Browsing by study line "Opetuksen ja kasvatuksen asiantuntijatyön opintosuunta"

Tiivistelmä Referat Egyptin Aleksandriassa ajanlaskun vaihteessa eläneen eksegeetin ja ajattelijan Filon Aleksandrialaisen käsitykset Jumalasta, ihmisestä ja kosmoksesta on taltioitu hänen monilukuisiin kirjoituksiinsa. Tämä tutkielma on pyrkinyt selvittämään, miksi ihminen on Filonin ajattelussa Jumalalle läheisin ja rakkain luoduista. Tarkastelun kohteena on ollut erityisesti Filonin ajattelussa näkyvä platonistinen kahden tason malli, joka jakaa olevaisuuden aistein havaittavaan ja ideamaailmaan. Nämä tasot näyttäytyvät myös Filonin antropologiassa: ihminen koostuu kehosta ja sielusta. Sielu jakautuu vielä kahteen osaan, rationaaliseen ja irrationaaliseen sielunosaan. Vain rationaalinen sielunosa on jumalallinen, ja se tavoittelee Jumalan läheisyyttä. Irrationaalinen sielunosa taas reagoi kehon viesteihin ja antautuu passioille. Tässä tutkielmassa on tarkasteltu, mihin tässä ihmisen moninaisuudessa Jumalan rakkaus lopulta kohdistuu. Pyrittäessä löytämään syitä Jumalan rakkaudelle, ja sen kohdistumiselle ihmisen kaksi/kolmijakoisuudessa, on Filonin tekstikorpuksesta pyritty löytämään tekstikohtia, joissa ilmaistaan Jumalan rakastavan ihmistä. Rakkauskysymystä on tarkasteltu tutkien antiikin rakkauskäsityksistä agapea, erosta ja filiaa, jotka esiintyvät runsaissa määrin Filonin teoksissa. Filonin tekstejä tutkittaessa on voitu todentaa, että käsitteet, jotka suorimmin kuvaavat Jumalan rakkautta suhteessa ihmiseen ovat φῐλανθρωπία, φῐλάνθρωπος, θεοφιλής ja φῐλία/φίλος. Filia-rakkautta kuvataan tutkimuskirjallisuudessa yleisesti ystävyys/sukulaisuusrakkaudeksi. Tekstikohdissa ilmenneiden kontekstien perusteella on voitu huomioida, että Filon puhuu Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan yleensä silloin, kun käsillä on rationaalisen sielun hyveiden harjoittaminen tai Jumalan asumus ihmisen olemuksessa. Tutkielmassa on lisäksi käsitelty luomista ja Filonin antropologiaa pääpiirteissään. Lopuksi on tarkasteltu miten läheisyyden, samuuden ja sukulaisuuden käsitteet näyttäytyvät ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa. Niistä tehtyjen havaintojen kautta on voitu todeta, että ihminen voi olla Jumalalle läheinen, samanlainen tai sukulainen vain rationaalisen sielun eli mielen tasolla. Lopputulemana voidaan esittää, että Jumalan rakkauden ensisijainen kohde on ihmisen rationaalinen sielu. Päätelmää tukevat seuraavat asiat: Filon kuvaa Jumalan rakkautta rationaalisen sielunosan kontekstissa; filia rakkauskäsitteenä kuvaa ystävyys/sukulaisuusrakkautta; Jumala voi olla ihmisen kanssa läheinen, samanlainen ja sukulainen vain ihmisessä olevan rationaalisen sielun tasolla. Tutkielman päätelmänä voidaan esittää, että kun Filon kuvaa Jumalan rakastavan ihmistä, kohdistuu rakkaus ensisijaisesti rationaaliseen sieluun, joka on Jumalan sukulainen ja ystävä.

