Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "http://www.yso.fi/onto/yso/p6119"

Sort by: Order: Results:

  • Samaletdin, Yasmin (2018)
    Migration is becoming broader and more complex by the day. After the refugee crisis in 2015, the state policies revolving integration were revised in order to better meet the needs of the situation at hand. The revision lead to a strong focus on labour market integration, and consequently a narrower understanding of integration. Previous research shows that employment is the gateway to society, but at the same time it is widely acknowledged that sensing belonging is crucial for well-being, hence also a building block for integration. However, sensing belonging is constantly challenged due to migration. People move to Finland due to very different reasons, and also have different needs, therefore integration needs to be inspected from a broad perspective, taking into account various factors. Questions revolving what the objectives are with integration, and what it means for the individual as well as for the society are predominant when doing research on integration. The aim of this thesis is to place the immigrant in the centre of the discussion, to gain a deeper understanding of what is perceived as meaningful for integration and furthermore to investigate what value employment has within integration for the persons involved. The data was gathered during the spring of 2018, thematic in depth interviews were made with five informants, all of whom are first generation immigrants and have experience of working life in Finland. The results demonstrated that integration is a manifold process, that it was subjective and had a temporal connotation. A unanimous result showed that interactions with society, sensing belonging and employment are central for what is perceived as meaningful for integration. In regards to what the value of employment is within integration, a more shattered result was seen, central experiences were that employment gives financial security, purpose and daily routines. Furthermore, the result showed that perceptions of the value of employment were often loaded with faulty expectations that were not met in real life. The main result showed that employment was not a precondition for integration, neither was employment equal to integration, furthermore a differentiation between being employed and unemployed was far too easy to make, since today a lot of the benefits that a paid job gives can be found in other settings, for example through volunteer work. Despite this, financial security which only derives from a paid job was a precondition for all informants to be able to stay in Finland, and therefore employment was of great value for integration.
  • Pajari-Xiang, Laura (2021)
    The one-child policy of the People’s Republic of China created an entire generation of Chinese only-children, who have migrated abroad more often than any previous generation. However, despite the increased emigration, alongside the aging population, the Chinese elderly care system relies on the inputs of children. Therefore, there is a fundamental conflict between the filial intergenerational caregiving responsibilities and international migration processes, although some caregiving forms may be exchanged from a distance. This master’s thesis investigates how the Chinese first-generation only-child migrants who live in Finland experience caring for their parents in China. The research questions are: How do Chinese one-child transnational families practice transnational caregiving? What are the expectations and possibilities concerning caregiving? What are the elderly care arrangements like for the parents? The theoretical framework of this study consists of three dimensions of transnational caregiving: care circulation approach, transnational caregiving types, and the capacity, obligation, and negotiated commitment as factors that explain the practices of transnational caregiving. The research data consists of nine semi-structured interviews of Chinese migrants of the only-child generation. The analysis method is qualitative theory-guided content analysis. The results suggest that Chinese migrants and their parents practice transnational caregiving by exchanging emotional support. The migrants experience that their possibilities to provide care to their parents are limited. However, providing care is a cultural obligation. The future elderly care arrangements of the parents are unclear, which makes the situation stressful for the migrants. The situation is also frustrating as ideal options for arranging elderly care are lacking. If the migrants return to China to provide elderly care to their parents, they are forced to make sacrifices with their work and family. However, if they do not return to China, the alternative options of relying on institutional elderly care or hiring a maid or a nurse are not ideal either. Although the migrants value filial traditions, they desperately demand societal and policy changes that would allow them to plan the future elderly care of their parents. Based on the results, there is a demand for establishing more quality institutional elderly care services in China. There is also a need for the Finnish migration policy to allow family-based old-age migration, as some other countries do. Overall, in the current situation, the national policymaking in Finland and in China does not recognize the needs of transnational families and transnational caregivers.
