Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Sociologi"

Sort by: Order: Results:

  • Sun, Lianyi (2022)
    Employment is important for the immigrants’ legal stays and subsistence. This research detects the effects of bonding and bridging social capital in achieving immigrants’ job-seeking goals. In this thesis, social capital is defined as resource which are embedded in immigrants’ intra-ethnic and inter-ethnic relationships for immigrants to achieve job-seeking goals. Loosely defined, bonding social capital refers to resource that embedded in within-group connections, while bridging social capital refers to resource that embedded in between-group connections. This group is ethnic immigrant group in this thesis. Further, this thesis observes how the interactions between bonding and bridging social capital impact on immigrants’ accesses to jobs. Moreover, this thesis explores immigrants’ intimacies with social capital through comparing their age and career fields. In-depth interview was adopted to collect data. Data analysis was conducted through line-by-line coding. This research finds out that both bonding and bridging social play the role of broker who link immigrants to the local labour market. However, their roles as the brokers vary by when and how. Bonding social capital makes efficient influences on immigrants’ job-seeking goals at the very early stage of immigration. The unconditional ethnic-based supports from bonding social capital are highly steady. However, compared with the bridging contacts, the quality of job referrals made by bonding contacts are less appreciated. Bridging social capital accelerates the process of immigrants’ job-seeking through helping them earn local work experiences, which are vital for finding the following full-time job. Bonding and bridging social capital impacted each other mutually. When bonding and bridging social capital cooperate, immigrants are likely to attain accesses to richer resources. When bridging contacts witness immigrants becoming estranged with bonding contacts and become close with bridging contacts, immigrants’ bridging social capital tends to be enriched. Younger immigrants are less intimate to vertical bonding social capital, which is embedded in the immigrants’ powerful contacts inside of the immigrant community. Immigrants whose career fields require highly quantifiable career skills tend to have short-term needs of social capital for pursuing jobs.
  • Väänänen, Miisa (2022)
    Tässä tutkielmassa selvitetään, mistä kaskislaisuus koostuu paikallisten teollisuustyöntekijöiden kokemusten mukaan sekä miten he kokevat Kaskisten kaupungin muuttuneen ja millaisena he näkevät oman tulevaisuutensa teollisuudessa Kaskisissa. Kaskisissa suljettiin vuonna 2009 noin kolmesataa henkeä työllistänyt Metsä-Botnian selluloosatehdas. Tehtaan sulkeminen alle kahdentuhannen asukkaan teollisuuskaupungissa on aiheuttanut suuria muutoksia muun muassa elinkeinorakenteellisesti. Maailmanlaajuisen metsäteollisuuden murroksen myötä tehtaita sijoitetaan halvempien kustannusten maihin ja vanhat tehtaat länsimaissa suljetaan, mikä aiheuttaa teollisuuden purkautumista. Teollisuudesta eläneet kaupungit kohtaavat tämän myötä monia haasteita ja paikallisten teollisuustyöntekijöiden on sopeuduttava uuteen tilanteeseen sekä rakennettava paikkaan kuulumistaan uudelleen. Tällaisen muutoksen vuoksi kaskislaisten teollisuustyöntekijöiden kokemusten tutkiminen on arvokasta. Tutkielmaa varten haastateltiin kymmentä Kaskisissa asuvaa teollisuustyöntekijää. Yksilöhaastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja litteroitu laadullinen haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä metodina käyttäen. Teollisuustyöntekijät kokevat kaskislaisuuden vahvasti Metsä-Botnian tehtaan kautta. Se on aiheuttanut kaupungin suurimmat muutokset, jotka tällä hetkellä ilmenevät Kaskisten kuntapoliittisina haasteina. Asuinpaikka koetaan silti hyväksi paikaksi elää ja kuuluminen sinne on vahvaa. Kaskislaisuus on rauhallisuuden ja merellisen ympäristön arvostamista sekä erilaisten ihmisten ja kaupungin väestön ikääntymisen hyväksymistä. Haastateltavia ei haittaa palveluiden puute ja tilanne omalla työpaikalla Metsä Boardin tehtaalla näyttää hyvältä. Teollisuustyöntekijät eivät kuitenkaan uskalla ennustaa tehtaan tilannetta tätä päivää pidemmälle, koska alan heilahtelut yllättivät jo Metsä-Botnian kohdalla. Metsä Boardin tehtaan ja Kaskisten kaupungin tulevaisuuden katsotaankin olevan vaakalaudalla ilman uusia teollisia investointeja tai alueen kehitystä. Teollisuustekijöiden luoman kuvan mukaan Kaskinen näyttäytyy kaupunkina, jonka historia, kehitys, muuttoliike ja elinkeinorakenne kulminoituvat vahvasti Metsä-Botnian tehtaaseen. Näille ihmisille Kaskista ei olisi ilman Metsä-Botniaa. Tehtaan lähdön aiheuttamien haasteiden myötä hiljainen pikkukaupunki on alkanut tuntua asukkaistaankin jo kuolevalta, eikä ratkaisuja muuttuneeseen tilanteeseen ole löytynyt. Haasteista huolimatta Kaskinen on kuitenkin vielä elossa teollisuustyöntekijöiden tarinoissa. Paikka on heille merkityksellinen, rauhallinen kotikaupunki, johon kiinnittää työ ja koko mennyt elämä. Epäluottamusta omaan tulevaisuuteen tuo kuitenkin metsäteollisen alan epävarmuus. Menneisyyden kokemus Metsä-Botnian lähdöstä luo varjon, jonka alta tulevaisuuteen ei uskalleta katsoa luottavaisesti, vaikka omalla työpaikalla menee hyvin. Teollisuustyöntekijät eivät siis kaipaisi Kaskisten rauhaan juuri muuta, kuin uusia teollisia toimijoita tai investointeja, jotka takaisivat niin tehtaan kuin kaupunginkin elinvoimaisen tulevaisuuden.
  • Saastamoinen, Siiri (2022)
    Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ihanteena on, että syntyperä ei määritä lapsen tulevaisuuden askelmerkkejä. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että koulutusaste, tulotaso sekä monet muut tekijät näyttävät siirtyvän edelleen vanhemmilta lapsille. Yhteys on voimakkainta sosiaalisten hierarkioiden ääripäissä: sekä huono- että hyväosaisuus näyttää kasautuvan. Ylisukupolvisen huono-osaisuuden selittäjiksi on tarjottu muun muassa stigmaan tottumista, resurssivajetta ja tukiasiakkuuteen oppimista. Toimeentulotuki on suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän viimesijainen etuus, jota voi saada, mikäli tulot eivät riitä kattamaan kotitalouden välttämättömiä menoja. Toisinaan toimeentulotukiasiakkuus voi olla merkki kasautuneesta huono-osaisuudesta, kuten työttömyydestä ja heikosta terveydentilasta. Myös toimeentulotukiasiakkuuden osalta on havaittu ylisukupolvinen yhteys vanhempien ja lasten välillä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kohorttien 1990 – 1994 osalta sitä, ennustaako 15-vuotiaana koettu lapsuudenperheen tukiasiakkuus omaa tukiasiakkuutta 24-vuotiaana. Haavoittuvissa olosuhteissa kasvaneet nuoret muuttavat tutkimusten mukaan aiemmin pois lapsuudenkodistaan. Varhainen poismuutto asettaa nuorelle taloudellisia haasteita, jotka voivat johtaa esimerkiksi keskiasteen koulutuksen keskeyttämiseen. Toimeentulotukiasiakkuuden ylisukupolvisuutta ei ole Suomessa aiemmin tarkasteltu alaikäisenä itsenäistyneiden osalta. Toisena tutkimuskysymyksenä on, millä tavoin ylisukupolvinen asiakkuus eroaa alaikäisenä kotoa muuttaneiden ja kotona asuneiden nuorten välillä. Lisäksi tarkastellaan vielä sitä, miten varhainen poismuutto ennustaa omaa asiakkuutta niillä nuorilla, jotka ovat lapsuudenperheessään saaneet toimeentulotukea. Aineistona tutkielmassa käytetään Helsingin yliopiston Väestötutkimuskeskuksen ylläpitämää kokonaisaineistoa. Aineisto sisältää tiedot kohorttien jäsenistä ja heidän biologisista vanhemmistaan. Vastemuuttujan ja pääselittäjän välistä yhteyttä tarkastellaan Poisson-regressioanalyysin avulla, ja yhteyttä vakioidaan sekoittavilla ja välittävillä muuttujilla. Varhain kotoa muuttaneille ja kotona asuneille nuorille ajetaan mallit erikseen, jotta näiden ryhmien välisiä eroja voidaan tarkastella. Tulosten perusteella lapsuudenperheen tukiasiakkuus ennustaa voimakkaasti omaa aikuisiän tukiasiakkuutta. Vakioimattomassa päävaikutusmallissa riski on yli kymmenkertainen, mutta vanhemman sekä nuoren oman koulutusasteen vakiointi laskee riskiä merkittävästi. Kun tarkastellaan yhteyden voimakkuutta pelkästään alaikäisenä muuttaneiden nuorten osalta, on riski lähes nelinkertainen. Alaikäisenä poismuuttaneilla nuorilla toimeentulotukiasiakkuuden ylisukupolvinen yhteys on siis heikompi kuin kotona asuneilla nuorilla. Toisaalta tarkasteltaessa sitä, miten varhainen muutto vaikuttaa lapsuudenperheen tukiasiakkuuden ja oman tukiasiakkuuden väliseen yhteyteen, on riski varhain poismuuttaneilla yli kaksinkertainen verrattuna niihin nuoriin, jotka ovat muuttaneet kotoa myöhemmin.
