Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p15453"

Sort by: Order: Results:

  • Pystynen, Juho (2018)
    Tutkielma käsittelee itämerensuomalaisten (ims.) kielten pitkien ja lyhyiden vokaalien välisen kontrastin alkuperää. Aiheesta on esitetty aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa hyvin vaihtelevia näkemyksiä, ja tutkijoiden väliset näkemyserot ovat välittyneet jopa käsityksiin suomalais-ugrilaisen tai uralilaisen kantakielen vokaalijärjestelmästä asti. Tutkielman tavoitteena on muodostaa yleiskuva aiheen tutkimushistoriasta, arvioida esitettyjä teorioita suhteessa toisiinsa, ja täydentää parhaiten perusteltu näkemys kokonaiskuvaksi. Tutkimushistorian arviointimenetelmänä on sen tarkkaileminen, miten hyvin eri esitetyt äännehistorialliset mallit seuraavat perinteisen historiallis-vertailevan menetelmän periaatteita, joista tärkeimpiä ovat oletettavien äänteenmuutosten säännöllisyys ja taloudellisuus. Uuden kokonaiskuvan hahmottelu taas perustuu laajan sana-aineiston tarkasteluun, jonka pääaineistolähteenä toimii suomen kielen toistaiseksi laajin julkaistu etymologinen sanakirja Suomen sanojen alkuperä. Tärkeitä ovat myös mm. lainasanatutkimuksen kokoomajulkaisut, kuten ims. kielten vanhoja germaanisia lainoja kokoava sanakirja Lexikon der älteren germanischen Lehnwörter in den ostseefinnischen Sprachen. Esitettyjä äännelakeja, joita tähän aineistoon sovitetaan, sen sijaan nousee riittävässä määrin esiin jo tutkimushistorian tarkastelussa, ja tutkielmassa esitetään niihin vain pieniä tarkennuksia. Tutkimushistoriallinen katsaus toteaa eri teorioiden aktiivisimman luontivaihteen olevan jo ohi. Alkaen 1940-luvulta omanlaisia vahvoja näkemyksiään ims. pitkien vokaalien alkuperästä ja usein laajemminkin uralilaisten kielten vokaalihistoriasta ovat esittäneet mm. W. Steinitz, E. Itkonen, M. Lehtinen ja J. Janhunen. Alkaen 1980-luvulta tutkimus näyttää olleen kompromissihakuisempaa, ja on pikemmin suuntautunut esitettyjen kilpailevien mallien eri osien sovittamiseen yhteen kokonaiskuvaksi, mitä vaihetta edustavat mm. P. Sammallahti ja A. Aikio. Keskustelu jatkuu edelleen. Tähän mennessä selvimmin ratkenneelta näyttää pitkien puolisuppeiden vokaalien *ee ja *oo alkuperä, joihin tutkielman oma äännehistoriallinen tarkastelu keskittyy. Edelleen avoinna sen sijaan on mm. pitkien suppeiden vokaalien *ii ja *uu alkuperä. Äännehistorian tarkastelussa ims. kielten vanhimpien pitkävokaalisten sanojen (yhteensä n. 35) kattava käsittely johtaa tutkielman laajenemiseen myös etymologisen tutkimuksen suuntaan. Tutkielman sivutuotteena syntyykin kouralliseen uusia tai uudelleen tulkittuja sanarinnastuksia, osa perintö-, osa lainasanoja. Tärkeimpiä uusia äännehistoriallisia tuloksia taas ovat eräiden välivaiheiden tunnistaminen tai puolustaminen itämerensuomalaisten kielten varhaisimman kehityksen aikana: välivaiheet *ää, *aa puolisuppeiden vokaalien *ee ja *oo edeltäjinä sekä velaarinasaalin *ŋ yleinen vokaalistuminen ennen sen katoa.
  • Pöyhönen, Saara (2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan kahden pohjoissavolaisen suvun etunimistöä 1600-luvulta 2010-luvulle. Tavoitteena on selvittää, mitkä etunimet ovat yleisiä ja mitkä ovat harvinaisia näissä kahdessa suvussa. Sukujen etunimiä tarkastellaan suhteessa toisiinsa ja suhteessa suomalaisen etunimistön yleisiin historiallisiin linjoihin. Viimeiseksi tutkitaan yleisimpien nimien ja nimiperheiden, eli samaan alkuperäiseen kantanimeen pohjautuvien nimien, kielellistä alkuperää ja merkitystä eli etymologiaa. Tutkielman aineistona on kahdesta suvusta kootut sukututkimukset: Rikhard ja Alma Pöyhösen muistoa kunnioittaen – Lapset, lasten lapset ja lastenlasten lapset, jouluna 2017 [sic] ja Wallen suku. Edellinen on julkaistu vuonna 2017 ja sisältää nimistöä 1600-luvulta lähtien, jälkimmäinen vuonna 1940 ja sisältää nimistöä 1700-luvulta alkaen. Yhteensä aineistossa on 1166 henkilöä, joilla on 1901 etunimeä, joista 935 on erilaisia etunimiä. Aineistoon etunimistöön tuo oman rikkautensa se, etteivät suvut ole aivan yhteneväisiä sosioekonomiselta ja kielelliseltä taustaltaan. Aineiston viisi yleisintä nimeä ovat Maria, Anna ja Johanna, Johannes ja Johan. Nämä vastaavat hyvin historiallisia suomalaisen nimistön linjoja: Maria, Anna ja Johannes, tai jokin niiden variantti, ovat olleet suosittuja jo vuosisatojen ajan suomalaisessa nimistössä ja niiden nimiperheiden jäsenet lukeutuvat yhä suosituimpiin suomalaisiin etunimiin. Sukujen keskinäiset samankaltaisuudet selittyvät yleisillä valtakunnallisilla linjoilla, erot puolestaan pitkälti kielikysymyksen kautta. Pöyhös-aineistossa nimet on normalisoitu 1600-luvulta asti suomenkieliseen asuun, kun taas Walle-aineistossa esiintyy lukuisia ruotsinkielisiä ja ruotsinkielisillä suosittuja nimiä. Aineiston harvinaiset etunimet ovat kansallisesti harvinaisia nimiä, nimien harvinaisemmaksi jääneitä kirjoitusasuja, yhdysnimiä, sekä paikoitellen myös oman aikakautensa muotinimiä. Suomalaiselle etunimistölle tyypillisesti valtaosa aineiston nimistä on taustaltaan heprealaisia tai kreikkalaisia kristillisiä nimiä. Näiden ohella suuren ryhmän muodostavat germaaniset nimet ja melko suuret ryhmät latinalaiset ja suomenkieliset nimet.