  • Sveholm, Eevi (2021)
    Tutkielmassa identifioidaan Euroopan parlamentin täysistunnoissa käytettyjä argumentteja Turkin ja Euroopan unionin välisen pakolaissopimuksen puolustamiseksi ja vastustamiseksi vuosina 2015–2017. Taustalla on ajatus vuosien 2015–2016 pakolaiskriisin vauhdittamasta muutoksesta Euroopan unionin ja Turkin välisissä suhteissa. Tavoitteena on hahmottaa vähän tutkittua Euroopan parlamentin suhtautumista Turkkiin unionin kumppanina muuttoliikkeen kontekstissa. Aiemman kirjallisuuden avulla Turkin ja Euroopan unionin yhteiseen historiaan syvennytään tarkastelemalla Turkin matkaa EU:n jäsenkandidaatiksi. Lisäksi hahmotetaan Euroopan unionin aiempaa muuttoliikepolitiikkaa, pakolaissopimuksen ympärille muotoutunutta yhteistyötä Turkin kanssa sekä Euroopan parlamentin suhtautumista muuttoliikekysymyksiin. Aineistona on käytetty kahtatoista Euroopan parlamentin täysistuntoa, joista on teemoiteltu laadullisen sisällönanalyysin avulla kuusi yleisimpien argumenttien kategoriaa. Kategorioiksi on määritelty Turkin kaksoisrooli, eurooppalaiset arvot, vaihtokauppanarratiivi, laillisuuskysymys, muukalaisvihamielisyys sekä geopolitiikka. Tulokset toisintavat aiemman tutkimuksen näkökulmia, mutta tuovat lisäksi uutta tietoa Euroopan parlamentissa käydyistä keskusteluista. Euroopan parlamentissa nationalistiset ja muukalaisvihamieliset kannanotot korostuvat. Lisäksi sopimuksen virallisen aseman julkilausumana nähdään olevan vain keino kiertää vaatimus parlamentin hyväksynnälle. Argumenteista voidaan tunnistaa myös Turkin sisäiseen kehityskulkuun liittyviä ajallisia muutoksia. Huolimatta pakolaissopimusta vastustavien argumenttien määrästä, sopimus nautti laajaa kannatusta välttämättömänä keinona pakolaiskriisin ratkaisemiseksi. Tarkastelujakson loppua kohden Turkin sisäiseen kehitykseen alettiin kuitenkin suhtautua yhä kriittisemmin. Tutkielma osoittaa tarpeen laajemmalle ja systemaattisemmalle tutkimukselle Euroopan parlamentin asennoitumisesta Turkkia ja pakolaissopimusta kohtaan.
  • Sinisalo, Riina (2016)
    Tutkielman tavoitteena on tarkastella paikkoja niissä marokkolaistaustaisten kirjailijoiden espanjankielisissä kertomakirjallisuuden teksteissä, joissa esiintyy muuttoliikettä kuvaava matka. Tutkielman aiheen taustalla on Maghrebin alueen postkoloniaalinen espanjankielinen kirjallisuus, joka on toistaiseksi ollut varsin vähän tutkittu alue espanjankielisen kirjallisuuden piirissä. Tutkielmassa selvitetään, millaisia tässä kontekstissa esiintyvät kirjalliset paikat ovat, ja millainen suhde tekstien päähenkilöillä on kuvattuihin paikkoihin. Menetelmänä tutkielmassa käytetään ranskalaisen Bernard Westphalin kehittämää tieteenrajat ylittävää geokritiikkiä, ”la géocritique”, jonka teoreettinen tausta perustuu postmodernin liikkeen ajatuksiin ajan ja tilan muuttuneesta suhteesta sekä vertailevan kirjallisuudentutkimuksen viimeaikaisiin kysymyksiin. Teoreettinen viitekehys yhdistää näin vertailevan kirjallisuustieteen, postkolonialistisen kirjallisuuden ja kulttuurimaantieteen aloilla tehtyä tutkimusta. Metodin tukena tutkielmassa hyödynnetään lisäksi Mieke Balin narratologisen tutkimuksen mallia. Aineistona tutkimuksessa on käytetty kymmentä espanjankielistä tekstiä seitsemältä eri marokkolaistaustaiselta kirjoittajalta. Yksi korpuksen teksteistä on romaani ja loput ovat novelleja. Kaikissa aineiston teksteissä esiintyy muuttoliikettä kuvaava matka joko fyysisenä tai kuvitteellisena kokemuksena, ja sitä kuvataan tutkimuksessa termillä ”viaje migratorio”. Geokritiikin mallia noudattaen teksteistä on ensin poimittu niissä esiintyvät paikat, joita on sen jälkeen tutkittu niiden ympäröivään todellisuuteen liittyvien viittaussuhteidensa kautta. Toiseksi päähenkilöiden suhdetta löydettyihin paikkoihin on tutkittu heidän perspektiivejään ja tilaan liittyviä huomioitaan tarkastelemalla. Lisäksi tutkimuksessa on metodin mukaisesti huomioitu paikkojen mahdolliset intertekstuaaliset viittaukset sekä niiden kulttuurinen ja historiallinen kerrostuma, jotka vaikuttavat käsitykseemme paikoista. Tutkimuksessa havaittiin kaikkia geokriittisessä mallissa esiintyviä paikkojen viittaussuhteita, mutta muuttoliikettä kuvaavan matkan keskeiseksi elementiksi muodostuivat kuvitteelliset paikat, kuten unet, unelmat ja muistot, sekä fyysiset paikat, jotka saivat metaforisia ulottuvuuksia. Erityisesti meri ja Gibraltarin salmi esiintyvät teksteissä sekä yhdistävänä siltana että erottavana muurina. Lisäksi tutkimus osoittaa, että päähenkilöiden perspektiivi häilyy yhtäältä kotoisen tuttuuden ja toisaalta vieraan ja eksotisoivankin katseen välillä. Tätä näkökulmaa kuvaavat etenkin yksinäisyyden, poissulkemisen ja vieraantuneisuuden kokemukset. Päähenkilöiden suhde paikkoihin oli verkostomainen ja