Browsing by study line "Politiikka ja organisaatiot"
Now showing items 1-20 of 93
-
(2023)Suomen kansalaisaloiteinstituutio sai alkunsa maaliskuussa 2012 kansalaisaloitelain tultua voimaan. Kansalaisaloite on yksi suoran demokratian toimintamekanismeista, jolla kansalaiset pystyvät vaikuttamaan lainsäädäntöön. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat kansalaisaloitteen etenemiseen kampanjan alkutekijöistä aina valmiiksi lainsäädännöksi asti. Oma tutkimukseni on tapaustutkimus OmaTahto2020-kansalaisaloitteesta, jonka pyrkimyksenä oli uudistaa lähes 70 vuotta vanhaa aborttilainsäädäntöä. Kansalaisaloite hyväksyttiin osittain muutettuna lokakuussa 2022. Tutkimus perustuu yhteiskunnallisten liikkeiden teoriaan sekä uusinstitutionalistiseen teoriaan. Yhteiskunnallisten liikkeiden teoria auttaa ymmärtämään kansalaisaloitteen taustalla olleita resursseja sekä mobilisaatiota. Tutkimuksen toisen keskeisen teorian, uusinstitutionalismin, kautta pyritään puolestaan arvioimaan, miten yhteiskunnallisten liikkeiden sekä vakiintuneiden käytäntöjen ja instituutioiden vuorovaikutus käytännössä toimii. Laadullisen sisällönanalyysin avulla voidaan todeta, että kansalaisaloitteen menestymiseen vaaditaan paitsi sisällöllistä tarkkuutta ja asiantuntevuutta, myös taitavaa retoriikkaa ja affektiivisuutta eli tunnepitoisuutta. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että kansalaisaloite vaatii taustalleen kampanjasta vastaavaan organisaation tai kokonaisen organisaatiokoneiston. Tutkimukseni kansalaisaloitteen etuna oli myös sen ajankohtaisuus, joka on myös keskeinen kriteeri aloitteen merkityksellisyyttä punnittaessa. Tutkimus tuo uutta tietoa niin yhteiskunnallisten liikkeiden toiminnasta kuin kansalaisaloitteen menestymiseen vaadittavista tekijöistä. Tutkimuksessa keskitytään myös arvioimaan, sopiiko kansalaisaloite osaksi institutionalisoitunutta lainsäädäntömenettelyä.
-
(2022)Sortition – selecting representatives by drawing lots – has played a significant part in the history and development of democracy. When it comes to modern more representative variants of democracy, the custom of sortition has, however, fallen from grace and largely vanished from the main stage of democracy. But how well would it work in modern parliaments, compared to current practice of electing representatives? The thesis undertakes a task to simulate the main functions of a plural parliament in the case where there are no randomised representatives present, and in the case where randomised representatives are present – to different extents – and ultimately contrast them to solve this research question. The thesis takes on the research question with the method of constructing a rather simplistic model of a plural parliament and its functions, generating a metric of the hypothetical quality and volume of the legislation produced by the parliament. The model is run and re-run thousands of times as a so-called Mont Carlo simulation with few randomised and many fixed variables to produce overall results dataset of the simulations with different fractions of randomised legislators present in the parliament. The results dataset is ultimately subjected to an analysis of variance (ANOVA) to determine the likelihood of the different fractions of independent legislators producing legislation of different quantity and quality on average. The result of the conducted ANOVA is that the produced quantity and quality of legislation produced by different fractions of independent legislators very probably is not equal on average. Therefore, the quality and quantity of legislation seems to depend on the fraction of randomised legislators in a plural parliament. The quality and quantity of legislation is, further, higher on average in plural parliaments with a moderate number of randomised legislators than it is in a plural parliament where randomised legislators are not present. The thesis continues to conclude that – as the quality and quantity is on average higher with a moderate number of randomised legislators and as the true quality and quantity of the legislation is very probably not equal across the simulations – the quality and quantity of the legislation is higher with a moderate amount of sortition, i.e., randomised legislators present in a plural parliament. The thesis goes on to briefly discuss the ways the conditions of the model could be enabled in real-life and the best ways to achieve the results that the model points towards.
-
(2021)Viimeisten vuosikymmenien aikana aktiivisesta työvoimapolitiikasta on tullut tärkeä vertailevan hyvinvointivaltiotutkimuksen kysymys, kun kehittyneet hyvinvointivaltiot ovat toteuttaneet yhä enemmän reformeja työllisyyden kohentamiseksi. Siinä missä suuressa osassa tätä tutkimusta hyvinvointivaltioiden korostetaan kehittyvän kohti uusliberaalia aktivointityyliä, osoitetaan tässä tutkimuksessa kolmen hyvinvointimallien ideaalityyppeinä pidetyn tapauksen lähentyneen sosiaalidemokraattista aktivointilogiikkaa. Tutkimus rinnastuu teoreettisesti kahteen hyvinvointivaltioiden dynamiikkaa eri tavoin selittävään kirjallisuushaaraan. Näistä ensimmäisessä hyvinvointivaltioiden politiikkojen katsotaan säilyvän toisistaan erottuvina, koska niiden kehitystä ohjaa polkuriippuvuus ja muut hyvinvointivaltioiden vakautta aiheuttavat mekanismit. Toisen näkökulman mukaan näiden polkujen ja mekanismien merkitys on heikentynyt eri valtioille yhteisten haasteiden ja ylikansallisen poliittisen yhteistyön myötä. Tästä syystä eri maiden politiikkojen välisten erojen tulisi kaventua eli konvergoitua. Näitä oletuksia testataan tässä tutkimuksessa vertailemalla Ruotsin, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan aktiivisia työvoimapolitiikkoja vuosina 2013–2018 keskittyen niissä hyödynnettyihin aktivoinnin kannustimiin. Analyysi perustuu laadullisen LABREF-tietokannan aineistoon tapausmaiden toteuttamasta 41:stä aktiivisen työvoimapolitiikan reformista, jotka koodattiin kahdeksaan kannustinkategoriaan. Näitä kannustimia vertaillaan niin kutsuttua parilähestymistapaa hyödyntämällä sen määrittämiseksi, onko niiden käytössä havaittavissa maiden välisten erojen jatkumista, eriytymistä tai kaventumista. Kannustimien vertailussa tarkastellaan kahta ulottuvuutta: niiden läsnäoloa sekä lukumäärää. Tutkimuksen tulosten perusteella kaikki tapausmaat ovat hyödyntäneet pääosin kannustimia, jotka ovat linjassa niiden hyvinvointivaltiomallien perinnön kanssa. Tähän on kuitenkin merkittäviä poikkeuksia. Sekä Saksan että Yhdistyneen kuningaskunnan politiikoissa on hyödynnetty huomattavasti inhimillisen pääoman kehittämiseen tähtääviä kannustimia, jotka ovat linjassa sosiaalidemokraattisen aktivointilogiikan kanssa. Tapausmaiden välillä onkin havaittavissa osittaista konvergenssia kohti tätä kannustintyyppiä. Tapausmaiden toteuttamissa politiikoissa merkittävässä osassa ovat myös sekä työmarkkinoiden kysyntä- että tarjontapuoleen kohdistuvat kannustimet. Angloamerikkalaisista maista tutut työnhaun velvoittavuutta ja sanktioita kasvattavat kannustimet ovat sen sijaan merkittävässä osassa ainoastaan Yhdistyneen kuningaskunnan reformeissa, eikä niiden kasvavalle merkitykselle muodostu tukea tämän tutkimuksen viitekehyksessä. Kokonaisuutena tarkasteltuna tutkimuksessa ei löydetä viitteitä myöskään tapausmaiden kannustimien välisten erojen laaja-alaisesta kasvamisesta tai kaventumisesta, vaikka yksittäisten kannustimien kohdalla tällaisia kehityksiä esiintyy.
