Browsing by master's degree program "Degree Programme in Dentistry"
Now showing items 21-40 of 179
-
(2022)Purentaelimistön kivulla ja toimintahäiriöillä (temporomandibular disorders, TMD) tarkoitetaan purentaelimistön osien eli leukanivelten, puremalihasten, hampaiston ja niihin liittyvien kudosten kiputiloja ja toimintahäiriöitä. Botuliinitoksiini A (BoNT-A) mainitaan lyhyesti mahdollisena hoitovaihtoehtona TMD:n Käypä Hoito -suosituksessa, mutta tutkimusnäyttö sen käytön vaikuttavuudesta on toistaiseksi vähäistä. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää botuliinitoksiini A:n vaikutus purentalihasten sähköiseen toimintaan ja TMD-oireisiin, ja muodostaa yhtenäinen hoitosuositus sen käytöstä TMD-vaivoihin Suomessa. Tutkimustulosten mukaan BoNT-A vähentää m. masseterin sähköistä aktiviteettia ja suurella osalla tutkittavista maksimaalisia purentavoimia. Kivun, sen haitta-asteen, masennuksen ja ahdistuksen havaittiin myös vähenevän osalla potilaista. Lisäksi saatiin tietoa siitä, kuinka kauan BoNT-A:n fysiologiset ja subjektiiviset vaikutukset kestävät.
-
(2022)Purentaelimistön toimintahäiriö eli TMD (temporomandibular disorder) on yleisnimitys muskulo- ja neuroskeletaalisille häiriötiloille leukanivel- ja puremalihasalueella. Yleisimmät oireet ovat kipu puremalihaksissa, korvissa ja kasvoissa, päänsärky, leukaniveläänet ja nivelen toimintahäiriöt. Yleinen TMD:n aiheuttaja bruksismi, jolloin puremalihakset ovat yliaktivoituneet. TMD-oireita on hoidettu sekä konservatiivisilla, että lääkehoidollisilla menetelmillä. Konservatiiviset keinot, kuten fysioterapia, ovat saaneet yleensä hyvän vasteen, mutta edellyttävät potilaalta hoitomyöntyvyyttä ja sitoutumista. Lääkehoitona on käytetty ensisijaisesti parasetamolia ja tulehduskipulääkkeitä, mutta ne eivät sovellu jatkuvaan käyttöön. Puremalihasten botuliinihoito on osoittautunut viimeisimpien tutkimusten myötä tehokkaiksi TMD-vaivoissa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin botuliinitoksiini A:n vaikutusta 60:llä TMD-potilaalla. Tutkimukseen kuului Axis I ja II-tason menetelmiä, sekä m. masseterin sähköisen aktiviteetin mittaus ja okklusaalisten purentavoimien mittaus. Tutkimus on toteutettu satunnaistettuna ja kaksoissokkoutettuna vertailukokeena ja tutkimusjärjestys oli sekoitettu ja tasapainotettu. Tutkimuksessa havaittiin, että puremalihaksiin injisoitu botuliinitoksiini A laskee TMD-potilaiden m. masseterin sähköistä aktiviteettia sekä okklusaalisia purentavoimia. Myös kivun, sen haitta-asteen, siitä aiheutuvan huolen, masennuksen ja ahdistuksen havaittiin vähenevän.
-
(2022)Leukaluksaatiolla eli leukanivelen sijoiltaan menolla tarkoitetaan kondyylin siirtymistä tuberculum articularen anterioripuolelle. Tila on usein tyypillisesti potilaalle huomattavasti toimintaa rajoittava. Tyypillisiä löydöksiä leukaluksaatiossa ovat avopurenta, mahdollisesti kipu sekä toispuoleisessa luksaatiossa alaleuan deviointi. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää leukaluksaation etiologiaa sekä leukaluksaation diagnostiikan, hoidon ja jatkohoidon menetelmiä. Hoidon ja jatkohoidon osalta tarkoituksena oli selvittää eri hoitomuotojen käytön yleisyyttä ja toimivuutta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin tarvetta kirurgiseen hoitoon ja jatkohoidon tarpeeseen leukaluksaation yhteydessä. Tutkimusaineisto koostuu Töölön tapaturma-asemalla, Helsingin yliopistollisessa sairaalassa vuosien 2007- 2020 välillä hoidetuista 800 leukanivelvaivaisesta potilaasta. Näistä 260:lla oli lopulta diagnosoitu leukaluksaatio kliinisen tutkimuksen perusteella. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että leukaluksaatio on yleisempi naisilla, usein toistuva ja bilateraalinen. Diagnostiikka perustuu suurilta osin anamneesiin ja kliiniseen statukseen. Radiologisten tutkimusten tarve leukaluksaation diagnostiikassa on harvinaista. Leukaluksaatiot ovat usein yhteydessä neurologisiin sairauksiin sekä korkeaan ikään. Yleisin mekanismi leukaluksaation synnylle on spontaani luksaatio. Leukaluksaation hoito tapahtuu tyypillisesti reponoimalla leuka hippokrateen otteella. Kirurgian tarve leukaluksaatioiden yhteydessä on harvinaista ja tulee kyseeseen toistuvan luksaation potilailla. Tutkimuksen avulla pyritään parantamaan leukaluksaatiopotilaiden hoidon tehokkuutta ja selvittämään tarkemmin leukaluksaatioon johtaneita tekijöitä. Leukaluksaation hoidossa korostuu eri yksiköiden välinen yhteistyö ja reponoinnin osaaminen lähettävässä yksiköissä. Tällä hetkellä vähäisestä potilasotoksesta johtuen hoitosuositukset ovat perustuneet esimerkiksi toistuvan luksaation hoidossa tapausselostuksiin. (193 sanaa)
-
