Browsing by department "Avdelningen för livsmedels- och näringsvetenskaper"

Literature review of this thesis deals with properties and applications of hemicelluloses and stabilizers used in milk products. In addition, the literature review discusses interactions between proteins and polysaccharides and how they affect properties of food products. In the experimental section, interactions between birch glucuronoxylan and milk protein were compared to interactions between gum Arabic and milk protein. Experimental research included interaction tests between polysaccharides and milk protein and preparation of yoghurt. The aim of interaction tests was to find sample compositions where interactions were present. Protein-polysaccharide interactions were investigated with methods based on light scattering, fluorescence spectroscopy, zeta-potential, and electric conductivity. Viscosities, whey separation and sensory properties of yogurt samples were also studied. This study showed that birch glucuronoxylan and gum Arabic have different effect on samples containing milk proteins. When concentrations of glucuronoxylan and gum Arabic were equal, structure of sample with glucuronoxylan was more stable than structure of sample with gum Arabic. Fluorescence spectroscopy showed that glucuronoxylan affected the emission intensity more than gum Arabic. This may be due to stronger interactions between glucuronoxylan and milk proteins compared to gum Arabic. Electric conductivity measurements also showed similar results. Viscosities of reference yoghurt sample and yoghurt sample with glucuronoxylan did not differ. Viscosity of yoghurt sample with gum Arabic was lower than viscosities of other two samples. Whey separation took place in all samples. In sensory evaluation of yoghurt samples, the thicknesses of reference sample and sample with glucuronoxylan were evaluated similar. Sample with gum Arabic was evaluated the thinnest. There were not observable differences in taste of yoghurt samples.

Global food production contributes to 25-30% of total greenhouse gas emissions and the environmental effects of the food system are estimated to even rise 50-90 % by year 2050. A shift to plant-based diets and the use of meat alternatives can address the growing health and environmental problems related to animal-based food consumption. However, off-flavors may limit the utilization of plant-based proteins in food applications by creating challenges concerning sensory quality and consumer acceptance. The aim of this study was to test if LAB fermentation can improve consumer perception of an oat and legume-based product. Furthermore, this study explores consumer perceptions of plant-based protein products, factors related to their consumption and whether flavor of these products might be a barrier to use. The consumer study included a sensory evaluation (N=135) and a web survey (N=1442). In the sensory study consumers evaluated the pleasantness of a fermented plant-based protein product and a non-fermented reference sample in addition to attributes related to odor and taste. Consumer views and attitudes towards plant-based protein products were studied in the web survey. The effects of fermentation on the sensory properties of the plant-based protein product were very small, yet statistically significant. Consumers found the fermented sample to be more pleasant overall and in smell. The odor of the fermented sample was also found less earthy, but the taste slightly more bitter compared to the reference sample. The results suggest that fermentation could be used as a method to reduce earthy flavors of plant-based protein products and thus increase consumer acceptance. Based on the results to the survey, taste, health, environmental impact, ethical reasons, price, domestic origin and easiness to prepare were the most important factors in food choices of the respondents. Characteristics of the participants show that consumers with frequent consumption of plant proteins were overrepresented in the sample so the findings cannot be extended to general population. Overall, the sensory properties of plant-based protein products were perceived as quite pleasant among the respondents and as many as 83 % (N = 1197) agreed that these products taste good. This study presents that flavor and particularly odor of plant-based protein products might act as a barrier to use especially to consumers that are not familiar with these products.

