Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/mesh/D013281"

Sort by: Order: Results:

  • Lintervo, Osmo (2019)
    Afta on kivulias suun haavauma, joka vaivaa toistuvasti joka viidettä ihmistä. Vaikka kyseessä on yleinen, joskin harmiton vaiva, ei aftan etiologiaa ole kyetty selvittämään. Ehkäisevää tai nopeasti aftoja parantava lääkettä ei ole löydetty, vaan aftojen lääkkeellinen hoito pääosin lievittää kipuoireita. Syventävässä opinnäytetyössäni oli tarkoitus selvittää vaikuttaako Streptococcus salivarius M18 -probiootti (ToothGuide®) tabletit aftan kipuoireisiin ja nopeuttaako ne aftojen paranemista. Tutkimus toteutettiin lumekontrolloituna kaksoissokkoutettuna satunnaistettuna kokeena, johon rekrytoitiin perusterveitä suomalaisia yliopistoopiskelijoita (n=57, naisia 51%), jotka oman ilmoituksensa mukaan olivat saaneet aftoja vähintään kerran vuodessa. Koehenkilöille annettiin joko ToothGuide®-pureskelutabletteja tai maultaan ja rakenteeltaan samanlaista lumevalmistetta. valmistetta ohjeistettin kirjallisesti käytämään aftaepisodin alettua kahdesti päivässä hampaiden puhdistuksen yhteydessä ja tämän jälkeen koehenkilöt kirjasivat kymmenportaiselle VAS-asteikolle aftan aiheuttaman kivun määrän. Vuoden seurannan jälkeen tutkimusmateriaalit kerättiin ja analysoitiin. Tilastollisina menetelminä käytin Mann-Whitney U-testiä ja Wilcoxon merkittyjen sijalukujen testiä, jossa merkitsevänä erona pidettiin p < 0,05. Koehenkilöstä 48 palautti VAS-asteikot ja ylimääräiset pureskelutabletit vuoden tutkimusjakson loputtua. ToothGuide® valmistetta oli käyttänyt 38 ja lumelääkettä 10 koehenkilöä. Raportoituja aftaepisodeja oli ToothGuide®-ryhmässä yhteensä 32 ja lumeryhmässä 17. Molemmissa ryhmissä aftaperäinen kipu oli VAS-asteikolla tutkimuksen alussa pienempi kuin esitiedoissa ilmoitettu aftakipu. Ensimmäisen päivän aikana koehenkilöiden kiputuntemukset VASasteikolla olivat ToothGuide®-ryhmässä keskimäärin korkeammat (3,83) kuin lumeryhmässä (2,50; p<0.05), ja ero säilyi samana neljänteen päivään asti, muttei ollut enää tilastollisesti merkitsevä. Aftaepisodin kestossa lume- tai koeryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Tutkimukseni tulosten perusteella ToothGuide® ei vaikuta aftan kipuoireisiin tai kestoon.
  • Lintervo, Osmo (2019)
    Afta on kivulias suun haavauma, joka vaivaa toistuvasti joka viidettä ihmistä. Vaikka kyseessä on yleinen, joskin harmiton vaiva, ei aftan etiologiaa ole kyetty selvittämään. Ehkäisevää tai nopeasti aftoja parantava lääkettä ei ole löydetty, vaan aftojen lääkkeellinen hoito pääosin lievittää kipuoireita. Syventävässä opinnäytetyössäni oli tarkoitus selvittää vaikuttaako Streptococcus salivarius M18 -probiootti (ToothGuide®) tabletit aftan kipuoireisiin ja nopeuttaako ne aftojen paranemista. Tutkimus toteutettiin lumekontrolloituna kaksoissokkoutettuna satunnaistettuna kokeena, johon rekrytoitiin perusterveitä suomalaisia yliopistoopiskelijoita (n=57, naisia 51%), jotka oman ilmoituksensa mukaan olivat saaneet aftoja vähintään kerran vuodessa. Koehenkilöille annettiin joko ToothGuide®-pureskelutabletteja tai maultaan ja rakenteeltaan samanlaista lumevalmistetta. valmistetta ohjeistettin kirjallisesti käytämään aftaepisodin alettua kahdesti päivässä hampaiden puhdistuksen