(2021)Joulukuussa 2019 ilmoitettiin Kiinasta löytyneen uusi koronaviruksen muoto, joka sai nimen SARS-CoV-2, eli toiselta nimeltään COVID-19. WHO julisti COVID-19-taudin pandemiaksi 11.3.2020. COVID-19 tartunnan saaneilla esiintyy monenlaisia hengitystieinfektio-oireita, ja infektion yhteydessä on raportoitu oireita myös suun alueella. Tällaisia ovat kemosensoriset häiriöt ja suun limakalvovauriot. Työn tavoitteena oli raportoida COVID-19-infektion yhteydessä makuhäiriöiden ja suun limakalvomuutosten yleisyyttä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella, kuinka suuri osa limakalvovaurioista voisi olla spesifisti COVID-19-infektion aiheuttamia. Syventävänä työnä tehty tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena englanninkielisistä vertaisarvioiduista kansainvälisistä lääketieteellisistä julkaisuista. Makuhäiriöitä oli COVID-19-positiivisilla potilailla keskimäärin 48,5 %:lla tutkituista. Verrokkiryhmässä makuhäiriötä oli keskimäärin 21,5 %:lla. Makuhäiriöitä esiintyi yhdessä hajuhäiriöiden kanssa keskimäärin 42,1 %:ssa tapauksista. Pysyviä makuhäiriöitä raportoitiin 19 %:lla potilaista. Limakalvovaurioita löydettiin COVID-19-infektion yhteydessä keskimäärin 34 %:lla raportoiduista potilaista. Vaurioita olivat muun muassa rakkulat, haavat/aftat, verenpurkaumat ja verirakkulat. Lisäksi potilailla raportoitiin herpes- ja hiivasieni-infektioita. Limakalvovaurioita raportoitiin kielessä, huulissa, kovassa suulaessa ja kiinnittyneessä ikenessä sekä nielun puolella nielurisoissa. Suun limakalvomuutokset paranivat kaikilla potilailla. Verrattuna aikaisempiin koronavirusepidemioihin on erityisesti COVID-19-pandemiassa kemosensorisia häiriöitä. COVID-19-virus kuitenkin mutatoituu nopeasti, ja uusien varianttien makuhäiriöiden osuudet siten muuttuvat. Tulokset ovat COVID-19-viruksen alkuvaiheista, jolloin kyseessä oli pandemian alkuvaiheen tyypin virukset. Limakalvovauriot olivat melko yleisiä ja niiden esiintyminen vaihteli suuresti. Tämänhetkisten tutkimusten perusteella ei ole mahdollista arvioida, mitkä limakalvomuutokset olisivat tai eivät varmasti ole COVID-19-viruksen aiheuttamia. Syventävä työ nostaa myös esille etäkonsultaatioiden merkityksen kehittymistä. Niiden osuus on kasvanut COVID-19-pandemian aikana. Etäkonsultaatiot vähentävät taudin leviämistä ja itse tautiin sairastumisen riskiä. Etäkonsultaatioita voidaan hyödyntää myös tulevaisuudessa tautien diagnostiikassa.
-
(2021)Background: The population in many countries is becoming more diverse and heterogenic and the population of people from foreign background is growing in Finland as well. We wanted to find out how public sector dentists in Finland find this phenomenon. The aim of this study was to better understand how the foreign background of a patient affects the dentist’s work. Methods: The research was carried out as a semi-structured interview study. We interviewed 6 dentists from Helsinki municipality public dental care between December 2019 and January 2020. Each interview took approximately an hour. After the interviews were transcribed verbatim, two members of research group read individually the interviews to find emerging themes. Results: The most common problems that arose in the interviews were problems within communication and interpretation. The dentists also noticed different expressions of pain among foreign background patients compared to native Finnish patients. The periodontal diseases and importance of selfcare in treating those were also observed not to be familiar to many foreign background patients. The time a patient had lived in Finland was thought to affect the experienced difficulties and prejudice faced by the interviewed dentists. Conclusion: In this qualitative research we were already able to identify some of the common difficulties the dentists experience while treating patients from foreign background despite the small number of participants.
-
(2021)Tämän syventävän tutkielman tarkoituksena on paneutua tarkemmin kirurgisiin avauksiin dentoalveolaarikirurgiassa. Dentoalveolaarinen kirurgia tarkoittaa kirurgiaa, joka kohdistuu hampaisiin ja niitä ympäröivään pehmytkudokseen ja luuhun. Tavoitteena on tuoda esille kirurgisia limakalvon avausmalleja ja menetelmiä, joita on mahdollista hyödyntää esimerkiksi hammaslääketieteen opiskelijoiden peruskoulutuksessa ja erikoistumisvaiheessa lisämateriaalin muodossa. Viiltojen suunnittelu on tärkeää ja harkittua jokaisen limakalvoavauksen yhteydessä. Jokaisessa leikkauksessa noudatetaan kirurgisia perussääntöjä. Riittävän näkyvyyden saavuttaminen on yksi perusedellytyksistä, lisäksi valon merkitys ja erittyvien nesteiden asianmukaisesta poistosta on huolehdittava. Kirurgiaa harjoittavan hammaslääkärin avustajan merkitys on myös suuri. Hyvä ja potilasturvallinen kirurginen toimenpide on vaikeasti toteutettavissa onnistuneesti ilman pätevää apua. Kirurgisten toimenpiteiden onnistumisen edellytyksenä on anatomian asianmukainen tuntemus. Kudoksien käsittelyssä on otettava huomioon paranemiseen vaikuttavat tekijät: Limakalvoja siirtäessä ja käsitellessä tulee käyttää hellävaraisesti kirurgisia atuloita, koska liiallinen vetäminen ja runsas epäfysiologisten kemikaalien käyttö vahingoittavat kudoksia herkästi ja heikentävät operoidun alueen paranemisen ennustetta. Dentoalveolaarisessa kirurgiassa avauksien ja viiltojen nimet perustuvat pääasiassa niiden muotoihin. Perinteisiä läppä- ja viiltotyyppejä ovat trapetsiläppä, kulmaläppä, kirjekuoriläppä, Y-viilto, X-viilto, pedikkeliläppä ja Ochsenbein-Luebkeinin läppä. Frenuloplastioissa käytetään niille tyypillisiä viiltoja. Dentoalveolaarisen avauksen jälkeen haava on suljettava. Tyypillisin tapa sulkea kirurginen haava on yhdistää haavareunat vastakkain ompelemalla. Haavan sulkemisen lisäksi paikallinen hemostaasi täytyy saada aikaiseksi verenvuodon tyrehdyttämiseksi. Kirurgiaa tekevän hammaslääkärin on tiedostettava kirurgisten edellytysten, anatomian, suunnittelun, indikaatioiden, hyötyjen ja haittojen lisäksi myös mahdolliset komplikaatiot.
