Browsing by discipline "Teologisk etik och socialetik"

Menestyksen käsite: Esimerkkitapauksena Helsingin yliopisto pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan menestyksen käsitettä käsiteanalyyttisen menetelmän avulla. Menestyksen käsitettä tarkastellaan suhteessa lähikäsitteisiinsä ja vastakohtiinsa. Huomiota kiinnitetään myös menestyksen käsitteen historialliseen muutokseen. Menestyksen käsite sisältää lähikäsitteensä ja osan vastakohdistaan. Kirjallisuuden avulla kiinnittäen huomiota menestyksen arvioimiseen erilaisissa asiayhteyksissä. Tutkielman tavoitteena on luoda menestyksen käsitettä selkeyttäviä käsitteellisiä erotteluja, joita voidaan käyttää välineinä menestyksen käsitteen tarkastelemisessa Helsingin yliopiston kontekstissa. Välineiksi määrittyivät sisäinen, ulkoinen ja kokonaisvaltainen menestys. Menestystä voi tarkastella myös saavuttamisen, tapahtumisen ja olosuhteiden näkökulmasta. Tutkielma on toteutettu sosiaalietiikan pääaineessa sosiaalietiikan peruskäsitteiden pro seminaarissa. Teoreettisen taustan tutkielmalle muodostavat Jaana Hallamaan yhteistoiminnan etiikan teoria ja Georg Henrik von Wrightin Hyvän muunnelmia -teoksessa esitetyt teoreettiset erottelut hyvän luonteesta. Menestystä tarkastellaan teoreettisesti toiminnan ja hyvän näkökulmasta. Toiminnan ja hyvän käsitteet ovat tärkeitä etiikan ja sosiaalietiikan tutkimuskohteita. Menestystä tarkastellaan yksilötoiminnan näkökulmasta kiinnittäen huomiota menestykseen toimintana ja prosessina. Yksilötoiminnan näkökulmasta arvioidaan myös menestyksen subjektiivista puolta, menestystä teknisenä hyvänä ja suorittamisena sekä menestystä sisäisenä hyvänä ja kukoistamisena. Helsingin yliopistoa analysoidaan akateemisena yhteisönä, jonka tarkoitus on tarjota tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta. Aineistona käytetään vuosien 2007–2009, 2010–2012 sekä 2013–2016 strategiaa yhdessä Helsingin yliopiston opetuksen ja opintojen eettisten periaatteiden ja Helsingin yliopiston avajaisissa vuosina 2013 ja 2014 pidettyjä juhlapuheita. Helsingin yliopiston toimintaa verrataan analyysissa yrityksen toimintaan. Helsingin yliopiston toimintaa tarkastellaan yhteistoiminnan teorian näkökulmasta ja kiinnitetään huomiota toimijoiden intressien huomioonottamiseen. Aineistosta paljastuvia menestysnäkemyksiä kommentoidaan ajankohtaisen keskustelun avulla ja erityistä huomiota kiinnitetään vuonna 2010 voimaan tulleen yliopistouudistuksen vaikutukseen ja 1.8.2015 voimaan tulevaan uuteen Helsingin yliopiston johtosääntöön.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella naisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia Libyan rauhanprosessissa hyväksyvän tunnustamisen teorian avulla. Libyassa etsitään vakaata yhteiskuntaa, sillä maan pitkäaikaisen johtajan Muammar Gaddafin (7.6.1942-20.10.2011) hallinnon jälkeen eri ryhmittymät ovat vuosia kilpailleet vallasta. Gaddafin hallituksen kaatumisen jälkeen Libyan lehdistössä uutisoitiin, kuinka naisparlamentaarikot sekä naisaktivistit ovat huolissaan siitä, että naiset eivät ole edustettuina uuden hallituksen suunnittelussa, naisten ääni ei tule kuuluviin eikä tasa-arvo toteudu. Marie O’Reillyn, Andrea Ó Súilleabháin ja Thania Paffenholzin vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa Women’s Roles in Peaceprocesses todetaan naisten osallistumisen rauhanneuvotteluihin nostavan 20 prosentilla todennäköisyyttä siitä, että rauha kestää ainakin kaksi vuotta, ja 35 prosentilla todennäköisyyttä siitä, että rauha kestää 15 vuotta. Lisäksi tutkimuksessa tuodaan esiin, että maat, joissa sukupuolten tasa-arvo on pisimmälle toteutunut, ovat vähemmän alttiita käyttämään voimaa toista maata kohtaan. Naisten mukaan saaminen