Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p2082"
Now showing items 1-15 of 15
-
(2016)Selvitän Pro gradu -tutkielmassani, onko Ibn Qutayba saanut vaikutteita kreikkalaisesta, arabiaksi käännetystä Artemidoroksen unikirjasta. Unien tulkintaan on suhtauduttu pääosin positiivisesti. Perimätieto sisältää anekdootteja profeetan ja hänen kumppaniensa unista, mutta varhaisin tunnettu unien tulkintaan keskittynyt kirja on ajoitettu 800-luvulle. Kyseinen kirja on Ibn Qutayban kirjoittama, ja osuu ajankohtaan, jolloin arabit ryhtyivät kääntämään kreikkalaisia tekstejä, muun muassa Aristotelesta, arabiaksi. Onkin kiehtovaa selvittää, näkyykö myös unien tulkinnassa, jota pidettiin siihen aikaan tieteenä, kreikkalainen vaikutus jo 800-luvulla. Pääosa tutkijoista katsoo, että kreikkalaisvaikutus on nähtävissä vasta 800-luvun jälkeen arabialais-islamilaisessa unikirjallisuudessa. Tärkeimmät tutkimushypoteesit aiheesta ovat esittäneet Toufic Fahd, John Lamoreaux sekä Meir Kister. Meir Kister on pohtinut, voiko Ibn Qutayban teos olla vastalause kreikkalaiselle unikirjalle. Suoritin tutkimuksen vertailevalla menetelmällä. Taustalla vertailussa huomioin sitä, mitkä piirteet ovat olleet yhteisiä koko muinaisen Lähi-idän unien tulkinnan perinteelle. Silloin voi erottaa selkeämmin ne seikat, jotka ovat todennäköisemmin yleisiä, yhteisiä piirteitä kuin yksittäisiä, omaksuttuja vaikutteita. Selvitin vaikutteita tarkastelemalla kirjojen rakenteellisia ja sisällöllisiä piirteitä. Poimin kirjojen rakenteesta niiden lukujen järjestystavan ja tarkemmalla tasolla yhden unien tulkinnan osalta tulkintakaavan rakenteen. Tarkastelin, onko kirjojen rakenne samanlainen ja näkyykö yksityiskohtaisemmissa rakenteissa samankaltaisuuksia. Tutkin sisällön yhtäläisyyksiä vertailemalla uniteoriaa sekä unien tulkintoja. Analyysin tuloksissa selvisi, että sekä unien teoreettinen tausta että unien tulkinnat ovat hyvin samanlaisia sisällöllisesti, mutta Ibn Qutayban kirjassa on vahva uskonnon korostus sekä uskonnollisten lähteiden läsnöolo. Sisällölliset samankaltaisuudet voi selittää muinaisen Lähi-idän yhteisellä tulkintaperinteellä. Toisaalta rakenteelliset piirteet ovat ylätasolla yhteneväisiä. Se voisi olla merkki siitä, että Ibn Qutayba on omaksunut kirjan rakenteen Artemidoroksen kirjasta, ja hänen tarkoituksenaan on ollut kirjoittaa islamilainen vastine kreikkalaiselle, arabiaksi käännetylle unikirjalle, mikä vahvistaisi Meir Kisterin hypoteesin.
-
(2016)Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Said Nursin islamilainen käsitys armosta hänen pääteoksensa Risale-i Nurin (lyhyesti Risale) osassa Salamat. Tutkin työssäni, miten Nursi ymmärtää Jumalan armon ja miten armo ilmenee Nursin mukaan ihmisen elämässä. Selventääkseni Nursin armokäsitystä vertaan sitä luterilaiseen armokäsitykseen työni lopussa. Työni edustaa näin ollen vertailevaa uskontoteologiaa. Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Lähteenä käytän Said Nursin Risalea. Luterilaisen käsityksen selvittämiseksi käytän luterilaisia tunnustuskirjoja. Said Nursi (1877–1960) oli turkkilainen islamilainen teologi. Hän kirjoitti pääteoksensa, yli 6000 sivuisen Risalen vuosina 1926–1944 pääosin arestissa ja vankilassa ollessaan. Uskonnollisesti ja myös poliittisesti vaikutusvaltainen Nursi joutui 1920-luvulta alkaen Turkin sekulaarin hallituksen epäsuosioon ja vietti näin suuren osan elämästään vankeudessa. Nursi edustaa sufilaisvaikutteista sunnalaista islamia ja hänen hengelliset juurensa löytyvät turkkilaisesta madrasa-traditiosta eli Koraani-koululaitoksesta. Nursin ideologinen vastustaja oli hänen aikansa sekulaari, materialistinen ja ateistinen filosofia, jonka Nursi näki haasteena islamille ja johon hän pyrkii kirjoituksissaan vastaamaan. Jumalan armo on Nursin kirjoituksissa jatkuvasti esillä oleva teema. Nursin käsitys armosta on hyvin laaja. Tutkimukseni päätyy siihen, että Nursin armokäsityksen voi systemaattisesti jakaa neljään kategoriaan, jotka ovat luomisen armo, ontologinen armo, mystinen armo ja soteriologinen armo. Luomisen armo tarkoittaa käsitystä, jonka mukaan luomakunnan kauneus ja toimivuus ovat Jumalan armoa. Ontologinen armo tarkoittaa, että olemassaolo yleensä on Jumalan armoa. Mystinen armo tarkoittaa Jumalan läsnäolon ja rakkauden kokemista mystisessä rukouksessa. Soteriologinen armo tarkoittaa pelastukseen liittyvää armoa: Nursin mukaan ihminen pelastuu Jumalan armosta kadotukselta. Vertaamalla Nursin armon kategorioita luterilaisuuteen paljastuu eroja Nursin ja luterilaisten armokäsityksissä. Nämä erot on johdettava eriäviin näkemyksiin ilmoituksesta, Jumalasta ja ihmisestä. Nursille Koraani on Jumalan varsinainen ilmoitus. Jumala on Nursille salaisuus, transsendentti, pyhä, yksi ja ainoa. Ihminen on Nursille heikko, mutta ei paha, ja vapaa valitsemaan moraalisissa kysymyksissä hyvän ja pahan välillä. Omien hyvien tekojen lisäksi ihminen tarvitsee pelastukseen myös Jumalan armoa. Luterilaisuudessa vastaavasti Jumalan varsinainen ilmoitus on Kristus. Jumala on perimmäiseltä olemukseltaan rakkaus ja kolminaisuus. Ihminen on totaalisesti synnin turmelema, hänen tahtonsa ei ole vapaa ja hän on pelastuksen asiassa täysin Jumalan armon varassa.