  • Lindman, Elina (2022)
    Koronaviruspandemian johdosta monet tieto- ja asiantuntijatyötä tekevät siirtyivät etätöihin keväällä 2020. Mediassa käsiteltiin tuolloin paljon etätyötä ja annettiin neuvoja etätyötä tekeville. Tämä tutkielma käsittelee etätyöhön liittyviä normeja mediassa tarkastelemalla, miten etätyötä käsittelevissä Helsingin Sanomien artikkeleissa rakennetaan diskursiivisesti yhteiskuntaluokkaa ja hyvää kansalaisuutta. Luokka määritellään Pierre Bourdieun ja Beverley Skeggsin ajatuksia mukaillen symbolisten ja kulttuuristen käytäntöjen tuotteena sekä erontekojen ja arvottamisen mekanismina. Tutkielmassa tarkastellaan luokkaa erityisesti keskiluokkaisuuden näkökulmasta ja lähdetään oletuksesta, että keskiluokkaisuus on laajasti normi suomalaisessa yhteiskunnassa. Kansalaisuutta käsitteellistetään ihmisiin kohdistuvina ideaaleina ja niihin vastaamisena sekä määrittelyinä hyvästä ja huonosta kansalaisuudesta. Kansalaisuutta tarkastellaan erityisesti uusliberaalia kansalaisuutta käsittelevän tutkimuksen näkökulmasta, jossa hyvän kansalaisuuden nähdään olevan yksilöllistä, vastuullista, itseään kehittävää ja joustavaa. Tutkielman aineistona on 33 Helsingin Sanomien etätyötä käsittelevää verkkoartikkelia, jotka on julkaistu keväällä 2020. Menetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi, jonka avulla analysoidaan luokkaan ja hyvään kansalaisuuteen liittyviä normeja ja valtadiskursseja. Menetelmä on teoriasidonnainen, eli analyysi on vuoropuhelua aineiston sekä luokkaa ja kansalaisuutta käsittelevän teorian ja aiemman tutkimuksen välillä. Analyysissä etätyötä tekevät hyvät kansalaiset määrittyvät hyvin keskiluokkaisiksi. Keskiluokkaisuutta rakennetaan sekä etätyöläisten kuvaamisen kautta että erilaisten etätyöhön liittyvien normien ja oletusten luomisen kautta. Ensinnäkin etätyöläisillä kuvataan ja oletetaan olevan keskiluokkaiset resurssit ja elämät, jolloin etätyöstä luodaan keskiluokkaisia normeja. Lisäksi etätyöläisten perhe-elämä näyttäytyy keskiluokkaisena. Luokkaa myös häivytetään sivuuttamalla pandemiaan ja etätyöhön liittyvää eriarvoisuutta sekä luomalla keskiluokkaisuudesta normia. Toiseksi etätyötä tekevän kansalaisen ideaaliksi rakentuu kunnollinen kansalainen, jolla on kunnollisuutta noudattavat elämäntavat ja joka hallitsee itseään sekä elämäänsä tehokkaasti. Nämä piirteet näyttäytyvät myös keskiluokkaisina ideaaleina sekä mahdollisina vain keski- ja yläluokkaisille. Lisäksi hyvään kansalaisuuteen liitetään neuvotteluja armollisuuden diskurssin avulla, jolloin luodaan rajanvetoja ideaalin, hyväksytyn ja huonon kansalaisuuden välillä. Tutkielma vahvistaa käsitystä keskiluokkaisuudesta normina sekä keskiluokkaisesta kunnollisuudesta hyvän kansalaisuuden mallina suomalaisessa yhteiskunnassa. Johtopäätöksissä pohditaan myös median roolia diskurssien tuottajana sekä hyvän kansalaisuuden ja keskiluokkaisuuden ideaalien potentiaalisia vaihtoehtoja.
  • Välivehmas, Riikka-Maaria (2021)
    Koettu terveys tarkoittaa henkilön subjektiivisesti kokemaa terveydentilaa. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella koettua terveyttä, ja sen määrittelyyn ja muodostumiseen liittyviä tekijöitä. Sosiologisessa tutkimuksessa koettua terveyttä tarkastellaan usein sosioekonomisesta näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan, miten sosioekonomiset sekä sosiodemografiset tekijät ilmenevät koetussa terveydentilassa, ja miten ihmisten kokemukset omasta terveydentilastaan muodostuvat. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, miten tutkielmaan osallistuneiden vastaajien sosioekonominen tausta ja sosiodemografiset tekijät ilmenevät terveyspalveluiden käytössä ja heidän kokemuksissa terveyspalveluista. Lisäksi pyritään yhdistämään nämä teemat pohtimalla, ilmeneekö koettu terveydentila vastaajien kokemuksissa terveyspalveluista ja vaikuttaako taas terveydenhuolto heidän koettuun terveyteen. Tutkielman aineisto kerättiin laadullisella kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi 38 anonyymia henkilöä. Vastaajilta kysyttiin heidän terveydentilaa ja terveyspalveluita koskevia kysymyksiä monivalintakysymyksillä sekä avoimen vastausvaihtoehdon kysymyksillä. Aineistoa käsiteltiin sekä sisällönanalyysin että sisällön erittelyn keinoin. Tutkimuksessa on käytetty Mixed Methods Research (MMR) -lähestymistapaa ja aineistoa on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti. Tutkielman tuloksissa korostuvat sosiodemografisten taustamuuttujien merkitys vastaajien kokemuksissa. Elämäntilanteen vaikutus koettuun terveyteen ja kokemuksiin terveyspalveluista oli merkittävä. Eri elämäntilanteissa olevilla vastaajilla oli elämäntilanteeseen liittyviä kokemuksia koetusta terveydestä ja terveyspalveluista - erityisesti opiskeluaikaan liittyi epävarmuustekijöitä ja taloudellisia rajoitteita.
