Browsing by master's degree program "Sosiaalitieteiden maisteriohjelma"

Tässä maisteritutkielmassa tarkastellaan nuorten sosiaalisia representaatioita tulevaisuudesta. Tutkielman tarkoituksena ei ole kartoittaa yksittäisen nuoren ajatuksia tai mielikuvia, vaan tarkastella jaettuja tulevaisuuskäsityksiä. Tutkimuksen kohteena ovat siis nuorten puheesta nousevat tulevaisuutta koskeva jaetut käsitykset ja mielikuvat. Tutkielman lähestymistapa on kvalitatiivinen ja teoreettisena viitekehyksenä sovelletaan Serge Moscovicin sosiaalisten representaatioiden teoriaa. Sosiaalisten representaatiot ovat yhteisössä jaettuja mielikuvia ja käsityksiä, jotka syntyvät yhteisön kommunikaatiossa. Ne luovat järjestystä ja mahdollistavat itsesään yhteisön kommunikaatiota. Tämän tutkielman kiinnostuksen kohteena on, hahmottuuko nuorten puheesta yksilöllisten toiveiden lisäksi jaettu sosiaalinen käsitys tulevaisuudesta. Tulevaisuuskuvia ei ole tiedettävästi aikaisemmin tutkittu sosiaalisina representaatioina. Näin ollen tulokulma on tuore niin sosiaalisten representaatioiden tutkimuksen kuin tulevaisuustutkimuksenkin alalla. Sosiaalisten representaatioiden teoria tarjoaa tutkimukselle lähtökohdan tarkastella nuorten tulevaisuusnäkymiä yhteisöllisen rakentamisen näkökulmasta. Tutkielman vastaa kysymyksiin: Minkälaisia näkemyksiä nuorilla on tulevaisuudestaan? Miten tulevaisuus ankkuroidaan ja objektivoidaan nuorten puheessa? Millaisia sosiaalisia representaatioita nuoret jakavat tulevaisuudesta? Tutkielma on tehty yhteistyössä Euroopan Sosiaalirahaston rahoittaman LUODE- luonto ja taide nuorten työelämätaitojen oppimisympäristönä -hankeen kanssa. LUODE- hankkeen tavoitteena on moniammatillisen yhteistyön ja uusien nuorille suunnattujen palveluinnovaatioiden kehittäminen ja Helsingin yliopiston roolina on tuotaa tutkimustietoa nuorten arjesta. Tämän maisteritutkielman tarkoitus on tuottaa tietoa nuorten ajatusmaailmasta ja arkiajattelusta hankeen käyttöön. Tutkielman aineisto koostuu seitsemästätoista LUODE- hankeen yhteydessä tehdystä puolistrukturoidusta virikehaastettelusta, jossa virikkeenä on käytetty aikajanaa. Aineisto on analysoitu laadullista sisällönanalyysiä käyttäen. Sosiaalisten representaatioiden muodotumisprosesseja on tarkasteltu ankkurointien ja objektivointien kautta. Sosiaalisten representaatioiden muodostumisprosessien lisäksi sosiaalisten representaatioiden ilmentymistä on tarkasteltu aineistosta tulkittujen kantateemojen avulla. Tulosten mukaan nuorten sosiaaliset representaatiot tulevaisuudesta muodostuvat kolmen pääteeman ympärille. Näitä teemoja ovat sosiaaliset suhteet ja asuminen, koulutus ja työelämä sekä Suomen ja maailman tulevaisuus. Lisäksi sosiaalisten suhteiden ja asumisen pääteema jakautuu kolmeen alateemaan, jotka ovat perhe, kaverit ja asuminen. Perheen käsite jakautuu kahteen osaan, lapsuuden perheeseen ja itse perustettuun perheeseen. Perheestä ja kavereista puhuttaessa nuoret toivat esille tarvetta sosiaaliselle tuelle, joka ankkuroitui perheen kohdalla huolenpitoon ja kavereiden kohdalla tukeen ja seuraan. Tuloksista on pääteltävissä, että tulevaisuudessa sosiaaliset suhteet sekä halu itsenäistyä rakentavat nuorten sosiaalista representaatiota tulevaisuudesta. Aineistosta