Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Translation and Interpreting Communication"

Sort by: Order: Results:

  • Leng, Yuhan (2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Maisterintutkielmassani perehdyn kiinalaisten chengyu-idiomien kääntämiseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia erilaisia käännösstrategioita on käytetty kiinalaisten chengyu-idiomien suomeksi kääntämisessä ja samalla pohtia mahdollisia syitä kyseisiin käännösratkaisuihin. Kiinnitän huomioni myös käännösratkaisujen toteutumiseen siinä määrin kuin se on tutkimuksen kannalta tarpeellista. Tutkimukseni johtavana hypoteesina on, että kiinalaiset chengyu-idiomit käännetään suomeksi useimmiten selittävällä normaali-ilmauksella ja harvemmin kohdekielisellä idiomilla. Pyrin tutkielmassani vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Miksi kiinalainen chengyu-idiomi on vaikeaa kääntää muille kielille? Millaisia keinoja on käytettävissä chengyu-idiomeja käännettäessä kiinasta suomeen? Chengyu-idiomi on tärkeä osa kiinan kieltä. Kiinan kielen erikoisuutena sitä on jo tutkittu määrällisesti melko paljon maailmassa, mutta sitä ei ole juurikaan tutkittu kieliparissa suomi-kiina. Tutkimukseni täyttää täältä osin chengyun tutkimuskentässä olevaa aukkoa. Lyhyesti selitettynä chengyu-idiomit ovat tietynlaisia, yleensä neljästä kiinalaisesta kirjoitusmerkistä koostuvia kiinteitä ja idiomaattisia ilmauksia, joihin on kiteytynyt pieneen tilaan paljon kulttuuriin sidonnaista informaatiota. Siksi chengyu-idiomin merkitys on vaikea päätellä sen koostuvien komponenttien merkityksien perusteella, mikä aiheuttaa eniten vaikeuksia kääntäjälle, jolta edellytetään kiinan kielen kokonaisvaltaista hallintaa ja kiinalaiseen kulttuuriin perehdytystä. Tutkimukseni yleisenä teoreettisena viitekehyksenä on deskriptiivinen käännöstutkimus, jonka pyrityksenä on tarkastella käännöksiä ja käännösmenetelmiä objektiivisesti. Tutkimuksen aineisto koostuu kiinalaisen tieteiskirjailijan kirjoittamasta teoksesta Santi (2008) ja suomentaja Rauno Sainion siitä tekemästä käännöksestä Kolmen kappaleen probleema (2018). Luokittelen aineistostani löytyvät chengyu-idiomit (189 kpl) ja niiden käännökset viiteen ryhmään käytettyjen käännösmenetelmien mukaan: 1) kääntäminen kohdekielisellä idiomilla 2) kääntäminen sananmukaisella ilmauksella 3) kääntäminen selittävällä normaali-ilmauksella 4) kääntäminen deskriptiivisellä ilmauksella ja 5) poisto. Aineiston analyysin perusteella sain selvitettyä, että hypoteesini toteutui. Yleisin tapa kääntää chengyu-idiomi on kääntäminen selittävällä ilmauksella. Kaikista chengyu-idiomeista 127 kappaletta (67%) on käännetty suomeksi selittävällä ilmauksella. 33 kpl (18%) on käännetty sananmukaisesti. Chengyu-idiomi on saanut deskriptiivisen käännöksen 13 tapauksessa (7%). Kääntämiseen kohdekielisellä idiomilla on kääntäjä turvautunut 10 tapauksessa (5%) ja on vielä 6 idiomia (3%), jotka on jätetty kääntämättä. Kääntäjälle ensisijaiseksi suositeltava ohje chengyu-idiomin kääntämisestä on korvaaminen kohdekielisellä idiomilla, jolloin chengyu-idiomin todellinen merkitys, kuvaannollisuus ja värikkyys säilyvät parhaiten käännöksessä. Kieli- ja kulttuurieroista johtuen kohdekielestä on kuitenkin hyvin vaikea löytää sopivia vastineita chengyu-idiomille, joten kääntäjän tulee nojautua muihin käännösstrategioihin. Kääntäjä soveltaa selittäviä käännösratkaisuja eniten sen takia, että chengyu-idiomin merkitys välittyy sillä tavalla kohdekielen lukijoille vaivattomasti selkeällä kielellä ja väärinymmärrys vältetään. Toisaalta chengyu-idiomin kuvaannollisuus ja ilmeikkyys kärsivät näkyvästi viestin siirtämisessä.
  • Kauraniemi, Sari (2021)
    Tämä tutkielma käsittelee suomen ja ranskan kielen kiipeilyn erikoiskieltä ja sen termien muodostustapoja kiipeilytekniikoista käytettävien termien osalta. Kiipeily on kansainvälinen harrastuslaji, joka kasvattaa jatkuvasti suosiotaan. Harrastajamäärän kasvun ja kansainvälisyyden myötä lisääntyy myös lajin harrastajien keskinäinen monikielinen viestintä, jossa käytetään kiipeilyn erikoiskieltä. Suomen kiipeilyn erikoiskielen termistö koostuu pitkälti englannin kiipeilyn erikoiskielestä peräisin olevista lainasanoista, minkä vuoksi lajiin perehtymättömän voi olla vaikea tai lähes mahdotonta ymmärtää kiipeilijöiden käyttämää kieltä. Tutkimuksessa pohditaankin, ovatko myös ranskan kielen kiipeilytermit muodostuneet englannin kielen pohjalta vai oman kielen aineksista. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia terminmuodostustapoja suomen- ja ranskankielisten kiipeilytermien muodostamiseen on käytetty. Analysoimalla termien muodostustapoja pyritään selvittämään termien koto- tai vierasperäisyys. Lisäksi selvitetään, ovatko suomen- ja ranskankieliset termit muodostuneet samoilla terminmuodostustavoilla. Lähtöoletuksena on, että suomenkieliset termit on muodostettu vieraannuttavilla terminmuodostustavoilla ja ranskankieliset termit kotouttavilla tavoilla. Suomen ja ranskan kiipeilytermien tarkastelussa hyödynnetään terminologian teoriaa sekä kotouttamisen ja vieraannuttamisen periaatteita terminmuodostuksessa. Tutkielmassa tarkastellaan kiipeilyn erikoiskieltä deskriptiivisestä näkökulmasta eli pyritään kuvaamaan todellista kielenkäyttöä. Tutkimusaineisto koostuu suomen- ja ranskankielisistä kiipeilyoppaista, kiipeilyseurojen ja harrastajien laatimista verkkosanastoista sekä alan lehdissä ilmestyneistä ja harrastajien kirjoittamista verkkoartikkeleista. Tutkittavat termit on valittu aineistosta käsiteanalyysilla, jonka jälkeen käsite- ja termianalyysin avulla on tutkittu käsitteiden suhteita ja terminmuodostustapoja sekä muodostettu käsitteiden nimityksistä termijärjestelmät. Suomen ja ranskan kiipeilytermien terminmuodostustapoja on vertailtu tarkastelemalla eri tavoin muodostettujen suomen- ja ranskankielisten termien määriä. Analyysissa kävi ilmi, että suomessa ja ranskassa kiipeilytermit ovat muodostuneet selkeästi eri tavoin. Ranskan kielessä kiipeilytermejä on muodostettu enimmäkseen kotouttavilla muodostustavoilla termittämällä ja yhdistämällä kun taas suomessa kiipeilytermejä on muodostettu yksinomaan vieraannuttavilla tavoilla lainaamalla englannin kiipeilyn erikoiskielestä. Suomenkieliset termit ja ranskankieliset vastineet on koottu määritelmäehdotuksineen termitietueisiin, jotka muodostavat suomi−ranska-sanaston kiipeilytekniikan termeistä.
