Browsing by study line "Ruotsinkielinen opintolinja"
Now showing items 21-40 of 121
-
(2023)Background Delayed graft function (DGF) after kidney transplantation is common and is associated with worse graft outcomes and a higher risk for acute rejection. However, little is known about factors affecting graft survival post-DGF. We studied the association of cold ischemia time (CIT) and Kidney Donor Profile Index (KDPI) with the long-term outcomes of deceased brain-dead donor kidneys with and without DGF. Methods Consecutive brain-dead donor kidney transplantations performed in Finland between 5/2004-12/2019 were analyzed. Multivariable models were used to study the association of KDPI and CIT with the graft survival of kidneys with early graft function (EF) or DGF. To confirm the finding in a US cohort, data from the Scientific Registry of Transplant Recipients (SRTR) registry (n=79224) was used. Results A total of 2637 kidney transplantations from the Finnish cohort were included, of which 849 (32%) had DGF. DGF was an independent risk factor for graft loss in the multivariable model, HR 1.32 (95% CI 1.14-1.53), p < 0.001. CIT was not an independent risk factor for graft survival in the multivariable model HR 1.00 per CIT hour (95% CI 0.99-1.02), p= 0.84, and the association of DGF remained similar regardless of the CIT length. KDPI was an independent risk factor for graft survival in the multivariable model HR 1.01 (95% CI 1.01-1.01), p <0.001, but the association of DGF remained similar regardless of KDPI. In the US cohort, the results were similar, but the association of DGF with the risk of graft loss was stronger with higher KDPI. Conclusions DGF and KDPI, but not CIT, are independently associated with kidney graft survival. The magnitude of the association of DGF with worse kidney graft survival is similar with different CITs, but higher among high KDPI kidneys.
-
(2021)In Finland, the primary screening method for chromosomal abnormalities is the first trimester combined screening. The aim is to find pregnancies with an increased risk for the most common chromosomal abnormalities, trisomies 13, 18 or 21. Objective: When a person with the condition screened for gets a negative result, it’s referred to as a false negative. The objective of this study was to find common characteristics in false negative cases and compare them to those of true positives to see if there’s a significant difference. Methods: This is a retrospective study of pregnancies between 2014 and 2016 that ended in a birth of a neonate with trisomy 13, 18 or 21. In this study we focused on the neonates with trisomy 21. A risk figure of 1:250 was used as the cut-off value for trisomy 21. There were 14 false negative cases and 119 true positive cases that qualified for our study. The parameters analyzed were maternal age, gestational age at blood tests, biochemical markers PAPP-A (MoM) and hCG (MoM), gestational age at ultrasound and nuchal translucency. They were statistically analyzed. Results: By using logistic regression, we found that the most powerful discriminating factor between false negative and true positive cases was nuchal translucency, accounting for 47.6% of false negatives. The second most powerful factor was PAPP-A MoM explaining 15.2%. Maternal age explained 11.9% and hCG MoM 11.1%. Conclusion: All the factors except for gestational age accounted for a statistically significant proportion of false negatives. The most powerful discriminating factor between false negatives and true positives was nuchal translucency. 14.2% of the discrimination remains unknown to us. Since nuchal translucency is the most powerful discriminating factor, it is essential to focus on its correct measurement.
-
(2021)Farmakogeneettisen tiedon hyödyntäminen ja farmakogeneettisten geenimuunnosten testaaminen suomalaisessa terveydenhuollossa on vielä vähäistä. Tämän syventävien opintojen tutkielman tarkoituksena on selvittää farmakogeneettisesti merkittävien lääkehoitojen yleisyyttä HUS:n hoitojaksoilla ja potilailla sekä tekijöitä, jotka liittyvät näiden lääkeaineiden määräämiseen tutkituilla hoitojaksoilla. Tämän tutkielman aineisto perustui FINRISKI-tutkimuksen aineistoon sekä HUS:n sähköisiin potilasasiakirjoihin. FINRISKI-tutkimukseen osallistuneiden tutkimushenkilöiden joukosta poimittiin ne potilaat, joille oli merkitty vähintään yhden vuorokauden mittainen hoitojakso johonkin HUS:n yksikköön vuosien 2010 ja 2017 välillä. Tutkittavat lääkeaineet valittiin mukaan Kliinisen farmakogenetiikan implementaatiokonsortion (CPIC) farmakogeneettisten suositusten perusteella. Tutkittujen lääkeaineiden yleisyydet määritettiin erikseen HUS:n hoitojaksoilla ja potilailla, jonka lisäksi määritettiin lääkehoitojen yleisyys eri erikoisalojen hoitojaksoilla. Logistisen binäärisen regressiomallin avulla etsittiin tekijöitä, jotka liittyivät farmakogeneettisesti merkittävän lääkehoidon saamiseen HUS:n hoitojaksoilla. Kaikkiaan 52,8 %:lla 5433 hoitojaksosta ja 56,9 %:lla 2567 potilaasta oli merkintä farmakogeneettisesti merkittävästä lääkeaineesta. Viisi yleisintä tutkittua lääkeainetta hoitojaksoilla olivat ondansetroni (21,2 %), simvastatiini (16,4 %), kodeiini (12,9 %), varfariini (11,4 %) ja klopidogreeli (5,4 %). Tutkitut lääkeaineet olivat myös hyvin yleisiä eri erikoisalojen hoitojaksoilla. Farmakogeneettisesti merkittävään lääkehoitoon liittyviä tekijöitä tunnistettiin kaikkiaan 18 kappaletta. Potilaan hoitojakson aikaisella diagnoosilla verenkiertoelinten sairauksista oli vahvin yhteys farmakogeneettisesti merkittävän lääkehoidon saamisen hoitojakson aikana. Farmakogeneettisesti merkittävä lääkehoito oli hyvin yleistä HUS:n hoitojaksoilla ja potilailla. Suuri osa yliopistosairaalan potilaista voisi potentiaalisesti hyötyä farmakogeneettisten geenimuunnosten määrittämisestä ennen lääkehoidon aloittamista.
