Browsing by discipline "Yleinen valtio-oppi, hallinnon ja organisaatioiden tutkimuksen linja"
Now showing items 21-40 of 174
-
(2017)Tutkimuksessa perehdytään Euroopan unionin rahoitusmarkkinoita koskevaan sääntelyyn ja sen muuttumiseen sekä millä tavoin tämän muutoksen voidaan nähdä ilmentävän hallintatapojen paradigman muutosta. Hallinnon paradigman muutoksella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa siirtymää kansallisvaltiokeskeisestä vallasta ja hallinnasta kohti globaalia hajautettua hallintaa. Hallintatapojen muutosta tarkastellaan aineistossa ilmenevien tilivelvollisuussuhteiden kautta. Tutkimuksen johdannossa esitellään tutkimuksen yhteiskunnallinen ja ajallinen konteksti, joka nojaa vuoden 2008 finanssikriisiin ja erityisesti kriisin jälkeiseen rahoitusmarkkinoiden sääntelyyn Euroopan unionissa. Syy sille, miksi tutkimus on ajankohtainen juuri sen kirjoittamishetkellä, on se, että 1.3.2018 Euroopan unionissa astuu voimaan valtava rahoitusmarkkinoiden sääntelyhanke, jonka juuret ulottuvat vuoden 2008 kriisiin. Tämä sääntelyhanke, ja erityisesti siihen kuuluva MiFID 2 -direktiivi toimivat tämän tutkimuksen pääasiallisena aineistona. Luvussa kaksi esitellään tutkimuksen teoreettinen viitekehys joka nojaa jaotteluun positiivisen valtion ja reguloivan hallinnon välillä. Viitekehyksen sisällä tarkastellaan vallan ja hallinnan legitimiteettiä sekä siihen vaikuttavaa käsitettä tilivelvollisuudesta ja miten nämä käsitteet ja ilmiöt ovat muuttuneet siirryttäessä positiivisesta valtiosta kohti reguloivaa hallintaa. Positiivisen valtion legitimiteetin perustana pidetään suoraa poliittista tilivelvollisuutta, jota voidaan tarkastella esimerkiksi äänestyskäyttäytymisen kautta, kun taas reguloivaa hallintoa tarkasteltaessa tilivelvollisuussuhteiden nähdään olevan jakautuneita useammalla toimijalle vallan ja hallinnan jakautumisen myötä, mikä koetan haasteellisena toiminnan legitimiteetin kannalta. Luku kolme keskittyy käsittelemään sääntelyä ilmiönä, sekä millainen on rahamarkkinoiden sääntelyn lähihistoria Euroopan unionissa. Luvussa esitellään mitä sääntelyllä terminä ja prosessina tarkoitetaan sekä miten eri jäsenvaltiot ovat suhtautuneet Euroopan unionin rahamarkkinoiden sääntelypolitiikkaan. Luvussa neljä esitellään tutkimuksessa käytettävä aineisto, eli MiFID 2 -direktiivi ja siihen liittyvät viranomaismateriaalit koskien sijoittajansuojan sääntelyä sekä tutkimuksessa tehtävä analyysi. Analyysi toteutetaan luvussa viisi sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen aineisto on luokiteltu viiteen kategoriaan jotka kuvaavat sijoittajansuojan eri osa-alueita. Aineistosta pyritään analyysissa identifioimaan tilivelvollisuussuhteita kysymysten kenelle, kuka, miksi, miten ja mistä- avulla. Analyysin perusteella tutkimuksessa todetaan, että valittu aineisto ja sijoittajansuojan sääntely edustavat enemmän kansallisvaltiolle tyypillisiä piirteitä kuin reguloivan hallinnon piirteitä. Analyysissä esitetyt tilivelvollisuussuhteet nojaavat pääasiassa hierarkioihin ja suoraan tilivelvollisuuteen, minkä voidaan nähdä ilmentävän kansallisvaltiokeskeistä hallintatapaa. Tutkimuksen johtopäätöksissä kuitenkin todetaan, ettei toteutetun analyysin perusteella voida vetää liian kauaskantoisia johtopäätöksiä siitä, miten Euroopan unioni kokonaisuudessaan käsitteellistetään reguloivan hallinnon viitekehyksessä.
-
(2013)The importance of universities providing quality-assurance schemes has increased during the last two decades due to, among other things, an increased tendency in public administration to use evaluations as a tool to enhance efficiency and the changed nature of the state-university relationship. Moreover, we can witness an increased integration of European higher education. Also Finnish higher education has been exposed to these trends and external evaluation and quality assurance systems has become a recurring phenomenon. The objective of this research was to analyse organizational responses at universities to the demand of showing a QA-scheme, and to increase understanding on the role of audits in relation to national and supranational developments, from a perspective of organizational intuitionalism. In so doing, attention is put on what kinds of effects and practices a national form of evaluation has, if compared at the organizational level of two universities. The methodological approach builds on insights from qualitative methods, new-institutional theory and organizational institutionalism. The empirical materials used consisted of documents and half-structured interviews. The interviews were transcribed and analysed through the creation of reference codes in the program ATLAS TI. The reference codes were created according to logics of analytic coding. In the research, four core themes were witnessed. First, in implementing processes or reforms that might be perceived critically in universities, the role of commitment and semantics become of high importance, as does a degree of hierarchy. Second, responding to the demand of showing a quality assurance-scheme and succeeding in audits are not seen to be of high importance by university leadership in that only scarce resources were allocated to the exercise. Third, developing the QA-system was clearly accepted to be a response to European developments but this is hardly an instrument for governance that the Ministry of Education would value in comparison to other instruments. Finally, the recommendations made by the audit teams are not as neutral as they seem, in that they do define what the Universities should accomplish. However, the loosely coupled structure has in many ways lessened many of the impacts and recommendation gained from the audits.
-
(2018)Tässä Pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan federalismiin liittyvien kysymysten käsittelyä katalonialaisessa sanomalehdessä El Periodico de Cataluynassa ajanjaksolla 2.10 – 8.10.2017. Tarkoituksena on tutkia mitä kehyksiä federalismiin liittyvässä uutisoinnissa on käytetty sekä kuka kehyksiä käyttää.Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään Erving Goffmannin kehysanalyysiä (frame analysis) vuodelta 1974. Tutkimus on kvalitatiivinen sisällönanalyysi. Mitä massamedioissa kirjoitetaan on oleellista, koska suurin osa ihmisten tiedoista ja ajatuksista muodostuu niistä hankittuun tietoon. Eli se miten jokin asia kehystetään uutisissa, on suuri vaikutus ihmisten ajattelumaailmaan. Uutisia voidaan valita kehystää monella eri kehyksellä. Tässä tutkielmassa hyödynnetään neljää kaikkein käytetyintä kehystä (conflict frame, responsibility frame, economic consequences frame & human interest frame). Federalistisen valtiojärjestelmän kautta on pystytty tuomaan poliittista vakautta alueille joilla on monimuotoinen väestörakenne. Myös Euroopan Unionin jäsenmaissa on hyödynnetty federalistista valtiojärjestelmää nationalististen liikkeiden heikentämiseen. Myös Espanjassa on pyritty asymmetrisen federalismin kautta pitämään autonomisten alueiden asukkaat tyytyväisinä järjestelyihin. Viime aikoina Kataloniassa on kuitenkin ilmennyt yhä suuremmissa määrin tyytymättömyyttä järjestelyitä kohtaan. On siis oleellista miten federalismiin liittyvät uutiset ja kysymykset valitaan kehystää. Pyritäänkö niissä tuomaan esiin federalismiin liittyviä asioita negatiivisessa vai positiivisessa valossa. Miten Espanjan keskushallinto esitetään artikkeleissa? Erittäin suuri vaikutus kehysten käytössä on henkilöihin, jotka ovat vähemmän kiinnostuneita politiikasta. Tutkielmassa tulee esiin, että vaikka massamediat pyrkisivätkin noudattamaan uutisoinnissaan jonkin asian suhteen neutraalia linjaa, saattavat ne kuitenkin esimerkiksi jo pelkästään artikkeleiden sijoittelulla vaikuttaa lukijoihin alitajuntaisesti. Myös sillä on suuri merkitys kuka kehyksiä käyttää. Saavatko jonkin konfliktin kaikki osapuolet yhtä monta kehystä, vai esitetäänkö asiat vain toisen osapuolen näkökulmasta. Journalisteilla on myös valta päättää siitä mitä jätetään kertomatta.