  • Juutinen, Jari (2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan suomi-englanti ja englanti-suomi kieliparien asiatekstikääntäjien tapoja hyödyntää konekäännöksiä käännöstyössä ja asenteita konekäännösten käyttöä kohtaan. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään syitä erilaisille tavoille käyttää konekäännöksiä ja asenteille konekäännösten käyttöä kohtaan. Tutkielman taustaosiossa kerrotaan konekääntimien kehityksestä sekä pyritään luomaan kattava katsaus siitä, miten konekääntimet ja muut käännösteknologiat ovat käytössä nykypäivänä käännösalalla ja käytännön käännöstyössä. Käännösteknologian kartoitus on olennainen osa tutkielman taustaa, sillä konekääntimet on nykyään usein integroitu käännösohjelmiin, joissa asiatekstien kääntäjät tekevät suurimman osan käännöstöistään. Aineistona tutkielmassa on kysely, joka lähetettiin erään Suomessa toimivan käännöstoimiston suomi-englanti ja englanti-suomi kielipareissa työskenteleville freelance-kääntäjille. Kyselyn vastauksia analysoidaan kolmessa osassa: kääntäjien tausta ja kokemus käännösalalta, kääntäjien tavat käyttää konekäännöksiä käännöstyössä ja kääntäjien asenteet konekäännösten käyttöä kohtaan. Kyselyn vastauksista selviää, että konekäännöksiä huomioidaan laajalti, vaikka tavoissa hyödyntää konekäännöksiä onkin eroja. Kääntäjät eivät käytä konekäännöksiä samalla tavalla kuin käännösmuistiosumia, sillä kääntäjät ovat kriittisempiä konekäännöksiä kohtaan. Kääntäjät käyttävät konekäännintä lähinnä työkaluna, josta saa välillä apua, kuten inspiraatiota omiin käännösratkaisuihin tai sopivia yksittäisiä sanoja tai ilmaisuja. Harva kääntäjä sivuuttaa konekäännökset kokonaan. Kääntäjät hyödyntävät konekäännöksiä eniten kielellisesti yksinkertaisissa ja lyhyitä lauseita sisältävissä teksteissä. Selvää yhteyttä konekäännösten käytön ja käännösalan koulutuksen välillä ei ole. Kääntäjien asenteet konekäännösten käyttöä kohtaan vaihtelevat kyselyn vastausten perusteella, mutta suurempi osa vastaajista suhtautuu negatiivisesti konekäännösten käyttöön. Huolta aiheuttavat käännöstöiden hinnoitteluperiaatteiden muuttuminen sekä kokemukset työmäärän ja työn mielekkyyden vähenemisestä ja asiantuntijuuden arvostuksen laskusta. Erot käännösalan koulutuksessa eivät näytä vaikuttavan suhtautumiseen konekäännösten käyttöä kohtaan.
  • Järvi, Ursula (2020)
    Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella haastattelututkimuksen keinoin keväällä 2020 alkunsa saaneen koronaviruspandemian seurauksia EU-tulkkauksen näkökulmasta. Tutkittava ajanjakso on rajattu helmi–maaliskuun alusta kesäkuun toiselle viikolle. Koska tutkielma on kirjoitettu kevään ja kesän 2020 aikana, eivät koronariisin pidempikantoiset seuraukset EU-tulkkaukselle olleet tutkielman valmistumisajankohtana vielä selvillä. Tutkielman teoriataustassa käydään läpi kansainvälisissä organisaatioissa tehtyjä tutkimuksia etätulkkauksen menetelmien käyttöönotosta osana monikielisten kokousten tulkkausjärjestelyitä sekä aikaisempia konferenssitulkkien työelämää käsitteleviä tutkimuksia. Tutkimusta varten haastateltiin neljää tulkkia, joista kolme työskentelee freelance-tulkkeina EU:n toimielimissä ja yksi virkatulkkina Euroopan unionin parlamentissa. Kaikki haastatellut tulkit tulkkaavat suomeksi, ja heistä kolme asuu Brysselissä ja yksi muussa EU-maassa. Haastattelututkimuksen osallistujiksi ei ilmoittautunut tulkkeja, jotka olisivat tulkanneet koronakriisin aikana muiden EU:n toimielinten kuin parlamentin kokouksissa. Haastattelut toteutettiin etähaastatteluina. Haastattelun kysymykset käsittelivät EU:n muuttuneita tulkkausjärjestelyjä, etätulkkauksen menetelmien käytön etuja ja haasteita sekä tulkkien henkilökohtaisia kokemuksia koronaviruksen aiheuttamassa poikkeustilanteessa. Haastatteluaineistosta käy ilmi, että etätulkkauksen menetelmien käyttö on koronakriisin aikana mahdollistanut tulkkauksen järjestämisen EU:n toimielinten kokouksissa. Käyttöönotetut tulkkausjärjestelyt voidaan määritellä tulkatuiksi tai etätulkatuiksi videokonferensseiksi. Tilateknisillä järjestelyillä on pyritty vähentämään konferenssitulkkauksen yhteydessä tapahtuvia ihmiskontakteja. Tulkit on sijoitettu yksittäin varsinaisen kokoustilan ja tarvittaessa samassa rakennuksessa sijaitsevien muiden kokoustilojen tulkkauskoppeihin, ja siksi esimerkiksi parlamentin täysistuntojen tulkkaamiseen on vaadittu useampi kokoussali. Parlamentin kokouksissa primääriset osallistujat on sijoitettu joko kokoussaliin tai he ovat osallistuneet kokoukseen etäyhteyden välityksellä. Osa kokouksista on järjestetty rajatulla määrällä tulkattavia kieliä tai kokonaan ilman tulkkausta. Huomionarvoista on myös, että suuri osa EU-toimielimien kokouksista on peruttu poikkeustilanteessa. Etätulkkauksen toteutuksen yhteydessä on esiintynyt haasteita. Teknisten ongelmien ohella tulkit nostivat esiin inhimillisiä aspekteja, jotka hankaloittavat etätulkkaustilannetta. Tulkit kokivat haasteelliseksi kokonaistilanteen hahmottamisen, non-verbaalisen kommunikaation ja vuorovaikutuksen puuttumisen tulkin ja hänen yleisönsä sekä tulkkikollegoiden väliltä. Poikkeustilanne on myös vaikuttanut haastateltujen tulkkien henkilökohtaiseen hyvinvointiin ja aiheuttanut huolta töiden jatkumisesta ja EU-tulkkauksen jatkuvuudesta.
  • Joenkoski, Sari (2022)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan maallikkokääntäjän ja ammattikääntäjän laatimia ruututekstejä viiteen Yle Novostin uutiseen. Tarkoituksena on selvittää, miten kääntäjien tekemät ruututekstit eroavat toisistaan ruututekstikonventioiden noudattamisen osalta. Vertailussa keskitytään konventioihin, jotka liittyvät tiivistämiseen ja uudelleenmuotoiluun, poistoihin sekä tekstityksen jaotteluun. Oletuksena on, että ammattikääntäjä noudattaa konventioita maallikkokääntäjää tiukemmin, sillä hän on joko koulutuksensa tai kokemuksensa kautta niistä tietoisempi. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan havaita, että ammattikääntäjä noudattaa ruututekstikonventioita maallikkokääntäjää hieman tiukemmin. Tulokset osoittavat myös, että maallikkokääntäjä osaa hyödyntää kielellisen tiivistämisen strategioita, vaikkei hänellä ole kääntäjänkoulutusta tai kokemusta ruututekstien laatimisesta. Ammattikääntäjä vaikuttaa kuitenkin hyödyntävän kielellisen tiivistämisen strategioita tietoisemmin kuin maallikkokääntäjä ja kiinnittävän enemmän huomiota siihen, että ruututekstit toimivat hyvin kokonaisuutena. Tulokset näyttävät siis tukevan alkuperäistä hypoteesia, mutta tutkimusaineiston suppeuden takia yleistyksiä ei ole mahdollista tehdä.