rauhanprosesseissa on siis tärkeää, mutta silti naiset jäävät usein neuvottelupöytien ulkopuolelle. Kiinnitän tässä tutkimuksessa erityistä huomiota seuraaviin kysymyksiin: Miten libyalaiset naiset tunnustetaan Libyassa ja Libyan rauhanprosessissa? Onko Libyan yhteiskunnallisilla ja kulttuurisuskonnollisilla valtarakenteilla vaikutusta naisten mahdollisuuksiin edetä tai toimia poliittisesti aktiivisena naisena? Päälähteinäni käytän kahta Libyan tilannetta koskevaa tutkimusta: ”Women, Peace and Security in Libya” (United Nations Development Program, 2015) ja ”Libya Status of Women” (The International Foundation for Electoral Systems, 2013). Tutkimuksissa haastateltiin libyalaisia naisia ja miehiä koskien kysymyksiä naisten oikeuksista, turvallisuudesta sekä poliittisesta osallistumisesta. Analysoin tutkimuksissa ilmenneitä tuloksia hyväksyvän tunnustamisen teorian avulla, jonka klassisen esityksen on tehnyt saksalainen filosofi Axel Honneth (s.1949). Hyväksyvä tunnustaminen on laaja-alainen ja inhimillisen elämänmuodon kannalta keskeinen ilmiö. Hyväksyvä tunnustaminen tai tunnustamisen puute vaikuttavat persoonaan, identiteettiin, toimijuuteen, yhteisöihin ja yhteiskuntiin. Haasteena hyväksyvässä tunnustamisessa on vallankäytön aspektit. Ongelmallinen tunnustussuhde johtaa kamppailuun tunnustamisesta ja tunnustussuhteiden ulkopuolelle sulkeminen on yksi vallankäytön ja rankaisemisen muoto. Tutkimusmetodinani tässä tutkielmassa on systemaattinen analyysi, jonka avulla kiinnitän huomiota keskeisiin käsitteisiin, argumentteihin ja niiden edellytyksiin. Tämän tutkimuksen keskeisin johtopäätös on, että libyalaiset naiset tahtoisivat osallistua maan sisäiseen politiikkaan ja rauhanrakennukseen, mutta naisiin kohdistuva ongelmallinen tunnustussuhde, yhteiskunnan rakenteelliset ongelmat sekä konservatiiviset perhenormit hidastavat naisten pääsyä päätöksentekoon. Naiset ovat Libyassa väärintunnustettuja, sillä heidän oletetaan politiikassa vastaavan vain naisia koskeviin kysymyksiin, vaikka heillä olisi kompetenssia toimia politiikassa laaja-alaisesti. Lisäksi naista ei nähdä Libyassa miehen vertaisena, mikä heikentää naisten oikeuksien toteutumista. Hyväksyvän tunnustamisen teoria tarjoaa hyvän ja jopa välttämättömän tavan tarkastella rauhanprosesseja.

Tarkastelen tutkimuksessani sosiaalisen median maahanmuuttokriittisessä keskustelussa esiintyviä erilaisia maskuliinisuuden representaatioita. Tavoitteenani on ollut löytää aggressiivisten mieskuvien taustalla vaikuttavia tekijöitä ja tutkia pakolaisten kustannuksella tapahtuvaa maskuliinisuuden rakentamista. Olen kvalitatiivisen lähestymistavan avulla uuttanut laajasta tutkimusaineistosta esiin edustavimmat otokset ja pyrkinyt analysoimaan niitä psykohistorian, moraalifilosofian sekä uskonto- ja sosiaalitieteiden suomin keinoin. Aineiston melko matalasta abstraktiotasosta huolimatta olen myös yrittänyt tarkastella maahanmuuttokriittisessä keskustelussa käytettyjä retorisia tehokeinoja sekä tehdä käsiteanalyysiä silloin kun se mielestäni on ollut tarpeen. Tutkimusaineisto osoittaa, että sosiaalinen syrjäytyminen ja köyhyys vaikuttavat vahvasti maahanmuuttokriittisen keskustelun sävyyn ja sisältöön. Tutkimani keskustelupalstat ilmentävät monin tavoin taloudellisen eriarvoisuuden ja tulevaisuutta kohtaan tunnetun syvän huolen kokemusta. Tutkimuskohteena olevat maskuliinit kokevat tulleensa hyvinvointivaltion hylkäämiksi. Kirjoittajien pääväittämä on, että oma kurjistunut elämäntilanne johtuu pakolaisista ja heidän kanssaan liittoutuneen kotimaisen punavihreän eliitin väärämielisestä toiminnasta. Erityisen kielteisesti maahanmuuttokriitikot suhtautuvat islaminuskoisiin miehiin. Monikulttuurisuus kyseenalaistaa