Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Politik och organisationer"

Sort by: Order: Results:

  • Pirtonen, Heidi (2022)
    Kiertotalous on talousmalli, jossa on siirrytty kestämättömän kulutuksen sijaan materiaalien tehokkaaseen ja kestävään hyödyntämiseen siten, että ne pysyvät kierrossa mahdollisimman pitkään ja turvallisesti. Siirtymä kiertotalouteen vaatii kokonaisvaltaista muutosta koko järjestelmässä ja niissä säännöissä ja käytännöissä, joiden mukaan yhteiskunta toimii. Tämä vaatii muutoksia päätöksenteossa ja ohjauksessa, suunnittelussa, sekä eri toimijoiden, kuten yritysten ja kuluttajien asenteissa ja käyttäytymisessä. Tutkielman tavoitteena on luoda malli kiertotalousilmiöstä ja kuvata siirtymää mallin avulla. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten eri toimijat ja toimijaryhmät ovat arvioineet kiertotalousohjelmaa siinä esitettyjen muutoskeinojen näkökulmasta. Mitkä keinot ovat saaneet eniten painoarvoa, ja mitä keinoja on mahdollisesti kritisoitu? Tavoitteena on lisäksi tuottaa kuvaus siitä, ketkä ovat keskeiset toimijat tai toimijaryhmät, jotka ovat käyneet diskurssia kiertotalousohjelmasta tai ketkä on huomioitu ohjelmassa keskeisiksi kiertotalousmurroksen toimijoiksi. Tutkimusaineistona käytin valtioneuvoston julkaisemaa kiertotalousohjelmaa sekä siitä lausuntopalvelun kautta annettuja lausuntoja. Tutkimusmenetelmänä käytin laadullista tutkimusta. Sen avulla on mahdollista tarkastella tutkittavaa ilmiötä perusteellisemmin ja myös käsitteellistää tutkittavaa ilmiötä. Aineiston analyysitapana käytin sisällönanalyysiä. Se soveltui tutkimukseeni, koska keskityin nimenomaan diskurssin sisältöön ja analysoin aineistoa siitä näkökulmasta, mitä sisältö kertoo muutoksen mahdollisuuksista. Myös toimijoiden rooli oli keskeinen, sillä kiertotaloussiirtymä vaatii aktiivista toimijuutta. Toimijoissa korostui valtion, ministeriöiden ja kuntien rooli sekä elinkeinoelämän ja työnantajajärjestöjen toimijat. Hieman yllättäen tiede ja tutkimus sai vähemmän painoarvoa. Useita toimenpiteitä oli kritisoitu konkretian tai resurssien puutteesta. Lisäksi yhteensopivuus muiden tavoitteiden, strategioiden ja kannustimien kanssa aiheuttivat kritiikkiä. Ohjelmaehdotuksen hallintoa koskevat toimenpiteet saivat eniten huomiota lausunnoissa. Tämä viittaa siihen, että ohjauksella katsotaan olevan merkittävä rooli kiertotaloussiirtymässä. Toisaalta myös ekosysteemitoiminta ja tiede ja tutkimus huomioitiin laajalti. Vaikka ohjelmassa ja lausunnoissa oli paljon mainintoja innovaatioista ja tutkimus- ja kehittämistoiminnasta, kiertotaloussiirtymän näkökulmasta molemmat pohjautuivat kuitenkin ennemmin olemassa olevan lineaarisen talousjärjestelmän muokkaamiseen kuin kokonaan uuteen kiertotalouteen siirtymiseen. Tämä korostaa regiimin polkuriippuvuutta.
  • Demirtas, Susan (2021)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kolmannen sektorin roolia sellaisten urheiluun ja liikuntaan liitettyjen, lasten ja nuorten toimintaan kohdistettujen tavoitteiden implementoinnissa, johon kolmannen sektorin toimijoita ollaan osallistettu. Tarkemmassa tarkastelussa on syksyllä 2019 julkaistu sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema ”Väkivallaton lapsuus” -toimenpidesuunnitelma ja siinä asetettu tavoite ohjatussa harrastustoiminnassa esiintyvän kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän vähenemisestä. Tavoitteen toteutumisen vastuutahoiksi on toimenpidesuunnitelmassa merkitty opetus- ja kulttuuriministeriö, opetushallitus sekä esimerkiksi lajiliitot. Tutkimuksessa selvitetään näiden kolmannen sektorin toimijoiden, eli lajiliittojen, roolia implementoinnissa, implementoinnin onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä Matlandin (1995) epäselvyys-konflikti -mallin avulla, lajiliittojen tilivelvollisuutta, julkisen hallinnon keinoja valvoa implementoinnin onnistumista sekä mahdollista implementointivastuun siirtymistä organisaatiotasolta seuraavalle. Tutkimuksen aineistona toimii Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelman lisäksi kuusi teemahaastattelua, jotka edustavat niin julkisen kuin kolmannen sektorin toimijoita. Analyysi osoittaa, että toimenpidesuunnitelmassa esitettyyn tavoitteeseen liittyy kolmannen sektorin toimijoilla epäselvyyttä, mutta konfliktin kokemus on matalaa. Lajiliitoilla ei ole tässä tapauksessa tilivelvollisuutta toiminnastaan. Julkishallinnon valvonnan keinot ovat rajalliset tapauksissa, joissa kolmannen sektorin toimijoille asetetaan implementointivastuuta. Myös implementointivastuun siirtymistä on havaittavissa. Tutkimuksessa selviää, että implementointikuilut ovat mahdollisia ja implementointi on Matlandin (1995) mallin perusteella kokeellista, eli implementointi ei välttämättä toteudu halutulla tavalla. Käytännön toteutuksessa voi myös tällöin olla isojakin eroja. Toimenpidesuunnitelman implementointi on tutkimuksen tekovaiheessa vielä kesken ja saadut tulokset kuvaavat implementoinnin tilannetta keväällä 2021.
  • Helenius, Iina (2022)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, millaista osallisuuden kokemusta Martinlaakson peruskoulussa käytössä oleva kiusaamisen vastainen M-Crew-toiminta on siinä mukana oleville nuorille rakentanut, ja kuinka tällaisen koulu- ja oppilaitosnuorisotyön hankkeen kautta saatava osallisuuden kokemus voisi vahvistaa nuorten valmiuksia myös myöhempään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Koulu- ja oppilaitosnuorisotyöstä on toistaiseksi vain vähän empiiristä tutkimustietoa, eikä nuorisotyötä yleisestikään ole juuri politiikan tutkimuksen piirissä tarkasteltu, vaikka sillä on useita osallistumiseen ja kansalaiskäsityksen vahvistamiseen liittyviä tavoitteita. Niinpä tämä tutkielma pyrkii tuomaan nuorisotutkimuksellista keskustelua myös politiikan tutkimukseen. Nuorten osallisuuden kokemuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamishalun kytköksiä tarkastellaan tässä haastattelututkimuksen kautta. Tutkielmaa varten haastateltiin kuutta 15–22-vuotiasta nuorta, joista kolme on kuluvana lukuvuonna 2021–2022 mukana M-Crew-toiminnassa, ja kolme on ollut mukana aiemmin. Haastateltavat valittiin harkinnanvaraista otantamenetelmää käyttäen, ja haastattelumenetelmänä toimi teemahaastattelut. Aineiston analyysiin käytettiin osin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, kun haluttiin peilata nuorten osallisuuden kokemuksia aiempaan osallisuuskirjallisuuteen. Muilta osin tutkielmassa hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, kun haluttiin poimia tärkeät analyysiyksiköt suoraan aineistosta ilman aiemman kirjallisuuden vaikutusta. Aineistosta nousee esiin kolme tärkeää teemaa: osallisuuden kokemus M-Crew’ssa, M-Crew’sta opitut tiedot ja taidot, sekä nuorten käsitykset itsestään laajemmin osana yhteiskuntaa. Haastatellut nuoret olivat saaneet M-Crew’sta kolmenlaisia osallisuuden kokemuksia: vahvaa tunnustusta koko kouluyhteisöltä; ryhmään kuulumisen ja toimimisen kokemuksia; sekä vaikuttamisen mahdollisuuksia M-Crew-toiminnan sisällä ja laajemmin kouluyhteisössä. Toiminnassa menneinä lukuvuosina olleet nuoret kertoivat suoraan saaneensa M-Crew-toiminnasta intoa ja valmiuksia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, sillä he olivat ymmärtäneet voivansa vaikuttaa sekä oppineensa kiusaamisen ja syrjinnän vakavuudesta. Tulokset kertovat, että M-Crew-toiminnasta saatu vahva osallisuuden kokemus sekä oppimiskokemukset vaikuttavat nuorten yhteiskunnallisen vaikuttamishalun vahvistumiseen. Jotta koulu- ja oppilaitosnuorisotyön mahdollisuudet yhteiskunnallisen vaikuttamisen opettajana ymmärrettäisiin paremmin, nuoria tulisi kuitenkin haastatella laajemmin paitsi M-Crew’n osalta, myös muiden koulu- ja oppilaitosnuorisotyön hankkeiden puitteissa.
