Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p3312"
Now showing items 1-8 of 8
-
(2018)The 2010s have witnessed increasing political and public concern over child and family-related issues in Russia, with child welfare and family policy being elevated to the top of the state’s political agenda. The Russian conservative government has prioritised the protection of traditional family values and family as the mainstay of Russian society and thereupon introduced major policy and welfare reform programmes, one of which works towards deinstitutionalising the country’s entire child welfare system. Building upon the idea of every child’s right to a family, this child welfare reform aims at dismantling the existing system of institutional care for children, replacing placements in institutions with community and home-based, family-like forms of alternative care, including foster care. Service provider responsibilities are hence, being transferred from the state to private and third sector stakeholders operating in the field of child and family welfare. Among these agents providing alternative care are the so-called Children’s Villages. These Villages, as the name suggests, are largely NGO-run communities of foster families, caring for children left without parental care in a non-institutional setting. This thesis takes a range of Russian Children’s Villages as its case study in an attempt to investigate foster parents’ perceptions of parenting and thus shed light on the present-day development of the alternative care system in Russia. The aim is to bridge together bottom-up narratives and top-down political ideology via qualitative analysis of micro-level constructions of parenthood and government-promoted ideas on family. The ongoing process of deinstitutionalisation of child welfare in Russia provides the larger political context for our inquiry that fosters a social constructionist approach and, through thematic content analysis, seeks to answer the following research questions: How do foster parents perceive parenthood/parenting in the context of Russian Children’s Villages? How do their perceptions intersect with government-promoted ideas on family? The primary data consist of focus group and expert interviews with foster parents and child welfare professionals conducted on site in six Children’s Villages in Russia in 2017. The altogether nine interviews, with a total of 58 respondents have been conducted by two other researchers in the ‘A Child’s Right to a Family: Deinstitutionalisation of Child Welfare in Putin’s Russia’ research project that our thesis is also part of. Our findings suggest that parenting takes multiple, concurrent and reciprocal forms, whereby it is largely a cyclical process and a jointly constructed and negotiated experience in the social context of the Children’s Villages. The Villages and the individuals therein are not merely care deliverers assuming service provision responsibilities from the public sector, but they carry considerable innovate potential and valuable ideas on family and parenting vis-à-vis the desired development of systems of alternative care in today’s Russia. Yet, the political arena in Russia remains ambivalent, enabling and coercive at the same time, introducing policies that are often either contradictory or incompatible. Alongside ambitious liberal tendencies and reformist programmes we may observe illiberal and restrictive political and legislative processes that undermine the sustainable fruition of the more progressive reforms amid structures that hold onto authoritarian traditions. While the traditional value base of the conservative government fails to fully embrace the plurality of family systems in modern Russia, the family structures in the Children’s Villages demonstrate that family diversity is very much a contemporary reality in Russian society – and foster families one of its emerging forms.
-
(2024)In Finland, time is understood through clock-time, instead of process time or relational time that is dominant in care. During parental leave, experiences of time are plural, as different gendered, cultural, and societal structures affect temporalities. The aim of this research is to examine temporalities as they are experienced by Finnish middle-classed mothers. The thesis provides an ethnographic account of how mothers in Finland create and manage daily routines during parental leave, as well as how becoming a mother unveils clashing values regarding time. The data for the thesis was collected in a suburban neighbourhood in Helsinki by participating in a weekly baby group organised by a local church and interviewing nine of the participating mothers. Narratives from the interviews are complimented by fieldnotes gathered by participant observation, informal ethnographic conversations, and the author’s own experiences regarding the topic. Thematic analysis reveals connections between temporality, everyday practices, subjectivity, and gender. For the mothers, everyday life consists of routines, which require both attuning to the baby’s biological rhythms, as well as active management. Routines form a temporal space, where days become repetitious and slow. Simultaneously time feels particularly fast-flowing, as the past becomes difficult to remember, the future hard to imagine. However, the growth of the baby makes the passage of time visible. Through caring, time becomes increasingly relational, as women take on the role of a primary caregiver, which marks parental leave as particularly gendered temporality. Research contributes to the theoretical discussions of subjectivity and relationality through exploring connections between subjectivity and temporality. The thesis argues that the pull between the need for ‘own time’ and sense of meaning that is gained through time with the baby shows the conflict between women’s neoliberal individualised subjectivities and relational self.
