Browsing by master's degree program "Suomen kielen ja suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurien maisteriohjelma"

Tutkielmassa tarkastellaan 15 emojin merkitystä, ja huomio keskittyy erityisesti siihen, miten eri-ikäiset vastaajat tulkitsevat emojeita. Tarkasteltavat ikäryhmät ovat lukioikäiset eli noin 16–19-vuotiaat sekä keski-ikäiset eli noin 40–60-vuotiaat. Motiivina tälle on se, että 40–60-vuotiaat voisivat olla lukioikäisten vanhempia, minkä seurauksena pystytään helposti tarkastelemaan sukupolvien välisiä eroavaisuuksia emojeille nähtävissä merkityksissä. Aineisto on kerätty pääosin erään lukion oppitunneilla sekä internetissä jakamalla kyselyloma-ketta, johon vastaajat pääsivät sekä kirjoittamaan näkemyksensä emojien merkityksistä että liit-tämään mukaan autenttisia viestejä, joissa ovat kyseisiä emojeita käyttäneet. Analyysissa noste-taan esille sekä vastaajien kuvailuja että autenttisia viestejä. Vastaukset on jaettu merkitysryh-miin sen perusteella, millaisia ominaisuuksia, tekoja, tunteita tai muita ilmiöitä ne vastaajien mu-kaan välittävät. Yksi vastaus voi kuulua useampaan merkitysryhmään. Tulokset ovat monipuolisia, mutta voi tiivistää, että keski-ikäiset tulkitsevat emojeita konkreetti-semmin kuin lukioikäiset. Lukioikäisten keskuudessa joillekin emojeille on muodostunut hyvin spesifejä käyttötarkoituksia tai merkityksiä, joihin otetaan usein mallia sosiaalisesta mediasta. Tällaiset spesifit käyttötavat voivat esimerkiksi kääntää emojin alkuperäisen merkityksen pääla-elleen tai tuottaa alleviivauksen kaltaisia korostavia käyttötarkoituksia.

Tutkielma käsittelee työntekijöiden asenteita, tuntemuksia ja kokemuksia englannin kieleen liittyen suomalaisilla työpaikoilla. Kansainvälistymisen, viestintäteknologian kehittymisen sekä globalisaation vaikutuksesta erilaisten työyhteisöjen kieli on muutoksessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten näihin muutoksiin ja kielenkäyttöön suhtaudutaan työntekijätasolla: se pyrkii vastaamaan kysymyksiin kielitaidon riittävyydestä, yritysten kielilinjauksista ja kielitaito-odotuksista. Lisäksi se tarkastelee kielen vaikutusta sosiaalisiin tilanteisiin työyhteisössä. Tutkielma kytkeytyy sosiolingvistiseen kieliasennetutkimukseen ja yritysmaailman kielipolitiikasta tehtyyn tutkimukseen. Aineistona on kyselylomake, johon vastasi 30 työntekijää viiden eri alan yrityksestä. Vastaajien äidinkieli on suomi, mutta he käyttävät työssään englannin kieltä. Tutkimuksessa havaittiin, että englannin kieltä käytetään laajasti erilaisissa yhteyksissä työpaikalla. Vaikka moni vastaaja koki kielitaitonsa riittäväksi, aiheutti englannin kielen käyttö kuitenkin myös negatiivisia tuntemuksia, esimerkiksi epävarmuutta ja kokemuksia itseilmaisun rajallisuudesta. Suullinen kielenkäyttö koettiin haastavampana kuin kirjallinen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että virallinen, kirjattu kielipolitiikka ja erilaiset kielilinjaukset puuttuvat useista yrityksistä. Englannin kielen taito näyttäytyy työpaikoilla olettamuksena, ja kielikäytännöt muotoutuvat ilman virallisia linjauksia eri tavoin neuvottelemalla tai osallistujien äidinkielestä tai kielitaidosta riippuen. Linjausten puuttuminen koetaan myös hankalana ja turhauttavana. Asenteet englannin kieltä ja sen tarpeellisuutta kohtaan ovat kuitenkin tulosten mukaan myönteisiä, eikä kieltä tai sen käyttöä koeta uhaksi suomen kielelle. Englannin kieli nähdään tarpeellisena, jopa välttämättömänä kansainvälistyvän työelämän ja kilpailukyvyn kannalta. Englannin kielitaidolla on käyttäjälleen myös henkilökohtainen hyöty, ja kielitaitoa ollaan valmiita kehittämään.