  • Vehviläinen, Mia (2019)
    Tutkielmassa kuvaillaan valinnanvapauden diskurssin muuttumista viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämän hetkinen valinnanvapaus sosiaali- ja terveydenhuollossa on vuodelta 2011 voimaan tulleen Terveydenhuoltolain mukainen ja sitä halutaan muuttaa hallituksen lakiesityksellä 16/2018. Tutkimuskysymyksenä on: ”Miten valinnanvapauden diskurssi on muuttunut vuosien 2010 ja 2018 välisenä aikana?” Valinnanvapaudesta tarkastellaan sekä sen sisällön määritelmää että valinnanvapauden haltijaa perusteluineen. Laadullinen tutkimusaineisto muodostuu Terveydenhuoltolaista ja sen taustalla olleesta hallituksen esityksestä 90/2010 sekä hallituksen esityksestä 16/2018. Tutkimusmenetelmänä käytetään diskurssianalyysia. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käydään läpi hallinnon uudistamista New public management -ajattelumallin mukaisesti ja tarkastellaan kuinka sen toimet soveltuivat terveydenhuoltoon. Useat maat uudistivat julkista sektoriaan NPM:n mukaisesti, mutta eivät kuitenkaan saavuttaneet sen avulla tavoiteltuja säästöjä, vaan tilalle tuli uusia transaktiokustannuksia eikä yhteistyö eri toimijoiden välillä ollut sujuvaa. Niinpä on siirrytty puhumaan post-NPM-teorioista, joiden kautta tavoitellaan verkostomaista yhteistyötä sekä palveluiden integraatiota ja halutaan korjata NPM:n tuomia ongelmia. Lisäksi tarkastellaan tilaaja-tuottajamallia, joka on NPM:n sovellus ja esitetään sen käyttökokemuksia Suomesta ja ulkomailta. Tilaaja-tuottajamallin on todettu lisäävän byrokratiaa ja kasvattavan kustannuksia. Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollossa ei vallitse konsensusta siitä ovatko palveluiden tarvitsijat potilaita, asiakkaita, käyttäjiä vai jotain muuta. Niinpä lyhyesti esitellään myös, kuinka sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden käyttäjiin on viitattu eri aikoina ja eri maissa. Tutkimus osoittaa, että valinnanvapauden diskurssi on muuttunut kaupallisempaan suuntaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisessa korostuu asiakaskeskeisyys. Valinnanvapautta halutaan laajentaa terveydenhuollosta sosiaalihuollon ja suunhoidon pariin tilaaja-tuottajamallin myötä. Valinnanvapautta ollaan muuttamassa nykyisestä potilaan mahdollisuudesta tulevaisuudessa asiakkaan oikeudeksi, jonka avulla asiakas voisi vaikuttaa hoitoonsa valitsemalla kiireettömässä hoidossa hoitopaikkansa ja häntä hoitavan terveydenhuollon ammattihenkilön tai moniammatillisen tiimin. Samalla perinteinen terveydenhuollon diskurssi muuttuu markkinatalouden diskurssiksi ja näin ollen jatkossa terveydenhuollon päätöksiä ajaa markkinavoimat NPM:n mukaisesti perinteisen terveydenhuollon sijaan.
  • Tuominen, Nanni (2022)
    Maisterintutkielmassa tarkastellaan ehdokkaisiin kohdistuvaa vaalihäirintää. Tutkielmassa vaalihäirintää lähestytään tarkoituksellisena toimintana ja poliittisena väkivaltana, jonka poliittisuus perustuu vaalien luomaan kontekstiin ja vaikuttamispyrkimyksiin. Tutkielman tavoitteena on selvittää vaalihäirintää kohdanneiden ehdokkaiden kokemuksia vaalihäirinnästä, sen sukupuolittuneesta luonteesta, tunnistamisesta ja vaikutuksista poliittiseen osallistumiseen. Laadullinen tutkielma perustuu kuuden vuoden 2021 kuntavaaleissa ehdolla olleen naisen haastatteluun. Aineistoa analysoidaan tutkielmassa teemoittelun avulla. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu vaalihäirintää ja sen poliittisia sekä sukupuolittuneita ulottuvuuksia jäsentävistä teorioista. Tutkielmassa naisiin kohdistuva vaalihäirintä sijoittuu poliittisen väkivallan ja sukupuolittuneen väkivallan risteyskohtaan. Tutkielmassa hyödynnetyn teoriakehikon avulla voidaan systemaattisesti tunnistaa ja nimetä vaalihäirinnän poliittisia ja sukupuolittuneita motiiveja, tekotapoja sekä vaikutuksia. Tutkielmassa ei tarkastella häirintätapauksia, vaan haastateltavien kokemuksia häirinnästä, muiden toimijoiden reaktioista ja tapahtumien seurauksista analysoidaan teorian näkökulmasta. Tutkielmassa tunnistetaan viisi teemaa. Tutkielman perusteella vaalihäirintä on yhteiskunnallinen ongelma, joka vaikuttaa ehdokkaiden vaalikampanjointiin ja kokemuksiin politiikasta. Häirinnästä havaitaan sekä poliittisia että sukupuolittuneita motiiveja, jotka kumpuavat useimmiten pyrkimyksestä vaientaa epätoivotut mielipiteet tai vastustajat. Sukupuolittunut vaalihäirintä vaikuttaa tutkielman perusteella yleiseltä, ja se ilmenee esimerkiksi seksuaalisena häirintänä, pelotteluna ja vähättelynä. Naisehdokkaisiin kohdistuvassa häirinnässä on myös naisvihamielisiä piirteitä, jotka ilmentävät yhteiskunnan ja päätöksenteon epätasa-arvoisuutta. Vaikka ehdokkaat saavat häirintätapauksien käsittelyyn tarvitsemaansa tukea ja tunnistusta omalta puolueeltaan, muilta ehdokkailta ja läheisiltään, ehdokkaat kohtaavat myös kokemustensa vähättelyä. Tutkielman mukaan häirintä on normalisoitunut, mikä voi vaikuttaa sekä yhteiskunnan toimijoiden että ehdokkaiden omaan haluun puuttua häirintään. Häirintätapauksiin suhtaudutaan esimerkiksi poliittisen osallistumisen tai vallankäytön hintana. Tutkielman perusteella häirintä on haitallista yksilöille sekä laajemmin yhteiskunnalle ja demokratialle. Häirintäkokemukset vaikuttavat negatiivisesti ehdokkaiden elämään ja poliittiseen osallistumiseen. Vaalihäirintä lisää vaalityöhön liittyvää kuormitusta sekä henkistä taakkaa, ja saa ehdokkaat pohtimaan ehdokkuutta, kannanottoja ja muuta poliittista vaikuttamista aikaisempaa tarkemmin. Tutkielman mukaan ehdokkaat eivät kuitenkaan haluaisi antaa vaalihäirinnän hiljentää heitä. Ehdokkaat pyrkivät suojautumaan tekojen negatiivisilta vaikutuksilta ja haluavat edistää vaalihäirinnän ja sen vaikutusten tunnistamista yhteiskunnassa. Vaalihäirintään liittyvä tietoisuus, lainsäädännön muutokset ja viranomaisten resurssit auttaisivat ehkäisemään häirintää ja sen haitallisia seurauksia. Jos vaalihäirintää ei tunnisteta ja häirintä kohdistuu erityisesti naisiin ja vähemmistöihin, häirintä voi vaikuttaa negatiivisesti esimerkiksi vaalitulokseen, politiikkaan liittyvään kiinnostukseen ja yhdenvertaisuuteen.