  • Sarparanta, Tuomas (2020)
    Tutkielmassa pyritään vastaamaan ensinnäkin kysymykseen siitä, onko kokemus luokkatovereiden ja opettajien sosiaalisen tuen puutteesta yhteydessä koulukiusaamisen kohteena olemiseen. Toiseksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, voidaanko koulujen välisiä eroja kiusaamisen yleisyydessä selittää koulujen eroilla oppilaiden kokeman keskimääräisen luokkatovereiden ja opettajien sosiaalisen tuen suhteen. Tutkielma kytkeytyy sosiaalista tukea ja kiusaamista koskevan tutkimuskirjallisuuden lisäksi sosiaalista pääomaa käsitteleviin tutkimuksiin, joissa on tarkasteltu paikallisyhteisöjen sosiaalisen pääoman merkitystä. Aineistona tutkielmassa käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamasta vuoden 2017 Kouluterveyskyselystä (8.- ja 9.-luokkalaiset) rajattua osa-aineistoa, jossa oli yhteensä 51 619 vastaajaa jakautuneena 399 yksittäiseen kouluun. Analyysimenetelmänä toimi kaksitasoinen logistinen regressio (satunnaisvakiomalli, random intercept model). Tutkielmassa käytetyt keskeisimmät selittävät muuttujat luokiteltiin yksilötason selittäviin muuttujiin (oppilaan kokemus luokkatovereiden ja opettajien sosiaalisesta tuesta) sekä koulutason selittäviin muuttujiin (luokkatovereiden sekä opettajien tuen koulukohtainen keskiarvo ja keskihajonta). Lisäksi analyyseissa otettiin huomioon muita aiempien tutkimusten perusteella relevantteja yksilötason selittäviä muuttujia (sukupuoli, luokka-aste, perhetekijät, vertaissuhteet ja mielenterveys). Tutkielman keskeinen tulos on, että mitä vähemmän oppilas koki saaneensa luokkatovereiltaan sosiaalista tukea, sitä suurempi oli oppilaan kiusaamisen kohteena olemisen veto (odds). Esimerkiksi niiden oppilaiden, jotka eivät kokeneet koskaan saaneensa luokkatovereiltaan sosiaalista tukea, kiusaamisen kohteena olemisen veto oli noin viisinkertainen luokkatovereiden tukea aina saaneisiin verrattuna, kun kaikki selittävät muuttujat otettiin huomioon. Sen sijaan kokemus opettajien sosiaalisen tuen puutteesta ei kasvattanut kiusattuna olemisen vetoa, kun kaikki selittävät muuttujat huomioitiin: opettajien sosiaalista tukea aina kokeneiden oppilaiden veto oli suurempi kuin niiden, jotka eivät kokeneet saaneensa opettajilta lainkaan tukea tai jotka kokivat saaneensa opettajien tukea usein tai joskus. Tähän tulokseen liittyy kuitenkin merkittäviä epävarmuustekijöitä. Lisäksi tulokset antavat ainoastaan viitteitä siitä, että koulujen erot luokkatovereiden ja opettajien keskimääräisen sosiaalisen tuen suhteen saattavat selittää koulujen välisiä eroja kiusaamisen yleisyydessä. Tulosten mukaan luokkatovereiden sosiaalisen tuen puute on merkittävä kiusattuna olemisen riskitekijä, ja tämä havainto vastaa aikaisemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia. Sen sijaan opettajien sosiaalista tukea koskevat tulokset ovat osittain ristiriidassa aiemman tutkimustiedon kanssa, joten erityisesti opettajien sosiaalisen tuen yhteyttä kiusaamiseen tulisi tutkia lisää. Aineiston koulut olivat myös hyvin samankaltaisia keskimääräisen sosiaalisen tuen tason suhteen, joten jatkotutkimuksissa saattaisi olla tarpeen käyttää tarkempia sosiaalisen tuen mittareita ja ottaa tarkasteluihin mukaan koulutason lisäksi myös luokkataso.
  • Ekman, Saara (2022)
    Tämän tutkielman aiheena on nuorten kaverisuhteiden tilallisten ulottuvuuksien tarkastelu erityisesti vapaa-ajan kontekstissa. Tutkielmassa tarkastellaan erilaisten kaveruuksien ilmentymiä nuorten haastattelupuheessa, sekä niiden paikantumista ja kiinnittymistä nuorten elinympäristöön heidän asuinkaupungissaan. Nuorten yhdessäoloa lähestytään nuorten tilankäytön tapojen, tilojen hengailua sallivan tai rajoittavan luonteen sekä nuorille merkityksellisten kaveriryhmäjäsenyyksien kautta. Mukana on niin liikkuvuuden kuin paikallisuudenkin kuvauksia, joiden kautta nuorten sosiaalinen elämänpiiri jäsentyy ja saa merkityksiä heitä ympäröivässä kaupunkitilassa. Samalla tarkastellaan tiloihin paikantuvan hengailun ja yhdessäolon toteutumisen mahdollisuuksia ja reunaehtoja. Tarkasteltu tutkimusaineisto muodostuu 22 valmiiksi litteroidusta haastattelusta, joihin on osallistunut 32 nuorta. Tutkielmassa hyödynnetään valmista haastatteluaineistoa, joka on kerätty osana Nuorisotutkimusverkoston koordinoimaa Nuoret ajassa -tutkimushanketta. Analyysi on tehty soveltaen teoriaohjaavaa sisällönanalyysia ja teemoittelua. Tutkielma paikantaa nuorten tilankäytön tapoja sosiaalisine suhteineen kolmelle eri kentälle: keskustaan ja muualle kaupunkiin, nuorten eletylle lähialueelle sekä kotiin. Liikkuvaisilla nuorilla korostuvat keskustan viriketarjonnan houkuttavuus sekä kaveriryhmien laaja paikantuminen ympäri kaupunkia. Enimmäkseen lähialueella viihtyvillä nuorilla sekä kaverit että näiden tapaamispaikat ovat useimmiten lähistöltä. Välillä nuoret kokoontuvat isollakin joukolla, ja tällöin varsinkin kesäisin ulkotilojen merkitys korostuu. Talvella nuoret puolestaan kaipaavat sopivia sisätiloja porukalla oleskeluun. Kotona viihtyvien nuorten vuorovaikutus kavereiden kanssa tapahtuu usein virtuaalisesti. Nuorten tilankäyttöä ja liikkuvuutta näyttävät suuntaavan niin kaverit, omat toiveet ja tarpeet kuin käytettävissä oleva aikakin, sillä tutkielman perusteella nuorten elämää aikatauluttavat ja rajaavat erilaiset tahot koulusta harrastuksiin. Nuorten käyttämien vapaa-ajan tilojen suosio ja niihin sitoutuminen hahmottuu aineistossa erityisesti kavereiden kautta. Myös tilojen saavutettavuus, kaupallisuus, valvonta ja muiden käyttäjien läsnäolo luovat reunaehtoja nuorten yhdessäololle. Osa nuorista hyväksyy esimerkiksi nuorisotilojen säännöt, mutta toiset kaipaavat auktoriteeteilta vapaata oleskelua. Kohdatessaan valvontaa tai sääntelyä nuoret näyttävät kuitenkin useimmiten mukautuvan, ja he neuvottelevatkin eri tavoin oleskelun oikeutuksesta muiden tilankäyttäjien kanssa. Sosiaalinen media ja erilaiset virtuaaliset yhteisöt kulkevat mukana useimpien nuorten arjessa. Tutkielman tulokset tukevat näkemystä kasvokkaisen yhdessäolon merkityksellisyydestä virtuaalisten yhteisöjen rinnalla. Huomio kiinnittyy myös nuorten arjen kokemuksiin. Nuorista keskusteleminen vain huolten ja riskien näkökulmasta saattaa jättää alleen aikuisten silmiin helposti päämäärättömänä näyttävän hengailun tärkeyttä. Nuoret tarpeineen ja toiveineen eivät myöskään ole homogeeninen joukko. Nuorten halu ja tarve viettää aikaa yhdessä olisi hyvä ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon sekä keskustaympäristön että asuinalueiden suunnittelussa. Yksilö- ja suorituskeskeisyyttä korostavassa myöhäismodernissa yhteiskunnassa nuorten hengailu kaipaa sopivien tilojen lisäksi myös oleskelun hyväksyvää asenneilmapiiriä.
