Browsing by discipline "Socialt arbete"
Now showing items 1-20 of 429
-
(2018)The 2010s have witnessed increasing political and public concern over child and family-related issues in Russia, with child welfare and family policy being elevated to the top of the state’s political agenda. The Russian conservative government has prioritised the protection of traditional family values and family as the mainstay of Russian society and thereupon introduced major policy and welfare reform programmes, one of which works towards deinstitutionalising the country’s entire child welfare system. Building upon the idea of every child’s right to a family, this child welfare reform aims at dismantling the existing system of institutional care for children, replacing placements in institutions with community and home-based, family-like forms of alternative care, including foster care. Service provider responsibilities are hence, being transferred from the state to private and third sector stakeholders operating in the field of child and family welfare. Among these agents providing alternative care are the so-called Children’s Villages. These Villages, as the name suggests, are largely NGO-run communities of foster families, caring for children left without parental care in a non-institutional setting. This thesis takes a range of Russian Children’s Villages as its case study in an attempt to investigate foster parents’ perceptions of parenting and thus shed light on the present-day development of the alternative care system in Russia. The aim is to bridge together bottom-up narratives and top-down political ideology via qualitative analysis of micro-level constructions of parenthood and government-promoted ideas on family. The ongoing process of deinstitutionalisation of child welfare in Russia provides the larger political context for our inquiry that fosters a social constructionist approach and, through thematic content analysis, seeks to answer the following research questions: How do foster parents perceive parenthood/parenting in the context of Russian Children’s Villages? How do their perceptions intersect with government-promoted ideas on family? The primary data consist of focus group and expert interviews with foster parents and child welfare professionals conducted on site in six Children’s Villages in Russia in 2017. The altogether nine interviews, with a total of 58 respondents have been conducted by two other researchers in the ‘A Child’s Right to a Family: Deinstitutionalisation of Child Welfare in Putin’s Russia’ research project that our thesis is also part of. Our findings suggest that parenting takes multiple, concurrent and reciprocal forms, whereby it is largely a cyclical process and a jointly constructed and negotiated experience in the social context of the Children’s Villages. The Villages and the individuals therein are not merely care deliverers assuming service provision responsibilities from the public sector, but they carry considerable innovate potential and valuable ideas on family and parenting vis-à-vis the desired development of systems of alternative care in today’s Russia. Yet, the political arena in Russia remains ambivalent, enabling and coercive at the same time, introducing policies that are often either contradictory or incompatible. Alongside ambitious liberal tendencies and reformist programmes we may observe illiberal and restrictive political and legislative processes that undermine the sustainable fruition of the more progressive reforms amid structures that hold onto authoritarian traditions. While the traditional value base of the conservative government fails to fully embrace the plurality of family systems in modern Russia, the family structures in the Children’s Villages demonstrate that family diversity is very much a contemporary reality in Russian society – and foster families one of its emerging forms.
-
(2014)Tavoitteena tällä tutkielmalla on tuottaa ja lisätä tietoa adoptoitujen lasten päätymisestä lastensuojelun asiakkaiksi. Tarkoituksena on tarkastella ja analysoida, mitkä psyko-sosiaaliset tekijät adoptoitujen lasten elämässä ovat johtaneet lastensuojelun asiakkuuteen. Tutkimuksen taustalla on Pelastakaa Lapset ry:ssä tehty havainto adoptoitujen lasten lastensuojelun asiakkuuksien lisääntymisestä. Etsin tutkielmalla vastauksia siihen miten lastensuojelun asiakkuus on alkanut ja millaisina adoptoitujen lasten lastensuojelun asiakkuuden alkamisen syyt näyttäytyvät. Teoreettisena viitekehyksenä on psykososiaalinen ja kiintymyssuhteeseen liittyvä tarkastelu, joka kohdistuu adoptoitujen lasten sosiaalisiin suhteisiin ja psyykkiseen kokemiseen. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat Pelastakaa Lapset ry:n sosiaalityöntekijät, joilla on ollut työn tai aiemman kokemuksen kautta tullutta tietoa näistä lapsista. Aineisto on kerätty viitenä ryhmähaastatteluna ja tulososuudessa on kyseessä sosiaalityöntekijöiden kollektiivinen näkemys asiasta. Analyysimenetelmänä on ollut aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimusaineistossa asiakkuudet ovat alkaneet monin eri tavoin; vanhempien oman, lastensuojelun ja ympäristöltä tulevan huolen perusteella. Lastensuojelun asiakkuuden alkaminen on monimuotoista. Joissakin tapauksissa huoli lapsesta ja perheestä on ilmaantunut melko nopeasti lapsen Suomeen tulon jälkeen. Joidenkin lasten kohdalla puolestaan koulunkäynnin aloitus ja murrosikä näyttävät liittyvän myös lastensuojelullisen huolen ajoittumiseen. Adoptoitujen lasten lastensuojeluprosesseissa on neljä keskeistä osa-aluetta, jotka näyttävät vaikuttavan osaltaan tutkimusaineistossa esiintyvien lasten lastensuojelun asiakkuuden syntyyn: 1) perheyhteisön vuorovaikutuksessa esiintyvät ongelmat 2) lapsen käytös- ja mielenterveysongelmat 3) adoptiovanhemman päihde- ja mielenterveysongelmat ja 4) adoptiovanhemman tai -vanhempien uupuminen ja pulassa oleminen. Adoptoitujen lasten lastensuojelun asiakkuuteen vaikuttavia psyko-sosiaalisia ongelmia ovat perheyhteisön vuorovaikutuksessa olevat ongelmat, jotka ensisijaisesti liittyivät adoptiovanhemmuuteen ja adoptiovanhempien kykyyn ymmärtää ja vastata lapsen tarpeisiin. Lastensuojelun asiakkaaksi tulleilla perheillä oli osittain alentunut kyky vastata lapsen tarpeisiin tunne- ja vuorovaikutustasolla. Adoptiovanhemmilla saattoi olla myös päihde- ja mielenterveysongelmia, jotka luonnollisesti heikensivät myös kykyä vastata lapsen tarpeisiin. Lastensuojelun asiakkuuteen päätyneillä adoptiolapsilla saattaa olla käytös- ja mielenterveysongelmia, jotka johtuvat yleensä adoptiolapsen menneisyydestä ja koetuista traumoista. Keskeistä näyttää olevan miten adoptiovanhempi pystyy hyväksymään menneisyyden osana lasta, puhumaan siitä lapsen kanssa ja hyväksymään ja näkemään lapsen oireilevan käyttäytymisen osana menneisyyden traumaa. Jos vanhempi ei kykene tähän ja saa riittävää tukea voi heillä olla suurempi riski uupua lapsen kanssa ja se voi johtaa haluun irtautua kokonaan lapsesta. Adoptiovanhemman myönteinen, avoin ja sensitiivinen suhtautuminen ja vuorovaikutus lapsen kanssa, voi siten ennustaa vahvempaa kiinnittymistä ja sitoutumista lapseen tulevaisuudessa.