-
“Confine Your Women!” : Diachronic Development of Medieval Sunnī Exegeses on the Creation of Woman (2018)Details concerning the creation of the first woman are not described in the sacred book of Muslims, the Qurʾān. The best-known passage, usually understood as a description of the creation of the primeval couple, is in the beginning of Sūrat al-Nisāʾ, Chapter of women, which mentions people being created from a single soul, nafs wāḥida, from which God also created its mate, zawj. In early Islamic exegesis, tafsīr, this notion was elaborated and the nafs became understood as Adam (Ādam) and the zawj as Eve (Ḥawwāʾ), the latter being made from the former’s rib – thus, secondarily to him. This interpretation was most likely influenced by the religio-cultural milieu, particularly its Jewish and Christian traditions. The interpretive information further accumulated and transformed in medieval Qurʾānic commentaries, tafāsīr. The present study is designed to analyze the diachronic development of the discourse in medieval Sunnī tafāsīr on the passage “ẖalaqakum min nafsin wāḥidatin wa-ẖalaqa minhā zawjahā”, described above. The time frame of the study is from the late 9th to the 15th century, thus, concentrating on the classical period of the development of Islamic exegesis. Ten well-known exegetes and their tafāsīr were selected for the study. Their exegetic accounts regarding the passage of interest are analyzed with a theoretical framework of genealogical and critical linguistic analysis. The focus is on tracing the accumulation of potential misogynous elements in the overall style and content of exegeses on the creation of the first woman. In addition to obvious manifestations of gender hierarchy, the study aims at addressing some implicatures which are likely to contribute to the patriarchal ethos typical for many interpretative accounts. The passage of interest is understood as the creation of the primeval couple in all commentary accounts examined in the study. The concept of nafs wāḥida, single soul, is interpreted as the first man, Ādam, and the mate created form this soul, zawj, as Ḥawwāʾ. These elaborated exegetic suppositions on human creation are further strengthened throughout the classical period during which a conclusive command to keep women indoors is repeated time and again. Based on the analyses performed in the study, the diachronic development of medieval Sunnī exegesis can be divided into three consecutive discursive stages. The first stage is characterized by normativization of the concept so that nafs wāḥida, single soul, becomes established as Ādam and the mate created form this soul, zawj, as Ḥawwāʾ. The woman is interpreted being made from Ādam’s rib, adding details somewhat equivalent to the Biblical Garden narrative. The second stage in the development of exegeses on the passage consolidates the normative concept described above. The rib becomes crooked – as do the women. The third discursive stage is characterized by expanding the normativized and consolidated concept. This is done by adding misogynous notions to earlier interpretations on the creation and parallelizing the creation of the first woman with that of wickedness and evil.
-
(2018)Tutkielmani käsittelee monikulttuurista tilaa, jonka suomalaisen lastensuojelun työntekijän ja muslimitaustaisen maahanmuuttajan kohtaamisesta syntyy. Tavoitteena on analysoida, miten monikulttuurinen kohtaamisen kenttä rakentuu lastensuojelussa ja minkälaista roolia islam siinä näyttelee. Tarkastelen kulttuurisen ja uskonnollisen toiseuden rakentumista viranomaistyön kontekstissa. Tutkielma sijoittuu monikulttuurisen lastensuojelutyön ja uskontososiologian viitekehyksiin. Laadullisen tutkimusstrategian lähtökohdista hyödynnän aineistonani 5 helsinkiläisen lastensuojelun työntekijän teemahaastattelua. Tarkastelen aineistoa erityisesti Merja Aniksen kuvaamien kuuden maahanmuuttajatyöhön liittyvän tulkintakehyksen kautta. Tutkielmani osoittaa, että monikulttuurinen tila rakentuu vaihtelevien tulkintakehyksien varaan, toisaalta yhteisymmärryksessä maahanmuuttaja-asiakkaan kanssa, toisaalta konfliktissa. Kohtaamisessa valta ja vallankäytön tematiikka kiertyy monikulttuurisen tilan käytännön haasteisiin, jotka muovautuvat sosiaalityöntekijän huolenaiheiksi. Huolenaiheita, eräänlaisia ymmärtämisen reunaehtoja, ovat kielimuuri, sukupuoliroolit, maahanmuuttaja-asiakkaiden koettu erityinen epäluuloisuus viranomaisia kohtaan ja uskonnon sekä kulttuurin eroavaisuudet. Kohtaamisessa islam näyttäytyy tyypillisesti ongelmallisena, sillä se haastaa sosiaalityöntekijöiden suosiman tasa-arvoistavan tulkintakehyksen. Tasa-arvoistava tulkintakehys toimii keinona löytää yhteisymmärrys samankaltaisuuden kautta, mutta se voi olla haitallista, jos esimerkiksi maahanmuuttajuuteen liittyvät erityiskysymykset sivuutetaan. Muslimiperheille huolena lastensuojelun kohtaamisessa näkyi muslimi-identiteetin menetys eli lapsen menettäminen suomalaisuudelle, islamin ydinyksikön eli perheen hajoaminen, mihin puolestaan liittyy voimakkaita häpeän tunteita. Häpeää ja vallanmenetystä torjuu uskontopuhe, jolla on tärkeä rooli voimaannuttajana. Uskontopuhe on muslimiasiakkaalle keino perustella päätöksiä, ottaa tulkinnat takaisin haltuun ja hahmottaa omaa merkitystodellisuutta. Lisäksi se on konkreettinen avunhakemisen strategia. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on löytää tie monikulttuurisen kohtaamisen käytännön vaikeuksien yli ja päästä käsittelemään maahanmuuttajan huolia validilla tavalla. Tasa-arvoisuus vaatii lastensuojelun kontekstissa paitsi erilaisuuden huomioimista, myös asiakkaan omien voimavarojen, kuten uskonnon, hyödyntämistä työskentelyssä. Avainasemassa on monikulttuurisen tilan rakentuminen uudella tavalla jo organisaatiotasolta alkaen.