tulkittu vastinpari sosiaalinen tuki / itsenäistyminen kuvaa sosiaalisten suhteiden ja asumisen teemassa esiintyvää ristiriitaa, jossa toisaalta tarve itsenäistyä mahdollisimman nopeasti ja toisaalta lapsuuden perheen tuki määrittävät tulevaisuutta. Nuoret näkevät koulutuksen väylänä hyvälle työpaikalle sekä itsenäitymiselle, eikä sitä pidetty arvona sinänsä. Nuorten puheissa esiintyi laajasti individualistinen käsitys, jonka mukaan pärjääminen elämässä on itsestä kiinni ja sisäinen motivatio on tärkeässä osassa tavoitteiden saavuttamisessa. Toinen aineistosta löydetty vastinpari on yksilöllisyys / yhteisöllisyys, jossa yksilöllisyys kuvaa nuorten ajatusmallia yksin pärjäämisestä ja yhteisöllisyys sosiaalisia taitoja, joita pidettiin varsinkin työelämän kannalta hyvin tärkeinä. Viimeisessä teemassa Suomen ja maailman tulevaisuus ankkuroitiin teknologian kehitykseen. Teknologia objektivointiin tuttuihin käsitteisiin kuten autot ja robotit. Suomen ja maailman tulevaisuus kuvattiin toisaalta muuttuvaksi ja toisaalta stabiiliksi. Kolmas kantateema pysyvyys / muuttuvuus kuvaa tätä ristiriitaista ajattelumallia.

Euroopan unionin tärkeimpiä koulutuspoliittisia hankkeita on Erasmus+ -liikkuvuusohjelma, jonka kautta miljoonia opiskelijoita on lähtenyt opiskelijavaihtoon. Erasmus+ -ohjelman rahoitus on mittava, ja sitä on kasvatettu uusien ohjelmakausien myötä. Taustalla on EU:n hyötynäkökulma, joka kannattelee unionin ohjelmapoliittisia tavoitteita. Erasmus+ -ohjelman päämääränä on edistää eurooppalaisittain aktiivista kansalaisuutta, ja ohjelmapolitiikan kärkiteemoihin luetaan osallistujien eurooppalaisen identiteettikäsityksen vahvistuminen. Tässä tutkielmassa selvitetään Erasmus+ -opiskelijavaihto-ohjelmaan sisältyviä identiteettikonstruktioita ohjelmaan osallistuneiden suomalaisten vaihto-opiskelijoiden kokemuksiin liittyen. Tutkielman tavoitteena on vastata tutkimuskysymykseen: miten opiskelijan itseymmärrys ja identiteettikäsitys muovaantui Erasmus+ -vaihtokokemuksen myötä? Tutkielman aineisto koostuu viidestä yksilöhaastattelusta, jotka kerättiin vuoden 2019 aikana. Aineiston menetelmällinen tutkimusote perustuu aineistolähtöiseen, teoriasidonnaiseen analyysiin. Tutkielman teoreettinen lähtökohta pohjautuu identiteettikäsitteen konstruktioon ja kansallisen, eurooppalaisen sekä kosmopoliittisen eli maailmankansalaisuuden rakentumiseen Erasmus+ -ohjelman tavoitteiden kontekstissa. Analyysin perusteella yhteisöllisyyden tunteeseen havahtuminen, uuteen ja vieraaseen suhtautuminen, voimaantuminen ja tulevaisuuden suunnitelmien täsmentyminen ovat haastateltujen Erasmus+ -vaihdossa olleiden opiskelijoiden välittömiä tuntemuksia vielä muutama vuosi vaihdon päättymisen jälkeen. Tutkielman aineiston ja lähdekirjallisuuden perusteella Erasmus+ -vaihtokokemus lisää jaettua kokemusta eurooppalaisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Yhteisöön kuulumisen tunne on yleinen identiteettitutkimuksessa käytetty lähtökohta ja täten vahvistamassa Erasmus+ -vaihdossa olleiden identiteettitulkintoja. Onnistuneet vaihtokokemukset tarjosivat hyvän alustan myönteisen suhtautumisen muodostumiselle Euroopan unionia kohtaan, sekä ajatukseen eurooppalaisuudesta ja maailmankansalaisuudesta.

