Browsing by study line "Theology and Religious Studies"

Tutkielma selvittää koronaviruspandemian vaikutuksia vanhoillislestadiolaisten nuorten elämään ja arkeen. Vanhoillislestadiolainen liike joutui muun yhteiskunnan mukana sulkemaan ovensa yhteisiltä tapahtumilta keväällä 2020, kun koronaviruspandemia levisi ympäri maailman. Useat tärkeät toimintamuodot ja tapahtumat peruuntuivat tai siirtyivät verkkoon. Vahvasti yhteisöllinen vanhoillislestadiolainen liike oli uuden edessä. Tutkimuskysymys onkin, miten koronaviruspandemia on vaikuttanut vanhoillislestadiolaisten nuorten elämään yhteisössä? Keräsin materiaalia tutkielmaani haastattelemalla oululaisia sekä helsinkiläisiä vanhoillislestadiolaisia nuoria. Haastattelut ovat tehty kevään 2022 aikana, kun koronaviruspandemia oli jyllännyt jo kaksi vuotta ja kerennyt vaikuttaa yhteisön toimintaa monin eri tavoin. Haastateltavia oli neljä ja he olivat iältään 21- 25 -vuotiaita. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja, joissa haastateltavat saivat itse vapaasti muotoilla vastauksena kysymyksiini tai kerto aihealueista, jotka heille annoin. Aineistostani kävi ilmi, että vanhoillislestadiolaisilla nuorilla oli varsin kahtalaisia kokemuksia yhteisöllisyydestä ja liikkeen turvasta koronapandemian aikana, vuosina 2020-2022. Toisaalta osa nuorista koki yhteisön vahvana tukiverkkona pandemia-aikana, eivätkä edes peruuntuneet tapahtumat olleet esteenä vahvalle yhteisöllisyydelle. Toinen puoli oli se, että valmiiksi heikommat yhteydet liikkeen sisällä eivät kantaneet kovin vahvasti pandemia-aikana. Tällöin koettiin yksinäisyyttä ja etäisyyttä toisiin vanhoillislestadiolaisiin nuoriin. Suojaavia asioita näyttivät siis olevan jo valmiiksi vahvat sosiaaliset taidot sekä tukiverkot yhteisön sisällä, kun pahiten koronaviruspandemiasta kärsineet yhteisön nuoret kokivat, ettei vahvoja tukiverkkoja ollut ennen pandemiaakaan. Tällöin nuori koki, että pandemian aiheuttama eristäytyneisyys on etäännyttänyt erityisesti vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä kauemmaksi.

Tutkielma tarkastelee turvallistamista eduskunnassa käydyssä välikysymyskeskustelussa, jonka aiheena olivat toimet al-Holin pakolaisleirillä olevien Suomen kansalaisten kotiuttamisesta. Tutkimuskysymykset ovat: Miten al-Holin leirillä olevia Suomen kansalaisia ja heidän mahdollista paluutaan Suomeen pyritään turvallistamaan eduskunnan täysistuntokeskustelussa? Miten al-Holin leirillä olevien Suomen kansalaisten ja heidän mahdollisen paluunsa turvallistamista pyritään kyseisessä keskustelussa haastamaan? Tutkielmassa yhdistetään uskontotieteen, turvallisuuden tutkimuksen sekä kielentutkimuksen aineksia toisiinsa. Tutkielman aineistona toimii Pöytäkirjan asiakohta PTK 84/2019 4. Tutkimusmenetelmänä käytetään etenkin Norman Faircloughin ja John Richardsonin esityksistä vaikutteita saanutta kriittistä diskurssianalyysia, jossa keskeistä ei ole ainoastaan tekstin tasolla tapahtuva tarkastelu vaan myös pyrkimys tulkita tekstin suhdetta sen tuottamisen ja kuluttamisen tapoihin sekä laajempaan ympäröivään yhteiskuntalliseen ja sosiaaliseen kontekstiin. Teoreettisilta lähtökohdiltaan tutkielma sitoutuu sosiaalisen konstruktionismin ja dekoloniaalin tutkimuksen periaatteisiin. Tutkielmassa keskitytään etenkin al-Hol-keskustelun turvallisuusnäkökulmiin ja keskustelua tarkastellaan turvallistamisen käsitteen ohjaamana keskittyen niihin keinoihin, joiden kautta leiriläisistä luodaan kuvaa uhkana suomalaiselle kollektiiviselle identiteetille. Analyysin tuloksissa tuodaankin esille, että leiriläisiä kuvataan ei-suomalaisina muun muassa korostamalla heidän sitoutumistaan vieraaseen, väkivaltaiseen ideologiaan, painottamalla naisten omaa aktiivista päätöstä lähteä pois Suomesta sekä rinnastamalla heidät muihin maahanmuuttajiin. Keskustelun taustalla nähdään vaikuttavan nationalistisen diskurssin myytit suomalaisuudesta. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota lisäksi turvallisuusdiskurssin hegemonisuuteen sekä pyrkimyksiin käsitteellistää kysymys eri tavalla kuin turvallistamisen keinoin. Tulokset osoittavat kuitenkin, että turvallisuuden teema on keskustelussa niin vahva, että kaikkien osapuolten on otettava siihen tavalla tai toisella kantaa.