-
(2012)Tutkielmassa tarkastellaan aikuissosiaalityötä asiakkaan näkökulmasta. Tutkimusaineistona on 19 asiakkaiden kirjoittamaa kirjoitusta aikuissosiaalityössä asioimisesta. Kirjoituksia analysoidaan diskurssianalyyttisen tekstin-tutkimuksen keinoin teksteinä, ei tapahtumien reaalisina kuvauksina. Kirjoitukset on kerätty kirjoituspyynnöllä kesän ja syksyn 2011 aikana, jolloin kirjoituspyyntöjä oli esillä muun muassa pääkaupunkiseudun sosiaaliasemien seinillä. Tutkimusmenetelmä pohjautuu sosiaalisen konstruktionismin tutkimusperinteeseen, jossa korostetaan kielen ja vuorovaikutuksen merkitystä sosiaalisen todellisuuden rakentajana. Kielenkäytön tutkiminen on tärkeää, sillä kielen avulla asioita käsitellään ja maailmaa merkityksellistetään. Tutkimusote paikantuu kriittisen diskurssianalyysin alueelle. Kriittiseksi tutkimusotteen tekee kiinnostus ihmisten arkeen, piilossa oleviin rakenteisiin ja valtakysymyksiin. Tutkimustehtävänä on ollut selvittää, miten ja mitä aikuissosiaalityöstä kirjoitettiin. Analyysi jakautuu kahteen osaan, retoriikan ja tematiikan analyyseihin. Retoriikan analyysissa huomio kiinnitetään tekstien retorisiin valintoihin, eli siihen, miten sosiaalityöstä kirjoitettiin. Siinä tarkastellaan asioiden nimeämistä, retorisia keinoja ja toimijuutta teksteissä. Tematiikan analyysissa tutkitaan puolestaan kirjoitusten teemoja, eli mitä aiheita ja teemoja teksteissä esiintyy. Teemoittelussa käytetään apuna temaattisen sisällön analyysin keinoja, pitäytyen kuitenkin tekstien tutkimisessa. Kirjoituksissa oli sekä positiivisia että negatiivisia kuvauksia sosiaalityöstä, mutta kokonaisuutena negatiivisuus oli kirjoituksissa enemmän esillä. Yksilölliseen palveluun ja huomioimiseen liittyvät asiat esiintyivät jokaisessa kirjoituksessa. Retoriset valinnat, kuten se, miten asioita nimetään, kuvastivat asiakkaiden alisteista asemaa sosiaali-työssä. Sosiaalityöntekijät kuvattiin liian usein valtaapitäviksi ja etäisiksi, ja usein heidät etäännytettiin myös tahoksi tai paikaksi, sosiaalitoimeksi. Kirjoituksissa ilmeni sosiaalityöntekijällä olevan valtaa sekä asiakkaan voimaannuttamiseen että lannistamiseen. Sosiaalityöntekijät kuvattiin asiointitilanteissa toimijoiksi, asiakkaat toiminnan kohteiksi. Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän yhdessä toimimista ei ilmennyt yhdessäkään kirjoituksessa. Kirjoittajien elämä näyttäytyy teksteissä köyhyyden ja muiden huolien kanssa kamppailemiselta, eikä sosiaalityössä asioiminen tuonut aina helpotusta näihin asioihin. Psykososiaalisen työn osuuden ja asiakkaista välittämisen olisi toivonut esiintyvän teksteissä enemmän. Yllättävää oli myös se, että asiakkaiden aktiivinen rooli ja asiakasosallisuus ei näyttäytynyt teksteissä lainkaan, vaikka se on aiheena paljon esillä tämän päivän sosiaalityön tutkimuksissa ja kehittämisessä. Sosiaalityön niukat resurssit selittävät osittain sen, ettei työntekijöillä ole mahdollisuutta työskennellä asiakkaiden kanssa yksilöllisesti.
-
(2011)Tämä tutkielma käsittelee kunnallisen aikuissosiaalityön työikäisten asiakkaiden kokemuksia ja toiveita sosiaalityön tuesta ja avusta ja yhteistyöstä sosiaalityöntekijän kanssa. Tutkimus on laadullinen. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla yksilöhaastatteluna Helsingin kaupungin sosiaaliviraston sosiaaliaseman asiakkaita, jotka olivat sosiaalityöntekijän asiakkaina sosiaalityöntekijöiden työn painottuessa muuhun kuin toimeentulotukityöhön. Lähestymistapa on kuvaileva ja tulkitseva. Keskeisiä lähteitä ovat esimerkiksi Kirsi Juhilan teos Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina (v. 2006) ja Kaarina Mönkkösen tutkimus Dialogisuus kommunikaationa ja suhteena (v. 2002) ja teos Vuorovaikutus – dialoginen asiakastyö (v. 2007). Asiakkaiden kokemukset tuesta ja avusta jäsentyivät neljäksi eri merkityskokonaisuudeksi, tuen muodoksi. Tuki näyttäytyi arjen sujumisen ja jäsentymisen tukemisena ja päihteettömän elämän tukemisena. Tuki oli myös aktivointia työn ja koulutuksen suuntaan sekä muuhun yhteisölliseen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Tuki näyttäytyi myös asianajona ja moniammatillisena tukena. Sosiaalityön toiminnallisilla ryhmillä sosiaalityöntekijän käyttäminä työmenetelminä oli merkitystä niin arjessa selviytymisen, päihteettömän elämän kuin yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen osallisuuden tukemisessa. Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän yhteistyö, asiakkaan kohtelu ja kokemukset saadusta tuesta ja avusta näyttäytyivät myönteisinä viime vuosien aikana. Asiakaslähtöinen, asiakkaan tilanteesta ja tarpeista lähtevä, asiakkaan omat näkemykset huomioiva, palvelu näytti hyvin pitkälle toteutuneen. Sosiaalityöntekijä nähtiin yleensä auttamishaluisena ja asiakasta ymmärtävänä ja sosiaalityöntekijältä myös toivottiin näitä asioita, samoin kuin asiakkaan puolella olemista, myötätuntoista asennetta ja yksilöllistä kohtelua. Asiakkaat kokivat sosiaalityöntekijän yleensä kuuntelevan heitä ja huomioivan heidän näkemyksensä omasta tilanteestaan. Asiakkaan kuuntelemista myös toivottiin. Asiakkaan ja työntekijän suhde näyttäytyi dialogisena suhteena. Sosiaalityöntekijää pidettiin rinnalla kulkijana, auttajana, asiakkaan palvelijana ja toivon ylläpitäjänä. Asiakassuhteen luottamuksellisuutta pidettiin tärkeänä. Sosiaalityö näyttäytyi lähes kaikilla suunnitelmallisena ja tavoitteellisena elämäntilanteen muutokseen tähtäävänä työskentelynä. Osalla työn painotus oli huolenpitotyössä. Yhteistyön onnistumista ja tuen saamista koettiin rajoittavan asiakkaasta itsestään johtuvat syyt ja juridishallinnollinen järjestelmä lakeineen ja ohjeineen. Asiakkaat näyttivät harjoittavan itsekontrollia eli yleensä hakivat sellaista tukea, etenkin taloudellista tukea, jota olettivat saavansa. Sosiaalityöntekijän toivottiin ottavan kantaa asioihin ja tuovan oman näkökulmansa keskusteluun, eli odotettiin dialogia ja työntekijän asiantuntemusta, jopa neuvoja. Toivottiin kokonaisvaltaista kohtaamista, missä näkyi tunnetason huomioimisen tärkeys asiatason lisäksi. Asiakkaan todellinen kyky muutokseen nousi esille asiana, joka sosiaalityössä tulisi huomioida. Asiakkaan tilanteen ymmärtämiseksi juuri tarvitaan yhteistyötä. Asiakkaan tukeminen toteutui asiakkaan ja sosiaalityöntekijän tapaamisissa ja muissa kohtaamisissa, mukaan lukien etuuksien myöntäminen. Tukeminen toteutui myös toiminnallisten ryhmien kautta ja moniammatillisena tukena.
-
(2017)Tutkielmassa tarkastellaan aikuissosiaalityön asiakkaiden kokemuksia sosiaalityöntekijän vallankäytöstä. Tavoitteena on kuvata, millaisissa vuorovaikutustilanteissa asiakkaat kokevat vallankäyttöä sosiaalityöntekijän puolelta ja minkälaisia vallankäytön muotoja on löydettävissä asiakkaiden kuvaamista vuorovaikutustilanteista. Tämän lisäksi tavoitteena on tuoda esiin, mitkä tekijät sosiaalityöntekijän toiminnassa vaikuttavat siihen, että asiakkaille syntyy kokemus vallankäytöstä ja millaisena asiakkaat kokevat sosiaalityöntekijän vallankäytön. Tutkielma on laadullinen ja taustalla vaikuttaa fenomenologis-hermeneuttinen tieteenfilosofinen lähestymistapa. Tutkielmaan haastateltiin kuutta Helsingin sosiaali- ja terveysviraston aikuissosiaalityön asiakasta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Asiakkaiden vallankäytön kokemukset ovat syntyneet aikuissosiaalityön kontekstissa. Eniten asiakkaat kokevat vallankäyttöä vuorovaikutustilanteissa, joissa toimeentulotukityö on ollut keskiössä. Vallankäytön muotoja aineistosta löytyi useita. Eniten aineistosta nousi esille harkintavalta, jota sosiaalityöntekijät käyttivät yleensä harkinnanvaraista toimeentulotukea myöntäessään. Lisäksi lakiin perustuvaa valtaa ja asiantuntijavaltaa löytyi tuloksista jonkin verran. Asiakkaiden kokemukset vallankäytöstä ovat sidoksissa siihen, miten asiakasta on kohdeltu vuorovaikutuksessa ja onko asiakkaalle syntynyt kokemusta tukemisesta. Se, miten asiakkaat kokevat vallankäytön on aina yksilöllistä ja tilanteeseen sidottua. Sosiaalityöntekijät ovat onnistuneet luomaan lähes aina yhdessä asiakkaan kanssa sellaisia vuorovaikutustilanteita, joissa kokemukset vallankäytöstä olivat positiivisia. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että vallankäyttö toimii lähes aina auttamisen välineenä, jolloin asiakkaan tilanteeseen saadaan muutosta. Ilman vallankäyttöä ei saataisi aikaan asiakkaiden elämässä muutoksia. Jatkotutkimusaiheena olisi hyvä tutkia aikuissosiaalityön toimintakäytännöissä olevia valtamekanismeja, jotka osallistavat tai syrjäyttävät asiakkaita. Ihmisten toimintavalmiuksiin vaikuttavat luonnollisesti erilaiset sosiaalitoimiston toimintakäytännöt, kuten työntekijöiden tavoitettavuus.