-
(2012)Nykypäivän Iran eroaa suuresti vasta vallankumouksen kokeneesta Iranista ja tähän on vaikuttanut merkittävällä tavalla nuorisokulttuurin kehittyminen. Vallankumouksen jälkeinen autoritaarinen politiikka on luonut nuorison, joka suhtautuu kriittisesti poliitikkoihin ja viranomaisiin ja valtion ankaraan islamintulkintaan. Islamilainen tasavalta on pyrkinyt luomaan nuorille kuvan oikeanlaisesta islamilaisesta kansalaisesta tiukoilla säännöillä. Vallankumouksen jälkeen syntynyt sukupolvi ei ole omaksunut hallinnon edustamia moraalikoodeja suunnitelmien mukaan, vaan on päinvastoin aktiivisesti omistautunut toiminnalle, joka on hallituksen mukaan syntiä. Sukupolvi, jonka piti kasvaa ylläpitämään islamilaisen vallankumouksen ideologiaa, on kapinoinut ja osoittanut monin tavoin olevan hallituksen ihanteita vastaan. Nuoriso ja hallitus ovat joutuneet jatkuviin konflikteihin, erityisesti julkisessa tilassa. Iranissa on käynnissä jatkuva rajaneuvottelu siitä, mikä on sallittua ja mikä ei, miten määritellään normaali ja epänormaali, ja millainen on oikeanlainen islamilaisen tasavallan kansalainen. Tutkielmassani analysoin näitä neuvotteluja, joita käydään valtion ja nuorten välillä. Missä menevät sallitun käyttäytymisen rajat ja missä menee raja, missä kielletty käytös paljastuu. Selviytyäkseen monimutkaisesta todellisuudesta iranilaisnuoriso on luonut monimutkaisen käytöskoodiston, jota ulkopuolisen on vaikea ymmärtää. Työni keskiössä on se, kuinka nuoret reagoivat pakolla toteutettuun politiikkaan ja käyttävät hyväkseen hallinnon luomaa toimintakenttää. Rajaneuvotteluihin liittyen olen kiinnostunut myös yksilön ja tilan välisestä suhteesta. Pyrin näyttämään, että Iranissa ei ole pysyvää jakoa suhteessa yksityiseen ja julkiseen tilaan. Tarkastelen tiloihin liittyviä rajaneuvotteluja ja käsittelen näitä rajaneuvotteluja vastarintana, jonka kautta nuoret pyrkivät luomaan pysyvää omaa tilaa. Lisäksi näytän, miten nuoriso pyrkii luomaan tilapäistä omaa tilaa julkiseen tilaan. Kaikki Iranissa tietävät, että uskonto ei ilmene samalla tavalla ihmisen henkilökohtaisessa todellisuudessa, kuin se näyttää ilmenevän julkisessa tilassa. Tämä muodostaa eräänlaisen julkisen salaisuuden. valtiovallalle on tärkeää, että julkinen tila pysyy puhtaana, jotta salaisuutta ei tarvitse 'paljastaa'. Julkinen salaisuus on yhteiskunnan, erityisesti nuorison ja valtion välillä tehty kompromissi, jonka tarkoitus on ylläpitää yhteiskuntarauhaa. Erilaisten esimerkkien kautta näytän, että tilan käytöllä ja näennäisesti kapinoivalla käytöksellä luodaan olemassaolon politiikkaa. Nuoret eivät halua olla vaatimattomia ja näkymättömiä, vaan he haluavat näyttää ja tuntea olevansa olemassa ja ottaa oman tilansa. Taistelu tilasta ja nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta on yhdistänyt poikia ja tyttöjä ja on sitä kautta luonut myös uudenlaista yhteisöllisyyttä sukupuolten välille.