Tutkielma tarkastelee peruskoulun äidinkielenopettajien suhtautumista S2-oppimäärän opettamista kohtaan. Aineistona on yhteensä kuusi vuonna 2021 toteutettua teemahaastattelua, joiden litteraateista poimittujen asenteellisten ilmausten tarkastelu paljastaa niiden rakentavan erilaisia koulumaailman diskursseja. Tavoitteena on selvittää, minkälaisia asenteellisia ilmauksia äidinkielenopettajat käyttävät puhuessaan S2-oppimäärän opettamisesta, minkälaisia S2-opetukseen liittyviä asioita opettajat arvioivat asenteellisten ilmausten avulla sekä minkälaisina opettajat kuvaavat S2-opetuksen näkökulmasta koulun keskeisimmät toimijat: opettajat, oppilaat ja koululaitoksen? Tutkielmassa asenteelliset ilmaukset on ensin luokiteltu suhtautumisen teorian alasysteemien mukaisesti asennetta, sitoutumista sekä intensiteettiä edustaviin kategorioihin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen diskurssintutkimus, jonka avulla asenteelliset ilmaukset liitetään osaksi haastatteluissa syntyneitä koulumaailman diskursseja. Systeemis-funktionaalinen kieliteoria puolestaan auttaa haastatteluissa rakentuneen toimijuuden selvittämisessä. Haastatteluissa rakentui kuva koulumaailman toimijoista, joita olivat opettajat, oppilaat sekä koululaitos, sekä koulun perusfunktiosta, oppilaan oppimisesta. Toimijoiden tarkastelu toimii lähtökohtana analyysissa, joka koostuu neljästä alaluvusta. Luvut käsittelevät opettajien suhtautumista S2-oppilaisiin, omaan S2-opettajuuteensa, muihin opettajiin sekä S2-opetuksen järjestämiseen kouluissa. Analyysissa käytetyt esimerkit sisältävät opettajien näihin diskursseihin sisällyttämiä asenteellisia ilmauksia, joista suurin osa on negatiivisia. Tutkimuksessa käy ilmi, että opettajat käyttävät asenteellisia ilmauksia oppilaiden inhimillisten ominaisuuksien, käytöksen, opettajan oman työn onnistumisen, hyvän opettajuuden sekä pätevyyden arvioimiseen. Opettajat muodostavat erilaisilla intensiteetti-ilmauksilla sekä negaatioilla subjektiivisia arvoasteikoita, joiden avulla he määrittävät muun muassa ”hyvää opettajuutta”. Opettajat kohdistivat itseensä sekä muihin opettajiin paljon odotuksia, joiden vuoksi he tunsivat usein riittämättömyyttä. Opettajien erilaiset ideologiat näyttäytyivät toisinaan ristiriitaisina, mutta he osoittivat olevansa valmiita muuttamaan työhönsä liittyviä asenteita ja toimineensakin jo niin. Koulumaailman toimijoiden toiminta suuntautui epätasaisesti siten, että vain oppilaan ja opettajan toimijuus oli vastavuoroista. Oppilaiden toimijuus määrittyi sen mukaan, miten motivoituneita ja taitavia he olivat. Oppilaan aktiivisuus vähensi ja passiivisuus lisäsi opettajan toimijuutta, mikä vaikutti opettajan työn raskauteen. Sen sijaan koululaitos näyttäytyi ”saavuttamattomana” vallanhaltijana, joka määritti opettajien opetusta sekä oppilaiden opiskelua. Koululaitokseen vaikutti koulumaailman ulkopuoliset resurssit sekä määräykset, joihin yksikään toimijoista ei pystynyt vaikuttamaan.