-
(2018)Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalialan ammattilaisten toimitilaa ja harkinnan käyttöä. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa siitä, miten sosiaalialan ammattilaiset käyttävät harkintavaltaansa arvioidessaan asiakkaidensa palveluntarpeita ja miten sosiaalialan ammattilaiset tulkitsevat toimitilaansa harkinnan suhteen. Kyseessä on laadullinen tutkimus. Tutkimus toteutettiin yhdessä Helsingin kaupungin aikuissosiaalityön toimipisteessä. Tutkimukseen osallistui kaksi aikuissosiaalityön tiimiä (joissa työskentelee yhteensä 21 sosiaalialan ammattilaista), jotka työskentelevät yli 30 vuotiaiden asiakkaiden kanssa. Tutkimuksen aineisto koostuu sosiaalialan ammattilaisten (sosiaaliohjaajat ja sosiaalityöntekijät) asiakkailleen tekemistä kirjallisista tilannearvioinneista sekä kahdesta fokusryhmähaastattelusta. Tilannearvioineissa sosiaalialan ammattilaiset määrittelevät asiakkaiden sosiaalihuoltolain mukaiset palveluntarpeet. Tilannearvioinnit analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Kirjallisissa tilannearvioinneissa sosiaalialan ammattilaisten käyttämä harkinta on aineiston perusteella jaettavissa neljään luokkaan: hoitokontakteihin, asumiseen, työllistymiseen ja taloudelliseen tukemiseen liittyvään harkintaan. Fokusryhmähaastattelujen pohjustukseksi tilannearviointien analyysin tulokset esiteltiin haastatteluihin osallistuneille sosiaalialan ammattilaisille. Fokusryhmähaastattelut analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa käytetty teoreettinen analyysimalli kostuu neljästä erilaisesta sosiaalityön toimintamallista, diagnostisoivasta, sanktioivasta, byrokraattisesta sekä osallistavasta sosiaalityön toimintamallista. Teoriaohjaavan analyysin perusteella aineistosta muodostuu viisi erilaista sosiaalityön toimintamallia, joiden puitteissa sosiaalialan ammattilaiset työskentelevät ja käyttävät harkintaa. Nämä viisi luokkaa ovat byrokraattinen sosiaalityön toimintamalli, osallistava sosiaalityön toimintamalli, sanktioiva sosiaalityön toimintamalli, huolenpito sosiaalityön toimintamallina sekä hiljainen vastarinta sosiaalityön toimintamallina. Tutkimusten tuloksista ilmenee sosiaalialan ammattilaisten omaksuvan eri asiakasryhmien kanssa erilaisia sosiaalityön toimintamalleja. Syrjäytyneiksi arvioitujen asiakkaiden kanssa sosiaalialan ammattilaiset työskentelevät ja käyttävät harkintaa kahdella eri tavalla. Osallistavassa sosiaalityön toimintamallissa työskentelyn ja harkinnan käytön tavoite on saada asiakas osalliseksi yhteiskuntaan. Hiljaisen vastarinnan sosiaalityön toimintamallissa työskentelyn ja harkinnan käytön tavoite on suojella asiakasta yhteiskunnan tarjoamilta aktivointitoimenpiteiltä ja kuntoutukselta. Sosiaalialan ammattilaiset käyttävät harkintaa byrokraattisen sosiaalityön toimintamallin mukaisesti työskennellessään kriisimajoitusta tarvitsevien asiakkaiden parissa. Byrokraattisen sosiaalityön toimintamallin elementit toteutuvat myös niiden asiakkaiden parissa, joiden ei arvioitu tarvitsevan lisäpalvelua. Asunnottomien asiakkaiden kanssa sosiaalialan ammattilaiset omaksuvat huolenpitoon perustuvan sosiaalityön toimintamallin. Työskentelyn tavoitteeksi muodostui asiakkaan ensisijaisen ongelman, eli asunnottomuuden hoitaminen sekä asiakkaasta huolehtiminen. Asumiseen liittyvissä kysymyksissä työskentely ja harkinnan käyttö on tulosten perusteella luonteeltaan sanktioivaa. Työskentelyn tavoitteena oli saada asiakkaat toimimaan yhteiskunnan normien mukaisesti, eli turvamaan oma asumisensa. Lapsiperheiden osalta tuloksista ilmenee, että sosiaalialan ammattilaiset kokevat lapsiperheiden olevan tietoisia siitä, että lainsäädäntö velvoittaa turvamaan lapsiperheen asumisen Tutkimuksen tulokset osoittavat sosiaalialan ammattilaisten käyttävän suhteellisen laajaa toimitilaa harkinnan suhteen. Toimitila harkintavallan suhteen ei kuitenkaan näyttäydy kaikissa tilanteissa yhtä suureena. Kun organisaatio edellytti sääntöjen tiukkaa noudattamista, kavensi se toimitilaa harkinnan suhteen. Yhteiskunnallisen ilmapiiri, ja ammatillinen status laajensivat sosiaalialan ammattilaisten toimitilaa. Toimitilaa supisti organisaation odotukset, vallan puute sekä epäselvä työnjako aikuissosiaalityön ja muiden toimijoiden välillä. Kustannustehokkuuden osalta tutkimuksen tulokset olivat ristiriitaisia. Kustannustehokkaalla toiminnalla oli sekä toimitilaa laajentavia, että kaventavia vaikutuksia.
-
(2014)Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus päihteistä toipumisen prosessista ja lastensuojelun tuesta tässä prosessissa. Aineisto muodostuu kolmen äidin tarinoista, jotka on kerätty elämänkerrallis-kerronnallisen haastattelun keinoin. Äidit kertoivat toipumisen prosessistaan ja lastensuojelun asiakkuudestaan toipumisen aikana. Haastatteluaineistossa on narratiivinen viitekehys. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä hyödyntäen. Jokainen kertomus on analysoitu ensin erikseen ja sitten yhdessä. Johdannon jälkeen esitellään lyhyesti lastensuojelun avohuollon sosiaalityötä. Tämän jälkeen käydään läpi päihteidenkäyttöä Suomessa yleisesti ja päihderiippuvuutta. Seuraava luku sisältää tutkimuksen tavoitteet. Tämän jälkeen esitellään tutkimuksen metodologiset lähtökohdat, haastateltavat ja haastattelujen analyysimenetelmä. Kertomusten analyysi luku on seuraavaksi. Kertomukset käsitellään ensin jokainen tarina erikseen ja myöhemmin yhdessä. Luvuissa kahdeksan ja yhdeksän esitetään toipumisen reittejä ja toipumista tukevia ja estäviä tekijöitä äitien kertomuksissa sekä lastensuojelun osuutta näissä. Tutkimus päättyy pohdinta lukuun. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että toipumisen reitit ovat yksilölliset ja tavat kokea toipumisen prosessi vaihtelevat. Tässä tutkimuksessa korostui äitiyden ja uskon merkitys äitien toipumista tukevina tekijöinä. Toipumista estävänä tekijöinä nousevat esiin lapsuuden vaikutukset, häpeä ja palveluiden riittämättömyys tai kohdentumisen vaikeus. Myös asiakkaan ja sosiaalityöntekijän kohtaamisella on vaikutuksensa toipumisessa. Asiakkaan kokemustiedon esiin nostaminen on tärkeää, jotta sosiaalityö voi vastata niihin moninaisiin tarpeisiin, joita yhteiskunnassa tämän ilmiön ympärille kietoutuu. Yksittäisten asiakkaiden kokemusten ja selviytymisen kautta on mahdollista saada tietoa myös sosiaalityön ammattilaisille kohtaamisiin haastavissakin asiakastilanteissa.