Tutkimuksessani tarkastelen Suomen ja Neuvostoliiton välillä 1939–1940 käytyyn talvisotaan liittyviä kirjoituksia kahdessa lehdessä, Herättäjä-Yhdistyksen julkaisemassa Hengellisessä kuukauslehdessä ja SLEY:n julkaisemassa Sanansaattaja-lehdessä. Tutkin aineistoa systemaattisesti tarkastelemalla lehdissä hahmottunutta kuvaa sodasta syventyen niissä esiin nousseisiin aiheisiin. Aikarajaukseni on syyskuusta 1939 toukokuuhun 1940 saadakseni selville kokonaisvaltaisen kuvan sodanaikaisesta mielenmaisemasta. 24-sivuista Hengellistä kuukauslehteä julkaistiin kerran kuussa ja 16-sivuista Sanansaattajaa pääsääntöisesti kahdesti kuussa, mutta sota-aikana vain kerran kuussa. Tutkin, miten talvisotaa käsitellään lehdissä sekä millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä niistä löytyy. Tutkin myös, miten lehtien taustalla vaikuttavat herätysliikkeet, herännäisyys ja evankelinen liike, näkyvät kirjoituksissa. Näiden kysymysten lisäksi tarkastelen kokoavasti lehdistä nousevaa miesihannetta tutkittavana aikana. Sotaa käsitellään lehdissä paljon. Siihen liittyvät kirjoitukset vievät tutkittavana aikana noin puolet molempien lehtien sivutilasta. Sanansaattajan ja Hengellisen kuukauslehden poikkeavat profiilit tuovat niiden kirjoituksiin erilaisia äänenpainoja. Kansallis-isänmaallisen Hengellisen kuukauslehden painopiste ei ole ainoastaan hengellisissä kysymyksissä, vaan siinä otetaan kantaa myös ajankohtaisiin aiheisiin. Sanansaattaja keskittyy sen sijaan pääasiallisesti hengellisiin aiheisiin ja SLEY:n sisäisiin asioihin. Molemmat lehdet pitävät sotaa kutsuna parannukseen. Ne esittävät sodan syyksi suomalaisten syntisyyden ja lopunaikojen läheisyyden. Toisaalta sotaa pidetään Jumalan suomalaisille antamana pyhänä tehtävänä, jonka tarkoituksena on hävittää ateistinen bolševismi maailmasta. Molemmat lehdet ottavat uutisen maaliskuussa 1940 solmitusta rauhansopimuksesta järkyttyneenä vastaan. Tutkimuksessani osoitan yhdeltä osalta 1920–1930-luvuilla tavoitellun kansan eheytymisen toteutuneen. Etenkin Sanansaattajan kirjoituksissa iloitaan Suomen kansan käyneen yhtenä miehenä taisteluun vihollista vastaan luokkaristiriidoista huolimatta. Herännäisyyden painotukset ikävöivästä uskosta ja maailmasta erottautumisesta näkyvät Hengellisen kuukauslehden kirjoituksissa. Myös herännäisyyden luonne kansallis-isänmallisena liikkeenä tulee kirjoituksista esille. Suomalaisia ihannoidaan suuresti ja lehdessä esiintyy myönteisyyttä Suur-Suomi-aatteelle. Niin ikään Sanansaattajasta voi havaita evankelisen liikkeen keskeiset opilliset korostukset pelastusvarmuudesta ja luterilaisen teologian painotuksesta. Lehtiä lukiessani tarkastelen myös, millaisia miehiä niissä ihaillaan ja mitä miehiltä odotetaan tutkittavana aikana. Tähän liittyen lehdistä nousee esiin kolme ominaisuutta: uskonnollisuus, urheus ja uhrialttius. Lujasti uskonnollisia ja rohkeita miehiä ihaillaan molemmissa lehdissä ja heidän odotetaan olevan valmiita uhraamaan henkensä isänmaan puolesta. Nämä ominaisuudet sopivat myös ajan yleiseen miesihanteeseen, johon poikia kasvatettiin nuoresta pitäen. Aineksia miesihanteeseen liittyen löytyy erityisesti Hengellisessä kuukauslehdessä julkaistuista kirjeistä rintamalta. Sota-aikana erityisesti uhrialttius tulee korostetusti esiin kirjoituksista.