-
(2020)Tutkielma tarkastelee, laadullisen asennetutkimuksen menetelmän avulla, Euroopan parlamentin täysistuntokeskusteluissa esiin nousevaa argumentointia ja asennekäsityksiä keskusteluissa, jotka liittyvät seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin. Tutkimuksen aineistona on kolme Euroopan parlamentin täysistuntokeskustelua vuosilta 2017 ja 2019. Feministinen politiikan tutkimus toimii tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä, jossa esitellään eri feministisen ajattelun suuntauksia ja näiden näkemyksiä politiikan, sukupuolen, seksuaalisuuden ja kehon välisistä suhteista. Tutkielman aihe on ajankohtainen. Naisten oikeuksien heikentämispyrkimykset Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja globaalisti ovat heikentäneet seksuaalioikeuksien toteutumista kaikkialla maailmassa. Konservatiivisten liikkeiden voimistumisella on ollut vaikutusta myös Euroopan parlamentin politiikkaan ja päätöksentekoon. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että etenkin kysymys oikeudesta aborttiin, ehkäisyn saatavuus ja kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus jakaa Euroopan parlamentin eri ryhmät vastakkain. Vihreät ja vasemmistoryhmät kannattavat feminististä määritelmää ja ratkaisuja, kun taas radikaalit ja konservatiivinen oikeisto vastustavat näitä. Tämän tutkielman tuloksista voidaan todeta, että asenteet aborttioikeutta, vähemmistöjen oikeuksia ja seksuaalikasvatusta kohtaan jakaa Euroopan parlamentin jäsenet vastakkain. Näitä oikeuksia kannattavat parlamentin jäsenet (EPP, S&D, ALDE, GUE/NGL, RE, Vihreät/ALE) argumentoivat ihmisoikeuksien ja yksilön vapauden kautta, jonka lisäksi nämä tunnistavat seksuaalisuuden, sukupuoli-identiteetin ja sosiaalisen sukupuolen (engl. gender) merkityksen yksilön kehitykselle ja hyvinvoinnille. Vastustavat parlamentin jäsenet (EKR, ID, EFDD, EPP) argumentoivat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja syntymättömän lapsen oikeuksiin vedoten. Näiden puheenvuorojen esittäjät arvottavat perinteisiä perhe- ja sukupuolirooleja sekä biologisen sukupuolen (engl. sex) merkitystä. Yksittäiset EPP-ryhmään kuuluvat parlamentin jäsenet poikkeavat ryhmän linjasta kaikissa keskusteluissa, kun taas muihin ryhmiin kuuluvien parlamentin jäsenten esittämät yksittäiset puheenvuorot ovat ryhmäpuheenvuorojen kanssa linjassa. Analyysin tuloksista nousee lisäksi esiin, että puheenvuoroissa korostuu kaksijakoinen sukupuolikäsitys ja naisidentiteetti rakentuu pitkälti valkoisen, keskiluokkaisen, heteroseksuaalisen naiskäsitteeseen ympärille. Sukupuolen moninaisuutta ja muita sosiaalisia kategorioita ei oteta tarpeeksi huomioon keskusteluissa. Useat parlamentin jäsenet tarkastelevat naisia yhtenäisenä ryhmänä, mikä häivyttää näkyvistä marginaaliryhmät ja erilaiset kokemukset. Vaikka argumentaatiota käytiin puolesta ja vastaan, voidaan todeta, että yleinen asenne seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia kohtaan on myönteinen. Huomattavasti suurempi osa parlamentin jäsenistä kannattaa näiden oikeuksien toteutumista ja tunnustaa näiden oikeuksien merkityksen yksilön kehitykselle ja hyvinvoinnille.
-
(2023)Arktisen alueen strateginen merkitys on kasvanut huomattavasti 2000-luvulla. Alueeseen vaikuttavat suuret globaalit kehityskulut, kuten ilmastonmuutos, suurvaltojen väliset jännitteet, kyberturvallisuuskysymykset ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022. Arktinen alue on Euroopan unionille kriittinen huoltovarmuuden takaaja ja keskeinen strateginen alue unionin pohjoisessa puolustuksessa. Arktisena valtiona ja Euroopan unionin jäsenvaltiona arktisen alueen kehityskuluilla on kriittinen vaikutus myös Suomen sisäisen turvallisuuteen. Tämä tutkielma selvittää arktisen alueen turvallisuusympäristön muutosta kriittisen geopolitiikan näkökulmasta. Muutosta tarkastellaan suhteessa Venäjän suorittamaan laittomaan Krimin niemimaan miehitykseen Ukrainassa ja sen liittämiseen osaksi itseään vuonna 2014. Aineisto koostuu Suomen Valtioneuvoston arktisen politiikan strategioista vuosilta 2010–2021 sekä Euroopan unionin arktiseen alueeseen liittyvistä asiakirjoista vuosilta 2008–2021. Tutkimusmenetelmänä käytettään Norman Faircloughn kriittistä diskurssianalyysiä. Analyysiprosessi oli kolmivaiheinen ja työkaluna aineiston hallinnassa käytettiin Atlas.TI- järjestelmää. Ensin aineisto luettiin läpi kertaalleen, toisella lukukerralla aineistoon koodattiin usein toistuvia teemoja ja kolmannessa vaiheessa näiden teemojen pohjalta muodostettiin aineistosta esiin nousevat diskurssit. Kriittisen diskurssianalyysin tuloksena muodostetaan neljä muuttuvaa diskurssia Suomen Valtioneuvoston asiakirjoista, jotka ovat ennen Krimin niemimaan miehitystä kansainvälisen yhteistyön diskurssi, sosiaalisen kestävän kehityksen diskurssi, ympäristön kestävän kehityksen diskurssi sekä diskurssi Suomesta arktisena osaajana ja liikekumppanina. Krimin niemimaan miehityksen jälkeiset Suomen Valtioneuvoston diskurssit ovat suurvaltakamppailun diskurssi, saamelaisten oikeuksien diskurssi, ilmastokriisin diskurssi sekä diskurssi Suomesta arktisena tiennäyttäjänä. Euroopan unionin asiakirjoista muodostetaan kolme muuttuvaa diskurssia, jotka ovat ennen Krimin niemimaan miehitystä kolmansien valtioiden intressien diskurssi, ympäristödiskurssi sekä diskurssi, joka kysyy, onko EU luonnollinen arktinen toimija. Krimin niemimaan miehityksen jälkeiset diskurssit ovat EU:n asiakirjoissa suurvaltakamppailun diskurssi, ilmastokriisin diskurssi sekä diskurssi EU:sta luonnollisena arktisena toimijana. Kriittisen geopolitiikan näkökulmasta analysoidaan diskurssien kautta hahmottuvia uhkakuvia arktisella alueella. Suomen Valtioneuvoston diskurssien kautta muodostuvat uhkakuvat ovat sotilaallinen konflikti, globaali ilmastokriisi, saamelaisten kulttuurillinen häviäminen sekä Suomen jääminen ulkopuolelle arktisesta yhteistyöstä. Euroopan unionin diskurssien kautta muodostuvat uhkakuvat ovat sotilaallinen konflikti, arktinen alue ilmastokriisin edistäjänä sekä EU:n jääminen ulkopuolelle arktisesta yhteistyöstä. Johtopäätöksenä todetaan, että Krimin niemimaan miehitys on vaikuttanut suoraan Suomen Valtioneuvoston kansainvälisen yhteistyön diskurssin muutokseen suurvaltakamppailun diskurssiksi sekä Euroopan unionin kolmansien valtioiden intressien diskurssin muutokseen suurvaltakamppailun diskurssiksi. Siten Krimin niemimaan miehitys ja Venäjän käymä sota Ukrainassa ovat nostaneet sotilaallisen konfliktin uhkakuvan keskiöön arktisella alueella. Tutkimus täydentää arktista aluetta koskevaa tutkimusta tuomalla uuden avauksen kentälle yhdistämällä Suomen Valtioneuvoston sekä Euroopan unionin arktisen politiikan asiakirjat yhden tutkimuksen alle.
-
(2020)Syftet med denna pro gradu -avhandling är att undersöka medborgares attityder till myndighetsövervakning. Avhandlingen undersöker hur medborgare förhåller sig till olika former av myndighetsövervakning samt vilka grupper av människor som är mer eller mindre accepterande till myndighetsövervakning. Det som undersöks är attityder till kameraövervakning på offentliga platser, myndigheters rätt till övervakning av e-post och annan information som utbyts över internet, samt attityder till myndigheters rätt att samla in information om vem som helst som bor i Finland utan att personen själv får veta om det. Logistiska regressioner görs på data av frågorna om myndighetsövervakning i European Values Study Svenskfinland 2018. Ur resultaten framkommer det att attityder gentemot de olika formerna av övervakning skiljer sig från varandra. Kameraövervakning är mest accepterat, medan en större skepsis kan urskiljas mot e-postövervakning och insamling av information utan samtycke. Därtill fastställs att äldre personer i regel är mer accepterande gentemot kamera- och e-postövervakning än de yngre. Det finns en skillnad mellan könen där kvinnor accepterar kameraövervakning i större utsträckning än män. Ur resultaten framkommer också att lägre utbildade är mer accepterande till e-postövervakning och myndigheternas rätt att samla information än högre utbildade. Institutionellt förtroende konstateras ha en signifikant effekt på inställningen till myndighetsövervakning, där de med högt institutionellt förtroende i större utsträckning accepterar internet- och e-postövervakningen samt att myndigheter samlar in information. Politisk orientering var den enda faktorn som gav signifikanta resultat på alla tre former av övervakning som i avhandlingen undersöktes. Där kunde konstateras att vänsterorienterade personer är mer kritiska till alla tre former av övervakning och informationsinsamling än högerorienterade.
-
(2023)Finland’s climate policy has become more ambitious. Since 2014, the first climate policy was adopted in 2015, climate funding has significantly increased and the goal in 2022 is to become a carbon neutral welfare state by 2035. All at once, a new wave of environmental actors, such as Extinction Rebellion and Fridays for Future have entered the policy scene. This Master’s Thesis investigates two possible mechanisms behind the policy change: the increase in the influence of environmental organizations and the changes in the beliefs of policy elites. Previous literature has pointed out that the Finnish ENGOs are relatively weaker than their counterparts in other policy sectors, weaker than other competing coalitions and weaker than in other comparable countries, while still being extremely radical in their views on climate change, indicating no co-optation to institutional logic. The ENGO coalition was found to be structurally included in the policymaking but was assessed the least influential of all coalitions. Thus, in the changed policy context, the following hypothesis is examined: ENGOs occupy more power in the climate policy network in 2020 than in 2014. The Finnish policy network has been found to be conflictual due to discrepancy in policy core beliefs among the policy actors, as well as historical emphasis on industry interest. The Finnish climate policy has been hindered by Tripartite coalition that prioritises economic values. Research has pointed out that influence attribution is a prompt proxy for policy influence. Thus, the second hypothesis states: The most powerful actors in the network have shifted in their views towards pro-mitigation over time. The research is carried out through utilizing data collected by COMPON- research group, analysing ENGO centralities, influence attribution and a composite measure for policy core beliefs. The results support the first hypothesis only partially. The ENGOs affiliations remain somewhat similar over time. Conventional ENGOs remained at the centre of the network, whereas the contentious ENGOs occupy outskirts of the network. However, more ENGOs report being included in the policy process in 2020 than 2014. Aligned with previous knowledge about ENGO influence, inclusion in the policy process is the most important factor behind successful influencing. The second hypothesis is supported by the results: a shift in policy core beliefs towards pro-mitigation has occurred among the policy elite, i.e., the central policy actors. Regardless of the corporate actors’ increased emphasis on economic values, there is an increased consensus about the importance of climate change. The two mechanisms examined in this research do not constitute a comprehensive explanation of the change in Finnish climate policy, as other factors such as changes of governments evidently play a role. They are, however, an important part of the explanation: mainstreaming of climate values has occurred in the Finnish climate network, which undermines previously strong coalition structures that would hinder progress.
-
(2023)The so-called 2015 ‘European migrant crisis’ brought the systematic flaws of the Common European Asylum System to the forefront of public debate and the subject of sharing protection responsibilities has become one of the most divisive topics on the EU agenda in the past years. With prior attempts to allocate protection costs or asylum applications more fairly between the Member States, the lack of solidarity has previously dominated the debate around migration management. Announced in 2020, the European Commission’s New Pact on Migration and Asylum aims to reform the Union’s migration management by 2024. In this study, I analyze the Asylum and Migration Management Reform (AMMR), which is one of the New Pact’s legislative proposals. The significance of AMMR is in its attempt to replace the Dublin Regulation, which determines the Member State responsible for examining an asylum application. Based on this criteria of responsibility, certain Member States particularly on the Union’s borders became inundated with asylum claims as the first-entry countries back in 2015. Utilizing Ulrich Beck’s risk society theory as my framework, I examine the role of the ‘crisis’ in policymaking with an assumption that migration is constructed as a risk (policy problem) that requires measures of migration management (policy solution) in the examined proposal. By using Carol Bacchi’s What’s the Problem Represented to Be? (WPR) method, I analyze how migration and migration management are problematized in AMMR. This method is based on six interrelated questions that aim to answer: 1) what the ‘problem’ is represented to be, 2) what assumptions underlie this ‘problem’ representation, 3) how it came to be, 4) what is left unproblematic in it, 5) what effects are produced by it, and 6) where the ‘problem’ representation has been produced and how it could be challenged. Based on the analysis, I identify two ‘problem’ representations in the AMMR. There is a shift from the lack of solidarity to the lack of EU coordination ‘problem’ (1). With the assumption that there is political will to offer solidarity (Q2), the Commission’s role is to assess future situations of migratory pressure and coordinate support accordingly. With failed past attempts to re-define the criteria for determining responsibility, the move onto more choice-based solidarity measures is understandable (Q3). However, what is left unproblematic is whether the Member States will voluntarily provide a variety of solidarity measures, especially in the area of relocation of sharing costs (Q4). Because essential criteria for responsibility is preserved, we can expect future situations of migratory pressure in Member States on the Union’s borders and on popular migration routes (Q5). This dynamic will likely continue to polarize the subject of migration management. Without clear definitions for migratory pressure or expectations on sharing protection responsibilities, Member States are likely to disagree how to manage migration effectively (Q6). The lack of EU coordination ‘problem’ begins to widen the scope of migration management to external border protection, the fight against migrant smuggling, and forming partnerships with third countries for return and readmission of applicants. This in turn begins to shape migration as a risk (Q1), where irregular migration is presented to be an administrative burden to asylum systems. The focus on effective return procedure as a policy solution stems from the assumption that a significant number of applicants are not entitled to international protection (Q2), and insufficient return rates have been present in the Commission’s communications since the 2015 crisis (Q3). At the same time, there are varying recognition rates between Member States, appealed decisions, and a rise in more complex cases since 2015 (Q4). A general effect of this ‘problem’ representation is the growing suspicion towards applicants seeking international protection, particularly from countries of lower recognition rate (Q5). Unless protection standards are harmonized, an increase in the return of applicants could be called into question (Q6).
-
(2022)År 2019 demonstrerade unga runtom i världen på grund av klimatkrisen. Finland var inget undantag, även här demonstrerade de unga. Trots att det inte var första gången de unga demonstrerat så blev året speciellt för de ungas aktivitet inom klimatrörelsen på grund av den uppmärksamheten de ungas demonstrationer fick av medier. Syftet med studien är att identifiera de ramar som finns i de utvalda finska medierna och belysa dessa ramar med exempel ur mediernas texter. Meningen med studien är att svara på frågan vilka ramar som tydligt träder fram i dessa medier då de behandlar de ungas miljödemonstationer. Syftet är att kunna definiera de viktigaste ramarna samt kunna namnge dem och svara på vilka värderingar som ligger bakom dem. Som material för studien används artiklar ur tre nationella finska tidningar, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat samt Iltalehti, som behandlar de ungas miljödemonstrationer. En orsak till valet av dessa tidningar är att de har uppmärksammat de ungas klimatdemonstrationer i flera olika artiklar, vilket skapar en möjlighet att studera ramarna närmar och ger möjligheten att använda många olika artiklar som exempel i analysen. Som metod för studien har använts ramanalys, med hjälp av vilken materialet analyserats. Genom ramanalysen har det varit möjligt att hitta och identifiera de ramar som funnits i materialet. Den teoretiska referensramen har byggt på demokratiteori. Referensramen har även inkluderat teorier om deltagandedemokrati samt sociala rörelser. Demokratiteorierna har använts för att analysera ramarna samt skapa förståelse kring de ungas deltagande i demokratin genom demonstrationer samt mediernas uppfattning om de unga som en del av demokratin. I avhandlingen analyseras materialet från de utvalda tidningarna samt ges exempel på ställen i artiklarna där ramarna framkommer. I analysen identifieras och presenteras tre olika ramar. De unga som experter (ram 1), de unga som offer (ram 2) och de ungas deltagande som en del av demokratin (ram 3). Ramarna analyseras genom att granska artiklarna och deras innehåll. Som stöd för analysen av materialet används teori kring ramanalys samt teori om deltagandedemokrati. I analysen argumenteras det för att dessa tre ramar är specifikt framträdande och det pekas på de olika sätten som ramarna träder fram i texterna. I slutsatsen av avhandlingen kan konstateras att dessa tre ramar framträder tydligt i de utvalda mediernas artiklar. Dessa tre ramar kan även konstateras hänga ihop med deltagardemokratiska värderingar och kan alla konstateras hänga ihop med en positiv syn på de ungas deltagande i klimatdebatten.
-
(2020)Denna magistersavhandling studerar om det finns könsstereotyper bland de kandidater som ställde upp i riksdagsvalet i Finland år 2019. Med stereotyper menas i detta fall en generalisering av karaktärsdrag av en grupp, som inte tar i beaktande de individuella skillnaderna inom gruppen. Stereotyper är en kognitiv struktur som påverkar hur vi tar in och använder oss av information. Stereotyper hänger på det sättet ihop med diskriminering samt att stereotyper kan användas för att rättfärdiga diskriminering. Könsstereotyper kan leda till ojämlik representation och ojämlikt deltagande i politiken. Denna forskning är baserad på Riksdagskandidatundersökningen 2019. Forskningsfrågan som studeras är ”Finns det könsstereotyper bland politikerna i Finland? Vilka faktorer påverkar dessa antaganden?”. Utöver denna forskningsfråga studeras fem följande hypoteser: H1: Äldre personer har mera stereotyper än yngre. H2: Kandidater från högerpartier har mera stereotyper än kandidater från vänsterpartier. H3: Män har mera könsstereotyper än kvinnor. H4: Högutbildade har mindre stereotyper än lågutbildade. H5: Invalda i riksdagen har mindre stereotyper än icke invalda kandidater. Resultaten visar i likhet med teorin kring stereotyper och könsstereotyper samt tidigare forskningsresultat att det finns könsstereotyper bland riksdagskandidaterna i Finland och därmed i politiken. Det finns dock skillnader mellan könsstereotyper om policyområden samt karaktärsdrag. Resultaten för när vi studerar policyområde visade att tre av fem hypoteser är sanna. Det vill säga bland riksdagskandidaterna i Finlands riksdagsval år 2019 visade det sig att äldre har mera stereotyper än yngre samt att män har mera stereotyper än kvinnor. Utbildningsnivån bland kandidaterna är även det en påverkningsfaktor som tyder på att kandidater med högskoleutbildning har mindre stereotyper än de med lägre utbildningsnivå. Resultaten visar att kandidaterna från partierna Sannfinländarna, Centern och de små partierna som inte är representerade i riksdagen har mera stereotyper än de andra partiernas kandidater. Däremot är det anmärkningsvärt att ingen av de fem hypoteserna kunde konstateras signifikanta för karaktärsdrag.
-
(2023)Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, minkä johdosta Euroopan unioni määräsi Venäjälle sanktioita, joita on kuvailtu laajimmiksi koko unionin historiassa. Pakotteet vaativat jokaisen unionin jäsenmaan hyväksynnän, joten ajankohtaisten tapahtumien valossa on jäsenmaiden roolia EU:n sanktiopolitiikassa erityisen tärkeää ymmärtää. Tutkielmassa keskitytään EU:n jäsenmaista Puolaan ja Unkariin. Maat on nähty liittolaisina EU:n oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvissä tapahtumissa, mutta ovat asettuneet unionin sanktiopolitiikassa vastakkaisille linjoille. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten maiden pääministerit hallitustensa edustajina oikeuttavat näkemyksiään EU:n sanktioihin Ukrainan sodassa 24.2.2022-24.2.2023. Tutkielmassa pyritään myös vertailemaan pääministerien oikeuttamistapoja ja tarkastelemaan, muuttuvatko ne vuoden aikarajauksen sisällä. Tutkielman teoreettisena taustana toimii Luc Boltanskin ja Laurent Thénevot’n oikeuttamisteoria, jonka mukaan kiistatilanteissa on mahdollista kategorisoida toimijoiden esittämiä oikeutuksia eri luokkiin, joita kirjoittajat kutsuvat oikeuttamisen maailmoiksi. Menetelmänä tutkielmassa toimii Eeva Luhtakallion ja Tuomas Ylä-Anttilan kehittämä oikeuttamisteoriaan pohjautuva julkisen oikeuttamisen analyysi (JOA). Tutkielman aineistona ovat Puolan ja Unkarin pääministerien puheet ja kannanotot, jotka käsittelevät EU:n Venäjälle kohdistettuja sanktioita Ukrainan sodassa. Tutkielmassa julkisen oikeuttamisen analyysin avulla pääministereiden puheista ja kannanotoista pystyttiin tunnistamaan useita erilaisia oikeuttamisteorian mukaisia oikeuttamistapoja. Puolan pääministeri Mateusz Morawieckin selvästi eniten käytetty oikeuttamistapa läpi vuoden oli kansalaisuuden maailma, joka korostaa ominaisuuksia kuten tasa-arvoa, kansan tahtoa, solidaarisuutta ja kollektiivisuutta. Morawiecki oli sanktioiden puolella ja vaati niiden kiristämistä vetoamalla EU:n yhtenäisyyteen ja jäsenmaiden solidaarisuuteen. Unkarin pääministerin Victor Orbánin puheissa taas oli havaittavissa muutoksia ajan mittaan, ja Orbán käytti myös runsaasti oikeutusmaailmojen yhdistelmiä. Orbánin eniten käyttämä oikeuttamistapa oli teollisuuden maailma, jossa arvostetaan tehokkuutta ja ennustettavuutta. Orbán kritisoi sanktioita ja käytti kritiikissään etenkin perustelua siitä, etteivät EU:n sanktiot ole tehokkaita ja toimi kuten niiden pitäisi. Myös kansalaisuuden maailma oli yksi Orbánin eniten käytetyistä oikeutustavoista. Kun Morawiecki puolusti sanktioita vetoamalla edellä mainittuihin solidaarisuuteen ja yhtenäisyyteen, Orbán käytti kansalaisuuden maailmaa kritisoidakseen sanktioita siitä, etteivät ne ole demokraattisia tai kansan tahdon mukaisia. Tutkielma osoitti, että pääministerit vetosivat oikeuttamisteorian mukaisiin ja poliittiseen filosofiaan pohjautuviin oikeutuskäsityksiin perustellessaan näkemyksiään EU:n sanktioihin. Julkisen oikeuttamisen analyysi taas mahdollisti pääministerien käyttämien oikeuttamisen maailmojen vertailun. Oikeuttamisteorian mukaisesti jokainen oikeuttamisen maailma edustaa erilaisia yhteisen hyvän käsityksiä, jonka myötä pääministereiden oikeuttaminen kertoo siitä, mikä heidän mielestään on yhteiskunnalle hyväksi ja tavoittelemisen arvoista. Pääministerit käyttävät puheissaan ja kannanotoissaan sellaisia perusteluja ja argumentteja, joiden he arvioivat vetoavan heidän yleisöönsä. Siten pääministereiden oikeuttamista tutkiessa saatiin tietoa myös siitä, miten Morawiecki ja Orbán näkevät politiikan ja legitiimit tavat tehdä sitä, sekä havainnoitiin ja vertailtiin pääministerien politiikkaa osana heitä ympäröivää poliittista kulttuuria.
-
(2022)Maisterintutkielma tarkastelee EU:n liittymisehdollisuuden tilaa Serbian liittymisprosessin kontekstissa vuosien 2019–2021 aikana ja pyrkii ymmärtämään unionin laajentumista ohjaavien sasiakirjojen taustaa peilaamalla niitä Kiinan lisääntyneeseen toimintaan. Euroopan unionin laajentuminen Länsi-Balkanille ollut hidasta tiukkojen liittymisehtojen myötä ja samanaikaisesti Kiinan on onnistunut nousemaan alueella yhdeksi keskeisimmistä ulkoisista toimijoista. Kiinan kanssa tehtävän yhteistyön on arvioitu asettavan ehdokasvaltiot alisteiseksi sen intresseille ja heikentävän unionin laajentumiseen liittyviä ehdollisuuden mekanismeja. Tutkimus pyrkii tulkitsemaan onko unionin ehdollisuuspolitiikan heikentymisestä havaittavissa osana Serbian jäsenyysneuvotteluja. Tutkielma keskittyy taustoittamaan Kiinan lisääntyneen toiminnan lähtökohtia Länsi-Balkanilla sekä ymmärtämään niitä osana sen laajempaa ulkopoliittista strategiaa. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu rationaaliseen valinnan institutionalismiin, jota soveltamalla voidaan tarkastella kannustinpohjaisen ehdollisuuspolitiikan toimivuutta osana EU:n laajentumista. Tutkimusaineisto koostuu EU:n virallisista dokumenteista, jotka analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin keinoin nostamalla niistä tutkimusongelman kannalta keskeisiä havaintoja sekä vertailemalla niitä toisiinsa, jolloin voidaan ymmärtää niiden taustalla vaikuttavia muutosprosesseja. Tutkimustulokset osoittavat, että Serbian kohdalla liittymisehdollisuus on ollut erityisen heikkoa vuosien 2019–2020 aikana, jolloin valtion suhteet Kiinaan ovat syventyneet entisestään. Kun taas vuoden 2021 aikana voidaan havaita viitteitä liittymisehdollisuuden tehostumisesta, jota voidaan ymmärtää unionin uuden laajentumismenetelmän kautta. Dokumenttianalyysi osoittaa, että EU on pyrkinyt tehostamaan ehdollisuuden toimivuutta pyrkimällä vaikuttamaan ehdokasvaltioiden strategiseen hyödynmaksimointiin. Lisäksi tulokset tukevat aikaisempaa tutkimusta siitä, että Kiinan toiminta Länsi-Balkanilla voi heikentää unionin ehdollisuuden mekanismeja tarjoamalla hyötyjä pienemmillä omaksumiskustannuksilla.
-
(2021)Tässä tutkielmassa analysoidaan EU:n strategista kumppanuutta Kiinan kanssa, ja etenkin sen kehitystä vuosina 2016–2019. Osapuolten välinen strateginen kumppanuus alkoi vuonna 2003, ja se on hiljalleen laajentunut etenkin taloudellisten intressien motivoimana jopa yli 60 aladialogia kattavaksi koordinoiduksi yhteistyöverkostoksi. Toimivien EU–Kiina-suhteiden merkitys on korostunut etenkin viime vuosikymmeninä Kiinan noustua sekä taloudellisella, poliittisella että sotilaallisella mittapuulla merkittäväksi suurvallaksi. Suhteiden kehityksen lisäksi tutkielmassa analysoidaan sitä, miten strateginen kumppanuus toimii EU:n suhteellisen ja rakenteellisen ulkopolitiikan välineenä. Suhteellinen ulkopolitiikka viittaa toimijan pyrkimyksiin vaikuttaa muiden toimijoiden käyttäytymiseen, asenteisiin, sekä suhteisiin heidän kanssaan, kun taas rakenteellinen ulkopolitiikka on pidemmän aikavälin rakenteellisten muutosten ja reformien tukemista tietyssä yhteisössä. Toisaalta sekä suhteellinen että rakenteellinen ulkopolitiikka ovat myös keskeisessä osassa EU:n ulkopoliittisen identiteetin ja roolin rakentumisessa. Tutkielman metodina on käytetty kehystämisanalyysia, jonka avulla hahmotetaan komission kannalta suhteiden diskursiivisia sekä toiminnallisia painopisteitä ja kehitystä. Aineistona puolestaan toimii komission vuosien 2016 ja 2019 Kiina-strategiat, sekä avoimista lähteistä kerätyt tiedot aikavälillä toteutetusta käytännön yhteistyöstä. Vuoden 2016 ja 2019 tiedonantoja vertailtaessa keskeiseksi huomioksi nousee se, että vuoden 2019 strategiassa EU:n retoriikka Kiinaa kohtaan on selkeästi suorempaa ja tylympää kuin edeltäjässään. Taustalla piilee etenkin jo 2000-luvulla alkunsa saanut tyytymättömyys Kiinan hitaaseen taloudellisten uudistusten tahtiin, joka käytännössä heijastaa siis EU:n rakenteellisen ulkopolitiikan tavoitteiden epäonnistumista. EU:n turhautumisesta huolimatta kumppaneiden välisen yhteistyön tuloksellisuus on kuitenkin ollut kaikkein tehokkainta taloudellisen ja kestävän kehityksen aloilla, jossa molempia osapuolia kannustaa myös yhteiset taloudelliset intressit. Yhteistyö rauhan ja turvallisuuden puolella puolestaan on lähinnä diskursiivista, mutta alan korostaminen on silti EU:lle tärkeää sen oman toimijaidentiteetin rakentumisessa.
-
(2023)Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, miten kolme demokratiamallia – osallistava, deliberatiivinen ja kilpailullinen demokratia – ilmenevät Euroopan parlamentin täysistuntokeskusteluissa Euroopan tulevaisuuskonferenssista. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkastellaan miten Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien ideologinen tausta, Euroopan parlamentin rakenteet ja mahdolliset koalitioasetelmat vaikuttavat täysistuntokeskusteluissa nouseviin teemoihin ja poliittisten ryhmien kantoihin eri demokratiamalleista. Tutkimusta eri demokratiamallien sekä suoran demokratian kannatuksesta on suhteellisen vähän erityisesti Euroopan unionin ja Euroopan parlamentin kontekstissa. Niinpä tämä tutkielma pyrkii tuomaan uutta näkökulmaa poliittisten ryhmien suhtautumisesta eri demokratiamalleja kohtaan. Tutkielma tarkastelee myös euroskeptisyyden ja populististen äärioikeistoryhmien vaikutusta siihen, miten eri demokratiamalleja käsitteellistetään ja miten erilaiset teemat nousevat esille Euroopan tulevaisuuskonferenssin täysistuntokeskusteluissa. Tutkielma on kiinnostava ja ajankohtainen, sillä Eurooppa sekä Euroopan unioni kohtaavat jatkuvasti uusia haasteita. Demokratiavajeen voidaan nähdä olevan yksi näistä haasteista ja sitä myös tämä aloite, eli Euroopan tulevaisuuskonferenssi pyrki paikkaamaan EU-tasolla. Tutkielman aineistona toimii Euroopan parlamentin kolme täysistuntokeskustelua, joissa käsiteltiin Euroopan tulevaisuuskonferenssia. Tutkielman aineistona on 200 täysistuntopuheenvuoroa. Analyysimenetelmänä toimii teoriaohjaava sisällönanalyysi ja teoreettisena viitekehyksenä kolme eri demokratiamallia. Tutkielma käyttää myös taustatutkimuksena aiempaa tutkimusta euroskeptisyydestä sekä Euroopan parlamentin poliittisista ryhmistä. Aineistosta nousee esille yhteensä 13 eri kategoriaa, joista viisi sijoittuu osallistavan demokratian kehyksen alle, kaksi deliberatiivisen demokratian kehyksen alle ja kaksi kilpailullisen demokratian viitekehyksen alle. Loput neljä kategoriaa nousivat aineistosta teoreettisen viitekehyksen ulkopuolelta. Tutkielma osoittaa, että poliittiset ryhmät noudattavat vasemmisto-oikeisto jakoa demokratiamallien kannatuksessa. Oikeistopuolueet tai poliittiset ryhmät tukivat ennemmin kilpailullista demokratiaa verrattuna vasemmisto- ja/tai liberaalipuolueisiin. Vasemmistoon suuntautuvat poliittiset ryhmät kannattavat vahvemmin suoraa demokratiaa eli tutkimuksen kontekstissa osallistavaa ja deliberatiivista demokratiaa. Euroskeptiset poliittiset ryhmät puolestaan eivät tukeneet osallistavaa tai deliberatiivista demokratiaa ja osoittivat myös eniten vastustusta Euroopan tulevaisuuskonferenssia kohtaan. Puolestaan euromyönteiset ja vakiintuneen aseman saaneet puolueet olivat myötämielisempiä Euroopan tulevaisuuskonferenssia kohtaan. Tulokset osoittavat, että erilaiset jännitteet Euroopan parlamentissa kuten myös poliittisen ryhmän tausta vaikuttavat siihen, miten ryhmät tukevat eri demokratiamalleja ja millaisia teemoja täysistuntokeskusteluissa esitetään.
-
(2023)Maisterintutkielmassani tutkin Euroopan unionin operationaalista koodia sisäisen turvallisuuden politiikanalalla. Operationaalisen koodin opin mukaisesti tutkielmani tavoitteena on selvittää ja kuvata Euroopan unionin käsitys omasta poliittisesta toimijuudestaan, toimintaa ohjaavista arvoista, poliittisesta todellisuudesta sekä toimintaympäristön perusluonteesta. Tutkimuskysymyksen tiivistän muotoon: Mikä on Euroopan unionin itseymmärrys poliittisesta toimijuudestaan ja käsitys poliittisista kyvykkyyksistään sekä poliittisesta toimintaympäristöstään sisäisen turvallisuuden politiikanalalla? Maisterintutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii operationaalisen koodin oppi. Operationaalisen koodin opin on alun perin kehittänyt yhdysvaltalainen politiikan tutkija Nathan Leites, tutkiessaan kylmän sodan alkuaikoina bolševikkien ja politbyroon poliittista toimintaa ohjaavaa ajattelua ja uskomuksia poliittisesta todellisuudesta. Operationaalisen koodin oppia on sittemmin kehittänyt selkeämpään ja helpommin sovellettavaan muotoon niin ikään yhdysvaltalainen politiikan tutkija Alexander George. Operationaalisen koodin oppi pyrkii tulkitsemaan poliittisen toimijan uskomuksia ja käsityksiä poliittisesta todellisuudesta, poliittisesta toimijuudestaan sekä poliittisen todellisuuden perusluonteesta. Ensisijainen tutkimusaineistoni koostuu Euroopan komission jäsenten pitämistä ja tekstimuodossa julkaistuista sisäisen turvallisuuden strategioita käsittelevistä puheista. Toissijaisena aineistona toimii vuosina 2010, 2015 ja 2020 julkaistut Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategiat sekä niihin välittömästi liittyvät Euroopan unionin instituutioiden viralliset dokumentit. Aineiston keräsin puheiden osalta Euroopan komission ylläpitämästä avoimesta sähköisestä asiakirja-arkistosta. Sisäisen turvallisuuden strategiat ja niihin välittömästi liittyvät muut unionin instituutioiden laatimat viralliset dokumentit hain kyseisten instituutioiden virallisilta verkkosivuilta. Tutkielmani osoittaa, että paikoin pitkällekin edenneestä integraatiosta huolimatta tai siitä johtuen sisäisen turvallisuuden politiikanala on edelleen varsin kontroversaali kokonaisuus. Siihen liittyy useita herkkyyksiä sekä poliittisessa toimintaympäristössä jatkuvaa turbulenssia ylläpitäviä sisäisiä sekä ulkoisia tekijöitä. Unionin poliittista toimijuutta sisäisen turvallisuuden politiikanalalla muokkaa osin institutionaalinen epävarmuus ja syvälle juurtunut varovaisuus, jonka myötä EU-tasolla kyetään edistämään sisäiseen turvallisuuteen liittyviä poliittisia intressejä pääosin reaktiivisesti. Unionin poliittinen toimijuus sisäisen turvallisuuden politiikanalalla liikkuu syvällä jäsenvaltioiden suvereniteetin ytimessä ja tämä näkyy alati läsnä olevana tarpeena legitimoida EU-tason sisäiseen turvallisuuteen liittyvät poliittiset toimet. Paikoin tunnistettavista mahdollisista heikkouksistaan huolimatta operationaalisen koodin oppi tarjoaa erinomaisen ja kiinnostavan teoreettisen viitekehyksen tutkielmalle. Unionin poliittisen toimijuuden ja itseymmärryksen systemaattinen tutkiminen lisää kykyä hahmottaa, selittää ja ennustaa unionin toimintaa sisäisen turvallisuuden politiikanalalla.
-
(2022)Tutkielmassa perehdytään Helsingin kaupungin OmaStadiin eli osallistuvan budjetoinnin projektiin vuonna 2021 ja siinä yhteiskehittämisvaiheen työpajoissa eli raksoissa tapahtuneeseen fasilitointiin. Työ vastaa tutkimuskysymykseen: Minkälainen rooli fasilitoinnilla oli OmaStadin alue- ja teemaraksoissa? OmaStadin lähtökohdissa mainitaan puntaroivan kansalaiskeskustelun eli deliberaation vahvistaminen, ja fasilitoinnilla on todettu olevan kiinteä yhteys deliberaation periaatteiden toteutumiseen. Aiheena fasilitointia ei ole juurikaan tutkittu tai teorisoitu, ja tämän työn tavoite on tuottaa lisätietoa OmaStadin fasilitoinnin tavoista ja siihen liittyvistä haasteista. OmaStadissa järjestettiin kaksi työpajakierrosta. Ensimmäisten eli alueraksojen tavoite oli saada avattua mahdollisimman monta kriteerit täyttävää ehdotusta OmaStadin nettisivuille. Toisten työpajojen eli teemaraksojen tavoitteena oli muokata ehdotuksista sellaisia, että niille voitiin laskea kustannusarviot. Näissä raksoissa kaupungin asiantuntijat tarjosivat osaamistaan liittyen ehdotusten käytännöntoteutukseen ja kustannuspuoleen. Työn aineisto koostuu työpajojen havainnoinnista sekä täydentävistä puolistrukturoiduista teemahaastatteluista. Aineiston analyysi perustuu määrälliseen sisällönerittelyyn sekä laadulliseen sisällönanalyysiin. Fasilitoinnissa voidaan havaita selkeä kehityskaari ja aktiivisuuden tason nousu työpajojen edetessä. Analyysi osoittaa, että kaupunkilaisten kokemukset raksoissa vaihtelivat kuitenkin suuresti fasilitoinnin osalta niin määrällisesti kuin laadullisesti. Ehdotusten suuri määrä oli fasilitoinnin kannalta haasteellista, sillä resurssit eivät mahdollistaneet fasilitoijan kokoaikaista osallistumista kaikkiin ryhmiin, ja tästä johtuva pirstaloituneisuus tuotti osallistujien välistä eriarvoisuutta. Raksat toimivat kaupunkilaisten omaehtoisen toiminnan areenoina, ja fasilitoijien tehtävä näyttäytyi tämän mahdollistajana sen sijaan, että olisi vaikutettu siihen millä tavoin kehittämistä tehtiin tai keskustelua käytiin. Fasilitoinnin roolissa korostui keskustelun johtamisen sijaan siihen mukautuminen. Työpajat mobilisoivat kansalaisia ajamaan omaan asiantuntijuuteensa tai kiinnostukseensa pohjautuvaa ehdotusta eteenpäin kohti äänestystä sen sijaan, että kyseessä olisi ollut deliberatiivista demokratiaa vahvistanut tilaisuus.
-
(2019)Politik och kommunikation är tätt sammankopplade i samhället idag. Idag pågår politiken ständigt då politiker, organisationer och inte minst medborgarna kan vara uppkopplade och kommunicera med varandra i realtid. I avhandlingen undersöks hur aktivt och mångsidigt finländska partier och ungdomsorganisationer kommunicerar på sociala medier i jämförelse med varandra. De beroende variablerna är aktivitet och mångsidighet. Förklaringar till de eventuella skillnaderna i kommunikationen söks i de oberoende variablerna organisationskultur, generation och resurser. Som teoretiskt ramverk fungerar teorier om samhällets utveckling och mer specifikt utvecklingen av postmoderna drag i samhället. I avhandlingen granskas hur partier med drag av det moderna samhället fungerar på sociala medier som präglas av postmoderna drag. Speciellt hur utvecklingen mot ett samhälle med allt fler postmoderna drag och hur de påverkar organisationernas kommunikationsomgivning granskas i avhandlingen. Kommunikationsomgivningen i ett samhälle med postmoderna drag präglas av att kommunikationsprocessen är mer komplex. Eftersom politiken pågår ständigt på sociala medier kan man säga att det är en ständigt pågående valkampanj för partierna. Mycket av forskningen kring partiernas kommunikation är utförd under en valkampanj. Min avhandling genomfördes däremot under en så kallad politisk vardag för att granska hur partierna kommunicerar utanför valkampanj. Den empiriska delen av avhandlingen består av en kvantitativ och en kvalitativ innehållsanalys. I avhandlingens första del inkluderas samtliga finländska partier som fanns representerade i riksdagen under hösten 2018 och deras ungdomsorganisationer. I den kvantitativa innehållsanalysen består det empiriska materialet i avhandlingen av 1366 inlägg på sociala medier som gjordes av samtliga 18 organisationer under två veckor i september 2018. I den andra delen av avhandlingen inkluderas sju organisationer och det empiriska materialet består av intervjuer med ett representanter organisationerna.
-
(2022)Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia henkilöstöjohtamisen roolia julkisten organisaatioiden moraalin kehittämisessä. Tutkielman määritellessä erilaisia moraalittomuutta edesauttavia epäkohtia, se samalla pyrkii tarkastelemaan, kuinka henkilöstöjohtajat ja henkilöstöalan ammattilaiset huomioivat moraalin henkilöstöjohtamisessa ja henkilöstön moraalisen sopivuuden julkisiin organisaatioihin. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään henkilöstöjohtajien ja henkilöstöalan ammattilaisten käsityksiä henkilöstön ja moraalisen toiminnan yhteydestä julkisissa organisaatioissa. Tutkimuksen tarkoituksena on edistää moraalia yhteiskunnassa henkilöstöjohtamisen myötä. Tutkimus muodostuu kvalitatiivisesta ja kvantitatiivisesta tutkimuksesta, joka on toteutettu henkilöstöjohtajille ja henkilöstöalan ammattilaisille. Tutkimuskysymys pyrkii vastaamaan siihen, millainen rooli henkilöstöjohtamisella on moraalin kehittäjänä julkisissa organisaatioissa. Tutkimukseen suunniteltu kyselytutkimuksen kyselylomake lähetettiin kohderyhmälle sähköpostitse. Tutkimuksen aineisto kerättiin yhteensä 47 asiantuntijan vastauksista. Tutkimuksen aineisto on analysoitu teemoittelun avulla julkisten organisaatioiden etiikan ja henkilöstöjohtamisen teoriaa hyödyntäen. Tutkimus suoritettiin 1/2020-5/2021 välisenä aikana. Tutkimuksen tulokset ovat suhteellisen linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa ja ne osoittavat, että moraalin tärkeyttä ei osattu tunnistaa julkisissa organisaatioissa asenteiden tai konkreettisten strategioidenkaan suhteen. Henkilöstöhallinto ei pyrkinyt myöskään hyödyntämään aikaisempia moraaliteorioita tai moraaliin liittyviä tutkimuksia moraalin edistämisen vuoksi. Kuitenkin tutkimustulosten perusteella henkilöstöjohtamista sekä moraalisia kykyjä pidetään erittäin tärkeänä moraalin muodostumisen suhteen julkisissa organisaatioissa. Moraalin edistämisen keinot ovat vielä epäselviä ja suunnittelemattomia, eikä yhteistä linjaa tai erilaisia työvälineitä tai malleja sen edistämiseksi ole vielä kunnolla löydetty. Motivaatio edistää moraalia, jäi vain ajatuksen tasolle, sillä moraalin kehittämistä pidettiin enemmänkin toissijaisena, eikä pakottavaa velvoitetta julkishallinnossa siihen ollut pääsääntöisesti annettu. Johtamisen merkitys oli erittäin tärkeä henkilöstön moraalisen toiminnan kannalta, kun taas tarkkailua pidettiin vähiten tärkeänä. Epävirallisiin etiikan hallintastrategioihin oli kiinnitetty varsin vähän huomiota keskittyen pääasiassa vain muodollisiin etiikan hallintastrategioihin.
