Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D010524"

Sort by: Order: Results:

  • Lunkka, Pipsa; Malila, Nea; Ryynänen, Heidi; Heikkinen, Sanna; Sallinen, Ville; Koskenvuo, Laura (2020)
    Background: The population-based Finnish Cancer Registry (FCR) is an important resource for research and healthcare politics in Finland. The aim of this study was to validate the accuracy of the colorectal cancer (CRC) data within the FCR. Material and Methods: FCR data is based on independent cancer report forms (CRFs) from both clinicians and pathologists. Data from patients diagnosed with CRC during a randomized, population-based CRC screening program between 2004 and 2012 were extracted from the FCR and compared to data extracted from the original clinical patient records of these individuals by two gastrointestinal surgeons. The study focused on tumour characteristics and primary treatment. Accuracy was measured by calculating Cohen´s kappa coefficient (k), which considers the possibility of agreement by chance. Results: Altogether, 1475 patients were studied. k was 0.74 for stage, 0.87 for tumour location (right/left), 0.78 for a more detailed location, 0.72 for tumour histology, 0.46 for surgical removal of the primary tumour, and 0.43 for chemotherapy. Among those who underwent surgery, the radicality of surgical treatment had a k of 0.24. In total, 173 (12%) patients were lacking a CRF from a clinician. Conclusion: The FCR data had good accuracy regarding tumour characteristics, but poor accuracy in treatment information. The main reason for this suboptimal accuracy was missing CRFs from treating clinicians. Awareness of these findings is crucial when research and decision making is based on FCR data. Measures have since been taken to improve the completeness of FCR recording.
  • Haakana, Anniina (2020)
    Suusyövän tärkeimmät riskitekijät tunnetaan hyvin ja merkittävä osa suusyövistä olisikin ehkäistävissä ainoastaan elämäntapamuutoksilla. Suuontelossa esiintyvien bakteerien yhteyttä suusyöpään on tutkittu paljon ja tulokset ovat vakuuttavia. Suusyöpäpotilailla korostuvilla bakteerilajeilla on todettu olevan lukuisia ominaisuuksia, mitkä voivat edesauttaa syövän syntyä ja kehitystä. Selvää kausaliteettia bakteerien ja suusyövän välillä ei kuitenkaan olla kyetty määrittämään. Osa syynä tähän on tutkimusmenetelmien erilaisuus, mistä johtuen tutkimustuloksia on vaikea vertailla keskenään. Jos kausaliteetti voitaisiin määrittää, tietoa voisi käyttää hyödyksi suusyövän ehkäisyssä, diagnostiikassa ja hoidossa. Tutkielmassani käyn läpi joukon tutkimuksia, joissa on tutkittu suusyövän ja bakteerien välistä yhteyttä. Käytettyjä tutkimusmenetelmiä ovat ihmiseltä otetut biopsia-, sylki- ja pyyhkäisynäytteet, ihmisen erilaisten solulinjojen viljelmät sekä koe-eläinmalli (hiiri). Yleisesti tutkimuksissa käytettyjä menetelmiä ovat olleet bakteerien perimäaineksen eristäminen, 16S ribosomaalisen RNA:n monistaminen PCR:llä, sekvensointi ja sekvenssien haku erilaisista tietokannoista. Paljon käytettyjä menetelmiä ovat olleet myös immunohistokemialliset- ja värjäysmenetelmät. Tutkimustuloksissa on havaittu mikrobiomin erilaisuus terveiltä verrokeilta ja suusyöpäpotilailta otettujen näytteiden välillä. Suusyöpäpotilaiden näytteissä ovat korostuneet esimerkiksi Fusobacterium-, Pseudomonas-, Campylobacter- ja Prevotella-lajit. Soluviljelmissä ja koeeläinmallissa on havaittu Porphyromonas gingivalis- ja Fusobacterium nucleatum-infektion kiihdyttävän syövän kehitystä.
