Browsing by discipline "Kansatiede"
Now showing items 21-23 of 23
-
(2017)Tutkielman kohteena on Lohjalla sijaitsevassa tanssi- ja tapahtumakeskus Tanhuhovissa, 1970-luvun lopulta 2000-luvun puoliväliin asti, toiminut ikärajaton nuorisodisko. Tutkielmassa tarkastelen Tanhuhovin discoa muisteltuna paikkana kysyen, minkälaisia käsityksiä ja merkityksiä siihen muistelussa liitettiin ja minkälaisia diskoillat muistelujen mukaan olivat. Diskoiltoja tarkastelen erityisesti illan kulkuun liittyvien tilallisten sosiaalisten suhteiden, toimintojen sekä käytäntöjen kautta niin muistelun henkilökohtaisella kuin yhteisölliselläkin tasolla. Lisäksi kiinnitän huomiota siihen, miten nuoruus muistetun ajankohtana merkityksellistää muisteltua ja minkälaisia käsityksiä nuoruudesta muistelu heijastelee. Tutkielman aineisto muodostuu 24 kyselyvastauksesta, jotka koostin teemamuotoisena internetlomakekyselynä vuoden 2015 talvella ja syksyllä. Vastaajista 15 on naisia ja loput seitsemän miehiä, ja heidän syntymävuotensa vaihtelevat vuosien 1964 ja 1987 välillä. Vastaukset kattavat ajanjakson 1970-luvun lopusta 2000-luvun puoliväliin. Suurin osa vastaajista vietti Tanhuhovin discossa aikaa 3–5 vuoden mittaisella ajanjaksolla 14–17-vuotiaina. Tutkielman teoreettinen näkökulma paikantuu hermeneuttiseen tutkimustraditioon sitoutuvaan ymmärtävään muistitietotutkimukseen, ja tulkitsen aineistoa kirjoittamalla kerrottuna muisteluna. Muistelun lisäksi tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat muisto, paikka, väljät ja tiukat tilat sekä nuoruus. Aineiston analyysimetodina käytän kontekstuaalista lähilukua. Tanhuhovin disco, muistin paikkana, johdatti vastaajat muistelemaan nuoruusvuosiensa juhlintaa. Diskoiltoihin ja -vuosiin liittynyt muistelu oli monitasoista, ja siihen kietoutui niin henkilökohtaisia ja yksityisiä kuin yleisiä ja kollektiivisiakin aineksia. Diskoillat olivat kokonaisuuksia, jotka sisälsivät useita tilallisia ja toiminnallisia elementtejä. Tanhuhovin disco käsitettiin nuorten keskinäisen vapaa-ajan ja vuorovaikutuksen, uusien kokemusten, sukupuolisten suhteiden mahdollisuuksien sekä hauskanpidon ja juhlimisen paikaksi. Nämä ulottuvuudet konkretisoituivat muisteluissa monin eri tavoin, ja usein illan elementit saivat myös tilallisesti eriytyneen muodon. Muistelijoiden keskuudessa vallitsi melko yhdenmukainen käsitys diskoiltojen elementeistä ja tilojen luonteesta, mutta muistelijat muodostivat erilaisia suhteita näihin paikkoihin ja niiden tilallisuuksiin. Disko tarjosi tarttumapintaa monenlaisille kokemuksille ja paikkasuhteille. Diskoympäristö miellettiin myös tärkeäksi paikaksi nuoruuden kokeilujen ja aikuiskulttuurin muotojen harjoittelujen kannalta, ja sen katsottiin olevan näiden kokeilujen suhteen riittävän vapaa, mutta samalla turvallinen ympäristö. Muistelijat piirsivät nuorista kuvaa omaa tilaa tarvitsevina ja itsenäisinä toimijoina, mutta toisaalta myös huolenpitoa kaipaavina. Diskokokemusten mieltäminen harjoitteluiksi ja kokeiluiksi, korosti muutosta menneisyyden nuoruuden ja nykyisen aikuisuuden välillä kytkien ne samalla kuitenkin yhteen. Tanhuhovin disco symbolisoi muistelijoille juhlivaa nuoruutta, ja diskovuodet merkitsivät monelle tärkeää elämänvaihetta, joka tarjosi välineitä ja kokemuksia kasvulle ja minäksi tulemiselle.