Tutkielmassa tarkastellaan, millaisin ilmaisuin suomenkielisen fanifiktion seksikohtauksissa viitataan intiimeihin kehonosiin. Intiimeillä kehonosilla tarkoitetaan tutkielman kontekstissa sukuelimiä ja takapuolia. Fanifiktio puolestaan tarkoittaa fanien toisilleen kirjoittamaa ei-kaupallista tekstiä, joka pohjautuu johonkin yleisesti saatavilla olevaan emätekstiin. Aineistona ovat Archive of our Own -sivustolta kerätyt suomenkieliset fanifiktiotekstit, jotka sisältävät yhden tai useampia seksikohtauksia. Teksteissä esiintyy yli 4000 intiimialueiden mainintaa, joita tutkielmassa tarkastellaan sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Teoreettisesti työ yhdistää kognitiivista ja leksikaalista semantiikkaa, ja huomioon otetaan myös seksin ja seksuaalisuuden tabuluonne. Analyysin työkaluina toimivat käsitemetafora ja -metonymia, leksikon vakiintuneet paradigmaattiset suhdetyypit sekä tabusanastoon kietoutuva x-femismi. Analyysissa havaittiin, että yleisin tapa viitata intiimialueisiin niin kerronnassa kuin dialogissakin on käyttää niistä [hän]-tyyppisiä ilmaisuja eli sen henkilön nimeä, jonka kehonosasta on kyse tai vaihtoehtoisesti henkilöön viittaavia pronomineja. Anukseen ja vaginaan viitatessa käytetään lisäksi [sisä]-adpositiota. Tällöin käsitemetonymiaan KOKONAISUUS EDUSTAA OSAA liitetään käsitemetafora IHMINEN ON SÄILIÖ. Analyysin perusteella [hän]-ilmaisujen ohella tyypillisiä nimityksiä intiimialueille ovat erilaiset epämääräistävät eufemismit, kuten hyperonyymit ja käsitemetaforista tai -metonymioista motivoituvat ilmaisut. Ortofemismit ja niiden tavoin toimivat vakiintuneet vieraskieliset eufemismit penis ja klitoris ovat myös paljon käytettyjä. Monet muodoltaan epätyypillisetkin ilmaisut motivoituvat vakiintuneista seksistä käytetyistä käsitemetaforista. Analyysi osoitti lisäksi, että kerronnasta poiketen dialogissa käytössä on alatyylisinä pidettyjä ilmaisuja, jotka saavat kontekstissaan kvasi-eufemistisia sävyjä. Eri kehonosien ilmaisuja tarkasteltaessa huomattiin, että vaginasta ja anuksesta käytetään keskenään hyvin samankaltaista sanastoa, kun taas penikseen viittaavat ilmaisut eroavat näistä. Peniksen todettiin saavan muita tarkasteltuja kehonosia aktiivisemman roolin ja siitä puhutaan itsenäisenä toimijana. Tutkielman tulokset osoittavat, että intiimialueisiin viitataan monipuolisesti erilaisin ilmaisuin. Aineistossa seksiä kuvataan yksityiskohtaisesti, mutta seksiin liittyvät tabut näkyvät sanaston tasolla. Intiimialueista puhuttaessa käytetään enimmäkseen erityyppisiä eufemismeja.