vaihtui ajan myötä. Tutkimuksessa päätellään, että ajan ja paikan suhde teksteissä on dynaaminen ja vaihteleva. Henkilöiden kokemukset paikoista ja heidän tilankäyttönsä paljastavat lisäksi muuttoliikettä kuvaavan matkan monimutkaisen ajallisen ja paikallisen ulottuvuuden sekä sen, että matka ei välttämättä koskaan pääty. Ennen kaikkea tällaisen matkan paikat osoittautuivat eräänlaiseksi kolmanneksi tilaksi, josta käsin päähenkilöt käsittelivät suhdettaan ympäröivään yhteiskuntaan, esittivät poliittista ja sosiaalista kritiikkiä sekä pohtivat monimutkaisia identiteettikysymyksiä. Tutkimuksesta voidaan yleisesti päätellä, että marokkolaistaustaiset kirjailijat osallistuvat omalta osaltaan Välimeren alueen ajankohtaisiin kysymyksiin sekä muuttoliikettä koskevaan keskusteluun yleensä. Heidän tekstinsä eivät mukaudu Marokon aluetta ja muuttoliikettä kuvaaviin yksipuolisiin tai yksinkertaistaviin selityksiin, vaan niissä esiintyy erilaisia vivahteita ja todellisuuksia, jotka herättävät lukijan pohtimaan myös omaa näkökulmaansa ja suhdettaan ympäröivään tilaan. Tutkimus tuo niin ikään esiin, miten espanjankielinen kirjallisuus ulottuu nykyään myös perinteisten valtiollisten rajojen ulkopuolelle, mikä haastaa omalta osaltaan käsitykset kansallisista kirjallisuuden kaanoneista.
  • Räsänen, Tatu Tapio (2021)
    Urbanization is one of the megatrends of our time. Urbanization means that the cities have become more substantial and more critical economic centers. City population had an increasing trend both in Stockholm and Helsinki for the years 1990–2019. Migration has been one of the factors driving this urbanization process. Increased attractivity of the urban housing leads to an increased demand for urban housing which affects the urban housing market dynamics. Stockholm and Helsinki, as metropolitan cities, had an increasing trend to the real house prices of the old apartments for most of the years 2005–2019. The primary purpose of the study is to test whether excess migration explains the real house prices. Moreover, the role of the real income per person, the real interest rate, the new apartment construction, and the unemployment rate for the house prices is examined. House prices are linked to the household wealth and the private consumption. Besides, the house prices affect people’s ability to move into new areas for receiving a new job. In the empirical part, the house price determinants for the old apartments are examined by adapting a two-stage least squares model for the panel data from Stockholm and Helsinki for the years 2005–2019. Overall, the observation period comprises a timeframe of almost the two first decades of the millennium era starting from the aftermath of the Tech bubble. Furthermore, this period includes the global financial crisis in the year 2008 and European debt crisis that began in the year 2010. The adapted data of the house prices, excess migration, real income per person, the new completed apartments, and the unemployment rate are on the municipality level data. The real interest rates are computed from the national level data from Sweden and Finland, except for the 6 months EURIBOR that is data from the euro area level. The data is provided by Valueguard, Statistics Sweden, Statistics Finland, OECD, and the City of Helsinki. The empirical results strongly indicate that the real interest rate and the real income per person affect the house prices of the old apartments in Stockholm and Helsinki in the years 2005–2019. However, the empirical results do not give a statistically significant estimate to the role of the excess migration to explaining the house prices. Furthermore, the estimates for the new completed apartments and the unemployment rate are statistically insignificant that hampers the analysis of for these determinants as explanatory variables for the house prices. The empirical findings about the role of the real income affecting the house prices are in line with the previous findings from the Swedish and Finnish housing markets. Moreover, the previous findings from the Finnish housing markets support the finding of the real interest rate affecting the house prices. The empirical findings underline the importance of the availability of the macroprudential tools for preventing a possible overheating of the housing markets at the low interest rate environment. Furthermore, the findings highlight the need to closely monitor the household indebtedness and the share of the household income that is used to the loan instalments. Furthermore, the results lead to ask, whether the housing markets are capable of supporting migration to these cities from the areas where the real income level is smaller compared with Stockholm and Helsinki for taking a job.