-
(2016)Pro gradu -tutkielmassa kuvailen sosiaalista toimintaa Oulu Osakeyhtiössä sekä tarkastelen motiiveja sille ja siitä kirjoittamiselle henkilöstölehdessä vuosina 1944–1949. Tutkimuskysymyksinä ovat, mistä sosiaalisen toiminnan muodoista on kerrottu yhtiön julkaisemassa Hakkeita-lehdessä sekä miksi niistä on kerrottu. Lähdeaineistoina ovat yhtiön julkaisema Hakkeita-henkilöstölehti, erään lapsuudessaan yhtiön asunnossa asuneen henkilön muistelmateos, yhtiön arkistoaineisto sekä Suomen Kansan Demokraattisen Liiton julkaisema Kansan Tahto -lehti. Lähteenä ja tutkimuskirjallisuutena työssä toimii myös yhtiön sosiaalipäällikön muistelmateos. Tietoa ajanjakson sosiaalisesta toiminnasta antaa Keijo Keravuoren toimittama opaskirja Teollisuuden sosiaalinen toiminta. Lähdeaineisto on lähiluettu, mikä tarkoittaa aineiston tarkkaa lukemista useampaan kertaan. Laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysin avulla aineistosta on nostettu esille erilaisia teemoja. Eri lukutekniikoita apuna käyttäen on analysoitu erilaisia motiiveja sosiaalisten toimintojen järjestämiselle ja niistä kirjoittamiselle. Sosiaalista toimintaa oli henkilöstön taloudellisen aseman parantamiseksi, henkilöstön terveyden ja ruumiinkunnon ylläpitämiseksi sekä henkilöstön henkisen virkistyksen ja kasvatuksen hyväksi. Filosofi Michel Foucault’n kuvailema biovalta tähtää työntekijöiden hyvinvoinnin lisääntymiseen, jotta he olisivat tuottavampia työssään. Anna Kuokkanen ja Hannele Seeck ovat kirjoittaneet työhyvinvointiin, työviihtyvyyteen ja työpaikan ihmissuhteisiin panostaneista ihmissuhdekoulukunnan edustajista Suomessa. Myös ihmissuhdekoulukunnalla oli työn tulosten paranemisen sekä hallinnan tavoitteet toiminnalleen. Yksi sosiaalisen toiminnan muoto oli liikunta. Sen ajateltiin yhdistävän Ouluyhtiöläisiä katsomatta hierarkiarajoihin. Sosiologi Pierre Bourdieun mukaan liikunnan avulla saatiin valloitettua, mobilisoitua ja kehitettyä ihmisiä. Liikunta oli myös nuorison hallintakeino. Myös Inkeri Ahvenisto paljastaa väitöskirjassaan Tehdas yhdistää ja erottaa Verlassa 1880-luvulta 1960-luvulle, että sosiaalisilla toiminnoilla, niistä kirjoittamisella sekä yhteishengellä oli Verlassa omat merkityksensä. Benedict Andersonin mukaan kirjoittamisen ja painettujen julkaisujen avulla on saatu ihmisille aikaan käsitys kuvitellusta yhteisöstä nimeltään kansakunta, koska niiden avulla ihmiset tulivat tietoisiksi toisistaan. Ihmisten yhdistämiselle oli taas vallankäytölliset tarpeensa. Kirjoittamista voi siis pitää ihmisten hallintaan tähtäävänä vallankäytön muotona. Sosiaalisten toimintojen ja niistä kirjoittaen näkyväksi tekemisen avulla Oulu Osakeyhtiössä pyrittiin siis luomaan tuottavaa hyvinvointia ja yhteishenkeä sekä luottamusta työnantajaa kohtaan. Samalla tähdättiin työvoiman pysyvyyteen ja uuden työvoiman houkuttelemiseen. Yhteishengen luomisen merkitys korostui tuona aikana, koska rauhanehtosopimus mahdollisti vasemmiston ja sitä kautta työväestön vallan lisääntymisen Suomessa. Yrityksillä oli yhteiskunnallinen vastuu sotakorvausten toimittamisessa ja jälleenrakennuksessa, joita mahdolliset konfliktit olisivat voineet haitata. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi työnantajat ryhtyivät luomaan yhteishenkeä yrityksissään. Lisäksi sosiaalisten toimintojen voi katsoa olleen eräs hoitokeino sotatraumoille. Yhtiöläisiä yhdistäväksi päämääräksi yhtiö antoi ajatuksen, että työnteon avulla myös työntekijöiden omia oloja voitiin kohentaa. Rakoilua yhteishengessä kuitenkin tapahtui inflaatiosta johtuneen työväestön maksukyvyn heikkenemisen vuoksi, mistä seurasi palkkaneuvotteluja ja lakkoja. Pula-aika ja säännöstelytalous asettivat rajoitteensa sosiaalisille toiminnoille, mutta kiitollisiakin yhtiön antamasta avusta oltiin. Ristiriidoista huolimatta myös yhteishenkeä syntyi.