  • Belikova, Ekaterina (2022)
    Tämän maisterintutkielman aiheena on venäjän preteritin tulkkaus suomeen, sillä venäjää äidinkielenään (A) puhuvalle tulkille, jolle suomi on vieras kieli (B), suomen kielen menneen ajan aikamuodon valinta voi olla vaikea. Hypoteesinamme on oletus siitä, että tulkkauksen aikana ammattitulkit valitsevat usein venäjän preteritin vastineeksi nimenomaan imperfektin, koska se on jostain syystä ensimmäisenä mieleen tuleva vaihtoehto. Suomen ja venäjän tempusjärjestelmien eroavaisuuksien vuoksi väärän aikamuodon valinta voi kuitenkin aiheuttaa oikeustulkkauksessa väärinkäsityksiä, minkä seurauksena voisi olla yksilön oikeusturvan vaarantuminen ja pahimmassa tapauksessa väärä tuomio. Tutkimuksen teorian ensimmäisessä osassa käytiin läpi oikeustulkkauksen keskeisiä asioita, siihen liittyviä haasteita sekä poliisikuulustelun erityispiirteitä. Teorian toisessa osassa kuvattiin venäjän preteritiä ja verbin aspektia sekä suomen kielen menneen ajan aikamuotoja ja vertailtiin niitä keskenään. Tutkimuksen empiirisen osan keskiössä on kirjallinen koe, jonka tavoitteena on tarkastella, miten venäjää äidinkielenään puhuvat tulkit tulkkaisivat venäjän preteritin suomeen päin ja mitkä kohdat aiheuttavat heille vaikeuksia. Kirjallisen kokeen materiaalina oli runsaasti suomen imperfektiä sisältävä, suomenkielinen ja litteroitu poliisikuulustelu tv-sarjasta Arman ja Suomen rikosmysteerit, jota hieman pidensimme lisäämällä siihen muutaman lauseen. Käänsimme koemateriaalitekstin venäjäksi. Sen jälkeen koehenkilöitä pyydettiin kääntämään teksti venäjästä suomeen sekä vastaamaan tausta- ja loppukyselyssä oleviin kysymyksiin. Kokeen tuloksista kävi ilmi, että menneen ajan aikamuodon valintaan vaikuttavat ensisijaisesti konteksti, sen ymmärtäminen sekä tilanteen luonne. Lisäksi ilmeni, että tilanteen kokonaiskuvan hahmottaminen perehtymättä kontekstiin voi olla hankalaa, mikä vaikeuttaa sisällöllisesti täydellisen menneen ajan aikamuodon valintaa. Kokeen tuloksista sekä loppukyselystä kävi myös ilmi, että vaihtelua tulkkien käyttämissä verbin aikamuodoissa ilmeni vaihtelua etenkin silloin, kun tekstissä ei ollut imperfektin tai perfektin valintaa helpottavaa ajan tai tavan adverbia. Näin olleen hypoteesimme todentui vain osittain, sillä yksi koehenkilöistä valitsi lähes kaikissa lauseissa venäjän preteritin vastineeksi suomen imperfektin.
  • Tuure, Lotta (2019)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee lukijan suoraa puhuttelua suomenkielisissä tietosuojaselosteissa. Tutkimuksen aineistona on kuusi englannista suomeen käännettyä tietosuojaselostetta ja yhdeksän alun perin suomeksi kirjoitettua tietosuojaselostetta eli rinnakkaistekstiä. Tietosuojaselosteella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tekstiä, jossa tietoja keräävä taho eli rekisterinpitäjä kuvaa kerättyjen tietojen kohteelle eli rekisteröidylle tämän oikeudet ja sen, mitä tietoja kerätään ja mihin tarkoitukseen. Tietosuojaselosteen sisällöstä säädetään Euroopan unionin yleisessä tietosuoja-asetuksessa, joka tuli voimaan 25.5.2018. Tutkimuksessa tarkastellaan suoraa puhuttelua eli tapoja kohdistaa teksti suoraan lukijalle, ja tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka paljon suoraa puhuttelua käännöksissä ja rinnakkaisteksteissä esiintyy ja millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä näiden tekstiryhmien välillä on puhuttelun osalta. Puhuttelukäytännöt ja keinot ilmaista puhuttelua ovat eri kielissä erilaisia, mikä voi heijastua käännettyihin teksteihin interferenssinä eli lähtökielen vaikutuksena kohdekieleen. Aiemmassa tutkimuksessa (kuten Mauranen & Tiittula 2005) on tehty havaintoja esimerkiksi siitä, että englannista suomeen käännetyissä teksteissä erityisesti persoonapronomineja käytetään runsaammin kuin alun perin suomeksi kirjoitetuissa teksteissä, ja tähän perustuu myös tutkimuksen hypoteesi, että aineiston käännöksissä suoraa puhuttelua esiintyy enemmän kuin rinnakkaisteksteissä. Suomen kielessä suoraa puhuttelua voidaan ilmaista persoonapronomineilla sinä ja te, verbinmuodoilla tai possessiivisuffiksilla, minkä lisäksi suomen kielelle on ominaista suorien persoonaviittausten välttäminen. Englannissa suoraan puhutteluun on käytössä ainoastaan yksi pronomini, you, minkä lisäksi puhuttelua voidaan osoittaa imperatiivilla. Tutkimusasetelma on vertaileva, ja aineistoa analysoidaan lähinnä määrällisestä, mutta myös laadullisesta näkökulmasta. Analyysin pohjana käytetään hieman muokattua versiota Eveliina Tolvasen (2016) puhuttelumuotoluokittelusta, jonka perusteella aineistosta poimitut puhuttelumuodot on jaettu neljään luokkaan: (1) toisen persoonan verbinmuodot, (2) sinä-pronomini, (3) possessiivisuffiksit ja (4) imperatiivi. Puhuttelumuotojen poimimisen ja luokittelun jälkeen laskettiin puhuttelumuotojen määrät ja prosenttiosuudet sekä käännös- ja rinnakkaistekstiaineistoissa että yksittäisissä teksteissä. Kummastakin aineistosta laskettiin myös kolme yleisintä sanaa, johon kunkin puhuttelumuotoluokan edustajat liittyvät. Analyysin perusteella voidaan sanoa, että suora puhuttelu oli käännöksissä huomattavasti yleisempää kuin rinnakkaisteksteissä. Käännöksissä puhuttelua oli keskimäärin 12 esiintymää sataa sanaa kohti ja rinnakkaisteksteissä kolme. Puhuttelun määrän lisäksi käännösten ja rinnakkaistekstien välillä oli jonkin verran eroa myös siinä, mitä muotoja käytettiin. Tutkimus antaa osviittaa siitä, miten lukijaa puhutellaan käännöksissä verrattuna rinnakkaisteksteihin, mutta yleistysten tekemiseksi jatkotutkimuksessa tulisi tarkastella laajempaa, muitakin tekstilajeja kattavaa aineistoa. Tutkimustulokset kuitenkin tukevat aiempaa tutkimusta siinä, että persoonaviittauksia esiintyy käännöksissä rinnakkaistekstejä enemmän. Jatkotutkimuksessa voisi tutkia esimerkiksi puhuttelumuotojen kollokaatteja eli sitä, mitkä sanat esiintyvät useimmiten puhuttelumuotojen läheisyydessä.