Tässä opinnäytteessä tutkin uskonnollisten teemojen käsittelyn tarvetta psykoterapiassa sekä psykoterapeuttien valmiuksia kohdata uskonnollisia teemoja asiakastyössä. Tutkin myös mistä valmiudet uskonnollisten teemojen kohtaamisen ovat peräisin ja millaisiksi psykoterapeutit itse arvioivat omat valmiutensa. Opinnäytetyöni nojasi vahvasti aikaisempaan tutkimukseen. Työni teoreettisena pohjana käytin Peppi Sieversin kolmea psykoterapeutin työtapaa uskonnollisten teemojen käsittelyyn, Kaj Storbackan ja Jarmo R. Lehtisen Asiakkuuden resursseja käsitellessäni asiakkuussuhdetta psykoterapiassa sekä Ludwig Wittgensteinin ja Herbert H. Clarkin & Susan E. Brennanin kielen ja vuorovaikutuksen teorioita. Tutkimus oli kvalitatiivinen kyselytutkimus. Tutkimusjoukko koostui kyselyyn vastanneista, Kansaneläkelaitoksen psykoterapeuttihaun yksilöpsykoterapiaa tarjoavista terapeuteista, joita oli yhteensä 218 kappaletta. Vastaajat olivat psykoterapeutteja Suomen kymmenessä, väkiluvultaan suurimmassa kaupungissa. Aineisto kerättiin keväällä 2019. Analyysimenetelmänä käytin sekä määrällistä että laadullista teemoittelua. Suurin osa vastanneista kertoi kohdanneensa uskonnollisia asiakkaita ainakin jonkin verran. Henkisiä teemoja, uskomusten ja katsomusten monimuotoisuutta esiintyi niitäkin suurimmalla osalla jonkin verran. Uskonnollisten teemojen käsittelyn tarpeellisuuden kannalla oli yli 90 prosenttia kaikista vastaajista. Psykoterapeuttien mukaan psykoterapiakoulutuksessa uskonnollisia teemoja ei käsitelty kovinkaan paljon, eikä se antanut juurikaan valmiuksia uskonnollisten teemojen kohtaamiseen. Vaikeita tilanteita uskonnollisten teemojen kohdalla olivat kokeneet noin puolet vastaajista. Psykoterapeuttien hyvää luottamusta omiin valmiuksiinsa uskonnollisten teemojen kohtaamiseen kuitenkin selittivät kokemuksen karttuminen sekä koulutuksen jälkeinen lisävalmiuksien hankinta suurimmaksi osaksi itseopiskellen ja kirjallisuuteen tutustuen. Ristiriitaa aikaisemman tutkimuksen asiakkaitten kokemukselle ja psykoterapeuttien omalle arviolle uskonnollisten teemojen kohtaamisen valmiuksista voidaan selittää eroilla työtavoissa, asiakkaan odotuksilla psykoterapiasta sekä kielen ja vuorovaikutuksen ongelmilla. Esimerkiksi psykoterapeuttien jakautuneisuus uskonnolliseen aihepiiriin aktiivisessa tarttumisessa muodostui yhdeksi kiinnostavimmaksi huomioksi koko opinnäytetyössäni.

Vuonna 2011 Yhdysvaltain republikaaninen puolue alkoi etsiä presidenttiehdokasta valtaa pitänyttä presidentti Barack Obamaa haastamaan. Neljä vuotta aiemmin republikaanisen puolueen ehdokkaaksi pyrkinyt Mitt Romney ilmoittautui jälleen mukaan kilpailuun, tällä kertaa voittaen ehdokkuuden itselleen. Romney oli uskonnolliselta taustaltaan mormoni, mikä aiheutti niin puolueessa kuin puolueen ulkopuolella erilaisia reaktioita. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, lyhemmin MAP-kirkko tai mormonikirkko, on Yhdysvalloissa syntynyt uskonnollinen liike. Mormoneita oli vaalien aikaan Yhdysvalloissa alle kaksi prosenttia väestöstä, eli yhteensä noin kuusi miljoonaa. Mormonien ja protestanttikristittyjen historia 1800-luvun Yhdysvalloissa oli ollut sotaisa. Vaikka 1900-luvun loppupuolelta alkaen molemmilla uskonnollisilla ryhmillä on ollut yhteisiä poliittisia päämääriä, Romneyn ehdokkuus aiheutti jännitteitä henkilökohtaista uskonratkaisua painottavissa protestanttikristityissä eli evankelikaaleissa. Evankelikaalit olivat suurin protestanttikristillinen ryhmä, joten heidän äänestysvalinnoillaan oli merkitystä vaaleissa. Romneyn ehdokkuudessa oli joitakin samankaltaisuuksia kuin vuoden 1960 presidentinvaalissa, jolloin ehdolla oli katolilainen John F. Kennedy. Yhdysvalloissa oli ollut Kennedyn ehdokkuuden aikaan voimakasta