-
(2014)Tässä pro gradu –tutkielmassa käsitellään islamilaista feminismiä muslimiyhteisössä teoriatasolla sekä suomalaisten ja ruotsalaisten muslimifeministien näkemysten ja kokemusten kautta. Islam on Euroopassa ja globaalissa maailmassa kannattajamäärältään nopeimmin kasvava uskonto. Suomessa muslimeja oli vuonna 2012 yli 60 000. Maailmanpolitiikkaan islam kiinnittyy toiseutensa kautta: islam on edelleen lännen toinen. Islamilainen feminismi on poliittis-uskonnollinen liike, joka tavoittelee naisten ja miesten välistä tasa-arvoa kaikilla alueilla. Akateeminen islamilainen feminismi puolestaan on monitieteistä pyhien tekstien tulkintaa, jossa käytetään erityisesti hermeneuttista menetelmää. Sen metodologiat ovat klassisen islamin mukaisesti ijtihad eli uskonnon lähteiden itsenäistä tutkimusta ja tafsir eli Koraanin selitystä, tulkintaa. Islamilainen feminismi vakiintui vasta 2000-luvun alussa, mutta jo jotkut 1990-luvun alussa ilmestyneet teokset nimettiin islamilaiseksi feminismiksi. Musliminaisista ja feminismistä on Euroopassa tutkimuksia vain jonkin verran, Suomessa ei lainkaan. Tutkimuskenttä islamilaisesta feminististä ja sitä toteuttavista musliminaisista huutaa tyhjyyttään, ja islam on tärkeä paitsi muslimeille, myös tiedeyhteisölle ja suomalaiselle valtaenemmistölle. Aineisto koostuu kahdeksan muslimifeministin haastatteluista, joita on analysoitu postkolonialistisen feministisen teorian kautta. Postkolonialistinen teoria on yksi uudemmista maailmanpolitiikan kriittisistä teorioista. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastetteluina. Tutkimuskysymykset olivat: Miten islamilainen feminismi kytkeytyy maailmanpolitiikan keskeisiin kysymyksiin, mitä jännitteitä liittyy islamilaiseen feminismiin ja miten islamilaisen feminismin sisältämät jännitteet ilmenevät suomalaisten ja ruotsalaisten muslimifeministinaisten kokemuksissa ja näkemyksissä muslimiyhteisöstä. Suomalaisten ja ruotsalaisten naisten näkemykset havainnollistavat tutkimuksen kohdetta eli islamilaista feminismiä, musliminaisten toiseutta muslimeina ja naisina ja islamista lännen toisena. Tutkimuksen perusteella ilmeni, että islamilaisen feminismin sisältämät jännitteet kytkeytyivät kaikki todellisuuden ja ihanteen tuomaan ristiriitatilanteeseen. Jännitteet olivat: patriarkaalinen muslimiyhteisö, muslimeihin kohdistuvat asenteet valtaväestön taholta, länsimaisen feminismin taakka ja feminismin yhdistyminen länsimaisuuteen, jännitteet islamin ihanteiden ja todellisuuden välillä sekä positiivis-negatiivinen tulevaisuudenkuva. Aineisto ja tutkimuskirjallisuus kohtasivat jokaisen jännitteen kohdalla. Suomessa ja Ruotsissa on muslimifeministejä, jotka elävät sukupuolittuneessa muslimiyhteisössä. Heidän toimintansa mahdollisuuksia rajoittavat yhteisön patriarkaaliset käytännöt ja islamin opilliset tulkinnat, jotka muodostavat suuren haasteen muslimiyhteisössä. Islamilaista feminismiä ei tarvittaisi, jos naisten oikeudet, vapaus ja sukupuolten tasa-arvo toteutuisivat kaikilla tasoilla. Tämän tutkimuksen lisäämän tietämyksen myötä voi olla mahdollista vahvistaa muutosprosessia ei vain muslimiyhteisössä, vaan uuspatriarkaattisessa maailmassa kaiken kaikkiaan sekä valtaväestön asenteissa islamia kohtaan Suomessa.
-
(2011)Hip-hopin juuret juontavat 1970-luvulle Yhdysvaltoihin, mutta hip-hop-kulttuuri ja musiikkityyli ovat sen jälkeen levinneet ympäri maailmaa osana globalisaatiokehitystä. Myös monet nuoret muslimit tekevät nykyään hip-hop-musiikkia, ja yhä useampi tuo myös sanoituksiinsa vaikutteita Islamista ja elämästään muslimina. Musiikin asema on islamissa varsin kiistelty, eikä sitä ole selvästi sallittu (halal) tai kielletty (haram) muslimeilta. Muslimien tekemää hip-hoppia on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän. Tutkielmassa tarkastellaan diskurssianalyysin keinoin, miten tapaustutkimuksena toimivalla muslimhiphop.com-internetsivustolla argumentoidaan ja konstruoidaan käsityksiä muslimi-identiteetistä. Teoreettisena ja analyyttisenä viitekehyksenä toimii sosiaalikonstruktivistinen näkemys identiteetistä kontekstisidonnaisena sekä puheessa ja teksteissä diskursiivisesti rakentuvana. Tutkielma kyseenalaistaa aiempien tutkimusten oletuksen hip-hopista vaikutuksiltaan yksinomaan positiivisena muslimi-identiteetille sekä muslimeja yhdentävänä tekijänä. Aineisto on kerätty edellä mainitulta sivustolta syksyn 2010 ja kevään 2011 aikana, josta analyysiin on rajattu vain itse sivusto ja sen hip-hoppia käsittelevät osiot. Sivusto ja sen perustaja ovat yhdysvaltalaisia, mutta sivustolla esiteltävien artistien tausta on hyvin monikulttuurinen. Moni on myös maahanmuuttajana nykyisessä kotimaassaan. Aineistossa esiintyviä teemoja ja diskursseja eritellään ja analysoidaan tutkielmassa lainauksien avulla. Sivuston periaatteissa ja artistien esillepääsyn kriteereissä määritellään tarkasti asennoituminen Islamin ja musiikin yhdistämiseen: mikäli sanoitukset ja artistit noudattavat Islamin oppeja, on muslimin sallittua tehdä ja kuunnella tällaista musiikkia. Islam-aiheisen hip-hopin perustellaan olevan ennen kaikkea vaihtoehto valtavirran hip-hopille, jota konstruoidaan aineistossa moraalisesti arveluttavaksi. Hip-hopille sekä muslimeille sallittuja ja kiellettyjä elementtejä erottelevan halal-haram-diskurssin ohella aineistosta nousee esiin opetusdiskurssi. Muslimien tekemän hip-hopin perustellaan edistävän Islamin opettamista erityisesti nuorille muslimeille ja siten vahvistavan positiivista muslimi-identiteettiä. Myös positiivisen muutoksen diskurssia käytetään aineistossa runsaasti liittyen mm. muslimiyhteisöihin sekä muslimeihin kohdistuviin taloudellisiin ja sosiaalipoliittisiin epäkohtiin ja stereotypioihin; musiikin sisältöä ja sen tekemistä perustellaan sen voimalla muuttaa asioita parempaan suuntaan. Monet muslimiartistit kamppailevat yhdistääkseen toisaalta Islamin ja taiteellisen luovuuden ja ilmaisuvapauden, toisaalta menestyäkseen kaupallisesti unohtamatta uskonnollista vakaumustaan. Monilla heistä hip-hop on ollut vahvasti läsnä kasvuympäristössä, mutta sen yhdistäminen Islamin periaatteisiin aiheuttaa kysymyksiä ja kyseenalaistuksia oman musiikillisen ja uskonnollisen identiteetin muodosta ja sisällöstä. Aineiston perusteella monet muslimiartistit ja Islam-aiheista hip-hoppia kuuntelevat muslimit joutuvat jatkuvasti puolustamaan musiikkia siihen kielteisesti suhtautuville muslimeille sekä ei-muslimeille, jotka vierastavat sen uskonnollisuutta. Muslimi-identiteettiä neuvotellaan jatkuvasti, ja se näyttäytyy aineistossa moniulotteisena ja tilanteisesti rakentuvana.