  • Norddal, Juho (2022)
    Tämän maisterintutkielman tavoitteena on selvittää, mitä rakenteellisia eroja ja samankaltaisuuksia suomenkielisten määreisten substantiivilausekkeiden ja näiden ruotsinkielisten käännösvastineiden välillä voidaan havaita Suomen hallituksen esityksessä 17/2022. Rakenteiden analysoinnissa on hyödynnetty käännöstieteellisen syntaktisten käännösstrategioiden viitekehyksen lisäksi kielitieteen näkökulmaa, joka pohjautuu pääosin suomen ja ruotsin lausekkeiden kieliopilliseen kuvaukseen. Substantiivilauseke ilmenee tutkielmassani yhtäältä kieliopillisena ilmiönä, toisaalta käännösteoreettisen tarkastelun kohteena. Substantiivilauseke muodostuu yhtenä kieliopin tärkeimmistä ilmiöistä niin ikään oleelliseksi osaksi juridisia tekstejä. Juridiselle kielelle asetettu tiiviyden vaatimus näyttäytyy muun muassa toistuvina rakenteina, joihin myös määreiset substantiivilausekkeet kuuluvat. Juridisen tekstin informaatiotiiviys tulee esiin muun muassa runsaasti informaatiota sisältävinä substantiivilausekkeina. Aineistona tutkielmassani on Suomen hallituksen esityksen 17/2022 suomenkielisen version 194 ensimmäistä määreistä substantiivilauseketta sekä näiden ruotsinkielisen version käännösvastineet. Aineiston substantiivilausekkeet ovat lähdetekstissä etu- ja/tai jälkimääreisiä, mutta kyseisten substantiivilausekkeiden ruotsinkielisissä käännösvastineissa näiden määreisyystyyppien lisäksi ilmenee osin myös määreettömiä substantiivilausekkeita tai muita lausekkeita. Aineistosta poimitut substantiivilausekkeet ovat peräisin hallituksen esityksen monista erityyppisistä osista, kuten esityksen pääasiallisesta sisällöstä ja yleisperusteluista. Analyysimenetelmä on kahtalainen siinä mielessä, että ensianalyysi on luonteeltaan enemmän kieliopillinen, jatkoanalyysi puolestaan käännösteoreettinen. Toisaalta jatkoanalyysissa ei huomioida pelkästään käännösstrategiaa, vaan kunkin käännösstrategialuokan yhteydessä esitetään myös, mitä lähdetekstin kieliopilliselle rakenteelle on käännösvastineessa tapahtunut. Kieliopillisessa analyysissä huomio keskittyy myös lähdetekstin kolmeen keskeiseen määritetyyppiin adjektiivimäärite, genetiivimäärite ja adverbiaali sekä näiden käännösvastinetyyppeihin. Analyysissa kaikki edellä mainitut aspektit ilmenevät niin absoluuttina lukuina kuin prosentuaalisestikin. Analyysin perusteella lähdetekstin etumääreisen substantiivilausekkeen yleisin käännösvastine on sekä etumääreinen substantiivilauseke että jälkimääreinen substantiivilauseke, joita molempia on lähes 40 prosenttia esiintymistä. Lähdetekstin jälkimääreisen substantiivilausekkeen yleisin käännösvastine on puolestaan lähes 70 prosentin osuudellaan niin ikään jälkimääreinen substantiivilauseke. Lähdetekstin etu- ja jälkimääreisen substantiivilausekkeen yleisimmät käännösvastineet ovat etu- ja jälkimääreinen sekä jälkimääreinen substantiivilauseke molemmat noin 50 prosentin osuuksillaan. Käännösstrategioista kaksi yleisintä ovat lausekerakenteen muutos (n. 64 %) ja kirjaimellinen käännös (n. 23 %). Tuloksista voi muun muassa päätellä, että kirjaimellinen käännös on yleisin lyhyissä etumääreisissä substantiivilausekkeissa, joissa on adjektiivimäärite. Toisaalta tuloksista käy esimerkiksi ilmi, että lähdetekstin määreinen substantiivilauseke voi ajoittain muuttua määreettömäksi substantiivilausekkeeksi tai joksikin muuksi lausekkeeksi.
  • Väisänen, Anniina (2019)
    Maisterintutkielman tavoitteena on tarkastella, miten kääntäjäopiskelijoiden kirjoittamat käännöskommentit ilmentävät kääntäjän kompetenssien omaksumista. Tutkimus pyrkii selvittämään, miten opiskelijat kuvaavat erikoisalatekstin käännösprosessiaan ja reflektoivat omaa oppimistaan. Käännöskommenteista heijastuvia taitoja verrataan EMT-kompetenssimalliin. Euroopan komission käännöstoimen pääosaston European Master’s in Translation -laatumerkin saavat yliopistot, joiden kääntämisen tutkinto-ohjelmassa opetetaan kompetenssimallissa määritellyt tärkeimmät kääntäjän tiedot, taidot ja kompetenssit. Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä Suomessa yliopistot ovat siirtyneet opettamaan kääntämistä maisteriopinnoissa, ja kääntämistä opettavat yliopistot ovat tai ovat olleet EMT-verkoston jäseniä. Opetusohjelmien oppimistavoitteet perustuvat siis EMT-kompetenssimalliin. Tutkielman teoriatausta muodostuu kompetenssien tutkimuksesta ja oppimisen arvioinnista tehdystä tutkimuksesta. Lisäksi tutkielmassa selvennetään tutkimuksen kannalta tärkeitä käsitteitä, kuten erikoiskieliä ja sen alalajeja, esimerkiksi EU- ja talouskieltä. Tutkielman aineistona oli Helsingin yliopiston kauppa ja talous -käännöskurssin opiskelijoiden yhdeksän käännöskommenttia, joiden kirjoittamista varten opiskelijoille annettiin erilliset ohjeet. Analyysissa sovellettiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä. Tutkimusotteeni oli teoriaohjaava: aineiston analyysi ei perustu vain aineistoon, vaan aineistosta nousevat teemat liitetään teoriaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opiskelijoiden raportointi- ja reflektointitaidoissa on eroja, mikä heijastaa sitä, missä määrin opiskelijat ovat eri kompetensseja omaksuneet. Opiskelijat kokivat erityisen hankalaksi erikoisalaan liittyvän termistön. Yleisesti aineistosta nousi kaksi kategoriaa: opiskelijat, jotka kuvaavat käännösprosessia vaihe vaiheelta pohdiskellen ja ratkaisujaan perustellen, sekä opiskelijat, joiden käännösprosessin kuvaus ei ole yhtä jäsenneltyä ja pohtivaa.
  • Heiskanen, Helka (2022)
    Sekä Suomessa että Venäjällä uudistetaan parhaillaan jätelainsäädäntöä. Uudistuksilla tähdätään erityisesti kierrätyksen lisäämiseen, ja yksi kierrätyksen kiinnostavimmista osa-alueista on muovin kierrätys. Tämä sanastotyötutkielma keskittyy muovijätteen mekaanisen kierrätysprosessin yhteen vaiheeseen, muovien erotteluun. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia vastineita venäjän kielessä on suomenkielisille muovien erotteluun liittyville käsitteille ja termeille. Tutkimuksen ohella laadin kaksikielisen deskriptiivisen sanaston muovijätteen erotteluun liittyvistä käsitteistä ja termeistä. Sanaston lähdekielenä on suomi ja vastinekielenä venäjä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii terminologian teoria sanastotyön näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkimusmenetelmänä on systemaattinen käsiteanalyysi, joka on perinteisen terminologian teorian mukaisen sanastotyön tärkein menetelmä. Käsiteanalyysi mahdollistaa käsitteiden sisällön ja käsitesuhteiden selvittämisen sekä käsitejärjestelmien rakentamisen, mikä on edellytyksenä määritelmien laatimiselle ja vieraskielisten vastineiden löytämiselle. Tutkimusaineisto koostuu internetistä kerätyistä suomen- ja venäjänkielisistä muovijätteen kierrätystä käsittelevistä julkaisuista. Näihin kuuluu muun muassa Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksiä, opetusmateriaaleja, lehtiartikkeleita ja standardeja. Sanastotyön aluksi tein aineistoon termi-inventaarion, jossa poimin teksteistä manuaalisesti termiehdokkaat. Varsinaisen aineiston lisäksi käytin määritelmätiedon ja vastineiden etsimiseen myös täydentäviä lähteitä. Suomenkielisille muovien erotteluun liittyville käsitteille ja termeille löytyi melko helposti venäjänkieliset vastineet, eikä käsitejärjestelmiin jäänyt aukkoja. Synonymia oli yleistä sekä suomen- että venäjänkielisissä termeissä, joten suurelle osalle suomenkielisistä termeistä löytyi useampi venäjänkielinen vastine. Vaikka muovin kierrätys onkin Venäjällä vasta alussa, alan erikoiskieli vaikuttaisi siis olevan samalla tasolla kuin Suomessa. Tämä johtunee siitä, että muovin kierrätykseen liittyvä käsitteistö ja termistö on pitkälti yhteistä koko kierrätysalalle, ja kierrätysalan erikoiskieli on alkanut muotoutua jo kauan ennen muovin kierrätyksen alkamista. Tutkimuksen ohella laaditusta sanastosta voivat hyötyä niin kääntäjät ja tulkit kuin kierrätysalan toimijat ja aiheesta kiinnostuneet kuluttajatkin. Tulevaisuudessa sanastoa voidaan laajentaa esimerkiksi muihin muovin mekaanisen kierrätyksen vaiheisiin tai vähitellen yleistyvän kemiallisen kierrätyksen puolelle.