-
(2016)Tutkielmassa tarkastellaan federalismin vaikutusta koululaitoksen alueelliseen tasa-arvoon Saksassa. Koulutukseen liittyvä toimivalta on Saksassa jaettu valtion ja 16 osavaltion kesken siten, että päävastuu koulutuksen lainsäädännöstä, organisoinnista ja hallinnosta on osavaltioilla. Osavaltiot saavat melko itsenäisesti päättää koulutuksen järjestämisestä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten federalismi ja sitä kautta osavaltioiden suuri rooli koululaitoksen rakentamisessa ja ylläpidossa vaikuttaa koululaitoksen alueelliseen tasa-arvoon. Tarkastelun kohteena on kolme eri ulottuvuutta koululaitoksessa; oppilaiden valintamahdollisuudet, vanhempien oikeus päättää lastensa koulutuksesta sekä opettajien asemaan liittyvät asiat. Näitä kolmea tarkastellaan sekä koulujärjestelmistä ja koululainsäädännöstä että aiemmista tutkimuksista löytyvien erojen suhteen. Tutkimuksen teoriaosuudessa esitellään federalismia sekä Saksassa että muualla ja perehdytään Saksan koululaitokseen. Pääpaino on Saksan koulujärjestelmän, koulutuspolitiikan ja koulutusstandardien esittelyssä. Tutkimusaineiston muodostavat osavaltioiden koululait, osavaltioiden koulujärjestelmien kuvaukset sekä aiemmat tutkimukset osavaltioiden koulujärjestelmien eroihin liittyen. Aineistoa analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin avulla, jolloin pyrkimyksenä on löytää teksteistä keskeiset alueelliseen tasa-arvoon vaikuttavat tekijät. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että osavaltioiden välillä on eroja kaikkiin kolmeen ulottuvuuteen liittyen. Eroja löytyy niin koulujärjestelmien rakenteista kuin niiden taustalla vaikuttavasta lainsäädännöstäkin. Erot eivät välttämättä ole suuria, mutta niiden perusteella voi kuitenkin päätellä, ettei alueellinen tasa-arvo täysin toteudu Saksan koululaitoksessa.
-
(2020)The aim of this thesis is to explore how the Finnish state has adopted knowledge branding as a way to improve Finland’s competitiveness during the 21st century, and simultaneously examine what contesting imaginaries of competitiveness are underlying its work due to challenges posed by climate change. In policy spheres, knowledge branding refers to the act of knowledge being packaged into saleable and user-friendly “toolkits”, i.e. knowledge brands, by renowned consultants, policy experts and academics. These knowledge brands are manifested through international ranking institutions, which are assessing countries according to various performance areas. This has only enhanced the global competition between nations. Today, the long predominance of market-liberal imaginaries around globalization, competitiveness and the knowledge-based economy has been seriously contested due to the climate crisis demanding a greener economy. These green ideas have translated into new knowledge brands such as ’sustainability’, ’carbon neutrality’ and ‘circular economy’. However, despite the apparent clash of two contradictory sets of beliefs, capitalist growth aims have continued to thrive, showing flexible adaptation in the form of hybridization. As a result we see phenomena such as climate capitalism, carbon compensation and carbon trading. Since I find that the CPE field lacks a collective notion describing different degrees of such hybridization of ideas, I introduce the concept of ‘hybrid imaginary’ to denote the dynamic alignment of traditional capitalist, consumerist ideas with the more altruistic worldview of global responsibility and environmental sustainability. Theoretically, I support myself on the cultural political economy (CPE) approach, which regards imaginaries as necessary for us to be able to structure and make sense of the complexity of the world. More recently, CPE has explored the adoption of knowledge brands in public policy spheres. Considering the fact that Finland, branding itself as “A land of solutions”, has received much positive attention in recent years due to its success in international rankings, and today also aspires to be the world’s first fossil-fuel free country by 2035, I find my home country to be an interesting case to examine in terms of increased use of knowledge branding in the state sector. Methodologically, I approach this topic by conducting a combined qualitative content and discourse analysis on the fairly new state operator Business Finland and its predecessor Finpro (1999-2017). The operator promotes Finnish competitiveness in the fields of internationalization of enterprises, investments and the travel industry by the help of its huge network of consultants, thus making it fit for knowledge branding. Hence, my research question is as follows: “How has Business Finland adopted knowledge branding as a way to improve Finland's competitiveness during the 21st century and what contesting imaginaries of competitiveness are underlying its work?”. The analysis consists of three dimensions: 1) organizational reforms during the 21st century enabling knowledge branding; 2) nation branding as an example of a knowledge brand applied by the travel promotion unit Visit Finland; and 3) Business Finland’s use of hybrid imaginaries in response to the climate crisis. The results of the analysis show that Business Finland has become increasingly dynamic in response to global pressure, while the operator’s current focus on climate innovations shows how ‘responsibility’ and ‘sustainability’ are treated as competitive factors. Thus, my main conclusive argument is that when environmental values are utilised for national competitiveness purposes, their morally good nature may become distorted. This observation resonates with the fact that sustainability and responsibility have become performances measured through global indexes. So, paradoxically, the good intentions of government strategies for mitigating climate change are in danger of being held back due to the excessive focus on individual performance, instead of finding ways to join forces for more collaborative transnational efforts. Ultimately, hybrid imaginaries in combination with an increased commercialization of knowledge raises concerns for the long-term effects on our human ability to imagine alternative futures in writing the narrative of climate change.
-
(2013)Avhandlingens utgångspunkt är den aktuella närdemokratiska diskussionen om demokratiunderskott och den kommande finska kommunreformen. Med närdemokrati avses aktivt deltagande och uppmuntrande till detta. Helsingfors och Oslo valdes som referenspunkter på grund av deras likheter med ett avgörande undantag: Oslos stadsdelsstyrelser. Syftet är att utreda huruvida Oslos närdemokratiska satsningar förstärker närdemokratin genom deltagande och mobiliserande: och i och med att det inte finns stadsdelsstyrelser i Helsingfors utgör detta den avgörande skillnaden städerna emellan. För att utreda och förklara avhandlingens antagande om att Oslos satsningar bidrar till starkare närdemokrati ska regleringen, den kommunala strukturen och de närdemokratiska mekanismerna i Oslo och Helsingfors jämföras. Det metodologiska tillvägagångssättet är MSSD (Most similar systems design) i vilket det antas att Oslos och Helsingfors närdemokratiska mekanismer är beroende av städernas kommunala system, dess reglering och den närdemokratiska organisationsstrukturen. En demokratiteoretisk tredelning av de närdemokratiska mekanismerna har kategoriserats så att de närdemokratiska mekanismerna delas i valdemokratiska, deltagardemokratiska respektive samtalsdemokratiska mekanismer. Avhandlingens material består av Norges och Finlands kommunallagar, Oslos och Helsingfors organisationskartor och annat relevant material om städernas demokratiska och närdemokratiska organisering. Avhandlingens mest relevanta resultat är att de valdemokratiska och deltagardemokratiska mekanismerna förklarar avhandlingens antagande, men bara delvis. I och med att Oslos stadsdelsstyrelser väljs med direkta val erbjuder de ett valdemokratiskt tillägg i Oslos närdemokratiska organisering. Och i och med att stadsdelsstyrelserna består av stadsdelens egna invånare som fattar beslut i ärenden som berör stadsdelens service och invånare och har dessutom budgeträtt och –makt kan stadsdelsstyrelserna ses som ett deltagardemokratiskt inslag också. Men stadens invånare är inte mer mobiliserade inom de ramar som staden har att erbjuda: besluten fattas av representanter och stadsdelens invånare utnyttjar sin rätt att lämna in invånarinitiativ väldigt sporadiskt. Ett framtida forskningsobjekt kunde vara att utveckla sådana närdemokratiska inslag som mobiliserar gemene man.