-
(2023)Abstract Objective: Cleft lip and/or palate (CL/P) can have long-lasting effects on the appearance, function, and psychosocial wellbeing of patients. The CLEFT-Q questionnaire is a patient-reported outcomes instrument specifically designed to assess the health-related quality of life of patients with CL/P. The aim of this study was to produce and linguistically validate a Finnish version of the CLEFTQ questionnaire. Design: The CLEFT-Q questionnaire was translated into Finnish following guidelines of the International Society for Pharmacoeconomics and Outcomes Research. Pilot testing with cognitive debriefing interviews was conducted on patients of the target age range of the questionnaire, 8–29, and with various cleft types. Results: The CLEFT-Q questionnaire translated readily into Finnish. A review of the backward translation led to two words being changed. Thirteen patients – ten females and three males – with a median age of 14 years, participated in the cognitive debriefing interviews. The interviews led to further nine word changes. The pilot study data suggested that the performance of the Finnish version of the instrument is in line with the original CLEFT-Q questionnaire. Conclusions: The Finnish version of CLEFT-Q produced here is linguistically valid and ready for use in the evaluation of the healthrelated quality of life of patients with CL/P. However, future work is needed to further assess the validity and the reliability of the CLEFT-Q in the Finnish patient population.
-
(2023)Typ 1-diabetes predisponerar för kroniska senkomplikationer, vilka kan undvikas med god glukoskontroll. I tidigare studier har kontinuerlig glukosmonitorering påvisat en gynnsam inverkan på glukosbalansen. Dock saknas ännu forskning kring användningen i primärvårdskontext. Målet med denna studie är att kartlägga användningen av flashglukosmonitorering i primärvården, identifiera suboptimal användning och glukoskontroll samt faktorer som har ett samband med dessa. Denna studie är en registerbaserad studie där det ingår 91 personer med insulinbristdiabetes från Sibbo kommuns diabetesmottagning. I logistiska regressionsanalyser undersöktes vilka faktorer som korrelerar med dålig glukoskontroll, förekomst av hypoglykemier eller tio eller fler skanningar med flashglukosmonitorering per dag. Utöver detta undersöktes hur stor del av populationen som uppnår de olika målsättningarna för god glukoskontroll och hur glukoskontrollen på längre sikt har påverkats av flashglukosmonitorering. I logistiska regressionsanalysen framkom att dålig glukoskontroll hade ett självständigt samband med kortare diabetesduration, färre skanningar per dag med flashglukosmonitorering samt färre hypoglykemier. Frekventa hypoglykemier igen hade ett självständigt samband med yngre ålder samt bättre glukoskontroll med större glykemisk variabilitet. De som skannade tio eller fler gånger per dag hade färre hypoglykemier, lägre viktindex och lägre LDL-kolesterol. Man kunde även se att största delen av studiepopulationen uppnår målsättningarna gällande undvikandet av låga blodsockernivåer medan betydligt färre uppnår målsättningarna gällande blodsockervärden i målområdet samt undvikandet av blodsockervärden högre än målområdet. Personer som förbättrade glukoskontrollen med minst 10 % efter ett års användning av flashglukosmonitorering, och vars gynnsamma effekt även kvarstod under fem års uppföljningen, var de som initialt hade sämre glukoskontroll. Flashglukosmonitoreringens användning och samband med glukoskontroll är mycket individuell. Dock verkar den patientgrupp som skannar tillräckligt ofta och som ursprungligen har dålig glukoskontroll ha störst nytta av flashglukosmonitorering.