Tutkielman tavoitteena on selvittää Final Fantasy -pelisarjan Reddit yhteisön suhtautumista uskontoon ja miten siitä keskustellaan. Tutkimuskysymyksen kiteytyessä näihin kahteen tavoitteeseen. Tämä tapahtuu tarkastelemalla Redditissä olevien Final Fantasy -pelisarjaan kuuluvien pelien subreddittien sisältöön. Sijoittaen tutkimuksen osaksi uskonnon ja videopelien tutkimusta sekä digitaalisen uskonnon tutkimusta, joiden parissa tutkimuksen pohjattava aiempi tutkimus sijoittuu Tutkielma toteutuu sisällönanalyysina, jossa katsotaan Final Fantasy subredditien keskustelujen sisältöä. Tutkimusta varten laajasta peli valikoimasta, ja niiden subredditeistä, piti rajata tiettyihin kokonaisuuksiin, ja tämä tapahtui hakemalla subredditeistä uskontoon liittyviä keskusteluja hakusanoilla. Aineisto rajautui osumien määrän mukaisesti. Haun myötä tutkimukseen sisältyy r/FinalFantasy, r/finalfantasyVII, r/FFVIIRemake ja r/ffxiv subredditit. Teoreettisena pohjana toimii Lars de Wildtin ja Stef Aupersin tekemän suhtautumisesta uskontoon videopelifoorumeilla. Analyysissä toteutetaan jaoettelemalla teksti de Wildtin ja Aupersin kategorioihin, jotka ovat torjuva, tyrmäävä, väittelevä sekä yhdistävä. Näistä neljästä kahta jälkimmäistä esiintyi merkittävästi. Osana analyysiä löytyi myös keskustelu teemoja, joista syntyi analyysin löydökset. Kattoteemoja on kolme, jotka jakautuvat pienempii teemoihin. Oppiminen ja opettaminen, jonka nimessä näkyvät alateemat. Nämä löydökset keskittyvät pelaajien oppimiskokemuksiin sekä tarpeeseen jakaa omaamansa tietoa liittyen pelisarjan uskonnollisiin elementteihin. Vertaus teeman parissa aineistosta ilmenee tarinalliset allegoriat sekä hahmolliset metaforat uskonnon parissa kuten Jeesus vertaukset sekä Uuden testamentin uudelleen kerronta. Aiheen parissa alkaa myös selkeytyy käyttäjäkunnan tietämys uskonnoista, muiden paitsi kristinuskon ollessa varsin tuntematonta ja pintapuolista, vaikkei kristinuskon tuntemuskaan ollut erityisen syvällistä. Reflektion parissa keskipisteessä on käyttäjien omat näkemykset, käsitellen tarkasti pelisarjan imagon uskonnonvastaisena ja katsoen käyttäjien uskontokriittisyyttä, jonka parissa tarkastellaan ateismia ja sen tuntemusta ja lopulta arvioidaan uskontovastaisuus imagon pitoa ja keskitytään uskontoon positiivisemmin suhtautuviin näkemyksiin. Keskustelujen suhtautuminen ja tyyli pysyttäytyy kriittisemmässä näkökannassa, käyttäjien joskus antaen myös uskonnolle armoa ongelmissaan ja käyttäjien joskus myös ollessa avoimesti uskonnollisesti vakaumuksellisia. Asetelman näkyessä varsinkin reflektiossa. Teeman ja aiheen vuoksi oppiminen ja opettaminen sekä vertaukset ovat neutraalimpia, jälkimmäisen kuitenkin usein miten käsitellessä uskontoa kriittisessä valossa myös.

Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on selvittää gambialaisten kansalaisjärjestöjen näkökulma naisten ja tyttöjen sukuelinten silpomisen syihin ja siihen, millä keinoin he tekevät silpomisen vastaista työtä Gambiassa. Silpomiseen liittyy monia kulttuurisia, yhteiskunnallisia ja myös uskontoon liittyviä näkökohtia. Gambia on pieni maa, jonka tilastot perinteen suhteen ovat verrattain korkeita, vaikka silpomisen kriminalisoiva laki säädettiin vuonna 2015. Tutkielman metodina on käytetty laadullista sisällönanalyysia. Haastateltavina on viisi henkilöä neljästä eri gambialaisesta kansalaisjärjestöstä, joiden kaikkien toimialaan kuuluu silpomisen vastainen työ maanlaajuisesti. Haastattelut on toteutettu Gambiassa syksyllä 2021 puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Saadun aineiston avulla on selvitetty, mikä on järjestöjen työntekijöiden kokemus siitä, miksi perinne ei lain säätämisen jälkeen ole osoittanut hiipumista Gambiassa ja kuinka he pyrkivät asiaan osaltaan vaikuttamaan. Haastatteluaineistosta nousee esiin erilaisia teemoja, kuten silpomisen perusteleminen islamilla ja sillä, että kyseessä on vanha perinne, jota erityisesti tietyt etniset ryhmät, vanhemmat naiset ja uskonnolliset johtajat pitävät yllä. Tämän lisäksi perinnettä perustellaan monilla erilaisilla sosiaalisilla normeilla, kuten naisen avioliittokelpoisuudella, puhtaudella ja aikuistumisriitillä. Haastatteluista selvisi myös, että laki, sen täytäntöönpano ja tapauksista raportointi ovat puutteellisia, ja terveydenhuollon työntekijöillä on roolinsa silpomisperinteen päättämisessä. Tärkeimmäksi työkaluksi mainittiin eri kohderyhmille järjestettävät koulutukset ja kampanjat, tutkimuksen tekemiseen osallistuminen, poliittisen vaikuttamistyö ja raportoinnin tehostaminen. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että syyt silpomisen jatkumiselle Gambiassa ovat yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti moninaisia, mutta oman lisänsä juuri Gambian tilanteeseen tuo se, että maa on pieni ja näin ollen yhteisöt erittäin tiiviitä. Silpomisen vastaista työtä tekevät järjestöt ovat kuitenkin erittäin hyvin verkostoituneita ja heillä on selkeä käsitys siitä, millaiset tekijät ovat Gambian korkeiden tilastojen taustalla ja kuinka asiaan on mahdollista vaikuttaa sekä ruohonjuuritasolla perinnettä harjoittavissa yhteisöissä että politiikassa.