  • Vesanen, Kari (2016)
    Studies have shown that there is a familial risk in developing lymphomas. This thesis aimed to find candidate predisposing mutations for inherited non-Hodgkin lymphoma susceptibility in a Finnish pedigree. Exome sequences were available from two individuals in the pedigree, and common mutations were sought from exomes using bioinformatical tools. The validity and uniqueness of these common mutations were verified, and variation segregation was assessed by sequencing variation areas from all lymphoma patients in the pedigree. After filtering, 13 common variations were found, but due to variation's presence also in healthy control samples or the lack of segregation in the kindred, no candidate variation explaining non-Hodgkin lymphoma clustering in the pedigree was found. However, this study proved a group of mutations that probably do not need further studies as candidate variations for inheritable non-Hodgkin lymphoma. This study also provided rough comparison data for two different DNA sequence analysis programs.
  • Kasurinen, Aaro (2018)
    Matriksin metalloproteinaasit ovat endopeptidaaseja, joilla on monipuolisia biokemiallisia ominaisuuksia. Ne voivat edistää syövän invaasiota ja metastasointia hajottamalla soluväliainetta. Korkea matriksin metalloproteinaasi 14 (MMP-14) ilmentyvyys mahasyöpäpotilaiden kudosnäytteissä on aiemmin todettu liittyvän huonoon ennusteeseen ja metastaasien läsnäoloon. Tavoitteenamme oli tutkia seerumin MMP-14 pitoisuuden merkitystä ennusteellisena tekijänä mahasyövässä. Aineisto sisälsi 240 Helsingin seudun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosien 2000 ja 2009 välillä leikattua mahasyöpäpotilasta. Määritimme seerumin MMP-14 pitoisuudet enzyme-linked immunosorbent assay (ELISA) -menetelmällä. Tutkimme yhteyksiä seerumin MMP-14 pitoisuuden ja kliinispatologisten muuttujien välillä Mann-Whitney U ja Kruskal-Wallis testien avulla. Elossaolokuvaajat muodostettiin Kaplan-Meier menetelmää käyttäen. Korkea seerumin MMP-14 pitoisuus liittyi III-IV asteen tauteihin (p = 0.029) ja elinmetastaasien läsnäoloon (p = 0.022). Matalan seerumin MMP-14 pitoisuuden omaavien potilaiden tautispesifinen 5-vuotiselossaolo oli 49.2 % (95 % confidence interval [CI] 45.5-52.9), kun taas korkean seerumin MMP-14 pitoisuuden omaavilla se oli 22.1 % (95 % CI 15.2-29.0; p = 0.001). Korkea seerumin MMP-14 pitoisuus liittyi huonoon ennusteeseen histologisesti intestinaalista syöpää sairastavien potilaiden keskuudessa (hazard ratio [HR] 3.54; 95 % CI 1.51-8.33; p = 0.004), mutta ei diffuusia syöpää sairastavien potilaiden keskuudessa. Korkea seerumin MMP-14 pitoisuus osoittautui itsenäiseksi ennusteelliseksi tekijäksi monimuuttaja-analyysissä (HR 1.55; 95 % CI 1.02-2.35; p = 0.040). Tämä tutkimus osoittaa, ensimmäistä kertaa, että korkea seerumin MMP-14 pitoisuus mahasyövässä liittyy huonoon ennusteeseen ja metastaasien läsnäoloon.