-
(2021)Introduktion: För kort eller lång sömnduration, dålig sömnkvalitet och för lite motion har i tidigare studier visat sig påverka den psykiska hälsan negativt. En kombination av både bra sömn och tillräckligt med motion har kopplats med bättre psykiskt välbefinnande än enbart antingen bra sömn eller tillräckligt med motion. Psykisk ohälsa är associerat med sänkt livskvalitet, sämre funktionsförmåga, mer sjukledighet, större risk för förtidspension och ökad risk för vissa somatiska sjukdomar. Målsättning: Målet med denna undersökning är att få mer information om hur sömnduration, sömnkvalitet och motion är associerade med nedsatt psykiskt välbefinnande hos 18–39-åringar med en stor del av arbetslivet framför sig. Metoder: Undersökningsmaterialet (n = 4912) samlades in i Young Helsinki Health Study år 2017. Deltagarna var 18–39-åriga anställda vid Helsingfors stad (80% kvinnor, 20% män). Associationerna mellan sömnduration, sömnkvalitet, motion och nedsatt psykiskt välbefinnande granskades först var för sig. Efter detta granskades sömndurationens och sömnkvalitetens association med nedsatt psykiskt välbefinnande i olika fysiskt aktiva grupper. Analyserna anpassades för sociodemografiska faktorer, socioekonomiska faktorer, levnadsvanor och smärta. Resultat och slutsatser: En kort <6 timmars sömnduration var associerad med en ökad sannolikhet för nedsatt psykiskt välbefinnande. En sömnduration på ≥8 till <9 timmar var associerad med en mindre sannolikhet för nedsatt psykiskt välbefinnande. En lång sömnduration på ≥9 timmar var inte statistiskt signifikant associerad med en ökad sannolikhet för nedsatt psykiskt välbefinnande. Fysisk inaktivitet var inte statistiskt signifikant associerat med nedsatt psykiskt välbefinnande. Detta kan innebära att en större mängd motion krävs för att motionen ska ha en psykisk hälsoeffekt. Dålig sömnkvalitet var associerat med nedsatt psykiskt välbefinnande oberoende av fysiska aktivitetsnivån. En sömnduration på ≥8 till <9 timmar och bra sömnkvalitet var mest förmånliga för det psykiska välbefinnandet.
-
(2023)Tausta. Värttinäluun pään murtuma on yksi yleisimmistä aikuisten yläraajan murtumista, ja se liittyy jopa 30 prosenttiin kyynärnivelen murtumavammoista. Suurin osa värttinäluun pään murtumista voidaan hoitaa konservatiivisesti, mutta yli kolmannes hoidetaan kirurgisesti joko levy- tai ruuvikiinnityksellä tai korvaamalla värttinäluun pää tekonivelellä. Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida toiminnallisia ja radiologisia tuloksia, kun pirstaleinen värttinäluun pään murtuma on hoidettu tekonivelellä. Aineisto ja menetelmät. Aineistona oli 55 potilasta, joiden tuore pirstaleinen värttinäluun pään murtuma hoidettiin bipolaarisella tekonivelellä Töölön sairaalassa vuosina 2009–2015. Keskimääräinen seuranta-aika oli 5,2 vuotta. Ensisijaisena tulosmuuttujana käytimme Oxford Elbow Score (OES) -mittaria. Toissijaisia tulosmuuttujia olivat Quick Disabilities of Arm and Shoulder and Hand (qDASH) ja Mayo Elbow Performance Score (MEPS) sekä kyynärnivelen liikelaajuus ja radiologiset muutokset kyynärnivelessä. Tulokset. Hoito värttinäluun pään tekonivelellä tuotti hyvän toiminnallisen lopputuloksen. Potilaat arvioivat kivun vähäiseksi ja tyytyväisyys kyynärnivelen toimintaan oli korkea. Potilaiden keskimääräinen tulos OES-toimintakykymittarissa oli 88. Kyynärnivelen liikelaajuus oli keskimäärin hyvä, ja toiseen puoleen verrattuna liikerajoitus oli pieni. Radiologiset muutokset, kuten luun liukeneminen tekonivelen varren ympärillä ja nivelrikko olivat yleisiä, mutta näillä muutoksilla ei havaittu olevan yhteyttä potilaiden oireisiin. Päätelmät. Värttinäluun pään bipolaarinen tekonivel soveltuu hyvin hoitomuodoksi kyynärnivelen vammoissa, joissa on pirstaleinen värttinäluun murtuma.