-
(2016)The history of the 20th century Europe is characterized by great social, political and economic changes, and the construction of a common European society. However, with the majority of European countries now being members of the European Union, the political focus has in the 21st century largely shifted towards the non-European immigration. Despite establishing various mechanisms to co-ordinate the migration in the European Union during the past decades, it was only in 1999 that the EU officially started to work towards a common immigration policy for Europe. In the past few years, the migration discourse has focused on asylum applications, and the situation in Europe is now considered to be a migration crisis. Not only is the European migration and asylum policy a highly topical subject, but the majority of the comprehensive research has been done before the Lisbon Treaty, and the more recent studies address the historical development of the migration policy only in brief. On the other hand, the more thorough presentations tend to account for only a short time period in the EU’s history. The aim of this study is to contribute to the understanding of the development of the European Union migration policy in order to better comprehend the shortcomings in tackling the current migration crisis and the inability to create a working asylum system. This was achieved by applying a historical institutionalist view on the development of a European migration policy. The historical institutionalism offers tools to explain the EU’s inability to reach Europe-wide agreements especially in the asylum matters, e.g. through the concepts of critical junctures and path dependence, and the more recent addition of gradual change. Furthermore, using narrative process tracing, the constituting elements of change could be identified. Related to this understanding of HI is the ambitious secondary objective of this study. The fiercest critics claim HI to be 'incapable of coping with change'. Drawing from the foremost HI theorists an attempt was made to address the perceived shortcomings of the theory. The research questions were the following: How has the European migration and asylum policy evolved over time? Why has the EU failed to create a coherent migration policy? Using narrative process tracing the analysis of development was successfully incorporated in the description of the steps in a causal process beginning with bilateral agreements and a laissez-faire policy on migration, gradually leading to the creation of treaties and agreements with an aim to consolidate a common European migration and asylum policy. Both endogenous processes and exogenous catalysts were identified, and emphasizing the temporal aspects of decisions as well as their interconnectedness, a narrative consistent with the historical institutionalist framework generated. Several reasons for continuous development were identified in the study, many of them challenges such as illegal immigration, high number of asylum seekers, and security concerns. Other important factors include the continuous integration that brought about free movement, the SEA, widened external borders, and the need for skilled labor force. Relating to the second research question, it was noted that the migration and asylum policy has hardly been well-organized nor coherent. The EU institutions have themselves recognized the shortcomings of the policies in relation to intended outcomes and the materialized consequences. The underlying institutional reason for this seems largely to be the inflexibility of the EU legal framework. Finally, making use of the research by Hoffmann it was postulated that some of the difficulties are due to perceived advantages of preferring domestic action. Concluding, the historical institutionalist methods were successfully used to produce verifiable and interesting results regarding the development of the EU’s migration and asylum policy. The complementary approach of combining critical junctures, path-dependence and gradual change proved very useful in explaining institutional development and addressing criticism against HI. The inclusion of gradual change proved crucial for the analysis. This study has managed to add to the understanding of the EU’s migration and asylum policy, and through theory testing even improve the usage of historical institutionalism as a research method. The traditional theoretical framework was approached critically and some of the criticism towards HI addressed. As a result, it has been shown that HI offers considerable promise for explaining policy change over time.
-
(2010)I avhandlingen analyseras och jämförs förvaltningens demokratipolitik i Sverige och Finland. Avsikten är att syna de olika beredningsmetoderna och undersöka i vilken mån externa aktörer har inkluderats i processen. Avhandlingens hypotes är att en bredbasig beredningsprocess resulterar i en omfångsrik och mångsidig demokratipolitik. Den behandlade tidsperioden omfattar primärt åren 2002 – 2010, trots att strikta avgränsningar måste uteslutas med tanke på demokratiområdets långsiktiga karaktär. Avhandlingens analysmaterial utgörs huvudsakligen av för ändamålet centrala betänkanden, styrdokument och offentliga handlingar. Den teoretiska referensramen består av tre idealmodeller för demokrati, det vill säga valdemokrati, deltagardemokrati och samtalsdemokrati. I analysen kategoriseras de demokratipolitiska initiativen i förhållande till dessa modeller, med tanke på såväl kvantitet som teoretisk inriktning. Därtill redogörs för beredningsprocessernas bredbasighet, för att bedöma om bredbasighet verkligen resulterar i demokratiteoretisk pluralism. Ur analysresultaten framgår, att de senaste årens demokratiutredningar i allmänhet har beaktat de olika aktörerna på ett relativt brett plan både i Sverige och i Finland. I Finland har man utnyttjat nya styrningsmetoder något aktivare än i Sverige, där förvaltningsmodellen visserligen kan tänkas erbjuda färre möjligheter till dylik experimentering eller förnyelse. De framförda demokratiinstrumenten har också de varit många och av varierande karaktär, men ofta har den stora mängden inblandade aktörer även resulterat i konsensuslösningar och brist på konkreti. Sett ur en rent demokratiteoretisk synvinkel har de deliberativa instrumenten och demokratins processaspekter dominerat diskussionen i Sverige, medan den finländska demokratipolitiken främst handlat om konstitutionella reformer, deltagardemokrati och framför allt medborgarsamhällets roll för demokratin. I Sverige har de mänskliga rättigheterna under analysperioden kommit att spela en framträdande roll inom demokratipolitiken, något som säkert kan tolkas i relation till de aktuella invandringsfrågorna. Att en liknande betoning sedermera har antagits också i Finland vittnar förutom om en likartad problembild, även om det täta samarbetet och kontakterna mellan de båda ländernas demokratienheter.
-
(2013)This study is a policy analysis of Finnish regulations related to the free movement of workers. The matter is assessed in the case of a country which takes advantage of the EU’s freedom of movement in various ways. Finland is struggling with the problem of a rapidly ageing society, so the need for a foreign workforce has been declared even to the point of it becoming part of the Government’s Programme. The thesis subject is a popular area of research in the world. Nevertheless, previous studies on freedom of movement have shown an unwillingness to adopt a position with a focus on problem construction in EU Member States’ national policies. Henceforth, this thesis attempts an analysis of namely problem construction. The major goal is to identify the rationale(s) which lie behind the policy making process. This is completed through responding to the research question: how is the idea of free movement of workers problematised in Finnish public policy? Answering the question enables identification of discourses called problem representations, which are constructed by policy makers - some deliberately, some unintentionally. The selection of primary sources for the study has been narrowed to Finnish policy materials related to the free movement of workers. The data consists of three documents: the Government Migration Programme, a Resolution for Securing a Well-functioning Labour Market and Labour Supply, and a project report of an EU financed venture: the ‘Attractive Finland’ project. The set of textual data is supported by three semistructured theme interviews, completed to gain background information. The research problem of the thesis is framed with the theory of social constructivism understood in the spirit of Michel Foucault. According to constructivists, reality is created through human activity, so there is no meaning in the world until we construct it. Similarly, problems comprise social constructions in discourse. The analytical process of studying problem construction is carried out with the use of a methodology which derives from several Foucauldian concepts. It is a method called ‘What’s the problem represented to be?’ (WPR), created by an Australian political scientist Carol Bacchi. The approach is grounded in post-structuralist social construction theory and discourse analysis. It also draws on the work of governmentality scholars. The three policy documents are processed with the use of the WPR method to identify problem representations in policy. This is done in order to discover the dominating rationale(s) which are behind the scene in the policy-making process. The research problem is scrutinised and then compared with general tendencies in the EU towards work-related immigration policy. The findings of the study consist of the acknowledged problem representations of the free movement of labour in a sample of Finnish policy texts. As originally anticipated, a dominating rationale which acts in the background of the policy-making process can be identified. Despite their different emphasis, all the policy texts contain the same motive related to securing the labour market. Correspondingly, with this tendency present in other parts of the Western world, the governmentality of securitisation also appears to be a leading rationale in Finnish public administration.
