Browsing by study line "Opetus- ja kasvatustehtävien asiantuntijatyö"

Lähetyshiippakunta on luterilainen kirkko, jonka juuret ovat Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan mainittujen kirkkojen uusimpia katekismuksia kastetta, rippiä ja ehtoollista koskien. Johdannon jälkeisessä luvussa käydään läpi kastetta, rippiä ja ehtoollista sivuavaa opillista taustaa. Luvussa aletaan tarkastella jo lähteitä niiltä osin kuin se palvelee tutkielman tehtävää. Kolmannessa luvussa teemana on kaste ja pelastus. Neljännessä luvussa pureudutaan avaintenvaltaan, rippiin ja virkaan. Käytännön seurakuntaelämän kannalta ne ovat relevantteja, sillä virka hoitaa armonvälineitä. Lisäksi seurakuntalaisten käytännön elämään vaikuttaa avaintenvallan mahdollinen toteuttaminen. Viidennessä luvussa keskitytään jumalanpalveluksen merkitykseen ja ehtoolliseen. Jumalanpalveluksessa armonvälineet ovat läsnä. Lopuksi kuudennessa luvussa esitetään yhteenveto. Tutkielman menetelmänä on systemaattinen analyysi. Katekismusten suurimmat erot voidaan havaita jumalanpalvelukseen ja ehtoolliselle osallistumisen keskeisyydessä sekä virkaa ja rippiä käsittelevissä kohdissa.

Tutkielma käsittelee Pohjois-Amerikan jääkiekkoliiga NHL:n käytäntöä, jossa kotijoukkueen pukuhuoneen keskellä lattiaa sijaitseva logo on koskematon. Kirjoittamattoman säännön mukaan logon päälle astumista pidetään epäkunnioittavana tekona. Käytäntö tulee näkyväksi suurelle yleisölle median kautta ja media nimittää käytäntöä esimerkiksi pyhäksi ja taikauskoksi. Tutkimuskysymyksiä tutkielmassa on kaksi: 1. Millä tavoin media välittää (pyhää) käytäntöä NHL-joukkueiden pukuhuoneiden logon koskemattomuudesta? 2. Minkälaisia kehyksiä ilmiölle luodaan mediateksteissä? Tutkielman teoreettisina käsitteinä ovat pyhä, rituaali, symboli ja medioituminen. Tutkielman aineisto koostuu median teksteistä tuotetusta media-aineistosta. Analyysimenetelmänä tutkielmassa käytetään journalismiin keskittyvää kehysanalyysia. Empiirisen aineiston pohjalta käytäntö näyttäytyy pyhänkaltaisena sosiaalisena järjestyksenä, jossa logosta on tullut ikään kuin pyhä, jota varjellaan profaanilta säännöin ja määräyksin olla koskettamatta siihen. Rituaalinomainen toisteinen käytös suuntautuu joukkueen logoon, eli symboliin. Ilmiötä voidaan lähestyä medioituneena, sillä median vaikutus tuottaa ilmiön sosiaaliselle ulottuvuudelle raamit suuren yleisön tietoisuuteen. Media kehystää aihetta valitsemalla käytäntöön liittyvästä havaittavasta todellisuudesta jotkut osat keskeisiksi viesteiksi ja näkökulmiksi teksteissä. Median välittämiä hallitsevia kehyksiä aineistossa ovat pyhän kehys, taikauskon kehys, perinteen kehys, kunnioituksen kehys ja käytännön kehys.