yhteydessä ja tämän jälkeen koehenkilöt kirjasivat kymmenportaiselle VAS-asteikolle aftan aiheuttaman kivun määrän. Vuoden seurannan jälkeen tutkimusmateriaalit kerättiin ja analysoitiin. Tilastollisina menetelminä käytin Mann-Whitney U-testiä ja Wilcoxon merkittyjen sijalukujen testiä, jossa merkitsevänä erona pidettiin p < 0,05. Koehenkilöstä 48 palautti VAS-asteikot ja ylimääräiset pureskelutabletit vuoden tutkimusjakson loputtua. ToothGuide® valmistetta oli käyttänyt 38 ja lumelääkettä 10 koehenkilöä. Raportoituja aftaepisodeja oli ToothGuide®-ryhmässä yhteensä 32 ja lumeryhmässä 17. Molemmissa ryhmissä aftaperäinen kipu oli VAS-asteikolla tutkimuksen alussa pienempi kuin esitiedoissa ilmoitettu aftakipu. Ensimmäisen päivän aikana koehenkilöiden kiputuntemukset VASasteikolla olivat ToothGuide®-ryhmässä keskimäärin korkeammat (3,83) kuin lumeryhmässä (2,50; p<0.05), ja ero säilyi samana neljänteen päivään asti, muttei ollut enää tilastollisesti merkitsevä. Aftaepisodin kestossa lume- tai koeryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Tutkimukseni tulosten perusteella ToothGuide® ei vaikuta aftan kipuoireisiin tai kestoon.
  • Tattari, Saara (2021)
    Limakalvopemfigoidi on harvinainen suun limakalvon rakkulatauti, jonka hoito riippuu taudin vaikeusasteesta. Lievä tautimuoto esiintyy suun limakalvoilla ja välillä myös iholla. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä lääkkeet ovat tehokkaimmat lievän tautimuodon hoidossa. Tämä systemaattinen kirjallisuuskatsaus tehtiin PRISMA (Preferred Reporting Items for Systematic Reviews and Meta-Analyses) protokollan mukaisesti. Suoritimme kirjallisuushaun käyttäen kolmea elektronista tietokantaa. Rajasimme haun ajalle 1.1.2000–31.12.2020. Valituissa artikkeleissa tutkittuja potilaita täytyi olla vähintään viisi ja heidän diagnoosinsa tuli olla varmistettu sekä kliinisesti että immunofluoresenssitutkimuksella. Tähän systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttiin seitsemän tutkimusta, jotka sisälsivät 110 potilasta. Eniten käytetty hoitomuoto lievässä tautimuodossa oli paikallinen erityisen vahva kortikosteroidi tai takrolimuusi yhdistettynä sienilääkkeeseen ja klooriheksidiinigeeliin tai -suuveteen. Lusikassa annosteltuna lääke saatiin kohdennettua hyvin etenkin ienleesioihin. Jos limakalvopemfigoidi oli etenevä, hoitoon lisättiin systeeminen lääkitys, joka yleisimmin oli glukokortikoidi yhdistettynä muuhun immunosuppressiiviseen lääkitykseen. Pitkään jatkuva immunosuppressiivinen lääkehoito voi kuitenkin aiheuttaa monia vakavia haittavaikutuksia, mikä rajoittaa näiden lääkkeiden käyttöä. Suonensisäinen immunoglobuliinihoito (IVIg) oli tehokas ja hyvin siedetty hoitovaihtoehto nopeasti etenevän tai hoitoon vastaamattoman limakalvopemfigoidin hoidossa. Hyvä suuhygienia yhdistettynä lusikassa annosteltuun paikalliseen immunosuppressiiviseen lääkitykseen oli eniten käytetty hoitomuoto lievän tautimuodon hoidossa. Paikallishoitoon vastaamattoman limakalvopemfigoidin hoidossa tarvitaan lisäksi systeemistä lääkitystä. Uusia satunnaistettuja, kaksoissokkoutettuja ja lumekontrolloituja tutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan luotettavasti selvittää tehokkaimmat lääkkeet lieväasteisen suun limakalvopemfigoidin hoitoon.