-
(2017)Tämän tutkielman aiheena on ramadan Helsingin Sanomien valokuvissa vuosina 1990─2015. Tarkastelen valokuvista rakentuvaa visuaalista järjestystä ja representaatiota. Työ liittyy osana siihen keskusteluun, jota käydään median islam-kuvasta. Mediaa arvostellaan usein siitä, että sen sanassa ja kuvassa islam näyttäytyy väkivallan, terrorin ja konfliktien kehyksissä. On jopa esitetty huoli, että jatkuva negatiivinen islam-uutisointi saattaa lisätä islam-vihaa. Islamin ja median ristiriitainen suhde kiinnostaa minua, ja sen vuoksi halusin tutkia sitä, löytyykö mediasta mahdollisesti toisenlainenkin kuin pelkästään väkivaltaan ja konflikteihin painottuva näkökulma islamiin ja sen uskonnonharjoittajiin, muslimeihin. Lähtökohtana tutkimukselle oli se, että koin mediaan kohdistuvan arvostelun osittain liian mustavalkoisena. Suomi on käynyt läpi historiallisen muutoksen 1990-luvulta lähtien muuttumalla sangen homogeenisesta maasta heterogeeniseksi ja Suomesta on tullut moniuskontoinen ja monikulttuurinen maa. Median islam-uutisointi vaikuttaa siihen, miten islamiin ja muslimeihin suhtaudutaan. Medialla on useita keinoja rakentaa visuaalisia järjestyksiä kulttuuristen merkitysten verkostossa ja erityisesti arkeemme liittyvillä uutiskuvilla on tärkeä osa ihmisten mielipiteen muodostuksessa ja mahdollisten stereotypioiden synnyttämisessä. Alusta pitäen oli selvää, että halusin tutkia ramadanin islamin visuaalista järjestystä ja sen representaatiota nimenomaan valokuvissa. Kiinnostus valokuvaa johtuu siitä, että työskentelin kuvatoimistossa lähes 30 vuotta. Työelämässä ei aina ollut mahdollista analysoida yksittäisiä valokuvia niin tarkkaan, kuin olisi halunnut, joten visuaalisen järjestyksen ja muiden käsitteiden pohtiminen tutkimusprosessin aikana avasi uuden, mielenkiintoisen näkökulman valokuviin. Tutkielma painottuu yhteen islamin viidestä peruspilarista, ramadaniin, johon liittyy sekä uskonnollisia että muita käytäntöjä, ja se on myös visuaalisesti kiinnostava tapahtuma. Tutkielman teoreettinen viitekehys on poikkitieteellinen, koska tutkimusaihe sivuaa uskontoa, visuaalista kulttuuria ja mediaa. Täten viitekehyksessä on aineksia ja käsitteitä uskontotieteestä, mediatutkimukseen kuuluvasta visuaalisen kulttuurin tutkimuksesta ja kulttuuritutkimuksesta. Tutkielmani osoittaa, että Helsingin Sanomien visuaalinen järjestys ramadanista vuosina 1990─2015 rakentuu arjesta ja tuttuudesta. Tulokset vahvistivat hypoteesiani, että Helsingin Sanomat ei stereotyypittele muslimeja, vaan heille annetaan erilaisia identiteettejä. Ramadanin vietto näyttäytyy lisäksi suomalaisuuden linssin läpi, koska uutta kulttuuria esitettään lukijoille tuttuihin asioihin, kuten jouluun vertaamalla ja samalla ramadania voidaan pitää asiana, jolla muslimiyhteisöä kiinnitetään kuvin ja jutuin suomalaisuuteen ja tuttuuteen.
-
(2016)Tässä tutkielmassa tarkastellaan vuoden 2014 ramadan- eli paastokuukauden aikaisten julkaisujen monimediaista virtaa suomalaisten tai Suomessa asuvien muslimien Facebook-ryhmissä. Tutkielmassa kysytään, millaisia tuottamisen ja kuluttamisen käytäntöjä julkaisuissa esiintyy. Toisekseen selvitetään, kuinka tarkastelemani ramadan-käytännöt tuottavat ummaan, islamin universaaliin yhteisöön, kuulumista ja ilmentävät osallistavaa uskontoa suositulla sosiaalisen median alustalla. Ramadanin on tutkimukseni ajallinen ja merkityksiä rakentava kehys, koska siihen liittyy monenlaisia uskonnollis-ruumiillisia käytäntöjä, joiden medialisoitumista ei toistaiseksi ole juurikaan tutkittu. Lisäksi ramadan-kuukautta leimaa voimakkaasti yhteisöllisyys. Tutkielma perustuu sosiaalisen median ja media-antropologian kysymyksenasetteluihin ja teorioihin. Keskeisiä käsitteitä ovat medialisaatio eli median ja sen logiikan levittäytyminen muille yhteiskunnan alueille sekä prosumeristiset käytännöt, jolla viitataan tuottajan ja kuluttajan perinteisen roolijaon hämärtymiseen sosiaalisessa mediassa. Umma eli islamin universaali yhteisö taas on islamintutkimuksen käsite, jolla voidaan analysoida uskonnossa tapahtuvia sosiaalisia muutoksia. Sosiaalisessa mediassa tapahtuvan uskonnon analyysiin hedelmällisen käsitteellisen näkökulman tarjoaa osallistuva uskonto, jolla tuotetaan kuulumisen tunnetta yhteisöjen ja verkostojen ristivedossa. Aineiston muodostavat julkaisujen tuottamisen, tykkäämisen, kommentoimisen ja jakamisen käytännöt. Aineisto rakentuu ramadanin-aikaisesta viestinnästä viidessä Facebook-ryhmässä, joita havainnoidaan verkkoetnografisella otteella vuoden 2014 ramadan-kuukauden (29.6.–27.7.) ajan. Analyysiluvuissa eritellään aineistossa rakentuvia humoristisia ja ironisia käytäntöjä, terveyttä edistäviin itsekäytäntöjä, islamilaista estetiikkaa hyödyntäviä, nostalgisoivia käytäntöjä, informaatiokäytäntöjä, muslimisubjektiviteettien tuottamisen tapoja ja kielellisiä valintoja. Prosumeristisia Facebook-käytäntöjä tulkitaan medialisaation, toistamisen ja toisin toistamisen sekä erilaisten subjektivointien kehyksessä. Tulosten perusteella on pääteltävä, että ramadanin-aikaisissa Facebook-käytännöissä tuotetaan osallistuvaa uskontoa. Ramadaniin osallistuminen Facebookissa puolestaan synnyttää tai vahvistaa tunnetta kuulumisesta maailmanlaajuiseen islamin yhteisöön ummaan.