-
(2017)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan äitiyden kategorioita ja normeja suomalaisissa äitiysblogeissa arvojen ja normien viitekehyksessä. Median vaikutus äitiyden määrittelyssä on suuri. Äitiysblogit ovat verkossa olevia äitien pitämiä blogeja, joissa puhutaan äitiydestä mahdollisesti muiden aiheiden ohella. Tutkimuksen tarkoitus on saada selville, minkälaista äitiyden kuvaa äitiysblogeissa tuotetaan. Tämä auttaa ymmärtämään, minkälaista on olla äiti nykyaikana. Laadullisen tutkimukseni aineisto koostuu 31:stä äitiysblogien äitiyttä käsittelevästä kirjoituksesta, jotka on poimittu eri blogeista. Kirjoitukset on haettu internetistä Google-hakukoneen kautta hakusanoilla ”hyvä äiti” ja ”huono äiti”. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty kategoria-analyyysiä. Äitiysblogeista jäsentyi täydellisen äitiyden, riittävän äitiyden ja huonon äitiyden kategoriat. Kirjoittajat kokivat normiristiriitoja ja vaikeuksia tietää oikeaa tapaa. Täydellisen äitiyden odotukset kuvattiin blogeissa täydellisesti toimimisena. Blogeissa pyrittiin itse tuottamaan täydellinen äitiys äitiyden tunteiden ja toiminnan tasapainona. Riittävän hyvän äitiyden ulkopuolelta koetuissa odotuksissa äidin odotettiin olevan normaali, keskiverto. Kirjoittajien itse tuottivat normeja, joiden mukaan riittävän hyvä äitiys on järkevää valikointia eri tavoista ja äidin tunteita, etenkin rakkautta. Lisäksi äitiys kuvattiin lapsesta erillisenä ja apua tarvitsevana. Huono äitiys oli kuvattujen ulkoisten normien mukaan väärin toimimista. Itse tuotettujen normien mukaan huonous voi olla hetkellistä ja ei-haitallista, tai oikeaa huonoutta joka on haitallista. Hetkellinen huonous liitettiin tilanteisiin, joissa äiti on väsynyt tai haluaa ehkäistä väsymystä. Oikeasti huonoon äitiyteen liitettiin päihteiden käyttö, väkivalta ja lastensuojelun asiakkuus. Äitiyden kuva osoittautui monitahoiseksi ja monitasoiseksi. Äitiys esitettiin osin perinteisenä, osin modernina. Äitiyteen liittyy normi- ja arvoristiriitoja, mikä osittain aiheuttaa äideille paineita ja huonommuuden tunteita. Blogit aineistona antavat osittain siloitellun, osittain kärjistetyn kuvan äitiydestä ja äitien arjesta. Tutkielma tuottaa tietoa sosiaalityölle kulttuurisista käsityksistä ja arvoista, jotka vaikuttavat siihen miten äidit kokevat oman äitiytensä, sekä siihen miten sosiaalityön ammattilaiset voivat äidin ja perheen ongelmat kohdata ja määrittää.
-
(2012)Yhteiskunnassamme elää yhä voimakkaasti useita äitiyteen liittyviä myyttejä. Nämä myytit luovat kuvaa ihanneäidistä rajaten ulkopuolelleen äitiyteen osaltaan liittyvät, kielletyiksi mielletyt tunteet. Kiellettyjen tunteiden esille tuominen on yhteiskunnassamme vallitsevan kliseisen äitiyskäsityksen takia vaikeaa ja äidit jäävät tunteidensa kanssa helposti yksin. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on nostaa keskusteluun äitiyden toiseksi tarinaksi nimetty kertomus, kertomus joka elää omaa salattua tarinaansa äitimyytin takana. Tutkielman tarkoituksena on osaltaan kannustaa rehelliseen, kaunistelemattomaan äitiyspuheeseen ja edistää entistä avoimempaa ilmapiiriä äitiyskokemusten kohtaamisessa. Tutkimusaineiston keruu tapahtui syksyllä 2008 eri foorumeille jätetyn kirjoituspyynnön perusteella. Kirjoituspyynnössä pyydettiin äitejä kirjoittamaan kielteiseksi miellettävistä tunnekokemuksistaan sekä pohtimaan saadun avun riittävyyttä ja omaa selviytymiskokemustaan. Vastaukset pyydettiin lähettämään sähköpostitse tutkielmaa varten luotuun sähköpostiosoitteeseen. Tutkimusaineisto (N=13) analysoitiin kaksivaiheisesti sisällönanalyysin ja juonirakenneanalyysin keinoin. Tutkimuksen lähestymistapa on narratiivinen ja perustuu pääosin Vilma Hännisen (2000) esittämiin näkemyksiin tarinallisuudesta. Myös Eeva Jokisen (1996) tutkimus äitiyden omaelämänkerrallisista esityksistä on ollut tutkimuksen kannalta merkittävä lähdeteos. Sisällönanalyysin tuloksena tutkimusaineistosta muodostui seitsemän pääluokkaa kirjoittajien kokemista kielletyiksi miellettävistä tunteista: aggressiot, epätoivo ja masennus, ahdistus, häpeä, tunnottomuus, väsymys ja pelko. Juonirakenneanalyysi tuotti kaksi tyyppitarinaa, joiden juonenkulut poikkesivat toisistaan kirjoittajan subjektiivisen selviytymiskokemuksen ja puolison antaman tuen kannalta tarkasteltuina. Tutkimuksen johtopäätöksenä on että äitiyteen liittyy kiinteästi myös kielletyiksi miellettyjä tunnekokemuksia. Äitimyytti elää edelleen yhteiskunnassa voimakkaana joka osaltaan vaikeuttaa äitiyden haastavista tunnekokemuksista puhumista. Tutkimuksen toisena johtopäätöksenä on että puolisoiden antamalla tuella on yhteys äitien selviämiskokemukseen. Äitien tukeminen haastavan elämänvaiheen aikana edistää äitien jaksamista. Äitiyden toisen tarinan esiin nostaminen ja äitiystarinoiden rehellinen kohtaaminen voisivat vähentää äitien kokemaa henkistä tunnekuormaa. Ihanteista riisuttu äitiys madaltaisi äitien kynnystä hakea tarvittaessa apua ilman huonoksi äidiksi leimautumisen pelkoa ja näin lapsiperheiden ongelmiin voitaisiin puuttua ajoissa, ennen niiden syvenemistä.
-
(2015)The objective of my Master’s thesis was to examine how the Paltamo full employment trial, the Paltamo model, implemented in the years 2009–2013 affected the well-being of the employed. Another goal was to highlight the need for social work among the employed as well as the role of social work within the model, outlining the need for encouraging social work with the unemployed. My thesis is based on the contradiction between the starting point of the model and its implementation. This contradiction became clear to me during my internship at the National Institute for Health and Welfare (THL) in 2011. I participated in the assessment study into the Paltamo model and was able to observe the Paltamo model and the comprehensive and versatile assessment study closely. The objective of the Paltamo model was to employ all unemployed job seekers in the Paltamo municipality in the intermediate labour market. The model aimed to achieve wage contracts and rehabilitation as well as the prevention of marginalization. The purpose of the model was to offer the employed all labour, health and social services in one place, the Paltamo Työvoimatalo (the Paltamo labour building). The framework for my thesis is activation policy, in which social work has been given a significant role. Social work is closely bound to the activating system for the unemployed through legislation. Municipal social work and labour policy have been combined through active social and labour policy. My research questions were as follows: 1. How did the Paltamo model affect the well-being of the employed? 2. What kind of social work needs did the people employed in the Paltamo model have? 3. What was the significance of social work in the Paltamo model? My thesis is a qualitative study based on six themed interviews with a clerical employee with the Paltamo model and a social work professional working in the social welfare services of the Paltamo municipality. I analysed the material using content analysis. I used the Having, Loving and Being classification introduced by Erik Allardt to analyse the factors affecting well-being. According to my study, the Paltamo model affected the well-being of the unemployed both positively and negatively. The core factors that increased well-being in the model included employment, health care, communality and relationships. The well-being of the unemployed was diminished by the absence of meaningful work, the attitudes of the executive manager and the clerical staff at the beginning of the project as well as the lack of social welfare expertise and skills. The most important social work needs of the employed were proven to be procedures aimed at motivating and encouraging employees, especially for the young, as well as procedures aimed at solving complex, cumulative problems. Social work skills and expertise were not utilised in the implementation of the model, but social work was seen as external to the model, designed to repair the gaps in the model. Social work expertise is required in activating the unemployed in terms of motivating people, in creating social change. The motivation for the unemployed to be employed and make changes in their lives must come from within the unemployed themselves, and this requires social work expertise. Maintaining the capacity for work and rehabilitation among the unemployed are the central goals of the intermediate labour market. The intermediate labour market is supposed to be a temporary solution during the transition from unemployment to employment. However, being employed in the open market is not feasible for some of the unemployed people outside the labour market. They need different work opportunities outside the open labour market, which would allow for them to maintain and improve their well-being and enjoy an active life.