  • Apell, Mira (2021)
    Tutkielma käsittelee idiolektien kääntämistä Tuntemattoman sotilaan englanninkielisessä käännöksessä. Tarkoitukseni on selvittää, miten kielen eri tasoja on hyödynnetty kohdekielisiä idiolekteja luodessa. Tiittulan ja Nuolijärven (2013) mukaan, kääntäjät hyödyntävät vain osaa kielen eri tasoista. Tutkin sitä, onko kielen kaikkia eri tasoja hyödynnetty ja eroaako niiden hyödyntäminen henkilöhahmoittain. Aineistoni on Väinö Linnan romaani Tuntematon sotilas vuodelta 1954 sekä Liesl Yamaguchin vuoden 2015 englanninkielinen käännös Unknown Soldiers. Tutkimuksessani tarkastelen keskeisiä hahmoja Rokka, Hietanen, Lammio ja Vanhala, sillä heidän luonteensa, murteensa ja hierakkiset asemansa eroavat huomattavasti toisistaan. Teoriani pohjaa Tiittulan ja Nuolijärven teokseen Puheen illuusio (2013), jota olen hyödyntänyt sekä lähde- että kohdetekstin analyysissa. Englannin kieltä käsittelevän teorian pohjana olen käyttänyt Norman Pagen teosta Speech in the English novel (1973), N. F. Blaken teosta Non-standard Language in English Literature (1981) sekä Jane Hodsonin teosta Dialect in film and literature (2011). Näiden pohjalta olen luokitellut idiolektien kääntämisen keinot kielen kolmen eri tason mukaan: äännepiirteet, rakennepiirteet ja sanastolliset piirteet. Tutkimukseni on laadullinen ja tutkin millaisia eri ratkaisuja käännöksessä on käytetty, mutten analysoi niiden kappalemääriä. Metodina käytän käännöksen lähilukua. Tutkimuksen tuloksena huomataan, että käännöksessä on hyödynnetty kaikkia kolmea kielen tasoa idiolektien luomisessa. Kokonaisuudessaan eniten on hyödynnetty äännepiirteitä, mutta muuten keinot vaihtelevat hahmoittain. Rokan idiolektissa on hyödynnetty eniten äänne- ja rakennepiirteitä, Hietasen idiolektissa taas äännepiirteitä ja sanastollisia piirteitä. Vanhalan idiolektissa taas on hyödynnetty kaikki kolmea tasoa tasaisesti ja Lammion idiolektissa ei ole hyödynnetty äännepiirteitä lainkaan. Tutkimukseni osoittaa myös, että Yamaguchi on luonut henkilöhahmoille tunnuspiirteitä, jotka erottavat idiolektit toisistaan. Rokan tunnuspiirre on ovat sanat fella ja lissen. Hietasen tunnuspiirteet taas ovat sana pre-tty sekä fraasi I’ll be damned. Idiolekteja on erotettu toisistaan myös luomalla eroa rekistereihin. Lammion ja Vanhalan idiolekteissa ei ole käytetty yhtä paljon eri keinoja kuin Rokan ja Hietasen, mutta myös ne eroavat toisistaan, sillä Vanhalan idiolektin keinot ovat puhekielisiä, kun taas Lammion idiolektissa on muodollisia rakenteita sekä sivistyssanoja.
  • Sappinen, Antti (2021)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, millaista lähtötekstin vaikutuksesta aiheutuvaa norminvastaista kielenkäyttöä voi katsoa olevan tviittikäännöksissä, jotka esiintyvät suomalaisissa verkkouutisissa. Käännöksissä esiintyvään, lähtötekstin vaikutuksesta johtuvaan norminvastaisuuteen viitataan käännöstieteessä usein käsitteellä negatiivinen siirtovaikutus. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoutta tästä ilmiöstä kääntämiseen liittyvänä haasteena, jotta sen riski osattaisiin huomioida paremmin esimerkiksi uutiskäännösten tekemisen yhteydessä. Vaikka suomen kielen normeista voi olla useita eri näkemyksiä, tutkielmassa tulkitaan norminvastaisiksi vain sellaiset käännösratkaisut, jotka ovat Kotimaisten kielten keskuksen eli Kotuksen yleiskielestä antamien suositusten vastaisia. Verkkouutisten voi olettaa seuraavan näitä suosituksia, koska uutisen katsotaan yleisesti olevan tyyppiesimerkki yleiskielisestä tekstistä. Käännöstieteessä on todettu, että negatiivinen siirtovaikutus ei ilmene ainoastaan norminvastaisena kielenkäyttönä, vaan sitä voi katsoa olevan myös käännöksissä, joiden merkitys eroaa lähtötekstin merkityksestä siirtovaikutuksen vuoksi. Negatiivisen siirtovaikutuksen, sen lähikäsitteiden sekä norminvastaisuuden määrittelyn lisäksi työn teoriapohja koostuu Twitterin, tviitin ja verkkouutisen sekä journalistisen kääntämisen tutkimuksen esittelystä. Tutkielman aineisto koostuu Yle Uutisten ja Ilta-Sanomien verkkosivuilla aikavälillä 1.8.2019– 30.9.2020 julkaistuista uutisista, jotka sisältävät vähintään yhden käännöksen jostain Yhdysvaltojen silloisen presidentin Donald Trumpin @realDonaldTrump-tilillä julkaistusta tviitistä. Uutisissa esiintyvien käännösten lisäksi aineistoon kuuluvat kaikki ne Trumpin tviitit, jotka ovat aineiston käännösten lähtötekstejä. Tutkielman analyysissa tarkastellaan aineistosta kaikkia niitä tviittikäännöksiä, joissa voi perustellusti katsoa esiintyvän negatiivista siirtovaikutusta. Analyysissa käytetään laadullista menetelmää. Koska sekä norminvastaisuuden että siirtovaikutuksen esiintyminen aineiston käännöksissä on tulkinnanvaraista, jokaisen käsiteltävän käännöksen kohdalla käydään erikseen läpi, millä perustein se on valikoitunut analysoitavaksi. Analyysista käy ilmi, että 24:ssä aineiston 226 tviittikäännöksestä on nähtävissä viitteitä negatiivisesta siirtovaikutuksesta. Se vaikuttaa useimmin ilmenevän näissä käännöksissä yleiskielen suositusten vastaisena pilkutuksena. Tämän lisäksi ilmiö näkyy käännöksissä esimerkiksi sanojen rektioissa, ison alkukirjaimen käytössä ja käännösten merkityksen erilaisuudessa suhteessa lähtötekstin merkitykseen. Vaikka negatiivisen siirtovaikutuksen esiintymisestä aineiston tviittisuomennoksissa ei ole analyysin perusteella täyttä varmuutta, antaa tutkielma monipuolisesti esimerkkejä siitä, miten ilmiö voi käytännössä näkyä käännöksissä. Näin ollen tutkielma voi myös auttaa tunnistamaan tilanteita, joissa negatiivista siirtovaikutusta on hyvä osata välttää.