-
(2024)Parodontiitti on krooninen tulehdussairaus, joka aiheuttaa kudostuhoa hampaiden kiinnityskudoksiin eli parodontiumiin. Hoitamattomana se johtaa asteittaiseen hampaan kiinnityksen heikentymiseen ja lopulta voi aiheuttaa hampaan menetyksen. Diabetes on aineenvaihdunnallinen sairaus, jossa keskeisessä roolissa on glukoositasapainon säätelyn häiriintyminen. Näiden kahden sairauden välillä on kaksisuuntainen yhteys, jota tämän tutkielman tavoitteena on selventää eri ikäryhmissä aiheesta julkaistun kirjallisuuden avulla. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Ikäryhmät jaettiin lapsiin (6–11-vuotiaat), teini-ikäisiin (12–18-vuotiaat) sekä aikuisiin. Tuloksissa havaittiin, että parodontiitin ja diabeteksen välinen kaksisuuntainen yhteys toteutuu kaikissa tarkastelluissa ikäryhmissä aina lapsuudesta vanhuuteen saakka. Keskeisessä asemassa parodontiitin hoitotasapainon heikkenemisen kannalta todettiin olevan diabeteksen huono metabolinen kontrolli, jota tarkasteltiin sokerihemoglobiinin (HbA1c) mittaustulosten perusteella. Havaintoja parodontiumin tilasta tehtiin perustuen raportoituun parodontiumin tulehtuneisuusasteeseen, ienverenvuotoon sekä plakin ja kiinnityskudoskadon määrään. Kirjallisuuskatsauksessa otettiin huomioon eri ikäryhmille ominaiset parodontiitin kehittymiselle altistavat tekijät sekä riskitekijöiden kumuloituminen ikääntymisen myötä. Ikäryhmien välillä havaittiinkin olevan eroja sairauksien esiintyvyydessä ja ilmenemisessä. Tyypin 1 diabetes puolestaan puhkeaa tyypillisimmin lapsuuden tai nuoruuden aikana. Diabetes lisää riskiä sairastua parodontaalisairauksiin jo lapsuudessa, etenkin mikäli metabolinen kontrolli HbA1c-arvoineen on huonosti hallinnassa. Sairauksien taustalla olevien geneettisten tekijöiden osuuden sairastuvuuteen havaittiin vähenevän ikääntyessä ja toisaalta ympäristötekijöiden sekä elämäntapojen roolin kasvoi. Tähän liittyen myös parodontiitin ja tyypin 2 diabeteksen esiintyvyyden todettiin kasvavan ikääntymisen myötä.
-
(2022)Limakalvopemfigoidi on harvinainen immuunivälitteinen rakkulatauti, joka esiintyy enimmäkseen suun limakalvoilla, mutta myös silmissä, iholla sekä genitaalien limakalvoilla. Sen diagnosointi on haasteellista ja diagnostiset viiveet ovat yleisiä. Diagnosoinnin haasteet johtuvat sairauden heterogeenisyydestä sekä erotusdiagnostisista haasteista, joita vaikeuttavat lukuisat diagnosointimenetelmät, kuten kliininen, histologinen, suora ja epäsuora immunofluoresenssi, immunoblottaus ja geneettinen testaus. Haasteena on myös sairauden alhainen sensitiivisyys testaukselle. Systemaattisella kirjallisuuskatsauksella halusimme selvittää käytössä olevia diagnosointikeinoja sekä niiden sensitiivisintä yhdistelmää limakalvopemfigoidin ja sen alaryhmien selvittämiseksi. Aineistohaku tehtiin tietokannoista Web of Science, SCOPUS ja OVID Medline PRISMA protokollan mukaan. Tutkimus on rekisteröity PROSPERO:ssa. Aineistohaussa saadut julkaisut luettiin ja taulukoitiin itsenäisesti kahden kirjoittajan toimesta. 54 julkaisua hyväksyttiin systemaattiseen katsaukseen. Potilaita oli yhteensä 2136. Diagnostiset keinot vaihtelivat julkaisujen kesken. Julkaisuissa käsiteltiin tuloksia kliinisestä, histologisesta, immunologisesta ja geneettisestä testauksesta sekä immunofluoresenssista. Yleisimmät suorassa immunofluorauksessa löydetyt autovasta-aineet olivat IgG, C3 ja IgA. Yleisimmät antigeenit, joita havaittiin immunoblottauksella ja ELISA-menetelmällä olivat BP180, laminiini 332, -integriini ja BP230. Epäsuora immunofluoresenssi salt-split-skin tekniikalla todettiin sensitiivisemmäksi kuin epäsuora immunofluorensenssi, mutta useat tutkimuset totesivat immunoblottauksen olleen sensitiivisin metodi limakalvopemfigoidin diagnosoimiseksi. Lisäksi tuloksista havaittiin, että oraalisessa limakalvopemfigoidissa löydettiin vasta-aineita α6-integriiniä vastaan, kun taas okulaarisessa β4-integriiniä vastaan. Suoraa immunofluoresenssia käytettiin suurimassa osassa julkaisuista limakalvopemfigoidin diagnosoinnissa, mutta sensitiivisin metodi oli immunoblottaus, jota seurasivat epäsuora immunofluoresenssi salt-split-skin tekniikalla, ELISA ja epäsuora immunofluoresenssi. Sairauden kliininen kuva, histologinen näyte, Nikolskyn koe sekä genetiikka voivat antaa viitteitä oikeasta diagnoosista. Koska diagnostiset tutkimukset ja mitattavat arvot vaihtelivat julkaisujen välillä, tulosten tarkka analysointi oli vaikeaa. Näyttää kuitenkin siltä, että immunoblottaus ja epäsuora immunofluoresenssitutkimus salt-split-skin tekniikalla voisivat olla suoran immunofluoresenssitutkimuksen kanssa paras yhdistelmä limakalvopemfigoidin tunnistamisessa.