-
(2024)Tutkimuksen tausta ja tavoite: Hereditaarinen hemorraginen teleangiektasia (HHT) eli Oslerin tauti on geneettisesti periytyvä harvinainen tauti, jota sairastaa keskimäärin yksi viidestätuhannesta henkilöstä. HHT:ssa nähdään poikkeavia verisuonirakenteita ja tauti aiheuttaa lähes kaikille potilaille hankalia nenäverenvuotoja. Osalla potilaista on elinmanifestaatioita maksassa, keuhkoissa, aivoissa sekä ruuansulatuskanavassa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää uuden polidokanoli-injektiohoidon vaikutusta HHT-potilaiden nenäverenvuodoista johtuviin päivystyskäynteihin ja päivystyksellisiin leikkaussalitoimenpiteisiin. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksessa tarkasteltiin retroperspektiivisesti viimeisen 18 vuoden päivystyskäyntien, poliklinikkakäyntien, nenäverenvuotojen ehkäisy- ja tyrehdyttämistoimenpiteiden ja leikkaussalissa tapahtuneiden päivystyksellisien nenäverenvuotojen tyrehdyttämistoimenpiteiden määrien muutoksia vuonna 2015 aloitetun paikallisvalmisteinjektiohoidon myötä. Aineisto kerättiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sähköisestä potilasrekisteristä diagnoosikoodin avulla. Aineistomme koostui 29 HHT-potilaasta, joita hoidettiin HUS:n korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikalla polidokanoli-injektiohoidolla. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksellamme emme pystyneet osoittamaan tilastollisesti merkitseviä muutoksia päivystyskäyntien, poliklinikkakäyntien tai eri toimenpiteiden määrissä. Päivystyksellisesti leikkaussalissa tehtäviä nenäverenvuotojen tyrehdytystoimenpiteitä ei esiintynyt tutkittavalla aikavälillä. Aiemmissa tutkimuksissa on voitu osoittaa paikallishoitojen vähentävän nenäverenvuotojen esiintymistiheyttä ja vaikeusastetta. Nenän paikallishoitojen on arvioitu olevan edullisia hoitomuotoja, sillä niiden tekemiseen ei tarvita yleisanestesiaa tai leikkaussalia. Eri hoitomuotojen kustannuksista tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta.
-
(2021)Mål: Diabetes är en sjukdom som uppstår då bukspottkörteln inte kan producera tillräckliga mängder av insulin för att upprätthålla en fysiologisk nivå på blodsockret. Olika patofyisologiska mekanismer ligger bakom detta tillstånd och är beroende på typen av diabetes. För optimal vård av diabetes, är det viktigt att vid ett tidigt skede kunna utgöra vilken typ av diabetes en patient har insjuknat i. Metod: I denna studie undersökte vi vilka kliniska variabler är mest betydande för att skilja mellan typ 1 och typ 2 diabetes, vid tidpunkten av diagnos. Vi använder dessa variabler för att träna och validerar en CART maskininlärnigsmodell för att kunna skilja på typ 1 och typ 2 diabetes, speciellt i fall där det är oklart vilken subtyp patenten hör till. Resultat: Blodsockernivå, C-peptidnivå samt deras förhållande och BMI samt ålder vid insjunkning i diabetes visade sig vara de mest signifikanta kliniska variablerna. Vår modell klarade av att skilja på typ 1 och typ 2 diabetes med 91,8 % noggrannhet av testdatat som bestod av 1175 patienter. CART modellen är således en användbar modell för att differentiera diabetes typer vid tidpunkten av diagnos hos patienter över 16 år. (190 ord)
-
(2023)Övervikt är ett samhälleligt problem som drabbar en stor del av vuxna i Finland. Upp till 63 procent av kvinnor över 30 år är överviktiga. Övervikt påverkar de flesta av kroppens organ. I denna studie fokuseras det på hur övervikt påverkar hjärtat. Både hjärtats struktur och funktion påverkas av övervikt. Vänstra kammarens dimensioner kan växa och massan öka. Detta har att göra med bland annat ett högre blodtryck som överviktiga patienter ofta har. Dessutom kräver en större kroppsmassa en större blodvolym som sedan belastar hjärtat. I detta projekt har man undersökt 87 kvinnor (medelålder 38,2 ± 4,9) var av 47 kvinnor har BMI 24,9 kg/m2 eller under och 40 har BMI 25 kg/m2 eller mer. Gränsen för övervikt anses vara BMI 25 kg/m2. På dessa kvinnor har det tagits ekokardiografiska hjärtultraljudsbilder som sedan undersökts. På bilderna har det tagits ett antal mått som beskrivs i studien och dessa mått har jämförts med BMI och andra fetmaparametrar för att undersöka om övervikt påverkat strukturen och funktionen av hjärtat hos individerna. Studien visade skillnader i hjärtstruktur och -funktion mellan kvinnor med olika BMI som relativt långt överensstämde med tidigare studier inom området. Strukturella skillnader kunde ses mellan grupperna, så som en större massa hos vänster kammare samt slagvolym. Funktionella skillnaderna var mindre, och det kunde inte konstateras att den systoliska eller den diastoliska funktionen skulle påverkas av ett större BMI.