  • Juntunen, Pauliina (2021)
    Tutkielman aiheena on oikeudellisten tekstien kääntäminen. Tavoitteena on selvittää juridisen kääntämisen erityispiirteitä ja sitä, minkälaisia vaatimuksia tämän erikoisalan kääntäminen asettaa kääntäjän osaamiselle. Tutkimuksessa tarkastellaan ensisijaisesti eri oikeusjärjestelmien välillä tapahtuvaa kääntämistä ja siinä ilmeneviä haasteita. Lisäksi selvitetään sitä, minkä tasoista juridista taustatietämystä oikeudellisten tekstien kääntäminen edellyttää. Näitä kysymyksiä lähestytään käännöstieteellisen kirjallisuuden kautta. Tutkimuksessa käsitellään myös vastineenetsintää ja -muodostusta koskevia teoreettisia malleja siltä osin kuin ne ovat hyödyllisiä tutkimusaiheen tarkastelussa. Tutkimusaiheen havainnollistamiseksi tutkielman empiirisessä osuudessa tarkastellaan Saksan lainsäädännön mukaisen termin 'Versorgungsausgleich' suomenkielisiä käännösratkaisuja. 'Versorgungsausgleich' tarkoittaa avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen aikana kertyneiden eläkeoikeuksien jakamista tasan puolisoiden tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolten kesken erotilanteessa. Tutkimusaineistona on kolme internetin julkisilta sivustoilta löytynyttä tekstiä. Aineistosta poimittuja kahdeksaa käännösratkaisua analysoidaan kvalitatiivisesti siitä näkökulmasta, miten ne välittävät tietoa termin 'Versorgungsausgleich' oikeudellisesta merkityksestä. Tutkielma sisältää myös oikeusvertailua, jonka tarkoituksena on selvittää edellä mainitun termin juridista merkitystä sekä sitä, löytyykö termille Suomen lainsäädännöstä tai muista oikeuslähteistä käyttökelpoista vastinetta. Oikeusvertailun ja käännösratkaisujen analyysin perusteella termille esitetään lopuksi suomenkielinen vastine-ehdotus. Tutkimus osoittaa, että oikeusjärjestelmien välillä tapahtuvassa kääntämisessä kääntäjän on perehdyttävä sekä lähtö- että kohdetekstin taustalla olevaan kansalliseen lainsäädäntöön voidakseen välittää lähtötekstin juridisen merkityksen tarkasti ja toisaalta siten, ettei käännöksen lukija miellä asiaa virheellisesti oman maansa oikeudellisten normien ja käsitteiden mukaisesti. Lisäksi kääntäjän tulee ottaa huomioon käännöksen tarkoitus eli skopos tehdessään ratkaisuja siitä, minkälaisen vastineen hän valitsee lähtötekstin oikeusjärjestelmän mukaiselle käsitteelle. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että vastineenmuodostustaidot ovat korostuneen tärkeitä juridisten tekstien kääntäjälle.
  • Nyberg, Niina (2020)
    Pro gradu -tutkielman aiheena on oikeustulkkauskoulutuksen toteutuminen Suomessa. Tarkastelen tutkielmassani sitä, kuinka ensimmäiset oikeustulkkauksen koulutusohjelmat ovat pystyneet vastaamaan vuonna 2008 valmistuneessa oikeustulkkauksen selvityshankkeessa esiin tulleihin haasteisiin. Olen tutkinut toteutumista haastattelemalla oikeustulkkauskoulutuksessa olevia tulkkeja. Suomessa vieraskielisten määrä on kokenut huomattavan pyrähdyksen, mistä johtuen myös tulkkauksen määrä Suomen viranomaisissa on kasvanut. Oikeustulkille ei kuitenkaan ole asetettu laissa pätevyysvaatimuksia, vaan kuka tahansa voi nimetä itsensä tulkiksi. Tulkkaus on kuitenkin tärkeä osa viranomaisen ja asianosaisen välistä kommunikaatiota, ja tulkkauksen epäonnistumisella voi olla vakavia seurauksia tulkattavan henkilön oikeusturvaan. Asiantuntijaryhmän kokoama oikeustulkkauksen selvityshanke toimi pohjana Suomessa tehtäville oikeustulkkauksen uudistuksille, ja selvityshankkeessa pyrittiin selvittämään tapoja kehittää oikeustulkkausta. Koulutus ja tulkkien auktorisointi nousivat keskeisiksi kehityksen kohteiksi. Koska Suomeen järjestetyn oikeustulkkirekisterin tavoitteena näyttäisi näin olevan luoda pohja oikeustulkin järjestäytyneelle ammatille, valitsin haastateltaviksi tulkeiksi opiskelijoita sellaisista oppilaitoksista, joista valmistunut voi suoraan hakea oikeustulkkirekisteriin merkitsemistä. Tutkielmassa todettiin, että asiantuntijaryhmän esittämistä ehdotuksista oikeustulkkauskoulutuksen kehittämiseksi monet toteutuivat. Koulutuksen järjestäjäksi valikoitui ehdotuksen mukaan virallinen taho, sillä koulutusta tarjoavat mm. Tampereen Aikuiskoulutuskeskus, Helsingin yliopisto, Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Tampereen yliopisto. Haastateltavien mukaan samaan opetukseen osallistui useamman kielen tulkkeja ja osa koulutuksista oli suoritettavissa työn ohella. Eri oppilaitosten opetussuunnitelmissa oli kuitenkin eroja, joten opintokokonaisuuksien joustavuus vaihtelee oppilaitoksittain. Voidaan kuitenkin katsoa, että asiantuntijaryhmän ehdotukset koulutuksen joustavuudesta ja kustannustehokkuudesta usean eri kieliryhmän samanaikaisen opetuksen kannalta ovat pääasiallisesti toteutuneet. Haastatteluissa tuli esille, että tulkit arvostivat erityisesti oikeustieteellisten opintojen osaa koulutuksessaan. Tulkit arvostivat myös tulkkausmenetelmien ja sanaston harjoittelua. Kritiikkiä sai osakseen kuitenkin kuiskaustulkkauksesta ja prima vista -tulkkauksesta koostuva yhdistelmätulkkaus, sillä menetelmän käyttö ei ole todellisuuteen verrattavissa. Kyseisen tulkkausharjoituksen sijaan tulkit ehdottivat harjoitusta, jossa simuloitaisiin oikeudenkäyntiä. Asiantuntijaryhmän ehdottama koulutuksen järjestyminen tulkkien erilaisten taustojen ja kokemuspohjien huomioonottamisen kannalta on kuitenkin jäänyt vajaaksi. Tulkeille keskeiset arvot ovat haastattelujen pohjalta koulutukseen osallistuville ammattitulkeille itsestään selvyyksiä. Koska koulutuksen pääsyvaatimukset ovat korkeat ja koulutuskielet rajalliset, voi koulutuksen ulkopuolelle jäädä se ryhmä, joka oikeusviranomaisten keskuudessa herätti eniten epävarmuutta: harvinaisten kielten tulkit. Vaikka oikeustulkin koulutus on osoittautunut hyödylliseksi tulkkiopiskelijoiden parissa, näyttäisi siltä, että koulutukseen on päässyt opiskelemaan pääasiallisesti ammattitulkkeja, joille tulkin ammattitaidon kulmakivet ovat jo ennestään tuttuja.