Tutkielmassani teen läpileikkauksen Alppien alueen kansanperinteen hahmon, Krampuksen, perinteeseen ja siihen, kuinka Krampusta on esitetty 2010-luvun alku- ja keskivälin puolella neljän pohjoisamerikkalaisen kokopitkän elokuvan avulla. Aluksi esittelen Krampuksen paikallista perinnekirjoa ja käyn läpi aikaisempaa tutkimusta sekä Krampus-kulkue ja -postikortti perinnettä. Postikorttien kuvastosta koostan Krampuksen yleisimmät visuaaliset tunnuspiirteet, joiden avulla voin arvioida käsittelemieni elokuvien esitystapoja Krampuksesta. Valitsemani elokuvat ovat neljä ensimmäistä täyspitkää esitystä Krampuksesta pohjoisamerikkalaisessa kontekstissa. Kolme niistä on yhdysvaltalaisia ja yksi kanadalainen. Tutkielmani käsittää Jason Hullin ohjaaman Krampus: The Christmas Devil (2013) elokuvan, Grant Harveyn, Steven Hobanin ja Brett Sullivanin A Christmas Horror Story (2015) yhteistyö elokuvan, Robert Conwayn ohjaaman Krampus: The Reckoning (2015) elokuvan ja Michael Doughertyn kansainvälisessä levityksessä nähdyn Krampus (2015) elokuvan. Jokaista elokuvaa tarkastelen niiden tuottaman globaalin Krampus-kuvan kautta, tarkastellen ensin kuinka ne visuaalisesti esittävät tämän kansanperinteen hahmon ja sen jälkeen millaisia sisällöllisiä ratkaisuja Krampuksen ja kansanperinteen tuomiseksi elokuvaan kulloinkin on toteutettu: Mikä pohjaa Krampuksen paikalliseen perinteeseen ja mitä uutta ainesta elokuvat tuovat Krampuksen esitystapoihin. Esittelen elokuva-analyysin tueksi uskontotieteellisiä näkökulmia ennen elokuvakohtaisia lukuja. Näiden avulla käsittelen kansanperinnettä elokuvassa, Krampusta tapauskohtaisena esimerkkinä hyödyntäen, pyrkien näin ottamaan huomioon audiovisuaalisen median tuomat haasteet ja toisaalta sen tarjoamat mahdollisuudet uskontotieteellisenä tutkimuskohteena. Tutkielmani visuaalisuuteen painottuvan luonteen tueksi olen liittänyt kuvia jokaisen neljän elokuvan esittämästä Krampuksesta. Tutkielmani jälkeen toivon lukijan omaavan alustavan valmiuden tunnistaa Krampus visuaalisesta mediasta.

Tutkielmassani käsittelen Pekka Ervastin näkemyksiä kristinuskosta. Ervast oli teosofi ja Ruusu-Risti-järjestön perustaja, joka rakensi omaa tulkintaansa kristinuskosta pohjautuen H. P. Blavatskyn alullepaneman teosofisen liikkeen opetuksiin, Leo Tolstoin näkemyksiin ja omiin henkisiin kokemuksiinsa. Pyrin tutkielmassani selvittämään, millainen tulkinta kristinuskosta Ervastin tuotannosta välittyy ja miten Ervastin mukaan kristinuskoa tulisi toteuttaa. Esoterian tutkimus on ollut nousussa 2000-luvulla. Ervastin työtä on tutkittu pro graduissa ja yleistajuisissa tietokirjoissa. Hänen näkemyksiään kristinuskoon liittyen ei ole kuitenkaan tutkittu aiemmin. Ervastin työ sijoittuu länsimaisen esoterian tutkimuksen viitekehykseen. Ervastin käsitys kristinuskosta pohjautuu pitkälti teosofiaan ja etenkin Teosofisen Seuran opetuksiin. Tutkin, miten Ervast tulkitsee kirkon piirissä käytettyjä termejä kuten Jeesus, Kristus ja Jumala. Näiden lisäksi Ervast tuo kristinuskon tulkintaansa teosofis-itämaisia termejä kuten karma ja jälleensyntymä. Käsittelen tutkielmassani Ervastin kristinuskoon liittyviä näkemyksiä ja pyrin asemoimaan termit osaksi Ervastin ajattelua. Ervastin kirjallinen tuotanto on laaja. Rajaan aineistoni hänen elinaikanaan julkaistuihin teoksiin, ja niistä valitsen teoksia, jotka käsittelevät nimenomaan kristinuskoa. Teokset, jotka näiden kriteerien perusteella valitsin tutkielmani aineistoksi ovat Jeesuksen salakoulu, Vuorisaarna ja Christosophia. Tutkielma on toteutettu sisällönanalyysin keinoin. Ervastin versio kristinuskosta eroaa ratkaisevasti eri kirkkokuntien opetuksista. Ervastin mukaan ihminen on jälleensyntyvä olento, jonka tehtävänä on pyrkiä kohti Jumalan hallitsemaa taivasten valtakuntaa. Jeesus oli yksi vihityistä, korkealle kehittyneistä ihmisistä, jotka pyrkivät opettamaan ihmiskuntaa tämän päämäärän saavuttamiseksi. Muita vihittyjä ovat olleet esimerkiksi Buddha, Laotse ja Krishna. Jeesus on kristityille tärkein opettaja, ja kristittyjen tulisi seurata Jeesuksen opetuksia. Kirkon opettama sijaissovitusoppi on virheellinen, eikä pelkkä usko riitä ihmisen pelastumiseen. Kirkon dogmien noudattamisen sijaan ihmisen tulee seurata Jeesusta tämän vuorisaarnassa annettuja opetuksia noudattamalla.