-
(2016)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan työttömiin nuoriin kohdistuneita aktivoimistoimenpiteitä sekä Työvoiman palvelukeskus Duurin nuorten kokemuksia työstä ja työttömyydestä. Lähtökohdat ovat osallistavan sosiaaliturvan nimissä suunnitellut muutokset suomalaisessa sosiaalipolitiikassa sekä vallitseva keskustelu vastikkeellisesta sosiaaliturvasta. Taustana on Manner-Euroopassa 1990-luvulta lähtien vallinnut suuntaus työttömien aktivointiohjelmien luomisessa sekä sosiaaliturvan muuttamisessa osittain vastikkeelliseksi. Tutkielmassa avataan osallistavan sosiaaliturvan käsitettä ja pohditaan sitä, miten se vaikuttaisi toteutuessaan työttömien aktivointiin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on aktiivinen työvoima- ja sosiaalipolitiikka, sekä osallistava sosiaaliturva ja vastikkeellisuus sisältäen aktiivisuuden ja osallisuuden käsitteet. Pro gradun tutkimuskysymykset ovat: 1) Millainen on työttömien nuorten arki? 2) Miten nuoret kokevat työllistymiseen tähtäävän aktivointiprosessin? 3) Millaisia näkemyksiä nuorilla on velvoittavasta työstä ja osallistavan sosiaaliturvan mallista? Toteutan tutkielmani kolmitasoisella makro-, meso- ja mikrotason rakenteella. Tutkielmassani yhteiskunnallinen ja politiikkataso näyttäytyy makrotasona, palvelutaso mesotasona ja asiakastaso mikrotasona. Tutkimusaineisto koostuu Helsingin työvoiman palvelukeskus Duurin kuuden 17–29-vuotiaan asiakasnuoren teemahaastatteluista sekä asiakastapaamisten aikana tehdyistä muistiinpanoista. Haastateltavat ovat osallistuneet kuntouttavan työtoiminnan ryhmiin. Laadullinen haastatteluaineisto ja muistiinpanot analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkielman tavoitteena on paikantaa sitä, miten aktivoivat työvoimapoliittiset toimenpiteet osallistavat ja aktivoivat työtöntä työnhakijaa työelämään ja yhteiskuntaan. Tutkielmassa selvitetään myös kuntouttavan työtoiminnan aktivointisuunnitelmaa ja sen merkitystä työttömälle työnhakijalle oikeuden ja velvollisuuden näkökulmasta. Mikrotason tarkastelu tuotti tietoa Duurin nuorten arjesta sekä työn ja työttömyyden kokemuksesta. Mesotason tarkastelu tuotti tietoa Duurin palvelukokonaisuudesta työttömien nuorten kohtaamana ja kokemuksista kuntouttavasta työtoiminnasta. Makrotason tarkastelu tuotti tietoa nuorten ajatuksista ja näkemyksistä osallistavan sosiaaliturvan mallia sekä vastikkeellista työtä kohtaan. Tulosten mukaan haastatellut työttömät nuoret kokivat aktivointisuunnitelman auttaneen heitä eteenpäin elämässään ja he kokivat tärkeäksi asiaksi sen, että Duurin yhteistyötahot olivat suunnittelussa mukana. Kuntouttava työtoiminta oli tuonut toivottua säännöllisyyttä päivärytmiin ja mielekästä sisältöä nuorten elämään. Nuoret kokivat työttömyyden turhauttavana ja olivat halukkaita työntekoon sekä opiskelemaan. Nuorten aiemmat palkkatyösuhteet olivat olleet lyhyitä määräaikaisia työsuhteita. Nuorten haastattelupuheessa nousi esille työpaikkojen vähyys avoimilla työmarkkinoilla. Osallistavan sosiaaliturvan mallin mukainen velvoittavuus ja vastikkeellisuus eivät nuorten mukaan lisäisi motivaatiota työtä kohtaan. Osallistavaan sosiaaliturvaan suhtauduttiin myönteisesti varsinkin silloin kun se sisälsi valinnanvapauden. Nuoret olivat valmiita tekemään kaikkensa saadakseen palkkatyötä. Haastateltujen nuorten mukaan osallistavan työn pitäisi olla sellaista, että siinä viihtyisi ja kehittyisi ihmisenä, myös valinnan mahdollisuus eri työtehtävien osalta nousi tärkeäksi kriteeriksi osallistumisessa. Makrotason aktivointitavoitteiden voi katsoa toteutuvan mesotason palveluissa ja mikrotasolla vahvistavan nuorten osallisuutta ja työelämäsuuntautumista, nuorten omilla ehdoilla. Kuntouttava työ ja koulutusväylien tarjoaminen nuorille on yhteiskuntaan osallistavana ja osattomuutta sekä syrjäytymistä ehkäisevänä toimintana kestävää sosiaalipolitiikkaa ja aktivointia.
-
(2016)Tutkielma käsittelee suomalaista aktivointipolitiikkaa ja vuonna 2001 voimaantullutta lakia kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001). Tavoitteena on muodostaa kuva aktivointipolitiikan taustalla vaikuttaneista ideologioista, arvoista ja kansainvälisestä keskustelusta. Lisäksi tavoitteena on yhteisöreaktion teorian kautta tarjota aktivointipolitiikan historialliseen tarkasteluun uudenlainen näkökulma ja lopulta löytää vastaus siihen, minkälaisena yhteisöreaktiona aktivointipolitiikka voidaan ymmärtää. Tutkielma on teoreettinen tutkimus, joka perustuu tutkimuskohteeseen perehtymiseen olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Tutkielman tarkastelu perustuu Michael Foucaultn historiallis-genealogiseen viitekehykseen. Edwin M. Lemertin yhteisöreaktion teoria (1967) toimii tutkielmassa 'ikkunana' aktivointipolitiikan tarkastelulle ja tutkielma rakentuu teorian käsitteiden mukaisesti. Tarkastelen, miten työttömän ja yhteiskunnan välinen suhde muodostuu ja mitä pidetään työikäisen kansalaisen normina. Analysoin, minkälainen muutos suomalaisessa kontrolli-ilmapiirissä tapahtui 1990-luvulla ja miten tämä muutos näyttäytyy suhteessa kansainväliseen hyvinvointireformin aatteeseen. Analyysin yhteydessä tulevat näkyviksi 2000-luvun vaihteessa vallalla olleet käsitykset työttömistä ja työttömyyden syistä. Lopuksi tarkastelen aktivointipolitiikkaa sosiaalityön työkäytäntönä kontrollin käsitteen näkökulmasta. Suomalaisessa yhteiskunnassa 1990-luvulla tapahtuneet kansantaloudelliset, poliittiset, kulttuuriset ja ideologiset muutokset vaikuttivat suoraan tai välillisesti siihen, miten työttömyyteen suhtauduttiin. Lama loi perusteen ja poliittisen tilan, joiden myötä suuntana on ollut 'sosiaaliturvalta töihin' -ajattelu ja keinoina etuuksien niukentaminen ja työhön aktivointi. Aktivointipolitiikka perustuu ajatukseen aktiivisesta kansalaisesta ja uskosta siihen, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Taustalla vaikuttavat niin New Public Management -reformin mukaiset ajatukset kuin keskustelu sosiaaliturvan kannustavuudesta, kannustinloukuista ja työttömän työmoraalista. Aktivointipolitiikan kehityksen voi tiivistäen kuvailla Lemertin yhteisöreaktion prosessin mukaisesti; ensin sosiaalinen ongelma (työttömyys) tiedostettiin, minkä jälkeen se herätti yhä voimakkaampia reaktioita, aluksi julkisena keskusteluna ja loppujen lopuksi lakina kuntouttavasta työtoiminnasta. Tutkielmassa 1990-luvun poliittinen murros näyttäytyy ennen kaikkea ideologisena ja poliittisena käänteenä, joka saattoi alkuun yhä käynnissä olevan prosessin, jolle on luonteenomaista yksilön ja valtion välisen suhteen uudenlainen määrittely. Aktivointipolitiikka ei ole onnistunut ratkaisemaan työttömyysongelmaa. Sitkeä rakenteellinen työttömyys on jäänyt jäljelle, vaikka uusia työpaikkoja on syntynyt runsaasti. Aktivointitoimien ongelmana on ollut, että suuri osuus kuntouttavasta työtoiminnasta on toteutettu tehtävissä, joihin henkilöä ei ole mahdollista palkata ja jotka eivät valmenna avoimille työmarkkinoille. Niin kauan kuin todellinen työpaikka puuttuu, aktivointi on turhaa ja pahimmassa tapauksessa suorastaan vahingollista. Vaarana on, että aktivointipolitiikan mukainen sosiaalityö johtaa kierteeseen, joka leimaa asiakkaan vajaakuntoiseksi, pahentaa taloudellisia vaikeuksia ja lisää asiakkaan ahdinkoa entisestään.
