pyytää saapumaan päivystykseen virka-aikana. Aineistona oli 1.3.2018-31.3.2018 HUS ensihoidon Helsinki, Jorvi ja Peijas -alueiden hälytykset. Kuukauden aikana ensihoito kohtasi 282 eteisvärinäpotilasta, mikä oli 2,5 % saman ajanjakson kaikista hälytyksistä. Epävakaa hemodynamiikka oli 8 % potilaista. Hälytykset jakaantuivat melko tasaisesti ympäri vuorokauden, aamupäivä oli kiireisintä. Lähes kaikki potilaat kuljetettiin päivystykseen. Yleisin oire oli rytmihäiriötuntemukset, jota valitti lähes puolet potilaista. Noin kolmanneksella oli oireena rintakipua tai huimausta tai heikotusta ja hieman harvemmalla hengenahdistusta. Tutkimuspopulaatiossa 10 % potilaista oli vähäiset oireet, antikoagulaatiolääkitys käytössä ja maltillinen syke. Tämän tutkimuksen valossa nämä potilaat voisi mahdollisesti jättää kuljettamatta yöaikaan. Ennen linjauksia aihe vaatii vielä tarkempia tutkimuksia, tämä tutkielma oli vasta aihetta raapaiseva katsaus.
  • Castrén, Johanna; Lehto, Mika; Hiidenmaa, Hanna (2021)
    Jaetussa päätöksenteossa potilasta osallistetaan omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon lääkärin ohjaamana. Potilaan ja lääkärin välisen keskustelun tukena voidaan käyttää erilaisia potilasohjaustyökaluja. Eteisvärinäpotilaiden antikoagulaatiolääkitys aloitetaan usein päivystyksessä potilasohjauksen kannalta haastavassa tilanteessa. Jaettu päätöksenteko, jossa huomioidaan tutkimustieto sekä potilaan toiveet ja elämäntilanne, voi parantaa eteisvärinäpotilaan ymmärrystä sairaudestaan ja sitoutumista preventiiviseen antikoagulaatiohoitoon. Tutkimme taulutietokoneella käytettävän, jaettuun päätöksentekoon ohjaavan sähköisen potilasohjaustyökalun soveltuvuutta päivystystilanteeseen potilaan ja kliinikon näkökulmasta. Digitaalista potilasohjaustyökalua käytettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin päivystyspoliklinikoille hakeutuneiden eteisvärinäpotilaiden ohjauksen tukena. Työkalu tarjoaa strukturoidun keskustelun mallin käytettäväksi lääkärin ja eteisvärinäpotilaan välisessä viestinnässä. Työkalun avulla voidaan havainnollistaa eteisvärinää ja siihen liittyvää aivoinfarktin riskiä animaatioiden avulla, laskea potilaan tukos- ja vuotoriskipisteet, osoittaa antikoagulaatiolääkityksen vaikutus tukosriskiin sekä syventyä keskustelemaan potilaan prioriteeteista ja omahoidosta. Potilaiden (n=46) ja lääkäreiden (n=14) kokemuksia kartoitettiin kyselyillä. Potilaiden arviot ohjaustyökalusta ja sen tukemasta keskustelusta olivat pääosin hyvin positiivisia. Potilaille oli tärkeää osallistua keskusteluun hoidostaan; he pitivät siitä, että saivat kertoa itselleen merkityksellisistä asioista hoitoonsa liittyen. Iällä ja sukupuolella ei havaittu olevan yhteyttä potilaiden arvioihin. Tietokonetta satunnaisesti käyttävät arvioivat työkalun käytön sujuvuuden heikommaksi kuin tietokonetta päivittäin käyttävät (p=0,003). Älylaitteiden käyttäjät arvioivat työkalun käytön sujuvuuden paremmaksi kuin potilaat, jotka eivät käytä lainkaan älylaitteita (p=0,03). Kaikki tutkijalääkärit arvioivat, että työkalu tuotti heille lisäarvoa, helpotti potilaan ohjausta ja auttoi ohjaamaan potilasta paremmin. Tutkimuksen perusteella taulutietokoneella käytettävä potilasohjaustyökalu sopii hyvin käytettäväksi päivystysolosuhteissa, missä sekä potilaat että kliinikot kokivat sen hyödylliseksi.
  • Muhonen, Mika (2020)
    Sydänpysähdykset ovat huomattava kuolinsyy sairaalaan ulkopuolella. Sydänpysähdyksen saaneista potilaista parhaat selviytymismahdollisuudet ovat niillä, joiden sydän on elottomuuden jälkeen iskettävässä rytmissä, useimmiten kammiovärinässä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sairaalan ulkopuolella sydänpysähdyksen saaneiden potilaiden selviytymistä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) eri sairaanhoitoalueilla, ja tarkastella paikallisten hoitoprotokollien vaikutuksia selviytymiseen. Helsingin osalta selvitys on tehty jo aiemmin, joten se rajattiin aineiston ulkopuolelle. Tutkimuksessa kerättiin vuoden 2015 ensihoitokertomuksista elottomat potilaat, joiden lähtörytmi oli iskettävä. Suurin osa potilaista löytyi merkityn lähtörytmin perusteella, mutta osa löytyi kuljetuskoodin perusteella. Tutkimuksissa sydänpysähdyspotilaat on tapana raportoida Utsteinin mallin mukaan. Ensihoito- ja potilaskertomuksista kerättiin tietoa potilaista mallin mukaisesti demografiasta, ensihoitotoimenpiteistä, sairaalahoidosta ja selviytymisestä. Potilaita oli 87. Maallikkoelvytystä heistä sai 78,3 %. Ensihoidon tavoittamisviiveen mediaani oli 7:59 min hätäpuhelun alusta. Enemmistöllä (53,6 %) potilaista lopullisena ilmatienhallintavälineenä oli intubaatio. Sairaalassa viilennyshoitoa sai 65,1 % sinne selviytyneistä. Kaikkiaan 25 potilasta (28,7 %) kotiutui sairaalasta hyvällä neurologisella toimintakyvyllä. Tutkimuksesta saadut luvut olivat linjassa aiemman tutkimuskirjallisuuden kanssa, kun tarkasteltiin koko sairaanhoitopiirin aluetta. Potilasmäärän vähyyden vuoksi sairaanhoitoalueiden välillä ei voitu tehdä havaintoja. Lisätutkimusta tarvittaisiin elvytyslääkkeiden käytöstä, jotta lääkkeidenannon viiveen vaikutus potilaan ennusteeseen selviäisi.