  • Li, Janet (2020)
    Keuhkosyöpä on kolmanneksi yleisin todettu uusi syöpä Suomessa ja leikkaus on sen ainoa parantava hoito. Potilaan on tultava toimeen leikkauksen jälkeisellä keuhkojen toiminnalla, joten leikkauskelpoisuus on selvitettävä ennen toimenpidettä. Spirometria, diffuusiokapasiteettitutkimus ja suorituskykytestit ovat ensivaiheen tutkimuksia keuhkotoiminnan ennustamisessa. Ventilaation ja perfuusion gammakuvausta eli radiospirometriaa voidan käyttää riskinarvion tarkentamiseksi. Sen avulla selvitetään keuhkojen perfuusion ja ventilaation alueellinen jakautuminen. Ventilaation ja perfuusion gammakuvaus suoritetaan tällä hetkellä kaksiulotteisella gammakuvauksen tasokuvantamismenetelmällä. Tutkimuksessani selvitän uuden SPECT/TT hybridikuvantamismenetelmän hyötyä verrattuna nykyiseen kaksiulotteiseen menetelmään sekä muihin vaihtoehtoisiin laskennallisiin menetelmiin keuhkosyöpäleikkauksen jälkeisen keuhkojen toiminnan arvioinnissa. Tutkimusaineistona on kymmenen kliinisellä indikaatiolla radiospirometrialla kuvattua potilasta, jotka ovat menossa keuhkosyöpäleikkaukseen Meilahden sairaalassa vuonna 2019-2020. Nykyinen kaksiulotteinen gammakuvauksen tasokuvantamismenetelmä tuotti kolmiulotteisen SPECT/TT-menetelmän kanssa varsin yhteneviä tuloksia koko keuhkon poiston osalta. Suunniteltaessa lohkon poistoa menetelmien erot lisääntyivät. Kliininen laskuri tuotti kuvantamista matalampia arvoja. Vain kaksiulotteiseen gammakuvauksen kuva-analyysiin perustuva menetelmä erosi merkittävästi muista menetelmistä, mikä vastaa aiempien tutkimusten tuloksia. SPECT/TT mahdollistaa kajoamattoman ventilaation ja perfuusion mittaamisen sekä tarkan keuhkosyöpäleikkauksen riskinarvion huomioiden erityisesti oikean keuhkon monimutkaisen kolmiulotteisen anatomian. Menetelmä otetaan HUS isotooppilääketieteellä käyttöön ensisijaiseksi radiospirometrian kuvantamismenetelmäksi.
  • Tiusanen, Toivo; Hukkinen, Maria; Leskinen, Outi; Soini, Tea; Kanerva, Jukka; Jahnukainen, Timo; Mäkisalo, Heikki; Heikinheimo, Markku; Pakarinen, Mikko (2019)
    Aim: To analyse incidence, treatment and outcomes of paediatric liver malignancies in Finland during 1987‐2017. Methods: Medical records and national cancer registry data of 47 children with liver malignancies were reviewed. Survival was calculated with the Kaplan‐Meier method. Results: During follow‐up, liver malignancy incidence remained stable at 1.1:10^6. Altogether, 42 patients with hepatoblastoma (n = 24), hepatocellular carcinoma (n = 11) and undifferentiated embryonal sarcoma (n = 7) underwent surgery at median age 4.6 (interquartile range, 2.0‐9.6) years and were followed up for 13 (7.0‐19) years. Cumulative 5‐year survival was 86% for hepatoblastoma, 41% for hepatocellular carcinoma and 67% for undifferentiated embryonal sarcoma. Five‐year survival was decreased among hepatoblastoma patients aged ≥ 2.4 years (73% versus 100%, P = .040), with PRETreatment EXTent of disease IV (PRETEXT, 60% vs 100%,P = .004), and with recurrent disease (67% vs 88%, P = .029). Recurrent/residual disease associated with decreased 5‐year survival in hepatocellular carcinoma (0% vs83%, P = .028). Survival was similar among 19 transplanted and 23 resected patients. In total, 14 deaths occurred either for the underlying malignancy (n = 8), adverse effects of chemotherapy (n = 5) or unrelated reasons (n = 1). Conclusion: Outcomes for PRETEXT I‐III hepatoblastoma and un‐metastasized hepatocellular carcinoma were encouraging. Adverse effects of chemotherapy significantly contributed to mortality.