  • Silvolahti, Marja (2020)
    Pro gradussa tutkitaan tulevaisuuspuhetta täysistuntopuheessa. Tutkielman tapauksena ovat budjettikeskustelut eli eduskunnan lähetekeskustelut hallituksen esityksestä valtion talousarvioksi vuodelle 2020. Tutkielma sijoittuu poliittisen puheen tutkimuksen kenttään ja tarkemmin eduskuntapuheen tutkimukseen. Alan tutkimusperinne on Suomessa vahva, mutta eduskunnan tulevaisuuspuhetta ei ole aikaisemmin tutkittu.Tutkielma hyödyntää myös politiikan ajallisuuden tutkimusperinnettä. Mainittujen alojen lisäksi tutkielma pohjautuu tulevaisuudentutkimukseen, jonka käsitteistöä tutkielmassa hyödynnetään poikkitieteellisesti. Tutkielman menetelmä on kehysanalyysi, jossa tutkitaan laadullisesti sitä, miten asioita puheessa esitetään. Kehysanalyysissa tarkastellaan puheessa esiintyvää valikointia ja korostamista sekä sitä, miten siinä määritellään ongelmia, nimetään niiden syitä, tehdään moraaliarvioita ja ehdotetaan ratkaisuja. Pro gradun aineisto on syksyllä 2019 käytyjen budjettikeskustelujen täysistuntopöytäkirjat. Tutkimuskysymys on kolmiosainen. Ensimmäisessä niistä tarkastellaan, millaisia erilaisia Suomen tulevaisuuden ilmiöitä edustajat kehystävät. Toisessa selvitetään, millaisia eroavaisuuksia tulevaisuuskehysten käytössä on. Kolmannessa niistä tarkastellaan, millaisia poliittisia toimia ja ratkaisuja puhujat ajavat kullakin kehyksellä. Tulevaisuudesta puhutaan budjettikeskusteluissa ennen kaikkea sen kautta, millainen sen tulisi olla ja mitä asialle kuuluisi tehdä. Kehystetyt tulevaisuuden ilmiöt ovat pääasiassa negatiivisia ongelma- tai uhkakuvia. Keskusteluissa esiintyy vain vähän positiivista katsantoa tulevaisuuteen. Tulevaisuuden ilmiöiksi kehystetään laskeva työllisyysaste, taantuva talouskasvu, kuntatalouden kriisi, työvoimapula, valtionvelan kasvu, syntyvyyden lasku, väestön ikääntyminen, syrjäytyminen ja eriarvoistuminen, alueellinen eriarvoistuminen, ilmastonmuutos, ympäristöongelmat sekä kasvava kansainvälinen epävarmuus. Kunkin puolueen edustajat esittävät tulevaisuuden ilmiöihin sellaisia ratkaisuja, jotka sopivat näiden omaan politiikkaan. Suurimmat erot kehystyksissä ovat hallituksen ja opposition välillä, mutta niissä esiintyy myös varsin perinteistä oikeisto-vasemmisto-jakoa. Kehystysten erilaisuus ja samanlaisuus vaihtelee ilmiöiden välillä. Useissa ilmiöissä kehystyksen ongelmanmääritys on sama, mutta puolueiden mukaan sitä pitäisi ratkoa eri tavoilla. Tulevaisuuspuhe julkisessa budjettikeskustelupuheessa pyrkii ajamaan puhujan poliittisia päämääriä ja keskittyy pitkälti ongelmiin ja uhkakuviin. Käsitykset tulevaisuudesta ohjaavat sitä, millaista politiikkaa nykyhetkessä tehdään. Siksi politiikan tulevaisuuspuheessa on runsaasti tilausta myös jatkotutkimukselle.
  • Rosenlew, Vivi (2022)
    Feministinen ulkopolitiikkaa on niin tutkimuksen kuin myös käytännönkin osalta verrattain uusi ilmiö, joka nousi yleiseen tietoisuuteen vuonna 2014 kun Ruotsi julisti harjoittavansa feminististä ulkopolitiikkaa. Sittemmin useat maat, kuten Kanada, Meksiko, Ranska, Luxembourg ja Saksa, ovat seuranneet Ruotsin jalanjäljissä. Suomessakin aiheesta on keskusteltu ahkerasti, ja muun muassa Tuula Haatainen ja Eva Biaudet ovat peräänkuuluttaneet feministisen ulkopolitiikan kirjaamista hallitusohjelmaan. Suomi ei kuitenkaan ole virallisesti julistanut harjoittavan feminististä ulkopolitiikkaa. Marinin hallituksen ministereistä Maria Ohisalo ja Pekka Haavisto ovat kuitenkin ilmaisseet Suomen jo monelta osin harjoittavan feminististä ulkopolitiikkaa. Tutkielmassa tarkastelen Suomen ulkopolitiikkaa feministisen ulkopolitiikan näkökulmasta. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä keskitytään selvittämään feministisen ulkopolitiikan lähtökohtia, sen määritelmää sekä ominaispiirteitä, jotka toimivat analyysin pohjana. Analysoimalla Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa vuodelta 2020 teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla, tutkielmani vastaa kysymykseen siitä, millaisia feministisen ulkopolitiikan piirteitä Suomen ulkopolitiikassa ilmenee. Aineistoa käsitellään kokonaisuutena, etsien myös mahdollisia ristiriitoja tai puutteita feministisen ulkopolitiikan osalta. Tutkielman tulokset osoittavat, että Suomen ulkopolitiikassa ilmenee useita feministisen ulkopolitiikan ominaispiirteitä mutta se, miten vahvasti piirteet ilmenevät, tai miten kattavasti ne on huomioitu, vaihtelee suuresti. Selkeimmät ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta ilmenevät feministisen ulkopolitiikan ominaispiirteet ovat oikeusperustaisuus, rauhanomaisuus sekä laaja turvallisuuskäsitys. Suurin puute selonteossa feministisen ulkopolitiikan näkökulmasta taas on intersektionaalisuuden puuttuminen, mikä osaltaan vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia Suomen ulkopolitiikan feminismin tilasta.
  • Lonka, Milla Maaria (2021)
    Tämä tutkielma käsittelee informaatiosodan pyrkimyksiä sekä näiden pyrkimysten edistämiseen käytettäviä keinoja. Teknologian kehitys ja digitalisaatio ovat mahdollistaneet informaatiosodankäynnille lukuisia uusia muotoja alati kasvavassa sosiaalisen median ympäristössä. Yksi keskeinen sosiaalisessa mediassa käytettävä informaatiosodan väline ovat tietynlaiset ohjelmistokoodit eli ihmisen virtuaalista toimintaa jäljittelevät botit, joiden avulla informaatiosodan pyrkimyksiä voidaan edistää erityisen tehokkaasti. Viestien levitys ja informaatioympäristön manipulaatio onnistuu bottien avulla ennennäkemättömän tehokkaasti, sillä ihmisinä esiintyvät botit voivat harhauttaa kokenuttakin sosiaalisen median käyttäjää. Tutkielman taustoituksessa esitellään bottien avulla tehtäviä vaikutusyrityksiä demokraattisiin prosesseihin, kuten vaaleihin, sosiaalisen median ympäristössä. Tutkielman teoriaviitekehys pohjautuu politiikan psykologiaan, sillä tutkielmassa tarkastellaan informaatiosotaa ontologisen turvallisuuden teorian avulla. Ontologisen turvallisuuden teoria perustuu käsitykseen siitä, että ihmisten turvallisuuden tunne pohjautuu sekä yhteiskunnassa jaettuihin narratiiveihin, että luottamukseen niiden jatkuvuudesta. Mitä tapahtuu, jos tämä luottamus onnistutaan murtamaan? Tutkimusaineisto koostuu kirjallisuudesta, taustahaastatteluista sekä Twitteristä kerätyistä bottitilien tuottamista viesteistä, joiden avulla informaatiosotaa lähestytään laadullisella sisällönluokittelulla. Tulokset tukevat aikaisempaa tutkimusta siitä, että informaatiosodassa pyritään ensisijaisesti vaikuttamaan ihmisen mieleen monipuolisen keinovalikoiman avulla. Bottien tuottamien viestit koostuivat propagandasta, jonka avulla pyrittiin vaikuttamaan ihmisten poliittiseen ajatteluun pyrkimällä manipuloimaan ajatuksia ja tunteita sekä heikentämään ihmisten luottamusta poliittisiin toimijoihin. Tutkimustulokset kannustavat näkemään informaatiosodan laajat psykologiset tavoitteet sekä tunnistamaan niiden edistämiseksi käytetyt viestinnälliset keinot.