-
(2023)Tutkielmassa kysytään, miten lasten kulutuskulttuuri näkyy keskiluokkaisten lapsiperheiden arjessa. Tarkemmin kysytään, millaisia kulutuseetoksia lasten ja vanhempien puhe kulutuksesta ilmentää sekä miten kulutuseetokset heijastuvat lasten ja vanhempien välisiin kulutusneuvotteluihin. Tutkielma sijoittuu yhteiskuntaluokan, lapsuuden ja kulutuksen sosiologian risteykseen. Yhteiskuntaluokkaa tarkastellaan bourdieulaisen luokka- ja distinktioteorian näkökulmasta. Tutkielma täydentää kansainvälistä lasten kulutuskulttuurin tutkimuskenttää 2020-luvun suomalaisen kulutus- ja luokkayhteiskunnan näkökulmalla. Tutkielman aineisto on kerätty neljän pääkaupunkiseudulla asuvan lapsiperheen kodeissa yhdistelemällä osallistuvaa havainnointia sekä perheenjäsenten teemahaastatteluita. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti niin, että aiempi tutkimus ja teoreettiset viitekehykset tukevat analyysiä, mutta tilaa jää myös aineistolähtöisille kategorioille. Aineistossa esiintyy yhteensä viisi kulutuseetosta. Kohtuullinen kulutuseetos ilmenee ennen kaikkea maltillisena, järkevänä ja säästäväisenä suhtautumisena kulutukseen ja rahankäyttöön. Vihreä kulutuseetos puolestaan korostuu erityisesti korkeakoulutettujen äitien puheissa ja ilmentää liiallisesta tavaramäärästä ja luonnonvarojen tuhlaamisesta seuraavaa ahdistusta, jota lievittävät esimerkiksi käytetyn tavaran kierrätys ja aineeton kulutus. Kehittävä kulutuseetos puolestaan näkyy tavassa, jolla vanhemmat arvostavat lasten aktiivista harrastamista, korkeakulttuuria sekä kehittäviä ja toiminnallisia tavaroita. Sosiaalinen kulutuseetos ilmentää erityisesti lasten puheissa esiintyvää ystävien ja vertaisryhmän merkitystä kulutushaluille. Affektiivinen kulutuseetos esiintyy niin ikään pääasiassa lasten puheessa ja korostaa kulutuksen aikaansaamaa itseisarvoista iloa ja sen ilmentämää välittämistä ja huolenpitoa perheenjäsenten välillä. Lisäksi kulutusneuvotteluiden tarkastelu oman rahan, hankintojen, harrastusten ja teknologian sekä ruutuajan näkökulmista osoittaa, että vanhemmat vetoavat lähes kaikkiin eri kulutuseetoksiin perustellakseen lasten kulutuksen rajoittamista tai sallimista. Toisaalta myös lapset haastavat vanhempien periaatteita ja toimivat neuvotteluissa aktiivisina ja paikoin valtahierarkioita rikkovina toimijoina. Tulosten perusteella todetaan vanhempien tuottavan kunniallista keskiluokkaa ja vanhemmuutta kohtuulliseen, vihreään ja kehittävään kulutuseetoksen perustuvien erontekojen avulla. Lapsille tyypilliset sosiaalinen ja affektiivinen kulutuseetos taas perustuvat enemmän yhteenkuuluvuuden luomiseen, ja yhteiskuntaluokkaa keskeisemmiksi nousevat ikään perustuvat eronteot. Tulokset ovat laajalti aiemman kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden suuntaiset, mutta esimerkiksi kohtuullisen kulutuseetoksen korostuminen aineistossa kehittävän kulutuseetoksen sijaan voidaan nähdä suomalaisen kulutusyhteiskunnan erityispiirteenä. Lisäksi 2020-luvun lasten vanhemmat ovat kasvaneet teknologian parissa, mikä näkyy aineistossa muun muassa positiivisempana suhtautumisena lasten teknologian käyttöön. Tulosten perusteella toivotaan lasten omien näkemysten tuomista vahvemmin esiin lasten kulutusta koskevassa julkisessa keskustelussa.