-
(2016)I den här studien har jag undersökt hemvårdspersonalens förhållningssätt gentemot äldre och alkohol, hur de uppfattar sin kunskap och roll när det kommer till äldre och alkohol, samt hur de ser på vården av äldre med alkoholproblem i framtiden. Syftet med studien är att skapa kunskap som kan vara till stöd för kommunerna att ge god och jämlik vård inom hemservicen, oberoende om klienterna har alkoholproblem eller inte. Fenomenografi utgör både forskningsansats och analysmetod eftersom det centrala i undersökningen är att studera uppfattningar, eller förhållningssätt som jag använder mig av i denna avhandling. Materialet till undersökningen består av tio (10) halvstrukturerade samtalsintervjuer med hemvårdspersonal från fyra olika kommuner i svenska Kust-Österbotten. Analysen gjordes som en materialbaserad fenomenografisk analys och jag fann sammanlagt sex övergripande beskrivningskategorier av hemvårdspersonalens syn på äldre och alkohol. Gällande personalens förhållningsätt gentemot äldre och alkohol fann jag två huvudkategorier och tretton underkategorier, som ger en mer ingående beskrivning av förhållningssätten, t.ex. att äldre får dricka alkohol så länge det är kontrollerade mängder. Gällande personalens förhållningssätt gentemot kunskap och deras roll när det kommer till äldre och alkohol kunde jag också identifiera två huvudkategorier, men i detta fall tio underkategorier, t.ex. att hemvårdspersonalen anser att de har tillräckligt med kunskap och redskap att ta hand om äldre med alkoholproblem så som det är idag. När det kom till hurudan syn hemvårdspersonalen har på vården av äldre med alkoholproblem i framtiden, fann jag en huvudkategori och fyra underkategorier, t.ex. så tror personalen att antalet äldre med alkoholproblem inom hemservicen bara kommer att öka.
-
(2011)Många äldre är med om en förändring i deras hemmiljö. Ofta sker denna förändring då den äldre inte klarar av att bo hemma längre. Jag är intresserad av hur äldre upplever denna förändring och om flytten påverkar känslan av att anpassa sig till ett nytt hem. Jag är också intresserad av att undersöka vad den omgivande miljön betyder för den äldre och om hurudana känslor ett miljöombyte väcker hos den äldre. Jag har undersökt detta genom att hålla en diskussionsgrupp för äldre som bor på det finskspråkiga, kommunala servicehuset i Östra centrum. Diskussionsgruppen träffades en gång i veckan under en tidsperiod på två månader. Fyra äldre deltog aktivt i diskussionsgruppen. Som forskningsmetod har jag använt mig av narrativa livsberättelser. Jag bad de äldre i diskussionsgruppen om skrivna livsberättelser. Som forskningsmaterial användes dessutom de äldres skrivna dikter och tankar, både nya men också gamla texter. Jag använde mig av narrativ analys enligt det paradigmatiska tänkandet. Jag fann sex olika huvudteman i mitt material: hemmets betydelse, miljöns betydelse, upplevelsen av att flytta till ett servicehus, sociala samverkan, vården och upplevelsen av ålderdom. De äldre i min undersökning uppgav att miljöns betydelse hade ökat för dem efter att de flyttade till servicehuset. De äldre uppskattade särskilt känslan av lugn och stillhet då de vistades ute i naturen. Hemmets betydelse hade däremot sjunkit totalt. Ingen av de äldre uppgav lägenheten på servicehuset vara ett hem för dem, utan främst använde de ordet rum. Upplevelsen av att flytta till servicehuset hade för dem flesta i diskussionsgruppen varit positiv. Det som de äldre uppgav att de längtade mest efter på servicehuset handlade förutom små konkreta saker främst om dagliga hemsysslor. De äldre kände sig också ensamma och en orsak till detta var att den sociala samverkan uppgavs vara mycket fattig på servicehuset. De viktigaste källorna som jag har använt i denna undersökning är doktorsavhandlingarna av Anni Vilkko, Omaelämänkerta kohtaamispaikkana. Naisen elämän kerronta ja luenta (1997) och Annukka Klemola, Omasta kodista hoitokotiin. Etnografia keskipohjalaisten vanhusten siirtymävaiheesta (2006). Jag har också utgått från Sinikka Hakonens Kirjoittaminen merkityksellistää elämää (2003).
-
(2017)Ikääntyvän väestön alkoholinkäyttöön on alettu kiinnittää huomiota erityisesti märäksi sukupolveksi kutsuttujen suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä. Tutkimusten mukaan alkoholin kulutus vanhemmissa ikäryhmissä on lisääntynyt samalla kun raittiiden osuus on laskenut. Kokonaiskulutuksen kasvaessa myös alkoholia ongelmallisesti käyttävien määrä lisääntyy. Laadullista tutkimusta tästä kohderyhmästä on vasta vähän. Tässä tutkielmassa tarkastellaan alkoholille annettuja merkityksiä elämäntapojen muutosta tavoittelevien yli 55-vuotiaiden henkilöiden näkökulmasta. Tavoitteena on selvittää, miten alkoholinkäytölle annetut merkitykset muuttuvat elämäntapamuutokseen motivoitumisen prosessissa. Lisäksi tarkastellaan muutokseen motivoivia ja muutoksessa tukevia tekijöitä. Tutkimuksen toimintaympäristönä on Kalliolan setlementin toteuttama ja Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n tukema kolmivuotinen hanke. Uusi alku -elämäntaparemontti on yli 55-vuotiaille alkoholia runsaasti käyttäville henkilöille suunnattu intensiivinen avokuntoutusjakso, joka koostuu terapeuttisista ryhmätapaamisista, ohjatusta liikunnasta ja yhteisöllisestä toiminnasta. Toimintamallilla tavoitellaan ikääntyvän väestön alkoholihaittojen vähentämistä ja elämänlaadun paranemista. Tutkimus nojaa fenomenologiseen tieteenfilosofiaan ja konstruktivistiseen tutkimustraditioon. Tutkimuksen teoreettis-käsitteellinen osuus rakentuu ikääntyvien alkoholinkäyttöä koskevan aiemman tutkimuksen sekä ongelmallisen alkoholisuhteen ja muutosprosessin tarkastelun varaan. Keskeisiä käsitteitä ovat alkoholi, ikääntyminen, elämäntapa ja merkitykset. Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa elämäntaparemonttiin osallistunutta henkilöä, joista viisi oli naisia ja kolme miestä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua narratiivista yksilöhaastattelua ja analyysissä sovellettiin temaattista narratiivista analyysitapaa pääosin aineistolähtöisesti. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Minkälaisia merkityksiä alkoholi saa haastateltavien kertomuksissa? 2) Mitkä tekijät ovat kannustaneet elämäntapamuutokseen ja tukeneet sen toteuttamisessa? Tulokseksi saatiin kuusi alkoholin merkityskategoriaa: hauskanpito, sosiaaliset tilanteet, rentoutuminen, lääke masennukseen ja ahdistukseen, potkua ja elämyksiä sekä oman tilan ottaminen. Nämä merkitykset kyseenalaistuivat muutosprosessin aikana. Muutokseen kannustaneita tekijöitä lähestyttiin uhkien ja mahdollisuuksien kautta. Uhkina koettiin runsaan juomisen aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset terveysriskit, ikääntyminen, tunne siitä, ettei ole enää oma itsensä, sekä lähipiirin palaute. Mahdollisuuksina koettiin vahvistuva itsearvostus ja halu pitää itsestä parempaa huolta, huomion kiinnittäminen elämänlaatuun ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä rehellisyys ja halu toimia toisin. Elämäntapamuutosta tukevat tekijät jaettiin neljään kategoriaan, joita olivat yhteys muihin ihmisiin, ammatillinen tuki, arjen rutiinit ja yksilölliset tekijät. Tulosten valossa elämäntapojen muutos on hidas prosessi, joka kytkeytyy merkitysten muuttumiseen. Narratiivisella ja fenomenologisella, ymmärtämiseen pyrkivällä otteella on muutoksessa tukemisessa tärkeä sija. Uusi alku -elämäntaparemontin kaltaiset matalan kynnyksen palvelut ovat erityisen tärkeitä ikääntyville päihteidenkäyttäjille.