  • Parkkinen, Sonja (2021)
    Millaisia politiikan uutisten kuluttajia nuoret aikuiset ovat? Mitkä tekijät motivoivat heitä politiikan uutisten kuluttamiseen? Entä mitkä ovat demotivoivia eli motivaatiota heikentäviä tekijöitä? Tämä tutkimus vastaa näihin kysymyksiin käyttämällä kokeellista simulaatiomenetelmää, jossa haastateltavat reagoivat testiartikkeleihin vastaamalla, mitkä niistä he lukisivat ja millä perusteella. Tutkimuskysymykset ovat tärkeitä, koska viime vuosikymmeninä median murros on saanut uutistoimitukset miettimään tarkemmin yleisöä ja uusia digitaalisia mahdollisuuksia. Nuoret sukupolvet ovat vaativia kuluttajia, joille medioiden täytyy onnistua vakuuttamaan, että heidän tarjoamiensa uutisten parissa kannattaa käyttää aikaa. Erityisesti politiikan journalismi on vaikeassa asemassa toteuttamassa yhtä aikaa toimitusten lukijalähtöisiä ja analytiikkaan pohjautuvia tavoitteita sekä vallan vahtikoiran tehtävää. Politiikan uutisten kuluttamisella on myös yhteys nuorten poliittiseen kiinnostukseen ja osallistumiseen. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina, joissa haastateltiin kahtatoista 18–24-vuotiasta nuorta aikuista. Haastateltaville näytettiin 50 eri medioista poimittua politiikan uutista, joista he valitsivat ja perustelivat, mitkä he lukisivat ja mitkä eivät. Näiden testiartikkelien tarkoituksena oli simuloida todellista valintatilannetta, jossa päätös verkkojutun klikkaamisesta tehdään nopeasti ja alitajuntaisesti. Valintojen ja perustelujen pohjalta muodostettiin motivaatio- ja demotivaatiotekijöitä, jotka avaavat syitä kiinnostukselle. Lisäksi haastateltavilta kysyttiin uutisiin ja politiikan uutisiin liittyvistä kulutustottumuksista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu vastaanotto- ja käyttötarkoitustutkimuksesta sekä motivaatio- ja demotivaatiotekijöitä käsittelevästä kirjallisuudesta. Näiden pohjalta muodostettiin oma viitekehys, joka huomioi käyttötarkoitustutkimuksen kritiikin. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Haastatellut nuoret aikuiset kuluttivat uutisia monipuolisesti sekä määrällisesti että laadullisesti. Heillä oli neljä keskeistä syytä kuluttaa uutisia: ajanviete, halu sivistyä, huomioarvo ja samaistuminen. Näistä huomioarvo eli olennaisimmat tapahtumat ja samaistuminen korostuivat politiikan uutisten kuluttamisen syinä. Lähes kaikki haastateltavat arvioivat, että he seuraavat uutisia ja erityisesti politiikkaa aiempaa enemmän. Muutokseen oli vaikuttanut neljä tekijää: koulutus, aikuistuminen, kaveripiiri ja kiinnostusta herättävä yksittäinen uutistapahtuma. Motivaatiotekijöitä olivat samaistuminen, tuttuus ja tunteet. Etukäteen esimerkiksi keskusteluista tai aiemmasta uutisoinnista tuttu aihe kannusti lukemaan lisää samasta aiheesta. Tunteisiin kuten hämmennykseen tai yllätykseen liittyvät motivaatiot olivat yleisiä erityisesti ikähaitarin nuorimmilla haastateltavilla. Demotivaatiotekijöitä olivat lisäarvon puute, epäselvyys, riitely sekä yksittäiset henkilöt ja mielipiteet. Lisäarvoa ei koettu saavan, jos jutussa ei ollut riittävän tärkeää, uutta, ajankohtaista tai konkreettista asiaa. Epäselvyyden takia haastateltavien oli vaikea kontekstoida osaa jutuista, minkä takia he eivät olisi halunneet lukea kyseisiä juttuja. Riitely koettiin turhanpäiväiseksi ja usein liioitelluksi. Yksittäisiin henkilöihin ja mielipiteisiin keskittymistä pidettiin yksipuolisena uutisointina. Tämän tutkimuksen perusteella motivaatio- ja demotivaatiotekijöiden käsitteitä kannattaa jatkossakin hyödyntää uutisiin liittyvissä käyttötarkoitustutkimuksissa. Niiden avulla saadaan muuta motivaatiotutkimusta tarkempaa tietoa uutisten kuluttajien asenteista ja käyttäytymisestä. Esimerkiksi tuttuuden korostuminen motivaatiotekijänä kertoo siitä, että haastateltavat seuraavat politiikan uutisia hyvin, koska aiheet eivät tuntuisi tutuilta ilman tietämystä päivänpolitiikasta. Haastateltavat myös löysivät paljon samaistumispintaa politiikan uutisista, mihin vaikuttaa se, että haastateltavien kokema samaistuminen oli laajaa eikä kovin suoraviivaista. Tämä on merkityksellistä, koska kyky samaistua monipuolisesti eri aiheisiin mahdollistaa laajan kiinnostuksen ja sitä kautta poliittisen tietämyksen. Otsikoiden epäselvyys vaikutti kuitenkin siihen, että haastateltavat eivät kyenneet kontekstoimaan tai uloskoodaamaan kaikkia juttuja eivätkä siksi ymmärtäneet uutisia. Tämä aiheutti kokemuksen siitä, etteivät he tiedä tarpeeksi politiikasta ja juttu ei ole tehty heille. Ulkopuolisuuden tunne voi etäännyttää nuoria uutisista ja politiikasta sekä olla siten riski demokratialle. Uutistoimituksissa kannattaisi kiinnittää huomiota erityisesti otsikkojen selkeyteen. Tutkimuksen perusteella nuoret aikuiset ovat kuitenkin kiinnostuneita politiikan uutisista. He kuluttavat uutisia monipuolisesti, mutta vähättelevät politiikan uutisten seuraamistaan ja ymmärrystä yhteiskunnallisista asioista. Tämä on huolestuttavaa nuorten aikuisten itsetunnon ja koetun osaamisen kannalta. Lähes kaikki lukivat aikuistuessaan enemmän politiikan uutisia, mikä kertoo siitä, ettei poliittisesti epäkiinnostuneesta nuoresta kasva väistämättä epäkiinnostunutta aikuista.
  • Backlund, Niklas (2020)
    Försvarssamarbetet på EU-nivå har tagit enorma sedan 2010-talet. Den rådande försvarsintegrationen i EU är ett ytterst aktuellt ämne inom EU-politiken. År 2017 ratificerades en permanent försvars- och säkerhetsstruktur för EU, nämligen Pesco. Den nya samarbetsstrukturens mål är att utveckla EU:s operativa kapacitet för militära krishanteringsuppgifter och erbjuder en permanent struktur för till exempel. Försvarssamarbete faller nära med frågor gällande suveränitet och autonomi. Forskningens syfte är att kritiskt granska mindre medlemsstaters roll i EU:s beslutsfattning med fokus på säkerhets- och försvarspolitik. Målet är att bättre förstå deras möjligheter och utmaningar i ett föränderligt samarbetsområde och vad som förklarar deras policyval samt förhållningssätt inom försvarspolitik. Det huvudsakliga temat är mindre medlemsstaters förhållning till säkerhets- och försvarspolitiken och vilka intressen de har i fördjupat försvarssamarbete. Det andra fokusområdet är deras inflytande i denna försvarsutveckling och EU:s beslutsfattning Forskningens analysdel granskar strategier och utmaningar i mindre medlemsstaters påverkansarbete samt jämförande fallstudier om hur tre mindre medlemsstater – Finland, Sverige och Irland - förhåller sig till rådande försvarsutvecklingen. Teoribasen för avhandlingen består av två EU-integrationsteorier, nämligen liberal intergovernmentalism och multi-level governance. De förklarar medlemsstaters roll i EU-integration och förklarar hur samarbete skapar synergifördelar och beskriver det komplexa beroendeskapet mellan medlemsstater. Fallstudierna genomfördes med en systematisk innehållsanalys av de valda ländernas policydokument om säkerhet och försvar. I kvalitativa innehållsanalysen jämfördes samtliga centrala ställningstaganden i de tre valda mindre medlemsstaternas policydokument. Innehållsanalysen granskade och jämförde hur de tre länder betonar EU:s försvarspolitik i sina policydokument och hur de förhåller sig till fortsatt utvecklande av policyområdet. Innehållsanalysen kompletterades med ECFR:s expertsurvey från 2018. Surveyns resultat visade hur medlemsländer prioriterar försvars- och säkerhetspolitik och hur andra medlemsstater beaktar mindre medlemsstater i EU-politiken. Utifrån analysens inledande del samt den tidigare forskningen kan vi dra slutsatser att mindre staters enda effektiva sätt för att öka inflytandet är att använda sig av kommunikativa handlingar och immateriella resurser. Analysen visade också att förmågan att samarbeta, prioritera, vara responsiv och förhandla kompromisser som leder till koalitioner är effektiva sätt för att öka inflytande. Resultaten av fallstudierna visar att Finland är mest positiv av de tre mindre medlemsländerna för fördjupat försvarssamarbete på EU-nivå. Sverige förhåller sig också positivt men Irlands position är mycket annorlunda till de två nordiska länderna. Med stöd av tidigare forskning och teoribasen kan vi anta att Finland och Sverige har bättre förutsättningar än Irland att påverka hur försvarssamarbetet formas i EU. Finland och Sverige prioriterar också försvarspolitik mycket högre än Irland i EU-politiken.