kantasuomalaisen miehen maskuliinisuuden monopolin. Tutkimukseni mukaan maahanmuuttovastaisen retoriikan taustalla piilee myös syvää yksinäisyyttä. Huomionarvoista on, että vakavasti yksinäisten ja rasistisia mielipiteitä omaavien ihmisten määrän välillä vallitsee korrelaatiosuhde. Yksinäisyys vaikuttaa myös tutkimieni miesten naiskuvaan. Miesten heikosta sosiaalisesta statuksesta johtuen aineistosta esiin piirtyvä naiskuva ei ole viktoriaanisen jakautunut, vaan siitä puuttuvat niin idealisoitu äitihahmo kuin langennut nainenkin. Naiset eivät ole tutkimieni miesten elämässä oikein millään muulla kuin fantasian tasolla läsnä. Olen mielestäni uskottavasti osoittanut keskustelupalstojen pornografisten sisältöjen ja miehisen yksinäisyyden välisen yhteyden. Maahanmuuttokeskustelu rakentuu punavihreän eettisen relativismin ja kansallismielisen eettisen absolutismin jännitteisen akselin varaan. Yhteistä hyvää on aineiston perusteella kovin vaikea löytää. Maahanmuuttoa vastustavat miehet tavoittelevat puheillaan ja toimillaan vanhakantaista rohkeuden hyvettä, jonka avulla ylläpidetään kotitaloutta ja yhteisöä. Moni heistä elää herooisessa kulttuurissa, jossa jokaisella yksilöllä on annettu asema ja rooli tarkoin määritellyssä roolien ja asemien järjestelmässä. Maahanmuuttovastaisuudessa on lähes arkaaisia filosofisia piirteitä, mikä voi osittain johtua miesaktiivien agraarisesta taustasta ja matalasta koulutustasosta. Tutkimusaineistossa maahanmuutto halutaan tietoisesti nähdä tekona eikä tapahtumana. Tässä piilee maahanmuuttokriittisen moraalikielen ydin. Jos maahanmuutto ja pakolaisuus kuvattaisiin tapahtumana, siitä katoaisi viharetoriikan kannalta olennainen intentionaalisuuden elementti. Merkittävimpiä huomioitani oli, että turvapaikanhakijat pyritään heihin kriittisesti suhtautuvissa teksteissä esittämään moraalisesti vastuullisina toimijoina. Olen tutkimuksessani tarkastellut maahanmuuttokriittisyyttä myös heimouskonnon kontekstissa. Aineiston perusteella on ilmeistä, että kansallisten merkkien ja symbolien avulla luodaan vastadiskurssia monikulttuurisuudelle ja kansainvälisyydelle. Liehuvin lipuin liikkeellä olevat aktiivit pyrkivät kansaan ja päättäjiin vaikuttamalla vapautumaan ahdistavaksi kokemastaan monikulttuurisuudesta.

Tiivistelmä Referat Katolisen kirkon opin puhtautta valvoo Vatikaanissa uskonopin kongregaatio, joka on vaikutusvaltaisimpia toimijoita kirkon sisällä. Sen tehtävänä on antaa ohjeita erilaisista uskoa koskevista kysymyksistä ja siten turvata ja edistää katolista uskoa. Vuonna 2012 se antoi tutkinnan jälkeen notifikaation yhdysvaltalaisen teologin ja nunnan Margaret Farleyn kirjasta Just Love. Farley tutkii kirjassaan sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta ja pyrkii luomaan kristillisen seksuaalietiikan normit, joita noudattamalla jokainen parisuhde olisi oikeudenmukainen ja kaikenlainen seksuaalisuuden toteuttaminen olisi eettistä. Kongregaation mukaan kirjassa on useita virheellisiä näkemyksiä, eikä se siten ole katolisen kirkon opin mukainen. Yleisiksi puutteiksi kongregaatio näkee Farleyn käsitykset kirkon auktoriteettiasemasta ja luonnollisen lain väärästä tulkinnasta. Erityisiksi ongelmiksi kongregaatio nostaa Farleyn mielipiteet masturbaatiosta, homoseksuaalisuudesta ja avioeron mahdollisuudesta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka uskonopin kongregaatio suhtautui kirjan argumentteihin ja Farleyn esittämiin eettisiin ja teologisiin käsityksiin. Toisena tutkimuskysymyksenä selvitän, millaisiin asioihin kongregaatio on kiinnittänyt huomiota ja toisaalta onko sen linjassa seksuaalieettisiin kysymyksiin tapahtunut muutoksia yli 50 vuoden aikana. Onko kongregaation johtajan tai istuvan paavin