To handle the pressure and maintain healthy mental wellbeing, employees would benefit from knowing how to manage their work motivation. Autonomously motivated employees do their job because they enjoy it or because of its personal importance. The self-determination theory states that employees, who are autonomously motivated experience positive outcomes, beneficial for both individuals and organizations. In order to be optimally motivated, the psychological needs of autonomy, competence and relatedness must be satisfied. Previously, the self-determination theory has mostly focused on how social agents (e.g. managers) can create environments that satisfy these needs. However, employees themselves can also use techniques to self-manage their motivation, such as self-kindness or goal setting. The aims of this thesis are to examine how employees from a public sector organization describe how they manage their work motivation. Moreover, problems in which participants describe using 11 self-motivational techniques are examined. This study uses data from a six-week observational study, where 18 participants responded to brief mobile questionnaires five times during workdays. At the end of the study, individual interviews took place, which will be analysed with thematic analysis. The most frequently used techniques among the participants were goal setting, supporting others and obtaining support. Next, by interpreting different situations for which self-motivational techniques were used, I identified eight themes concerning problems: self-doubt, negative mindset, boring tasks, inability to change tasks, managing chaos, feeling stuck, need of social interaction and negative social interruptions. One technique could be used for solving different problems. The results of the research question, on how the participants describe their use of the techniques, show three main themes: self-management choice guided by self-concept, effects of study participation, and interconnectedness, and five sub-themes. The results show that the participants’ ways of managing their motivation were affected by e.g. their self- concept, their work role and the study participation. Moreover, in some cases, the participants did not separate between self-motivational techniques and regular work behaviour and that some aspects of the techniques led to uncertainty, such as how the participants had interpreted having used them and whether it was done consciously or not. In conclusion, the results shed light on how these techniques have been used and understood, which might have implications for how future research can study how employees can manage their own motivation. This study is among the first qualitative studies to investigate how people use self-enactable techniques to improve their quality of work motivation.

Tämän maisteritutkielman tarkoitus on selvittää, mistä näkökulmasta huostaan otettuja lapsia kuvataan Helsingin Sanomissa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että huostaan otettuihin lapsiin on suhtauduttu yhteiskunnassa eri aikoina eri tavoin. Julkinen puhe jakautuu yleensä joko näkemyksiin turvaa tarvitsevista uhreista tai pahaa tekevistä yksilöistä. Yleisesti koko lastensuojelun julkisuuskuvan on huomattu olevan kielteinen sekä yksipuolinen. Tutkimusaineisto on kerätty 1.1.2017-31.12.2018 ja se koostuu 40 artikkelista, jotka käsittelevät huostaan otettuja lapsia. Tutkimus on toteutettu diskurssianalyysin avulla ja tutkimuksen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimuksen avulla paikantui neljä erilaista diskurssia, joiden kautta