Tämä maisterintutkielma on osa tutkimusohjelmaa, jossa on tarkoitus tunnistaa uusia antibioottien vaikutuskohteita bakteereissa. Tavoitteena oli pystyttää Haartman-instituutissa molekyylibiologinen menetelmä, jolla voitaisiin selvittää faagigeenien tuottamien proteiinien toksisuutta. Menetelmän kehityksessä korostui tarve pystyä analysoimaan tehokkaasti mahdollisimman monta tuntematonta faagigeeniä ja niiden toimintaa. Työssä kehitetty menetelmä perustui bioluminesenssin käyttöön toksisuuden havaitsemiseksi. Ensimmäisessä vaiheessa valmistettiin plasmidi, joka sisälsi luxAB-geenit. Työn toisessa vaiheessa muodostettiin itsemurhavektori, joka sisälsi luxCDE-geenit. Itsemurhavektorin sisältämät luxCDE-geenit integroitiin bakteerin genomiseen deoksiribonukleiinihappoon (gDNA), jonka jälkeen luxAB-geenit sisältävä plasmidi voitiin elektroporoida kyseiseen bakteeriin. Yhdessä nämä muodostivat geeniyhdistelmän luxCDABE, joka pystyi tuottamaan valoa bioluminesenssin avulla. Jos luxAB-plasmidiin kloonattavan geenin tuote on toksinen, eivät plasmidin saaneet transformantit elektroporaation jälkeen säily hengissä, minkä seurauksena transformantit eivät tuota valoa, kun taas, jos geenin tuote ei ole toksinen, tapahtuu valon tuottoa. Toisin sanoen, luminesenssin puuttuessa menetelmä toimisi halutulla tavalla eli indikoisi geenien tuottamien proteiinien toksisuutta. Menetelmän toimivuutta testattiin käyttämällä tunnettuja bakteerikantoja, jotka sisälsivät luxCDE-geenikasetin. Tarkoituksena oli varmistaa luxAB-geenien toimivuus komplementoida minkä tahansa bakteerin luxCDE-geenit. Tarkoitus oli saada aikaan menetelmä, jolla voidaan nopeasti ja tehokkaasti selvittää tuntemattomien faagigeenien toimintaa. Bioluminesenssin tuottama valo erottuu selkeästi ja menetelmä on helposti toistettavissa. Työssä kehitettyä luxAB-geenit sisältävää plasmidia voidaan jatkotutkimuksissa testata ensin tunnetuilla kontrolligeeneillä ja lopuksi käyttää toksisia proteiineja tuottavien faagigeenien tunnistamisessa.

Mikrobiologisilla mallinnusohjelmilla simuloidaan mikrobien vasteita eri ympäristöolosuhteissa. Mallinnusohjelmat perustuvat matemaattisiin malleihin, joiden avulla on mahdollista ennustaa muun muassa patogeenisten ja pilaajamikrobien kasvua ja tuhoutumista eri olosuhteissa. Tämän työn tavoitteena oli tutkia kahden eri mallinnusohjelman soveltuvuutta elintarvikealan yrityksen käyttöön. Ohjelmien toimivuus todennettiin käytännön koejärjestelyillä. Tutkielmassa tarkasteltiin käytännön viljelykokeiden kautta, miten bakteerit lisääntyvät kolmessa eri tuotteessa. Tuotenäytteet kontaminoitiin keinotekoisesti Escherichia coli-, Bacillus cereus- ja Listeria innocua -bakteereilla. Viljelykokeissa näytteitä inkuboitiin jokaisen bakteerin optimilämpötilassa ja viljelykokeista saatuja tuloksia verrattiin mallinnusohjelmien ennusteisiin vastaavissa ympäristöolosuhteissa. Tutkimuksessa havaittiin, että kolmella eri tuotteella tehdyistä viljelykokeista vain yhden tuotteen kohdalla bakteerit lähtivät lisääntymään tuotteessa. Tämän vuoksi mallinnusohjelmien tuloksien vertailu viljelykokeiden tuloksiin onnistui vain tällä tuotteella. Tulosten mukaan ComBase -ohjelman kasvun ennusteet suolapitoisuuden kautta tehtynä olivat lähempänä todellisia viljelykokeen tuloksia kuin vedenaktiivisuuden kautta tehdyt ennusteet. Sym’Previus -ohjelman kohdalla viljelykokeiden tulokset osuivat hyvin ennustetulle kasvukäyrälle tai sen vaihteluvälille. Mallinnuksien soveltuvuudet tuotteelle täytyisi kuitenkin varmistaa vielä viljelykokein, jossa viljelyn aikapisteet olisivat tunneittain, sillä tässä tutkimuksessa viljelyt tehtiin päivien tarkkuudella. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että mallinnusohjelmia on mahdollista käyttää mikrobiologisen kasvun ennustamiseen elintarvikkeissa, kun ohjelmien virhelähteet huomioidaan. Mallinnusohjelmia voidaan käyttää apuna erityisesti, kun halutaan ennustaa pahin mahdollinen uhkakuva tuotteen mikrobiriskin arvioinnissa. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että mallinnusohjelmien validointi jokaiselle elintarvikkeelle on välttämätöntä, mikäli ohjelmia halutaan käyttää laajemmin ja tarkempaan mikrobien kasvun ennustamiseen. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että jatkotutkimuksia ja tarkempia käytännön koejärjestelyjä aiheesta tarvitaan vielä lisää.