  • Niemi, Katriina Viola Elisabeth (2020)
    Matriksin metalloproteinaasi 8 on kollageenia hajottava ihmisen elimistön erittämä entsyymi. Se osallistuu normaaliin kudosten muokkaamiseen ja tulehduksellisiin sairauksiin, kuten syöpään, parodontiittiin ja sydän- ja verisuonitauteihin. Tässä tutkimuksessa aineistona ovat Pubmedistä haetut artikkelit ja FINRISK-tutkimuksessa vuonna 1997 kerätty aineisto 8349 henkilöltä. MMP-8-pitoisuus määritettiin tutkimushenkilöiden seerumista IFMA-menetelmällä. FINRISK-tutkimusaineistoa analysoitiin IMB SPSS Statistics-ohjelman avulla. Tulokseksi saatiin, että seerumin matriksin metalloproteinaasi 8:n pitoisuus on terveillä korkeampi kuin sairailla, kun tarkastellaan koko väestöä. Ikäryhmittäin tarkasteltuna ikäryhmien sisällä pitoisuus on kuitenkin sairailla korkeampi kuin terveillä. Matriksin metalloproteinaasi 8:n pitoisuus laskee iän myötä. Erot pitoisuudessa terveiden ja sairaiden välillä pienentyvät iän myötä. Viitearvot määritettiin tässä tutkimuksessa, ja ne ovat 5,33-241,2 ng/ml kaikille, naisille 5,61-250,1 ng/ml ja miehille 4,96-217,9 ng/ml. Terveillä ja sairailla tupakoitsijoilla pitoisuudet ovat käytännössä samat. Tupakoinnin lopettaneilla erot pitoisuudessa ovat terveiden ja sairaiden välillä suhteellisen suuret. Henkilöillä, joilla on metabolinen oireyhtymä, on matala matriksin metalloproteinaasi 8:n pitoisuus. Pitoisuus on tilastollisesti merkitsevästi matalampi myöhemmin puhkeavan diabeteksen suhteen. Tässä tutkimuksessa MMP-8:n pitoisuudet olivat sydän- ja verisuonisairauksia sairastavilla tutkittavilla henkilöillä matalat. Matriksin metalloproteinaasi 8:n pitoisuus korreloi positiivisesti CRP:n ja erityisen voimakkaasti fibrinogeenin kanssa. Vaikuttaa siltä, että kroonisesti sairailla pitoisuudet ovat matalat, akuutissa tilanteessa pitoisuudet nousevat ja ajan kuluessa laskevat takaisin mataliksi. Tämä koskee erityisesti sydän- ja verisuonitauteja. Hypoteesi tarvitsisi lisää tutkimusta, jotta pystyisimme MMP-8:n avulla seuraamaan ja ennustamaan taudinkulkua paremmin. (212 sanaa)
  • Their, Jenny (2020)
    Background: Merkel Cell Carcinoma (MCC) is a very rare but lethal skin cancer, most commonly presenting in elderly individuals with fair skin. UV-exposure or infection with the Merkel Cell Polyomavirus are crucial for the MCC pathogenesis. MCC most commonly presents as a local red-pink nodule, usually on UV-exposed skin areas of the head and neck or the extremities. The recommended treatment consists of a surgical tumour resection, a sentinel lymph node biopsy and adjuvant radiation therapy (RT), in metastatic MCC chemotherapy or immunotherapies can be added. Five-year survival is 40 - 70%. The aims for this study was to analyse MCC patients regarding patient and disease characteristics and administered treatments and the effects they pose on disease prognosis, with a special emphasis on radiation therapy. Methods: Data regarding patient and disease characteristics, treatments, disease progression and survival was collected from patient databases regarding all patients diagnosed with MCC at HUH in the period 2010-2018. Statistical analyses were made regarding independent variable effect on survival, with more thorough calulations regarding the effect on adjuvant radiotherapy. Results: 47 patients were included in this study. The mean age was 79 years, 59.6% were female, the primary tumour most commonly in the head and neck area and most patients presented with a local disease. 43 patients had a surgical re-excision, 28 patients received adjuvant RT, one patient was treated with chemotherapy and one with the immunotherapy avelumab. A small tumour size, low stage, lower patient age and treatment with adjuvant RT correlated with improved survival. Two-year survival was 57.1%. The disease specific survival for patients treated with RT was 74.0%, and 51.8% for patients who did not receive RT. Conclusion: The patient cohort was similar to those presented in previous studies. A small primary tumour, local disease, lower age at time of diagnosis and treatment with adjuvant RT was beneficial for survival. MCC is still an aggressive cancer with high mortality, and the administered treatments vary between patients at HUH.