  • Sivill, Helka (2022)
    Lähestyn tutkielmassani epäsuorasti semioottista näkemystä kaikesta tulkinnasta kääntämisenä käsittelemällä yksityisnäyttelyluetteloiden tekstejä vertauskuvallisina käännöksinä. Perustan ajatuksen näyttelyluetteloista käännöksinä osin näkemykseen kuvan ja sanan välillä vallitsevasta käännössuhteesta, jota esimerkiksi Kai Mikkonen sivuaa teoksessaan Kuva ja sana (2005), mutta toisaalta Umberto Econ käsitykseen tulkinnan ja kääntämisen samastamisesta vertauskuvallisena. Aineistonani toimivat kaksi yksityisnäyttelyluetteloa, jotka on julkaistu Sara Hildénin taidemuseon näyttelyiden yhteydessä: Ellen Gallagher: AxME (2013) ja Juhani Harri (2019). Muodostan tutkielmassani metaforan ”näyttelyluettelot ovat kääntämistä”, sisältyyhän näyttelyluetteloiden teksteihin paljon tulkintoja taiteesta. Käsittelen metaforaa vertaamalla luettelotekstejä käännöstieteellisiin näkemyksiin käännöksistä. Analyysissani tutkin, voiko näyttelyluetteloiden tekstien nähdä täyttävän Gideon Touryn (1995) käännöksen edellytykset ja Ubaldo Stecconin (2004) semioottisen käännöksen ehdot sekä noudattavan Andrew Chestermanin (1997). Haluan selvittää, kuinka vahvasti näyttelyluetteloiden tekstien voi analyysini perusteella nähdä rinnastuvan käännöstieteellisiin näkemyksiin eli kuinka perusteltu metaforani käännöstieteellisestä näkökulmasta on. Käsittelen Touryn, Chestermanin ja Stecconin ehdotuksia tutkimuksessani ryhmittäin. Ensimmäiseen ryhmään sisällytän Stecconin erilaisuuden ehdon, Touryn edellytyksen alkutekstistä ja Chestermanin velvollisuuden normin. Ehdotan tutkielmassani luettelotekstien alkutekstiksi taiteilijatekstiä, joka on mm. taiteilijan tuotannon, haastattelut ja taiteilijasta tuotetun tutkimuksen kattava elävä kokonaisuus. Se on käsite, jonka muodostan Juri Lotmanin kulttuurisemiotiikasta ammentaen. Toiseen ryhmään luokittelen Chestermanin viestinnän normin, Touryn siirron edellytyksen ja Stecconin välittämisen (mediation) ehdon. Kolmanteen ja viimeiseen ryhmään kuuluvat Chestermanin suhteen normi, Touryn siirtoon perustuvan suhteen edellytys ja Stecconin samankaltaisuus. Tutkin osiossa myös tekstien eksplisiittistäviä ja konventionaalistavia piirteitä, sillä eksplisiittistyminen ja konventionaalistuminen voidaan mielestäni nähdä suhteina alkutekstiin. Analyysini perusteella luettelotekstejä voi pitää vähintään melko käännösmäisinä, sillä niistä voi löytää kaikkia Chestermanin normeja, Touryn edellytyksiä ja Stecconin ehtoja vastaavia piirteitä.
  • Loppinen, Nelli (2021)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä Tekijä: Nelli Loppinen Työn nimi: Perintöoikeuden termejä Espanjassa ja Suomessa: vertaileva käsiteanalyysi ja kääntäjän vastinestrategiat Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2021 Sivumäärä: 52 Avainsanat: perintöoikeus, terminologia, oikeuskielen kääntäminen, vastinestrategiat, käsiteanalyysi Ohjaaja tai ohjaajat: Päivi Pasanen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: Tiivistelmä: Tarkastelen maisterintutkielmassani perintöoikeuden käsitteitä ja termejä Espanjassa ja Suomessa. Tavoitteenani on selvittää, kuinka hyvin tietyt espanjalaisen ja suomalaisen perintöoikeuden käsitteet ja niitä nimeävät termit vastaavat toisiaan. Tarkastelen termejä kääntäjän näkökulmasta, joten selvitän myös, millaisia suomenkielisiä vastineita on käytetty espanjankielisille termeille espanjasta suomeen käännetyllä perintöoikeutta koskevalla verkkosivustolla. Lähestyn aihettani terminologian tieteenalan teoriaa ja menetelmiä hyödyntäen. Menetelmäni on deskriptiivinen käsiteanalyysi ja sen perusteella tehty käsitteiden vertailu ja vastinestrategioiden kuvaus. Tutkielmani aineistona on Euroopan unionin oikeusportaalin perintöasioita koskeva osio ja sieltä poimitut espanjankieliset perintöoikeuden termit ja niistä käytetyt suomenkieliset vastineet. Espanjan ja Suomen perintöoikeuden käsitteiden ja termien vertailun aloitan tekemällä suppean oikeusvertailun, jossa esittelen perintöoikeutta Suomessa ja Espanjassa, ja tuon esiin kääntämiseenkin vaikuttavia eroja ja yhtäläisyyksiä. Kuvaan oikeuskäsitteiden ja oikeuskielen termien ominaispiirteitä ja niiden vaikutusta oikeuskielen kääntämiseen. Tämän jälkeen selvitän käsiteanalyysin avulla, millaisia vastinestrategioita kääntäjä on käyttänyt hakiessaan suomenkielisiä vastineita aineistossa esiintyville espanjankielisille termeille. Olen jakanut kääntäjän vastinestrategiat vastineenhakuun ja vastineenmuodostukseen. Vastineenhakua kääntäjä käyttää silloin, kun tulokielessä on lähdekielen käsitettä täysin tai osittain vastaava käsite, ja vastineenmuodostusta silloin, kun vastaavaa käsitettä ei ole. Suurin osa analysoiduista perintöoikeuden käsitteistä osoittautui täysiksi vastineiksi Espanjassa ja Suomessa, ja silloin kääntäjä on käyttänyt funktionaalista vastinetta, eli tulokielen termiä nimeämään lähtökielen käsitettä. Silloin kun suomen kielestä on löytynyt vain osittain vastaava termi espanjankieliselle käsitteelle, on kääntäjä käyttänyt keinotekoista vastinetta vakiintuneen suomalaisen termin sijaan, eli strategiaksi on valittu pääsääntöisesti vieraannuttava vastinestrategia.
  • Gonçalves Torres Mäkinen, Sonia (2022)
    Tutkimuksessa tarkastellaan portugalilaisen runoilijan, Fernando Pessoan kolmelle tunnetuimmalle heteronyymille Alberto Caeirolle, Ricardo Reisille ja Álvaro de Camposille tyypillisten tyylikeinojen välittymistä runojen saksannokissa ja suomennoksissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Fernando Pessoan heteronyymien eri ilmaisutyylit ilmenevät alkuperäiskielisissä runoissa ja miten ne on välitetty käännöksissä suomeksi ja saksaksi. Lisäksi heteronyymien erilaisten taustojen ja niiden kuvausten tarkastelu on sisällytetty tutkimukseen. Tutkimuksen teoriataustana toimivat usean tutkijan runouden sekä eri tyylien kääntämiseen ja tyylintutkimukseen liittyviä ajatuksia. Lisäksi tutkielman teoreettiseen viitekehykseen on sisällytetty usean tutkijan näkemykset Pessoan tyylistä ja kolmen heteronyymin ilmaisutavoista ja toisistaan poikkeavista ideologioista. Tutkimukseen on sisällytetty myös kääntäjien kommentteja ja huomautuksia. Aineistoon on valittu tarkasteltavaksi viisi runoa kultakin heteronyymiltä sekä niiden saksan- ja suomenkieliset käännökset. Tutkielman aineiston analyysissä hyödynnetään tyylintutkimuksen, runoanalyysin ja kääntämisen lähestymistapoja. Analyysissä aineistosta poimitut tyylikeinot on luokiteltu Leechin ja Shortin heuristista menetelmää hyödyntämällä. Tutkielman keskeisien tulosten perusteella tarkasteltujen runojen suomennosten ja saksannosten strategioissa ei ole havaittavissa merkittäviä eroja, sillä kumpikin ovat pyrkineet kääntämään runojen merkityksen mahdollisimman uskollisesti runorakenteiden sijaan. Suomennoksissa on paikoitellen havaittavissa luovempia ratkaisuja, kun taas saksannoksissa on pysytty lähempänä alkuperäisen runon merkityksiä. Pessoan tuotannosta on tehty valitettavan vähän suomalaista tutkimusta, joten jatkotutkittavaa riittää käännöstieteen ja muiden tutkimusalojen saralla. Pessoan laaja tuotanto ja sen sisältämät monet monipuoliset heteronyymit ja ideologiat tarjoavat suuren aineiston monille aloille ja tutkimuksille.