  • Vatanen, Petra (2021)
    Uni on yksi hyvinvoinnin tärkeimmistä kulmakivistä ja sen puutteella on merkittäviä vaikutuksia paitsi yksilön omaan elämään myös yhteiskunnalle. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia ovat suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden kokemukset unettomuudesta ja miten he itse määrittävät unettomuutensa syytekijöitä. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: 1. millainen kokemus unettomuus on opiskelijalle, 2. millaisia syy-seuraussuhteita opiskelijat unettomuudelle antavat ja miten ne jakautuvat yksilöllisiin ja ympäristöllisiin tekijöihin, sekä 3. millaisin toimin opiskelijat pyrkivät hallitsemaan ja ehkäisemään uniongelmiaan. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella. Kyselylomake jaettiin Facebookissa opiskelijoiden sisäisissä kanavissa. Vastaajilta ei vaadittu lääkärin diagnoosia uniongelmista, vaan riittävää oli, jos vastaaja subjektiivisesti koki unettomuutta. Kokemusta unettomuudesta pyrittiin ymmärtämään muutaman tarkkaan harkitun avoimen kysymyksen avulla, joiden tarkoitus oli saada vastaajat kuvaamaan omia kokemuksiaan uniongelmista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Opiskelijoiden unettomuuden selitysmalleissa korostui kokemus stressistä, johon linkittyivät opiskelut, työt, ihmissuhteet ja elämäntapahtumat. Unettomuuden koettiin sen lisäksi johtuvan unen kannalta haitallisista käyttäytymismalleista tai persoonallisuuspiirteistä (ahdistusherkkyys, asioista huolehtiminen, älypuhelimen käyttö, ylivireys) ennemmin kuin ympäristöstä johtuvista tekijöistä. Ympäristöstä johtuvina syinä mainittiin muun muassa yhteiskunnan normit, jotka eivät tukeneet elämistä poikkeavassa rytmissä. Unettomuus oli kaiken kaikkiaan epämiellyttävä kokemus, joka aiheutti paljon negatiivisia tuntemuksia, kuten turhautuneisuutta ja epätoivoa. Opiskelijat olivat ylivirittyneitä, mikä näyttäytyi suurimman osan kohdalla vaikeutena saada mieli rauhoitettua iltaisin. Unettomuuden lääkkeettömissä hallintakeinoissa korostui oma asenne, terapia ja mielekkäiden asioiden tekeminen päivisin. Tulosten perusteella opiskelijat olivat varsin yksin uniongelmiensa kanssa. Korkeakouluissa voisi olla syytä tarjota opiskelijoille ohjeistusta elämänhallintaan, matalan kynnyksen keskusteluapua ja vertaistukea. Nämä keinot voisivat ehkäistä ylikierroksilla käymistä, jos mielen päällä olevia asioita olisi mahdollista käsitellä päiväsaikaan.
  • Luomanen, Sari (2021)
    Vuoden 2019 alusta lähtien Covid-19- virus on aiheuttanut akuutin yhteiskunnallisen ja taloudellisen kriisin. Ihmisten turvallisuuden takaamiseksi ja terveydenhuollon kantokyvyn varmistamiseksi yhteiskunta on ollut sulkutilassa eripituisia ajanjaksoja aiheuttaen maalle runsaita taloudellisia ongelmia. Suomen valtiolla on ollut suuri rooli talouden tukijana ja elvyttäjänä, joten julkinen velkasuhde on noussut korkeaksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, onko koronapandemian myötä taloustiede tuottanut uuden talouspoliittisen mallin, joka oikeuttaa julkinen velkaantumisen eri tavalla kuin aiemmin? Lisäksi työssä tarkastellaan sitä, onko uusi talouspoliittinen malli ollut olemassa jo ennen koronapandemiaa. Koronapandemiaan liittyvä julkinen keskustelu valtion velkasuhteen noususta alkoi keväällä 2020 julkaistujen laajojen talousraporttien jälkeen. Tässä työssä käydään läpi tarkemmin velkasuhteesta käytyä julkista keskustelua Helsingin Sanomissa julkaistujen pääkirjoitusartikkeleiden avulla, joita analysoidaan retorisen diskurssianalyysin keinoin. Analyysin tueksi tutkielmaan haastateltiin kolmea suomalaista talousasiantuntijaa. Tässä työssä esitetään, että suhtautuminen julkiseen velkaantumiseen on muuttunut Suomessa ja velkaantuminen oikeutetaan eri tavalla kuin aiemmin. Näin ollen taloustiede on tuottanut uuden talouspoliittisen mallin, jossa velkaantuminen on oikeutetumpaa kuin ennen koronapandemiaa. Velkamyönteisempi ideologia on kuitenkin ollut olemassa jo ennen koronapandemiaa, mutta pandemia sysäsi liikkeelle tämän taustalla jo aiemmin olleen muutoksen. Syitä velkamyönteisyydelle on muun muassa alhaiset korot, pitkään jatkunut taloudellinen pysähtyneisyys ja tarve siirtyä ekologisesti kestävämpään yhteiskuntaan. Valtiontaloutta hoidettiin vuosikymmeniä tiukan talouskurin ideologiaan nojautuen, jossa velkaantuminen oli suositeltavaa ainoastaan väliaikaisesti ja pakon vuoksi. Koronapandemian myötä suhtautuminen velkasuhteen nousuun on muuttunut, sillä olosuhdetekijät ovat olleet suotuisat. Taloustieteen performatiivisuus ei kuitenkaan toteudu suoraan, vaan uuden mallin välittäjä on talouspolitiikka, jonka kulloisenkin mallin avulla taloutta tuotetaan ja rakennetaan tietynlaiseksi.
  • Lepistö, Outi (2021)
    Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia, miten kotitöitä jaetaan suomalaisissa sateenkaariperheissä; miten kotityönjako vertautuu heteroperheisiin; millä perusteilla kotityönjakoa tehdään; vaikuttaako maskuliinisuus tai feminiinisyys kotitöiden tekemiseen; ja vaikuttaako vanhempainvapaiden pitäminen ja synnyttäminen kotitöiden tekemiseen. Tutkielman teoreettinen viitekehys on Judith Butlerin (2006) performatiivinen sukupuolen tuottamisen teoria. Teorian mukaan kotitöiden sukupuolistuneisuus johtuu siitä, että niiden tekemisen kautta tuotetaan sukupuolta. Analyyttisenä käsitteenä käytetään myös Eeva Jokisen (2005) sukupuolitapaisuutta. Butlerin teoriaan kuuluu ajatus heteroseksuaalisesta matriisista, joka asettaa heteropareille kulttuurisen kehikon, jonka puitteissa miesten pitää käyttäytyä maskuliinisesti ja naisten feminiinisesti. Tutkielman hypoteesi on, että sateenkaariperheet operoivat heteroseksuaalisen matriisin ulkopuolella, ja sen takia pystyvät jakamaan kotitöitä tasapuolisemmin kuin heterot. Tutkielmassa selvitetään myös, tuottavatko sateenkaariperheelliset sukupuolta kotitöiden avulla. Tutkielmaa varten on kerätty uusi aineisto kyselytutkimuksella, ja analyysimenetelminä on käytetty faktorianalyysia ja varianssianalyysia. Suurin osa vastaajista on naisparin lapsiperheitä. Tulosten mukaan kotitöitä sateenkaariperheissä jaetaan suurelta osin tasapuolisesti. Ruuanlaitossa, pyykkihuollossa ja huoltotöissä on eniten erikoistumista, eli että toinen puoliso hoitaa työt. Lastenhoitoa ja yhdessäoloa lasten kanssa sateenkaariperheissä jaetaan hyvin tasaisesti. Verrattuna koko väestöä koskevaan Tasa-arvobarometriin 2017, tutkielman tuloksissa oli eroa etenkin heteronaisiin. Heteroperheissä naiset hoitavat valtaosan kotitaloustöistä ja lapsiin liittyvistä töistä, mutta sateenkaariperheissä töitä tehdään joko yhdessä tai vastuita eri naistapaisista töistä jaetaan puolisoiden kesken, jolloin kaikki vastuu ei kumuloidu samalle puolisolle. Heteromiehet puolestaan ovat yleensä vastuussa miestapaisista töistä. Myös niitä sateenkaariperheissä jaettiin tasaisemmin, vaikkakin erikoistumista on, sillä monet vastaajat eivät koe osaavansa tehdä miestapaisia kotitöitä. Vastaajat kertoivat jakavansa kotitöitä useimmiten puolisoiden mielenkiinnon kohteiden mukaan. Myös aika ja osaaminen vaikuttavat siihen, kumpi puoliso mitäkin kotitöitä tekee. Kotitöistä sopiminen jakautui vastaajissa: osassa perheistä kotitöistä on neuvoteltu tarkasti, joissakin ei lainkaan, ja osassa siltä väliltä. Sateenkaariperheet ostavat ja saavat apua etenkin miestapaisiin kotitöihin. Maskuliinisiksi luokitellut vastaajat tekivät enemmän miestapaisia kotitöitä kuin ei-maskuliiniset. Feminiinisyys ei kuitenkaan vaikuttanut naistapaisten kotitöiden tekemiseen. Synnyttäneet ja vanhempainvapaalla olleet puolisot hoitivat enemmän lapsia ja lasten asioita kuin ne puolisot, jotka eivät olleet synnyttäneet tai olleet vanhempainvapaalla. Niissä perheissä, joissa molemmat puolisot ovat synnyttäneet tai olleet vanhempainvapaalla, vastuu lastenhoidosta ja lasten asioiden hoidosta jakautui tasaisimmin. Tyytyväisyys kotityönjakoon oli heikompi niiden vastaajien keskuudessa, jotka olivat olleet vanhempainvapaalla, mutta joiden puoliso ei ollut.
