Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p4806"

Sort by: Order: Results:

  • ”Kerran reiveri, aina reiveri?” : konemusiikkikulttuuri helsinkiläisten 1990-luvulla mukaan tempautuneiden osallistujien elämänkulussa 
    Kokkonen, Roosa (2020)
    Tutkielma käsittelee sitä, miten helsinkiläiseen konemusiikkikulttuuriin osallistuminen on vaikuttanut 1990-luvulla siihen mukaan tempautuneiden elämänkulkuun. Konemusiikkikulttuurilla tarkoitetaan elektronisen tanssimusiikin, erityisesti teknon ja housen, ympärille rakentuneita yöelämäkäytäntöjä, jotka vakiintuivat Suomessa ja Helsingissä 1990-luvulla. Yhdysvalloista lähtöisin ollut musiikki ja sen ympärille Isossa-Britanniassa rakentunut juhlimiskulttuuri, jota kutsutaan ravekulttuuriksi, muodostivat kansainvälisesti massiivisen nuorisokulttuurisen ilmiön, joka jäi Helsingissä kuitenkin marginaaliseksi verrattuna perinteisempiin yöelämän muotoihin. Helsingissä ilmiön vakiintuminen liittyy 1980-luvun lopulla alkaneeseen laajempaan kaupunkikulttuurin murrokseen. Tutkielman taustana on kansainvälinen akateeminen keskustelu nuorisokulttuurisen osallistumisen ja ikääntymisen suhteesta. Tutkielma on laadullinen haastattelututkimus. Aineistona on seitsemän temaattista elämäntarinahaastattelua, joita analysoitiin elämänkulkuanalyysin tulkintakehyksessä. Haastateltaviksi valikoitiin sekä aktiivisesti kulttuurin luomiseen osallistuneita henkilöitä että säännöllisiä ja satunnaisempia klubeilla kävijöitä. Haastateltavien kertomuksista paikannettiin elämänkulkuanalyysin periaatteiden mukaisesti elämänkulkujen aikana toteutuneita positioita, siirtymiä, sosiaalisia verkostoja, käännekohtia, elämänkulkua mahdollisesti ohjanneita sisäisiä ajatuksia ja toiveita sekä historiallisen ajan ja paikan merkitystä haastateltavien elämänkulkuihin. Aineisto purettiin osiin ja koodattiin aineistolähteisen menetelmän, Grounded Theoryn, joustavia suuntaviivoja hyödyntäen. Haastatteluja lähestyttiin muistitietona, jossa olennaisia ovat haastateltavien kokemukset konemusiikkikulttuurista ja heidän itse elämälleen ja osallistumiselleen antamansa merkitykset. Tutkielman keskeinen tutkimustulos on, että konemusiikkikulttuuriin osallistuminen näyttäytyy haastateltavien elämänkuluissa käännekohtana. Konemusiikkikulttuuriin tutustuminen on määritellyt erityisesti DJ:nä ja tapahtumanjärjestäjänä toimineiden haastateltavien urapolkuja ja sosiaalisia verkostoja keskeisellä tavalla. Kulttuuriin osallistuminen näyttäytyy kuitenkin myös ns. yleisön elämänkuluissa esimerkiksi uravalintaa ohjanneena tekijänä sekä luovalla alalla työskentelevien haastateltavien työkulttuurissa. Haastateltavien konkreettinen osallistuminen konemusiikkitapahtumiin on esimerkiksi työelämän vaativuudesta ja vanhemmuudesta johtuen vähentynyt, mutta suurimmalla osalla se ei kuitenkaan ole jäänyt kokonaan pois. Suurella osalla haastateltavista konemusiikkikulttuuri toimii myös keskeisenä identiteettiä määrittävänä tekijänä. Konemusiikkikulttuuriin osallistumista ei kuitenkaan tule nähdä haastateltavien muusta elämästä irrallisena elementtinä, vaan elämänkulun kumuloituvuus huomioiden kaikki muutkin elämänkokemukset ovat vaikuttaneet haastateltavien tämänhetkiseen elämäntilanteeseen.
  • The Four Stages of a DIY Career : The Life Courses and Careers of Youth Culture Practitioners from Lepakkoluola and the Helsinki Scene of the Early 1980s 
    Hänninen, Juho (2019)
    A former warehouse and shelter for the homeless was occupied in Helsinki in 1979. The place became known as Lepakkoluola (‘Batcave’) and served as a central space for the Helsinki music, art and other youth culture scenes. For the following two decades, the space hosted a variety of culture. Some of the participants of the space’s early years grew with the space and developed lives and careers in the production of youth and other culture. Their life courses were constructed via their own agency without the help of particular training or other societal institutions. This thesis asks how participation in youth cultural practices has formed into a life-long career in culture. The so-called concept of DIY (‘do-it-yourself’) career is a recent opening in the research of youth culture and subcultures. Through this concept, the thesis reflects a growing academic interest in how youth culture participation relates to ageing. The central method of the study is life course analysis and its five principles: agency, accumulation, timing, linked lives and the historical time and place. The work treats the data produced by interviews as oral history, which emphasises the interviewees own experience of the events they relate. The data has been deconstructed and reconstructed with the help of grounded theory’s tools for coding, categorisation and explication. The primary data for this study is seven interviews by five interviewees. The secondary data is provided by two books books in which the voices of participants in Lepakkoluola and Radio City are heard. The study reveals that a DIY career is made up of four consequential life-course stages. The first stage, or ‘first contact’, happens during childhood and adolescence when the person becomes acquainted with youth culture and possibly with youth cultural practices. The second, or ‘immersion’, happens in emerging adulthood as the person begins to increasingly participate in youth culture while at the same time looking for their place in society. The third stage, or ‘realisation’ happens when the person gets a – more or less – fully-fledged and stable form of employment in the production of youth culture. In the fourth stage, ‘maintenance’, the person continues and maintains their life course based on the earlier stages.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO