Browsing by study line "Sociology"

Research paper delves into the intricate dynamics of problematic pornography use, placing a particular emphasis on the attitudes and perspectives of users within the NoFap Reddit forum. Amidst an ongoing debate on the addictive nature of pornography, a growing body of evidence posits that problematic pornography use signifies a behavioral disorder. Despite extensive research on the NoFap forum, which has predominantly focused on its meritocratic, hypermasculine culture, and the psychological profiles of its users, a discernible gap exists concerning the examination of user attitudes towards the pornography industry. The study employed discourse analysis and thematic analysis to explore NoFap forum users' attitudes towards pornography addiction, revealing opinions and viewpoints. This research aims to bridge the identified gap by undertaking a comprehensive exploration of users' opinions on the pornography industry and its broader societal implications. Findings indicate that users on the forum predominantly express negative attitudes towards the pornography industry, linking it to themes of hypersexualization and objectification of women. The study further uncovers a spectrum of adverse effects and life difficulties experienced by forum users due to excessive pornography consumption, spanning from depression and loneliness to a notable decline in motivation and social skills. Notably, the research highlights a discernible shift towards the consumption of more extreme content. This research contributes significantly to the comprehension of the NoFap forum as a crucial platform where individuals grapple with problematic pornography use. Through the examination of user attitudes towards the industry and the associated harm, the study provides valuable insights for future research endeavors. The use of thematic analysis offers a nuanced understanding of the multifaceted nature of opinions within the forum.

Tutkielmassa pyritään ensinnäkin vastaamaan kysymykseen siitä, minkälaisia rasismin kehystämisen tapoja havaitaan Suomi24-foorumilta sekä miltä kehystäminen näyttää rasismin tutkimuskirjallisuuden valossa. Toiseksi tutkielmassa tarkastellaan aihemallinnusalgoritmin kyvykkyyttä tuottaa ”aiheita” suomalaisesta puhekielisestä keskustelufoorumista sekä voiko näitä ”aiheita” käsitellä entmanilaisina ”kehyksinä” Aineistona tutkielmassa käytetään kielipankin Suomi24-korpusta, joka on rajattu sisältämään Rasismi-keskustelualueen keskustelunavaukset kahtena ajanjaksona: 2007–2011 & 2012–2016. Aineiston analyysissä on käytetty laskennallisiin koneoppimismenetelmiin kuuluvaa aihemallinnusta. Sen tuottamat ”aiheet” on analysoitu laadullisella kehysanalyysillä entmanilaisina ”kehyksinä”. Kehyksiä arvioidaan Entmanin mukaisesti retorisena operaationa, jolla pyritään vaikuttamaan muiden toimintaan. Aihemallinnuksen tulosten perusteella molemmilta ajanjaksoilta nousseet yleisimmät kehykset on nimetty seuraavasti: ”taloudellinen taakka”, ”seksuaalirikokset & väkivaltaisuus”, ”kulttuurien yhteensopimattomuus & terrorismi” sekä ”rasismin määrittelykamppailu & sananvapaus”. Tutkielman keskeinen tulos on, että Suomi24-foorumilla Rasismi-foorumin keskustelunavaukset koskevat valtaosin ei- haluttujen maiden maahanmuuttajia, kuten somaleja tai Lähi-idän pakolaisia. Näkemykset näitä ihmisryhmiä kohtaan ovat korostuneen negatiivisia. Kehyksistä havaitaan monentyyppistä rasismia, joiden tarkoituksena vaikuttaa olevan institutionaalisen rasismin lisääminen: maahanmuuttajien sosiaalisen turvan leikkaaminen ja maahanmuuttajataustaisten ajaminen pois Suomesta. Toinen keskeinen tulos on, että aihemallinnus kykenee tuottamaan suomenkielisestä arkikielisestä aineistosta tuloksena ”aiheita”, jotka voidaan tulkita entmanilaisina kehyksinä. Kehystyksissä esiintyy vanhaa rasismia (maahanmuuttajat esitetään laiskoina, vaistojen varaisina ja väkivaltaisina), uusrasismia (islaminusko esitetään väkivaltaisena sortavana uskontona) ja arkielämän rasismia (maahanmuuttajista puhutaan pahaan, nimitellään ja loukataan). Noin viidesosa Suomi24:n käyttäjistä saapuu foorumille oppimaan uutta tietoa. Tutkielmassa tästä näkökulmasta koetaan ongelmallisena, että foorumilla puututaan vain rasismin räikeimpiin ulostuloihin. Rasismista uskalletaan yhteiskunnassa puhua vain ”turvallisilla termeillä”, joista osa on äärioikeiston itse määrittämiä. Rasistinen vihapuhe lisää epätasa-arvoista kohtelua ja suurentaa vihapuheen kohteen riskiä väkivallan uhriksi joutumisesta. Vihapuheen lisäämä polarisaatio on myös uhka koko poliittisen järjestelmän ja kulttuurin toiminnalle.

Denna undersökning behandlar representationer av landskap och betydelser kopplade till inhemsk mat i livsmedelsreklam. Nationer och nationella identiteter existerar och återskapas genom vardagliga representationer och handlingar. Dessa nationella representationer och handlingar förekommer även inom kommers och mer specifikt inom livsmedelsindustrin. Genom att beteckna både maten och dess konsument som nationella, återskapas även nationen symboliskt. Finländare föredrar enligt tidigare forskning inhemsk mat, och använder sig av nationalistiskt resonerande då det gäller val av mat. Finländare kopplar ihop närproducerad och inhemsk mat med bland annat lokalitet, tradition, nostalgi, autenticitet, självnärdhet, renhet och naturlighet, vilket i sin tur tyder på en sorts agrar nostalgi. Både landskap och mat innehåller vissa kvalitativa betydelser som anknyter till tid och plats, genom vilka nationen och den nationella identiteten förhandlas och reproduceras. Detta arbete upplyser de sätten genom vilka detta sker. Materialet i undersökningen består av tolv stycken reklamer av företaget Valio, som är det största livsmedelsföretaget i Finland med tanke på omsättning. Genom en analys av dess reklamer kan resultaten reflektera sådana representationer som finländare är attraherade av och anser betydelsefulla. Materialet avgränsades först genom att endast inkludera reklamer som innehöll tydliga finska landskap. Sedan delades de in i tre kategorier: staden, landsbygden och vildmarken, vilka kvantifierades med hjälp av en innehållsanalys. Sedan tillämpades en semiotisk analys för att uppnå en djupare nivå av förståelse. Detta gjordes genom att först identifiera de påtagliga elementen hos landskapen och livsmedelsprodukterna, varefter en djupare analys av dess bibetydelser utfördes. Analysen av reklamerna visar att representationer av landskap till största delen är kopplade till staden och dess symboliska monument, men även till stadens alienation från landsbygden och vildmarkens äkta liv. Detta betonas bland annat genom de andra landskapens symboliska intrång in i staden, och deras drömlika föreställningar. I kontexten av inhemsk mat innebär det att man vill komma närmare så kallad lokal, autentisk och äkta mat, vilket finns på landsbygden och i vildmarken, och uttrycker en sorts agrar nostalgi. Nostalgin uttrycks i reklamerna genom att referera till det förflutna och till tradition, men även till bland annat självnärdhet, enkelhet, lokalitet och ’’äkta’’ mat. Landsbygden presenterades som en idyllisk, traditionell och tidlös plats, medan vildmarken representerade självnärdhet och ihärdighet. Analysen visar att reklamernas representationer av landskap och inhemsk mat, både enskilt och i växelverkan, återskapar vissa kulturella betydelser gällande plats och tid som bidrar till återskapandet av den nationella identiteten, och förankrar nationen i en specifik geografisk plats med sin egen historia.

Tutkielma tarkastelee sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin liittyviä odotuksia. Työ on tapaustutkimus, jossa tutkitaan sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmä- ja toiminnanmuutoshanketta Apottia. Apotti on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sekä Helsingin, Vantaan, Kirkkonummen, Kauniaisen, Tuusulan ja Keravan yhteinen tietojärjestelmä- ja toiminnanmuutoshanke, jossa hankitaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen asiakas- ja potilastietojärjestelmä sekä uudistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon käytäntöjä. Tutkielmassa Apotin hankkimaa tietojärjestelmää lähestytään dataintensiivisenä teknologiana. Apotti-hanke liitetään osaksi terveyden, hyvinvoinnin ja yhteiskunnan datafikaatiota, eli sosiaalisen elämän muuntamista digitaaliseksi ja vertailukelpoiseksi dataksi. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnetään tieteen- ja teknologiantutkimuksen teknologian sosiaalisen muotoutumisen näkökulmaa sekä odotusten sosiologiaa. Odotusten sosiologiaa hyödyntämällä työssä tutkitaan Apottiin liittyviä kollektiivisia odotuksia. Odotusten sosiologian mukaan julkilausutut kollektiiviset odotukset ohjaavat teknologian suunnittelua sekä teknologista toimintaa. Tutkielmassa tarkastellaan, miten Apotti-hankkeessa hankittavan uuden Apotti-järjestelmän odotetaan muokkaavan sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä yhteiskuntaa. Tutkielman aineistona toimii haastattelu- ja asiakirja-aineisto. Haastatteluaineisto koostuu viiden Apotissa pitkään työskennelleen sosiaali-, terveys- ja IT-alan asiantuntijan haastattelusta. Asiakirja-aineisto on koottu Apotin julkaisemista uutiskirjeistä, tiedotteista, blogeista ja videoista sekä hankkeeseen liittyvistä julkisista asiakirjoista. Aineistojen pohjalta on muodostettu kuvaus Apotti-hankkeen kulusta ensimmäiseen käyttöönottoon asti. Haastatteluaineistolle on tehty temaattinen analyysi, jonka pohjalta tarkastellaan Apotti-järjestelmään liittyviä odotuksia haastattelu- ja asiakirja-aineistoa hyödyntäen. Työssä havaitaan Apottiin liittyvän julkiseen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaan suoraan kytkeytyviä sekä muita yhteiskunnallisia ja taloudellisia odotuksia. Apotin järjestelmähankintaan liittyy odotuksia sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmämarkkinoiden uudistamisesta. Tietojärjestelmämarkkinoihin liittyvät odotukset kytkeytyvät koettuihin epäonnistumisiin aiemmissa tietojärjestelmähankinnoissa, ja Apotin järjestelmähankinnalla tavoitellaan tietojärjestelmämarkkinoiden parantamista. Uuden Apotti-järjestelmän odotetaan muokkaavan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden työtä ohjaamalla työntekijöiden työskentelyä sekä yhtenäistämällä järjestelmää käyttävien yksiköiden toimintatapoja. Asiakkaiden ja potilaiden odotetaan saavan uudesta järjestelmästä parempia mahdollisuuksia omahoitoonsa. Samalla järjestelmästä saatavan datan avulla odotetaan voitavan puuttua ennakoivasti ihmisten kohtaamiin terveyden ja hyvinvoinnin ongelmiin. Apotissa odotetaan myös, että uuden järjestelmän myötä tutkijat ja sosiaali- ja terveysalan yritykset voivat kiinnittyä kiinteämmin osaksi julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Uudesta järjestelmästä odotetaan saatavan enemmän ja parempaa dataa tutkimuskäyttöön, ja järjestelmän odotetaan tuovan uusia tapoja kerätä tutkimusdataa. Apotin ympärille rakennetaan yritysekosysteemiä, jonka avulla sosiaali- ja terveysalan startup-yritykset halutaan integroida osaksi uutta Apotti-järjestelmää. Tutkielma osoittaa dataintensiivisten teknologioihin liittyvien odotusten muokkaavan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ja tavoitteenasetteluja. Sosiaali- ja terveydenhuollon työn ja asiakkuuksien odotetaan muuttuvan dataintensiivisten teknologioiden myötä. Näiden odotusten toteutuminen on kuitenkin epävarmaa, sillä asiakkaat ja työntekijät voivat käyttää teknologioita eri tavoilla kuin on suunniteltu. Odotusten sosiologian näkökulmasta teknologian käyttöönoton onnistumiseksi loppukäyttäjät pyritään puhumaan kollektiivisten odotusten avulla teknologian puolelle ja käyttämään teknologiaa halutuilla tavoilla. Sosiaali- ja terveydenhuollossa dataintensiivisten teknologioiden käyttöä oikeutetaan eri tavoin, eivätkä kaikki tavoitteenasettelut liity sosiaali- ja terveydenhuollon ydintoimintojen parantamiseen. Tutkielmassa ehdotetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon datafikaation tutkimuksen tulisi tarkastella ja arvioida julkisen sektorin dataintensiivisiin teknologioihin liittyviä tavoitteita, ja pohtia, mikä on kaikkien kansalaisten etua ajavien tavoitteiden rooli dataintensiivisten teknologioiden aikakaudella. Tutkielman lopuksi arvioidaan odotusten sosiologian näkökulman hyödyllisyyttä yhteiskunnan datafikaation ja Apotin kaltaisten sosioteknisten muutosten tutkimuksessa.

Migrän är en neurologisk sjukdom som orsakar försämrad livskvalitet och sjukfrånvaro för många av dem som drabbas av sjukdomen. Trots att migrän är en allmänt förekommande sjukdom så förknippas den i egenskap av en osynlig sjukdom med ett visst stigma. Som sjukdom kan migrän kräva mycket av den sjuka då det gäller livsstilsval och letandet efter lämpliga vårdmetoder. Genom att granska nätdiskussioner om migrän ger denna magisteravhandling en inblick i hur lekpersoner navigerar förhållandet mellan personliga erfarenheter och biomedicin. Centrala begrepp i avhandlingen är lekpersoners expertis och epistemologisk gemenskap. Till avhandlingens centrala teman hör förutom möten mellan olika typer av kunskap och expertis också den sociala konstruktionen av sjukdomen migrän samt sjukdomens historiska och kulturella arv i form av könsstereotypier och mystiska neurologiska symtom. Studien genomfördes i form av en kvalitativ analys av diskussioner på ett delforum för migrän inom det populära finländska diskussionsforumet Suomi24. I materialinsamlingen och metodvalen fick de etiska frågorna och det naturliga materialets egenskaper en central roll. Analysen består av två huvudsakliga delar, varav den första utgör en analys av konstruktionen av migrän i diskussionerna utifrån en diskursanalytisk ansats. Den andra delen utgör en innehållsanalytisk analys av det sätt på vilket erfarenhetsbaserad kunskap och medicinsk kunskap möts i diskussionerna, samt hur kunskapsmässiga spänningar och osäkerheter hanteras. I diskussionerna framstår migrän som en drabbande sjukdom som kan vara svår för utomstående att förstå och som för den sjuka kan kräva mycket i form av uppoffringar och tålamod. Mycket i sjukdomsbilden kan vara osäkert och individuellt. Detta gör att förhållandet mellan biomedicinsk kunskap och erfarenhetsbaserad kunskap framstår som komplicerat och mångfasetterat. Det sätt på vilket diskussionerna navigerar detta förhållande samt positioneringen av den egna expertisen framstår som nyanserat , men delvis också motsägelsefullt. I diskussionerna sker ett slags rangordning av olika typer av expertis, där personliga erfarenheter samt medicinvetenskap värderas högt, medan enskilda läkare och anekdotiska bevis kan värderas lägre. Diskussionerna handlar även om sökandet efter bekräftelse och stöd- att få känna att man inte är ensam med sjukdomen. Trots att diskussionerna i migränforumet på ytan ser ut att handla om pragmatiska saker som läkemedel, symtom och vårdmetoder, så är det mycket som sker utöver detta. I forumet möts olika typer av kunskap och expertis när lekpersoner navigerar osäkerheter och nyanser gällande sjukdom och hälsa. Avhandlingen bidrar till samhällsvetenskaplig forskning i migrän, nätdiskussioner samt lekpersoners attityder till biomedicin.

This thesis is about the sociocultural phenomenon of start-up entrepreneurship. Contemporary society is home to a growing obsession towards entrepreneurship, with entrepreneurial action regarded as a possible solution to a wide spectrum of social problems. Entrepreneurial action and the acquiring of an entrepreneurial way of thinking and operating is widely considered to contribute to the common good, in reality having potential for a positive impact on society. Hence entrepreneurship is promoted in social policy and education in an effort to educate citizens towards entrepreneurial agency. All in all, an interesting shift is happening with entrepreneurs positioning themselves as producers of the common good ”making the world a better place one pizza at a time”, while farmers traditionally identifying as ”producers” are becoming more ”entrepreneurial”. Entrepreneurial agency as a new form of agency suitable for any individual in almost any field of action originates from the neoliberal discourse and the emphasis on individual freedom and entrepreneurialism. Like Margaret Thatcher famously stated, ”there is no society, there are individual men and women”. This highly individualistic approach to the reorganisation of society and the reinforcement or restoration of the class dominance of a small global elite was voiced as an alleged antidote to the perils of socialism, and culturally connected to the positive ideals of the entrepreneur as a free, self-reliable, innovative and efficient individual. This was the neoliberal re-invention of the entrepreneur that transformed the idea of the entrepreneur as primarily a business operator to that of the morally worthy individual simply doing the right thing. The fruits of the labour would then trickle-down as collectively beneficiary. This thesis is an ethnographic study on start-up entrepreneurs in the Greater Helsinki start-up ecosystem working to promote their companies. Through interviews and observational data, this thesis studies the start-up entrepreneur as the epitome of this contemporary entrepreneurial agency. Start-up entrepreneurship sometimes referred to as ”entrepreneurialism on steroids”, is a form of often tech-related entrepreneurialism aimed at fast growth with the help of investments - a sort of ”rags to riches” narrative. But the work is demanding with statistically most start-up companies destined to fail, with a very small percentage becoming successful in finding markets, growing and returning the investments while providing lucrative ”exits” for the founders. Utilising positioning theory this thesis focuses on three themes related to start-up entrepreneurs: their identifications and boundary work in separating them as a specific social group, the outspoken motivations behind their actions and the troubles that arise from their endeavours. Through dress code, speech norms and the acceptance of the Weberian idea of the entrepreneur as ”a special actor” and capable problem-solver, the identity of the start-up entrepreneur is constructed and ritualistically verified in events like SLUSH. The origins of the neoliberal discourse are interestingly present in these motivations, with a majority of the interviewees emphasizing the altruistic side of their social entrepreneurialism and the importance of freedom in life. They are free to achieve. But on the other hand, the possibility of unimaginable financial gain brings certain ambiguity to the situation. In the words of one interviewee: ”Anyone who says they don´t dream of getting rich in a start-up company is lying.” Finally, among all the positive hype that surrounds successful start-up companies and entrepreneurship partly due to the way they are portrayed in the media, there are problems ahead for many. Stress and financial troubles combined with the shame and possible debt resulting from going bankrupt manifest themselves as severe physical symptoms, mental health problems, insomnia and burnout. This can in turn have a dramatic impact in dictating the lives of the start-up entrepreneurs. Following the ideas of critical entrepreneurship studies and contributing to the lack of research on the topic, this thesis suggests that due to the influence of the neoliberal discourse on the way entrepreneurship is framed and celebrated as well as the severity of the resulting problems for many, there should be a more critical and analytical approach to the seemingly value-free promotion of entrepreneurship. It is necessary to ask whose interests are actually getting promoted through increased entrepreneurial agency, and whether the alleged promotion of common good is in fact contributing to any issues other than the convenience of the every-day lives of the middle-class.

Unprecedented environmental challenges require new entrepreneurs who develop disruptive ideas, products and services. These entrepreneurs are becoming increasingly dependent on their surrounding context and the other actors situated within this context. Against this background, this research focused on the emergence of bioeconomy entrepreneurial ecosystems in two Finnish regions: Lahti and Tampere, and investigated regional differences in entrepreneurial ecosystem emergence, evolution and legitimacy. This research was based on an iterative process of theory elaboration. Spigel’s relational perspective to entrepreneurial ecosystem attributes was used as the main guiding perspective. An integrative literature review conceptualized and synthesized literature around the topic. A comparative case study design was applied, and case regions were selected based on theoretical relevance. The primary data consisted of 21 interviews which were analyzed using thematic analyses. The results showed contrasting development paths for ecosystem emergence: the Lahti ecosystem was emerging from established and maintained arrangements, whereas the Tampere ecosystem was emerging from change processes; the change seemed to be easiest for those areas within cities that do not suffer from path-dependent arrangements. The findings challenge standard evolutionary models and bottom-up models of entrepreneurial ecosystems. When successful, changing ecosystems could potentially reduce the timespan for ecosystem development. Moreover, different ecosystems had different implications for legitimacy. In conclusion, the public sector and research institutions should play a more prominent role in the development of entrepreneurial ecosystems in the bioeconomy and work towards a more inclusive collaborative process. Nonetheless, the dichotomy between change and path dependence in entrepreneurial ecosystems was based on preliminary categorizations that can be elaborated in further study and broader empirical data.

Statliga policydokument och stadsstrategier innehåller ofta förslag till lösningar för problemet social marginalisering, men trots förbättringsförslagen består och till och med tilltar den sociala marginaliseringen under vissa tidsperioder. I förorten kan den nära sammanflätningen av social och urban marginalisering urskiljas i form av segregering. Delaktighet är ett aktuellt och flitigt använt begrepp, som under de senaste åren använts som ett medel till att aktivera, inkludera och engagera medborgare. Avhandlingens syfte är att kritiskt granska hur socialt marginaliserade grupper och förorten representeras i materialet och hur delaktighet produceras som en lösning till social marginalisering. Materialet består av statliga policydokument och Helsingfors stadsstrategier som är publicerade mellan åren 2015-2022. Avhandlingens teoretiska referensram består av Imogen Tylers (2020) teori om stigmatisering och kategorisering av utsatta människogrupper, Mitchell Deans (2009) teori om governmentality baserad på Michel Foucaults tidigare teori och Loïc Wacquants (2008; 2009) insikter till problemförorten och nyliberal styrning. Som metodansats tillämpas Carol Bacchis (2009) What´s the problem represented to be? (WPR). Metoden är inspirerad av Michel Foucaults governmentality, mentaliteten bakom styrning, och diskursanalys. Metoden bygger på en lista frågeställningar som appliceras på materialet som skall analyseras. På detta sätt kan underliggande problemrepresentationer urskiljas. WPR bygger på antagandet att vi inte styrs enbart av policy, utan också av de problematiseringar som omger ”problemet” i fråga. De centrala resultaten var att problematiseringar av det som ämnades hittades en lösning till styrde dokumenten och att delaktighet aktivt producerades som en lösning till de olika formerna av social marginalisering. Kategoriseringen av utsatta människogrupper kunde ses fungera stigmatiserande och begränsande och styrningen i sig ur ett kontrollsyfte.

Digitaidollisuutta ja digitalisaatiota on tutkittu uusliberalismin ja eriarvoisuuden näkökulmista. Hyvinvointivaltioissa niiden on todettu voimistavan toisiaan. Yhteiskehitys tuottaa digitaitopakkoa, kun esimerkiksi kasvokkaista asiointia vähennetään ja se korvataan digipalveluilla. Tutkimukset osoittavat kehityksen vastuuttavan yksilöä, lisäävän sosiaalista stratifikaatiota ja vaikeuttavan yhteiskunnallista osallistumista. Digitalisaatioon tosin liitetään myönteisiä kuvia. Se nähdään uusien toimintamahdollisuuksien ja -vapauksien tuottajana, yhteiskunnallisten toimintojen tehostajana ja sujuvoittajana. Keskustelu digitaidottomista on rajatumpaa ja keskittyen syrjäytymisulottuvuuksiin: palveluiden saatavuuden ja osallistumisen näkökulmiin, muttei syvällisemmin kokemuksellisuuteen. Tutkimuksista tiedetään digitalisaation aiheuttavan ahdistusta, pelkoa ja stressiä. Digitaidottomia on kuitenkin tunteiden sosiologialla tutkittu niukasti. Tämä tutkielma tarkastelee digitaidottomuuden kokemuksellisuutta ja tunneilmapiiriä. Tunneilmaisut ovat metodologinen ikkuna ymmärtämään ihmisten kokemuksia ja heidän artikuloimaansa ajanhenkeä. Tutkielmassa tunteet määritellään kulttuurista opittuina ja ohjattuina konstruktioina. Tutkielman aineisto on vuoden 2020 digitaitokartoituksen 1300 avovastausta ja -viestiä. Niissä kyselyn vastaajat kertovat näkemyksiä digitaidottomista ja digitaidottomuudesta julkishallinnolle. Tutkielmassa tavoitteena on antaa ääni näille vastaajille. Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka vastaajat tuntevat yhteenkuuluvuutta tai millaisia affektiivisia orientaatioita heille on muodostunut. Lisäksi pohdintaan, millaista digitalisaation kritiikkiä voi muodostaa analyysin perusteella. Tutkielmassa aineisto mielletään määrittelevän digitaidollisuutta ja olevan eräänlainen digitaitonormin vahvistaja. Vastaajien näkemyksistä piirtyy vaikutelma, että kartoitus koetaan sekä käden ojennuksena julkishallinnolta että kritiikin kanavana ja osoittajana digitaitojen tarpeellisuudelle. Tutkielman analyysi on laadullinen ja aineistolähtöinen. Analyysissä on lainattu ankkuroidun teorian käsitteitä. Vastaajien vastauksista on luokiteltu näkemyksiä, kuvailuja, kertomuksia ja tunneilmaisuja. Luokittelun pohjalta on luotu teoriaa. Teorian luonnin apuna käytetään Raymond Williamsin tunnerakenteet -käsitettä, jolla abstrahoidaan ajanhengen yhteenkuuluvuutta ja vivahteikkuutta. Tunnerakenteet voivat olla sisäisesti ja toisilleen jännitteisiä. Ne emergoivat vallitsevaa diskurssia. Luokittelun ja teoretisoinnin lopputulemana on luotu hallitsevan, häpeän, pelon ja luottamuksen sekä turhautumisen ja suuttumuksen tunnerakenteet. Ne kannattelevat digitaidottomuuden kokemuksellisuutta. Aineiston vastauksien näkemyksistä välittyy kielteinen tunneilmapiiri ja emotionaalinen taakka. Digitaidottomien mielletään kokevan digitalisoituva yhteiskunta vieraaksi, eikä heitä kuunnella tai ymmärretä. Heidän kerrotaan olevan vaarassa syrjäytyä eri tavoin, kuten asioinnin osalta. Aineistossa ilmenee häpeää puutteista ja riippuvuussuhteista, kun esimerkiksi digitaidoton ei kehtaa osallistua digikoulutuksiin, jotta muut eivät huomaisi hänen taidottomuuttansa. Pelkoa aiheuttavat muun muassa digilaitteiden ja -palveluiden käyttäminen sekä syrjäytymisvaara. Pelko tuottaa riskiajattelua ja uhrautumisvalmiutta. Vastaajat kertovat olevansa valmiita sietämään pelkoa digilaitteiden käytöstä pikemmin kuin pelkoa syrjäytymisestä. Suuttumusta aiheuttaa esimerkiksi se, että julkishallinto tuottaa tarpeen digihoivalle, joka valuu omaisillekin. Itsenäinen toimijuus on näkemyksissä erityisen merkityksellinen. Se on tutkielmassa yhdistetty osaksi eettis-poliittista aktiivikansalaisuusihannetta. Analyysista välittyy, että digitalisaation edistämisessä pitäisi huomioida tiukemmin palvelutarpeen ja -kanavien monimuotoisuus ja digitalisaation vaikutus hyvinvointiin.

Tutkielmassa kysytään, miten lasten kulutuskulttuuri näkyy keskiluokkaisten lapsiperheiden arjessa. Tarkemmin kysytään, millaisia kulutuseetoksia lasten ja vanhempien puhe kulutuksesta ilmentää sekä miten kulutuseetokset heijastuvat lasten ja vanhempien välisiin kulutusneuvotteluihin. Tutkielma sijoittuu yhteiskuntaluokan, lapsuuden ja kulutuksen sosiologian risteykseen. Yhteiskuntaluokkaa tarkastellaan bourdieulaisen luokka- ja distinktioteorian näkökulmasta. Tutkielma täydentää kansainvälistä lasten kulutuskulttuurin tutkimuskenttää 2020-luvun suomalaisen kulutus- ja luokkayhteiskunnan näkökulmalla. Tutkielman aineisto on kerätty neljän pääkaupunkiseudulla asuvan lapsiperheen kodeissa yhdistelemällä osallistuvaa havainnointia sekä perheenjäsenten teemahaastatteluita. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti niin, että aiempi tutkimus ja teoreettiset viitekehykset tukevat analyysiä, mutta tilaa jää myös aineistolähtöisille kategorioille. Aineistossa esiintyy yhteensä viisi kulutuseetosta. Kohtuullinen kulutuseetos ilmenee ennen kaikkea maltillisena, järkevänä ja säästäväisenä suhtautumisena kulutukseen ja rahankäyttöön. Vihreä kulutuseetos puolestaan korostuu erityisesti korkeakoulutettujen äitien puheissa ja ilmentää liiallisesta tavaramäärästä ja luonnonvarojen tuhlaamisesta seuraavaa ahdistusta, jota lievittävät esimerkiksi käytetyn tavaran kierrätys ja aineeton kulutus. Kehittävä kulutuseetos puolestaan näkyy tavassa, jolla vanhemmat arvostavat lasten aktiivista harrastamista, korkeakulttuuria sekä kehittäviä ja toiminnallisia tavaroita. Sosiaalinen kulutuseetos ilmentää erityisesti lasten puheissa esiintyvää ystävien ja vertaisryhmän merkitystä kulutushaluille. Affektiivinen kulutuseetos esiintyy niin ikään pääasiassa lasten puheessa ja korostaa kulutuksen aikaansaamaa itseisarvoista iloa ja sen ilmentämää välittämistä ja huolenpitoa perheenjäsenten välillä. Lisäksi kulutusneuvotteluiden tarkastelu oman rahan, hankintojen, harrastusten ja teknologian sekä ruutuajan näkökulmista osoittaa, että vanhemmat vetoavat lähes kaikkiin eri kulutuseetoksiin perustellakseen lasten kulutuksen rajoittamista tai sallimista. Toisaalta myös lapset haastavat vanhempien periaatteita ja toimivat neuvotteluissa aktiivisina ja paikoin valtahierarkioita rikkovina toimijoina. Tulosten perusteella todetaan vanhempien tuottavan kunniallista keskiluokkaa ja vanhemmuutta kohtuulliseen, vihreään ja kehittävään kulutuseetoksen perustuvien erontekojen avulla. Lapsille tyypilliset sosiaalinen ja affektiivinen kulutuseetos taas perustuvat enemmän yhteenkuuluvuuden luomiseen, ja yhteiskuntaluokkaa keskeisemmiksi nousevat ikään perustuvat eronteot. Tulokset ovat laajalti aiemman kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden suuntaiset, mutta esimerkiksi kohtuullisen kulutuseetoksen korostuminen aineistossa kehittävän kulutuseetoksen sijaan voidaan nähdä suomalaisen kulutusyhteiskunnan erityispiirteenä. Lisäksi 2020-luvun lasten vanhemmat ovat kasvaneet teknologian parissa, mikä näkyy aineistossa muun muassa positiivisempana suhtautumisena lasten teknologian käyttöön. Tulosten perusteella toivotaan lasten omien näkemysten tuomista vahvemmin esiin lasten kulutusta koskevassa julkisessa keskustelussa.