Tutkimuksessa käsitellään keskustelua reformoidun epistemologian (RE) piirissä. RE tunnetaan erityisesti amerikkalaisen filosofi Alvin Plantingan työstä, jota on uskonnon epistemologiassa sovellettu viime vuosina laajasti eri tieto- ja oikeutusteorioihin. RE ei olekaan ainoastaan Plantingan eksternalistista reliabilismia edustava teoria, vaan sitä on sovellettu laajasti uskonnollisiin perususkomuksiin. Se ei myöskään sido kannattajaansa teologisesti kalvinismiin. Tutkimuksen metodina on systemaattinen kirjallisuus- ja käsiteanalyysi. Tutkimuksessa esitetään, millaiseen historialliseen kontekstiin RE:n synty sijoittuu. Klassisen foundationalismin kritiikki sekä uskontoja vastaan esitetyt argumentit, esimerkiksi Freudin ja Marxin toimesta, liittyvät sen alkuvaiheisiin. Plantingan käsitys RE:n luonteesta toimii pohjana myös nykyiselle keskustelulle. Hänen käsitykseensä kuuluu olennaisesti asianmukaisten perususkomusten analysointi, eräänlaisena jumala-aistina toimiva sensus divinitatis sekä varranttiuden kriteerit. Olennaisena osana tutkimuksessa arvioidaan sensus divinitatikseen liittyviä filosofisia ja teologisia määritelmäkysymyksiä. Koska RE on nykyisin sateenvarjokäsite useille teorioille, tulee kritiikki sitä vastaan kohdentaa oikein. Tämä tapahtuu osoittamalla kritiikki kulloinkin sovellettavaan tietoteoriaan tai siihen, miten tätä teoriaa sovelletaan teistisiin perususkomuksiin. Kohdentamaton kritiikki RE:a vastaan ei kerro, miksi teoria olisi epätosi. Kritiikin suhteen on olennaista tutkia myös internalismin ja eksternalismin välillä käytyä debattia. Molempia näkemyksiä puolustetaan RE:n alla. Tutkimuksessa esitetään, miten tämä tapahtuu. Molemmissa käsityksissä kohdataan myös ongelmia, joita olisi pystyttävä ratkaisemaan. RE nojaa usein kognitiiviseen kykyyn sensus divinitatikseen. Tutkimuksessa käsitellään kognitiivisen uskontotieteen (KU) valossa, millaisia perusteita tällaisen mekanismin olemassaololle on. KU:n piirissä sen olemassaolo on kyseenalaistettu, mutta sitä on myös puolustettu. Mikäli uskomusten etiologia voidaan kognitiotieteiden valossa tuntea ja tämän prosessin luotettavuus kyseenalaistaa, vaikuttaa siltä, että kyseinen kognitiivinen mekanismi on vähintäänkin epäluotettava, jos se on olemassa. KU:n debunkkausargumentit pyrkivätkin osoittamaan, että uskoa jumaliin ei voida pitää tiedollisesti oikeutettuna, koska ne muodostuvat epäluotettavasti eivätkä tähtää totuuteen. Näin KU haastaa RE:n käsityksen siitä, että mieli voisi muodostaa tiedollisesti oikeutettuja uskonnollisia uskomuksia sensus divinitatiksen avulla. Esitän myös kokonaan uusia epistemologisia huomioita debunkkauskeskusteluun ja uskomusten rationaalisuuden arviointiin. Johtopäätöksenä seuraa, että RE on vahvalla pohjalla, koska se soveltuu moniin eri epistemologisiin teorioihin. Näillä teorioilla on omat vahvuudet, mutta myös heikkoutensa. Kuitenkin KU:n havainnot jumala-aistin luonteesta heikentävät RE:a, ja perususkomusten oikeutus kokemusten tai näyttämistilojen perusteella voidaan kyseenalaistaa. Niinpä RE:n eri teorioilla on taakkanaan monia kysymyksiä, joihin on pystyttävä antamaan perustellut vastaukset, mikäli sitä halutaan uskottavasti puolustaa.

Tutkielmani tarkoituksena ja tavoitteena on tarkastella ja analysoida salaliittoteorioita narratiivisessa muodossa retoriikan analyysin keinoin. Tämä tapahtuu analysoimalla ja tarkastelemalla, millaisella tavalla retoriikan teoreetikko Kenneth Burken dramatistininen viisijako näyttäytyy aineistona käytetyssä blogisivustossa. Tutkielman keskeinen tutkimusmenetelmä on retoriikan analyysi Burken Dramatistinen viisijakoa käyttäen. Tutkielman aineisto on kerätty NWO-havaintoja blogisivustolta. Tutkielmassa esitellään keskeisiä käsitteitä ja taustoja, jotka liittyvät salaliittoteorioihin. Uskontoa tarkastellaan uskontotieteellisen kolmen näkökulman mukaan, miten salaliittoteoriat ja uskonnot linkittyvät toisiinsa. Jaottelu on Robertsonin, Aspremin ja Dyrendalin mallit, joita on kolme erilaista uskontojen ja salaliittoteorioiden välisistä suhteista, jonka avaan tutkielmassa. Burken dramatistisen viisijaon avulla toteutettua analyysia peilataan edellä mainittuihin kolmeen näkökulmaan. Tutkielman tuloksiin sisältyy havainto siitä, että käyttämällä Burken dramatistista viisijakoa analyysin menetelmänä on mahdollista havaita aineistossa olevia kielellisiä sisäisiä suhteita. Aineistossa on havaittavissa retorisia ulottuvuuksia, joissa uskontoon viittaava käsitteistö on mukana ja käsitteistöt linkittyvät salaliittonarratiiveihin. Tutkielman tuloksissa on myös havaittavissa, että uskonto vaikuttaa retoriseen ilmaisuun tekstin sisällä. Tutkielman tuloksiin sisältyvät myös pohdinnat siitä, miten retoriikan tutkimusta voitaisiin soveltaa myöhemmin samankaltaisesti tutkimuksellisena pohjana tulevaisuudessa