-
(2023)Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielma tarkastelee rintojen pienennysleikkauksen eli reduktioplastian hoidon toteutusta ja tuloksia Etelä-Suomessa Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirissä (HUS/HNS). Reduktioplastia on tavallisin elektiivinen plastiikkakirurginen leikkaustoimenpide. Suomessa julkisessa terveydenhuollossa hoidetaan vuosittain noin 1800 potilasta terveydellisin indikaatioin. Nämä ovat rintojen suuresta koosta johtuvat haitat, sekä rintojen merkittävästä kokoerosta johtuva haitta esimerkiksi rintasyövän vuoksi tehdyn rinnan poiston jälkeen. Hoidon haittojen ja komplikaatioiden riskejä kartoitettiin tutkielmassa sairauskertomusmerkintöjen avulla. Tutkielman potilasryhmässä iällä tai BMI-luokalla ei todettu yhteyttä komplikaatioriskiin. Korkeampi painoindeksi ennusti elektiivisiä lisätoimenpiteitä, kuten paikallisen ihoylimäärän poistoa. Kirurgiassa suurempi painoindeksi on useissa toimenpiteissä yhdistetty korkeampaan komplikaatioriskiin. Suuri osa potilaista koki hoidon aikana jonkinasteisen poikkeavan tapahtuman, joista valtaosa oli lääketieteellisesti katsoen lieväasteisia ja lyhytkestoisia, esimerkiksi leikkaushaavojen tavanomaisesta pitkittyvä paranemisaika. Tämän perusteella ei kuitenkaan voida päätellä potilaalle aiheutuvan haitan astetta. Lääketieteellisen hoitokäytännön täytyy perustua osoitettuun hyötyyn potilaiden terveydelle, saavutettuun hyötyyn nähden kohtuullisin riskein. Kokemusperäisesti reduktioplastian potilastyytyväisyys on korkea. Tällä hetkellä hyödyn ja haittojen astetta ei Suomessa arvioida järjestelmällisesti. Yksi rajoittava tekijä on suomenkielisten tarkoitukseen validoitujen oiretason arviointikyselyiden puuttuminen. Vastaavia kyselyitä on käytössä muilla kielillä. (164 sanaa)
-
(2022)Tausta: Pelaamisen suosion kasvaessa ovat tutkijat havainneet patologista negatiivisesti terveyteen vaikuttavaa pelaamista. Tästä ongelmapelaamisen käsitteestä on kehitetty ICD-11 tautiluokitukseen Pelaamisriippuvuus-diagnoosi, jonka kriteereitä ja ominaisuuksia tämä tutkielma käsittelee. Tutkimusmenetelmät: Tutkimusta varten suoritettiin kirjallisuushaku Pubmed tietokannassa. Haku kohdennettiin ICD-11 tautiluokituksen pelaamisriippuvuutta käsitteleviin tutkimuksiin tutkimustavoitteiden mukaisesti. Artikkelihaku tuotti 210 osumaa ja mukaan valikoitui lopulta 32 artikkelia. Tulokset: Pelaamisriippuvuuden kriteerit perustuvat DSM-5 tautiluokituksen nettipelaamisriippuvuuden kriteereihin, joilla taas on taustaa päihderiippuvuuskriteereissä ja internetriippuvuudessa. ICD-11 mukaisella pelaamisriippuvuudella näyttäisi olevan korkeampi diagnostinen kynnys nettipelaamisriippuvuuteen verrattuna, ja pelaajilla patologisempia pelaamistapoja ja vahvempaa oireilua. Tutkimusten vertailua vaikeuttaa kuitenkin epäyhtenäinen ongelmapelaamisen määrittely. Pelaamisriippuvuudessa korostui monenlaista pelaajataustaa sekä riippuvuuteen myötävaikuttavaa ja altistavaa tekijää, jotka vaikuttavat toisiinsa eri tavoin. Pelaaminen selviytymiskeinona ja toimintakyvyn aleneminen osoittautuivat tuloksia tarkasteltaessa keskeisiksi tekijöiksi pelaamisriippuvuuden arvioinnissa. Myös pelaamismotivaatioiden, pelien sekä pelaajan ominaisuuksien yhteensopivuuden on arvioitu saattavan heijastua pelaamisriippuvuuden riskiin. Psyykkisten häiriöiden ja oireiden kausaliteettia pelaamisriippuvuuden syntyyn on tutkimuksissa ollut vaikea arvioida, negatiivisen kehän mahdollisesti syntyessä psyykkisten oireiden ja pelaamisriippuvuuden oireiden limittyessä. Pelaamisriippuvaisilla on kuitenkin vaikuttanut esiintyvän enemmän psyykkistä oireilua. Pohdinta: Pelien ja pelaajien ominaisuuksien vaikutus pelaamisriippuvuuden ilmenemiseen oli monimutkaista ja vaihtelevaa. Oheissairastavuuksien merkitystä pelaamisriippuvuuden ilmenemiseen on vaikea arvioida, vaikka jonkinlainen yhteys näyttäisi olevan. Tutkimuskenttä vaatii yhtenäistä kansainvälistä määritelmää ja mittaria pelaamisriippuvuuden ja siihen liittyvien ominaisuuksien käsitteellistämiseksi.