-
(2024)Elämme aikakautta, jota määrittää yhä voimakkaammin uusliberalistinen talouspolitiikka ja talouskurin korostaminen. Hyvinvointivaltion leikkaukset osuvat usein heikommassa asemassa oleviin ihmisryhmiin kuten erityislapsiin ja heidän perheisiinsä. Erityislapset ja heidän perheensä ovat haavoittuvassa asemassa oleva ihmisryhmä, koska heidän hyvinvointinsa on riippuvainen erilaisista julkisista palveluista ja heille kohdennetuista taloudellisista tuista. Maisterintutkielmassani tarkastelen Leijonaemot ry:n perustajäsenien ja yhden perustajäsenen puolison omaelämänkerronnallisten kertomusten avulla tunteita, joita he ovat kokeneet kasvaessaan erityislapsen vanhemmaksi. Analysoin kertomuksia hyödyntämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jonka avulla kuvaan ja erittelen kertomuksien tunnekuvauksia. Tutkimuksessa hyödynnän yhteiskuntatieteellistä vammaistutkimusta ja sukupuolentutkimuksen kentillä muodostuneita teoreettisia avauksia tunteiden tutkimukseen yhteiskunnallisena ilmiönä. Monitieteellisen tutkimusotteen avulla kuvaan sitä, millä tavoin erityislasten vanhempien tunteet ovat yhteydessä yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin käsityksiin toivotunlaisesta kehollisesta toimintakyvystä. Maisterintutkielmani analyysissä muodostin kaksi pääkategoriaa: erityisyyden kohtaaminen ja erityinen hoiva. Erityisyyden kohtaaminen kuvaa sitä, millä tavoin tunteet muodostuvat erilaisissa kohtaamisissa ja vuorovaikutustilanteissa, joita määrittää lapsen erityisyys. Erityisen hoivan pääkategorian avulla puolestaan kuvaan tunteita, jotka muodostuvat erityislapsen tarvitseman erityisen hoivan järjestämisen ja toteuttamisen yhteydessä. Maisterintutkielmani lisää ymmärrystä tunteiden muodostumisesta yksilöllisyyttä, riippumattomuutta ja kehon toimintakykyä korostavassa uusliberalistis-ableistisessa ajassa. Lisäksi tutkimustulokseni kuvaavat erityislasten ja heidän perheidensä yksilöllisyyttä. Leijonaemot tuovat tarinoissaan esille, miten erityislapsen yksilölliset hoivan ja huolenpidon tarpeet määrittävät perheiden arkea ja leijonaemojen kokemia tunteita.
-
(2014)The target phenomenon of the study is the experiences of adoptive parenting and family life by those parents who has a child adopted from South Africa. The object of interest is the adoptive parenthood and the experience of the adoptive family's everyday life. In Finland the interest about international adoption is great. As a contact country, South Africa has steadily raised interest. My goal in this study together with the wide theory of adoptions and adoptive parents' personal experiences is to serve those parents who are considering participate to international adoption process and especially thinking to adopt a child from South Africa. The frame of reference of this research is qualitative and theory guiding. The theoretical background examines the nature of the adoption process, the various stages of the process, as well as jurisprudence and ethics through the process as part of the protection of children. The approach in this study is a narrative. I gathered the research data by writing quest for the adoptive parents. The data consists the total of the six subjective reports written by six adoptive parents whose children where born in South Africa. The study revealed how the adoption is a very strongly legal process which is closely linked to the authorities' actions. During the process of adoption, the adoptive applicants are required to make a number of informed choices. During this process related to every party – both children and parents – there are always present the changes, losses, and hopes. While examining and comparing the data it became clear how an adoptive parenting is pretty much the same as a biological parenthood. Despite this, the adoptive parenting is always at the same a time different and special. The challenges of the spectrum appears to be mostly: adoptive children with special needs and responding to those special needs, attachment relationship and sometimes in different ways racist encounters.