-
(2015)Tutkielmassa tarkastellaan miten sukupuoliroolit näkyvät lastenkasvatuksessa avioliitoissa, joissa yksi vanhemmista kristitty ja toinen muslimi. Aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla ja analyysissä on hyödynnetty induktiivista sisällönanalyysiä sekä teema-analyysiä. Tutkielmaa varten haastateltiin kolmea pariskuntaa, joilla on lapsi tai lapsia. Haastateltujen perheiden äidit ovat suomalaisia kristittyjä ja isät egyptiläisiä muslimeja. Vanhempien vastauksia peilataan tutkimuksen näkemykseen sukupuolirooleista islamissa ja niiden vaikutuksesta käytännön kasvatukseen. Kiteyttäen voidaan todeta, että islamissa sukupuolet nähdään erilaisina, toisiaan täydentävinä. Se, että sukupuolet nähdään erilaisina vaikuttaa voimakkaasti käytännön kasvatukseen. Tutkimus sukupuoliroolien näkymisestä kasvatuksessa on tehty pääosin arabien ja somalien parissa, joissa perheissä vaikuttavana uskontona on vain islam. Toisin sanoen tutkimuskysymyksenä on selvittää, mitkä islamin mukaisista sukupuolirooleista näkyvät kasvatususkomuksissa perheissä, joissa vain toinen vanhemmista on muslimi ja toinen kristitty. Analyysissa käy ilmi, että käsitykset sukupuolirooleista ovat haastateltavilla jokseenkin samanlaisia kuin islamissa käsityksissä tytöistä ja pojista erilaisina sekä kotitöihin, ulkonäköön ja ympärileikkaukseen liittyvissä seikoissa. Lisäksi haastateltavat isät pitävät sukupuolten välistä segregaatiota tärkeänä joissain tilanteissa. Tosin tutkijana en pyri väittämään, että haastateltavien vastaukset kumpuavat jostakin tietystä uskomusjärjestelmästä, vaan vertailen vastauksia aiempaan tutkimukseen. Haastateltavien vastauksista jäävät täysin puuttumaan poika isän nimen jatkajana ja tulevana perheen varallisuuden kartuttajana. Tyttöjen osalta puolestaan puuttuvat käsitykset tytöistä perheen kunnian vaalijoina ja naisten paikantuminen kodin piiriin. Tulos on mielenkiintoinen, sillä aiemman tutkimuksen perusteella kyseiset käsitykset ovat yleisiä muslimien parissa ja vaikuttavat siihen, miten lapsia käytännössä kasvatetaan. Tutkielmani osoittaa sen, että vaikka haastatteluun osallistuneet isät ovat monilta osin tietoisia islamin sukupuoliroolien vaikutuksesta käytännön kasvatukseen, eivät ne välttämättä näy heidän omissa uskomuksissa hyvästä kasvatuksesta. Se mistä tutkielmani tulos johtuu, jää pohdinnan varaan. Aiemman tutkimuksen pohjalta voidaan kuitenkin todeta, että todennäköisiä syitä ovat uuden kulttuurin vaikutus sekä puolison näkemysten kunnioittaminen ja omaksuminen. Sekä haastateltavilla isillä ja äideillä on näkemyksiä, joiden voidaan katsoa yhtäältä kumpuavan heidän omasta kulttuurisesta ja uskonnollisesta taustastaan sekä omista kokemuksista hyvästä kasvatuksesta. Toisaalta heidän vastauksissaan ilmenee myös puolison kulttuurista ja uskonnosta kumpuavia käsityksiä.
-
(2010)The purpose of this thesis is to examine Somalis who live in Finland through their memories. These memories are interpreted as subjective experiences emphasizing the significance of the past and religion in these memories. On the other hand, these memories are understood as a part of collective social memory of Somalis. This study also constructs a comparative perspective for practising Islam in Somalia and Finland. The methodological framework is based on theories of social memory, oral history and narrative analysis. The empirical data is collected by interviewing Somalis living in Finland. The interviews were conducted by using the method of half-structured thematic interview. The data consists of seven interviews. The interviewees are in the focus of this study since their experiences are considered as the main sources of information for this study. The empirical data of the study reveals that Somalis have maintained strong relations to Somalia. The relationship to Somalia is mainly constructed on positive memories. Memories from Somalia have acquired a significant role in the lives of the interviewees. Those memories will define their relation to both past and the present. In the context of religious memories, Islam is described as a way of living which provides advice and defines the terms of everyday life. As a part of those religious memories, the transmitting of Islamic and Somali values plays a significant role in the lives of Somalis in Finland. In such transmitting process of the values, the social religious memory has acquired a significant role. In the context of Islam in Finland, the religious education of children is mentioned as one of the most important features of the Islamic faith by the interviewees. In general, the practice of Islam does not create any major problems for the interviewees in Finland. The interviewees describe their practice of Islam quite similar when compared to their religious life in Somalia. The empirical data also points out the fact that the meaning of Islam has not changed after moving to Finland.