muutos aiheuttanut muutoksia myös kongregaation antamiin ohjeisiin? Toteutan tutkimuksen käyttämällä käsite- ja argumentaatioanalyysia, sillä osapuolet käyttävät usein samoja termejä, mutta antavat niille erilaisen merkityksen. Varsinkin käsitys luonnollisesta laista nousee tutkimuksessa tärkeäksi erimielisyyksiä aiheuttavaksi käsitteeksi. Farley ja kongregaatio argumentoivat erilaisilla aineistoilla, Farley nojaa eri tieteenalojen tutkimuksiin ja erityisesti kokemukseen moraalikäsitystensä pohjana, kongregaatio sen sijaan vetoaa pääosin kirkon traditioon. Pääasiallisina lähteinä käytän Farleyn kirjaa ja uskonopin kongregaation notifikaatiota, mutta myös muita notifikaatioita sekä katolisen kirkon muiden toimijoiden moraaliteologisia kannanottoja. Tutkimus osoittaa, että luonnollisen lain tulkinnassa molemmilla osapuolilla on horjuntaa ja että maallisten tieteiden nykyiset tulokset eivät ole muuttaneet katolisen kirkon näkemyksiä hyväksyttävästä tavasta ilmaista seksuaalisuutta. Uskon ja tieteen välinen suhde on edelleen vaikea katolisessa kirkossa, sillä tutkimuksessa käy ilmi, että Farleyn näkemyksiä vastustetaan edelleen melko yksipuolisilla argumenteilla kirkon traditioon, Raamattuun ja uskonopin kongregaation omiin julkaisuihin vedoten. Kongregaation linjassa ei ole havaittavissa muutoksia seksuaalietiikan suhteen, toisaalta seksuaalieettiset kysymykset ovat olleet vain pieni osa kongregaation käsittelemistä aiheista.

Tämän tutkimuksen aiheena on homoseksuaalisuutta käsittelevien argumenttien muutos Suomen eduskunnassa 1970-luvulta 2000-luvulle. Tarkastelen aihepiiriä kahden lainsäädännöllisen muutoksen näkökulmasta, joiden yhteydessä homoseksuaalisuus nousi keskeiseksi keskustelunaiheeksi. Nämä lainsäädännölliset muutokset koskivat rikoslain päivittämistä 1970-luvun alussa sekä lakia rekisteröidystä parisuhteesta 2000-luvun vaihteessa. Mukaan on otettu myös kaksi hylättyä kansanedustaja-aloitetta rekisteröidystä parisuhteesta 1990-luvulta. Aineistona ovat Suomen eduskunnassa käydyt täysistuntokeskustelut sekä näihin liittyvät liiteaineistot, kuten valiokuntamietinnöt, lakialoitteet ja asiantuntijamuistiot. Tutkimuskysymykseni on: millaisia argumentteja keskusteluissa homoseksuaalisuudesta esitettiin sekä miten erilaiset homoseksuaalisuutta koskevat argumentit muuttuivat vuosikymmenien aikana. Tutkimusmenetelmäni on systemaattinen analyysi, jonka avulla argumentit on sisällöllisesti jaettu samankaltaisten lokeroihin. Lokeroinnin avulla vertailen argumenttien taustaoletuksia ja niiden muutoksia keskusteluiden välillä. Täydennän tutkimustani muulla kirjallisuudella, jotta saan tarkemman kuvan siitä millaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa keskustelua on käyty. Tutkimusajanjaksoni aikana yhteiskunnan näkemys homoseksuaalisuudesta muuttui ensin rikoksesta sairaudeksi. Vasta 1990-luvun lopulla homoseksuaalisuus nähtiin yksilön valintana ja ihmisoikeuskysymyksenä. Tutkimukseni tulokset osoittavat kuitenkin sen, että osa kansanedustajien käyttämistä argumenteista säilyvät samankaltaisena koko tarkasteluajanjakson ajan. Tutkimissani keskusteluissa käytettiin määrällisesti paljon puheenvuoroja, mutta puheenvuoroja käyttivät varsin suppea kansanedustajien joukko. Puheenvuorot sisälsivät paljon arvolatausta ja henkilökohtaisia mielipiteitä, eikä tutkittuun tietoon perustettu kuin yksittäisiä argumentteja. Huomasin myös, että samaa argumenttia käytettiin usein eri asioiden perusteluun. Merkittävimpänä muutoksena ajanjakson aikana pidän sitä, että Pohjoismaakeskeisyydestä siirryttiin vertailemaan tilannetta laajemmin Euroopassa. Tämän lisäksi adoptio-oikeudesta käyty keskustelu on puuttunut kokonaan dekriminalisaatio-keskustelusta 1970-luvulla.