  • Jauhiainen, Anna (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan koulutusta ja koulutuksen tasa-arvoa eduskuntapuheessa. Tarkoituksena on tutkia puhetta koulusta ja koulutuksen tasa-arvosta poliittisessa puheessa. Olennaista tutkielmassa ei siis ole poliittisten argumenttien vertailu. Tutkimuskysymys on: Miten koulutuksen tasa-arvoa perustellaan politiikassa? Tutkielmassa tarkastellaan siis käytännössä, millaisia diskursseja puheenvuoroissa nousee koulutuksesta ja koulutuksen tasa-arvosta. Tutkielmassa yhdistyy niin politiikan kuin kasvatuksen ja koulutuksen tutkimuksen kentät. Ennen kaikkea tutkielmassa keskitytään kuitenkin kasvatuksen ja koulutuksen sosiologiaan ja tutkimaan sitä, mitä ja miten koulusta ja koulutuksen tasa-arvosta puhutaan. Tutkimusaineistona on eduskunnan täysistunnon pöytäkirja vuodelta 2018, jossa vastataan opposition esittämään välikysymykseen koulutuksen tasa-arvosta. Pöytäkirja on yhteensä 73 sivua pitkä ja sisältää lyhyempiä sekä pidempiä puheenvuoroja eri puolueiden edustajien esittäminä. Tutkimusmenetelmänä toimii diskurssianalyysi, jota käyttäen aineisto on analysoitu. Analyysin yksikkö on puheenvuoro. Aineistosta nousee neljä erilaista diskurssia, jotka analyysi tuotti. Yksi keskeisimmistä diskursseista aineistossa on koulutuksen tasa-arvon perusteleminen taloudella, kilpailukyvyllä ja työllisyydellä. Puheenvuoroissa nousee esiin vahvasti, että hyvästä ja tasa-arvoisesta koulusta tulee pitää kiinni siksi, että se takaa Suomen kilpailukyvyn. Toisaalta tässä diskurssissa esiin nousee myös taloudelliset resurssit ja erityisesti resurssien niukkuus. Tämä diskurssi kuuluu analyysin tuottamien keskeisimpien diskurssien joukkoon. Toisena diskurssina aineistosta nousee tietynlainen puhe nuorista ja nuoruudesta elämänvaiheena yhteiskunnassa. Aineistossa nuorista tavataan puhua pitkälti ongelmien kautta ja katsotaan, että nuorista tulee huolehtia koko yhteiskunnan tasolta, etteivät he syrjäydy. Kolmantena diskurssina aineistosta nousee koulutus osana suomalaista historiaa ja perintöä. Aineistossa nähdään suomalaisen tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän tuottavan suomalaisille erityistä osaamista itsessään ja tekevän Suomesta Suomen ja nostaneen Suomen aikoinaan myös köyhyydestä. Koulusta luodaan aineistossa kuvaa keskeisenä osana kansakunnan identiteettiä. Neljäntenä olennaisena diskurssina aineistosta nousee mahdollisuuksien tasa-arvon diskurssi. Aineistossa puhutaan mahdollisuuksien tasa-arvosta hyvin retorisella ja abstraktilla tasolla. Samanaikaisesti esille tuodaan kuitenkin myös aluepolitiikka ja tässä hetkessä tarjoutuvia keinoja. Puheenvuoroissa esiintyy kauttaaltaan mahdollisuuksien tasa-arvo. Esimerkiksi puheenvuoroissa ei juuri lainkaan tuoda esiin ajatusta, että koulun pitäisi tuottaa ja taata tasa-arvo. Kiinnostavaa on, kuinka kaikki edustajat puolueesta riippumatta korostavan koulutuksen ja koulutuksen tasa-arvon tärkeyttä. Yksikään puheenvuoro ei asetu poikkiteloin ja väittäisi, että koulutukseen ja koulutuksen tasa-arvoon panostaminen ei olisi tärkeää.
  • Roininen, Mona (2021)
    Nuorten maksuvaikeuksien on todettu olevan yhteydessä esimerkiksi mielenterveyden häiriöihin, minkä vuoksi nuorten rahankäyttöön liittyviä yksityiskohtia on tärkeää tutkia. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, miten nuoret muuttavat kulutuskäyttäytymistään kokiessaan maksuvaikeuksia tai taloudellisia ongelmia ja mitä arkielämän ongelmia ja seurannaisvaikutuksia maksuvaikeudet aiheuttavat nuorille, ja eroavatko kulutuskäyttäytyminen ja arkielämän ongelmat eri aikuisuuden vaiheessa olevien nuorten ryhmissä tai eri sukupuolten välillä. Tutkielma kytkeytyy osaksi sosiaalista, kulttuurista ja ulkonäön pääomaa käsittelevää sosiologista tutkimusta ja päätutkimuskysymyksenä tutkielmassa tarkasteltiin, miten maksuvaikeudet ja taloudelliset ongelmat ilmenevät nuorten arkielämässä tarkasteltaessa sosiaalista, kulttuurista ja ulkonäön pääomaa. Maksuvaikeudella tarkoitetaan tässä tutkielmassa koettua ongelmaa lainan tai muun velan maksamisessa eräpäivään mennessä. Aineistona tutkielmassa käytettiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin toteuttamaa ja verkossa kerättyä Nuoret ja velka -kyselytutkimuksen vastauksia vuodelta 2015. Aineiston määrällistä tietoa analysoitiin tarkastelemalla suoria jakaumia ja ristiintaulukoimalla. Aineiston laadullisia avovastauksia analysoitiin sisällönanalyysilla luokittelemalla aineistoa tiettyjen aihetunnisteiden avulla. Tutkielman perusteella maksuvaikeudet ja taloudelliset ongelmat ilmenivät nuorten arkielämässä kulutuksen muutoksina useilla osa-alueilla ja erilaisina arkielämän ongelmina. Myös aiemmissa tutkimuksissa maksuvaikeuksien on havaittu olevan yhteydessä esimerkiksi nuorten mielenterveysongelmiin, jotka havaittiin myös tässä tutkielmassa maksuvaikeuksien seurannaisvaikutuksina. Kulutusmuutoksien osalta tilastollisesti merkitsevä ero orastavan aikuisuuden vaiheessa olevien nuorten ja nuorten aikuisten välillä ilmeni vapaa-ajan kulutuksessa (p-arvo < 0,001) ja asumiseen kuluttamisessa (p-arvo = 0,021) – nuoret aikuiset vähensivät kulutustaan orastavan aikuisuuden ikäryhmää enemmän. Sukupuolten välillä eroa kulutusmuutoksissa ilmeni tilastollisesti merkitsevästi ulkonäköön liittyvien kulutustuotteiden osalta: esimerkiksi naiset vähensivät miehiä yleisemmin kulutusta vaatteisiin ja jalkineisiin (p-arvo < 0,001). Orastavan aikuisuuden vaiheessa olevien nuorten ja nuorten aikuisten välillä ei ilmennyt eroa maksuvaikeuksien aiheuttamissa arkielämän ongelmissa. Naiset kokivat miehiä yleisemmin maksuvaikeuksien aiheuttavan erilaisia arkielämän ongelmia, etenkin häpeän osalta ero oli suurta ja sukupuolten välinen ero oli 27 prosenttiyksikköä. Kulutuksen muutokset ja arkielämän ongelmat ilmenivät nuorilla pääomien osalta etenkin sosiaalisen ja ulkonäön pääomien kartuttamisessa ja ylläpidossa, kuten ongelmina ihmissuhteissa ja mahdollisuuksissa kuluttaa vaatteisiin ja kauneuspalveluihin. Tutkielma tuo esiin nuorten omia kokemuksia liittyen maksuvaikeuksiin ja saatuja tuloksia voidaan hyödyntää perusteltaessa tarvetta nuorten taloudellisen osaamisen kehittämiseen. Jatkotutkimus nuorten maksuvaikeuksista on edelleen aiheellista etenkin laadullisin menetelmin tehtävän tutkimuksen osalta.