  • Savijärvi, Saana (2017)
    Suolistosyöpä on kolmanneksi yleisin syöpä Suomessa. Vuonna 2014 maailman standardiväestön mukaan ikävakioitu ilmaantuvuus oli miehillä 28.3 ja naisilla 20.6 100000 henkilövuotta kohti. Korkean sosioekonomisen aseman on aikaisemmissa, ennen 2000-lukua, Suomessa tehdyissä tutkimuksessa havaittu olevan yhteydessä korkeampaan suolistosyövän ilmaantuvuuteen kuin matalan sosioekonomisen aseman. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla suolistosyövän ilmaantuvuutta ja ilmaantuvuustrendejä kalenteriajassa sosioekonomisen aseman ja koulutustason mukaan erikseen paksusuolen, distaalisen ja proksimaalisen paksusuolen ja peräsuolen osalta. Tutkimusaineistona käytettiin Suomen Syöpärekisterin syöpätapauksia (n=78099) ja Tilastokeskuksen tietoja sosioekonomisesta asemasta ja koulutustasosta Suomen väestössä vuosina 1976–2014. Sosioekonomisen aseman osalta tarkastelu rajattiin lisäksi alle 85-vuotiaaseen väestöön vuosina 1995–2014, jotta useimmille pystyttiin määrittämään eläköitymistä edeltävä asema. Koulutusmuuttujan analyysissä mukana oli 77641 tapausta ja sosioekonomisen aseman tarkastelussa 40675. Syöpätapausmäärä suhteutettiin vastaavan väestöryhmän henkilövuosimäärään. Ryhmien välisiä eroja ja niiden muutoksia vertailtiin Poisson-regressiomallien avulla. Tarkastelujakson alussa (1976–1979) sekä keskiasteen että korkeakoulutettujen miesten paksusuolen syövän ilmaantuvuus oli suurempi kuin peruskoulun käyneillä (30% ja 55%). Viimeisellä periodilla (2010–2014) vastaavat erot olivat enää -3% ja 0%. Koulutusryhmien väliset ilmaantuvuuserot kapenivat tilastollisesti merkitsevästi miehillä paksusuolen (p=1.76x10-8) ja distaalisen paksusuolen (p=4.5x10-7) osalta. Naisilla ja peräsuolen osalta molemmilla sukupuolilla koulutusryhmien väliset erot olivat vähäisiä tarkasteluperiodin alussa, eikä tilastollisesti merkitseviä ilmaantuvuuden muutoksia havaittu. Sosioekonomisen aseman osalta suolistosyövän ilmaantuvuudessa ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia ryhmien välillä. Paksusuolen syövän ilmaantuvuus kasvoi koko tarkastelujakson ajan etenkin peruskoulutetuilla miehillä. Tulos korostaa suolistosyövän elintapoihin liittyviin riskitekijöihin perustuvan ehkäisyn merkitystä erityisesti tässä ryhmässä.
  • Mattila, Joonatan (2021)
    Ihmisen immuunijärjestelmä ja etenkin sen CD8+ T-solut pystyvät hyökkäämään syöpäsoluja vastaan. Tämä ei kuitenkaan usein riitä tuhoamaan syöpää, sillä syövällä on lukuisia omia puolustusmekanismeja. Syöpärokotusten, joissa potilaalle annetaan tarkasti valittua syöpäperäistä tunnistettavaa proteiinirakennetta (antigeeniä), on todettu tehostavan kehon puolustusreaktioita syöpää vastaan. Mitä enemmän mutaatioita sisältäviä uusio- eli neoantigeenejä syöpäsolut ilmentävät, sitä tehokkaampaa rokottaminen on. Ei kuitenkaan tiedetä, miksi nämä neoantigeenejä hyödyntävät rokotteet vaikuttavat tehokkaammilta kuin mutaatioita sisältämättömiä, eli villityypin (wild type, WT), antigeenejä hyödyntävät. Tässä olemme analysoineet aiemmin WT- ja neoantigeeneihin sekä HIV-antigeeneihin liitettyjen T-solureseptorien (T-cell receptor, TCR) α-ketjujen aminohapposekvenssejä (aminohappojärjestyksiä). Havaitsimme kaikilla näillä eri antigeeneihin liitetyillä sekvenssiryhmillä (WT, neo, HIV) laajoja yhteneviä (julkisia) TCRα-kantoja (klooneja) sekä