-
(2013)Suomalaisella äitiyspakkauksella on yli 70-vuotinen historia. Alkuvuosina äitiysavustus, jonka sai rahakorvauksena tai äitiyspakkauksena, jaettiin vain vähävaraisille äideille, mutta vuodesta 1949 lähtien äitiysavustuksen ovat saaneet kaikki äidit varallisuudesta riippumatta. Äitiyspakkausta on päivitetty vuosittain, ja sen voikin nähdä eräänlaisena aikakapselina, jossa tiivistyy lapsiperheen arki ja lastenhoidon realiteetit kunakin vuonna. Tämän tutkimuksena tarkoituksena oli selvittää, miten äitiyspakkauksen sisältö on muodostunut ja miten esimerkiksi yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet pakkaukseen. Tutkimuksen kohteeksi on valittu vuosien 1949 ja 1978 äitiyspakkaukset. Tutkimus asemoituu uudeksi esinetutkimukseksi, jossa pyritään kulttuurianalyysin keinoin tarkastelemaan äitiyspakkausta esineenä mutta ennen kaikkea ilmiönä. Tutkimuksen primääriaineistoa ovat äitiyspakkausta koskeva arkistoaineisto sekä äitiyspakkaukseen kuulunut opaskirjanen, joka on ilmestynyt nimillä Äidille, Syntyvä lapsesi ja Meille tulee vauva. Työssä käytetään käsitteitä näkyvä ja näkymätön sisältö. Näkyvä sisältö on pakkauksen tarvikkeet ja siihen liittyen lapsiperheiden arki, jossa tarvikkeita on käytetty. Näkymätöntä sisältöä ovat ne valistukselliset ja poliittiset tavoitteet, joiden pohjalta äitiyspakkaus on syntynyt ja jotka ovat vaikuttaneet sen sisällön muodostumiseen. Äitiyspakkaus syntyi väestöpoliittisena toimenpiteenä. Väestönkasvu pyrittiin saamaan nousuun esimerkiksi perheille suunnatuilla avustuksilla ja kehittämällä äitiyshuoltoa. Tavoitteena oli sekä syntyvyyden lisääminen mutta myös lapsikuolleisuuden vähentäminen terveysvalistuksen avulla. Äitiyspakkaus vastasi näihin molempiin tavoitteisiin, ja sen haluttiin toimivan perheille mallina oikeanlaisesta lastenhoidosta. Valistustavoitteita tuki äitiyspakkauksen opaskirjanen, jossa sekä annettiin käytännön vauvanhoitoon, mutta myös luotiin kuva ihanteellisesta äitiydestä ja vanhemmuudesta. Äitiyspakkauksella pyrittiin sekä muuttamaan yhteiskuntaa mutta toisaalta yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset heijastuivat äitiyspakkaukseen. Vuoden 1949 äitiyspakkaus heijasteli vielä sodanjälkeistä aatemaailmaa, jossa äitiys oli isänmaallista ja lapsi synnytettiin valtiolle. Vuoden 1978 äitiyspakkauksessa taas näkyvät kaupungistumisen ja tasa-arvokeskustelun vaikutukset. Äitiyspakkauksella ja siihen kuuluneilla ohjekirjasilla on pyritty ohjaamaan vanhempia hyvään vanhemmuuteen sekä haluttu heidän omaksuvan terveydenhuoltojärjestelmän hyväksymät tavat hoitaa lasta. Äitiyspakkaukseen kietoutuvat valtion väestöpoliittiset tavoitteet mutta myös kansainväliset sosiaalipoliittiset vaikutteet, jotka ovat ohjanneet Suomen äitiyshuollon kehittämistä ja väestöpolitiikkaa. Äitiyspakkauksessa tavallaan risteää sekä tiivistyy lapsiperheiden arki Suomessa, mutta myös valtion valta ohjata kansalaisiaan.
Now showing items 21-23 of 23