-
(2022)Kipsimallit ovat olleet hammaslääketieteessä perinteisesti tärkeässä roolissa hoidon suunnittelussa. Lähivuosina kipsimallien rinnalle on noussut digitaaliset hammasmallit, joiden etuja verrattuna perinteisiin kipsimalleihin ovat esimerkiksi vähentynyt mallien varastointitilan tarve, mahdollisuus jakaa ne reaaliajassa kollegoille sekä niiden luominen ja muokkaus suoraan vastaanotolla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia digitaalisista hammasmalleista tehtyjen ortodonttisten mittausten tarkkuutta verrattuna kipsimalleista tehtyihin mittauksiin. Aihepiiristä on aikaisempia tutkimuksia, joissa on saatu tuloksia digitaalisten mallien hyvästä tarkkuudesta. Tutkimukseen valittiin 42 Helsingin yliopiston nk. Display-kipsimallia. Kipsimalleista mitattiin työntötulkilla alahammaskaarelta 10 hampaan V5-O5 mesiodistaali leveys, HYP, VYP sekä alakaaren pituus joustavalla mitalla. Kipsimalleista otettiin ylös tunnistetiedot ja kipsimallit digitalisoitiin 3Shape E1 laboratorioskannerilla. Digitaalisista malleista tehtiin vastaavat mittaukset 3Shape 3D Viewer ohjelmistolla. Erotuksen suuruutta tutkittiin Wilcoxon Signed Ranks testin avulla. V4 premolaarin kohdalla tulos ei eroa (p>0.05) silloin, kun mittaukset tehdään manuaalisesti tai digitaalisesti. Muiden hampaiden kohdalla digitaalisella mittaustavalla saatiin suurempi tulos kuin manuaalisella (p<0.05). Menetelmien välisen hammaskohtaisen erotuksen keskiarvo vaihteli -0.05 mm ja -0.14 mm välillä, jonka perusteella mittausmenetelmien välisen eron suuruusluokkaa voidaan pitää kliinisesti merkityksettömänä. Digitaalisesti mitatut HYP-arvot (difhyp MEAN -0.53, SD 0.88) olivat suurempia kuin manuaalisesti mitatut (p<0.05). Digitaalisesti mitatut VYP-arvot (difvyp MEAN 0.22, SD 0.54) olivat pienempiä kuin manuaaliset (p<0.05). Esille tulleen eron suuruusluokan ja aiepiirin aiempiin tutkimuksiin perustuen digitaalista mittausta voidaan pitää yleisesti luotettavana menetelmänä mitattaessa hampaiden leveyksiä, mutta varsinkin HYP ja VYP mittauksista olisi hyvä tehdä lisätutkimusta.
-
(2024)Tutkimuksen tausta: Parodontiitti ja sepelvaltimotauti ovat molemmat kroonisia, ei-tarttuvia sairauksia, joilla on suuri kansanterveydellinen merkitys. C- reaktiivisen proteiinin (CRP) määrän veressä tiedetään kohoavan sekä parodontiitissa että sepelvaltimotaudissa, ja sen tiedetään kuuluvan molempien tautien patogeneesiin. Ei-kirurginen parodontologinen hoito hillitsee parodontiumin tulehdustilaa ja ehkäisee parodontiitin etenemistä. Systemaattisen katsaukseni tavoitteena on selvittää, onko ei-kirurgisella parodontologisella hoidolla vaikutusta myös seerumin herkkään CRP- konsentraatioon (hsCRP) ja onko hoidon vaikutuksessa eroa sepelvaltimotautia sairastavien ja terveiden parodontiittipotilaiden välillä. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena PubMed/MEDLINE-tietokannasta hakusanoilla: ("periodontal" OR "periodont*" OR "periodontitis") AND ("periodontal therapy" OR "periodontal treatment" OR "scaling" OR "rootplaning" OR "anti-infective" OR "non-surgical") AND ("atherosclerosis" OR "atherosclerotic plaque" OR "coronary artery disease" OR "heart disease" OR "cardiovascular disease") AND ("High Sensitivity C-Reactive Protein" OR "hsCRP" OR "C-Reactive Protein"). Haku toteutettiin 28.1.2024. Tulokset: Hakusanoilla saatiin 97 artikkelia. Hakutulokset rajattiin koskemaan vain englanninkielisiä, ihmisillä tehtyjä kliinisiä tutkimuksia ja satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia. Katsaukseen sisällytetyissä tutkimuksissa tutkittavien täytyi olla joko sepelvaltimotautia sairastavia tai terveitä parodontiittipotilaita. Lisäksi hoidon täytyi olla pelkästään ei-kirurgista parodontologista hoitoa. Rajausten jälkeen artikkeleja jäi yhdeksän. Tulosten mukaan ei-kirurginen parodontologinen hoito saattaa vaikuttaa positiivisesti seerumin hsCRP:hen etenkin sepelvaltimotautia sairastavilla, mutta myös terveillä parodontiittipotilailla. Johtopäätökset: Systemaattisen katsaukseni perusteella ei-kirurgisesta parodontologisesta hoidosta saattaa olla hyötyä sekä sepelvaltimotaudin puhkeamisen että sen komplikaatioiden ehkäisyssä. Lisää laadukkaita tutkimuksia kuitenkin tarvittaisiin tarkemman mekanismin ja merkityksen ymmärtämiseksi.