Tutkimuksen tehtävänä on analysoida F.S. Michaelsin teoriaa taloudellisesta monokulttuurista ja taloudellisesta mestarikertomuksesta. Kyseisten käsitteiden tarkoitus on kuvailla länsimaisten yhteiskuntien ilmapiiriä – kuinka taloudelliset aatteet ohjaavat yhteiskuntaa. Tutkimus myös analysoi perusteellisemmin taloudellisen monokulttuurin vaikutuksia elämän kuudella eri osa-alueella. Tutkimusta läpäisevät mm. seuraavat kysymykset: - onko kuluttaja terminä tarpeeksi riittoisa kuvailemaan ihmisen identiteettiä taloudellisen monokulttuurin vallitsemassa yhteiskunnassa? - mahdollistaako taloudellisen monokulttuurin vallitsema yhteiskunta ihmisen välineellistämistä yritysten palvelukseen? Tutkimus myös nojaa taloustieteiden tohtorin Juha Panulan tutkimuksen johtopäätökseen, että moraali ja talous luovat toisistaan täysin erilaisen käsitemaailman, jonka myötä moraali ja talous ovat eriytyneet. Nyky-yhteiskunnan haaste onkin kutoa moraalin ja talouden eriytyneisyys yhtenäisemmäksi: kuinka talouden tulisi olla hyvinvointia edistävä väline, eikä päämäärä, niin kuin se nyky-yhteiskunnassa näyttäytyy. Tutkimus myös analysoi rahan ja moraalin jännitettä historian eri vaiheissa ja sitä, että mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kapitalismin syntyyn. Tutkimus myös käsittelee lyhyesti markkinoinnin etiikkaa. Markkinointi ja mainonta ovat osoittautuneet suhteellisen vahvaksi vaikutusmuodoksi ja näyttää ylläpitävän kuluttajakeskeistä ilmapiiriä. Myös mainonnan itsesääntelytoimikunta on osoittautunut riittämättömäksi ennalta ehkäisemään epäeettistä mainontaa. Tutkimus myös esittää katolilaisen sosiaalitraditio toimikunnan ehdotuksen käytännön projektista, minkä tarkoituksena on saada moraalia ja taloutta yhtenäisemmäksi. Metodityyliltään tutkimus on kirjallisuusanalyysilähtöinen.

Suomen eduskunta hyväksyi marraskuussa 2014 muutoksen avioliittolakiin. Samaa sukupuolta olevien avioliiton mahdollistava sukupuolineutraali avioliittolaki astui voimaan 1.3.2017. Lain muutoksella ei puututtu säännöksiin kirkollisesta vihkimisestä, mutta se haastoi kertaheitolla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opetuksen avioliitosta ja ajoi sen hermeneuttiseen kriisiin. Tutkielmassa tarkastellaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen avioliittodiskursseja ja tapoja, joilla piispat ovat sekä kollegiona että yksittäin ohjeistaneet hiippakuntansa papistoa kohtaamaan ja palvelemaan samaa sukupuolta olevia pariskuntia avioliittolain muutoksen tultua voimaan. Lisäksi pohditaan piispainkokouksen suhtautumista sukupuolivähemmistöihin ja sitä, kuinka johdonmukaisesti se perustelee näille ihmisille tarjottavia toimituksellisia käytäntöjä avioliittoteologiallaan. Piispainkokouksen ja piispojen tuottamia narratiiveja tutkitaan systemaattisen analyysin ja kahden toisiaan täydentävän menetelmän avulla. Diskurssianalyysi mahdollistaa piispainkokouksen erityisessä sosiokulttuurisessa kontekstissa tapahtuvan kompleksisen vuorovaikutuksen koko kirjon tutkimisen, kun taas käsiteanalyyttistä menetelmää sovelletaan sen käyttämästä kielestä ja terminologiasta esiin nousevan problematiikan osoittamiseen. Näiden menetelmien avulla tutkielmassa eritellään avioliittokeskustelun syvärakenteita, kiinnitetään huomiota implisiittisestikin tuotettuihin merkityksiin, sekä arvioidaan kriittisesti niin tekstien ja toiminnan välisiä kuin sisäisiäkin suhteita. Avioliittokysymykseen ja kirkollisiin toimintatapoihin liittyvien juridisten lähtökohtien tarkastelu kattaa piispainkokouksen ja asiantuntijoiden pohdinnan kirkollisen lainsäädännön ja erityisesti kirkkokäsikirjan normatiivisuudesta ja oikeudellisesta sitovuudesta, sekä kirkollisen avioliittoon