Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D005500"

Sort by: Order: Results:

  • Nevala, Emmiina (2020)
    Vulvodynia on naisten ulkosynnyttimien krooninen kiputila, joka aiheuttaa yhdyntäkipua. Sen esiintyvyydeksi on arvioitu 10-15% väestötasolla. Vulvodynia voidaan jakaa kahteen erilaiseen tautimuotoon. Tässä tutkielmassa keskitytään provosoituun paikalliseen vestibulodyniaan eli vulvan vestibuliittioireyhtymään. Vestibulodynialle tyypillisesti kipu on hyvin paikallista ja aiheutuu ulkosynnyttimen kipualueiden kosketuksesta, joka voidaan todentaa kliinisesti ns. vanutikkutestillä. Leikkaushoitoa harkitaan siinä vaiheessa kun konservatiiviset hoitokeinot eivät riitä. Retrospektiivisellä tutkimuksella pyrittiin selvittämään vuosina 2004-2013 HUS Naistensairaalan vestibulodynia-potilaiden leikkaushoidon, posteriorisen vestibulektomian, vaikutusta yhdyntäkivun paranemiseen sekä leikkauksesta aiheutuvia sivu- ja haittavaikutuksia. Leikatut potilaat oli kutsuttu tarkastettavaksi kaksi kertaa leikkauksen jälkeen sekä pitkän ajan seurantakäynnille, kun oli kulunut vähintään 6 kuukautta leikkauksesta. Leikatuista potilaista 61/80 (76,3%) osallistui pitkän ajan seurantakäynnille. Sairauskertomuksista kerättiin potilaiden taustatietoja ja yhdyntäkivun voimakkuutta kuvaava VAS-arvo (Visual Analogue Scale, 0-10) ennen leikkausta. Seurantakäynnillä potilaille tehtiin strukturoitu haastattelu, gynekologinen tutkimus ja vanutikkutesti kosketusarkuuden selvittämiseksi sekä pyydettiin määrittelemään yhdyntäkivun voimakkuus VAS-asteikolla. Leikkauksen sivu- ja haittavaikutusten vakavuuden luokitteluun käytettiin Clavien Dindo-luokitusta. Viisikymmentäneljä (67,5%) potilasta parantui leikkaushoidolla. Yhdyntäkivun VAS-arvon keskiluku laski seurannassa yhdeksästä kahteen. Kolmekymmentäyhdeksän (49%) potilasta sai leikkauksen jälkeen varhaisen sivu-tai haittavaikutuksen, joista yleisimmät olivat tulehdus ja leikkaushaavan aukeaminen. Vajaa puolet (46%) varhaisista sivuvaikutuksista luokiteltiin lievimpään vakavuusluokkaan Clavien Dindo-asteikon mukaisesti. Yhdeksän potilasta (11%) sai myöhäisen sivu- tai haittavaikutuksen, joista yleisin oli Bartholinin kysta kuudella potilaalla. Vestibulodynian leikkaushoito on tehokas tapa lievittää yhdyntäkipua. Vestibulektomiasta raportoitiin paljon sivu- ja haittavaikutuksia, mikä saattaa selittyä osittain puutteellisella potilasohjauksella.