katolisuuden vastaista liikehdintää, mikä aiheutti hänen vaalikampanjalleen vaikeuksia. Tutkin pro gradu -työssäni sitä, miten Romneyn uskonnollisuutta käsiteltiin kristillisessä lehdistössä hänen presidentinvaalikampanjansa aikana. Tärkeimmät lähteeni olivat evankelikaalinen aikakauslehti Christianity Today sekä katolinen sanomalehti National Catholic Reporter. Työssäni analysoin sitä, millaisia sanavalintoja lehtien artikkeleissa käytettiin, millaisia näkökulmia mormonismista nostettiin esiin, ja millaisia mielikuvia ne loivat mormoniuskonnosta ja Romneysta. Tutkielmani osoittaa, että Romneyn uskonnollisuudesta uutisoitiin eri tavoin, ja että keskustelu mormonismista lisääntyi vaalikampanjan aikana. Romneyn uskonnolla oli vaikutusta republikaanisen puolueen esivaaleissa, joissa valittiin puolueen presidenttiehdokas. Romneyn valinta ehdokkaaksi ei ollut itsestään selvää, ja hän hävisikin monissa osavaltioissa kilpakumppaneilleen. Romneylla oli kuitenkin tasainen kannatusprosentti, joka riitti republikaanisen puolueen ehdokkuuden voittamiseen. Siinä missä katolinen National Catholic Reporter puolusti Romneyn uskonnollista vakaumusta, lehti ei missään vaiheessa osoittanut tukea Romneyn vaalikampanjalle. Evankelikaalisessa Christianity Todayssa puolestaan uutisointi Romneysta ja mormonismista muuttui myönteisemmäksi vaalien lähestyessä.

Recent research shows that religion is transforming in Finland. The interest in institutional religion has decreased and more people identify themselves as non-religious while they are also interested in spirituality. Thus, it seems that religion is not disappearing, but rather transforming. This thesis aims to produce in-depth knowledge about the non-religious Finns and their understanding and pursuits of spirituality through meditative practices. This thesis investigates the interplay between non-religious spirituality and meditative practices in Finland. This study has two interconnected aims: 1) it investigates how selected Finnish women and men understand their self-identification as non-religious, and 2) how they pursue spirituality through different meditative practices. This thesis employs a qualitative interview method to study the perspectives and experiences of the participants. The research data was collected through in-depth interviews with nine individuals, six expert interviews, and one focus group interview with five participants. The data was analyzed by using the method of thematic analysis. The results how that self-identifying as non-religious means rejecting certain aspects of organized religion such as authority, dogma, exclusionary teachings, and anti-equality stances. Two participants who identify as religious espouse non-conventional and non-dogmatic understanding of being religious. The results of this study, on the whole, corroborate the findings of existing literature. This study suggests that the oppositional binary of religious and non-religious is limiting. Also, participants view spirituality as being free from an institutional authority, dogma, restriction, and offering a liberal view of life. In other words, spirituality in some ways is seen as the alternative to religion. Participants pursue spirituality primarily through different meditative practices, which provide multi-dimensional benefits that extend to many aspects of their lives. As this study found a connection between spirituality and meditative practices, and also sexuality and intimate relationships, it would be worthwhile for further research to examine how certain spiritual worldviews shape understanding about sexuality and gender norms. Another area for further research would be how class, gender, race, and religious background shape meditative practices.