-
(2015)I denna avhandling studeras de äldres talesätt kring alkoholkonsumtion på diskussionsspalt. Det som studeras är hur de äldre diskuterar alkoholkonsumtion bland äldre, när alkoholkonsumtion upplevs som ett problem, samt huruvida historiskt bundna förhållningssätt på alkohol förekommer. Som analysmetod används diskursanalys och som teoretisk utgångspunkt socialkonstruktivism. I studien analyseras diskussionskedjor från nätverksportalen Suomi24:s diskussionsspalter 60+, 70+, 80+ samt finlandssvenskar. Sammanlagt kunde sex olika diskurser spåras inom diskussionerna; hälsodiskurs, liberala alkoholkonsumtionens diskurs, kontrollkritisk diskurs, måttliga konsumtionens diskurs, samhällsdiskurs samt skamdiskurs. Alkoholkonsumtion upplevdes bland de äldre både som varje individs ensak men även som en fråga om moral, skam, samhällskostnader och hälsa. Inom diskurserna fans inte en klart starkare (ideologisk) diskurs, men bland de mest förekommande diskurserna var liberala alkoholkonsumtionens diskurs, kontrollkritiska diskursen, hälsodiskursen och skamdiskursen. Detta antyder att synen på alkoholkonsumtion fortfarande är motstridig bland de äldre.
-
(2013)Vuosina 1917–1922 Suomeen tuli Venäjän vallankumouksen seurauksena kymmeniä tuhansia pakolaisia. Näitä pakolaisia alkuaikoina avusti taloudellisesti lähinnä Amerikan Punainen Risti. Toukokuussa 1921 amerikkalaisten luovuttaessa varastonsa Suomen valtiolle perustettiin Viipuriin kyseisiä varastoja hoitamaan Amerikan Punaisen Ristin Varastojen Toimikunta. Kyseinen toimikunta toimi helmikuuhun 1922 asti. Amerikan Punaisen Ristin Varastojen Toimikunta oli Suomen valtion ensimmäinen valtakunnallinen pakolaisten auttamiseen erikoistunut organisaatio. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä seikat johtivat Amerikan Punaisen Ristin Varastojen Toimikunnan perustamiseen. Millaisia olivat toimikunnan tavoitteet, organisaatio, varastot ja toiminta? Millaisena toimikunnan työ näyttäytyi pakolaisten näkökulmasta? Miten toimikunta onnistui tehtävässään ja miksi se lakkautettiin? Tutkimuksen päälähteinä ovat Valtion Pakolaisavustuskeskuksen arkiston keskuskanslian ja sisäasiainministeriön arkistot Kansallisarkistossa. Lähteinä käytetään myös aiempia tutkimuksia ajan kokonaiskuvan ja Suomen varhaisen pakolaispolitiikan hahmottamisessa. Käytetty tutkimusmetodi on historiantutkimuksen lähdekritiikki eli alkuperäislähteiden ja muiden lähteiden kriittinen analysointi. Vasta itsenäistyneessä Suomessa oli enimmillään 33 000 pakolaista Venäjältä. Pakolaiset olivat inkeriläisiä, karjalaisia ja venäläisiä. Amerikan Punaisen Ristin Varastojen Toimikunta oli Suomessa yhdeksän kuukauden toimintansa ajan keskeinen tekijä maassa olevien tuhansien pakolaisten elintarvikehuollon turvaamisessa. Amerikan Punaisen Ristin luovuttaessa varastonsa Suomen valtiolle toukokuussa 1921 oli heidän toiveenaan varastojen jakaminen n. 2,5 kuukaudessa pakolaisille. Sisäasiainministeriön ohjeista toimikunta kuitenkin kiristi avustamisen reunaehtoja siten, että amerikkalaisten luovuttamat varastot kestivät huomattavasti pitempään. Vasta Vienan Karjalasta helmikuussa 1922 tullut suuri pakolaisvyöry pakotti Suomen valtion ottamaan keskeisemmän roolin pakolaishuollon rahoittamisessa. Amerikan Punaisen Ristin Varastojen Toimikunta toimi sisällissodan runtelemassa, köyhässä ja pahoin velkaantuneessa maassa pakolaishuollon keskeisenä turvaajana. Toimikunta kokosi ensimmäisenä hajanaiset avustusjärjestöt toimivaltansa alle. Tehtävässä auttoi Amerikan Punaisen Ristin luoma laaja elintarvikkeiden ja vaatteiden jakeluverkosto. Toimikunnan henkilöstö koostui eri pakolaisryhmistä tulleista ja suomalaisista vaivaishoidon ammattilaisista. Toimikunta joutui toimimaan hankalassa valintatilanteessa. Toimikuntaa säätelivät tiukkaan taloudenpitoon kehottavat sisäasiainministeriön ohjeistukset. Toisaalta Suomessa olevien pakolaisten olosuhteiden kurjuus ja inhimillinen hätä saivat toimikunnan tekemään parhaansa pakolaisten auttamiseksi. Tuon ajan oloissa toimikunnan voi katsoa täyttäneen tehtävänsä hyvin. Toimikunta oli yhtäältä säästeliäs viranomainen ja toisaalta merkittävä pakolaisten auttaja.
-
(2014)I föreliggande avhandling studeras om och hur det sociala arvet haft en roll i hur fyra arbetslösa ungdomars liv har utformat sig. Avhandlingen bygger på narrativa intervjuer med arbetslösa ungdomar och deras föräldrar i syfte att hitta eventuella spår av ett negativt och/eller av ett positivt socialt arv. Avhandlingens forskningsfrågor är följande; 1. Finns det likheter mellan ungdomarnas och föräldrarnas liv? Hur berättar de om sina liv? Kan man se spår av ett negativt och/eller av ett positivt socialt arv? 2. Hur ser de unga själva på sin situation? Vilka hinder ser de för en etablering på den öppna arbetsmarknaden; är det individuella eller strukturella orsaker? 3. Kan man upptäcka gemensamma bakgrundsfaktorer i ungdomarnas liv som kunde förklara deras nuvarande situation som arbetslös? Avhandlingens teoretiska referensram består i teorin om det sociala arvet och teorin om de sociala domänerna med särskild fokus på den psykobiografiska domänen. Avhandlingens metod består av ett kvalitativt tillvägagångssätt med speciell fokus på narrativ metod och analys. Materialet består av nio narrativa intervjuer eller livsberättelser som har analyserats genom en narrativ analys enligt ett läsningssätt som fokuserar på helhet-innehåll i enlighet med Lieblich, Tuval-Masciach och Zilber (1998). I avhandlingen konstateras att det positiva sociala arvet har varit framträdande i alla intervjupersoners liv medan det negativa sociala arvet inte haft en så synlig andel i hur intervjupersonernas liv har utformat sig. Ett förvånande forskningsresultat är att ingen av de fyra ungdomarnas arbetslöshet kan sägas vara ett resultat av ett negativt socialt arv utan det ligger andra orsaker bakom deras arbetslöshet. Ett annat forskningsresultat ger vid handen att en yrkesexamen inte är någon garanti för en etablering på den öppna arbetsmarknaden utan här behövs det vidare forskning om hur man kunde få ungdomarna och arbetsmarknaden närmare varandra. Forskningsresultaten ger vid handen att för de fyra ungdomarna utgjorde det största hindret för att få arbete i det faktum att det inte fanns arbete som motsvarade deras utbildning i den stad där de bodde. De hade med andra ord 'fel' utbildning. Om man ser till forskningsresultaten borde man i allt större grad fokusera på och lyfta fram det positiva sociala arvet och koncentrera sig på de goda långtgående effekterna av denna aspekt av det sociala arvet och inte enbart fokusera på det negativa sociala arvet. Genom att lyfta fram de goda sidorna i en persons liv och förstärka dessa får detta långtgående positiva effekter som kan överföras från en generation till en annan.