  • Heikki, Annala (2021)
    Sydän- ja verisuonitautien aiheuttama kuolleisuus ja sairastavuus ovat edelleen maailmanlaajuisesti merkittäviä. Aikaisemman tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että sydän- ja verisuonitaudit lisäävät erityisesti työkyvyttömyydestä johtuvaa eläköitymistä. Tietoa sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden yhteydestä eläköitymisikään on kuitenkin vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko keski-iässä mitatut sydäntautiriskitekijät yhteydessä eläköitymisikään. Tutkielmassa käytettiin Helsingin liikemiestutkimuksessa kerättyä prospektiivista aineistoa ja vertailtiin lähtövaiheessa terveen 3490 suomalaismiehen keski-iässä (mittaushetken iän keskiarvo 48.5 ikävuotta) mitattujen sydän- ja verisuoniriskitekijöiden yhteyttä eläköitymisikään. Tutkittavilta mitattiin systolinen ja diastolinen verenpaine, pulssitaso, seerumin kokonaiskolesterolipitoisuus, seerumin triglyseridipitoisuus ja tehtiin yhden tunnin oraalinen glukoosirasitustesti vuosina 1974-1975. Tutkittavilta laskettiin eurooppalainen sepelvaltimotaudin riskiä kuvaavan SCORE- riskilaskurin arvo. Sydän- ja verisuonitautiriskiä kuvaavien muuttujien ja eläkeiän välistä yhteyttä tutkittiin käyttäen hyväksi Coxin verrannollisten riskien mallia ottaen huomioon myös tutkittavien mittaushetken ikä sekä myöhempi sepelvaltimotaudin esiintyvyys. Tutkimuksessa ei todettu tilastollisesti merkittävää yhteyttä mitattujen sydän- ja verisuonitautiriskiä kuvaavien muuttujien ja eläköitymisiän välillä. Aikaisempi tutkimus kuitenkin tukee yhteyttä sydän- ja verisuonitautien ja eläköitymisiän sekä eläköitymistavan välillä. Eläköitymisen ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden välisestä yhteydestä tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusnäyttöä.
  • Vasara, Henri; Halonen, Lauri; Stenroos, Antti; Kosola, Jussi (2020)
    Suomessa operoidaan noin 2000 pertrokanteerista lonkkamurtumaa vuosittain. Nämä murtumat kuormittavat huomattavasti terveydenhuoltojärjestelmää ja murtuman saaneita yksilöitä. Nykyisten suositusten mukaan lonkkamurtuman luutumista tulisi seurata kuuden viikon välein otetuilla röntgenkuvilla, kunnes luutuminen on tapahtunut. Murtumien rutiininomaista seurantaa on kuitenkin kyseenalaistettu useammassa eri murtumatyypissä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, onko intramedullaarisesti korjattujen pertrokanteeristen murtumien rutiininomaisesta seurannasta hyötyä. Analysoimme retrospektiivisesti kaikki 995 Töölön sairaalassa vuosina 2011-2016 intramedullaarisesti operoidut pertrokanteeriset murtumat. Potilaita seurattiin potilastietojärjestelmistä minimissään kaksi vuotta tai kuolemaan asti. Kaikki operaation jälkeiset lonkkamurtumaan liittyvät suunnitellut ja suunnittelemattomat käynnit analysoitiin. Aineiston potilaiden keski-ikä oli 81 vuotta ja heistä 67 % oli naisia. Potilaiden kolmen kuukauden kuolleisuus oli 14 % ja kahden vuoden 35 %. Kaikkiaan 9 potilaalla (0,9 %) suunniteltu seurantakäynti johti muutokseen potilaan hoitolinjassa. Näistä 6 johtui mekaanisista komplikaatioista, 2 murtuman luutumattomuudesta ja 1 periproteettisesta murtumasta. 64 potilaalla (6,4 %) tehtiin hoitolinjan muutos suunnittelemattoman käynnin takia. Näiden potilaiden käynneistä 28 johtui infektiosta, 15 mekaanisesta komplikaatiosta, 14 periproteettista murtumasta, 6 painehaavasta ja 1 avaskulaarisesta nekroosista. Rutiininomaiset seurantakäynnit ovat rasite sekä terveydenhuoltojärjestelmälle että potilaille. Lonkkamurtumapotilaat ovat keskimäärin huonokuntoisia ja seurantakäynneille saapuminen vaatii usein erityisjärjestelyjä. Silti alle 1 % suunnitelluista seurantakäynneistä johtaa muutoksiin hoitolinjassa. Ehdotuksemme on antaa potilaille ja kuntoutuslaitoksille kattavat ohjeet hoitoon hakeutumisesta rutiininomaisen seurannan sijaan.