Tutkielmassa tarkastellaan eriyttämisen kielellisiä keinoja yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjassa. Tavoitteena on selvittää, millaisia eriyttämisen kielellisiä keinoja ilmenee 7. luokan äidinkielen ja kirjallisuuden eriytetyssä tekstikirjassa. Äidinkielen ja kirjallisuuden eriytettyjä oppikirjoja on tutkittu tiettävästi vain vähän, joten tavoitteena on saada eriyttämisessä hyödynnetyistä kielellisistä keinoista lisää tietoa. Tutkimusaineistona on kaksi Loisto-kirjasarjaan kuuluvaa 7. luokan oppikirjaa, yleisempään käyttöön tarkoitettu tekstikirja sekä eriytetty tekstikirja. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin ja tekstianalyysin avulla siten, että yleisempään käyttöön tarkoitettua tekstikirjaa ja eriytettyä tekstikirjaa vertaillaan toisiinsa. Tutkimuksessa havaittiin, että keskeinen eriyttämisen kielellinen keino ilmeni oppikirjan kappaleiden ingresseissä ja tekstiin lisätyissä esimerkeissä. Niiden lisäksi eriyttämisen kielellisiksi keinoiksi hahmottuivat parafraasit, lauseenvastikkeiden välttely, sanavalintojen yksinkertaistaminen ja konkreettisuus sekä tehtävänantojen kielellinen eriyttäminen. Eriyttämisen kielellisillä keinoilla pyrittiin tukemaan tiedon omaksumista, lisäämään konkreettisuutta ja havainnollisuutta, helpottamaan ymmärrettävyyttä ja selkeyttämään ilmauksia sekä tutumpien ilmausten valinnoilla esimerkiksi tukemaan lukijan toiminnan ohjausta ja oppimista. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että eriytetyn oppikirjan kielelliset keinot ovat selkeää kieltä ja mahdollisesti motivoituvat kielenhuollon tradition suosimista selkeän kielen piirteistä sekä selkokielessä määritellyistä piirteistä. Eriytetty oppikirja voi antaa tukea eriyttämisessä sellaisille oppijoille, jotka hyötyvät juuri niistä keinoista, joita oppikirja sisältää. Eriytettyjen oppikirjojen tutkiminen on tärkeää, jotta saadaan lisää tietoa siitä, miten eriyttämistä toteutetaan oppikirjoissa.

Maisteritutkielmassani tutkin, kuinka essiivin muodot ja merkitykset hahmottuvat eri kielitaitotasoilla analysoimalla essiivisijaisia ajan, paikan ja olotilailmauksia aikuisten suomenoppijoiden teksteissä. Essiivi sijamuotona on suomen kielessä marginaaliasemassa. Suomen kieliopissa essiivi ei kuulu kieliopilisiin sijoihin, eikä sisä- ja ulkopaikallissijojen systeemiin, vaan se on niputettu translatiivin kanssa yhteen. Essiivi ei tule esiin oppikirjoissakaan. Tutkimuksessa selvitän miten suomenoppijat hallitsevat essiivin muodostuksen ja käytön, ja mikä vaikuttaa essiivin muotojen ja merkitysten hahmottamiseen suomenoppijoiden eri kielitaitotasoilla. Tutkimuksessani hyödynnän Testipisteen kirjoitetun kielen korpusaineistoa, joka on valmiiksi jaettu kolmeen tasoryhmään: A2.1, A2.2 ja B1. Hakemalla essiiviesiintymiä ja seulomalla aineistoa siitä löytyi yhteensä 2360 essiivisijaista paikan, ajan ja olotilan adverbiaalia. Tarkastelun tulokset osoittavat, että essiivisijaisia ajan- paikan- ja olotilan ilmauksia käytetään suomenoppijoiden kirjoitetuissa teksteissä kaikilla kielitaitotasoilla. Suomenoppijoiden essiivin ajan-, paikan ja olotilamuotojen ja merkitysten osaaminen kehittyy vaiheittain ja edellyttää suomenoppijoilta paitsi essiivin päätteen ja merkitysten hahmottamista myös suomen kielen morfologian, syntaksin ja semantiikan laajaa osaamista. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että essiivin muodot ja merkitykset tuottavat monenlaisia vaikeuksia eri kielitaitotasoilla oleville suomenoppijoille. Tasolla A2.1 eniten vaikeuksia tuottavat sanat kotona, mukana, ulkona, kotiin, mukaan, ulos, ensi vuonna, tänä vuonna, viime talvena. Vartaloiden ja essiivinpäätteen muodostaminen on hyvin epäjohdonmukaista, eikä suomenoppijoilla ole selkeää käsitystä vokaaliharmoniasta, astevaihtelusta, olo-, tulo- ja erosijaisuudesta eikä määritteellisen ajan adverbiaalin pääsanan ja sen määritteen kongruenssista. Tasolla A2.2 vaikeuksia tuottavat edelleen sanat kotona, ulkona, viikonloppuna ja raskaana. Morfologisia virheitä esiintyy lähinnä tapauksissa, jotka edellyttävät astevaihtelun ja vokaaliharmonian osaamista (esim. kesänä) sekä vaativammissa taivutusvartaloissa (esim. iloinen, raskas, valmis, terve). Täydennyksen suuntaisuus, olo-, tulo-, erosijaisuus, essiivimuotoiset kiteytymät sekä essiivin käyttö ajan adverbiaaleissa eivät vielä täysin hahmotu tason A2.2 kirjoittajille. Tason B1 kirjoittajille ongelmia tuottavat enää vain harvinaiset ja vaativammat taivutusvartalot (esim. valmis, iloinen, työtön). Ajan adverbiaalien aikana ja vuonna merkitykset ja käyttö, translatiivin ja essiivin työnjako (esim. toimin lääkärinä vs. opiskelen lääkäriksi) sekä muutosalttius tai tilapäisyys (esim. olen opettaja vs. toimin opettajana) tuottavat vielä vaikeuksia tason B1 suomenoppijoille. Pohdinnoissa esittelen millä tavalla essiivin funktiopohjainen tarkastelu voi hyödyntää suomi toisena kielenä -opettajia, jotta opetusmenetelmät ja materiaalit vastaisivat paremmin suomenoppijoiden tarpeisiin.

Tutkielma käsittelee erilaisten sosiaalisten kriteerien kautta rajattuihin kielenkäyttäjäryhmiin kohdistuvia, kielenkäyttöä koskevia, käsityksiä ja asenteita. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisin kriteerein erilaisia kielenkäyttäjäryhmiä rajataan ja millaisia odotuksia eri ryhmien kielenkäytölle asetetaan. Tutkielma sijoittuu sosiolingvistiikan alalle, tarkemmin rajaten sen kansanlingvistiseen kenttään. Tutkielman aineistona on 300 Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimiston vuonna 2016 käynnistämistä yleiskielen seurantatalkoista kerättyä kommenttia. Analyysissa hyödynnetään kriittisen diskurssintutkimuksen näkökulmia: kommenteista tarkastellaan tapoja nimetä kielenkäyttäjäryhmiä, kielenkäytön tapojen luonnehdintoja sekä ennen kaikkea sitä, millainen kielenkäyttö miltäkin ryhmältä koetaan neutraaliksi ja millainen tästä poikkeavaksi. Tutkimuksessa havaittiin, että yleisin tapa rajata kielenkäyttäjäryhmiä on luokitella kielenkäyttäjiä heidän ammattinsa tai yhteiskunnallisen asemansa perusteella. Lisäksi kielenkäyttäjiä kategorisoidaan ikä- ja asuinpaikkaperustaisesti. Yksittäisistä kielenkäyttäjäryhmistä eniten kommentoidaan toimittajien kielenkäyttöä, seuraavaksi kommentoiduimpia ovat nuoret, poliitikot, aikuiset sekä asiantuntijat ja korkeakoulutetut. Analyysin perusteella ammatin tai aseman mukaan luokiteltujen ryhmien norminvastainen kielenkäyttö koetaan pääosin negatiivisesti, kun taas ikään perustuvien ryhmien norminvastaiseen kielenkäyttöön suhtaudutaan pääosin neutraalisti. Vaikuttaisi siis siltä, että ammattiin tai yhteiskunnalliseen asemaan liitetään enemmän kielenkäyttöä koskevia odotuksia ja rajoituksia kuin ikään. Tutkimustulokset antavat viitteitä vastaajien kieli-ideologisista käsityksistä sekä niihin sekoittuvista muista ideologioista. Tällaisten kielenkäyttäjäryhmiin kohdistuvien kieliasenteiden sekä niiden takana vaikuttavien yleisempien asenteiden risteämäkohtien syvempi tarkastelu jää odottamaan jatkotutkimusta.