-
(2022)Lainsäädännölliset uudistukset ja myönteisempi asenneilmapiiri ovat mahdollistaneet yhä useammalle samaa sukupuolta olevalle parille yhteisen vanhemmuuden eri maissa. Myös Suomessa samaa sukupuolta olevien parien lapsiperheiden määrä on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Samalla on yleistynyt näiden perheiden kansainvälinen tutkimus, jossa on tarkasteltu muun muassa muuttuvia perhekäsityksiä, perhesuhteiden dynamiikkaa, parien lastenhankinnan keinoja ja esteitä sekä lasten hyvinvointia. Tutkimus on ollut pääasiassa laadullista. Tilastollisia tutkimuksia samaa sukupuolta olevien parien lastenhankinnasta on tehty vain yksittäisiä Pohjoismaissa, eikä yhtäkään Suomessa. Naisparien välisiä sosioekonomisia eroja lastenhankinnassa on tutkittu aiemmin vasta yhdessä tilastollisessa tutkimuksessa Ruotsissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää naisparien lastenhankintaa suomalaisella väestötason rekisteriaineistolla. Tutkimus kartoittaa naisparien ensimmäisen lapsen saantia rekisteröidyn parisuhteen ensimmäisen viiden vuoden aikana vuosien 2006–2010 ja 2011–2015 liittokohorteissa. Lastenhankintaa liitossa tarkastellaan koulutustaustan ja aiempien lasten olemassaolon mukaan. Lisäksi tutkimus tarkastelee, millä juridisella menettelyllä ja kuinka pian lapsen syntymän jälkeen lapsen biologisen äidin naispuolinen puoliso on vahvistanut vanhemmuutensa lapseen. Tutkimuksen aineistoina on Tilastokeskuksen perhetilastoista kootut kaksi naisparien rekisteriaineistoa, ja yksi eri sukupuolta olevien avioparien rekisteriaineisto, johon naisparien tuloksia verrataan. Menetelminä käytetään Kaplan-Meier-estimaattia ja Coxin suhteellisten vaarojen mallia. Tutkimuksen mukaan naisparien todennäköisyys saada lapsi rekisteröidyn parisuhteen ensimmäisen viiden vuoden aikana kasvoi liittokohorttien välillä. Molemmissa liittokohorteissa lapsen sai todennäköisimmin naispari, jonka osapuolista ainakin toinen oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Lastenhankinnassa oli eroja myös aiempien lasten olemassaolon mukaan. Lapsen sai kummassakin liittokohortissa todennäköisimmin naispari, jonka kummallakaan osapuolella ei ollut ennestään lasta. Vuoden 2020 lopun naisparien alaikäisistä lapsista valtaosa oli adoptoitu perheen sisällä. Sisäisen adoption mahdollistaneen lain voimaantulon jälkeen syntyneet lapset oli pääsääntöisesti adoptoitu alle vuoden ikäisinä, kun ennen lakia syntyneet lapset oli adoptoitu vanhempina. Suurin osa vuonna 2020 syntyneistä lapsista oli vahvistettu naisparien yhteisiksi äitiyslain perusteella. Lainsäädännön ja yhteiskunnallisen tuki- ja palvelujärjestelmän uudistusten suunnittelussa tulisi jatkaa naisparien lastenhankinnan mahdollisuuksien tukemista. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää parien yhdenvertaisuuteen etsimällä käytäntöjä, jotka parantaisivat myös matalammin koulutettujen parien mahdollisuuksia hankkia halutessaan lapsia.