vihkimisen ehdoista, edellytyksistä, nykykäytännöistä ja tulevaisuuden skenaarioista. Samaa sukupuolta olevien pariskuntien palvelemisen ohjeistamisessa piispainkokous on toiminut korkeintaan tyydyttävästi ja piispojen näkemykset homoseksuaalien kirkollisesta vihkimisestä tai kanssa ja puolesta rukoilemisen ja siunaamisen toteutustavoista eroavat toisistaan. Piispainkokouksen kollegiona antamat ohjeistukset eivät ole olleet täysin ristiriidattomia suhteessa piispojen hiippakunnissaan antamiin ohjeisiin tai niihin näkemyksiin, joita he ovat mediassa esittäneet. Piispainkokous korostaa toimintansa perustuvan ihmisarvon kunnioittamiseen, lähimmäisen palvelemiseen, sekä ihmisen elämänvalinnoista riippumattomaan persoonallisen ja hengellisen kasvun tukemiseen. Tässä itseymmärryksessä on kuitenkin sisällöllisiä ja rakenteellisia ongelmia, sillä esitetyt eettiset perusteet voidaan tulkita monien piispainkokouksen julkilausumien ja itse toiminnan kanssa lähtökohtaisesti yhteensopimattomiksi. Piispainkokouksen päätöksentekoprosesseissa voitiin havaita sekä konsensusta että dissensusta indikoivia työvaiheita, piirteitä ja elementtejä. Sen sisäinen, kollegion jäsenten välinen yhteistoiminta oli lopulta kuitenkin kiitettävää. Esimerkiksi avioliittoselonteon laatimisen yhteydessä konsensuksen syntymistä edistivät päätöksentekijöiden yhteinen kristillinen eetos ja käsitykset jonkinlaisesta lopullisesta ja jaetusta ylimmästä hyvästä, sekä erityisesti niihin päästävistä keinoista. Yksimielisyyden aika lienee piispainkokouksessa kuitenkin tältä erää ohi.

Tämä pro gradu -tutkielma perustuu brittiteologi Susannah Cornwallin käsitykseen sukupuolesta kristillisen ihmiskuvan osana. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, voidaanko sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä sisäänkirjoittaa kristilliseen teologiaan ja sopivatko he Raamatun luomiskertomuksesta nousevaan ihmiskuvaan, jonka on perinteisesti tulkittu kuvaavan ihmistä joko miehenä tai naisena. Lisäksi tarkastelen kysymystä siitä, onko ihminen sukupuolestaan riippumatta luotu Jumalan kuvaksi (lat. imago Dei). Tutkimusmetodina käytän systemaattista analyysiä. Tutkimukseni päälähteinä käytän Susannah Cornwallin teosta Sex and Uncertainty in the Body of Christ: Intersex Conditions and Christian Theology (2010) sekä artikkelia Laws “Needefull in Later to Be Abrogated”: Intersex and the Sources of Christian Theology hänen toimittamassaan teoksessa Intersex, Theology, and the Bible: Troubling Bodies in Church, Text, and Society (2015). Tutkimus jakautuu kolmeen päälukuun sekä johdantoon ja johtopäätöksiin. Ensimmäisessä pääluvussa esittelen Cornwallin käyttämän käsitteistön sekä essentialistisen ja konstruktionistisen sukupuolikäsityksen. Esittelen myös sukupuolikäsityksen historiaa ja kaksijakoisesta sukupuolikäsityksestä poikkeavia sukupuolimalleja. Toisessa pääluvussa tarkastelen käsitystä ihmisestä Jumalan kuvana (lat. imago Dei). Tarkastelen käsitystä ihmisestä Jumalan kuvana paitsi Raamattuun myös muihin kristinuskon lähteisiin, kuten traditioon, järkeen ja kokemukseen, vedoten. Tuon esille Cornwallin osoittamaa kritiikkiä luomiskertomuksen perinteistä tulkintaa kohtaan. Lisäksi esitän siitä poikkeavia tulkintoja, jotka mahdollistavat kristinuskon luomiskertomuksesta nousevaan ihmiskuvaan liittyvän perinteisen tulkinnan laajentamisen koskemaan myös niitä ihmisiä, jotka eivät identifioidu mieheksi tai naiseksi. Kolmannessa pääluvussa haastan historiallisen Jeesuksen ja kosmisen Kristuksen sukupuolisuuteen ja ruumiillisuuteen liittyviä perinteisiä käsityksiä ja nostan esille valtavirrasta poikkeavia tulkintoja hänen ruumiillisuudestaan ja sukupuolisuudestaan.