Tutkielma tarkastelee Facebook-parodiaa, jossa pilkan kohteena ovat maahanmuuttovastaiset ja heidän kielenkäyttönsä. Tavoitteena on selvittää, millaisia kielenpiirteitä parodiassa käytetään ja minkälaisina kielenkäyttäjinä maahanmuuttovastaiset niiden avulla representoidaan. Lisäksi tarkastellaan, minkälaisia diskursseja parodiassa kaiutetaan. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen diskurssintutkimus, mutta analyysissa hyödynnetään myös perinteistä tekstianalyysia. Aineistona on sata julkaisua maahanmuuttoon positiivisesti suhtautuvien humoristisesta Facebook-ryhmästä Terrorismin ja sukkien vastainen kansanliikeryhmä vuodelta 2019. Luvussa 3 tarkastellaan parodian kielellistä ilmiasua. Analyysi osoittaa, että maahanmuuttovastaiset representoidaan kielenkäyttäjinä, jotka eivät osaa kirjoitetun yleiskielen normeja eivätkä välitä niistä, vaan kirjoittavat tunteen vallassa. Kirjoitusvirheinä esitettyjä piirteitä, etenkin yhdyssanavirheitä ja lyöntivirheiltä vaikuttavia piirteitä, käytetään paljon ja liioitellusti niin, että myös johdoksia ja muita sanoja on kirjoitettu erikseen morfeemirajojen kohdalta. Puhutun ja kirjoitetun kielen erottamisen vaikeus osoitetaan käyttämällä suomalaistettua fonotaksia sekä nasaaliassimilaatiota muistuttavaa ilmiötä, jossa sananloppuinen n kirjoitetaan m:nä. Parodiatyylin piirteet esiintyvät liioiteltuina niin, että ne eivät sellaisinaan voisi esiintyä verkkokielessä, mikä korostaa julkaisun ironista sävyä. Lisäksi typografinen äänensävy on voimakkaan affektinen ja huutava, sillä aineistossa käytetään runsaasti suuraakkosia, huutomerkkejä ja huutomerkkejä edustavia numeroita 1. Luvussa 4 osoitetaan, miten parodiassa hyödynnetään ironista diskurssien omimista. Toistuvien aiheiden kuten sukkien, kaljan, katupartioiden ja median puolueellisuuden kautta kaiutetaan maahanmuuttovastaiseen diskurssiin kuuluvaa apokalyptista retoriikkaa sekä populistista ja arvokonservatiivista diskurssia. Tällä pyritään esittämään maahanmuuttovastaiset argumentit naurettavassa valossa, millä sekä vahvistetaan omaa kantaa että vastakkainasettelua maahanmuuttokeskustelun osapuolten välillä. Luvussa tarkastellaan myös parodiassa runsaasti esiintyvää metakielenkäyttöä, jossa esitetään kohteen olevan tietoinen ja ylpeä omasta tavastaan kirjoittaa. Tutkielmassa käy ilmi, että parodiassa kohde representoidaan hysteerisinä ja kouluttamattomina, mikä sopii aiempien tutkimusten tuloksiin siitä, millaista kuvaa maahanmuuttovastaisista rakennetaan maahanmuuttokeskustelussa. Kielenpiirteiden käytölle on nähtävissä malleja esimerkiksi Timo Soinin kielenkäytössä ja humoristisista ilmauksista "isäm maan puollustaja" ja "elämäm koulu". Tutkielman tulokset ovat relevantteja verkkokielen tutkimukselle yleisesti, sillä analyysissa käy ilmi, että aineiston piirteitä arvioidaan muissakin konteksteissa ärsyttäväksi tai huonoksi verkkokieleksi.