-
(2023)Muslim majority countries such as Egypt, Pakistan, and Jordan in the beginning of the second millennium introduced a new form of judicial khulʿ divorce where the husband’s consent is not required, and the divorce is issued by the court on the condition that the wife relinquishes her dower and post-divorce financial dues such as ʿidda maintenance. In European countries where many Muslims also reside, divorce laws are regulated differently from the Muslim majority states. Hence, Muslims in these societies navigate between two legal systems, one being a religious legal system and the other a secular legal framework. The distinction between the two systems is that Islamic law is not always recognized by the European state authorities. This study draws on data collected through thematic interviews with three Finnish women who have secured their divorce through khulʿ. I also rely on interviews with six members of mosque family dispute resolution who carry out mediation and arbitration in Muslim family disputes, including khulʿ divorce cases. The purpose is to examine how khulʿ is practiced in a secular society and how the understanding of family dispute mediators and divorcees resembles or differs from the juristic construction of khulʿ and its current application in codified Muslim family laws. The study sheds light on the lived realities of Muslim women seeking a unilateral religious divorce in Finland, where Muslim family law is not codified and where most divorces are conducted on the basis of mutual agreement of the spouses. It also sheds light on how family dispute mediators conclude khulʿ in mosques and highlights how interpretations and practices of khulʿ are gendered by focusing on the contestations over khulʿ in relation to issues such as the monetary compensation paid by the wife and the husband's consent. The results of the study provide insight into why some Muslim women choose to end their marriage through khulʿ and how they navigate or reconcile Islamic law with state law. The findings also provide unique insight into khulʿ practices in mosques and the many strategies they adopt to conclude successful khulʿ divorces. The data collected for this study shows how three mosques required the husband's consent, while the fourth did not. Interestingly, the reason for requiring the husband’s consent was the same across all mosques, and they all highlighted the challenges of not having the legal authority to grant state-recognized divorces. My data shows how women with fault-based reasons resort to khulʿ divorce, although it is a form of divorce that can be secured without any fault-based grounds. The reasons that led the women I interviewed to seek khulʿ divorce varied. The reasons included the husband's gambling addiction, husband's failure to support, and psychological and physical abuse. The findings also reveal how support networks, women’s knowledge of their divorce rights, and the lack of a formal legal system applying Islamic family law have a major impact on women's choices. Women without knowledge of their rights or community or family support networks have no choice but to resort to different solutions such as "forum or imam shopping". This study contributes to research-based knowledge of the workings of uncodified Islamic family law in Europe, and particularly on divorce. Specifically, it adds to the existing studies on Muslim family practices and Islamic law in Finland, focusing on no-fault divorce known as khulʿ which has not yet been studied.
-
(2014)Tässä tutkielmassa tarkastellaan teologisen tunnustuksellisuuden ilmenemistä islamin uskonnon oppikirjoissa. Aineisto koostuu kahdesta islamin oppikirjasta, Islam – yhteinen uskomme ja Salam – islamin polku 1 – 2. Analyysia määrittävänä näkökulmana on Kähkösen (1976) hahmottelema teologinen tunnustuksellisuus. Vuonna 2003 tuli voimaan uusi uskonnonvapauslaki, jonka mukaan oppilaalla on oikeus saada oman uskontonsa tai elämänkatsomustiedon opetusta sekä peruskoulussa, että lukiossa. Tämän lain siivittämänä tehtiin muutoksia myös uskonnonopetusta määrittäviin lakeihin. Aikaisemmin oppilaan uskonnonopetusta kuvattiin termillä ”oppilaan tunnustuksen mukainen uskonnonopetus”, mutta lakimuutosprosessin myötä se muutettiin termiksi ”oppilaan oman uskonnon opetus”. Tutkimuksen taustaluvuissa tarkastelen esimerkiksi uskonnonopetusta Suomessa ja Euroopassa, uskonnonopetuksen järjestelyjä ja perusteluja, islamin syntyä ja tuloa Suomeen sekä islamin uskonnonopetuksen järjestämistä ja opetussuunnitelmaa. Aiempi tutkimus ja tutkimustehtävä ovat sijoitettu tutkimuksen alkuun ja tutkimuksen kulku, pohdinta sekä yhteenveto tulevat taustalukujen jälkeen. Lähestyn aineistoa sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin keinoin, ja niiden avulla olen luonut kolme erityyppistä kategoriaa, joiden alle sijoitan tunnustuksellisuuteen viittaavat tekstikohdat. Analyysi on tehty aineistolähtöisesti, jolloin kategoriat nousevat suoraan oppikirjojen teksteistä. Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä haluan selvittää, näkyvätkö Kähkösen (1976) hahmotteleman teologisen tunnustuksellisuuden elementit kyseisissä oppikirjoissa. Toisessa tutkimuskysymyksessä keskityn siihen, miten oppilaan oman uskonnonopetuksen malli toteutuu kyseisten oppikirjojen kohdalla. Kolmannen tutkimuskysymyksen avulla pyrin löytämään vastauksen siihen, millä tavalla uskonnonopetuksen luonteen muuttuminen tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta oppilaan oman uskonnon opetukseksi näkyy kyseisten oppikirjojen kohdalla. Oppikirjan ”Islam – yhteinen uskomme” ensimmäinen painos on ilmestynyt vuonna 2003 ja oppikirja ”Salam – islamin polku 1 – 2” on ilmestynyt vuonna 2011. Tutkimukseni pohjalta voin selkeästi tehdä sen johtopäätelmän, että islamin oppikirjojen tekstit ovat teologisesti tunnustuksellisia, ja näin ollen ristiriidassa uuden perusopetuslain (454/2003) kanssa. Kähkösen (1976) hahmottelemat teologisen tunnustuksellisuuden elementit näkyvät molemmissa oppikirjoissa selvästi. Oppilaan oman uskonnonopetuksen malli ei tutkimukseni mukaan toteudu täysin kyseisten oppikirjojen kohdalla, vaikka islamin uskonnon viimeisin opetussuunnitelma (ISOPS 2006) on linjassa tunnustuksettoman terminologian kanssa. Uskonnonopetuksen luonteen muuttuminen tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta oppilaan oman uskonnon opetukseksi vuonna 2003 ei ole vaikuttanut kyseisten oppikirjojen tapaan esittää asioita, sillä oppikirjat liittyvät vahvasti oppilaiden tunnustukseen. Kirjoista on myös hyvin havaittavissa oppilaiden ohjaaminen islamin tunnustukselliseen harjoittamiseen. Tämä tutkimus lisää tietoa islamin uskonnon oppikirjoista sekä opetuksesta yleisesti. Tutkimuksen perusteella voidaan huomata, että islamin uskonnon oppikirjat ovat teologisesti tunnustuksellisia, eivätkä näin vastaa laissa määriteltyä oppilaan oman uskonnon mukaista opetusta. Tutkimus tuo arvokasta tietoa myös islamin tutkimukseen ja uskontojen oppikirjatutkimukseen liittyen.