-
(2017)Vuonna 2015 uudistuneen sosiaalihuoltolain tavoitteena on siirtää lasten ja perheiden palveluiden painopistettä lastensuojelun erityispalveluista peruspalveluihin ja madaltaa lapsiperheiden kynnystä hakea apua. Ratkaisut siitä, tarvitseeko lapsi lastensuojelun tukitoimia, vai onko tarvittava tuki järjestettävissä muissa palveluissa, tehdään sosiaalihuoltolaissa määritetyllä lapsen palvelutarpeen arvioinnin jaksolla. Pro gradu -tutkielma selvittää, minkälaisia johtopäätöksiä ja perusteluita sosiaali-työntekijät esittävät lapsen ja perheen tilanteesta sekä tuen tarpeesta lasten palvelutarpeen arvioinnin kirjallisissa yhteenvedoissa. Tutkimus lähestyy aihetta argumentoinnin teorian näkökulmasta. Argumentoinnin teoriassa pyritään löytämään sisällöltään ja muodoltaan vakuuttavan argumentoinnin piirteitä ja analysoimaan esitettyjä argumentteja. Tutkimuksessa palvelutarpeen arvioinnin asiakirjat määritetään tekstigenreksi, jolla on ammattikielen tekstilajina yhteneväisiä tavoitteita ja piirteitä. Tutkimuksen aineisto muodostuu 23 lapsen palvelutarpeen arvioinnin kirjallisesta yhteenvedosta. Aineisto analysoitiin johtopäätösten osalta Fahnestockin ja Secorin stasis teoriaa ja sisällönanalyysia hyödyntäen. Perustelut analysoitiin Carl Wellmanin konduktiivisen argumentin teorian avulla. Sosiaalityöntekijät esittävät palvelutarpeen arvioinnin asiakirjoissa johtopäätöksiä lapsista, vanhemmista, perheen sisäisestä vuorovaikutuksesta sekä perheen tukiverkostoista. Pääpaino johtopäätöksissä on palveluihin ohjaamisessa. Vanhempia koskevissa johtopäätöksissä korostuvat arviot vanhemman emotionaalisesta suhtautumisesta lapseen sekä kyvystä ylläpitää turvallisuutta, säännöllistä arkea ja rajoja lapselle. Sosiaalityöntekijät esittävät johtopäätöksinä vanhemmille myös toimintaehdotuksia, joiden tavoitteena on vanhempien muutostarpeiden osoittaminen. Lapsista esitetään arvioita käytöksestä, persoo-nasta, ikätasoisesta kehityksestä ja ulkoisesta olemuksesta. Asiakirjatekstien johtopäätöksistä muodostuu lapsuutta ja vanhemmuutta normittavia kannanottoja. Sosiaalityöntekijät perustelevat tekemiään johtopäätöksiä tuomalla esiin sekä perhettä kuormittavia tekijöitä, että voimavaroja. Esitetyistä perusteluista on luettavissa lasten ja perheiden kanssa työskentelevän sosiaalityöntekijän jännitteinen rooli toisaalta lapsen edun ja oikeuksien puolustajana ja toisaalta vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön rakentajana. Sosiaalityöntekijät toimivat myös palvelujärjestelmän portinvartijoina palveluita myöntäen, mutta myös niitä eväten. Osa lapsista rajautuu lastensuojelun ja sosiaalihuollon asiakkuuden ulkopuolelle ja perheiden tuki jää näissä tapauksissa vanhempien oman toimintakyvyn ja muutosmotivaation varaan. Sosiaalityöntekijöiden argumentoinnissa painottuu asiakirjateksteissä vanhempien mielipiteen kunnioittaminen. Sosiaalityöntekijöiden argumenteista ei ole useinkaan eksplisiittisesti luettavissa, minkälaisia painoarvoja perheen tilanteen ongelmille ja toisaalta voimavaroille annettaan argumentoinnin prosessissa ja minkälaisen vaihtoehtojen punninnan perusteella tehtyyn ratkaisuun päädyttään. Tämä on sosiaalityön argumentoinnin keskeinen kehittämiskohde. Argumentoinnin laadun parantaminen on tärkeää, sillä ratkaisujen avoin perusteleminen ja muutostarpeiden eksplisiittinen nimeäminen lisäävät vanhempien ymmärrystä omasta tilanteestaan ja edesauttavat jatkotyöskentelyn tavoitteiden suunnittelua perheen kanssa. Eksplisiittinen perustelu mahdolllistaa myös tehtyjen ratkaisujen perusteluiden arvioinnin. Argumentoinnin teoria on käyttökelpoinen väline kirjallisen argumentoinnin laadun parantamiseen. Argumentin muotoilu voi toimia myös sosiaalityön-tekijän ammatillisen reflektoinnin ja kriittisen ajattelun välineenä sosiaalityön arjessa.
-
(2018)Seksityöntekijät kohtaavat väkivaltaa ja syrjintää kaikkialla maailmassa. Viime vuosina älypuhelimien ja internetin käyttö on yleistynyt nopeasti seksityöntekijöiden keskuudessa, mikä mahdollistaa erilaisten turvasovellusten kehittämisen heidän tarpeisiin soveltuviksi. Parhaimmillaan teknologian avulla on mahdollista edistää ihmisten hyvinvointia ja turvallisuutta globaalisti. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan seksityöntekijöille suunnatun mobiililaitteella toimivan turvasovelluksen kehittämisprosessia. Tutkimustehtävänä on analysoida, millaisia erityispiirteitä seksityöntekijöille suunnattuun turvasovelluksen kehittämiseen liittyy. Tutkimus on toteutettu Sosiaaliasema X:n alaisuudessa toimivan Artemiksen sateenvarjo -hankkeen yhteydessä. Sovellusprojektin tavoitteena on kehittää vertaisuuteen pohjautuva turvasovellus seksityöntekijöille. Sen suunnitteluun ja kehittämiseen on osallistunut Sosiaaliasema X:n lisäksi teknologia- ja sosiaalialan asiantuntijoita sekä seksityöntekijöitä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys kiinnittyy teknologian sosiaalisen muotoutumisen viitekehykseen, seksityön tutkimukseen sekä sellaiseen sosiaalityön tutkimukseen, jossa tarkastellaan teknologian kehittämistä sosiaalialalla. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa hyödynnetään etnografista tutkimusotetta. Tutkimuksen aineisto on tuotettu Artemiksen sateenvarjo -hankkeen yhteydessä vuosina 2017–2018. Hanke ja aineiston tuottaminen ulottuvat maantieteellisesti Suomeen ja Intiaan. Tutkimuksessa hyödynnetään aineistotriangulaatiota, jossa yhdistyvät teemahaastattelut, havainnointi, kyselylomakeaineisto sekä muu projektin ohessa tuotettu materiaali. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Ainutlaatuisen aineiston kautta etsitään vastauksia siihen, millaisia erityispiirteitä seksityöntekijöiden teknologian kehittämisprosessiin liittyy ja miten nämä erityispiirteet on huomioitu sovelluksen toteutuksessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että seksityöntekijöiden turvasovelluksen kehittämisprosessiin liittyvät erityispiirteet kytkeytyvät yhteistoiminnalliseen kehittämisprosessiin, seksityön toimintaympäristöön ja sovelluksen kansainväliseen käytettävyyteen sekä käyttäjäryhmään liittyviin erityispiirteisiin. Yhteistoiminnallisessa kehittämisprosessissa korostuvat sidosryhmien välinen yhteistoiminta, aktivismi ja vapaaehtoistoiminta sekä vuorovaikutteinen oppiminen. Seksityön toimintaympäristöön ja sovelluksen kansainväliseen käytettävyyteen liittyvät erityispiirteet nousevat esiin sovelluksen turvaratkaisussa, tietoturvassa ja anonymiteetissa, laitekantaan ja verkkoyhteyksiin liittyvissä kysymyksissä sekä vertaisturvassa. Käyttäjäryhmään liittyvät erityispiirteet kytkeytyivät käyttäjien kielitaitoon, luku- ja kirjoitustaidottomuuteen sekä mobiiliteknologian käyttötaitoihin.
Now showing items 1-20 of 429