huostaan otettuja lapsia mediassa kuvataan. Lapsia kuvataan mediassa moniongelmaisina, tulevina ongelma-aikuisina, uhreina sekä tarinoiden sankareina ja tuhkimoina. Kun lasta kuvataan moniongelmaisena, viitataan hänen haasteelliseen käytökseen, huonoon terveydentilaan sekä taitojen puutteeseen. Näkökulma on kapea, kielteinen ja ongelmalähtöinen. Tulevaksi ongelma-aikuiseksi lasta kuvataan artikkeleissa silloin, kun lapsen elämänhaasteiden nähdään jatkuvan myös tulevaisuudessa. Diskurssissa luodaan mielikuvaa deterministisestä elämänpolusta ja näkökulma on ongelmalähtöinen. Uhri –diskurssissa lapsi kuvataan olosuhteiden uhrina, joka kärsii sekä kodin olosuhteista että viranomaisten toiminnasta. Lapsen kuvaaminen uhrina rakentaa ymmärrystä sille, miksi lapsi on huostaan otettu ja tarvitsee suojelua. Siitä huolimatta näkökulmassa keskitytään kuvailemaan lasta ongelmien kautta. Tarinoiden sankarina ja tuhkimona lapsi kuvataan, kun on kyse hänen positiivisesta elämäntilanteestaan. Tarinan sankari viittaa yksilöön, jolla on selviytymistaitoja ja tarinoiden tuhkimo henkilöön, jonka elämä on mennyt parempaan suuntaan ympäristötekijöistä johtuen. Huostaan otettujen lasten mediavälitteinen kuva Helsingin Sanomissa vuosina 2017 ja 2018 oli pääsääntöisesti ongelmien kyllästämä. Kolmessa diskurssissa neljästä lapset määritellään ongelmien kautta. Näin oli sekä moniongelmaisuus, tulevat ongelma-aikuiset että uhri –diskurssissa. Vaikka siis uhri-diskurssissa lapsi kuvataan kahta muuta diskurssia ymmärtäväisemmässä valossa, keskittyy myös se lasten määrittelyyn ongelmalähtöisesti. Selkeästi positiivisimmassa valossa huostaan otetut lapset tulevat esille, kun heidät kuvataan tarinoiden sankareina ja tuhkimoina.

Johtajuutta on tutkittu usealla tieteenalalla. Johtajuustutkimuksen teemat vaihtelevat vahvasti vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen mukaan. Sosiaalipsykologiassa viimeisten vuosikymmenten aikana identiteettijohtajuus on noussut johtajuuden tutkimuksessa. Identiteettijohtajuus, eli sosiaalisen identiteetin lähestymistapa johtajuuteen, perustuu kahteen merkittävään sosiaalipsykologiseen teoriaan, sosiaalisen identiteetin teoriaan sekä itsekategorisoinnin teoriaan. Ryhmäteorioihin perustuen identiteettijohtajuudessa on kyse siitä, että johtajuutta tarkastellaan osana ryhmäkontekstia. Identiteettijohtajuuden malli esittää, että johtajan tulee olla johtamansa ryhmän, ei vaan jäsen, vaan prototyyppinen jäsen. Johtajan tehtävänä on toimia ryhmän esitaistelijana sekä luoda ja muokata ryhmän identiteettiä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten identiteettijohtajuus toteutuu suomalaisten puolueiden puheenjohtajien linjapuheissa. Kyseessä on laadullinen sisällönanalyysi, joka on toteutettu teoriaohjaavasti. Teoria identiteettijohtajuudesta antaa analyysille kehyksen, jonka avulla aineistosta nostetaan esiin identiteettijohtajuuden teemoja. Tutkimuskysymykseni on, miten identiteettijohtajuus näkyy puoleen puheenjohtajien puheissa? Kysymys on jaettu neljään osaan teoreettisen viitekehyksen mukaisesti. 1. Miten puolueen prototyyppinen jäsenyys tulee esiin puheenjohtajan puheessa? 2. Miten puheessa näyttäytyy puolueen vuoksi toiminen? 3. Miten puheenjohtaja luo kuvaa puolueen jäsenistä? 