-
(2021)Helsingin kaupungissa otettiin käyttöön uudistunut johtamisjärjestelmä kesällä 2017. Johtamisjärjestelmän uudistukseen kuuluneessa hallintouudistuksessa siirryttiin toimialamalliin, johon virkamiesvalmistelu ja palvelujen ohjaus perustuvat. Tässä tutkielmassa tarkastellaan johtamisuudistuksen aiheuttamaa muutosta Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulu-tuksen toimialan hallinnossa organisaatiokulttuurin pohjalta. Tutkielmassa organisaatiokulttuuri ymmärretään tulkinnalli-sen paradigman kautta ja kulttuuria tarkastellaan hallinnon johdon näkökulmasta. Kulttuuria tarkastellaan arvojen pohjal-ta, sillä arvot ohjaavat organisaation toimintaa, niitä pidetään luotettavana representaationa organisaation kulttuurista ja julkishallinnon legitimiteetti perustuu yhteiskunnassa soveliaiksi katsottujen arvojen noudattamiseen. Tutkielman tavoite on selvittää millainen Kaskon toimialan hallinnon organisaatiokulttuuri on johdon näkökulmasta, ja miten kulttuuri on muuttunut uudistuksen myötä, jotta voisimme ymmärtää millaisten arvojen pohjalta hallinto toimii ja miten politiikkatoi-mia implementoidaan. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä Kaskon toimialan hallinnon johdon jäsenen puolistrukturoidusta teemahaas-tattelusta. Aineiston tutkimusmenetelmänä sovelletaan laadullista sisällönanalyysia, joka tehdään ensisijaisesti teo-rialähtöisesti kilpailevien arvojen viitekehykseen pohjautuen. Viitekehys mahdollistaa organisaatiokulttuureiden tarkaste-lun systemaattisesti ja moniulotteisesti, jossa organisaation kulttuurin eri arvoihin, toimintatapoihin ja päämääriin poh-jautuvia kulttuurin arkkityyppejä kilpailutetaan keskenään. Viitekehys mahdollistaa kulttuurin muutoksen tutkimuksen sekä kehittämiskohteiden arvioinnin. Tutkielmassa tarkastellaan myös ohjaavan teorian ulkopuolisia kulttuurisia ele-menttejä induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Kaikki neljä kilpailevien arvojen viitekehykseen pohjautuvaa kulttuurityyppiä ilmenevät Kaskon toimialan hallinnossa, joista hierarkian kulttuurityyppi on vahvin. Muut kulttuurityypit eli yhteisö, kehittäminen ja kilpailu vallitsevat hallinnossa yhtä vahvoina. Yhteisön kulttuurityyppi on vahvistunut merkittävästi uudistuksen myötä, mikä tarkoittaa samalla kilpai-lun kulttuurityypin heikkenemistä. Hierarkian ja kehittämisen kulttuurityyppien vallitsevuudet ovat pysyneet samoina. Yhteisöllisyyden vahvistumista tukee vahva johtaminen ja työntekijöiden muutosvalmius. Hallinnon ongelmat lisätä kehittämiskulttuuria johtuvat psykologisesti turvallisen ympäristön ainakin osittaisesta puuttumisesta sekä polkuriippu-vuuden muutosta estävästä voimasta. Tutkielma vahvistaa käsityksen siitä, että organisaatioiden muutos todella tapahtuu historian ehdoilla, ja hierarkkisen julkishallinnon kulttuuri muuttuu hitaasti. Aineiston perusteella näyttää siltä, että hallinnossa on yritetty toteuttaa liian suuri kulttuurinen muutos kerralla. Muutoksen implementointia vaikeuttaa hallinnossa vallitseva epäselvyyden tila siitä, millaisia toivotut toimintatavat ovat. Yleiskuva Kaskon hallinnon johdon suhtautumisesta uudistukseen on kuitenkin myönteinen. Kaskon toimialan hallinnon organisaatiokulttuurin muutos on yhteydessä kansainvälisen julkishallinnon kulttuurin muutokseen, jossa korostetaan hyvää hallintoa, vähennetään hierarkkisia julkishallinnon piirteitä ja tuodaan päätöksenteko sekä palvelutarjonta lähemmäksi palvelun käyttäjää. Kansalaisten osallisuuden parantaminen toimialan strategisena tavoitteena liittyy myös keskusteluun kansalaisyhteiskunnan ja markkinoiden merkittävästä roolista mo-dernien yhteiskuntien toiminnassa.
-
(2022)Tutkielmassa tutkitaan ulkosuomalaisten poliittista poikkikansallisuutta viidessä ulkosuomalaisille suunnatussa Facebook-ryhmässä. Ulkosuomalaiset ovat aliedustettu ryhmä suomalaisessa päätöksenteossa ja esimerkiksi heidän äänestysprosenttinsa on hyvin alhainen. Valtio-opillisessa tutkimuksessa ulkosuomalaisia käsitellään useimmiten vaalisubjektina ja osaltaan tutkielmassa pyritään tutkimaan heidän poliittista elämäänsä myös vaalien ulkopuolella. Tutkimuskysymyksiä on kaksi ja ne ovat seuraavat: 1) millaista on poliittinen poikkikansalaisuus viidessä ulkosuomalaisten Facebook-ryhmässä? 2) millaisia poliittisen osallistumisen mahdollistajia ja esteitä niissä esiintyy? Tutkielma lähtee liikkeelle eksploratiivisesta lähtökohdasta ja perustuu digitaalisen etnografian menetelmään. Kenttänä toimii viisi Facebook-ryhmää, jotka sijoittuvat Ruotsiin, Yhdysvaltoihin, Espanjaan, Saksaan ja Belgiaan. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisenä ryhmissä tehtiin havainnointia aikavälillä 01.01.-01.04.2022 ja havainnot kirjattiin ylös päiväkirjamaisina muistiinpanoina. Toinen osa havainnointiaineistosta koostuu asiasanahakuilla etsityistä päivityksistä, jotka ulottuvat vaalikevääseen 2019 asti. Kolmantena tutkielmaa varten on haastateltu kahdeksaa vapaaehtoista ryhmistä etsittyä informanttia. Analyysin tuloksena havaitaan, että ryhmien julkaisuvirrassa politiikka esiintyy suhteellisen vähän verrattuna muuhun sisältöön, mikä osaltaan saattaa johtua siitä, että osissa ryhmiä politiikasta keskusteleminen on rajoitettua tai kiellettyä. Ryhmien välillä on kuitenkin eroja eikä poliittista keskustelua rajoittavat säännöt välttämättä sitä kuitenkaan estä. Aineiston perusteella ulkosuomalaiset kohtaavat monia poliittiseen osallistumiseen liittyviä esteitä, jotka liittyvät esimerkiksi käytännön haasteisiin ja puutteelliseen informaatioon. Ryhmistä kuitenkin etsitään ahkerasti oikeaa tietoa näistä asioista ja ryhmäläiset useimmiten sitä myös toisilleen antavat. Kaksoiskansalaisuuden hakemiselle annetaan kaksi pääasiallista syytä, jotka ovat äänestysoikeuden laajentaminen ja arkielämän helpottaminen. Analyysin perusteella ryhmät vaikuttavat melko heikolta poliittisen aktivoinnin paikoilta, vaikka ne ovat muuten tärkeitä sosiaalisten verkostojen paikkoja ulkosuomalaisille. Aineiston perusteella ulkosuomalaiset vaikuttaisivat olevan enemmän kiinnittyneitä suomalaiseen poliittiseen elämään kuin nykyisten asuinmaidensa. Tämä saattaa johtua siitä, että ryhmäläiset ovat mahdollisesti henkilöitä, joiden side Suomeen on vahvempi. Tutkielman tulokset ovat linjassa sellaisten poikkikansalaisuuden teorioiden kanssa, missä se hahmotetaan päällekkäisinä jäsenyyksinä kahden eri maan poliittisiin yhteisöihin, eikä kansallisvaltion ideaa haastavana poliittisen muutoksen tekijänä.
Now showing items 1-20 of 93