Opettajankoulutusta ja siihen sisältyviä aineenopettajan pedagogisia opintoja sekä opettajien työelämää on tutkittu runsaasti, mutta oppiainekohtaisia tutkimuksia aineenopettajien kokemuksista työelämästä ja käymistään opinnoista on kuitenkin niukasti. Tässä tutkielmassa selvitin vastavalmistuneiden evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien kokemuksia työelämästä ja aineenopettajan pedagogisista opinnoista. Tutkimustehtävä jakautui kahteen tutkimuskysymykseen: 1. Millaisia työelämän haasteita vastavalmistunut evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettaja on kohdannut lukion opetustyössä 2. Millaisia valmiuksia Helsingin yliopiston aineenopettajan pedagogiset opinnot ovat tarjonneet aineenopettajan työssä ilmenneisiin haasteisiin. Tutkielma on laadullinen haastattelututkimus, ja olen kerännyt aineiston haastattelemalla kuutta vastavalmistunutta evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajiksi työllistynyttä henkilöä. Toteutin haastattelut puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Teemahaastattelurunko pohjautui aiemman tutkimuksen pohjalta laatimaani teoreettiseen viitekehykseen ja tämän vuoksi teoriaohjaava sisällönanalyysi kuvaa aineistoni analyysiprosessia parhaiten. Aineistonanalyysin perusteella muodostin kolme pääteemaa: työskentely evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajana, aineenopettajan työssä koetut haasteet ja aineenopettajan pedagogiset opinnot vastaamassa työelämän haasteisiin. Kyseisiä teemoja olen käyttänyt tulosten esittelyssä. Tutkielman lopussa tarkastelen aineiston pohjalta nousseita tuloksia. Merkittävimmät tutkielman tulokset liittyvät siihen, että vastavalmistuneet evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajat kohtaavat työssään runsaasti sellaisia haasteita, joihin he eivät ole osanneet varautua. Työelämässä koetut haasteet liittyvät sekä vastavalmistuneen heikkoon asemaan työyhteisössä että ajankäytöllisiin vaikeuksiin. Tuloksissa näkyi myös vastavalmistuneiden aineenopettajien kokemuksia siitä, että aineenopettajan pedagogiset opinnot loivat epärealistisen kuvan todellisesta työelämästä.

Tutkielmassani tarkastelen perusopetukseen valmistavan opetuksen roolia turvapaikanhakija- tai pakolaistaustaisten nuorten kulttuuriin ja katsomuksiin liittyvän integraation tukemisessa. Lähestyn tutkimustehtävääni kahdelta suunnalta kartoittaen sekä perusopetukseen valmistavan opetuksen opettajien tavoitteita ja toimintatapoja oppilaidensa kulttuuriin ja katsomuksiin liittyvän integraation tukemisessa että valmistavaan opetukseen osallistuneiden turvapaikanhakija- tai pakolaistaustaisten nuorten kokemuksia perusopetuksen roolista heidän kulttuuriin ja katsomuksiin liittyvän integraationsa tukemisessa. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Miten perusopetukseen valmistavan opetuksen opettajat pyrkivät tukemaan oppilaiden kulttuuriin ja katsomuksiin liittyvää integraatiota valmistavassa opetuksessa? 2. Miten perusopetukseen valmistavaan opetukseen osallistuneet turvapaikanhakija- tai pakolaistaustaiset nuoret kokevat valmistavan opetuksen tukeneen heidän kulttuuriin ja katsomuksiin liittyvää integraatiotaan? Tutkimukseni teoriataustana toimii John W. Berryn akkulturaatioteoria ja siihen perustuva Berryn ja muiden integraatioprofiili. Tutkimuksessani tarkastelen integraatiota Berryn ja muiden integraatioprofiilin kieleen, kulttuuri-identiteettiin sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyvien osa-alueiden kautta. Hyödynnän tutkimuksessani kvalitatiivista tutkimusotetta ja hankin tietoa tapaustutkimuksen menetelmin. Tutkimusaineistoni muodostuu puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla kerätystä seitsemästä informanttieni haastattelusta. Informanteistani kolme ovat perusopetukseen valmistavan opetuksen opettajia ja neljä ovat perusopetukseen valmistavaan opetukseen osallistuneita turvapaikanhakija- tai pakolaistaustaisia nuoria. Suomen kielen oppimisen ja oppilaan oman äidinkielen osaamisen tukeminen, valmistavan opetuksen oppilaiden ryhmäytymisen ja kantasuomalaisiin oppilaisiin tutustumisen tukeminen sekä suomalaisen identiteetin kehityksen ja etnisen identiteetin kehityksen tukeminen näyttäytyvät tutkimustulosteni perusteella sekä valmistavan opetuksen opettajien tavoitteina ja toimintatapoina että valmistavaan opetukseen osallistuneiden nuorten kokemuksina valmistavan opetuksen roolista heidän kulttuuriin ja katsomuksiin liittyvän integraationsa tukemisessa. Tutkimustulosteni pohjalta olen integraatioprofiilia rajaamalla ja muokkaamalla luonut oman teoreettisen lisäykseni maahanmuuttajanuorten integraation tarkasteluun. Teoreettisessa lisäyksessäni olen koonnut integraatioprofiilin kieleen, sosiaalisiin suhteisiin ja kulttuuri-identiteettiin liittyvät osa-alueet kokoavan käsitteen, kulttuuriin ja katsomuksiin liittyvä integraatio, alle sekä lisännyt sosiaalisten suhteiden osa-alueeseen vähemmistökulttuurien välisten vertaissuhteiden roolin.