4. Minkälaisia merkityksiä puheenjohtaja antaa puolueelleen? Aineistona on Suomen kuuden suurimman puolueen puheenjohtajien puoluekokous linjapuheet. Konteksti edustaa tilannetta, jossa johtaja puhuu omalle ryhmälleen, sisäryhmälle. Aineisto on kerätty vuosilta 2013–2017, kultakin puolueelta on kaksi puhetta. Aikavälille mahtuu yhdet eduskuntavaalit. Poliittista kontekstia on avattu tutkielmassa sen verran, että analyysin seuraaminen mahdollistuu. Tutkielman tulosten mukaan puheenjohtajien puheissa on nähtävissä identiteettijohtajuuden teemoja. Teemat ovat yhteydessä teoriaan ja tukevat osaltaan aikaisempia empiirisiä tutkimustuloksia. Identiteettijohtajan tehtävissä nousi esiin seuraavia teemoja. Prototyyppinen johtaja sitoutti itseään osaksi puolueen arvoja ja historiaa, lisäksi hän pyysi ja antoi tukeaan puolueelle. Esitaistelijana puheenjohtaja esitti sitoutuvansa tehtäväänsä ja esitti olevansa luottamuksen arvoinen. Esitaistelija oli myös reilu ja oikeidenmukainen. Vahvimmin identiteettijohtajuus näkyi puheenjohtajien luodessa yhteistä identiteettiä, tässä tehtävässä nousivat esiin erityisesti arvot ja aatteellisuus. Identiteetin muokkauksessa korostui muutospuhe. Identiteettijohtajan on muokattava identiteettiä, vastatakseen muuttuviin tavoitteisiin.

Yhteiskunnassa näkemykset ikääntyneistä ja ikääntymisestä vaihtelevat ajasta riippuen. Viime aikana ikääntyneisiin liittyvä julkisuuskuva on liittynyt huoltosuhteeseen, hoitajapulaan ja ikääntyneiden heikkoon toimintakykyyn. Tämän näkemyksen rinnalle on tullut vahvasti ajatus aktiivisesta ja onnistuneesta ikääntymisestä, jolla ikääntymiseen liittyviä negatiivisia stereotypioita on pyritty yhteiskunnassamme heikentämään. Lähestymme ikääntymistä mistä tulokulmasta tahansa, vaikuttaa se siihen kuinka ikääntyneet itse itsensä näkevät. Ikääntymisen julkisuuskuvaa on käsitelty aikaisemmissa tutkimuksessa, mutta lähtökohtana ovat olleet pääsääntöisesti mediatekstit. Tämän tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää millainen kuva ikääntyneistä luodaan visuaalisten kuvien kautta. Tutkimuskysymykseni on: Millainen kuva ikääntyneistä muodostuu Instagram-kuvien perusteella. Aineisto koostui 316 Instagram-kuvasta, jotka kerättiin Instagram-tileiltä. Jokaisessa aineistoon valitussa kuvassa esiintyi tulkintani mukaan ikääntynyt henkilö. Aineisto analysoitiin Erving Goffmanin luoman kehysanalyysin avulla, jossa on hyödynnetty Eeva Luhtakallion sovellusta visuaalisesta kehysanalyysistä. Löysin kahdeksan erilaista kehystä, jotka kuvaavat ikääntyneistä esitettyjä kuvia; aktiivisuuden, oppimisen, hoivan, menestyksen, merkityksellisyyden, tunteiden, yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden kehykset. Ikääntyneistä voi siis kuvien avulla luoda heterogeenisen kuvan. Tärkeä tutkimuksen huomio oli, että näille kaikille kehyksille yhtenäinen piirre oli se, että ne kuvaavat ”onnistunutta ikääntymistä” monipuolisesti. Sen sijaan toimintakyvyltään hauraampia ikääntyneitä ei aineiston kuvissa näkynyt. Tässä tutkielmassa aktiivisuuden ja oppimisen kehykset olivat eniten edustettuina. Puolestaan menestyksen ja hoivan kehykseen sisältyviä kuvia löytyi aineistosta vähiten. Ikääntyneistä muodostuva kuva kaipaa edelleen ikääntyneiden kuvaston monipuolistumista. Vaikka tuloksista on selvästi nähtävissä se, että ikääntymistä voi lähestyä monesta eri näkökulmasta, on esimerkiksi vähemmistöt ja vanhimmat vanhat kuvissa harvoin edustettuina. Koenkin, että sosiaaliseen mediaan kaivataan ikääntyneiden kohdalla entistä enemmän sosiaalityön ja ikääntyneiden omaa näkökulmaa, joka voi tarjota tätä hetkeä rikkaamman ja todentuntuisemman lähestymistavan ikääntymiseen. Toisaalta on tärkeä vaalia voimavaralähtöistä kuvaa ikääntyneistä, joka voi edesauttaa yhteiskunnan suhtautumista ikääntyneisiin. On kuitenkin muistettava, että onnistunut ikääntyminen merkitsee yksilötasolla paljon enemmän kuin mitä tämän hetken visuaaliset kuvat antavat olettaa.