-
(2012)The goal of this thesis was to examine women’s sexual harassment as an expression of moral turmoil in contemporary Egypt. The wide-spread sexual harassment of women in Cairo has roused considerable national and international attention and it has recently been named 'the phenomenon' and the 'social cancer'. Six semi-structured ethnographic street interviews were carried out in Downtown Cairo to investigate the moral turmoil and the phenomenon of sexual harassment, as well as the associations between them. A total of 8 interviewees, 4 women and 4 men, varying in age from twenties to seventies were contacted on the streets of Cairo. The interview themes were slightly different for women and for men. Women’s interviews focused on the experience of walking on the streets and possible experiences of harassment and on moral changes they had observed. Men’s interviews focused on their opinions of changes of moral values and on their personal opinions on sexual harassment. As the Egyptian society is of a traditional nature, the interview questions needed to be flexible and tailored to the interviewed persons. The interviews supported the idea that moral turmoil is taking place and that of the vulnerability of women in the public space. The entire sample agreed that specific factors can be held responsible for the negative moral change, including poverty, deterioration of public education, and the lack of moral education. Logically, the amelioration of economic standards covers a great side of the solution to the problem, however, education and moral education seemed of immense importance. A brief comparison made between Piaget and Durkheim’s moral education models has been reflected on the philosophy adopted by the Egyptian Ministry of Education. It appeared that the public education scheme has similarities to Durkheim’s model, pushing moral education into the schooling experience, delivering norms and traditions constructed from religion-in the Egyptian case-to children. That was an expected result; however, this research suggests that since pushing moral education in the child education will happen enviably –considering the difficulty of changing a traditional society- the role of the educator in moral education should be more of a guiding task, leaving children the space for value and moral responsibility development. That should come hand in hand with the alleviation of public education as well as the educator from the desperate circumstances they are suffering. With the rising movements of fundamental Islam, reflections on the representations women in the public space are of concern. It has been shown that there are dangers on the position of women in society, that they are getting excluded from the functional core of society. Sexual harassment was proved not to be only a hazard for their safety and comfort, but also, an endangering factor for gender dynamics, and women efficiency in society.
-
(2017)This master’s thesis explores the development of religious interpretation among Finnish women who have converted to Islam and examines whether this development can be analyzed by dividing it into different stages. Another topic of interest in this work is how the diverse interpretations of Islam that converts embrace reflect the development of Finnish Islam in general. The theoretical premise is Islam researcher Anne Sofie Roald’s theory on the process of religious development that converts go through. The theory categorizes the post-conversion process in four stages: love/zealotry, disappointment, maturity/acceptance, and secularization. The applicability of this theory is examined with the methods of qualitative content analysis by mirroring it to the research data that consists of semi-structured interviews with seven Finnish Muslim convert women. The interviews focus on the women’s ideas on how their lives and interpretations of religion have changed after conversion, how they interpret Islam today and what the meaning of Islam is for their lives from a broader perspective. Other themes discussed in the interviews are gender roles and the impact that being Finnish and being Muslim have on one another. Based on the research data there are considerable differences in the religious interpretations of the converts, as the informants represent different theological and interpretational currents within Islam. Based on the data the interpretations of Islam can be roughly divided to conservative and liberal. Whether or not the informants feel that they are a part of the Finnish Muslim community follows this line of division as well. The interview data paints a rather conservative picture of the Finnish Muslim community, for the more liberal converts feel that it is difficult for them to find a place in it for their interpretations. Along with the issue of belonging to the Finnish Muslim community, gender roles and the position of women emerge as themes that divide the informants. Regardless of the different interpretative emphases, there are many things that unite the women in their experience of Islam, such as the idea of the importance of practicing Islam, a personal relationship with God and having faith in the power of this relationship to carry them through hardships. According to the research data, Islamophobia has increased in Finland in the past years. Despite this, ‘Finnish’ and ‘Muslim’ do not appear as mutually exclusive identities to the informants, but rather the women see parallels between them. A recurring theme in many interviews is the inability of born Muslims to separate between their culture and Islam. The process theory that categorizes the post-conversion religious development of Muslim converts into four different stages turns out to be a useful tool for analysis, but it also becomes subject to criticism. When brought under closer scrutiny the theory appears to suggest that secularization is an inevitable result of religious development. The findings of this research do not support such a conception. An alternative process model based on the research data of this study is proposed in the conclusions, consisting of three post-conversion stages: commitment to Islam, disappointment and the reaction to that disappointment, whether that means a renewed commitment to a certain interpretation of Islam or a widening of the convert’s perspective that leads to exploring different ideas of what it means to be Muslim.
Now showing items 1-15 of 15