  • Salminen, Heini (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten muunsukupuoliset aktivistit hyödyntävät sosiaalisen median omakuvaa, selfietä, yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä. Muunsukupuolisten ja muiden transihmisten representaatiot ovat historiallisesti olleet paitsi vähäisiä myös lähes poikkeuksetta muiden ehdoilla tuotettuja. Ne ovat keskittyneet kuvaamaan häpeää, vaikeuksia ja huono-osaisuutta ja tuottavat siten yksipuolista ja vahingollista kuvaa transihmisten todellisuudesta. Selfiet visuaalisina itserepresentaatioina horjuttavat representaatioiden tuottamisen ja sitä kautta näkyvyyden sekä nähdyksi tulemisen hierarkiaa. Ne ovat keskeinen aktivismin työkalu erityisesti vähemmistöille, joiden representaatiot ovat muuten olemattomia tai olemassa hyvin tarkkarajaisissa konteksteissa. Tutkielmassa tarkastellaan muunsukupuolisten aktivistien selfie-kuvia visuaalisina vaikuttamisen keinoina ja havainnoidaan moninaisempien representaatioiden merkitystä. Sen käsitteellinen näkökulma rakentuu yhtäältä Stuart Hallin representaatioiden teoriasta juontuvan itserepresentaation käsitteen ja toisaalta Judith Butlerin sekä Erving Goffmanin esittämisen teorioiden viitepisteessä. Tutkielman aineisto koostuu viidestä muunsukupuolisen sosiaalisen median aktivistin haastattelusta. Haastatteluaineisto on kerätty soveltamalla kahta laadullista haastattelumenetelmää: teemahaastattelua ja valokuvilla haastattelutilannetta virittävää photo elicitation -menetelmää. Haastattelun virikkeinä on käytetty haastateltavien selfie-kuvia. Aineiston analyysi on tehty hyödyntäen temaattista analyysimenetelmää, jonka avulla tutkimusaineistosta on paikannettu keskeisiä teemoja suhteessa tutkimuskysymykseen. Aineiston analyysi on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä tarkastellaan, miten muunsukupuoliset sosiaalisen median aktivistit jäsentävät aktivismia käsitteenä ja toimintana. Haastateltavien kuvailemaa aktivismia on käsitteellistetty luonteeltaan intersektionaaliseksi. Sen yksi keskeisimmistä tavoitteista on tuottaa moninaisempia muunsukupuolisten ja muilla tavoin marginalisoitujen ihmisten representaatioita. Toisessa analyysiluvussa kuvataan, minkälaisia visuaalisia vaikuttamisen keinoja muunsukupuoliset aktivistit hyödyntävät selfie-kuvissaan. Vaikuttamisen keinot on jaettu kolmeen teemaan: ilon, aitouden ja rajattoman itseilmaisun representaatioihin. Ne kuvaavat aktivismin välineiksi tuotettuja itserepresentaatioita, jotka sekä haastavat olemassa olevaa muunsukupuolisuuden kuvastoa että luovat uutta. Lopuksi tarkastellaan aktivistien näkemyksiä representaatioiden merkityksestä niin yhteiskunnan kuin yksilön tasolla. Moninaisempien visuaalisten representaatioiden tuottamisen nähtiin muun muassa edistävän ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta ja identiteetin muodostumisen mahdollisuuksista sekä yksilön tasolla lisäävän hallinnan tunnetta ja toimijuuden kokemuksia. Tutkimus osoittaa, että selfie-kuvilla on merkittävä rooli yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä erityisesti marginalisoiduille toimijoille. Muunsukupuolisten aktivistien selfie-kuvat ruumiillistavat moninaisia, muuttuvia ja intersektionaalisia identiteettejä. Ne paitsi haastavat aiempaa, yksipuolista muunsukupuolisuuden kuvastoa myös luovat uusia, moninaisempia representaatioita marginalisoiduista ihmisistä ja kehoista. Vaikka moninaisemmat representaatiot eivät yksin aikaansaa sosiaalista tai yhteiskunnallista muutosta, voivat selfie-kuvat kuitenkin olla voimakas todistus oman identiteetin olemassaolosta kulttuurissa ja yhteiskunnassa, jossa muuten jää näkymättömäksi.
  • Rekonen, Olli (2020)
    Tutkielma on sosiologisesti kehystetty laadullinen kuvaus kuudesluokkalaisten lasten kännyköiden käytön yhteydestä sosiaaliseen koheesioon heidän vertaissuhteissaan. Se ammentaa uudesta lapsuuden sosiologiasta, jolla pyritään tuomaan lasten omat äänet kuuluviin. Aineisto tutkimusta varten kerättiin fokusryhmähaastatteluilla ja koostuu viidestä haastattelusta, joihin osallistui yksi luokallinen oppilaita, yhteensä 28 lasta. Aineistoa analysoitiin laadullisella teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä ja sitä lähestyttiin faktanäkökulmasta. Tutkimukselle keskeisiä näkökulmia ja käsitteitä ovat rituaalit, autonomia (erityisesti suhteessa aikuisiin), faattinen vuorovaikutus, yhdistetty läsnäolo ja maaninen yhdistyneisyys, ja sen teoreettinen viitekehys pohjautuu erityisesti Richard Lingin ajatuksiin kännyköiden ja sosiaalisen koheesion välisestä yhteydestä. Analyysin pohjalta tutkimuksessa päädytään siihen, että kännyköiden ja sosiaalisen koheesion välistä yhteyttä voidaan kuvailla kahdeksan eri teeman kautta. Neljä näistä teemoista liittyy siihen, kuinka kännykät tukevat sosiaalisen koheesion rakentumista lasten vertaissuhteissa. Kännykät tukevat sosiaalista koheesiota lasten vertaissuhteissa siten, että niiden kautta lasten on mahdollista kommunikoida tilassa, johon aikuisilla ei ole pääsyä. Lisäksi ne mahdollistavat faattisen vuorovaikutuksen muotoja sekä rituaaleja, jotka tukevat koheesiota. Kännykät myös mahdollistavat koheesiota ylläpitäviä yhdessä tekemisen ja muistojen luomisen muotoja. Tutkielmassa kännyköiden yhteyttä sosiaalisen koheesion hiipumiseen havainnollistetaan myös neljän teeman kautta. Selkeimmin tämä yhteys tulee näkyväksi siinä, ettei kaikilla luokan oppilailla ole pääsyä kännykkävälitteiseen kommunikaatioon, jolla koheesiota rakennetaan. Lisäksi kännykät ovat uhka sosiaaliselle koheesiolle sen takia, että kännykkävälitteisen vuorovaikutuksen tempo on joillekin lapsille liian nopea ja sen sisältö on joillekin luonteeltaan liian faattista. Kännykät ovat yhteydessä sosiaalisen koheesion hiipumiseen myös uusien kiusaamisen muotojen kautta. Tutkielmassa tuodaan myös esille, että kännyköiden ja lasten vertaissuhdekoheesion välisessä yhteydessä on jossain määrin havaittavissa sukupuolittuneisuutta sekä tyttö- ja poikatapaisuuksia. Lisäksi tutkielmassa kuvaillaan, millä tavoin lasten kännykkävälitteiset sosiaalisen koheesion työstämisen muodot voivat olla yhteydessä kaupallisiin prosesseihin ja yritysten voitontavoitteluun. Kännykkäsovelluksista tutkimuksessa nousevat erityisesti esille WhatsApp ja Tellonym.