  • Varis, Henri (2020)
    Ihmiset ovat päivittäin tekemisissä erilaisten brändien kanssa ja menevät joka päivä töihin organisaatioihin joissa kaikissa on erilaiset organisaatiokulttuurit. Tutkielman tavoitteena on tutkia henkilökunnan kokemuksia organisaatiokulttuurista sekä brändiuudistuksen odotetuista vaikutuksista organisaatiokulttuuriin. Organisaatiokulttuuria ja brändiuudistusta on tutkittu erillään paljon, mutta tutkimuksia missä nämä kaksi aihetta yhdistetään löytyy vain vähän ja Suomessa ei juuri lainkaan. Tutkimuksen kohdeorganisaatio on yksi suomalainen vakuutusyhtiö jossa on juuri meneillään kattava tulevaisuuden strategiahanke. Tähän hankkeeseen kuuluu brändiuudistus ja organisaatiokulttuurin kehitys. Olen itse töissä kyseisessä organisaatiossa, joten minulla oli mahdollisuus toteuttaa tutkimus organisaatiossa samaan aikaan kun kyseiset hankkeet ovat meneillään. Toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena, jossa keräsin aineiston puolistrukturoitujen teemahaastattelujen keinoin. Haastattelin kahdeksaa henkilöä kohdeorganisaatiosta, jotka kaikki olivat eri osastoilta ja eri organisaatiotasoilta. Mukana oli niin toimitason henkilöitä kuin ylimmän johdon henkilöitä. Haastatteluvaiheessa pyrin olemaan mahdollisimman objektiivinen, jotta omat käsitykseni kohdeorganisaatiosta, tai tutkittavasti aiheesta eivät vaikuttaisi haastatteluihin. Analysoin haastattelut aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä jossa yhdistin esiin nousseet ilmiöt viitekehykseen. Viitekehykseni koostuu organisaatiokulttuurin tutkimuksesta, organisaatiokulttuurin muutoksen tutkimuksesta sekä brändiuudistuksen tutkimuksesta. Tutkielman tuloksista käy ilmi, että henkilökunta kokee organisaatiokulttuurin olevan muuttumaisillaan. Aikaisemmin kulttuuri on koettu konservatiiviseksi. Samoin organisaatiossa vallitsee varjokulttuuri joka on vaikeuttanut järjestelmällisen kehittämisen toteuttamista. Nyt kuitenkin haastatteluihin osallistuneet henkilöt kokevat, että muutosta on havaittavissa ja organisaation kulttuuri on muuttumassa kehitysmyönteisemmäksi. Henkilökunnan odotukset brändiuudistuksesta ovat suuret. Haastatteluista käy ilmi, että brändiuudistuksen yhteydessä toivotaan yhteisten toimintatapojen kehittämistä modernimmaksi ja että brändiuudistuksen yhteydessä kehitettäisiin kulttuuria vastaamaan uutta brändiä. Tämän lisäksi uuden brändin toivotaan vaikuttavan myös asiakaskohtaamisiin ja että työntekijöiden toimintakulttuuria kehitettäisiin niin, että asiakas huomaisi asiakaskohtaamisissa brändin uudistuneen ja aistisi kulttuurin tämän läpi. Mikäli brändiuudistuksen
  • Ahva, Toni (2021)
    Tutkielman aiheena on suomalainen eliitti ja sen yhteiskunnalliset asenteet. Tutkielmassa tarkastellaan eliitin yhteiskunnallisia mielipiteitä, eliitin ja kansan mielipide-eroja sekä eliitin näkemysten yhtenäisyyttä. Eliitille ominaista on suuri yhteiskunnallinen vaikutusvalta, mikä tekee eliitistä politiikan ja hallinnon tutkimuskohteena erityisen kiinnostavan. Tutkielma perustuu eliitille suunnattuun laajaan kyselytutkimukseen (n = 699), joka toteutettiin koronapandemian aikana syys-marraskuussa 2020 osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU) -tutkimushanketta. Tutkielman kohderyhmänä on politiikan, julkisen sektorin, elinkeinoelämän sekä muu (median ja tieteen) eliitti. Eliitin vastauksia verrataan kansalaiskyselyihin, joissa kansalaisille on esitetty vastaavat kysymykset. Suomessa ja kansainvälisesti eliitin ja kansan mielipiteitä vertailevaa eliittitutkimusta on tehty vain vähän. Tutkimuskysymyksenä on, mitkä ovat suomalaisen eliitin yhteiskunnalliset mielipiteet koskien talouspolitiikkaa ja hyvinvointivaltion kehittämistä ja eroavatko ne muiden kansalaisten mielipiteistä. Lisäksi tutkimuskysymyksenä on, onko suomalainen eliitti mielipiteiltään yhtenäinen. Samalla tutkitaan eliitin suhtautumista politiikkaan ja poliittiseen järjestelmään. Tutkimusmenetelminä hyödynnetään yksisuuntaista varianssianalyysiä, lineaarista regressioanalyysiä, korrelaatiokertoimia, ristiintaulukointia sekä suoria jakaumia. Tutkielmassa hyödynnetään klassisia ja demokraattisia eliittiteorioita sekä aiempaa eliittitutkimusta. Tutkielman päätulos on, että kansalaisten ja eliitin mielipiteet eroavat monissa poliittisissa kysymyksissä merkittävästi. Suomalainen eliitti on kansaan nähden oikeistolaisempi ja liberaalimpi. Erot näkyvät etenkin suhtautumisessa talouspolitiikkaan ja työperäiseen maahanmuuttoon: eliitti suhtautuu kansaa kielteisemmin valtion velkaantumiseen, ja kansa suhtautuu eliittiä kriittisemmin työperäiseen maahanmuuttoon. Myös näkemykset sosiaaliturvaan ja työajan lyhentämiseen liittyen eroavat selvästi kansan ja eliitin välillä. Kansan mielipiteitä lähimpänä on politiikan eliitti ja kauimpana elinkeinoelämän eliitti. Lisäksi erityisesti eliitin joukossa havaitaan tyytymättömyyttä politiikkaa ja kansan päätöksentekokykyä kohtaan. Eliitin ja kansan suuret näkemyserot asettavat haasteen demokratialle ja hyvinvointivaltion kehittämiselle. Asenteellinen etääntyminen vahvistaa mielipidekuplien ja -kuilujen syntymistä. Vaikka näkemyserojen olemassaolo on luonnollista, liiallinen etääntyminen ja polarisaatio voivat johtaa yhteiskunnallisiin haasteisiin löytää sekä eliitin että kansan intressejä miellyttäviä poliittisia ratkaisuja koronakriisin jälkeen. Lisäksi demokratiaa haastaa osan eliitistä kokema luottamuspula kansan päätöksentekokykyä ja poliitikkoja kohtaan.
  • Järvinen, Anne Katariina (2021)
    Maisterintutkielma käsittelee myönteisen erityiskohtelun politiikkaa Helsingissä. Tutkielmassa kysytään, millaisia merkityksiä myönteinen erityiskohtelu saa kaupungin poliittisten toimijoiden sekä myönteistä erityiskohtelua kehittäneiden ja tutkineiden tahojen tulkinnoissa. Kyseessä on tulkitseva politiikka-analyysi, jossa tavoitteena on määritellä poliittisen prosessin keskeiset toimijat ja ymmärtää politiikan merkitystä toimijoiden tekemien tulkintojen kautta. Menetelmänä toimii diskurssianalyysi, jonka keinoin tutkielmassa havainnoidaan sekä myönteisen erityiskohtelun ympärille muodostuvia merkityskamppailuja että jaettuja tulkintoja myönteisestä erityiskohtelusta Helsingissä. Jaetut tulkinnat ovat vakiintuneita merkityksiä eli tarinalinjoja, jotka hallitsevat sitä, millaisia tulkintoja politiikasta pääsee muodostumaan ja millaisin argumentein ja mistä toimija-asemista keskusteluun on mahdollista osallistua. Taustaoletuksena on, että vaikka eri toimijat usein pyrkivät määrittämään politiikan keskeisiä käsitteitä omiin tavoitteisiinsa sopivasti, mistä muodostuu merkityskamppailuja, täytyy yleensä taustalla olla myös jaettuja käsityksiä politiikan luonteesta, jotta keskustelu on mahdollista. Tutkielman aineistona on Helsingin päätöksentekoelinten asiakirjoja sekä valikoituja tutkimuksia, joilla on osansa toimijoiden tulkintojen muodostumisessa. Tutkielmassa havaitaan, että aineistossa käydään merkityskamppailua siihen liittyen, voiko myönteisen erityiskohtelun Helsingissä sanoa perustuvan tutkimukselle. Valtaosa toimijoista tulkitsee, että Helsingin harjoittama myönteinen erityiskohtelu pohjaa tutkitulle tiedolle. Tarinalinjoja tarkastellessa esiin nousee, että Helsingissä myönteinen erityiskohtelu merkitsee lähestulkoon poikkeuksetta kaupunginosien tasa-arvoa edistävää ja segregaatiota ehkäisevää politiikkaa. Tarinalinjan ulkopuolelle jää muun muassa ajatus siitä, että myönteisen erityiskohtelun tavoitteena olisi auttaa tiettyjä heikommassa asemassa olevia ryhmiä. Havainto tarinalinjasta on kiinnostava, sillä myönteinen erityiskohtelu usein ymmärretään juuri tukitoimina heikommin pärjääville ryhmille maantieteellisen alueen sijasta. Tämä määritelmä esiintyy niin kotimaisessa kirjallisuudessa kuin kansainvälisissä esimerkeissä. Vaikka esimerkkejä alueellisesta lähestymistavasta löytyy myös muista maista, niissä se saattaa johtua esimerkiksi perustuslaillisista syistä. Helsingissä tarinalinjaksi muodostunut tulkinta asuinalueiden, ei asukkaiden väliseen tasa-arvoon pyrkivästä politiikasta vaikuttaisi kuitenkin olevan ensisijaisesti poliittinen valinta. Tämä herättää kysymyksen siitä, käytetäänkö Helsingissä alueellista lähestymistapaa sen takia, että se on mahdollista, vai sen takia, että se on helppoa.