  • Kuitula, Mikko (2020)
    Tutkielma käsittelee suomalaisten siirtolaisuutta Kuolan niemimaalle ja kuolansuomalaisten historiaa niemimaan valtiollisen kolonisaatioprosessin alusta keisariajan loppuun vuosina eli vuosina 1858–1917. Tutkielmassa tarkastellaan miten, miksi ja milloin suomalaisten siirtolaisuus alkoi ja suomalainen asutus syntyi Kuolan niemimaalle sekä kuolansuomalaisten elämää ja oloja Luoteis-Venäjällä sekä niihin vaikuttaneita tekijöitä. Tutkielma jakautuu kahteen käsittelylukuun, joista ensimmäisessä tarkastellaan erityisesti suomalaisten siirtolaisuuden taustaa ja Kuolan niemimaan kolonisaatiota sekä suomalaissiirtolaisia, heidän lähtöalueitaan, muuttojaan ja lukumääräänsä. Tutkielman toisessa käsittelyluvussa tarkastellaan kuolansuomalaisten elämää ja elinkeinoja sekä hallinnollisia ja hengellisiä oloja heidän asumallaan alueella. Tutkielman liitteenä on esitetty reilun 4 000 kuolansuomalaisen tiedot sisältävä kuolansuomalaisten matrikkeli. Tutkielmassa on käytetty lähteinä Kuolan niemimaalla toimineiden luterilaisten pappien laatimia matka- ja toimintakertomuksia sekä eri viranomaisten arkistoissa säilyneitä aiheeseen liittyviä asiakirjoja, päätöksiä, kirjeenvaihtoa ja muistioita. Lisäksi lähteinä on käytetty myös eri aloilla toimineiden suomalaisten ja venäläisten kirjoittamia painettuja matkakertomuksia. Käytetty kirjallisuus muodostuu suomalaisesta, norjalaisesta ja venäläisestä tutkimuskirjallisuudesta. Suomalaisten siirtolaisuus alkoi 1850-luvun lopulla ja jatkui aina keisariajan loppumiseen saakka. Korkeimmillaan siirtolaisuus oli 1860–1880-luvuilla. Tutkielman tarkastelemana ajanjaksona Kuolan niemimaalle lähdettiin siirtolaiseksi ennen kaikkea Pohjois-Suomesta ja hakemaan parempaa elintasoa. Keisariajan loppuun mennessä Muurmannin rannalle ja Venäjän Lappiin syntyi kymmeniä kyliä, joissa asui yhteensä noin 1700 kuolansuomalaista. Muurmannin rannalla pääelinkeino oli kalastus, mutta kuolansuomalaiset harjoittivat myös maanviljelyä ja karjanhoitoa. Siirtolaisina suomalaisia pidettiin esimerkillisinä, vaikka he pitivätkin kiinni tiukasti kielestään, kulttuuristaan ja kotimaastaan. Haasteita kuolansuomalaisten elämälle aiheuttivat karujen olojen lisäksi heikko oikeudenhoito sekä venäläinen byrokratia ja viranomaisten kielteinen suhtautuminen ulkomaalaisiin siirtolaisiin. Kuolansuomalaiset ovat olleet pitkään monella tapaa historian unohtamia. Neuvostoliiton 1930-luvun poliittisten vainojen ja vuoden 1940 pakkosiirtojen seurauksena Kuolan niemimaan suomalainen yhteisö yksinkertaisesti katosi ja lakkasi olemasta. Tämä tutkielma päivittää ja korjaa aiemman tutkimuksen puutteita sekä täydentää kokonaisuutta kuolansuomalaisten varhaisemmasta historiasta.