  • Blomfelt, Emilia (2019)
    I avhandlingen undersöks turism, oro och kroppslighet i samband med medicinsk forskning. Forskningsmaterialet består av sex intervjuer med individer som deltar i det medicinska projektet ABC-123 (pseydonym) samt i den sociologiska undersökningen som följer vaccinprojektet, Socialities of a vaccine trial: Bacteria, Tourists, Local Communities, and Scientists. Den sociologiska undersökningen fungerar som ett komplement till den medicinska forskningen som utförs i en liten by i Västafrika. Den belyser den medicinska undersökningens sociala och etiska aspekter genom att lyfta fram projektet ur forskningsdeltagarnas, det vill säga de finska turisternas synvinkel. Det medicinska projektets namn samt var projektet bedrivs kan inte avslöjas för att garantera anonymitet med tanke på att läkemedelsprojektet fortfarande pågår. Jag benämner därför projektet med pseydonymen ABC-123 och platsen en by i Västafrika. Frågeställningarna jag diskuterar och besvarar är vilka motiv som driver informanterna till att delta i projektet ABC-123, hur de förhåller sig till läkemedelsforskning och vaccinet samt hurdan oro de upplever i och med deltagande i medicinsk forskning. Syftet med forskningsfrågorna är att belysa forskningsdeltagarnas roll i projektet samt att lyfta fram vikten av kontext i läkemedelsforskning. Vid insamling av materialet har jag använt mig av insamlingsmetoderna intervju och deltagade observation. Materialet har analyserats med hjälp av analysmetoderna innehållsanalys och diskursanalys. I analysen och slutdiskussionen presenterar jag självorienterade motiv som att få resa till en ny plats och att njuta av semester som informanternas främsta motiv till deltagande i projektet ABC-123. Informanterna var positivt inställda till medicinsk forskning men beskrev deltagandet i den medicinska forskningen som intressant ur ett turistiskt perspektiv snarare än ur ett vetenskapligt perspektiv. Forskningsdeltagarna erkände ogärna oro i den formella intervjusituationen, utan beskrev sig själva som orädda äventyrare, vilket jag uppfattar som motstridigt då de utanför intervjusituationen i hög utsträckning uttryckte oro. De andra forskarna i projektet Socialities of a vaccine trial: Bacteria, Tourists, Local Communities, and Scientists bekräftar att resultaten i min studie motsvarar resultaten de fått baserat på ett hundratal kvalitativa intervjuer och en täckande survey-undersökning.
  • Taskinen, Jenni (2020)
    Tutkielmassa kuvataan valtionhallinnossa vuosina 2017¬–2019 toteutettua yhteisen verkko-oppimisalustan eOppivan kehittämistä ja sen sovittamista osaksi virastojen henkilöstön osaamisen kehittämisen käytäntöjä. Tutkielmassa tarkastellaan toteutetaanko eOppivan hyödyntämistä virastoissa samankaltaisin periaattein ja muodostuuko eOppivan hyödyntämisessä yhdenmukaisia vai erilaisia käytäntöjä. Samalla tavoitteena on ymmärtää virastojen toimintaympäristön vaikutukset eOppivan hyödyntämiseen. Tutkimuskohdetta lähestytään skandinaavisen institutionalismin viitekehyksen siihen ja kuuluvan tulkinnan (translation) käsitteen avulla. Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jossa on hyödynnetty olemassa olevaa dokumenttiaineistoa sekä kerätty aineistoa virastoista kirjoituspyynnöllä ja haastatteluilla. Kerätty aineisto kattaa 14 virastoa. Tutkimusaineisto on analysoitu käyttämällä teorialähtöistä sisällönanalyysia, jossa on hyödynnetty skandinaavisen institutionalismin tutkimuksen pääkategorioita. Valtionhallintotasolla toteutettu eOppivan kehittäminen näyttäytyi tutkielmassa ohjattuna ja kontrolloituna toimintana, jonka taustalla vaikuttivat strategiset tavoitteet. Kehittämisessä hyödynnettiin kollektiivisen ymmärryksen muodostamista, mikä tuki verkko-oppimisen idean materialisointia ja kontekstualisointia. Tulkintatyön lopputuloksena syntyi omaleimainen eOppiva-konsepti. eOppiva osoittautui virastoille merkitykselliseksi ja virastoilla oli halukkuutta hyödyntää uutta yhteistä välinettä. Samaan aikaan tulokset viittaavat siihen, ettei valtionhallintoon ole vielä muodostunut yhtenäistä käsitystä verkko-oppimisen hyödyntämisen tavoista ja tavoitteista. Tulokset korostavat virastojen roolia uuden toimintatavan sovittamisessa osaksi paikallisia käytäntöjä. eOppivan hyödyntämisessä virastoja ohjasivat käytännölliset motiivit ja hyödyntämistä tehtiin suhteessa toimintaympäristön luomiin edellytyksiin ja ehtoihin. Tämän johdosta eOppiva sai eri virastoissa erilaisia merkityksiä. Vaikka eOppiva oli valtionhallinnon tarpeisiin kehitetty, edellytti sen vaikuttava hyödyntäminen kontekstualisointia kunkin viraston toimintaympäristöön. Virastot sovittivat eOppivaa osaksi toimintaansa samankaltaisin keinoin. Yhteinen väline loi yhdenmukaisia käytäntöjä, mutta lähempi tarkastelu toi esille virastokohtaista vaihtelua.
  • Peltonen, Juho (2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan työllisen syntyperän yhteyttä prekaariin työmarkkina-asemaan Suomessa. Prekaarilla työllä viitataan työnsosiologisessa keskustelussa epävarmuuteen, arvaamattomuuteen ja turvattomuuteen työssä, jossa on heikot luontaisedut ja lakisääteiset oikeudet. Uudenlaisen prekaarin työn syntyyn on vaikuttanut uusliberaaliksi globalisaatioksi kutsuttu työn ja talouden rakenteellisten muutosten kirjo, joka on johtanut työmarkkinoilla esimerkiksi kasvavaan vaatimukseen työntekijän joustavuudesta. Haavoittuvassa elämäntilanteessa olevat ihmiset saattavat olla työnantajan näkökulmasta houkuttelevia työntekijöitä prekaareihin töihin, joissa työntekijältä vaaditaan erityistä joustavuutta ja jotka mahdollistavat työvoiman helpomman kontrolloinnin. Ulkomailta uuteen maahan muuttaneet ihmiset ovat aiempien tutkimusten valossa tulomaan syntyperäiseen väestöön nähden yliedustettuina prekaareissa töissä. Siirtolaiset ajautuvat prekaareihin töihin esimerkiksi siksi, että he suostuvat tekemään töitä matalammalla palkalla ja huonommilla työehdoilla syntyperäiseen väestöön nähden. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, onko Suomessa pysyvästi asuva ulkomaalaistaustainen väestö tilastojen valossa syntyperäistä suomalaistaustaista väestöä prekaarimmassa työmarkkina-asemassa. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään, millaiset taustatekijät ovat yhteydessä prekaariin työmarkkina-asemaan ulkomaalaistaustaisen väestön keskuudessa. Tutkielma linkittyy yhtäältä osaksi keskustelua suomalaisten työmarkkinoiden prekarisaatiosta, ja toisaalta työnsosiologiseen keskusteluun ulkomailta muuttaneen väestön tekemästä prekaarista työstä. Aineistona tutkielmassa käytetään vuosina 2014–2015 kerättyä Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi - eli UTH-kyselytutkimuksen aineistoa, joka on tutkimuksen ulkomaalaistaustaisen väestön otannan kattavuuden ansiosta toistaiseksi laajin Suomessa tehty kyseistä väestöä käsittelevä kyselytutkimus. Prekaari työ on tässä tutkielmassa operationalisoitu siten, että työllinen on prekaarissa työmarkkina-asemassa, mikäli hänen kohdallaan täyttyy vähintään kolme viidestä eri työelämän prekaarisuutta kuvaavasta kriteeristä. Ensisijaisen selittävän muuttujan eli syntyperän yhteyttä prekaaria työmarkkina-asemaa mittaavaan vastemuuttujaan tarkastellaan logistisen regressioanalyysin avulla, ja syntyperän yhteyttä elaboroidaan regressiomallissa vakioimalla demografisia ja sosioekonomisia muuttujia. Syntyperäryhmien välisiä eroja tarkastelevan mallin lisäksi taustamuuttujien yhteyksiä prekaariin työmarkkina-asemaan tarkastellaan osa-aineistossa, joka sisältää pelkän työllisen ulkomaalaistaustaisen väestön. Analyysien tulosten perusteella syntyperä on selkeässä yhteydessä prekaariin työmarkkina-asemaan: Suomessa vakituisesti asuva työllinen ulkomaalaistaustainen väestö on syntyperäistä suomalaistaustaista väestöä prekaarimmassa työmarkkina-asemassa, kun työllisen väestön demografiset ja sosioekonomiset tekijät on vakioitu. Työllisen ulkomaalaistaustaisen väestön keskuudessa muita suhteellisesti prekaarimmassa työmarkkina-asemassa ovat tulosten perusteella 15–29-vuotiaat, korkeakoulutetut sekä palvelu- ja myyntityöntekijöinä työskentelevät työlliset. Tämän tutkielman tulosten perusteella ulkomaalaistaustaisen työllisen sukupuoli, asuinalue, maahanmuuton syy, kielitaito, maassaoloaika ja taustamaaryhmä eivät ole tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä työmarkkina-aseman prekaarisuuteen. Tulos syntyperän ja prekaarin työmarkkina-aseman välillä havaitusta yhteydestä on linjassa aiemman työnsosiologisen tutkimuskirjallisuuden kanssa. Jotkin analyysien tulokset eivät kuitenkaan vastaa aiemman kirjallisuuden perusteella asetettuja hypoteeseja, mikä herättää kysymyksiä esimerkiksi vastesummamuuttujan validiteetista ja mahdollisista työmarkkina-aseman prekaarisuuteen vaikuttavista latenteista tekijöistä, jotka saattavat selittää syntyperän ja vastemuuttujan välillä havaitun yhteyden.