Tässä tutkielmassa olen käsitellyt liitepartikkelin -hAn merkityksiä ja sen leksikaalisia vastineita venäjän kielessä. -hAn on monimerkityksellinen sävypartikkeli, jolla ei ole yhtä tiettyä vastinetta. Tästä syystä kääntäjät käyttävät merkitykseltään mahdollisimman lähellä olevia kielellisiä yksiköitä sen venäjäntämisessä kattaakseen sen pragmaattiset implikaatiot. Tarkastellessani liitepartikkelia -hAn olen pääsääntöisesti nojautunut Nykysuomen sanakirjan artikkeliin aiheesta ja Auli Hakulisen ja muiden tutkijoiden tutkimuksiin. Venäjännöskeinoina toimivat sävyjä tuottavat diskurssisanat ja nonverbaaliset käännöskeinot. Tutkimukseni on luonteeltaan empiirinen laadullinen korpustutkimus. Tämän menetelmän mukaan analysoidaan tietokonejärjestelmän avulla suuria tekstimääriä. Vertaillakseni –hAn-liitepartikkelillisia lausumia niihin venäjännettyihin vastineisiin olen käyttänyt ParFin2016 -rinnakkaiskorpusta. Se sisältää suomalaisia kaunokirjallisia tekstejä vv. 1870 –2014 ja niiden venäjännöksiä sovitettuna lausetasolle. Aineistoni koostuu 737 esimerkistä, jotka ovat koottu kolmesta kaunokirjasta. Esimerkeissä esiintyy liitepartikkeli -hAn ja sitä vastaavia venäjännöksiä. Nämä esiintymät on luokiteltu vastineiden perusteella. Tutkimuksen puitteissa laatimani tilasto esittää leksikaalisten vastineiden ja muiden käännöskeinojen esiintymistiheyden. Liitepartikkelin -hAn ja sen vastineiden tutkimuksessa on välttämätöntä tarkastella konteksteja, joissa ne esiintyvät. Täten olen käsitellyt 42 esimerkin kontekstia tarkkaan erikseen, mikä on edesauttanut esiintymien ymmärrystä. Tutkimuksen tuloksena olen havainnut, että liitepartikkelin -hAn yleisimpinä venäjännöksinä toimivat diskurssisanat mm. ved’, že, i, da, konečno, interesno. Esimerkkien pohjalta tulee selväksi, missä merkityksissä mitkä diskurssisanat vastaavat liitepartikkelin -hAn implikaatioita. Korpusaineiston esimerkkien tarkastelu osoittaa, että nonverbaaliset käännöskeinot ovat jopa suositumpia kuin leksikaaliset vastineet. Monessa tapauksessa kääntäjät vain jättävät kääntämättä liitepartikkelin -hAn tai käyttävät parafraasia välittääkseen sen implikaatioita venäjännöksissä. Tutkimus luo laajaa kuvaa liitepartikkelin -hAn venäjännöskeinoista ja tarjoaa kiinnostavan sovellusmahdollisuuden sävypartikkeleiden opettamisesta S2-opiskelijoille. Sen tuloksia voi myös hyödyntää suomen kielen opettamis-ja kääntämisprosessissa.