  • Lappalainen, Oskari (2017)
    Tutkielma käsittelee 18-30-vuotiaiden Suomessa asuvien työnhakijoiden valmiutta muuttaa työn perässä. Erityisesti työnhakijoihin kohdistuvaa muuttohalukkuustutkimusta ei ole Suomessa aiemmin tehty. Aineistona on vuonna 2009 mol.fi-työnhakupalvelun kautta kerätty 18-30-vuotiaille työttömille tai työttömyyttä kokeneille nuorille suunnattu kyselyaineisto. Tutkielmassa tarkasteltiin vain vastaajia jotka ilmoittivat vastaushetkellä etsivänsä töitä. Lopulliseen analyysiin päätyi 603 vastaajaa. Analysimenetelmänä käytettiin logistista regressioanalyysiä. Analyysi suoritettiin neljälle hypoteettista muuttomatkaa kuvaavalle vastemuuttujalle sekä Suomen sisäistä muuttovalmiutta kuvaavalle summamuuttujalle. Selittävinä muuttujina käytettiin sukupuolta, ikää, koulutustasoa, yliopistokaupungissa asumista, ja kotitalouden muotoa. Tutkimuksen keskeisin tulos on se, että matala koulutus ja parisuhde, erityisesti jos vastaajalla on lapsia, vähensivät muuttovalmiutta voimakkaimmin ja järjestelmällisemmin. Tulokset vaihtelivat vastemuuttujan mukaan, mutta vähemmän koulutetut ja parisuhteessa olevat olivat noin kaksi kertaa todennäköisemmin haluttomia muuttamaan enemmän koulutettuihin ja yksi asuviin verrattuna. Myös sukupuoli ja asuinpaikka vaikuttivat muuttovalmiuteen, mutta eivät yhtä systemaattisesti. Naiset olivat miehiä valmiimpia muuttamaan, ja selkeimmin tämän vaikutus näkyi ulkomaille muuttamisen tapauksessa, jossa naiset olivat miehiä noin kaksi kertaa todennäköisemmin valmiita muuttamaan. Yliopistokaupunkien ulkopuolella asuvat olivat yliopistokaupungeissa asuvia vähemmän valmiita muuttamaan, mutta tämä tulos ei ollut kovinkaan vahva. Muuttovalmius laski hypoteettisen muuttomatkan kasvaessa. Valmius muuttaa ulkomaille poikkesi muista vastemuuttujista koulutuksen epälineaarisen yhteyden sekä sukupuolen ja asuinpaikan voimakkaan yhteyden perusteella. Tunnetekijöiden yhteyttä muuttovalmiuteen testattiin tutkimalla lähipiirissä koettua sosiaalista arvostusta kuvaavien muuttujien yhteyttä muuttovalmiuteen. Tunnetekijöitä kuvaavat muuttujat eivät kuitenkaan nousseet järjestelmällisesti tilastollisesti merkitseviksi. Koulutustason, perhemuodon ja sukupuolen yhteydet olivat linjassa aiempien muuttohalukkuus- ja muuttoliiketutkimusten kanssa. Yliopistokaupunkien ulkopuolella asuvien heikompi muuttovalmius taas ei. Monet muuttohalukkuuteen- ja liikkeeseen aiemmissa tutkimuksessa yhteydessä olleet muuttujat eivät olleet yhteydessä muuttovalmiuteen tässä tutkimuksessa. Iän yhteyden puuttuminen herättää kysymyksiä elämänkaarimallin ja muuttovalmiuden yhteyksistä. Työmarkkinastatuksen yhteydessä puuttuminen saattaa indikoida sitä, että työnhakijuus on työmarkkinastatusta tärkeämpi muuttovalmiuteen yhteydessä oleva tekijä.