Tutkielmassa tarkastelen, kuinka kulttuurien ja katsomusten tasa-arvo rakentuu peruskoulujen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmissa. Yhteiskunnan moninaistuminen on näkynyt koulutuspoliittisissa ratkaisuissa. Yksi esimerkki tästä on vuonna 2015 voimaan tullut laki, joka edellyttää kaikilta peruskouluilta toiminnallista tasa-arvo suunnitelmaa. Tämän lisäksi kaikilla oppilaitoksilla on oltava suunnitelma yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Yhteiskunnan moninaistumisesta huolimatta koulujen ympäristöt sekä oppilaiden taustat ovat todellisuudessa hyvin vaihtelevia. Tämän olen ryhmitellyt suunnitelmia alueellisesti perehtyen siihen, onko kulttuurillisen ja katsomusten tasa-arvon rakentumisessa havaittavissa merkittäviä alueellisia eroja. Tutkielmani pohjaa sosiaalisen konstruktionismin näkemykseen, että todellisuus kohdataan aina jostakin näkökulmasta merkityksellistettynä. Kielen merkitys todellisuuden luomisessa ja muokkaamisessa on siis oleellinen. Tämän vuoksi analysoin aineistoa diskurssianalyysin avulla. Tutkielma on laadullinen ja analyysi perustuu aineistosta nousseisiin näkökulmiin, teemoihin sekä tekstien retorisuuteen. Aikaisempi tutkimus on käsitellyt koulutukseen liittyvää tasa-arvoa laajasti keskittyen etenkin sukupuolten tasa-arvoon, katsomusaineiden opetukseen ja kielellistenratkaisujen merkitykseen. Tutkielmani liittyy keskusteluun samojen käsitteiden ja lähtökohtien kautta, mutta keskittyy tapoihin, joilla kulttuurinen ja katsomusten tasa-arvo rakentuu vielä varsin uusissa suunnitelma teksteissä. Aineistosta esiin nousevat syrjinnän, katsomusten ja etnisyyden, sekä katsomusaineiden ja käytäntöjen diskurssit, joiden kautta kulttuurien ja katsomusten tasa-arvoa rakennetaan. Näkökulma on usein yksilössä ja yhteisöllisyyden rakentamisessa. Alueelliset erot eivät muodostu aineistossa merkittäviksi. Alueellisten erojen tarkastelemiseksi tutkimusta olisi merkittävää tehdä laajalla aineistolla ja yhdistää tutkimukseen tarkkaa tietoa koulujen konteksteista.

Tässä tutkielmassa tutkitaan lukion ensimmäisen luokan islamin opiskelijoiden tietoja kristinuskosta ja asenteita tätä uskontoa kohtaan sekä uskontolukutaitoa. Tutkimus suoritettiin lukuvuonna 2022–2023 kahden helsinkiläisen lukion islamin ensimmäisellä kurssilla UE1 Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä sekä kurssin alussa että lopussa. Kyselyyn vastasi koulussa 1 kurssin alussa 26 ja kurssin lopussa 14 opiskelijaa. Koulussa 2 tutkimukseen osallistui kurssin alussa 31 ja kurssin lopussa 30 opiskelijaa. Tutkimus oli tarkoitus suorittaa myös kahdessa etäopetusryhmässä Vantaalla, mutta vastauksia tuli niin vähän, että nämä ryhmät jouduttiin jättämään tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimuksessa selvitetään, miten uskontolukutaito kehittyy kurssin käymisen myötä ja tapahtuuko tiedoissa ja asenteissa muutoksia. Tutkimus suoritettiin kyselylomakkeen