Ikääntyvien taloudelliset asiat ja heidän oma kykynsä huolehtia taloudellisista asioista on yksi sosiaaliitomen merkittävistä työllistäjistä. Eläketulojen pienuus tuottaa vaikeuksia suoriutua arjesta ja se luo osaltaa suurta henkistä painetta ikääntyvän arkeen, se voi lisätä velkaantumista ja jopa asunnottomuutta. Sosiaalityössä kohdataan ikääntyviä, jotka syystä tai toisesta ajautuvat jatkuvaan täydentävän tai ehkäisevän toimeentulotuen piiriin. Kelan perustoimeentulotuki ei riitä kattamaan arkipäivän kustanuksia oman eläkkeen lisänä. Edunvalvonnan yhtenä tehtävänä on olla turvaamassa ja selkeytämässä ikääntyneen taloudellista tilannetta ja osaltaan olla suojaamassa häntä siitä, ettei taloudellinen tilanne pahene entisestään. Sosiaalityö on usein järestämässä edunvalvontaa ikääntyville ihmisille. Tutkimukseni tarkoitus on löytää vastauksia siihen, miten yleinen edunvalvonta vaikuttaa ikääntyvän arkeen, itsemääräämisoikeuteen sekä miten hän kokee yleisen edunvalvonnan toimivan omalla kohdallaan. Tutkimus toteutetaan haastatteluiden kautta, josta kerätty aineisto käsitellään ja siitä pyritään löytämään vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tärkeää on saada yleisen edunvalvonnan piirissä olevan ikääntyvän henkilön oma ääni kuuluviin, mitä hän ajattelee ja miten hän kertoo oman näkemyksensä yleisestä edunvalvonnasta. Tulososiossa käydään lävitse Kuinka päämieht kokevat yleisen edunvalvonnan ja onko siitä ollut heille apua arjen pyörittämisessä, sekä, miten edunvalvonta on vaikuttanut heidän arkeensa. Pääsääntöisesti tuloksista voidaan päätellä, että edunvalvovonnalle on tarvetta, koska oma kyky huolehtia omista asioistaan on heikentynyt. Myös yhteydenpito edunvalvojaan nousi esille tutkimusaineistosta selkeästi. Yhteydenpidon vaikeutta tai hankaluutta pidettiin merkityksellisenä, tiedon kulun vaikeus ja yhteydenpidon vaikeus oli yhteinen tekijä haatateltavilla. Pienet käyttövarat myös herättivät keskustelua, joka tuotti vastauksia myös siihen miten arki päämiehillä sujuu. Arjessa elämistä pidettiin rutiininomaisena ja se, että eläkkeelle jääminen toi mukanaan sosiaalista eristäytymistä ja ongelmia sosiaalisten suhteiden rakentamiseen. Edunvalvonta kuitenkin nähtiin taloudellisten asioiden järjestäjänä myönteisesti, vaikkakin negatiivisuutta ilmeni juuri käyttövarojen pienuudessa. Kuitenkin yleiselle edunvalvonnalle oltiin myötämielisiä, sillä haastateltavien mielestä se on auttanut ja tukenut heitä selviytymään arjestaan. Tutkielma tuotti tietoa siitä, miten yleisessä edunvalvonnassa olevat kokevat sen vaikuttavan heidän omaan elämäänsä.