-
(2021)Mycobacterium tuberculosiksen aiheuttama tuberkuloosi on yksi yleisimmistä kuolemaan johtavista sairauksista kehitysmaissa. M. tuberculosis-bakteerin tiedetään kykenevän väistämään potilaan immuunipuolustusta ja hyödyntämään makrofagien sekä muiden puolustussolujen ominaisuuksia. M. tuberculosis kykenee lisääntymään makrofagien sisällä. Eksosomit ovat solunulkoisia rakkuloita, joita kaikki solut erittävät. Eksosomeilla tiedetään olevan myös immunomodulatorisia vaikutuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää in vivo-malli eksosomien immunomodulatoristen ominaisuuksien mallintamiseen seeprakaloissa, hyödyntämällä seeprakalojen omaa Mycobacterium marinum-patogeeniä. Tutkimuksessa käytettiin ihmisen monosyyttilinjan soluja (THP-1), lämpötapettuja M. marinum-bakteereja ja seeprakalojen poikasia. THP-1 -soluja käsiteltiin lämpötapetuilla M. marinum bakteereilla viidellä eri bakteerikonsentraatiolla. Lisäksi tutkimuksessa oli yksi bakteereilla käsittelemätön THP-1 -soluviljelmä. Kaikista THP-1 -soluviljelmistä eristettiin ultrasentrifugaatiolla kyseisten solujen tuottamia eksosomeja. Eristettyä eksosomeja mikroinjektoitiin kuorittujen seeprakalan poikasten ruskuaispussin blood circulation valley -suoneen, jotta nähtäisiin aiheuttavatko ne muutoksia kalojen tulehduksenvälittäjäaineiden geenien ilmentymisessä eli geeniekspressiossa. Noin puolen vuorokauden jälkeen kalaryhmästä poistettiin kuolleet yksilöt ja elossa olevat kerättiin talteen RNA-eristystä varten. Eristetty RNA käännettiin DNA:ksi ja reaaliaikaisella polymeraasiketjureaktiolla, qPCR:llä, mitattiin kohdegeenien ekspressioita. Tutkimuksessa havaittiin valittujen tulehdusvälittäjäaineiden geenien ilmentymisen lisääntymistä seeprakaloissa. Geenin ilmentymstaso oli sitä suurempi, mitä suuremmalle bakteerimäärälle THP-1 -solut oli altistettu ennen eksosomien eristystä. Kaikkein korkeimmat tulehdusvälittäjäaineiden geeniekspressiotasot nähtiin altistamattomien solujen eksosomeilla injektoitujen kalojen ryhmissä. Kontrolliksi valitussa geenissä ei havaittu vastaavaa geeniekspression kasvua. Näiden tutkimustulosten perusteella lämpötapetulla M. marinumilla käsiteltyjen THP-1 -solujen eksosomeilla näyttäisi olevan kyky aiheuttaa samankaltaisia muutoksia tulehdusvälittäjäaineiden geeniekspressiossa kuin seeprakalojen suoralla M. marinum infektiolla. Tulosten vahvistamiseen tarvitaan vielä lisätutkimuksia.
-
(2021)Endotoksemia on tila, jossa gramnegatiivisten bakteerien virulenssitekijän, lipopolysakkaridin, pitoisuus verenkierrossa on kohonnut. Endotoksemia on yhdistetty useisiin aineenvaihduntahäiriöihin sekä kardiometabolisiin tiloihin, kuten insuliiniresistenssiin ja metaboliseen oireyhtymään. Endotoksemia on sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen itsenäinen riskitekijä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia muutoksia endotoksemia aiheuttaa elimistön aineenvaihdunnassa. Tutkimuksessa hyödynnettiin kolmea suomalaista aineistoa, joihin osallistui yhteensä 7178 henkilöä. Aineistoista FINRISKI-97 on väestöpohjainen, Parogene edustaa sydänsairaita potilaita, ja FinnTwin16 muodostuu nuorista aikuisista kaksospareista. Seeruminäytteistä mitattiin NMR-spektroskopiaan perustuvalla menetelmällä 157 aineenvaihduntatuotteen pitoisuudet, ja endotoksiiniaktiivisuus määritettiin Limulus amebocyte lysate -analyysilla. Endotoksemian ja aineenvaihduntatuotteiden yhteys analysoitiin lineaarisella regressiomallilla, ja aineistojen tulokset yhdistettiin meta-analyysin avulla. Lisäksi selvitettiin, vaikuttaako metabolinen oireyhtymä tai sydänsairaus tuloksiin verrattuna terveisiin koehenkilöihin. Meta-analyysissa endotoksemia yhdistyi VLDL- ja LDL-luokkien lipoproteiinipitoisuuksiin, suureen VLDL-partikkelien halkaisijaan, kokonaisrasvahappoihin, glykosyloituihin akuutin faasin proteiineihin sekä aromaattisiin ja haaraketjuisiin aminohappoihin. Matala endotoksemia puolestaan yhdistyi suuriin HDL-partikkeleihin, HDL:n ja LDL:n halkaisijoihin sekä rasvahappojen tyydyttymättömyysasteeseen. Endotoksemian suhde rasvahappoihin ja glykosyloituihin akuutin faasin proteiineihin korostui metabolista oireyhtymää sairastavilla, kun taas sydänsairaiden ja terveiden välillä ei havaittu merkitseviä eroja. Tutkimuksen mukaan endotoksemia liittyi tulehdukselliseen lipoproteiiniprofiiliin sekä useisiin sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Endotoksemiaan positiivisesti yhdistyneet glykosyloidut akuutin faasin proteiinit ovat sekä useita sairauksia että lisääntynyttä kuolleisuutta ennustavia tulehduksen merkkiaineita, ja tyydyttyneet rasvahapot immuunivastetta sääteleviä tekijöitä. Löydökset vahvistavat endotoksemian yhteyttä kardiometabolisiin sairauksiin.