  • Stèn, Laura (2021)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan millaisena politiikka ja oma toimijuus siinä näyttäytyy peruskoulun kuudennen luokan oppilaille heidän omien näkemystensä mukaan. Tutkimusongelma kumpuaa yhteiskunnallisessa keskustelussa ajoittain ilmenevästä huolesta nuorten alhaiseen yhteiskunnalliseen kiinnostuneisuuteen. Tutkielmassa keskitytään lasten ja nuorten poliittiseen osallistumiseen sivuten myös poliittista sosialisaatiota sekä yhteiskunnallisen opetuksen tilaa Suomessa. Tutkimuksen aineisto koostuu 27 kuudesluokkalaisen vastauksesta internet-pohjaiseen kyselytutkimuk-seen. Aineisto käsiteltiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustulosten valossa politiikka näyttäytyy kuudesluokkalaisille politiikan toimijoina sekä toimintana. Tärkeimpinä politiikan toimijoina kuudesluokkalaiset näkevät poliittisissa instituutioissa toimivat henkilöt ja erityisesti presidentin. Muita toimijoita politiikassa ovat erityiset henkilöt sekä kansalaiset. Politiikka toimintana on kuudesluokkalaisten mielestä pääasiassa päätöksentekoa ja keskustelua sekä muutok-seen pyrkimistä ja arkisia asioita. Politiikka näyttäytyi konsensuksenomaisena, eikä konfliktin mahdollisuutta mainittu. Myös vaalit ja äänestäminen näyttäytyvät aineistossa vahvana. Kuudesluokkalaisille oma poliittinen toimijuus näyttäytyy epävarmana ja omaa toimintaa ei nähdä poliittisena. Kuudesluokkalaisten tulevaisuuden poliittinen toimijuus on myös epävarmaa. Todennäköisimpänä kuudesluokkalaiset näkevät tulevaisuudessa toimivansa jossain poliittisessa instituutiossa tai äänestävänsä vaaleissa. Ajankohtaiset poliittiset aiheet, joihin kuudesluokkalaiset kiinnittyivät liittyvät suurimmaksi osaksi kunnallishallintoon sekä ulkomaiden poliittisiin, skandaalimaisiin tapahtumiin.
  • Matikainen, Kaisa (2022)
    Tämä tutkielma käsittelee Ian Mannersin teoriaa Normatiivisen vallan Euroopasta ja sen piirteiden esiintymistä Euroopan komission puheenjohtajan pitämissä Unionin tila -puheissa. Tutkielma tarkastelee myös sitä, miten EU ja komission puheenjohtaja käyttävät normatiivista valtaa puheissa. Komission puheenjohtaja on pitänyt vuodesta 2010 alkaen Euroopan parlamentille vuosittain unionin tilaa käsittelevän puheen, jonka tavoitteena on esitellä unionin kuluneena vuonna tekemiä saavutuksia ja seuraavalle vuodelle asetettuja prioriteetteja tai painopistealueita. Lisäksi puheissa käsitellään muun muassa Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden kiireisimpiä, akuuteimpia haasteita ja komission suunnitelmia unionin tulevaisuuden kannalta. Maisterin tutkielman lähdeaineisto koostuu Euroopan komission vuosittain pidetyistä Unionin tila -puheista vuosilta 2010– 2021. Puheita ei pidetty vuosina 2014 ja 2019 eurovaaleihin liittyvien seikkojen ja henkilövalintojen vuoksi. Ainesto koostuu siis yhteensä kymmenestä puheesta. Puheista neljä (2010–2013) olivat José Manuel Barroson pitämiä, neljä Jean- Claude Junckerin (2015–2018) ja kaksi Ursula von der Leyenin (2020–2021). Tutkielman analyysi on tehty laadullisia menetelmiä käyttäen. Menetelmänä käytetään Tuomen ja Sarajärven (2018) mallia teorialähtöisestä sisällönanalyysista, jossa pohjana toimii tietyn teorian, mallin, käsitejärjestelmän tai auktoriteetin esittämä ajattelu, ja sen myötä tutkittava ilmiö määritellään jo jonkin tunnetun asian mukaisesti. Tutkielman analyysirunko on siis toteutettu Mannersin Normatiivisen vallan Euroopan teorian pohjalta. Lisäksi tutkielmassa on kvantifioitu puheista havaittuja analyysiyksiköitä analyysin syventämiseksi. Analyysissa aineiston perusteella muodostettiin yhteensä yhdeksän alaluokkaa, jotka vastaavat myös Mannersin teoriassa esiteltyjä EU:n ensisijaisia ja toissijaisia normeja: rauha, vapaus, demokratia, oikeusvaltioperiaate, ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittaminen, sosiaalinen solidaarisuus, syrjimättömyys ja vähemmistöjen suojelu, kestävä kehitys sekä hyvä hallinto. Analyysirunko pyrki tunnistamaan Mannersin teorian mukaisesti myös erilaisia keinoja, joilla EU levittää normejaan. Keinot ovat tartuttaminen, informaatiolevittäminen, menettelytapojen kautta levittäminen, siirtäminen, suora levittäminen ja kulttuurisuodatin. Analyysin kautta aineistosta tunnistettiin analyysiyksiköitä, jotka vastasivat kaikkia Mannersin teoriassa esitettyjä normeja ja niiden levittämisen keinoja. Aineistosta ei ilmennyt normeja tai keinoja, jotka olisivat ristiriidassa Mannersin teorian kanssa. Analyysin perusteella havaittiin siis, että Unionin tila -puheissa ilmeni piirteitä, jotka olivat yhteneväisiä Mannersin teorian kanssa. Analyysi ei sen sijaan antanut ainakaan suoraan tukea Mannersin esittelemällä jaottelulle ensisijaisiin ja toissijaisiin normeihin. Toissijaisten normien ei havaittu olevan puheissa harvinaisempia tai kiistanalaisempia kuin ensisijaiseksi määritellyt normit. Analyysissa tarkasteltiin myös normien levittämisen keinojen yleisyyttä Unionin tila -puheissa. Yleisimmistä harvinaisempaan keinot sijoittuivat seuraavasti: siirtäminen, menettelytapojen kautta levittäminen, suora levittäminen, informaatiolevittäminen, kulttuurisuodatin ja tartuttaminen.
  • Kaukiainen, Cecilia (2019)
    Tutkielman päämääränä on tarkastella, miten kryptovaluuttoihin liittyvässä verkkokeskustelussa yhteiskunta kehystetään, ja mikäli keskustelussa on populistisia piirteitä. Tutkielma on yhdistelmä kahdesta ajankohtaisesta aiheesta, jotka ovat puhuttaneet paljon 2010-luvulla. Populistiset puolueet ovat nostaneet kannatustaan huomattavasti, ja populismin tutkiminen on ollut trendikästä jo jonkun aikaa. Kryptovaluuttaliike sai alkunsa vuonna 2008 kun alias Satoshi Nakamoto julkaisi Bitcoin manifeston. Bitcoin manifestossa on retorisia samankaltaisuuksia populististen liikkeiden ilmaisujen kanssa. Populismissa yhdistyy eliitin vastustaminen, suuren massan mobilisointi kohti yhteistä tavoitetta sekä kansan vapauden painottaminen. Tutkielman päämääränä on avata uudenlaista keskustelua kryptovaluuttaliikkeen ympärillä valtiotieteissä. Tarkoituksena ei ole tarkastella kryptovaluuttaliikettä kokonaisuudessaan, vaan keskittyä yhteen rajattuun kryptovaluuttoihin liittyvään verkkokeskusteluun. Yhteiskuntatieteelliset tutkimukset ovat enimmäkseen keskittyneet lohkoketjuteknologian rakenteellisiin vaikutuksiin yhteiskuntaan. Tutkielma keskittyy kryptovaluuttojen sosiaaliseen sisältöön. Aineisto on kryptovaluuttoihin liittyvä verkkokeskustelu, joka sijoittuu tammikuuhun 2018. Aineisto on kerätty marraskuussa 2018 avoimesta Facebook-ryhmästä ’Bitcoin ja kryptovaluutat’. Ryhmä on suurin suomenkielinen kryptovaluuttoihin liittyvä Facebook-ryhmä. Tutkielman menetelmäksi valikoitui kehysanalyysi. Tutkielmassa käytetään viittä populismin teoriaan pohjautuvaa kehystä; Kansan keskeisyys, Vastakkainasettelu, Viisas kansa, Sydänmaa ja Vahva johtaja. Ennalta-määritetyt kehykset rajaavat ainestoa ja tarkentavat analyysin kohdetta. Tutkielman tuloksena on, että kryptovaluuttoihin liittyvässä verkkokeskustelussa yhteiskunta kehystettiin muutosvastaisena ja epäoikeudenmukaisena. Kommentoijat kokevat, että yhteiskunta ei puolusta heitä. Yhteiskunta on vanhojen arvojen puolustaja, eikä osaa arvostaa innovatiivisia toimintatapoja. Verkkokeskustelusta välittyvät populistiset piirteet eivät viittaa perinteiseen käsitykseen populismista. Perinteisessä populismissa kansan tärkeyden painottaminen sekä johtajahahmon kunnioittaminen ovat tärkeitä tunnusmerkkejä, ja näitä tunnusmerkkejä ei esiinny aineistossa tarpeeksi. Johtajahahmon puuttuessa on vaikeaa oikeuttaa, että verkkokeskustelussa ilmenevät populistiset ilmaisut kuvailevat perinteistä käsitystä populismista. Kryptovaluuttojen hajautettu luonne estää perinteisten valtarakenteiden muodostumista, joten verkkokeskustelusta välittyvät populistiset piirteet ovat merkki modernista populismista hajautetussa verkostossa.