Toiminnallisuutta painotetaan vahvasti uusimmassa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa niin uskonnonopetuksen tavoitteissa, kuin läpi koko perusopetuksen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten opettajan työtä enemmän tai vähemmän ohjaavissa opettajan oppaissa näkyy toiminnallisuus ja minkälaisia toiminnallisia menetelmiä opettajan oppaissa esiintyy. Tarkastelen tutkimuksen tuloksia Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin 2014 peilaten. Tutkimus on toteutettu laadullisen aineiston sisällön analyysin menetelmin. Aineistonani on suurimpien suomalaisen peruskoulun oppimateriaalien kustantajien kustantamat, suomen kieliset, evankelisluterilaisen uskonnon 8. luokan opettajan oppaat, lukuun ottamatta kustantajia, jotka kustantavat ainoastaan sähköisiä oppimateriaaleja. Tutkimukseni osoittaa, että evankelisluterilaisen uskonnon 8.luokan opettajan oppaat sisältävät varsin paljon toiminnallisia tehtäviä. Oppaissa painottuvat keskustelu- ja tiedonhakumenetelmät, mutta ne sisältävät myös runsaasti askartelua ja käsillä tekemistä, sekä liikunnallisia menetelmiä. Sen sijaan draamaa ja pelillisyyttä on oppaissa suhteellisen vähän. Tutkimani opettajan oppaat vastaavat opetussuunnitelman tavoitteisiin toiminnallisuuden osalta melko hyvin, joskin toiminnallisten tehtävien monipuolisuus vaihtelee oppaiden mukaan. Opettajan oppaat tukevat toiminnallisuuden lisäämistä oppitunneille tarjoten valmiita ideoita opettajien käyttöön.

Tässä tutkimuksessa tutkitaan Argula von Grumbachin toimintaa reformaation aikakautena 1520-luvun Saksassa. Von Grumbach tuli julkisuuteen kirjeidensä kautta, jotka ottivat kantaa reformaation teologisiin kysymyksiin. Tutkimuksen pääkysymyksenä on, miten vallan ja vastarinnan retoriikka näkyvät von Grumbachin viidessä kirjeessä. Retorisilla keinoilla tarkoitetaan kielellisen vaikuttamisen keinoja, joita kirjeissä käytetään. Tarkastelen, miten von Grumbach perustelee ja oikeuttaa toimintaansa naisena. Tutkimuksessa tuodaan esille myös niitä taustatekijöitä, jotka vaikuttivat von Grumbachin toimintaan ja toisaalta niitä tekijöitä, jotka rajoittivat hänen toimintaansa. Näistä taustatekijöistä tuodaan esille myös säädyn ja sukupuolen vaikutus. Kirjeissä ilmenevien retoristen keinojen lisäksi tarkastellaan sitä, miten von Grumbachin kirjeet noudattavat aikakauden kirjeiden kirjoittamissääntöjä. Työn päälähteenä ovat viisi von Grumbachin kirjoittamaa kirjettä vuodelta 1523. Kirjeet ovat käännetty Peter Mathesonin teoksessa Argula von Grumbach, A Woman`s Voice in the Reformation. Kirjeet on valittu sillä perusteella, että ne sisältävät kirjeitä sekä julkisille että yksityisille tahoille. Valintakriteereinä on myös se, että kirjeet on kohdistettu sekä von Grumbachin sukulaiselle että yhteisön päättäjille. Kirjeissä lähestytään sekä reformaation vastustajia että reformaation kannattajia. Käytetyn kirjallisuuden kautta tuon esille naisten toimijuutta reformaation ajalla sekä reformaation ajan retoriikkaa. Käytetyn kirjallisuuden avulla pyritään myös havainnollistamaan aikakauden yhteiskunnan rakenteiden vaikutusta naistoimijuuteen. Argula von Grumbachin kirjeiden ja tutkimuskirjallisuuden kautta selviää, että von Grumbachin toimintaa mahdollisti hänen aatelinen säätytaustansa. Von Grumbach tunsi kirjeiden kirjoittamiseen liittyvät säännöt ja aatelinen tausta oli luonut hänelle pääsyn kirjojen pariin. Von Grumbach tuntee myös Raamatun hyvin ja hän perustelee toimintansa oikeutusta lukuisin raamatullisin perusteluin. Von Grumbach kannattaa reformaation pääperiaatteiden toteutumista kaikkien kristittyjen elämässä sukupuolesta riippumatta. Yleisen pappeuden perusteella jokaisella kristityllä on hänen mielestään oikeus ja velvollisuus puhua Jumalan sanaa. Hän rikkoo aikakauden sukupuolirooleja asettumalla miestään sekä päättäviä tahoja vastaan. Von Grumbachin käyttämät retoriset eli kielellisen vaikuttamisen keinot ovat moninaiset. Hän kehottaa ja käskyttää kirjeidensä vastaanottajia muuttamaan toimintatapojaan sekä arvostelee aikakautensa uskonnollisia päättäjiä sekä oman säätynsä edustajia