  • Rosenström, Saga (2019)
    Islam definieras som finskhetens Andre. Finska kvinnor som konverterat till islam hamnar i ett mellanläge där de identifierar sig med två grupper som inte antas vara kompatibla. Premissen för den här magisteravhandlingen är att någon som är född och uppvuxen i Finland men i vuxen ålder konverterat till islam har en unik insikt i både det finska samhället, vår rasism och våra fördomar och i islam som religion i Finland. Jag har utfört sju intervjuer med kvinnliga konvertiter i södra Finland och diskursanalytiskt analyserat dem ur två huvudsakliga vinklar: identitetsbygget och aktörskapet hos en finsk muslim, samt det finska samhällets inställning till de konverterade muslimerna. I avhandlingen undersöks islamofobi som vardagsrasism och intersektionen av rasism och sexism granskas genom Sara R. Farris femonationalism där finländare försvarar sin främlingsfientlighet genom att kalla det feminism. Femonationalismen är utarbetad för att gälla invandrarkvinnor, men jag argumenterar genom avhandlingen för att teorin också lämpar sig för konverterade muslimska kvinnor i Finland. Avhandlingen är ett tillägg i de akademiska och samhälleliga debatterna om islam, konversion, rasism, sexism och intersektionalitet och kan läggas i relation till forskning om konverterade muslimer i andra europeiska länder.
  • Lundström, Cherie (2022)
    Syftet med denna avhandling är att undersöka hur diskursen kring antirasism lyder på Black Lives Matter Sweden Instagram-konto, vilken typ av konstruktioner av rasism och antirasism hägrar i samhället enligt kontoinnehavarna samt belysa förslag på strategier för hur rasism kunde bekämpas i samhället? Genom att använda kritisk diskursanalys analyseras inlägg vilka är publicerade under en två veckors period under sommaren 2020. Analysen innefattar bilder och bildtext. Avhandlingen har en kort diskussion kring sociala mediers roll i antirasismens mobilisering samt besvarar frågan om vem som bär ansvar och anses vara makteliter när diskurser kring rasism och antirasism formuleras och produceras. I avhandlingen får vi ta del av teoretiska perspektiv på antirasism, rasism, ras, rasifiering och vithet och detta har gjorts ur en samhällsvetenskaplig synvinkel. Bakgrund, forskning och analytiskt perspektiv på antirasism fungerar som avhandlingens teoretiska bas samt tidigare forskning kring rasism i Sverige. Centrala frågorna i avhandlingen lyder: Vilka är de mest dominerande antirasistiska diskurserna utgående från Black Lives Matter Swedens inlägg på Instagram? Vilka antirasistiska handlingar förespråkas i bekämpningen av rasism? Vem har och bör ta ansvar för antirasistiska handlingar och diskurser?
  • Hanse, Lucie (2022)
    Maahanmuuttajataustaisten lähihoitajaksi kouluttautumisessa kietoutuvat yhteen monet ajankohtaiset yhteiskunnalliset ilmiöt. Hoiva on ollut arvostamatonta työtä, ja hoivapulan myötä on edetty kohti maahanmuuttajien ohjaamista alalle, sen sijaan, että työehtoja parannettaisiin. Lisäksi ammatillinen koulutus on nostattanut huolta siitä, millä ehdoin sieltä voi valmistua. Samalla nais- ja maahanmuuttajavaltaiset alat muodostavat työmarkkinoiden alaluokan. Tämä on tutkielman yhteiskunnallinen konteksti, jota vasten somalitaustaisten naisten lähihoitajaksi kouluttautumista peilataan. Tutkielman aineisto koostuu viidestä saman lähihoitajakoulun käyneistä somalitaustaisten naisten haastatteluista. Aineistoa analyysi pohjautuu aineistolähtöiseen grounded theory -menetelmään, jota on kuitenkin täydennetty yhdellä työvaiheella eli jäsenkategoriatasojen lisäämisellä. Tutkimus antaa tietoa siitä, miten haastateltavat päätyivät lähihoitajiksi ja mikä merkitys työlle annetaan nykyisenlaisessa yhteiskunnallisessa järjestyksessä. Lisäksi se antaa tietoa siitä, minkälaista on lähihoitajaksi opiskelu, ja mitä sen aikana opitaan. Tulosten mukaan tiedonpuute tai ristiriitainen tieto vaatii opiskelijoilta vahvaa toimijuutta. Itseohjautuvuuden vaatimus näyttäytyy haastateltaville niin, että heitä pidetään vastuussa sellaisistakin asioista, joihin he eivät voi vaikuttaa. Tällaiset käytännöt, jotka voidaan nimetä institutionaalisen rasismin ilmentymiksi, heikentävät opiskelijan tunnetta siitä, että häntä arvostetaan ja että hän voi luottaa kouluinstituutioon. Haastateltavia yhdistää sama somalitausta, joka on Suomessa erityisen leimattu. Haastateltavat ovat sekä Suomessa syntyneitä että tänne myöhemmin muuttaneita, mikä antaa hyvän kokonaiskuvan siitä, millä tavoin etnisyys näyttäytyy kouluttautumisessa. Yhtäältä opiskelijoiden eri kielitaidot vaikuttavat siihen, kuka hyväksyy ymmärtämättömyytensä, ja uskaltaako pyytää apua. Toisaalta maahanmuuttajakategoria näkyy instituutioiden käytänteissä tukea tarvitsevana taakkana, sillä koulutus on näennäisestä monikulttuurisuudesta huolimatta suomalaisuuteen kasvattaja. Työelämässä etnisyys näkyy ennakkoluuloissa ja rasismin kohtaamisina, joihin ei kuitenkaan puututa, vaan selviämistä varten täytyy jälleen rohkaistua puhumaan vääryyksistä ja painottaa omia oikeuksia. Selviytyäkseen haastateltavat ovat saaneet tukea omilta verkostoiltaan koulun ulkopuolella. He joustavat, raatavat, poissulkevat, ja hakeutuvat paikkoihin, joissa he voivat tehdä töitä yksin tai hyväksyvässä työympäristössä. Tämä kaikki vaatii valtavan määrän tunnetyötä, mikä on lähtökohtaisestikin yksi lähihoitajan tärkeimmistä kompetensseista.