  • Mäkynen, Alina (2022)
    Tutkielma tarkastelee lobbauksen käsitettä Suomen poliittisessa kielessä. Käsitehistorialliseen tutkimusperinteeseen asettuvassa työssä kysytään, miten lobbaus tuli osaksi suomalaista yhteiskuntaa rakentavaa ja heijastavaa kieltä. Tavoitteena on selvittää, millaisia merkityksiä ja arvolatauksia lobbaukseen liitettiin ja millaisen sanaston ja käsitteiden joukkoon lobbaus asettui, kun se tuotiin Suomen kielelliseen ja poliittiseen kulttuuriin. Tulkintoja vertaillaan osin englanninkieliseen aineistoon, jota analysoidaan tutkielman pääosion taustaksi. Työ on ensimmäinen avaus lobbauksen käsitehistorialliselle tutkimukselle. Se tuottaa uutta tietoa suomalaisesta ja osin englanninkielisestä poliittisesta sanastosta, joka kuvastaa ja luo tulkintoja poliittisiin päättäjiin kohdistuvasta vaikuttamisesta. Tutkielman käsitehistoriallinen näkökulma ja menetelmä perustuu Reihart Koselleckin (1923–2006) ja Quentin Skinnerin (1940–) näkemyksiin ja metodologisiin kuvauksiin. Analyysin ytimessä on tutkijoiden ajatus käsitteiden historiallisuudesta ja niihin liittyvien puhetapojen alati muuttuvasta luonteesta. Työn pääasiallinen aineisto koostuu lehtiartikkeleista ja valtio-opillisesta tutkimuskirjallisuudesta. Tulosten mukaan lobbaus tuli osaksi suomalaista yhteiskuntaa käsittelevää kieltä 1980–1990-luvuilla, jolloin Suomen hakeutuminen osaksi eurooppalaista yhteisöä nosti lobbauksen ajan kirjoittajien agendalle. Sekä yhdysvaltalaiskirjallisuudessa että suomalaisaineistossa lobbaus merkitsi useimmiten ryhmien tai niiden puolesta toimivien yksilöiden vaikutuspyrkimyksiä, jotka kohdistuivat päättäjien työhön. Suomen julkisessa keskustelussa lobbauksen arvolataukset olivat kiittäviä silloin, kun toimintaa harjoitettiin ”Suomen etujen” puolesta EU-areenalla ja negatiivisia silloin, kun lobbaus kohdistui suomalaisiin päättäjiin. Lobbaavat ryhmät nähtiin 1950-luvun suomalaistutkimuksissa yhdysvaltalaiskirjallisuuden tavoin ulkoisesti painostavina toimijoina, joilla oli tarpeellinen tehtävä pluralistisessa järjestelmässä. Erot yhdysvaltalaistulkintoihin nousivat esille korporatismin aikakaudella 1960-luvun jälkeen, jolloin järjestöt eivät olleet ulkoisesti lobbaavia ryhmiä, vaan päättäjien yhteistyökumppaneita. Seuraava orastava muutos tapahtui 1990-luvulla, jolloin lobbauksen käsitettä tarvittiin kuvaamaan entistä moninaisempaa poliittisen vaikuttamisen kenttää. Tuolloin osa ajan kirjoittajista pyrki uudelleenmäärittelemään käsitteen arvolatauksia korostamalla lobbauksen muuttuneita toimintatapoja ja ammattimaisuutta. Tutkielma osoittaa, kuinka käsitehistoriallisesta näkökulmasta Suomessa kiistellään siitä, mitä lobbaus on, ketkä lobbaavat, minkälaisissa tilanteissa lobbausta tapahtuu ja mikä on lobbauksen toivottavuus yhteiskunnassa. Vaikka käsitteen merkitykset ja arvolataukset vaihtelevat merkittävästi puhujasta toiseen, kiistat käydään pitkälti pluralistisen ideaalin kehyksessä, jossa lobbaavat ryhmät nähdään kiistattomana osana demokraattista päätöksentekojärjestelmää. Jaettua ideaalia rakentavat puhe- ja ajattelutavat pitävät yllä lobbaavien tahojen toimintamahdollisuuksia yhteiskunnassa.
  • Aarnivalkea, Usva (2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan empiirisenä tapaustutkimuksena vuosina 2020 ja 2022 toteutettujen haastattelujen avulla, vaikuttaako New Public Management (NPM) -ajattelu julkishallinnollisten yritys- tai työllisyyspalveluiden työntekijöiden asenteissa ja käytänteissä. Tutkimuskohteena ovat kuuden kaupungin työllisyys- tai yrityspalveluiden asiantuntijoiden suhtautuminen viime vuosina käytössä tai suunnitteilla olleisiin yrityspalveluseteleihin, sekä mahdollisuuteen käyttää työllisyyspalveluissa omaa palvelusetelimallia. NPM-ajattelun ja sen kritiikin esiintymistä asiantuntijoiden ajattelussa tutkitaan teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla käyttämällä haastattelu- ja dokumenttiaineistoa. Lisäksi tutkitaan, onko tutkimuskaupunkien valtuustojen puoluepoliittisella oikeisto-vasemmisto-jakolinjalla yhteyttä yritys- tai työllisyyspalveluiden asiantuntijoiden New Public Managementiin liittyviin asenteisiin. NPM-ajattelun keskeisiä piirteitä ovat yksityiseltä yrityspuolelta omaksutut vaikutteet julkisella sektorilla, kuten tulostavoitteellisuus, tilivelvollisuus, taloudellisuus, yksityistäminen, manageristiset keinot, arviointimenetelmien käyttö, kilpailullisuus ja organisaation hajauttaminen. Aiempi hallinnon ja organisaatioiden alan tutkimuskirjallisuus on osoittanut, että NPM-ajattelu ja siitä johdetut käytänteet ovat ohjanneet vahvasti Euroopan maiden viime vuosikymmenten julkishallinnollista kehitystä. Toisaalta NPM-ajattelu on saanut osakseen myös vahvaa kritiikkiä. Näistä syistä on perusteltua tarkastella, millä tavoin NPM-ajattelu näkyy Suomessa tällä hetkellä käynnissä olevissa työllisyys- ja yrityspalveluiden merkittävissä muutoksissa. Eräs näistä muutoksista ovat viime vuosina toteutetut yrityspalvelusetelimallit, jonka lisäksi TE-palvelut 2024 -uudistus sekä hyvinvointialueet voivat lisätä tarvetta työllisyyspalveluiden yksityisille ostopalveluille. Näistä syistä tutkimus keskittyy yritys- ja työllisyyspalveluiden palvelusetelimalleihin. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että yritys- ja työllisyyspalveluissa esiintyy runsaasti NPM-ajattelun puolesta puhuvia argumenttikokonaisuuksia, mutta myös paljon NPM-ajattelun vastaisia argumentteja. Yleisimmät NPM-ajattelua puoltavat argumentit liittyivät yksityisestä yritysmaailmasta saatuihin malleihin ja vaikutteisiin julkisella sektorilla, kustannustehokkaaseen hallintoon sekä politiikan tekemisen ja toimeenpanon erottamiseen. Negatiivista suhtautumista NPM-ajatteluun puolestaan edustivat useimmin argumentit, jotka korostivat, ettei kustannustehokkuus ole hallinnon keskeisin arvo sekä julkisen sektorin varauksellista suhtautumista yksityisen yritysmaailman malleihin ja vaikutteisiin painottavat argumentit. Puoluepoliittisen jakolinjan tarkastelun tulokset osoittavat pääpiirteissään, että kaupungeissa, joissa oikeistopuolueet hallitsevat, NPM-ajattelu on yleisempää kuin vasemmistopuolueiden hallitsemissa kaupungeissa. Yrityspalvelusetelimallien ollessa käytössä tutkimuskaupungeissa on ollut pääsääntöisesti oikeistopuoluevoittoisia kaupunginvaltuustoja. Kaupunginhallitusten puoluepoliittisten linjausten lisäksi työllisyys- ja yrityspalveluiden asiantuntijat kuitenkin toteuttavat myös oman organisaationsa arvoja ja malleja. Kunnallisten työllisyys- ja yrityspalveluiden asiantuntijat eivät siis ainoastaan peilaa kaupunginvaltuuston poliittisia linjauksia. Jatkotutkimukselle olennaista olisi selkiyttää työllisyys- ja yrityspalveluiden tavoitteiden erot sekä kehittää yhteismitalliset indikaattorit New Public Managementin piirteiden ja tavoitteiden luotettavalle mittaamiselle. Lisäksi julkisten työllisyys- ja yrityspalveluiden suoritusten ja kustannustehokkuuden arvioinnin kannalta olisi tärkeää tutkia, osaavatko julkisten palveluiden hankintavastaavat kilpailuttaa oikein ja tehokkaasti julkisia hankkeita.