-
(2016)Glass cliff -ilmiöllä tarkoitetaan naisten palkkaamista epävakaisiin tai kriisitilassa oleviin organisaatioihin. Haslam ja Ryan löysivät ilmiön tutkiessaan naisten palkkaamista pörssiyhtiöihin Isossa-Britanniassa. He tulivat johtopäätökseen, jonka mukaan naisia palkataan organisaatioiden johtoon silloin kun organisaatio on epävakaassa tilassa. Lasijyrkänne-ilmiö on tutkimuksen moniulotteinen ilmiö, jota selittävät useat psykologiset ja sosiaalisesti strukturoidut tekijät. Lasijyrkänne-ilmiölle altistavia tekijöitä tutkimuksen mukaan ovat muun muassa sukupuolistereotypiat, miesvaltainen organisaatiohistoria ja suora syrjintä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, voidaanko Suomessa havaita lasijyrkänne-ilmiötä. Tutkin tapaustutkimuksen avulla Merja Ailuksen ja Anneli Jäätteenmäen tapauksia, jotka ovat aiheuttaneet suurta mediahuomiota. Sekä Ailus että Jäätteenmäki jättivät johtoaseman kohun saattelemana. Tarkoitukseni on selvittää, voidaanko heidän tapauksissa havaita glass cliff -ilmiön vaikutusta. Perehdyin tapauksiin tutkimalla Keskustapuolueen ja Kevan organisaatioiden miesvaltaisuutta ja tilaa ennen Ailuksen ja Jäätteenmäen nimittämistä. Tämän lisäksi tutkin, miten lasijyrkänne-ilmiölle altistavat sukupuolistereotypiat ilmenivät ennen ja jälkeen Ailuksen ja Jäätteenmäen nimittämisen johtoasemaan. Aineistona käytin lehtiartikkeleita ja kirjallisuutta. Lehtien osalta päälähteeni olivat Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat. Halusin myös selvittää yleisiä lasijyrkänne-ilmiö ja siihen liittyvät sukupuolistereotypiat ovat suomalaisten naisjohtajien keskuudessa. Tätä kysymystä tutkin haastattelemalla tasa-arvoasioiden asiantuntijaa ja kolmea korkeassa asemassa olevaa naisjohtajaa. Merja Ailuksen ja Anneli Jäätteenmäen tapauksissa voidaan nähdä useita elementtejä lasijyrkänne-ilmiöstä. Molempien tapausten kohdalla esiin nousivat voimakkaat naisjohtajiin liitetyt stereotypiat. Tämän lisäksi sekä Kevan että Keskustan organisaatioissa oli havaittavissa epävakautta ennen Ailuksen ja Jäätteenmäen nimittämistä johtoasemaan. Anneli Jäätteenmäen puheenjohtajuutta edeltänyttä Keskustaa voidaan pitää myös hyvin miesvaltaisena. Kevan organisaatiossa miesvaltaisuus ei puolestaan näkynyt ennen Ailuksen nimittämistä toimitusjohtajaksi. Haastattelemani naisjohtajat eivät tunnistaneet glass cliff -ilmiötä suomalaisessa yhteiskunnassa. He toivat haastatteluissa kuitenkin esiin glass cliff -ilmiölle altistavia tekijöitä. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että sukupuolistereotypiat vaikuttavat yhä johtoasemissa toimiviin naisiin.
-
(2011)The thesis aims at investigating the local dimension of the EU cohesion policy through the utilization of an alternative approach, which aims at the analysis of discourse and structures of power. The concrete case under analysis is the Interreg IV programme 'Alpenrhein-Bodensee-Hochrhein', which is conducted in the border region between Germany, Switzerland, Austria and the principality of Liechtenstein. The main research question is stated as such: What governmental rationalities can be found at work in the field of EU cross-border cooperation programmes? How is directive action and cooperation envisioned? How coherent are the different rationalities, which are found at work? The theoretical framework is based on a Foucaultian understanding of power and discourse and utilizes the notion of governmentalities as a way to de-stabilize the understanding of directive action and in order to highlight the dispersed and heterogeneous nature of governmental activity. The approach is situated within the general field of research on the European Union connected to basic conceptualisations such as the nature of power, the role of discourse and modes of subjectification. An approach termed 'analytics of government', based on the work of researchers like Mitchell Dean is introduced as the basic framework for the analysis. Four dimensions (visiblities, subjectivities, techniques/practices, problematisations) are presented as a set of tools with which governmental regimes of practices can be analysed. The empirical part of the thesis starts out with a discussion of the general framework of the European Unions cohesion policy and places the Interreg IV Alpenrhein-Bodensee-Hochrhein programme in this general context. The main analysis is based on eleven interviews which were conducted with different individuals, participating in the programme on different levels. The selection of interview partners aimed at maximising heterogeneity through including individuals from all parts of the programme region, obtaining different functions within the programme. The analysis reveals interesting aspects pertaining to the implementation and routine aspects of work within initiatives conducted under the heading of the EU cohesion policy. The central aspects of an Interreg IV Alpenrhein-Bodensee-Hochrhein – governmentality are sketched out. This includes a positive perception of the work atmosphere, administrative/professional characterisation of the selves and a de-politicization of the programme. Characteristic is the experience of tensions by interview partners and the use of discoursive strategies to resolve them. Negative perceptions play an important role for the specific governmental rationality. The thesis contributes to a better understanding of the local dimension of the European Union cohesion policy and questions established ways of thinking about governmental activity. It provides an insight into the working of power mechanisms in the constitution of fields of discourse and points out matters of practical importance as well as subsequent research questions.