Tässä kriminologian maisterintutkielmassa tutkin incel-yhteisön kriminologisia narratiiveja incels.co -keskustelupalstalla. Tarkastelen incel-yhteisöön liitettyjä surmaajia käsitteleviä narratiiveja ja analysoin, miten niissä ilmenee rikosmyönteisiä asenteita. Aiheen tutkiminen on sekä kriminologisesti että yhteiskuntapoliittisesti merkittävää. Incelit eli vastentahtoisessa selibaatissa elävät muodostavat etenkin verkossa yhteisön, jossa kannatetaan äärimmäisen misogynistisiä näkemyksiä ja koetaan, että yhteiskunnassa hierarkia määräytyy sukupuolen ja viehättävyyden perusteella näin suosien naisia ja syrjien miehiä, jotka eivät ole viehättäviä. Liikkeen nimissä tehtyjä väkivallantekoja on luonnehdittu poliittisesti motivoituneeksi väkivallaksi. (Baele, Brace & Coan, 2019). Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii oppimisteoria. Eriyttävän oppisaltistumisen teorian mukaan rikosalttius on oppimisen tulosta ja rikoskäyttäytyminen opitaan kommunikoimalla muiden kanssa (Sutherland & Cressey, 1978). Yleisessä oppimisteoriassa rikosmyönteiset asenteet voidaan jakaa moraalitunteisiin liittyviin asenteisiin, rikollisiin samaistumiseen, kontrollin vastaisiin asenteisiin ja neutralisaatioihin (Andrews & Bonta, 2010). Tutkimusmenetelmänäni olen hyödyntänyt narratiivista kriminologiaa. Narratiivinen kriminologia on kiinnostunut siitä, miten tarinat eli narratiivit inspiroivat, yllyttävät tai ylläpitävät vahingolliseen toimintaan osallistumista tai estävät tästä toiminnasta irtautumista (Presser & Sandberg, 2015). Tutkielman aineisto on kerätty loka-marraskuussa 2019 sittemmin suljetulta incels.co -nimiseltä keskustelupalstasivustolta. Analysoitavia kommentteja on yhteensä 386 yhteensä seitsemästä eri surmaajia käsittelevästä keskustelusta. Analyysi osoittaa, että ihailunarratiiveissa esiintyy surmaajien näkemistä pyhimyksenä, sankarina sekä sisällöntuottajana. Kostonarratiiveja kohdistetaan naisia sekä yleisesti yhteiskuntaa kohtaan. Samaistumisnarratiiveissa keskustelijat samaistuvat surmaajan henkilöprofiiliin ja osoittavat heitä kohtaan empatiaa. Toisaalta heillä on myös samaistumiseen liittyviä torjuvia asenteita. Samaistumisnarratiiveja löytyy aineistosta eniten. Analyysin perusteella pyhimys-, sankari-, sekä kostonarratiivit ovat kriminologisesta näkökulmasta kaikista vahingollisimpia. Analyysin perusteella ei voida kuitenkaan päätellä, että yhteisön kriminologiset narratiivit opettaisivat tai edistäisivät rikosmyönteistä käyttäytymistä. Toisaalta analyysi vakuuttaa, että yhteisön kannattama misogynistinen maailmankuva on vahingollinen, ja se voi johtaa rikolliseen käyttäytymiseen. Kriminologisten narratiivien performatiivisuus on potentiaalisesti vaarallista, koska yhteisön ideologia ei vain jäsennä maailmaa vaan myös muovaa sen jäsenten todellisuutta. Todellisuuden muovaaminen eli uusien ideologioiden omaksuminen opitaan verkossa.