-
(2021)Tutkielmassa rakennetaan kirjallisuuskatsauksen keinoin tuleville hammaslääkäreille tietopohja hammaslääkärin työn ergonomiasta ja työhön liittyvistä tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Tutkielmassa pohditaan myös mahdollisia kehitysehdotuksia nykyiseen hammaslääkärien ergonomiakoulutukseen. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat yleisin terveysuhka hammaslääkärin ammatissa. Ne aiheuttavat suuren osan sairauspoissaoloista ja ennenaikaisista eläköitymisistä, jolloin niiden taloudelliset vaikutukset yhteiskuntaan ovat huomattavia. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien oireet alkavat usein jo nuorella iällä ja monet työstä aiheutuvat tekijät pahentavat oireita. Näitä riskitekijöitä hammaslääkärin työssä on staattinen lihaskuormitus, epäedulliset työasennot, toistuvat liikkeet ja runsas istuminen. Ergonomian avulla pyritään harmonisoimaan kaikki työhön liittyvät tekijät, joiden kanssa ihminen on vuorovaikutuksessa, kuten työpiste, työvälineet ja työtehtävät, mahdollisimman sopivaksi ihmisen kannalta. Tämän tulisi johtaa siihen, että työstä koituva haitta ihmiselle olisi mahdollisimman vähäinen ja työn tehokkuus lisääntyisi. Tutkittuja ergonomisia ehkäisykeinoja hammaslääkärin työssä tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisemiseksi ja oireiden vähentämiseksi ovat ergonomisesti kehitetyt työpisteet ja -välineet, asennon vaihtelu, huomion kiinnittäminen työasentoon, työasennon korjaaminen ergonomisesti optimaaliseksi, taukojen pitäminen, kuntoilu ja venyttely, ergonomia koulutus sekä ergonomiset interventio-ohjelmat, jotka sisältävät useita näistä keinoista. Tutkimuksissa usein korostetaan vaikuttavana tekijänä tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyssä hammaslääkärin tietotasoa ergonomiasta. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyn kannalta onkin syytä harkita yhtenä toimenpiteenä ergonomian opetuksen lisäämistä hammaslääketieteen koulutusohjelmissa ja hammaslääkärien täydennyskoulutuksissa. Ergonomiaopetuksen aloittaminen aikaisemmassa vaiheessa opintoja, sen jakaminen useampaan opintojaksoon sekä opetuksen järjestäminen yhdessä laitevalmistajien kanssa ovat mahdollisia keinoja tehostaa opiskelijoiden ergonomian oppimista.
-
(2021)Hammaspäivystyksen kysyntä on vuosien saatossa kasvanut samalla kun hoitoonpääsy kiireettömään hoitoon on heikentynyt. Päivystystä ei tulisi käyttää kiireettömän hoidon saatavuusongelman korjaamiseen, ja vaikka päivystyksen valtakunnalliset kriteerit on määritelty valtioneuvoston asetuksessa, päivystykseen kuitenkin tullaan vaihtelevista syistä, ja erityisesti jatkuvat uusintakäynnit rasittavat päivystystä. Yleisin tulosyy on hammasytimen sairaudet ja toiseksi yleisin karies. Helsingin seudulla mikään demografinen tekijä ei korostu voimakkaasti päivystyskäynneissä, mutta naisilla on hieman enemmän useita päivystyskäyntejä. Yöpäivystyksessä korostuvat nuoret miehet. Myös lapset korostuvat päivystyskäynneillä väestön ikärakenteeseen suhteutettuna. Lapsilla on hieman enemmän tapaturmia kuin aikuisilla.