-
(2011)Tutkielman tutkimusongelmana on hallinnonalariippumattoman palvelumallin toteuttaminen julkisessa hallinnossa. Hallinnonalariippumattomalle palvelumallille määritellään tutkielmassa kolme teoreettista lähtökohtaa, jotka ovat toimivalta, asiakkuus ja hallinnon kehittäminen. Tutkimusongelmaan vastataan ottamalla suomalainen yhteispalvelumalli empiirisen ja aineistolähtöisen tutkimuksen kohteeksi ja peilaamalla siitä saatuja kokemuksia määriteltyihin teoreettisiin lähtökohtiin. Samassa yhteydessä tutkimuksen kohteena oleva suomalainen yhteispalvelumalli asettuu osaksi laajempaa hallinnon tutkimuksen viitekehystä ja teoreettista keskustelua. Tutkielman teoreettisia lähtökohtia koskien aineistona on tutkielmassa tarkemman tarkastelun kohteiksi valittuja käsitteitä käsittelevä hallinto- ja organisaatlotieteellinen kirjallisuus. Empiirinen tutkimuskohde, yhteispalvelu, määritellään hallinnon tuottamia virallisasiakirjoja ja voimassa olevaa lainsäädäntöä aineistona käyttäen. Tutkimuskohteen empiirisen analyysin edellyttämän aineiston keräämisen metodina on sovellettu teemahaastattelua. Haastatteluja on tehty yhteensä kuusi tutkimuskohteena olevan aiheen asiantuntijoille, ja haastatellut edustavat kuntakenttää sekä valtion keskus- ja paikallishallintoa. Empiirisen aineiston analyysissa sovelletaan aineistolähtöisen kuvan muodostamiseksi grounded theorya. Tutkielman johtopäätökset muodostuvat tarkasteltaessa tutkimusongelman teoreettisia lähtökohtia yhteispalvelusta aineistolähtöisesti ja ilman teoriaohjautuvuutta muodostuneen kuvan valossa. Toimivaltaa koskien keskeinen johtopäätös on, että kun tavoitellaan kokonaisvaltaista ja laajasti sovellettavaa hallinnonalariippumatonta palvelumallia, ei toimivallan kysymystä voida jättää huomiotta. Yhtenä ratkaisumahdollisuutena on määritellä perinteisen asiallisen toimivallan ohella hallinnonalariippumattomalle palvelujen tarjoamisen menetelmälle toimivaltainen ja keskitetty omistaja- ja vastuutaho. Asiakkuutta koskien hallinnonalariippumaton palvelumalli edellyttää kokonaisvaltaista Citizen Relationship Management -käsitteen kaltaista ymmärrystä asiakkuuksista ja asiakaslähtöisyydestä. Näin ollen New Public Managementin mukainen kulttuurinen siirtymä pois perinteisestä julkisen hallinnon paradigmasta ei ole riittävä, vaan asiakkuuden suhteen olisi huomioitava myös organisaatio-, teknologia- ja prosessinäkökulmat. Hallinnon kehittämisestä voidaan todeta sen sisältyvän implisiittisesti ajatukseen hallinnonalariippumattomasta palvelumallista. Tämä koskee erityisesti eGovemment -käsitteen mukaista informaatioteknologian hyödyntämistä. Vasta informaatioteknologian kehitys on mahdollistanut hallinnonalariippumattoman palvelumallin visioimisen ja tavoittelemisen käytännössä. Samalla hallinnon kehittäminen kohtaa toimintana kuitenkin monia haasteita, joista hallinnonalariippumattoman palvelumallin tapauksessa erityisen relevantteja ovat yhteispalvelusta saatujen kokemusten perusteella rakenteelliset, kulttuuriset ja toiminnalliset haasteet.
-
(2014)Työhyvinvointi vaikuttaa yksilön kautta koko organisaation tehokkuuteen ja suorituskykyyn. Tässä tutkimuksessa selvitetään organisaatioiden sisäisten tekijöiden vaikutusta Helsingin yliopiston muun henkilöstön työhyvinvointiin. Käsitteenä työhyvinvointi pitää sisällään organisaation ulkoisia ja sisäisiä vaikuttimia, jotka vaikuttavat organisaatiossa työskenteleviin henkilöihin. Eri tekijät vaikuttavat yksilöön, joka saa henkilön kokemaan tyytyväisyyttä työssään. Mitä tyytyväisempi henkilö on ja mitä paremmin hän työssään viihtyy sitä paremmin viihtyvät myös työntekijän lähimmät työtoverit ja esimiehet. Yliopistoja koskevia työhyvinvointiselvityksiä on laadittu jo useiden vuosien ajan. Nämä selvitykset ja tieteelliset tutkimukset ovat painottuneet yliopistojen ydintehtäviä eli opetusta ja tutkimusta suorittavien henkilöiden ympärille. Ydintehtävien ulkopuolella olevat hallinto- ja tukitehtävissä työskentelevien henkilöiden työhyvinvointia koskevaa tutkimusta ei Suomessa ole ollut huolimatta siitä, että muun henkilöstön osuus on joissakin tapauksissa yli puolet koko yliopiston henkilöstöstä. Tutkimuksen tehtävänä on tuottaa tietoa Helsingin yliopiston hallinto- ja tukitehtävissä työskentelevien henkilöiden työhyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden osalta. Työhyvinvointia tarkastellaan yksilön näkökulmasta. Tutkimuskysymykset käsittelevät motivaatio-, elämäntilanne- sekä ympäristö ja olosuhdetekijöiden merkitystä työhyvinvoinnin selittäjänä. Työssä pyritään löytämään vaihtoehtoinen lähestymistapa tehtäväkentän uudelleen muodostumisen kautta. Tutkimusaineistona käytettiin Herzbergin 2-faktoriteoriaa, siitä johdettuja uudempia teorioita yliopistotutkimuksen tarpeisiin sekä survey-kyselyä. Kysely suoritettiin osana Helsingin yliopiston Higher Education Governance and Management yksikön 'Third space' –hanketta, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa Suomen ja muiden Pohjoismaisten yliopistojen hallinto- ja tukitehtävissä työskentelevistä henkilöistä. Survey-kysely laadittiin e-lomakkeelle ja se lähetettiin Helsingin yliopiston muissa tehtävissä työskentelevistä henkilöistä laaditulle otokselle. Kyselyyn vastasi 36 % otoksesta (n=212). Aineistoa käsiteltiin kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin menetelmin. Kyselyn määrällistä aineistoa analysointiin lineaarisen regressioanalyysin avulla. Avovastauksia analysointiin kvalitatiivisen sisällön analyysin avulla. Tuloksista havaittiin, että työhyvinvointiin keskeisesti vaikuttavia tekijöitä ovat motivaatiotekijät sekä olosuhdetekijät. Kyselyyn vastanneiden mielestä keskeisimpiä työhyvinvointiin vaikuttavia asioita ovat työyhteisön ilmapiiri, työ itsessään sekä kommunikointi ja tiedonvaihto yksikössä. Aikaisemmasta tutkimuksesta poiketen akateemisuudella ei näyttäisi olevan vaikutusta Helsingin yliopiston hallinto- ja tukihenkilöstön työhyvinvointiin.
-
(2019)Hannah Arendt’s theory of action acts as a conceptual resource to ponder human action and conditionality in the current historical context of automation. With the fourth industrial revolution, it is plausible to automate jobs that require cognitive and affective skills. From an economic perspective this means that production is becoming more techonlogy-centered. Simultaneously work has become the main source for individual’s societal action, which determines individual’s socioeconomic position as well as the space for identity formation. This equation has raised automation anxiety in an individual and societal level. The purpose of this thesis is to outline and analyze Arendt’s conception of work in the context of present technologies, more specifically, when studying the impact of deep learning algorithms to organization of work. I am analyzing the phenomenon of fourth industrial revolution theoretically through Arendt’s political thought through phenomenological analysis of meaning of work. Arendt’s concepts of labor, work and action and her distinctions of private, social and private realms act as a conceptual premise. Arendt’s thought on work has been examined critically. According to the critique, Arendt’s thinking on work and society is not suitable for contemporary social analysis. In this thesis, I claim that Arendt is still a timely thinker regarding the institutional meaning of work. Arendt’s writings act as an empirical basis to analyze the state of human action in the current era. Only by analyzing the most fundamental concepts of our society, work and freedom, it is possible to find emancipatory directions in societal transformations. With the support of Arendt’s anthropological approach, we are able to deeply explore possibilities for human action in the context of today’s automation. The significance of automation in Arendt’s thought has attracted marginal attention despite its relevance in her views on human state of affairs. The spatial analysis in this thesis points that Arendt takes her thinking on work on an institutional level. Thus, Arendt can be interpreted as a theorist of conditions for existence of work. Work’s spatial conditions are materiality, uniqueness and worldliness. These spatial meanings of work are formed through three dimensions, which are work as taking a place, as having a position and as taking a stand. Through spatial analysis of work it is conceivable to evaluate political and communal significance of work. In our current context, the meaning of work is to permit a space for an individual to form a public space through work. In this thesis, relationship between automation and freedom is analyzed through Arendt’s theory of action, which offers resources to study human conditionality and institutional freedom in our current historical context. In this way Arendt is fostered as a thinker of automation. From an arendtian perspective, the purpose of automation is to act as a neutral enabler of institutional freedom. Arendt does not regard new technologies, like service robots, as threats for human action. According to Arendt, only human thinking, as separated from cognition and logical reasoning ability, can function as nurturers of historicity, meaning and human existence. The task of human thinking is to work and support the worldliness and durability of the social system in a world where artificial intelligence and automation operate as the basis of society’s organizational rationality.