Tutkielma käsittelee Naim Ateekin palestiinalaisen vapautuksen teologian kriittisiä ja rakentavia tehtäviä. Yleisesti vapautuksen teologian ja postkoloniaalisen teologian tehtäviin kuuluu sekä sortoa aiheuttavien rakenteiden ja ajattelutapojen kritisoiminen että vapautusta edistävien ajattelumallien rakentaminen. Tutkielman tavoite on esittää Ateekin teologia näiden tehtävien kautta ja osoittaa yhteyksiä ja eroja Ateekin ajattelun ja vapautuksen teologian sekä postkoloniaalisen teologian metodologioiden ja keskeisten teemojen välillä. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään aiheen kannalta oleellisten teologien ja ajattelijoiden näkemyksiä, joiden avulla selvennetään, täydennetään ja osoitetaan jännitteitä Ateekin teologiassa. Menetelmänä on systemaattinen analyysi. Ateekin kaksi pääteosta sekä kahdeksan hänen artikkeliaan ovat tutkielman primaarilähteitä. Ensin esitellään Ateek osana palestiinalaista kristillisyyttä ja vapautuksen teologian sekä postkoloniaalisen teologian kriittiset ja rakentavat tehtävät. Tutkielman toinen luku käsittelee Ateekin kriittistä tehtävää, johon sisältyy sorron paljastaminen ja ymmärtäminen. Ateek ymmärtää sorron vallan väärinkäytön, väkivallan ja sionistisen imperiumiteologian kautta. Vapautuksen teologialle ominaisella tavalla hän käyttää Raamattua sorron tuomitsemiseen ja havainnollistaa sortoa väkivallan kierteenä. Postkoloniaalisen teologian tapaan hän käyttää imperiumin käsitettä ja ymmärtää rakenteellisen väkivallan laajemmin kuin vapautuksen teologia, joka korostaa köyhyyttä väkivallan muotona. Keskeisin ero Ateekin ja vapautuksen teologian välillä on suhtautuminen Vanhaan testamenttiin, jonka väkivaltaiset, eksklusiiviset tekstit eivät Ateekin mukaan tarjoa totuudenmukaista kuvaa Jumalasta Kristuksen ilmoittaman Jumalan inklusiivisen rakkauden valossa. Tässä hän seuraa postkoloniaalista teologiaa, joka Ateekin tavoin dekolonisoi tekstejä eli riisuu ne sortavista rakenteista omaksumalla sorrettujen, esimerkiksi kanaanilaisten, näkökulman. Ateekin oletus on, että väkivaltaiset tekstit ja niihin perustuva sionistinen teologia ovat keskeinen sorron syy. Uskontoa ja väkivaltaa koskevien teorioiden perusteella uskonto voi olla osasyy väkivaltaan, mutta sitä ei voi erottaa muista, esimerkiksi poliittisista, syistä. Kolmas luku käsittelee Ateekin rakentavaa tehtävää, joka korostaa Jumalan inklusiivista rakkautta ratkaisuna sortoon ja vaihtoehtona sionistiselle teologialle. Ateekin mukaan ihmisoikeudet ilmentävät Jumalan rakkauteen sisältyvää oikeudenmukaisuuden vaatimusta ja hän korostaakin ihmisoikeuksia universaalina mittana, jonka valossa kaikkia uskontoja on arvioitava. Kristityille Kristus ilmoittaa Jumalan rakkauden täydellisesti, kun taas juutalaisten ja muiden on löydettävä omista traditioistaan oikeudenmukaisuutta tukevat käsitykset. Erityisesti kristityille inklusiivinen rakkaus edellyttää sorron voittamista väkivallattoman vastarinnan keinoin Jeesuksen esimerkkiä seuraten, mikä mahdollistaa sovinnon sorrettujen ja sortajan välillä. Kuitenkin kaikkien uskontojen pitäisi korostaa, että Jumalan valittuna olemisen vähimmäisvaatimus on rakkauden toteuttaminen käytännössä. Ainoastaan silloin oikeudenmukainen rauha on mahdollista, mikä Israel-Palestiinassa edellyttää palestiinalaisten oikeuksien toteutumista ja konfliktin ratkaisemista kansainvälisen lain mukaisesti. Kristosentrisuus, sorron voittaminen väkivallattomasti, Uuden testamentin tulkitseminen täysin vapauttavana ja historiallinen eskatologia yhdistävät Ateekin vapautuksen teologiaan. Rakentavan tehtävän osalta postkoloniaalinen teologia poikkeaa merkittävästi Ateekista, sillä se dekolonisoi myös Uuden testamentin ja tuo esille kristosentrismiin sisältyvän eksklusiivisuuden. Kuitenkin Ateekin kristosentrinen vastaus sortoon on mahdollista nähdä postkoloniaalisena, sillä Ateekin kontekstissa palestiinalaiskristityt ovat juutalaisuuden ja länsimaisen kristinuskon kolonisoituja uhreja. Neljäs luku esittää johtopäätökset ja mahdollisia lisätutkimusaiheita palestiinalaisesta vapautuksen teologiasta. Ateekin ajattelu sisältää jännitteitä, koska hän korostaa partikularismia, mutta samalla pyrkii esittämään universaalin vähimmäisvaatimuksen oikeudenmukaisuudelle. Kriittisessä tehtävässään hän kritisoi eksklusivismia juutalaisuudessa ja Vanhassa testamentissa, mutta rakentavassa tehtävässään esittää Kristuksen ja Uuden testamentin täysin yhteensopivina rakkauden ja oikeudenmukaisuuden kanssa. Hän ei siis huomioi niihin sisältyvää sorron mahdollisuutta.