avulla. Tietoja selvitettiin kymmenellä monivalinta- ja yhdellä avokysymyksellä. Asenteiden tutkimisessa menetelmänä on laadullinen asennetutkimus. Vastaajia pyydettiin kommentoimaan yhdeksää lauseväittämää, esimerkiksi Arvostan kristinuskoa. Avovastaukset luokiteltiin ryhmiin samaa mieltä, osittain samaa mieltä, ei osaa sanoa, eri mieltä ja epäselvä vastaus tai väärinymmärretty kysymys sekä mielipiteiden perustelujen mukaan alaryhmiin. Tämän jaottelun avulla on mahdollista tutkia myös numeerisesti muutosta asenteissa ja uskontolukutaidossa. Tutkimuksessa selvitetään myös kahden taustamuuttujan vaikutusta: onko opiskelijan uskonnollisuudella tai sillä, mistä hän on saanut tietoa kristinuskosta, vaikutusta tietoihin ja asenteisiin? Opiskelijoiden tiedot kristinuskosta vaihtelivat paljon vastaajien kesken. Parhaiten vastaajat tiesivät, että Jeesus on kristinuskossa Jumalan Poika ja että Neitsyt Maria synnytti hänet. Vastaajien tiedot lisääntyivät kurssin myötä koulussa 1. Koulussa 2 opiskelijoiden tiedot nousivat joissakin kysymyksissä ja laskivat toisissa kysymyksissä ja tulosten keskiarvo laski. Tilannetekijät, tunnin myöhäinen ajankohta ja meneillään oleva paasto, saattoivat vaikuttaa tulosten laskuun. Opiskelijan oma uskonnollisuus ei vaikuttanut tietoihin kristinuskosta. Monet testissä hyvin menestyneet opiskelijat ilmoittivat saaneensa kristinuskosta tietoa mediasta. Opiskelijat suhtautuvat kristinuskoon pääosin positiivisesti, huomattavasti positiivisemmin kuin suomalaiset islamiin tutkimusten mukaan. Valtaosa vastaajista arvostaa kristinuskoa, on mielellään kristittyjen ystävä ja pitää tärkeänä tulla toimeen eri uskontojen edustajien kanssa. Suurin osa opiskelijoista pitää kuitenkin muslimien moraalia korkeampana kuin kristityillä, sillä heidän mielestään muslimit ovat sitoutuneempia uskontoonsa. Osa opiskelijoista oli uskontolukutaitoisia, esimerkiksi havaitsi väitelauseissa olevat väärät yleistykset, osa teki vääriä yleistyksiä uskonnon perusteella. Hyvin negatiivisia asenteita oli vain parissa vastauksessa. Koulun 1 opiskelijat suhtautuivat kristinuskoon keskimäärin positiivisemmin kuin koulun 2 opiskelijat. Negatiiviset asenteet vähenivät joissakin kysymyksissä ja lisääntyivät toisissa. Kokonaisuudessaan asenteissa ja uskontolukutaidossa ei tapahtunut suuria muutoksia kurssin suorittamisen myötä. Tosin valtaosa opiskelijoista oli hyvin suvaitsevaisia jo kurssin alussa, joten suurta muutosta ei ollut odotettavissa. Opiskelijan uskonnollisuudella ei ollut vaikutusta asenteisiin. Niillä vastaajilla, jotka ilmoittivat saaneensa tietoa kristinuskosta myös koraanikoulusta, vanhemmiltaan tai “tarkkailemalla suomalaisia”, esiintyi keskimääräistä enemmän negatiivisia asenteita. Uskontolukutaidon kehityksestä ja eikä muslimien asenteista kristinuskoa kohtaan ei ole tehty Suomessa paljon tutkimusta, joten tämä tutkimus tuo uutta tietoa vähän tutkitusta aihepiiristä.