-
(2012)This study examines the organization of job rotation and its impact on individuals' career development opportunities. Job rotation is a means of developing employees’ skills and it can also be seen as a means to promote work well-being and the extension of working careers. Job rotation is relevant to employees and to organizations in a society where organizations compete for skilled labor and where career flexibility is highlighted. The study was conducted as an assignment to Elisa Ltd, a Finnish telecommunications and ICT service company. The aim was to determine the organization of job rotation, the attitudes of different age and staff groups and the relation between internal and external mobility. The study was carried out as a qualitative case study. The primary research data was collected by theme interviews with 20 employees of Elisa. Preliminary interviews were conducted with the company’s HR department and its managers, and the company's internal and published text materials on job rotation and internal mobility were used as additional data. The interviews were analyzed using thematization, which aims to raise from the data all apparent themes that are important to the study problem. The conclusions followed from the results and from comparing the results to the theoretical framework of the study. Based on the results, a model is proposed to promote job rotation in the company. Not all job rotation institutions seem to produce desired results. Based on the results, some common rules define the organization of job rotation at Elisa. There are, however, different standards, values, images and practices that have an impact on the implementation of job rotation. Different units in the organization seem to have diverse practices, for example, in the way they inform their staff about job rotation and encouraging them to rotate. The workers find it necessary to increase awareness and transparency of the job rotation process, its definition and goals. There is also some inconsistency in the compliance to the rules of job rotation. The employee’s own activity seems to be of great importance, but also relationships-based systems are important in organizing job rotation: for example the role of managers seems to be extremely significant. The advantages and objectives of job rotation must be clearly defined and articulated, so that its formation as part of Elisa's culture can be promoted and fostered. Cooperation between units should be enhanced to share good practices and to unify activities concerning job rotation. There is a need to develop leadership to support job rotation so that its interests and goals are understood and rotating is encouraged. The utility of diverse communication channels need to be reconsidered so that they would truly support job rotation and that staff would use them on a regular basis. Job rotation seems to have a positive impact on employees' career development opportunities and it seems to increase employees´ commitment to their workplace. Job rotation should, however, be better included in the systematic career planning process; workers' active planning of forthcoming career steps and consideration of their opportunities and interests can contribute to workers' placement in the right kind of tasks in the organization and support their development.
-
(2009)Tutkielman aiheena oli strateginen henkilöstövoimavarajohtaminen (strategic human resource management eli SHRM) valtion sektoritutkimuslaitoksissa. Tarkastelun kohteena oli organisaation toiminta- ja henkilöstöstrategian välinen yhteys. Strategia ymmärrettiin tutkimuksessa mintzbergiläisittäin laajemmin kuin pelkkinä asiakirjoina. Nykyään monet organisaatiot julistavat henkilöstönsä olevan niiden tärkeä tai tärkein strateginen voimavara. Tutkielmassa tutkittiin, mitä tällä tarkoitetaan ja miten voimavaranäkökulma ilmenee sektoritutkimuslaitosten johtamiskäytännöissä. SHRM-kirjallisuudesta on tunnistettavissa useita teoreettisia suuntauksia. Tutkielmassa tarkasteltiin niistä kahta: ensisijaisesti voimavaralähtöistä näkökulmaa (mm. Barney 1991: Firm Resources and Sustained Competitive Advantage; Boxall ET Purcell 2008: Strategy and Human Resource Management; Lepak ET Snell 1999: The Human Resource Architecture: Toward a Theory of Human Capital Allocation and Development) ja toissijaisesti yhteensopivuusnäkökulmaa (mm. Fombrun ym. 1984: Strategic Human Resource Management). Tutkielmassa kuvailtiin sektoritutkimuslaitosten henkilöstövoimavarajohtamiskäytäntöjä näiden teoreettisten näkökulmien valossa. Tämän lisäksi voimavaralähtöisestä SHRM-näkökulmasta muodostetun proposition avulla selitettiin inhimillisen pääoman ja voimavaralähtöisen näkökulman soveltamisen välistä yhteyttä. Tällöin käytettiin Yinin (2003: Case Study Research) monitapaustutkimuksen replikaatiologiikkaa. Henkilöstön inhimillisen pääoman ja erityisesti osaamisen merkitys organisaation toiminnan ja menestymisen kannalta on tärkeää etenkin osaamisintensiivisissä organisaatioissa. Tämän takia tutkielman organisaatiot valittiin valtion sektoritutkimuslaitoksista. Kohdeorganisaatiot olivat Geologian tutkimuskeskus, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ja Ilmatieteen laitos. Aineisto koostui haastatteluista ja dokumenteista. HRM ja henkilöstön osaaminen kytkeytyvät organisaation strategiseen johtamiseen sektoritutkimuslaitoksissa monin eri tavoin. SHRM on kaikissa laitoksissa vielä jossain määrin vakiintumatonta ja epäsystemaattista, mistä kertoo esimerkiksi henkilöstöstrategisten dokumenttien niukkuus. Eri laitoksissa korostuvat erilaiset asiat riippuen laitosten henkilöstörakenteesta ja institutionaalisesta historiasta. Inhimillinen pääoma on tutkimusaineiston perusteella kuitenkin olennainen tutkimuslaitosten strateginen voimavara. Voimavaralähtöinen näkökulma ei empiiristen havaintojen perusteella täysin toimi kaikkien sektoritutkimuslaitosten kontekstissa. Mitä vapaampi tutkimuslaitos on, sitä paremmin se pystyy soveltamaan henkilöstönsä erityisosaamista. Strategia on ainakin osin asiantuntijalähtöinen ja muodostuu alhaalta ylös. Sitä vastoin tutkimuslaitos, jonka tehtäviin kuuluu viranomaistehtäviä ja jonka tutkimustoiminnan tarkoitus on enemmänkin tukea muita organisaation funktioita kuin olla itsenäinen toiminto, soveltaa yhteensopivuusnäkökulmaa. Tällöin henkilöstöstrategia seuraa toimintastrategiaa. Tutkielmassa havaittiin myös, että mitä suurempi ulkopuolisen rahoituksen osuus on tutkimuslaitoksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan kokonaisrahoituksesta, sitä enemmän organisaatio joutuu käyttämään hyödykseen tutkijoidensa vahvuuksia ja verkostoja. Ulkopuolisen rahoituksen suuruus ja ministeriön ohjaus näyttäisivät aineiston perusteella olevan yhteydessä toisiinsa siten, että mitä suurempi laitoksen ulkopuolinen tutkimusrahoitus on, sitä vähemmän ministeriö voi laitosta ohjata.