Tämä tutkielma on analyysi liiketoiminnan vastuullisuudesta, sen syntysyistä ja rakenteista sekä sen suhteista talouteen, sosiaalipoliittisiin kysymyksiin ja ympäristöongelmien ratkaisuyrityksiin, sekä etenkin vastuullisuuden tarpeelliseksi tekevien käytäntöjen ja lainalaisuuksien sosiaalieettisistä ulottuvuuksista. Vastuullisuus on osa kestävän kehityksen ohjelmaa, ja sen erityisominaisuutena on pyrkimys pelastaa hyvinvointiyhteiskunta, jonka tulevaisuutta yritysten yhteiskunnallisen merkityksen kasvun on epäilty uhkaavan. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat, millaisia ovat vastuullisuuden ja sen toimintapiiriin kuuluvien käytäntöjen ja ajattelumallien yhteisölliseen valtaan, oikeuksiin ja vastuuseen liittyvät vaikutukset ja keskinäiset suhteet; siirtyykö vastuu mukana ja miten, jos valtaa siirtyy valtiolta yrityksille; sekä millainen on liiketoiminnan suhde yhteiskuntaan sosiaalieettisenä toimijana ja taloudellis-kulttuurisena vaikuttajana. Tutkimusmetodi on käsiteanalyysi ja lähestymistapa holistinen. Keskeistä tutkimusaineistoa ovat suomalaiset, yhdysvaltalaiset ja englantilaiset liiketoiminnan vastuullisuutta, taloustiedettä ja yritysetiikkaa käsittelevät tieteelliset artikkelit ja tutkimukset. Aiheen ajankohtaisuuden vuoksi myös tuoreet sanoma- ja aikakauslehtiartikkelit tuovat lisänsä aineistoon. Vastaukset tutkimuksen pääkysymyksiin, tutkimustulokset ja johtopäätökset ovat seuraavat: Liiketoiminnan ohjaajat, kuten yritykset, markkinat ja kasvu, ovat osa koko kulutusperustaista kulttuuriamme, samoin niistä koituvat haitat ja uhat. Siksi liiketoiminnan muuttaminen vastuullisemmaksi merkitsee yhteiskunnan muuttamista. Markkinatalous on yhteiskunnan tapa hankkia aineellista hyvää. Vastuullisuus taas on tapa turvata hyvinvointiyhteiskunta ja sen valta, jonka alla yritysten vastuu voisikin rajoittua taloudellisiin tuloksiin. Vastuu ei synny automaattisesti vallan mukana, vaan vastuullisuuden haasteisiin vastatakseen valtioiden ja kansainvälisen yhteisön tulee kyetä määrittämään yritysten ja liiketoiminnan vastuut ja valvoa niiden toteuttamista. Vastuullisuuden lähtöajatuksia on, että markkinataloutta voidaan harjoittaa, kunhan se tehdään vastuullisesti. Sen tavoitteiden täyttymiselle on kuitenkin erityisen ongelmallista sen sitoutuminen markkinatalouden myötä talouskasvuun. Toisaalta vastuullisuutta on osin vaikeaa sovittaa yhteen liiketoiminnan omien lainalaisuuksien kanssa. Talousvastuullisuuden toteutumisesta riippuu kestävän kehityksen ohjelman onnistuminen: ilman valtio-ohjausta sosiaalisia ja ympäristökysymyksiä ei voi odottaa ratkaistavan. Yritysten valta ei ole valtioilta siirtynyttä valtaa, vaan se on teknis-taloudellisen kehityksen myötä syntynyt eräänlaisena lisävaltana hallintovallan rinnalle. Yksilön ja yhteisön eettisen suhteen kannalta tämä asetelma on vaikea, koska vallan yhteisöllisyyden kyseenalaistuessa yhteiset arvot ja tavoitteet, yhteinen motivaatio ja yhteiskunnan mielekkyys, tasa-arvoisuus ja pysyvyys ovat vaikeampia määrittää ja toteuttaa. Tutkielmani tuloksineen on lisähuuto korpeen, jossa keskustellaan talouden ja materian suuresta painoarvosta yhteiskunnassa, ihmisen vallasta ja vastuusta niin sosiaalisessa kuin luonnon yhteisössä sekä liiketoiminnasta yhtenä vapauden toteuttamisen välineenä ja mahdollisena vapautemme riistäjänä.