  • Wegar, Nikola (2021)
    Euroopan unionin direktiivit ovat unionin jäsenmaille suunnattuja lainsäädäntöohjeita, joilla on sitovat tavoitteet. EU:n monikielisyysperiaatteen mukaisesti direktiivit käännetään kaikille unionin virallisille kielille, ja näin syntyneet kieliversiot ovat keskenään samanarvoisia eli ekvivalentteja. Tässä tutkielmassa käännöstieteen ekvivalenssikäsitettä hyödynnetään luontodirektiivin suomenkielisen ja saksankielisen version vertailussa, jossa etsitään kieliversioiden välisen pragmaattisen ekvivalenssin ilmenemismuotoja. Ekvivalenssin teoreettisena viitekehyksenä pidetään tutkielmassa Werner Kollerin ekvivalenssitypologiaa, jossa pragmaattinen ekvivalenssi muodostaa ekvivalenssikäsitteen yhden alakäsitteen. Pragmaattinen ekvivalenssi näkyy Kollerin mukaan siinä, miten tekstin vastaanottaja tulkitsee tekstin. Direktiivin vastaanottajana pidetään tässä tutkielmassa paitsi jäsenmaiden kansallisia lainsäätäjiä myös maiden toimivaltaisia viranomaisia. Perustuen pragmatismin perusajatukseen, että tiedolle ja teorialle syntyy varsinainen merkitys vasta, kun niitä sovelletaan oikeassa elämässä, tässä tutkielmassa katsotaan, että luontodirektiivi on tulkittava ja sovellettava konkreettisesti, ennen kuin sen sisältö voidaan ymmärtää todellisessa maailmassa. Kansallisten viranomaisten tulkinnat näkyvät niiden tuottamissa teksteissä, ja näitä tulkintoja pidetään tässä tutkielmassa pragmaattisen ekvivalenssin ilmenemismuotoina. Tutkimusmenetelmässä hyödynnetään Katharina Reißin ajatusmallia käännösprosessiin sisältyvistä, toisiinsa kytkeytyvistä tekstien alalajeista; direktiivitekstin, kansallisen lain ja viranomaisten tekstien katsotaan tutkielmassa muodostavan polun, jota pitkin ensimmäisenä laaditun direktiivitekstin viesti kulkee eteenpäin viranomaisten teksteihin saakka muuttuen abstraktista viestistä konkreettisemmaksi. Tutkimusaineistona käytetään luontodirektiivissä määriteltyjä termejä. Suomenkielisten ja saksankielisten termien denotatiivisia merkityksiä ja käyttökonteksteja muutamassa kansallisessa säädöksessä verrataan keskenään. Tämän jälkeen termien ja mahdollisten synonyymisten ilmaisujen esiintymisiä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten teksteissä analysoidaan viranomaisten tulkintojen ymmärtämiseksi. Tutkimuksessa selviää, että pragmaattinen ekvivalenssi ilmenee muun muassa suomenkielisten ja saksankielisten termien samantapaisena käyttämisenä samankaltaisissa virkkeissä sekä samankaltaisten termimuunnelmien ja termisynonyymien hyödyntämisenä. Lisäksi pragmaattinen ekvivalenssi näkyy, kun sekä suomenkieliset että saksankieliset termit toimivat viranomaisten teksteissä samalla tavalla siltoina direktiivin, kansallisten säädösten ja erilaisten kansallisten eliölajeja tai luontotyyppejä kokoavien luetteloiden välillä. Direktiivin termit yhdistetään maiden viranomaisten teksteissä myös vastaavanlaisella tavalla konkreettisiin laji-tai luontotyyppiesimerkkeihin.
  • Salvano, Marcus (2022)
    Maisterintutkielmani käsittelee espanjankielisessä tv-sarjassa esiintyvien puhekielisyyksien suomenkielisiä käännöksiä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä puhekielen piirteitä tekstityksessä esiintyi tekstityksissä sekä kuinka suuri osa puhutteluilmauksista on käännetty. Selitän alussa joitain termejä, joita tutkielmassa käytetään, sekä esittelen tekstityksen laatusuositukset, eli ohjeet, joita hyvän tekstityksen tulee noudattaa. Luettelen myös useita keinoja, joilla kääntäjät tiivistävät sanomaa, jotta tekstitys mahtuisi ruudulle. Tämän jälkeen kirjoitan puhekielen illuusion luomisen keinoista, eli kerron, mitä keinoja yleisesti käytetään, jotta kirjoitettu dialogi kuulostaisi luontevalta puhutulta kieleltä. Katsoin viisi jaksoa meksikolaista tv-sarjaa Äitikaksikko (Madre solo hay dos), josta keräsin näytteitä dialogeista, joissa esiintyi puhekielisyyttä espanjaksi. Kirjoitin transkription puheesta, sekä kopioin suomenkielisen tekstityksen. Vertasin näitä tekstejä toisiinsa ja kirjasin, mitä puhekielen piirteitä ja puhutteluilmauksia havaitsin tekstityksessä, sekä mitä termejä ei ollut käännetty tai oli käännetty lähtötekstistä poikkeavasti.
  • Nemesszeghy, Tímea (2021)
    Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on tutkia kulttuurisidonnaisten elementtien kääntämistä Uudessa testamentissa. Tavoitteena on selvittää, miten Uuden testamentin kulttuurisidonnaiset elementit on käännetty sellaisissa kohdissa, joissa Raamatun ajan kulttuuri ja nykyaikainen länsimainen kulttuuri poikkeavat toisistaan. Tuodaanko lähtökulttuurin erilaisuus esiin käännöksissä vai pyritäänkö ilmauksia sopeuttamaan nykylukijan arvoihin? Tutkielmassa keskitytään naisia ja juutalaisia käsitteleviin kohtiin. Tutkielmassa analysoidaan kolmea raamatunkohtaa. Analysoitavat kohdat ovat Matteuksen evankeliumin 23. luvun yhdeksäs jae (Matt. 23:9), Ensimmäisen Timoteuskirjeen toisen luvun jakeet 11–14 (1.Tim. 2:11–14) ja Johanneksen evankeliumin viidennen luvun jakeet 16–18 (Joh. 5:16–18). Näitä kohtia tarkastellaan kreikankielisessä lähtötekstissä (Nestle-Aland Novum Testamentum Graece 28. laitos) ja kahdessa saksankielisessä (Bibel in gerechter Sprache 2006 ja Lutherbibel 1984) ja kahdessa suomenkielisessä (UT2020 ja Kirkkoraamattu 1992) käännöksessä. Uuden testamentin ajan kulttuurin selvittämiseksi perehdytään kulttuuriantropologiseen tutkimukseen. Tarkoituksena on selvittää Uuden testamentin ajan ihmisten maailmankuvaa ja heille tärkeitä arvoja. Raamatun kulttuurikontekstin kääntämistä käsitellään tarkastelemalla useita käännösteorioita, joita hyödynnetään aineiston analyysissä. Tutkimuksessa havaittiin, että tekstiä muokattiin nykylukijan arvojen mukaiseksi eniten Bibel in gerechter Sprache -käännöksessä. Siinä on kahden raamatunkohdan käännöksissä lähtötekstistä ja toisista käännöksistä merkittävästi poikkeavia käännösratkaisuja. Tässä käännöksessä annetaan myös eniten perusteluja käännösratkaisuille. Aineiston toiset käännökset eivät vaikuta pyrkivän sopeuttamaan tekstiä nykylukijoiden arvojen mukaiseksi.