Käsittelen maisterintutkielmassani ranskalaista Fontevraudin yhteisöä ja sen perustajaa Robert Arbrisseliläistä. Fontevraud oli vuonna 1101 naisille ja miehille perustettu luostariyhteisö. Yhteisö mieselementistään huolimatta oli naisten johtama; yhteisön ylimpänä auktoriteettina toimi abbedissa, ja kaikkien yhteisön jäsenten sukupuolesta riippumatta tuli hyväksyä hänen valtansa. Käsittelen tutkielmassani erityisesti tätä yhteisön valtahierarkiaa. Etsin vastausta siihen, kenelle valta annettiin, ja miten se ilmaistaan keskiaikaisissa lähteissä. Lähteinäni toimivat yhteisön säännöt, Robertista pian tämän kuoleman jälkeen kirjoitetut kaksi elämäkertaa sekä kaksi Robertille tämän elinaikana osoitettua kriittistä kirjettä. Tutkimusmenetelmänäni käytän lähteiden perusteellista lukemista ja arviointia, mitä täydennän tutustumalla aiheestani tehtyyn aiempaan tutkimukseen. Fontevraudin synty ajoittuu aikaan, jolloin Euroopan kristillinen elämä oli muutoksen keskellä. Gregoriaaninen reformi oli tuolloin hyvin keskeinen muutokseen pyrkivä ilmiö. Reformi vaikutti myös Robertin elämään, ja hän tuki sen tavoitteita urallaan. Reformi on keskeinen myös naisnäkökulmasta, sillä sen on usein katsottu heikentäneen naisten asemaa ja sisältäneen naisvastaista retoriikkaa. Naisvastaisuudesta todella löytyy esimerkkejä reformien ajoilta, mutta aivan niin synkkää aika ei välttämättä todellisuudessa ollut. Aikaa kuvaa myös naisluostarien määrän kasvu, yksittäisten miesten lämpimät suhteet naisten tai naisyhteisöjen kanssa sekä luostariliikkeet, kuten Fontevraud ranskassa sekä Sempringham englannissa, joissa naisten hengellinen elämä oli keskiössä. Tutkimukseni osoittaa, että Fontevraudissa valta keskitettiin hyvin vahvasti naisille. Tämä ilmaistaan hyvin selvästi keskiaikaisissa lähteissä. Ylimpänä auktoriteettina toimi abbedissa, mutta myös yhteisön priorissalla abbedissasta seuraavana auktoriteettina oli merkittävä asema. Miesten asema yhteisössä oli naisille alisteinen, mikä ilmaistaan selvästi; heidän tuli olla tyytyväisiä siihen, mitä yhteisön naiset heille tarjosivat ja hyväksyä abbedissan valta yhteisön johtajana. Miehillä oli myös oma priorinsa, mutta lähteiden perusteella myös hänen tuli alistua abbedissan tahtoon. Abbedissan ja priorissan valta ulottui Fontevraudin yhteisön lisäksi koko sääntökuntaan, johon kuului useampia prioraatteja.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien kokemuksia sosiaalisen median käytöstä. Tutkimuskysymyksiä on kolme: 1. Mitä kokemuksia sosiaalisen median käytöllä opettajilla on? 2. Miten aineenopettajat perustelevat pedagogisesti sosiaalisen median käyttöä opetuksessa? 3. Miten opettajat kokevat omat valmiutensa sosiaalisen median hyödyntämiseen opetuksessa? Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat kaksi lukua. Toisessa luvussa esitellään sosiaalisen määritelmä ja sen vaikutusta ihmisten arjessa. Kolmannessa luvussa esitellään se, mitä perusopetuksen – ja lukion opetussuunnitelman perusteet sanovat tieto-ja viestintätekniikasta ja niiden hyödyntämisestä opetuksessa. Kolmannessa luvussa esitellään myös uskonnonopetuksen nykytila ja sen tehtävät. Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemästä evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajan teemahaastattelusta. Haastattelut pidettiin etänä tammikuussa 2021. Haastatteluiden kesto oli keskimäärin 40 minuuttia. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin myöhempää analyysia varten. Tutkimusmenetelmänä on hyödynnetty laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Teoriana tutkimuksessa on hyödynnetty TPACK-mallia, jota on käytetty teemahaastattelurungon suunnittelussa ja myöhemmin löyhästi myös aineiston analyysissa. Tutkimuksen viides luku, eli tulosluku on jaettu kahteen osaan; opettajien kokemuksiin sosiaalisen median käytöstä sekä opettajien pedagogisiin perusteisiin käyttää sosiaalista mediaa. Tutkimuksen haastatteluiden perusteella uskonnonopettajat kokevat sosiaalisen median soveltuvan hyvin uskonnonopetukseen. Opettajat myös kokivat omat valmiutensa sosiaalisen median käyttöön opetuksessa riittäviksi. Tämän tutkielman mukaan suosituimmat sosiaalisen median kanavat opetuksessa ja opetuksen suunnittelussa ovat YouTube, Facebook, Instagram. Myös massamediat kuten Helsingin Sanomat ja Yle olivat suosittuja palveluita, joista uskonnonopettajat etsivät ajankohtaista materiaalia opetukseen. Tutkimuksen aineistosta ilmenee, että uskonnonopettajat hyödyntävät sosiaalista mediaa erityisesti aineistolähteenä opetuksessa. Sosiaalista mediaa hyödynnetään erityisesti ajankohtaisuuden tuomiseen opetukseen, jota uskonnonopettajat pitivät tärkeänä. Myös monilukutaidon ja lähdekriittisyyden harjoittelun vuoksi sosiaalista mediaa hyödynnetään opetuksessa. Opetuksen monipuolistaminen ja havainnollistaminen erilaisten sosiaalisesta mediasta löytyvien videoiden ja kuvien avulla oli yleistä. Sosiaalisen median käytön haasteina tutkimuksen aineistosta nousi oppilaiden ja opiskelijoiden suuret erot taitotasossa sekä erityisesti yläkoulun puolella sopivan materiaalin puutos.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan evankelisluterilainen uskonnon aineenopettajien työhyvinvointia ja heidän vapaa-ajaltaan löytämiään voimavaroja. Tutkimuskysymyksenä toimii: Millaisia voimavaroja evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajat kokevat saavansa vapaa-ajaltaan työhyvinvointiinsa? Tutkimuksen aineisto koostuu 14 evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajan avoimesta kirjoitelmasta. Tutkimukseen kerättiin opettajia, jotka ovat töissä joko perusasteen luokilla 7-9, lukiossa tai molemmissa. Rajaus tapahtui omien mielenkiinnonkohteiden sekä opettajan pedagogisten opintojen kautta, joiden harjoittelut suoritin kyseisillä luokka-asteilla. Aineistonkeruu tapahtui avoimen kirjoitelman kautta tammikuussa ja helmikuussa 2021. Avoimen kirjoitelman ohjeet sekä saatekirje lähetettiin opettajille sähköpostitse ja tutkimukseen osallistuminen oli jokaiselle täysin vapaaehtoista. Tutkimukseen osallistumisen sai keskeyttää missä vaiheessa tahansa. Johdantoluvun jälkeen luvut 2. ja 3. muodostavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen, joissa tarkastellaan uskonnonopetusta, aineenopettajuutta sekä työhyvinvointia aiemman kirjallisuuden pohjalta. Tutkimustulosluvussa kerrotaan, millaisia tuloksia aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä saatiin. Aineiston analyysissä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jonka ote oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Tutkimuksen laadullisen otteen vuoksi tarkoitus oli ymmärtää aineenopettajien kokemuksia. Tuloksista ilmenee, että evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien voimavarat jakautuvat tässä tutkimuksessa henkilökohtaisiin ja sosiaalisiin voimavaroihin. Henkilökohtaisia tärkeäksi koettuja voimavaroja olivat: lepo ja kokonaisvaltainen palautuminen, usko ja uskonnon harjoittaminen, työn ja vapaa-ajan selkeä erottaminen, konkreettiset ympäristön siirtymät, oma asennoituminen sekä henkilökohtaiset harrastukset. Sosiaalisia voimavaroja puolestaan olivat: vertaistuki kollegoilta, ystävät työn ulkopuolelta, perhe: puoliso ja lapset sekä sosiaaliset harrastukset.