-
(2011)Tutkimus tarkastelee verkostoanalyyttisen tapaustutkimuksen muodossa miten hiljaista tietoa tutkimuksen kohteena olevan julkisen hallinnon asiantuntijaorganisaation (Liikenteen turvallisuusviraston llmailutoimiala) sosiaalisissa verkostoissa jaetaan, miten sitä kyetään hyödyntämään ja miten verkostoissa syntyvän ja siirtyvän tiedon hyödynnettävyyttä voitaisiin kokonaisvaltaisemmalla johtamisella parantaa. Tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena on tieteellisesti tutkia miten sosiaalisten verkostojen analyysi on hyödynnettävissä hiljaisen tiedon siirtämisen tutkimisessa. Tarkoituksena on myös tarkastella hiljaisen tiedon muodostumisen ja siirtämisen mahdollisuuksia sosiaalisissa verkostoissa ja analyysin pohjalta luoda toimenpide-ehdotuksena menetelmät tiedon parempaan hyödyntämiseen ja jakamiseen organisaation sisällä, jotta organisaatio voi resurssitehokkaammin tukea henkilöstöönsä sitoutuneen tiedon siirtymistä sen sosiaalisten rakenteiden kautta. Tutkimuksen aineistona on organisaation sosiaalista verkostoa hahmottava kvantitatiivinen verkostoaineisto, joka on kerätty kyselyn avulla. Hiljaisen tiedon käsitteellistämisen osalta tutkimuksessa on erityisesti tukeuduttu Polanyin (1959, 1967), sekä Nonakan ja Takeuchin teorioihin (1995). Verkostoanalyysin ja sosiaalisten verkostojen teoreettisen tarkastelun osalta tutkimus perustuu erityisesti Granovetterin (1973), Krackhardtin (1992) ja Hansenin (1999) tutkimuksiin. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että organisaation sosiaalisten verkostojen analysoiminen tukee hyvin hiljaisen tiedon jakamisen ja siirtämisen käytännön kehittämistyötä. Kohdeorganisaatiossa tehty verkostoanalyysi osoittaa, että rakenteellisesti organisaation sisäiset sosiaaliset vuorovaikutusverkostot eivät tarjoa kovinkaan vahvoja kanavia tiedon siirtoon eri osastojen ja yksiköiden välillä, sillä tulosten mukaan parhaiten hiljaisen tiedon siirtymisen mahdollistavat vahvat, luottamukselliset ja vastavuoroiset siteet ovat melko vähäisiä. Osastojen ja yksiköiden sisällä puolestaan tiedon siirtymiselle on sosiaalisten verkostojen rakenteen puolesta parempi mahdollisuus, sillä suhteet ovat pääosin toimijoiden välillä kohtuullisen tiheät ja vahvat. Tulosten perusteella voidaan siis sanoa, että toimijat ovat verkostoissa toisiinsa yhteydessä melko heikkojen siteiden kautta ja valtaosaltaan organisaation tekemisissä olo myös perustuu puhtaasti työasioiden hoitamiseen. Työasioihin liittyvän tekemisissä olon osalta kaikilla osastoilla keskeisimpien henkilöiden joukossa ovat esimiehet. Puhtaasti ystävyyssuhteisiin liittyvässä tekemisissä olossa keskeisiksi nousevat aivan eri toimijat, ja osin henkilöt, jotka ovat melko epäkeskeisessä asemassa omalla osastollaan. Esimiehet puolestaan sijoittuvat pääosin verkoston laitamille. Verkostoanalyysin tuloksiin pohjautuvassa toimenpidesuosituksessa hiljaisen tiedon paremman jakamisen keinoista tutkimuksessa on nostettu esiin seuraavia osa-alueita: organisaation palkitsemis-, koulutus- ja perehdyttämisjärjestelmien kehittäminen tiedon siirtämisen motivoinnin näkökulmasta, työn organisoinnin kehittäminen sekä tiedon siirtämisen ja jakamisen mahdollisuuksien kehittäminen tietojärjestelmissä sekä muodollisessa ja epämuodollisessa kanssakäymisessä. Lisäksi huomiota on kiinnitetty organisaatiokulttuurin ja luottamuksen vaikutuksiin.
-
(2012)Tutkielman tavoitteena on tarkastella uintiseurojen valmennusorganisaatioita liikunta- ja urheilupolitiikan toimeenpanijoina. Taustalla on liikunnan ja urheilun kansainvälisessä yhteiskunnallisessa teoreettisessa keskustelussa esiin noussut vastakkainasettelu kilpa- ja huippu-urheilun kehittämisen ja mahdollisimman monille kansalaisille liikunta- ja urheilumahdollisuuksien tarjoamisen välillä. Jälkiperustahakuisen tutkimusotteen avulla on tarkoituksena analysoida tämän vastakkainasettelun tuottamisprosessia liikunnan ja urheilun keskusjärjestötason rakenneuudistuksesta (1993) tähän päivään. Toinen keskeinen taustatekijä on tällä hetkellä käynnissä oleva Suomen Olympiakomitean koordinoima huippu-urheilun muutostyö. Tämän tarkoituksena on tuottaa huippu-urheilun suomalainen malli, joka on eettisiltä periaatteiltaan kestävä ja mahdollistaa suomalaisten urheilijoiden menestymisen kansainvälisissä arvokilpailuissa. Valmennusorganisaatioiden diskursiivista toimintaympäristöä tarkastellaan Ernesto Laclaun kehittämän ideologia- ja diskurssianalyysin avulla. Tätä käytetään myös tutkielman analyysimenetelmänä, tarkasteltaessa kelluvien merkitsijöiden kiinnittymistä diskursseihin. Diskursiivista toimintaympäristöä analysoidaan liikunnan ja urheilun yhteiskunnallisella toimintakentällä tuotetun liikuntaa ja urheilua kaikille -diskurssin ja kilpa- ja huippu-urheiludiskurssin vastakkain asettelun avulla. Liikuntaa ja urheilua -diskurssin vaikutusta valmennusorganisaatioihin tutkitaan kulttuuris-kognitiivisen institutionalismin mukaisen institutionalisaation avulla, jossa keskeistä on jaettujen uskomusten objektifikaation kasvu. Huippu-urheilun muutostyön toimeenpanoa analysoidaan alhaalta ylöspäin suuntautuvan John Campbellin translation -toimeenpanomallin avulla. Tässä mallissa keskeistä on, että politiikan toimeenpanossa olemassa olevilla rakenteilla, käytännöillä ja merkityksillä on aina väliä.Tutkimuksessa hahmotetaan huippu-urheilun muutostyön toimeenpanoa uinnissa tämän prosessin kannalta keskeisen Huipulle tähtäävän uimarin urapolun avulla. Vertaan valmennusorganisaatioiden paikallista kiinnittymistä diskursseihin urapolun kriteereihin ja analysoin tämän vaikutusta toimeenpanoon. Tutkielman keskeisiä tuloksia olivat, että kahtiajaottelun takia valmennusorganisaatioissa on käynnissä jatkuva kamppailu merkityksenannoista. Jatkuva kamppailu on johtanut siihen, että kummankaan diskurssin merkityksenannot eivät ole täysin institutionalisoituneet valmennusorganisaatioiden toimijoiden asenteisiin, eikä toimintatapojen merkityksenantoihin. Ne näyttäytyvät limittäisinä diskursseina paikallisesti valmennusorganisaatioissa. Tällä tutkimuksessa nähdään olevan väliä huippu-urheilun toimeenpanon kannalta, joissain valmennusorganisaatioissa mahdollistavasti ja joissain tuoden toimeenpanolle merkittäviä haasteita.