-
(2023)Background: Emergency response centers use different systems for emergency medical dispatch, which generally can be divided into two main types: criteria-based dispatch (CBD) and medical priority dispatch systems (MPDS). In Finland, the National Emergency Response Centre Agency used a CBD system until 2019, when it switched to an MPDS based system. Our aim was to compare identification of sudden cardiac arrest before and after the change of systems. A secondary aim was to compare response times for these missions. Methods: We collected data from the electronic patient charting system 6-months before and after the switch of dispatch systems and compared the dispatch codes to the EMS crew reported outcomes at scene. We calculated positive predictive value (PPV) and sensitivity for correct identification and compared response times using relevant timestamps. Results: We identified a total of 1216 missions dispatched as sudden cardiac arrest during the two periods, 580 before and 636 after the reform. The PPV for cardiac arrest during the CBD period was 54.5%, while that for the MPDS period was 45.8% (p=0.003). The sensitivity was 83.0% and 82.2%, respectively (p=0.724). The median time from the beginning of the phone call to dispatch was 87 seconds during CBD, and 98 seconds with MPDS (p<0.001). The corresponding times from dispatch to arrival at the scene were 394 and 356 seconds (p=0.001), while those from the beginning of the call to arrival at scene were 487.5 and 465 seconds, respectively (p=0.042). Conclusions: Our study shows that the change of dispatch system led to an increased overtriage of cardiac arrest calls, but the sensitivity to identify cardiac arrest remained unchanged. The time from beginning of the phone call to dispatch increased, whereas the time from dispatch to arrival decreased with in the new system. This would suggest that the interview took longer, but the time lost was made up by better allocation of EMS units to missions.
-
(2020)Forskningens syfte var att utreda vilka egenskaper läkemedelsbiverkningar på sjukhusjouren har. Patientjournaler från 1600 jourbesök i Helsingforsregionens universitetscentralsjukhus lästes igenom retrospektalt och eventuella biverkningar identifierades. Vi tog i beaktande patientens egenskaper samt orsakssamband mellan sjukdomar, läkemedelsintag och biverkningar. Vidare definierade vi biverkningarnas svårighetsgrad och preventabilitet samt farmakogenetikens roll i fallen. Sammanlagt identifierade vi 125 fall där en eller flera biverkningar förekom, vilket motsvarar 7,8% av fallen. Läkemedlen som orsakade flest bivekningar var varfarin, acetylsalicylsyra, apixaban och docetaxel, medan de vanligaste biverkningarna var blödning samt neutropeni och/eller allvarlig infektion. Endast två fall kunde möjligen ha förebyggts med hjälp av farmakogenetiska tester med hänsyn till Clinical Pharmacogenetics Implementation Consortium guidelines. Antitromboter och cytostatika orsakade flest biverkningar bland ATC läkemedelsklasserna. Enligt en tidigare studie från samma universitetssjukhus är samma ATC klasser bakom flest dödsfall orsakade av läkemedel. Dessa biverkningar är svåra att förebygga, då riskerna och nyttan av dessa läkemedel har utvärderats genomförligt. (150 ord av 150)
-
Incidence trends and risk factors of lung cancer in never smokers : pooled analyses of seven cohorts (2021)The trends in incidence of lung cancer in never smokers are unclear as well as the significance of risk factors. We studied time trends in the incidence and risk factors of lung cancer in never smokers in Finland in a large, pooled cohort. We pooled data from seven Finnish health cohorts from the period between 1972 and 2015 with 106 193 never smokers. The harmonized risk factors included education, alcohol consumption, physical activity, height, and BMI. We retrieved incident lung cancers from the nation-wide Finnish Cancer Registry. We estimated average annual percent change (AAPC) and the effects of risk factors on cause-specific hazard ratios (HRs) of lung cancer using Poisson regression. We detected 47 lung cancers in never smoking men (n=31 859) and 155 in never smoking women (n=74 334). The AAPC of lung cancer incidence was -3.30% (95% confidence interval (CI): -5.68% - -0.88%, p=0.009) in never smoking men and 0.00% (95% CI: -1.57%-1.60%, p=0.996) in never smoking women. Of the five studied risk factors only greater height in women had a statistically significant increased risk of lung cancer (multivariate HR=1.84, 95%CI: 1.08-3.12). It is plausible that tobacco control measures focused on working places have reduced passive smoking among men more than among women, which could explain the declining trend in lung cancer incidence in never smoker men but not in never smoker women. As tobacco control measures have not been targeted to domestic environments, it is likely that women’s exposure to passive smoking has continued longer.
