Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p10212"

Työkyvyttömyys on yksi merkittävimmistä syistä työurien lyhenemiselle, ja se on usein yleisintä keski-ikäisessä väestössä. Yksi työkyvyttömyyden ilmenemismuoto on sairauspoissaolot, joiden on todettu olevan naisilla miehiä yleisempiä. Ajantasaista ja eri mittareilla sairauspoissaolojen sukupuolieroja mittaavaa tutkimusta kuitenkin tarvitaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan pitkien sairauspoissaolojen sukupuolieroja keski-ikäisessä työllisessä väestössä vuosina 2005–2013. Tutkielman tavoitteena on kuvata sairauspoissaolojen muutosta miehillä ja naisilla tutkimusajanjaksolla sekä sukupuolieroja ja niiden muutosta vuosien 2005 ja 2013 välillä. Lisäksi tarkastellaan iän ja ammattiaseman vaikutusta sukupuolieroihin. Aineistona käytettiin 70 prosentin satunnaisotosta Suomen väestöön vuosina 2004–2012 kuuluneista 45–64-vuotiaista, joista muodostettiin edelleen kunkin vuoden lopun 45–64-vuotiasta Suomessa asuvaa väestöä edustavat otokset. Otoksiin kuuluneille yhdistettiin Tilastokeskuksesta saatu tieto ammattiasemasta, jonka perusteella aineisto rajattiin kunkin vuoden lopussa työlliseen väestöön (ylemmät toimihenkilöt, alemmat toimihenkilöt, työntekijät ja yrittäjät). Tieto otosväestön yli 11 kalenteripäivän sairauspoissaoloista vuosina 2005–2013 saatiin Kelan sairauspäivärahan etuustiedoista. Sairauspoissaoloja tarkasteltiin yhteensä kaikissa sairauksissa ja kahdeksassa yleisimmässä ICD-10-tautiluokituksen mukaisessa sairauspääryhmässä. Mittareina käytettiin sairauspoissaolon esiintyvyyttä ja sairauspoissaolopäivien lukumäärää niillä, joilla esiintyi sairauspoissaolo. Sukupuolieroja sekä iän ja ammattiaseman vaikutusta sukupuolieroihin vuosina 2005 (n = 675 786) ja 2013 (n = 721 292) mallinnettiin käyttäen logistisen regression ja nollatypistetyn negatiivisen binomiregression osista koostuvaa hurdle-regressiomallia. Sairauspoissaolon esiintyvyys vähenee tutkimusajanjaksolla miehillä ja naisilla suurimmassa osassa tutkituista sairausryhmistä. Kokonaisesiintyvyyden vähenemisestä suurin osa selittyy tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvien sairauspoissaolojen vähenemisellä. Sairauspoissaolopäivien määrä niillä, joilla on sairauspoissaolo, pysyy tasaisena molemmilla sukupuolilla. Sekä vuonna 2005 että 2013 sairauspoissaolon esiintyvyys on naisilla miehiä yleisempää kaikissa sairauksissa ja suurimmassa osassa tutkituista sairausryhmistä. Miehillä yleisempiä ovat verenkierto- ja ruoansulatuselinten sairauksista johtuvat sairauspoissaolot. Kaikissa sairausryhmissä molempina vuosina sairauspoissaolopäivien määrä on miehillä naisia suurempi, mutta sukupuolierot ovat pääosin pieniä. Sairauspoissaolojen sukupuolierot ovat samankaltaisia vuosina 2005 ja 2013. Iän ja ammattiaseman vakioinnin vaikutus sukupuolieroihin on vähäinen ja selittyy pääosin ammattiaseman vaikutuksella. Tutkielman tulokset vahvistavat aiemman tutkimuksen havaintoja siitä, että sairauspoissaolot ovat naisilla miehiä yleisempiä. Tulokset osoittavat myös, että sairauspoissaolojen sukupuolierot ovat riippuvaisia käytetystä mittarista ja siitä, mistä sairausryhmistä johtuvia sairauspoissaoloja tutkitaan. Keski-ikäisten työllisten pitkien sairauspoissaolojen vähentämiseksi ja sukupuolierojen kaventamiseksi tulisi naisilla panostaa erityisesti sairauspoissaolojen ennaltaehkäisyyn ja miehillä työhönpaluuta tukeviin toimiin.