-
(2015)Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten kokemien turvallisuuteen liittyvien uhkakuvien vaikutusta heidän mielipiteeseensä kansainvälisestä sotilaallisesta puolustusyhteistyöstä. Relevanteiksi kansainvälisen sotilaallisen yhteistyön muodoiksi suomalaisten kannalta määriteltiin Nato-jäsenyys, EU:n piirissä tehtävä puolustusyhteistyö sekä pohjoismainen sotilaallinen yhteistoiminta. Työssä pyritään löytämään vastaus siihen, miten suomalaiset mielissään jaottelevat erilaisia uhkakuvia suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Muodostettujen uhkakuvaulottuvuuksien vaikutusta tarkastellaan suhteessa kansalaisen mielipiteeseen kansainvälisestä sotilaallisesta yhteistyöstä. Tutkimus tarjoaa tietoa ilmiöön liittyvästä ajallisesta muutoksesta. Aineisto koostuu Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tuottamista kyselytutkimusaineistoista vuosilta 2002 ja 2012. MTS-syyskyselyillä on vuosittain mitattu suomalaisten omaavia turvallisuuteen ja maanpuolustukseen liittyviä arvoja ja asenteita. Tutkimus nojaa vahvasti kvantitatiiviseen metodologiaan. Aineiston analysoinnin keskeisinä menetelminä on käytetty exploratiivista faktorianalyysiä, jonka avulla yksittäiset uhkakuvat on jaettu kokonaisuuksiksi. Faktoreiden nimeämisen apuna on käytetty tutkimuksen viitekehyksenä olevaa Ulrich Beckin riskiyhteiskunnan teoreemaan liittyvää riskien ja vaarojen jaottelua luonnollisiin vaaroihin, teollisiin riskeihin ja myöhäisteollisiin katastrofeihin. Luokittelun pohjalta muodostettuja summamuuttujia on käytetty logistisessa regressioanalyysissa selittävinä muuttujina. Selitettävinä muuttujina mallissa ovat vastaajan mielipidettä kansainvälisistä sotilaallisista puolustusyhteistyömuodoista kartoittavat kysymykset. Tutkimuksen tulokset paljastavat koettujen uhkaulottuvuuksien vaikuttavan suuresti todennäköisyyteen pitää tiettyä kansainvälisen puolustusyhteistyön muotoa mielekkäimpänä tapana liittoutua sotilaallisesti. Suomalaiset jaottelevat erilaiset uhkakuvat mielessään uhkakuvien alkuperäisen luonteen mukaisesti, mikä poikkeaa yleisestä uhkien luokittelusta sotilaallisiin ja ei sotilaallisiin tekijöihin. Uhkakuvien jaottelussa on havaittavissa vain vähäisiä muutoksia. Suomalaisten suhtautuminen Venäjän kehityksen muodostamaan uhkaan on molemmissa aineistoissa toistuva kysymys, jonka kohdalla asenteissa tapahtuvaa ajallista muutosta voidaan havaita. Myöhäisteollisten suurvaarojen pelon korostuminen yksilön ajattelussa lisää selvästi todennäköisyyttä kannattaa Nato-yhteistyötä. Ilmiön voidaan havaita pysyneen lähes muuttumattomana tarkasteltavalla aikavälillä. Vuonna 2002 kaikki koetut uhkaulottuvuudet ovat lisänneet todennäköisyyttä pitää EU:n tasolla tehtävää puolustusyhteistyötä mielekkäänä. Kymmenen vuotta myöhemmin tilanteen voidaan havaita olevan päinvastainen. Pohjoismainen sotilaallinen yhteistyö vaikuttaisi nousseen laajamittaisesti vastaamaan suomalaisten kokemiin uhkakuviin. Tutkimus tarjoaa lähtökohtia tarkastella syvemmin kansalaisten uhkakuviin vaikuttavia tekijöitä suhteessa kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön. Näitä seikkoja voidaan käyttää puolustuspoliittisen päätöksenteon tukena pyrittäessä takaamaan suomalaisten turvallisuus kaikilla tasoilla. Tutkimuksessa esitettyä ennustavaa selitysmallia voidaan täydentäen hyödyntää tulevaisuudessa sotilaallisen yhteistyömuotojen kannatuksen osittaisena selittävänä tekijänä.
-
(2017)Tämän pro gradu-tutkielman aiheena on huoltovarmuusorganisaation ohjaus. Huoltovarmuudella tarkoitetaan väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömän tuotannon, palvelujen ja infrastruktuurin turvaamista vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Huoltovarmuusorganisaatiolla tarkoitetaan yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuteen perustuvaa verkostoa, joka ylläpitää ja kehittää huoltovarmuutta Suomessa. Tutkimus on rajattu kolmeen huoltovarmuusorganisaation toimialaan (energiahuolto, logistiikka, kriittinen teollisuustuotanto) sekä huoltovarmuusorganisaation yleiseen ohjaukseen. Tutkielman tarkoituksena on tutkia huoltovarmuusorganisaation ohjauksessa käytettäviä keinoja sekä julkisen sektorin ja elinkeinoelämän yhteistyötä huoltovarmuusorganisaatiossa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on governance-hallintatapa ja siihen liittyvät ohjauskeinot ja vuorovaikutuksen muodot. Ensisijaisena tutkimusaineistona on sähköisellä kyselyllä kerätty tietoaineisto. Kysely lähetettiin noin tuhannelle huoltovarmuusorganisaatioon kuuluvalle henkilölle ja vastauksia saatiin noin 270. Kyselyllä selvitettiin vastaajien käsityksiä huoltovarmuusorganisaation toiminnasta, ohjauksesta ja yhteistyöstä sekä koetuista hyödyistä. Kyselyllä kerättyä aineistoa analysoitiin tilastoanalyysin keinoin. Analyysin tarkoituksena on tarkastella vastaajien käsityksiä eri luokittelujen mukaisesti sekä tunnistaa ja arvioida näiden luokittelujen välisiä yhteyksiä ja eroavaisuuksia. Lisäksi tutkimuksessa haastateltiin kahta huoltovarmuusorganisaation yleisen ohjauksen kannalta keskeisessä asemassa toimivaa henkilöä. Haastattelujen tarkoitus on syventää ja täydentää kyselyn havaintoja. Analyysin perusteella vastaajien käsitykset huoltovarmuusorganisaation toiminnasta ovat kokonaisuutena melko yhtenevät. Elinkeinoelämän ja julkisen sektorin väliset, toimialojen väliset sekä huoltovarmuusorganisaation eri toimielimien väliset erot käsityksissä ovat yleensä pieniä. Merkittäviä eroja on havaittavissa vain yksittäisissä kysymyksissä. Tällöin erot ovat yleensä toimialojen välillä. Huoltovarmuusorganisaation yhteistyön koetaan toimivan kohtuullisesti. Huoltovarmuusorganisaatiota ohjaava yhteinen päämäärä sekä huoltovarmuuden yleiset tavoitteet koetaan selkeiksi, mutta toimialakohtaisten tavoitteiden selkeydestä esiintyy vaihtelua toimialojen välillä. Tilannekuvaa, verkostoitumista ja oman organisaation jatkuvuudenhallinnan kehittämistä pidetään tärkeimpinä huoltovarmuusorganisaatiosta saatavina hyötyinä. Käytännön työkaluista ja palveluista tärkeimpinä pidetään hyvien käytäntöjen tunnistamista ja jakamista, harjoituksia sekä tiedotusta ja koulutusta. Pitkä kokemus huoltovarmuusorganisaatiossa toimimisesta näyttää vahvistavan vastaajan käsitystä yhteisestä päämäärästä sekä huoltovarmuustavoitteiden ja liiketoiminnallisten tavoitteiden yhteensopivuudesta. Yrityksen kotimaisella omistuksella ei näytä olevan vaikutusta yrityksiä edustavien vastaajien käsityksiin huoltovarmuusorganisaation toiminnasta. Tutkimuksen perusteella huoltovarmuusorganisaatio on hallintatavaltaan selkeästi verkosto. Toimijoiden välinen luottamus ja toimijoiden keskinäisriippuvuus näyttävät olevan huoltovarmuusorganisaation keskeisiä toimintaedellytyksiä. Huoltovarmuusorganisaation ohjaus näyttää perustuvan governance-teorioiden mukaiseen, verkostomaiseen hallintatapaan ja sille tyypillisiin ohjauskeinoihin. Tärkeimpinä ohjauskeinoina pidetään yhteisiä tavoitteita, luottamusta ja tietoa, jotka kaikki ovat tunnusomaisia verkostomaiselle hallintatavalle. Hiearkkiseen hallintatapaan liittyviä ohjauskeinoja, kuten toimivaltaa, määräyksiä ja valvontaa, pidetään huomattavasti vähemmän tärkeinä. Myöskään markkinoihin perustuvaa hallintapaa ja siihen liittyviä ohjauskeinoja, kuten toimijoiden omaa etua ja kilpailua, ei pidetä kovin tärkeinä.
Now showing items 21-40 of 174