-
(2023)Sarkoidos är en systemisk icke-kaseativ granulomatotisk sjukdom med tills vidare okänd etiologi. Bakomliggande faktorer anses vara främst genetik och miljö. Sjukdomen anses vara en antigendriven och T-cellsmedierad immunrespons. Sakroidos förekommer oftast i lungorna, huden och ögonen. Hjärtsarkoidos är den svåraste manifestationen av sarkoidos eftersom inflammationen i hjärtat kan orsaka funktionsstörningar och ventrikulära rytmstörningar i hjärtat. De vanligaste första symptomen för hjärtsarkoidos är atrioventrikulärt block, kammartakykardi och hjärtinsufficiens. För en säker hjärtsarkoidosdiagnos krävs histologisk bekräftelse av granulomatotisk inflammation ur hjärtvävnaden. Diagnos kan även ställas genom histologiska prover från annan vävnad i samband med bildtagning och överensstämmande klinisk bild. Under de senaste decennierna har diagnostiken förbättrats och vården varit möjlig att påbörjas tidigare. Detta har förbättrat prognosen för hjärtsarkoidos. Målet med studien är att kartlägga sarkoidosrelaterade inflammationsförändringars fördelning i hjärtvävnaden i förhållande till blodkärl. Materialet i studien är ett urval vävnadsprover från patienter ur ett nationellt omfattande register, MIDFIN. Totalt tjugo hjärtvävnadsprover har färgats med en fluorescerande immunohistokemisk färgningsmetod. De färgade vävnadssnitten har bearbetats med maskininlärning och tolkats genom pixelanalys. Resultaten visade ingen statistiskt signifikant skillnad i inflammationsförändringarnas fördelning i områden nära blodkärl jämfört med resten av hjärtvävnaden. En statistiskt signifikant korrelation kunde konstateras mellan inflammtionscellernas fördelning kring blodkärl och blodkärlens storlek.
-
(2019)Suomessa tulehduksellisten suolistosairauksien esiintyvyys on kasvussa. Yksi toissijaisista lääkkeistä sairauteen on biologinen lääke infliksimabi, joka on TNF-alfa-estäjä. TNF-alfa on tärkeä sytokiini tulehduksellisissa sairauksissa. Infliksimabista vain noin 1/3 saa hyvän hoitovasteen. 1/3 ei saa vastetta ollenkaan, ja 1/3 menettää saadun vasteen, eikä vastetta osata ennustaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli etsiä biomarkkereita geeniekspressioprofiileista RNA-sekvensoinnilla ja ymmärtää erilaisten lääkevasteiden eroja. Tutkielmassa tutkittiin 15 potilaan veren valkosolujen geeniekspressioita ennen (0vk) ja jälkeen (12vk) infliksimabihoidon, sekä verrattiin vasteensaajien ja ei-vasteensaajien geeniekspressioiden profiileja. RNA eristettiin näytteistä, sekvensoitiin ja analysoitiin Chipster-ohjelmalla. Ekspressiotasot erosivat merkitsevästi aikapisteiden välillä 17 geenin osalta, joista tärkein on DUSP2-geeni. DUSP2 laskee epäsuorasti interleukiini-17 pitoisuutta, jolloin tulehdusreaktio vaimenee. Verrattaessa vasteensaajien ja osittaisen vasteensaajien geeniekspressioprofiileja ennen ja jälkeen hoidon, ei selvää trendiä näkynyt geenien ilmentymisessä. Tutkimuksessa ei ollut mukana 12 viikon näytteitä ei-vasteensaajilla, joten siihen ei voitu verrata. Tässä tutkimuksessa ei löytynyt biomarkkeria infliksimabin hoitovasteen ennustamiselle, mutta saatiin tärkeää tietoa DUSP2-geenin aktiivisuudesta. Kaikilla infliksimabihoidon saaneilla DUSP2- geenin ekspressio nousi veressä.