Tässä tutkielmassa tarkastelen, mitä Paavali tarkoittaa sanalla σάρξ (”liha”) sen esiintyessä vastakohtana sanalle πνεῦμα (”henki”) tekstijaksoissa Gal. 5:13–24 ja Room. 7:14–8:13. Samalla tutkin, millaista ihmiskäsitystä tekstijaksot heijastavat. Taustaksi tutkin muita Paavalin aitoina pidettyjä kirjeitä sekä pääosin tutkimuskirjallisuuden kautta myös muuta aikalaiskirjallisuutta erityisesti juutalaisuuden sisällä. Paavalin kirjeissä sana σάρξ voi merkitä lihaa, ruumista tai sen osaa, aineellisuutta, biologista sukulaisuutta tai syntyperää, ihmistä kokonaisuutena tai ihmiskuntaa Jumalan vastakohtana. Sanan käyttötavat Paavalilla vastaavat pitkälti ”liha”-sanan käyttötapoja Vanhassa testamentissa. Lisäksi hän toisinaan asettaa ”lihan” vastakkain Hengen (πνεῦμα) kanssa, jolloin sana saa negatiivisen sävyn. Galatalaiskirjeessä ”liha” edustaa ulkoisiin seikkoihin – erityisesti ympärileikkaukseen – perustuvaa suhdetta Jumalaan, minkä vastakohtana on Jumalan Hengen vaikuttama usko Kristukseen. Paavali kuvaa ilmaisuilla ”lihan himo” (ἐπιθυμία σαρκός) ja ”lihan teot” (τὰ ἔργα τῆς σαρκός) elämää, jota ohjaavat pelkät ruumiilliset ja inhimilliset päämäärät Jumalan Hengen sijasta. Roomalaiskirjeessä ”liha” ja ”lihallisuus” kuvaavat ajallisessa ruumiissaan elävän ihmisen heikkoutta ja alttiutta synnille. Kristukseen uskovien ei tule ohjautua tämän alttiuden mukaan vaan elää Jumalan mielen mukaista elämää Hengen avulla. Koska σάρξ-sanassa kietoutuvat yhteen Paavalin sille antamat eri merkitykset, on haastavaa löytää tutkimissani tekstikohdissa hyvää käännösvaihtoehtoa ”liha”-sanan tilalle. Paavalin ihmiskäsityksessä on sekä monistisia että dualistisia piirteitä. Hän viittaa ”lihalla” koko ihmiseen syntiinlankeemuksen alaisena olentona: alttius synnille vaikuttaa sekä ruumiin että mielen toiminnassa. Kuitenkin ajallinen ruumis näyttäytyy erityisen alttiina synnille, koska sen tarpeet voivat vääristyä himoiksi. Vasta ylösnousemusruumiissa ihminen on vapaa himoista. Paavalin ihmiskäsitys on sikäli pessimistinen, että hän näkee kaikkien ihmisten olevan synnin vankeja ilman Kristusta. Ihmisen kääntyessä Kristukseen uskovaksi tilanne kuitenkin muuttuu ja Jumalan Henki asettuu asumaan häneen. Uskova kokee edelleen ”lihan himoja” eli vääristyneitä haluja, mutta hän voi vastustaa niitä Hengen avulla.