Tutkimuksessa tarkastellaan ICT-yrityksen teknisen asiakastuen palvelupuheluita. Puheluiden osapuolina ovat viroa äidinkielenään, mutta suomea vieraana kielenään vähintään B2-tasoisesti osaavat teknisen tuen asiantuntijat ja suomea äidinkielenään puhuvat asiakkaat. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Miten palvelupuhelun sujuvuus ja epäsujuvuus ilmenevät, ja mitkä seikat puheluissa aiheuttavat sujuvuutta ja mitkä epäsujuvuutta? 2. Mitkä ovat asiakkaan odotukset teknisen asiakastuen puhelimitse suorittamassa ongelmanratkaisussa? Lisäksi tarkastellaan sitä, miten usein puheluissa sujuvuuden katkeaminen johtuu kakkoskielisen asiantuntijan suomen kielen taidosta. Työn tarkoituksena on löytää keinoja, joiden avulla palvelupuheluista saadaan sujuvampia ja tehokkaampia ja joiden avulla puhelinpalvelun asiakastyytyväisyys paranee, vaikka asiakkaiden antamat arviot ovat jo lähtökohtaisestikin hyviä. Tutkimusaineisto koostuu 162 suomenkielisestä palvelupuhelusta, jotka on tallennettu Tieto Oyj:lla kesällä 2018. Lisäksi käytössä on lähes 2500 asiakaspalautetta, joista tutkittiin tarkemmin niitä, jotka koskevat suomea vieraana kielenään puhuvien asiantuntijoiden hoitamia palvelupuheluita. Tutkimusmenetelmänä käytetään vuorovaikutustutkimusta ja tarkemmin keskustelunanalyysiä. Aineiston käsittelyssä noudatetaan GDPR-tietosuojalainsäädännön vaatimuksia. Tutkimuksessa on analysoitu sekä tilanteita, joissa vuorovaikutuksen eteneminen on epäsujuvaa tai ongelmallista, sekä tilanteita jotka etenevät sujuvasti. Analyysin perusteella puheluista erottuu kolme seikkaa, joihin kiinnitetään tarkemmin huomiota. Nämä ovat pitkät tauot puheluissa, ongelmat puheluiden johtamisessa ja asiantuntijan rooliodotusten vastainen toiminta. Työssä osoitetaan, että teknisen palvelupuhelun kaltaisissa institutionaalisissa keskusteluissa pitkätkin tauot puheessa ovat tavallisia, mutta keskeistä asiakaskokemuksen kannalta on se, miten ne valmistellaan. Kun asiantuntija ilmaisee jollain tavalla, että hän aikoo keskittyä ruututyöskentelyyn ja tulossa on tauko keskustelussa, asiakas hyvin harvoin häiritsee asiantuntijan aloittamaa taukoa ottamalla vuoroa itselleen. Hyvin valmistellut tauot voivat kestää usean minuutin ajan ilman, että asiakas pitää niitä ongelmallisena. Valmistelemattoman tauon aikana asiakas saattaa ilmaista epätietoisuutensa siitä, onko asiantuntija enää mukana puhelussa. Toinen merkittävä asia on puhelun johtaminen, johon liittyvät asiantuntijan puolelta myös puhelun tehokas haltuunotto heti tervehdysten jälkeen ja sujuva lopettaminen, kun ongelma(t) on käsitelty. Puhelun aikana asiantuntijan on johdettava puhelua aktiivisesti, jolloin puhelu etenee sujuvasti ja asiakkaan kokemus palvelusta paranee. Asiakkaan antaman tiedon, kysymysten ja pyyntöjen sivuuttaminen voi johtaa asiakkaan toistuviin palaamisiin niihin. Kolmas tarkemmin analysoitu asia on asiantuntijan käyttäytyminen rooliodotusten mukaisesti. Teknisen tuen asiantuntijalta odotetaan palautteiden perusteella hillittyä ja asiallista käytöstä. Mikäli asiantuntija toimii odotusten vastaisesti nauramalla asiakkaalle tai ylikorostamalla ongelman vakavuutta, asiakas menee hämilleen tai alkaa puolustautua. Näiden kolmen pääkohdan lisäksi tutkimuksessa osoitetaan, että Tiedon teknisen asiakastuen kakkoskielisten asiantuntijoiden suomen kielen taito on riittävällä tasolla suomea äidinkielenään puhuvien asiakkaiden kanssa toimimiseen puhelutilanteessa. Tutkielma lisää näköalaa suomenkielisten institutionaalisten puheluiden tutkimukseen niissä tapauksissa, kun asiantuntija ja asiakas toimivat epäsymmetrisessa asemassa toisiinsa nähden. Lisäksi tässä tutkielmassa monista muista Suomessa tehdyistä tutkimuksista poiketen kakkoskielinen osallistuja on asiantuntija ja äidinkielinen toimija asiakas, jolloin huomataan, että riittävällä kielitaitotasolla toimittaessa kakkoskielisen asiantuntijan kielitaito ei ole määräävässä asemassa puhelussa, vaan osanottajat toimivat asiantuntija-asiakas-rooliensa mukaisesti.