kateenkorvassa että ääreisverenkierrossa. Yllättäen emme havainneet eroja kateenkorvassa kehittyvien julkisten TCRα-kantojen esiintymistiheyksissä kummankaan syöpään liitetyn antigeeniryhmän tai näiden ryhmien ja HIV-ryhmän välillä. Tämä samanlaisuus säilyi ääreisverenkierrossa viitaten julkisten kantojen yhtäläiseen mahdollisuuteen selvitä kateenkorvan valinnoista tunnistamansa antigeenin vierausasteesta riippumatta. Vaikka eri ryhmien TCRα-sekvenssien kannat olivat samansuuruisia kateenkorvassa, nousivat HIV-ryhmän kantojen koot ääreisverenkierrossa kymmenkertaisiksi muihin nähden. Syöpäantigeeneihin liitettyjen TCRα-sekvenssiryhmien välillä ei havaittu merkittäviä eroja lähes millään tutkituista osa-alueista kateenkorvassa tai ääreisverenkierrossa. Tämä herättää kysymyksen tuntemattomasta mekanismista, joka mahdollistaa neoantigeenejä tunnistavien T-solujen puolustusvasteen helpomman käynnistämisen kehon ääreisosissa. Tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittavat WT-antigeenit mahdollisina kohdemolekyyleinä tulevaisuuden syöpärokotetutkimuksille. (200 sanaa)
  • Koivuholma, Anne; Aro, Katri; Mäkitie, Antti; Salmi, Mika; Mirtti, Tuomas; Hagström, Jaana; Atula, Timo (2021)
    Lääketieteessä kuvantamistutkimuksissa hyödynnetään usein kolmiulotteista (3D) mallintamista, jotta tutkittava kohde pystyttäisiin hahmottamaan yksiselitteisemmin. Sen sijaan histopatologiassa kaksiulotteinen (2D) esittämistapa on edelleen vallitseva tapa ilmoittaa esimerkiksi poistetun kasvaimen leikkausmarginaalit. Tutkimuksemme tarkoitus oli esittää leikkauksessa poistetun pehmytkudosresekaatin sisällä olevan kasvaimen dimensiot ja siitä tehtyjen histologisten leikkeiden sijainnit 3D muodossa luomalla resekaatista ja sen leikkeistä digitaalinen 3D-malli. Kehittelimme menetelmän käyttäen yleisesti saatavilla olevia instrumentteja keskittyen kielen levyepiteelikarsinooman mallintamiseen. Loimme menetelmän tunnistamalla ja ratkomalla ongelmia, jotka liittyivät histologisten leikkeiden leikesuuntien valintaan, joka aiemman kirjallisuuden perusteella on ollut keskeinen haaste pehmytkudosresekaatin 3D-mallin luomisessa. Tavanomaiseen resekaatin käsittelyyn verrattuna lisävaiheita olivat ainoastaan leikkausresekaatin skannaaminen ennen histopatologisten leikkeiden keräämistä sekä itse karsinooman mallintaminen digitaaliseksi. Nämä lisävaiheet vaativat ainoastaan 3D pöytäskannerin ja 3D mallinnusohjelmiston. Työssä esittelemme leikkausresekaatin ja histopatologisten leikkeiden mallintamiseen liittyviä haasteita ja niille kehittämiämme ratkaisuja. Työn tuloksena esittelemme valmiin 3D-mallin kielen levyepiteelikarsinooman leikkausresekaatista ja sen sisällä olevasta varsinaisesta kasvaimesta sekä digitaalisena mallina että puoliläpäisevänä valumallina (3D-tuloste). Kuvaamme työssä myös työvaiheet, jotka vaaditaan 3D-mallin luomiseksi. Julkaisuhetkellä tietääksemme työmme on ensimmäinen yritys esittää kielikasvaimen histopatologiset marginaalit 3D muodossa, kun aiemmin vain 2D muoto on ollut saatavilla. 3D-mallin luominen metodillamme ei vaadi ennalta määrättyjä leikesuuntia. Metodimme tarjoaa yksiselitteisemmän ja selkeämmän tavan havainnollistaa kasvaimen marginaalit, topografia ja orientaatio. Metodiamme voitaisiin tulevaisuudessa käyttää työkaluna postoperatiivisessa arvioinnissa sekä adjuvanttihoitojen suunnitelussa.