Tutkielmassa tarkastellaan uskonnon synnyn varhaista vaikutusta ihmisen tietoisuuteen ja ihmisen kehitykseen luonnossa. Tutkielmassa varhainen uskonto rinnastetaan muuhun kulttuuriin sisältyväksi ilmiöksi, kulttuurin yhdeksi perusrakenteeksi. Tarkastelun kohteeksi tarkentuu siten varhainen myöhäispaleoliittisen kivikauden ihminen ja hänen kulttuurinsa arkeologisten löydösten perusteella. Ihmisen tietoisuuden kehitystä kulttuurisessa ympäristössä kuvataan myös luonnontieteelliseltä kannalta. Uskonto mielletään tutkielmassa kulttuuri-ilmiönä tiedollisena kokonaisuutena, kulttuurisena tietovarantona. Uskonnollinen tieto siirtyy kulttuurista riippuen sen omaksumien sosiaalisten käytäntöjen kautta sosiaalisen oppimisen välityksellä yksilölle. Tiedon olemassaolon kannalta keskeinen säilymisen ja siirtymisen muoto on tällöin kulttuuriin sisältyvät erilaiset merkkijärjestelmät eli representaatiot. Ne välittyvät ihmisen tietoisuuden osaksi kielen ja rituaalien välisessä vuorovaikutuksessa. Tutkielma lähestyy kyseistä ilmiötä myös antropologisen tiedon kannalta, missä kyse on ensisijaisesti ilmiöiden olemassaolosta osana varhaista kulttuurikehitystä. Tutkittavan aiheen olemuksen on katsottu mahdollistavan myös hyvin runsaan filosofisen lähestymistavan, jonka johdosta tutkielma sisältää jonkin verran tutkielman kirjoittajan käsityksiä tapahtuneesta silläkin varauksella, että se voi tarkoittaa samalla spekulatiivisen tiedon osuuden kasvua tutkielmassa. Tutkielman loppuun sisältyy ekskursiona tehty tarkastelu Etelä-Saksasta löydettyyn maailman vanhimpaan zoomorfiseen veistokseen Leijonamiehestä, joka on ihmisen ja aikoinaan eläneen luolaleijonan välinen hybridiolento. Tutkielmassa veistoksen symbolinen olento on mielletty Jumalan kaltaiseksi olennoksi varhaisen ihmisen tietoisuudessa, minkä vuoksi se on ilmaistu tutkielmassa myös persoonallisena olentona, isolla alkukirjaimella kirjoitettuna.

Maisterintutkielmassani käsittelen perusterveydenhuollossa työskentelevien terveydenhuollon ammattilaisten keskustelua spirituaalisen terveyden ja ympäristön välisistä yhteyksistä. Tutkielmani aihe kytkeytyy terveydenhuollon mahdollisuuksiin osallistua kestävyysmurrokseen, sekä ihmisen terveyden kokonaisvaltaisuuden ja ympäristökytköksen tunnistamiseen. Aineistonani toimivat keskustelut käydään fokusryhmissä ja analysoin keskustelujen sisältöä sisällönanalyysin keinoin sekä uskontotieteellisen pyhän käsitteen avulla. Tutkimuskysymykseni ovat 1) miten terveydenhuollon ammattilaiset keskustelevat spirituaalisen terveyden ja ympäristön välisistä suhteista ja 2) miten spirituaalisen terveyden ja ympäristön välisiä suhteita voidaan jäsentää pyhän käsitteen kautta. Spirituaalinen eli henkinen terveys on ihmisen hyvinvoinnin osa-alue, joka viittaa ihmisen kykyyn kokea yhteyttä hetkeen, itseen, toisiin, luontoon ja pyhään. Pyhä on yksi uskontotieteen keskeisimpiä käsitteitä. Suomalaisessa uskontotieteessä pyhää on laajasti käsittely Veikko Anttonen, jonka mukaan pyhä on erityislaatuisia asioita esiin nostava kulttuurinen kategoriaraja. Anttosta mukaillen Kim Knott käyttää sekulaarin pyhän käsitettä tutkiakseen pyhän esiintymistä näennäisesti sekulaareissa ympäristöissä. Hyödynnän tutkielmassani erityisesti Anttosen ja Knottin määritelmiä pyhästä. Tutkimukseen osallistuneet terveydenhuollon ammattilaiset löytävät monipuolisia yhteyksiä spirituaalisen terveyden ja ympäristön välillä, joskin spirituaalisesta terveydestä puhuminen koetaan osittain hankalaksi esimerkiksi koulutuksen puutteen vuoksi. Spirituaalisen terveyden tunnistaminen edistää ihmisen terveyden kokonaisvaltaista käsitystä ja saattaa mahdollistaa ihmiselle paremman kokemuksen omasta terveydestä. Ihmisen terveyden ja ympäristön välisten yhteyksien tunnistaminen mahdollistaa ymmärryksen siitä, että ihminen ei ole irrallinen ympäristöstään ja ihmisen terveys on riippuvainen ympäristön tilasta. Pyhän käsitteen avulla aineistosta tunnistetaan erityislaatuisia ja erilleen asetettavia asioita ihmisen terveyden ja ympäristön välisistä yhteyksistä.