-
(2024)Hampaanpaikkaus on yleinen toimenpide, joka suoritetaan hammaslääkärin vastaanotolla. Jokainen hammaslääkäri suorittaa hampaanpaikkauksia jossain vaiheessa työuraansa. Tämän vuoksi on tärkeää, että hammaslääkäri ymmärtää paikka-ainemateriaalien toimintaperiaatteen, paikka-ainemateriaalien kyvyt sekä paikka-ainemateriaalien rajoitteet. Yhdistelmämuovi on yleisimpiä paikka- ainemateriaaleja, joita hammaslääkäri hyödyntää hampaiden suorien paikkojen valmistamiseen. Yhdistelmämuovista voidaan rakentaa paikka korjausta vaativaan hampaaseen eri tekniikoita hyödyntämällä. Mahdollisia käytettävissä olevia yhdistelmämuovitekniikoita ovat esimerkiksi pienerätekniikka, bulkfill, sandwich, snowplow sekä ruiskumuotti. Hammaslääkäri voi valita parhaiten sopivan tekniikan paikattavan alueen laajuuden ja paikkausta vaativan hampaan sijainnin mukaan. Hampaiston taka-alueilla yhdistelmämuovipaikoilta vaaditaan kestävyyttä, kun taas hampaiston etualueella tärkeämpään rooliin voi nousta yhdistelmämuovipaikan estetiikka. Hampaanpaikkaus voidaan suorittaa erilaisilla yhdistelmämuoveilla, kuten tavanomainen yhdistelmämuovi, bulk-muovi tai juoksevampi flow-muovi. Hampaanpaikkauksessa voidaan hyödyntää myös yhdessä eri paikkamateriaaleja, kuten lasi-ionomeeria ja tavanomaista yhdistelmämuovia. Yhdistelmämuovien ongelmia hammaslääketieteen näkökulmasta ovat kovettumiskutistuminen, sekundaarikaries, mahdollisesti esiintyvä postoperatiivinen sensitiivisyys sekä hampaan tai yhdistelmämuovipaikan mahdolliset halkeamat. Näihin ongelmiin on yritetty löytää vastauksia yhdistelmämuovin rakennetta muuttamalla sekä yhdistelmämuovien annostelutapoja tutkimalla. Tässä kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi indikaatioita, joissa hammas joudutaan paikkaamaan. Kirjallisuuskatsauksessa on pyritty havainnollistamaan yhdistelmämuovin koostumusta, toimintaperiaatetta sekä yhdistelmämuovien annostelutekniikoita, jotta lukija saisi kootun yleiskuvan yhdistelmämuovin merkityksestä paikkaustoimenpiteessä. Tämä kirjallisuuskatsaus pyrkii myös antamaan vastauksen siihen, että millaisilla annostelutekniikoilla tehdyillä yhdistelmämuovipaikoilla on parhaimmat edellytykset selvitä potilaan hampaistossa ja millaisilla annostelutekniikoilla voidaan vähentää yhdistelmämuovin epäsuotuisia ominaisuuksia parhaiten.
-
Ethical dilemmas and practical contradictions experienced by young dentists in their early careers (2024)The work of a dentist is a balancing act between limited resources and recommended guidelines, which can sometimes lead to ethical dilemmas and practical contradictions. The aim of this research was to identify what kind of contradictions young dentists encounter during their advanced clinical training and in their early careers. The research was carried out as a semi-structured interview study. Six dental students from Helsinki University during their advanced clinical training were interviewed. Interviews were conducted remotely and lasted between half an hour and an hour. The interviews were audio-recorded and then transcribed and pseudonymized. During the analysis phase two members of the research group thematized the data separately, after which the research group gathered to discuss the research themes together. The most common types of ethical contradictions that emerged in the research were related to the work community, especially following treatment recommendations and aseptic practices, resources, especially available appointments times and queues, own knowledge and skills and consulting possibilities. There were differences in following treatment recommendations between younger and more senior dentists and some local practices differed from those taught in the university. Participants perceived that it is not always possible to provide adequate treatment, as next available appointment times goes far away, and it is not realistic to provide treatment within the recommend timeframe. Own knowledge and skills were generally considered to be good and dental studies were seen to prepare well for work life. However, many participants felt that their own knowledge was more up-to-date compared to some of the colleagues in the workplace, which reduced the willingness to consult. This qualitative study was able to identify some of the contradictions faced by young dentists in their early careers, despite the limited sample size.
-
(2024)Karies är den vanligaste kroniska sjukdomen hos barn och unga. Den är en multifaktoriell sjukdom som sprids med mikrober. Då mikrober ansamlas bildas biofilm som ger skydd till bakterierna. Biofilm samlas speciellt vid ställen där ett lokalt skydd kan ges, till exempel i djupa fissurer på tändernas ocklusalytor. Fissurförseglingar kan placeras i fissurer och gropar på permanenta molarer. Då bildas släta ytor som gör dem lättare att rengöra. Förseglingen bildar även ett mekaniskt hinder så att mikroberna inte får tillgång till näring. Då avstannar utvecklingen av biofilm och utvecklingen av karieslesioner blir mer långsam eller avstannar. Fissurförseglingar är indikerade för patienter med en historia eller en risk för karies, oftast hos barn och unga vuxna. Förseglingarna kan placeras i gropar och fissurer som är intakta (ICDAS 0) som preventiva förseglingar, men även på tänder med aktiva lesioner (speciellt vid ICDAS 1 och 2) som terapeutiska förseglingar. Vanligaste materialen för förseglingar är resin-baserade kompositer och glasjonomer cement. Resin förseglingar verkar ha bättre retention, men glasjonomerer är inte lika känsliga för fukt och de kan frigöra fluor. Det finns även studier som tyder på att resin-baserade förseglingar har bättre effektivitet än glasjonomer förseglingar. Kostnadseffektiviteten av förseglingar kan förbättras genom att ha dem utförda av tandskötare eller munhygienister och på barn under skolåldern. Kostnadseffektiviteten förbättras även ifall befolkningen har högre kariesrisk och ifall förseglingen appliceras till barn i hög kariesrisk.