-
(2015)The aim of this study was to through mothers stories deepen the understanding of how mothers had experienced the colic time period and how they had experienced the support in the situation. The theory in this thesis has a parental perspective and deals with subjects about the everyday life and the interaction in families with colicky infants and the support that is aimed at these families. On the basis of the theoretical frame of reference the following research issues were formulated: - How did mothers to colicky infants experience the colic time period? - How did mothers to colicky infants experience the interaction with the child? - How did mothers to colicky infants experience the support in the situation? Seven mothers to infants who had had colic participated in theme-centered interviews that took place in spring 2014. The results of the study show that the mothers experienced the colic time period and the interaction with an excessively crying child as burdening all though the mothers felt the attachment was normalized to this date. The support that is offered to parents with colicky infants was experienced as lacking by the mothers and therefore a development of both the information and the support provided is considered important.
-
(2017)Tämän pro gradun tutkimuskohteena ovat suomalaiset Etelä-Afrikasta lapsen adoptoineet vanhemmat. Työn lähtökohtana on ensinnäkin se, että adoptoidut kokevat Suomessa rodullistamista. Toinen lähtökohta on se, että adoptiodiskurssissa kannustetaan adoptiovanhempia pitämään lapsen taustaa ja kulttuuria mukana lapsen elämässä. Aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että kulttuurin merkitys perheessä kasvaa, mitä suurempi on lapsen ja vanhemman välinen ulkonäöllinen ero. Rodun ja kulttuurin kysmykset kietoutuvat siis yhteen. Tämän työn tarkoituksena on tutkia miten suomalaisissa adoptioperheissä käsitellään rotua ja kulttuuria. Tutkimuskysymykset ovat: millaisia jännitteitä adoptioperheen arjessa syntyy? Mitä suhtautumistapoja jännitteisiin vanhemmilla on? Työ sijoittuu adoptiotutkimuksen ja rodun tutkimuksen risteykseen. Yhdistän David H. Kirkin (1964) teorian adoptiovanhemmuudesta 2000–luvun kriittiseen adoptiotutkimukseen. Tutkimukset ja teoriat käsittelevät samaa asiaa: miten adoptiovanhemmat suhtautuvat itsensä ja lapsensa välisiin eroihin. Tämän lisäksi haen kriittistä pohjaa postkoloniaalista Pohjoismaisesta tutkimuksesta, joka auttaa sovittamaan pääosin Yhdysvaltalaisen adoptiotutkimuksen suomalaiseen kontekstiin. Aineisto muodostuu kymmenestä yksilöhaastattelusta, jotka toteutettiin kesällä 2016. Haastattelut ovat puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Aineiston järjestelemisessä käytettiin Coffeyn ja Atkinsonin (1996) koodauksen työkaluja. Analyysimenetelmänä oli teorialähtöinen sisällönanalyysi, johon sovellettiin Bente Halkierin (2011) analyyttisen yleistämisen työvälineitä. Keskeiset tulokset ovat, että perheeseen syntyy jännitteitä sekä kulttuurista että rodusta. Etelä-Afrikka on kaikkien perheiden elämässä jollain tasolla läsnä. Vanhemmat kuitenkin voivat kyseenalaistaa roolinsa eteläafrikkalaisen kulttuurin ylläpitäjinä. Perheen sisäinen erivärisyys aiheuttaa jännitteitä kodin sisällä ja ulkopuolella. Perhe ja lapsi kohtaavat arjessaan rasismia. Aineistosta muodostuu kolme suhtautumistapaa, joilla vanhemmat pyrkivät purkamaan näitä jännitteitä: tavallisuutta korostava, sensitiivinen ja monikulttuurinen suhtautumistapa. Ensimmäisessä pyritään minimoimaan lapsen ja vanhemman välisiä eroja, toisessa ne hyväksytään ja kolmannessa niitä korostetaan. Työn keskeiset johtopäätökset ovat, että ulkoiset paineet asettavat adoptioperheisiin jännitteitä, mutta adoptiovanhemmilla on erilaisia tapoja purkaa niitä. He käyttävät näitä suhtautumistapoja liukuvasti eri tilanteissa. Vanhempien toiminta mukailee pitkälti sitä, mitä adoptiodiskurssissa heiltä odotetaan. Keskeinen tapa käsitellä vanhemman ja lapsen välisiä eroja on tukeutua adoptiovertaisryhmään.
Now showing items 1-8 of 8