  • Parikka, Tuomas (2017)
    Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka alueen sosiaalinen epäjärjestys vaikuttaa yksilön halukkuuteen muuttaa toiselle alueelle. Taustalla on hypoteesi siitä, että epäjärjestys toimii alueen sosioekonomisen koostumuksen naapurustomekanismina, joka vaikuttaa alueelta pois suuntautuvaan muuttohalukkuuteen. Tämä dynamiikka kytkeytyy keskusteluun Helsingin eriytymiskehityksestä, jonka on esitetty syventyneen viimeisen 25 vuoden aikana ja saaneen itseään tuottavia piirteitä muun muassa valikoivan muuttoliikkeen myötä. Tämä kehitys on jatkunut siitäkin huolimatta, että Helsingin kaupunkipolitiikka ja kaavoitus perustuvat pitkälti eriytymisen vastustamiseen tähtääviin toimenpiteisiin, kuten sosiaalisen sekoittamisen politiikkaan. Valikoiva muuttoliike voi heikentää huono-osaisen alueen asemaa entisestään. Tällöin naapuruston negatiiviset piirteet vaikuttavat siten, että alueen parempiosaiset asukkaat haluavat muuttaa pois. Se voi johtaa alueen keskimääräisen sosioekonomisen tason heikkenemiseen, mikä puolestaan voi vaikuttaa myös muun huono-osaisuuden ja sosiaalisten ongelmien alueelliseen keskittymiseen. Tällainen kehityssuunta on havaittu Helsingin sisäisessä eriytymiskehityksessä, mutta alueellisen epäjärjestyksen rooli on jäänyt avoimeksi. Tutkimuksen aineistona on Helsingin kaupunkitutkimuksen tutkimus- ja yhteistyöohjelman (Katumetro) kyselyaineisto vuodelta 2012. Aineistoon on yhdistetty rekisteriaineistoa Tilastokeskuksen ruututietokannasta. Käsittelen alueen sosioekonomisia ominaisuuksia sekä fyysistä rakennetta Helsingin kaupungin tietokeskuksen ylläpitämällä pienaluetasolla, mikä tarkoittaa sitä, että ruututason muuttujat on muunnettu vastaamaan kaupunginosamaista pienaluetasoa. Tutkimuksen päämenetelmä on logistinen regressioanalyysi, jonka avulla elaboroidaan sosiaalisen epäjärjestyksen vaikutusta muuttohalukkuuteen vakioimalla muita yhteyteen mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä. Tulosten perusteella sosiaalinen epäjärjestys selittää yksilön kokemaa muuttohalukkuutta toiselle alueelle erittäin merkitsevästi, kun alueen sosioekonomiset ominaisuudet, fyysinen rakenne, yksilölliset piirteet sekä vastaajan kokemat tekijät on vakioitu. Alueen sosioekonomisen tason selittämä muuttohalukkuus selittyy epäjärjestyksellä, mikä viittaa epäjärjestyksen olevan alueen sosioekonomisten piirteiden aikaansaama naapurustomekanismi, joka lisää asukkaan halukkuutta muuttaa alueelta pois. Tulos jatkaa teoreettisessa mielessä sosioekonomisen tason, epäjärjestyksen ja turvattomuuden linjaa muuttohalukkuudella. Tällöin alueen rakenteelliset piirteet sisäistyvät asukkaan epäjärjestyksen kokemuksessa ja vaikuttavat halukkuuteen muuttaa pois. Mikäli poismuuton voi aiempaan tutkimukseen tukeutuen olettaa valikoivan etupäässä sosioekonomisesti parempiosaisia asukkaita, voidaan arvioida, että sosiaalinen epäjärjestys toimii yhtenä alueiden eriytymiskehityksen itseään tuottavan kehän mekanismina. Samalla kun eriytymiskehitys syvenee muuttoliikkeen seurauksena, vaikuttaa siltä, että erityisesti huonosti toimeentulevat ovat halukkaita muuttamaan, mutta heillä on siihen vähiten mahdollisuuksia. Lisäksi he kokevat korostuneesti huono-osaisten alueiden lieveilmiöitä, kuten epäjärjestystä. On kuitenkin epäselvää missä määrin tämä on huono-osaisiin painottuva hyvinvointiongelma. Interaktiotarkastelun perusteella turvattomuutta kokevat lapsiperheet ovat erityisen halukkaita muuttamaan, mikä ilmentää alueen sosiaalisten ongelmien työntövaikutuksen vaikuttavan eri tavoin eri elämäntilanteessa oleviin asukkaisiin. Aiemman tutkimuksen perusteella sekä asumisihanteet että muuttomotiivit perustuvat rauhallisuuteen ja asunnon vaihdon tarpeeseen. Tämän tutkimuksen mukaan sosiaalinen epäjärjestys selittää alueelta pois suuntautuvaa muuttoa kuitenkin voimakkaammin kuin asunnon piirteisiin liittyvä tyytyväisyys. Helsinki on elänyt jo neljännesvuosisadan eriytymisen aikaa, eivätkä kaikki sen piirteet jäsenny ainoastaan taloudellisilla, hallinnollisilla tai poliittisilla seikoilla. Sosiaalisen epäjärjestyksen vaikutus muuttohalukkuuteen antaa aihetta pohtia myös sosiaalisten mekanismien roolia eriytymiskehityksessä.