-
(2022)Integra (Integra LifeSciences, Plainsboro, New Jersey, USA) on kahdesta kerroksesta koostuva soluton keinoiho. Integra kehitettiin alun perin palovammapotilaita varten, joilla oli laajat, syvät vauriot eikä riittävästi tervettä ihoa jäljellä omaihonsiirrettä varten. Nykypäivänä Integraa käytetään pehmytkudoksen rekonstruktiossa trauman jälkeen, syövän poiston yhteydessä ja arpien revisioon kaikilla anatomisilla alueilla. Tutkimukseen kerättiin retrospektiivisesti tietoa potilasasiakirjamerkinnöistä Uranus-potilastietojärjestelmästä. Aineiston potilaat saivat Integra-tekoihonsiirteen Helsingin yliopistollisen sairaalan plastiikkakirurgian yksikössä vuosina 2015-2020 joko palovamman tai kasvojen tai päänalueen tyvisolu- tai okasolusyövän takia. Tutkimuksessa huomioitiin potilaan ikä, sukupuoli ja perussairaudet. Lisäksi kerättiin tietoa leikkausindikaatiosta, anatomisesta alueesta, leikatun alueen koosta, haavapohjasta ekskision jälkeen, haavan suojauksesta leikkauksen jälkeen, antibioottien käytöstä ja lopputuloksesta. Potilaita oli yhteensä 63, joista palovammapotilaita oli 25 ja ihosyöpäpotilaita 38. Leikattuja alueita, joille asetettiin Integra oli yhteensä 76. Peitetyistä alueista 47 parantui todistetusti, joista 44 sai autograftin ja 3 epitelisoitui spontaanisti. Palovammapotilaiden ja ihosyöpäpotilaiden parantumisen keston välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa. Potilaan sukupuolella, iällä tai perussairauksilla ei ollut yhteyttä parantumisajan kanssa. Kirjallisuudessa Integran tavallisin komplikaatio on infektio. Tässä tutkimuksessa kaikista Integralla peitetyistä alueista 14,5% infektoitui. Infektiolle itsenäisesti altistavia tekijöitä ei todettu. Infektio korreloi tilastollisesti merkittävästi pidentyneen toipumisajan kanssa. Integran käyttö on perusteltua tapauksissa, jossa omaihonsiirre ei ole mahdollinen, potilaan iästä, sukupuolesta ja perussairauksista riippumatta. Integra on toimiva ratkaisu sekä palovamma- että ihosyöpäpotilailla, haavan sijainnista, syvyydestä tai pinta-alasta riippumatta.
-
(2021)Background: Cardiac arrest (CA) is a leading cause of death worldwide. As population ages, the need for research focusing on CA in elderly increases. This study investigated treatment intensity, 12-month neurological outcome, mortality and healthcare-associated costs for patients aged over 75 years treated for CA in an intensive care unit (ICU) of a tertiary hospital. Methods: This single-centre retrospective study included adult CA patients treated in a Finnish tertiary hospital’s ICU between 2005 and 2013. We stratified the study population into two age groups: <75 and ≥75 years. We compared interventions defined by the median daily therapeutic intervention scoring system (TISS-76) between the age groups to find differences in treatment intensity. We calculated cost-effectiveness by dividing the total one-year healthcare-associated costs of all patients by the number of survivors with a favourable neurological outcome. Favourable outcome was defined as a cerebral performance category (CPC) of 1–2 at 12 months after cardiac arrest. Logistic regression analysis was used to identify independent association between age group, mortality and neurological outcome. Results: This study included a total of 1,285 patients, of which 212 (16%) were ≥75 years of age. Treatment intensity was lower for the elderly compared to the younger group, with median TISS scores of 116 and 147, respectively (p < 0.001). The effective cost in euros for patients with a good one-year neurological outcome was €168,000 for the elderly and €120,000 for the younger group. At 12 months after CA 24% of the patients in the elderly group and 47% of the patients in the younger group had a CPC of 1-2 (p < 0.001). Age was an independent predictor of mortality (multivariate OR = 3.36, 95% CI:2.21-5.11, p < 0.001) and neurological outcome (multivariate OR = 3.27, 95% CI:2.12-5.03, p < 0.001). Conclusions: The elderly ICU-treated CA patients in this study had worse neurological outcomes, higher mortality and lower cost-effectiveness than younger patients. Further efforts are needed to recognize the tools for assessing which elderly patients benefit from a more aggressive treatment approach in order to improve the cost-effectiveness of post-CA management.
-
(2024)Abstract Background Musculoskeletal (MSK) disorders represent a remarkable burden to society and an unpleasant burden for the individual. Physical activity (PA) can prevent MSK disorders while conferring other beneficial effects on health. The present study aimed to investigate associations between device-measured PA and perceived MSK disorders among young adult men. Methods Participants’ physical behavior was measured with a hip-worn accelerometer in a sample of 422 young adult Finnish men aged 26 (SD 7) years. Incidences of three common MSK disorders (knee pain, lumbar radiating pain, and lumbago pain) during the last month were inquired by a questionnaire. Binary logistic regression was used to examine the associations between the MSK outcomes and explanatory PA variables (PA times at different intensity levels, standing, and sedentary times). Age, education, smoking, BMI, and maximal oxygen uptake were controlled for in the models. Results PA and sedentary times were not significantly associated with the incidence of perceived MSK pain during the last month, except for lumbago pain. For lumbar radiating pain, the odd ratio (OR) was 1.02 (95% CI 0.96 to 1.09), and for knee pain, the OR was 1.02 (95%CI 0.96 to 1.08). Lumbago pain was more probable if the relative time spent in light PA increased, even after adjusting for potential confounding factors, including moderate-to-vigorous physical activity. However, the OR was yet small, only 1.07 (95% CI 1.02 – 1.14). Conclusions The lack of significant and clinically meaningful associations between device-measured PA and common MSK disorders observed in by young adult men was surprising and requires further confirmation.
Now showing items 21-40 of 121