-
(2022)Hoitamaton karies on yksi yleisimmistä sairauksista maailmanlaajuisesti. Siksi karieksen pysäytyshoito on tärkeää, koska sillä pyritään estämään uusien kariesvaurioiden muodostumista ja olemassa olevien vaurioiden etenemistä. Oikein toteutetulla pysäytyshoidolla voidaan välttää hampaan paikkaaminen, jossa menetetään omaa hammaskudosta. Tietoa kariesprosessista ja sen hallintakeinoista on tarpeellista lisätä etenkin potilaille jo varhaisessa vaiheessa. Kariesvaurio muodostuu, kun suun bakteerit käyttävät ruoan hiilihydraatteja ravintonaan ja tuottavat aineenvaihdunnassaan happoja. Tuotetut hapot johtavat hampaan mineraalien liukenemiseen. Fluoridin kariesprosessia hidastava vaikutus on tiedetty jo vuosikymmenten ajan. Fluoridi edesauttaa mineraalien saostumista hampaan pintaan ja hidastaa mineraalien liukenemista. Fluoridituotteiden yleistyneen käytön johdosta karieksen esiintyvyys on vähentynyt selkeästi. Fluoridituotteita voidaan käyttää itsenäisesti, kuten hammastahnaa tai suuvettä, tai ne annostellaan suunterveydenhuollon ammattihenkilön puolesta. Erilaiset fluoridituotteet estävät uusien kariesvaurioiden muodostumista lähes samalla tehokkuudella eli yksittäinen tuoteryhmä ei ole ylitse muiden. Lisäfluoridituotteita voidaan määrätä esimerkiksi potilaalle, jolla on korkea riski hampaiden karioitumiseen. Tämän syventävän tutkielman tavoitteena on selostaa tarkemmin, miten fluoridin käytöllä voidaan vaikuttaa kariesprosessiin, sekä esitellä yleisimmin käytössä olevia fluoridituotteita ja niiden tehoa karieksen hallinnassa. Tarkoituksena on tuottaa maallikollekin ymmärrettävä tietopaketti karieksesta ja fluoridista. Tutkielma on aihetta esittelevä ja kuvaileva tekstikokonaisuus. Tutkielman materiaali on kerätty alan oppikirjallisuudesta, aihetta tutkivista artikkeleista sekä THL:n ja WHO:n sivustoilta ja Käypä Hoito -suosituksista.
-
(2024)Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Hammaslääketieteen koulutusohjelma Tekijä: Milo Väisänen Työn nimi: Geeniekspression säätely pulpan inflammaatiossa Työn laji: Kirjallisuuskatsaus Kuukausi ja vuosi: 04/2024 Sivumäärä: 31 Säilytyspaikka: Helda Avainsanat: Inflammation, Genetics, Epigenetics Hampaan pulpakudoksen inflammaatio eli pulpiitti voi aiheutua karieksen tai muun ulkoisen ärsykkeen seurauksena. Pulpiitti voi piileä pitkään kivuttomana, ja siksi se on usein hankala diagnosoida. Bakteerien provosoima inflammaatioreaktio koostuu soluvälitteisestä ja humoraalisesta immuniteetista, joihin kuuluu useita neuraalisia ja vaskulaarisia muutoksia. Inflammaatio pyrkii eliminoimaan pulpaan päässeet patogeenit. Jos taudinaiheuttajaa ei kyetä poistamaan, pulpakudos voi ajan myötä nekrotisoitua. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on syventyä pulpan inflammatorisiin mekanismeihin solutasolla. Tutkimus koostuu pulpakudosta yleisesti taustoittavasta osuudesta sekä tarkemmin geenien ilmentymisen säätelystä pulpan inflammaatiossa. Jälkimmäiseen kuuluvat muun muassa transkriptiotekijät, mikro-RNA:t, epigeneettiset muokkaukset ja mitokondriaalinen DNA. Kirjallisuuskatsauksen artikkelit on haettu PubMed- tietokannasta. Artikkelien haussa käytettiin valittuja suodattimia kuten hakusanoja, ilmestymisvuotta ja artikkelien saatavuutta. Lisäksi työssä hyödynnetään muuta alan kirjallisuutta ja artikkeleita. Pulpassa tapahtuu suojaavia muutoksia kuten tertiaarisen dentiinin muodostumista jo ennen kuin bakteerit fyysisesti vuorovaikuttavat pulpan solujen kanssa. Bakteerien pintaproteiinien sitoutuminen pulpan solujen - ensimmäisenä odontoblastien – reseptoreihin käynnistää solunsisäisiä signaalireittejä. Nämä viestiketjut säätelevät transkriptiotekijöiden kautta geenien ilmentymistä, ja sitä kautta proteiinisynteesiä ja edelleen inflammaatiota. Geenien ilmentymiseen vaikuttaa keskeisesti solujen tuottamien pro- ja anti-inflammatoristen tekijöiden lisäksi mikro-RNA:t sekä epigeneettiset muutokset. Epigeneettisiä muutoksia kuten metylaatiota tapahtuu geenien säätelyalueilla, histoneissa ja lähetti-RNA:n tasolla.
-
(2023)Finnish conscripts have proven to be an excellent study group for epidemiological research within oral health in the past decades. The aim of this cross-sectional study was to determine the geographical distribution of dental caries prevalence in young healthy males in Finland in the beginning of the 2020s. Studying associated risk factors for dental caries were of interest as well. The data were randomly collected from the eight biggest garrisons in Finland in July of 2021 by ten calibrated dentists. The study population consisted of 2077 male conscripts born between 2000-2002. Dental caries was recorded according to the ICDAS system. Wisdom teeth were excluded. Mean DMFT and mean DT values were calculated and geomaps were constructed to visualize the geographical distribution. Generalized linear mixed models with logit link were conducted for the associated risk factors. The mean DMFT value of all conscripts was 3.29 (SD 3.91), while the mean DT value was 1.19 (SD 2.33). Living in areas with endemic fluoride levels in drinking water ≥0.3 mg/l, decreased the odds for restorative treatment need. The geographical distribution of dental caries prevalence remains like before. However, the overall restorative treatment need and treatment history has decreased countrywide.
Now showing items 21-40 of 179