  • Kivistö, Mette (2024)
    Tämä maisterintutkielma käsittelee Suomen ”vapaaehtoisen paluun” politiikkaa 2000-luvulla hallituksen dokumenttien kautta. Avustetusta vapaaehtoisesta paluusta on EU:n paluudirektiivin myötä tullut ensisijainen maastapoistojen toimeenpanon muoto, ja se nähdään usein kestävämpänä, turvallisempana ja inhimillisempänä vaihtoehtona pakkopalautuksille. Vapaaehtoista paluuta on kuitenkin tutkimuksessa ja julkisessa keskustelussa kritisoitu toimimattomuudesta ja erityisesti vapaaehtoisuuden puutteesta. Tilastojen valossa yhä pienempi osa maastapoistoista toteutuu vapaaehtoisen paluun kautta sen ensisijaisuudesta huolimatta. Koska kyseessä on vähän tutkittu ja ristiriitainen politiikan alue, tämän tutkielman tavoitteena on kartoittaa vapaaehtoisen paluun kehitystä Suomen ulkomaalaispolitiikassa. Kiinnostuksen kohteena ovat politiikan tavoitteet, perustelut, toimijat ja kohderyhmät sekä näissä tapahtuneet muutokset. Tutkimuskysymysten kautta muodostetaan katsaus politiikan kehitykseen 2000-luvulta 2020-luvulle. Akateemisessa tutkimuksessa Suomessa vapaaehtoista paluuta tarkastellaan usein laillisesta näkökulmasta, joten tässä tutkielmassa hyödynnetään kriittisen muuttoliiketutkimuksen ja karkotusten tutkimuksen teoreettista viitekehystä. Näissä teorioissa maastapoistot nähdään osana valtioiden pyrkimystä suojella suvereniteettiaan globaalissa maailmassa muuttoliikkeen hallinnan kautta. EU:n maahanmuutto- ja rajapolitiikat nähdään ”laittomuutta” tuottavana järjestelmänä, jotka vahvistavat kolonialistisia ja rodullisia valtasuhteita. Tutkielman metodologia pohjaa konstruktivistiseen tulkinnalliseen politiikan tutkimukseen ja dekolonialistiseen näkökulmaan. Aineisto koostuu 10 vapaaehtoista paluuta käsittelevästä politiikkadokumentista vuosilta 2001-2023 ja analyysimenetelmänä toimii teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tulokset on jaoteltu tutkimuskysymysten mukaisesti tavoitteisiin ja perusteluihin, toimijoihin sekä kohderyhmiin. Ne osoittavat, että vapaaehtoinen paluu on 2010-luvulle tultaessa sidottu yhä tiukemmin osaksi karkotuspolitiikkaa. Siinä missä 2000-luvun alussa keskeisenä tavoitteena oli pakolaisten oikeus palata, myöhemmin tavoitteeksi muodostui kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden mahdollisimman tehokkaat maastapoistot. Havainnot mukailevat muissa Euroopan maissa tehtyjä tutkimuksia aiheesta. Tulosten valossa vapaaehtoinen paluu näyttäytyy ristiriitaisena konseptina ja tavoitteissaan epäonnistuneelta politiikkatoimelta, joka kuitenkin tarjoaa valtiolle poliittisia, taloudellisia ja ideologisia hyötyjä oikeuttamalla erityisesti globaalin etelän maista tuleviin siirtolaisiin kohdistuvia pakkotoimia ja täydentämällä pakkopalautusten ongelmia ja puutteita. Tutkielman lopussa pohditaan, miten vapaaehtoisen paluun politiikan epäkohtiin voisi tarttua tulevaisuudessa niin, että palaajien poliittinen toimijuus ja kokemukset asetettaisiin keskiöön.