  • Riihijärvi, Elmeri (2022)
    Maahanmuuttovastainen ja populistinen radikaalioikeisto on muuttanut poliittista ympäristöä Euroopassa jo ainakin 1980-luvulta alkaen. Suomessa tätä poliittista ryhmittymää edustaa vuonna 1995 perustettu perussuomalaiset, joka nousi suureksi puolueeksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan perussuomalaisten vaikutusta Suomen kolmen perinteisen puolueen, keskustan, kokoomuksen ja SDP:n tapaan käsitellä maahanmuuttoa puolueohjelmissaan. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia maahanmuuton kehyksiä kolmen suuren puolueen puolueohjelmissa esiintyy sekä tarkastellaan, onko näissä tapahtunut muutosta perussuomalaisten noustua suureksi puolueeksi vuonna 2010. Tutkimus on kaksiosainen ja sen menetelminä toimivat kehysanalyysi sekä laadullinen sisällönanalyysi. Kehysanalyysiä hyödyntämällä selvitetään aluksi, millaisia maahanmuuton kehyksiä puolueohjelmissa esiintyy. Tämän jälkeen tarkastellaan sisällönanalyysin keinoin sitä, millä tavalla näiden kehysten esiintyminen on mahdollisesti vaihdellut ajan saatossa. Tärkeinä rajakohtina tässä ovat erityisesti perussuomalaisten vaalivoitto vuonna 2011 sekä vuoden 2015 niin kutsuttu pakolaiskriisi. Tutkimusaineistona on kaiken kaikkiaan 31 suurten puolueiden vuoden 2005 jälkeen julkaisemaa puolueohjelmaa, joiden tyypit vaihtelevat vaaliohjelmista erityisohjelmiin. Tutkimuksessa selviää, että suurten puolueiden maahanmuuttolinjat ovat hyvin samankaltaisia. Suhtautuminen maahanmuuttoon on lähtökohtaisesti positiivista ja erityisesti sen taloudellisia hyötyjä painottaa joka puolue. Keskustan ja kokoomuksen ohjelmissa on kuitenkin havaittavissa, että maahanmuuttoon turvallisuusuhkana suhtautuva näkökulma on yleistynyt 2010-luvun loppupuolella. SDP:llä samanlaista trendiä ei ole havaittavissa. Tulokset voivat selittyä monella tekijällä, mutta on todennäköistä, että keskustan ja kokoomukseen maahanmuuttoretoriikkaan on ollut vaikutusta myös perussuomalaisilla sekä radikaalioikeiston Euroopan laajuisesti kasvaneella vaikutusvallalla. Lisäksi on huomioitava, ettei pelkästään puolueohjelmia tarkastelemalla saa vielä välttämättä kattavaa kuvaa aiheesta. Tutkimusta radikaalioikeiston nousun vaikutusta Suomen puoluekenttään on vielä varsin vähän, joten lisätutkimus aiheesta on epäilemättä tarpeen.
  • Rahikkala, Petri (2021)
    Tässä tutkielmassa luodaan uudenlaisia käsityksiä ja valtateorioita, joiden kautta valtapositioita voidaan ymmärtää paremmin 2000-luvun eriasteisesti digitalisoituneessa maailmassa. Digitalisaatio on muuttanut merkittävästi ihmisten välistä vuorovaikutusta moniulotteisemmaksi ja nopeammaksi, mikä on myös osaltaan vaikuttanut siihen, miten valtasuhteet rakentuvat ja muuttuvat. Digitalisaatiolla on todistetusti positiivisia vaikutuksia ihmisten ja yhteiskuntien kehitykseen, mutta se omaa myös negatiivisia ulottuvuuksia. Digitalisaation vaikutukset valtasuhteisiin ja ihmisiin korostuvat erityisesti yhteiskunnissa, joita leimaavat eriarvoisuus, konfliktit ja yhteiskunnallinen epävakaus. Digitalisaatio ei noudata fyysisiä rajoja vaan se on globaali ilmiö, jonka taustavoimana vaikuttavat kuitenkin ylikansalliset kaupalliset yritykset, jotka toimivat omien kaupallisten tavoitteidensa ohjaamina, mikä itsessään on ongelmallista. Tämän tutkielman keskeinen argumentti on, että digitalisaatiolla ja globalisaatiolla on merkittävä vaikutus ihmisten välisten valtasuhteiden muodostumiseen ja konteksteihin monella eri tavalla. Yhteiskunnallisesta perspektiivistä digitalisaation vaikutusten ja koheesion tutkiminen on tärkeää, sillä digitalisaation ja uusien viestintävälineiden saatavuus vaikuttaa merkittävästi kehittyvien yhteiskuntien rakenteisiin ja valtasuhteisiin. Tutkielmassa käsitellään miten John Locken, Michel Foucault’n ja Manuell Castellsin tunnetut teorioita vallasta, vuorovaikutussuhteista ja yhteiskunnista ovat sovellettavissa 2000-luvun digitalisoituneeseen maailmaan. Kehittyvissä ja autoritäärisissä valtioissa sosioekonominen kehitys, eriarvoisuus, digitalisaatio ja disinformaatio muodostavat haastavan kokonaisuuden valtapositioiden tutkimuksen kannalta, koska valtaa ja vuorovaikutussuhteita on vaikea havaita tai ymmärtää. Myös kehittyneissä yhteiskunnissa digitalisaatio asettaa haasteita positiivisten vaikutustensa vastapainoksi, sillä samoja välineitä käytetään yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen, mutta eri motiivein. Tässä tutkielmassa havaitaan, että edellä mainittujen tutkijoiden teoriat ovat hyvä perusta uudelle valtateorialle ja valtatutkimukselle digitalisaation aikakaudella. Locken teoriat legitimiteetistä ja oikeutuksesta kansalaisten ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa ovat edelleen relevantteja kehittyvien yhteiskuntien kansanousujen taustalla. Foucault’n teoriat vallan moniulotteisuudesta ja vastavallasta korostuvat digitalisaation aikakaudella, mutta ne sisältävät uusia haasteita mm. anonymiteetin vuoksi. Castellsin voidaan mieltää jatkavan Foucault’n teoriaa siten, että digitalisaatio ja globalisaatio hajauttavat valtaa fyysisiä rajoja rikkoen ja uusia verkostoja muodostaen. Arabikevään tapahtumat ovat kuitenkin konkreettinen esimerkki digitalisaation ja internetin vaikutuksesta kansannousuihin, joissa vallan moniulotteisuus ei noudata perinteisiä rakenteita ja joissa toisaalta kaupallisilla tahoilla on merkittävä vaikutus yhteiskunnallisiin tapahtumiin. Digitalisaatio voi auttaa vallankumouksissa, mutta se ei vielä pysty luomaan uusia tai parempia ja demokraattisempia instituutioita. Jotta näitä ilmiöitä voidaan tutkia ja ymmärtää paremmin 2000-luvulla, tarvitaan uusia valtateorioita ja lähestymistapoja, jotka huomioivat digitalisaation vaikutukset. Lopuksi tässä tutkielmassa muodostan aiempien teorioiden ja arabikevään tapahtumien kautta perustan digitalisaation valtateorioille sekä valotan jatkotutkimuksen merkitystä.