The one-child policy of the People’s Republic of China created an entire generation of Chinese only-children, who have migrated abroad more often than any previous generation. However, despite the increased emigration, alongside the aging population, the Chinese elderly care system relies on the inputs of children. Therefore, there is a fundamental conflict between the filial intergenerational caregiving responsibilities and international migration processes, although some caregiving forms may be exchanged from a distance. This master’s thesis investigates how the Chinese first-generation only-child migrants who live in Finland experience caring for their parents in China. The research questions are: How do Chinese one-child transnational families practice transnational caregiving? What are the expectations and possibilities concerning caregiving? What are the elderly care arrangements like for the parents? The theoretical framework of this study consists of three dimensions of transnational caregiving: care circulation approach, transnational caregiving types, and the capacity, obligation, and negotiated commitment as factors that explain the practices of transnational caregiving. The research data consists of nine semi-structured interviews of Chinese migrants of the only-child generation. The analysis method is qualitative theory-guided content analysis. The results suggest that Chinese migrants and their parents practice transnational caregiving by exchanging emotional support. The migrants experience that their possibilities to provide care to their parents are limited. However, providing care is a cultural obligation. The future elderly care arrangements of the parents are unclear, which makes the situation stressful for the migrants. The situation is also frustrating as ideal options for arranging elderly care are lacking. If the migrants return to China to provide elderly care to their parents, they are forced to make sacrifices with their work and family. However, if they do not return to China, the alternative options of relying on institutional elderly care or hiring a maid or a nurse are not ideal either. Although the migrants value filial traditions, they desperately demand societal and policy changes that would allow them to plan the future elderly care of their parents. Based on the results, there is a demand for establishing more quality institutional elderly care services in China. There is also a need for the Finnish migration policy to allow family-based old-age migration, as some other countries do. Overall, in the current situation, the national policymaking in Finland and in China does not recognize the needs of transnational families and transnational caregivers.

Suomessa työttömyyttä pyritään poistamaan laaja-alaisella yhteiskuntapolitiikalla ja erilaisin työttömille suunnatuin palveluin. Maisteritutkielmassa tutkittiin, miten kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat kategorisoivat itsensä osana palvelua. Tutkimuskysymyksenä oli, millaisia kuntouttavaan työtoimintaan liittyviä itsekategorisointeja työttömät tuovat esiin ryhmähaastatteluissa. Tutkimuksen teoreettis-metodologisena lähestymistapana käytettiin etnometodologista kategoria-analyysia. Kategorisoinnilla tarkoitetaan vuorovaikutuksessa ja institutionaalisissa käytännöissä tapahtuvaa ihmisten ja asioiden luokittelua. Ihmiset luokittelevat myös itseänsä, jolloin puhutaan itsekategorisoinnista. Tutkimuksen aineistona käytettiin kolmea ryhmähaastattelua, joihin osallistui yhteensä 16 kuntouttavan työtoiminnan asiakasta. Aineisto on osa-aineisto Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon (FSD) tallennetusta Työttömät ja osallisuus 2016–2017 -haastatteluaineistosta, jossa on haastateltu Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Sosiaalisen osallisuuden edistämisen kehittämishankkeen (Sokra) koordinoimiin ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamiin Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta -hankkeisiin osallistuneita henkilöitä. Analyysissa ryhmähaastatteluista löydettiin seitsemän kategoriaa: aktiivinen toimija, osallinen yhteisössä ja sosiaalisessa toiminnassa, väärässä paikassa olija, oman paikan ja suunnan etsijä, omissa tavoitteissa edistyjä, voimistunut sekä uusia puolia itsestä löytävä. Kategoriat tuovat esiin, miten monenlaisia merkityksiä kuntouttavalla työtoiminnalla voi olla palvelussa asiakkaina oleville. Tuloksista voi olla hyötyä esimerkiksi työttömille suunnattuja palveluja kehitettäessä.