Kuluttajille suunnattujen valmiiksi pilkottujen hedelmien ja muiden kasvisten kulutus on kasvanut tasaisesti viime vuosikymmenen aikana. Tuotteet ovat kuitenkin usein suojaavan kuoren poistamisen takia alttiita pilaantumiselle, mikä aiheuttaa ruokahävikin muodossa globaalisti ison hiilijalanjäljen ja taloudellisia tappioita. Jotta valmiiksi pilkottujen tuoreiden kasvisten hyllyikää saadaan kasvatettua, on säilytysolosuhteiden lisäksi mietittävä keinoja estää, hidastaa tai pienentää mikrobien aiheuttaman pilaantumisien vaikutuksia tuotteissa esimerkiksi vaikuttamalla tuotteen mikrobien määrään säilytyksen alkaessa. Monet valmiiksi pilkotut hedelmät ovat myös otollinen kasvualusta patogeeneille, jolloin tuotteiden hyvä tuotantohygienia on lähtökohta sille, että tuotteet ovat turvallisia kuluttajalle. Salico Oy:n Helsingin Kivikon tuotantolaitoksessa tuotantohygienia on ollut mittauksissa erittäin hyvällä tasolla, mutta asiakasvalituksissa toistui valmiiksi leikattujen ananaspalojen osalta ”simamainen” tuoksu, joka viittasi hiivamaisesti kasvavien sienten kasvuun tuotteessa. Tämän vuoksi tutkimuksessa keskityttiin testaamaan ananaksen kuoreen desinfektiomenetelmiä, joiden oletettiin kirjallisuuden perusteella vähentävän juuri hiivamaisesti kasvavien sienten määrää. Lisäksi vesipesun merkitystä mikrobimäärän muutokselle kuorituissa ananaksissa mallinnettiin kahdeksan vuorokauden säilyvyystestauksella. Tutkimuksen desinfektiomenetelmiksi valittiin vesipesu, UV-C-säteilytys kolmella matalalla tehoalueella sekä lyhytkestoinen höyrytys, sillä näistä desinfektiomenetelmistä ei jää jäämiä tuotteeseen, menetelmien toteutus oli suhteellisen helppoa, eivätkä mahdolliset investoinnit tuotantoon olisi kalliita. Ananaspalojen säilyvyystestauksen aika valittiin asiakasvalitusten perusteella parasta ennen -päivämäärän molemmin puolin. Kaikilla tutkimuksen desinfektiokäsittelyillä oli sienien kokonaismäärää pienentävä vaikutus, mutta tilastollinen merkittävyys saavutettiin vain UV-C-säteilytyksellä 0.98 J/cm2-säteilymäärällä. Ananaspalojen vesipesu ja linkous vaikuttivat sienien kokonaismäärään siten, että pestyjen ananaspalojen mikrobipitoisuus oli neljän päivän kohdalla tarkasteltuna ensin 51 % pienempi, mutta kahdeksan päivän kohdalla ja 72 % suurempi verrattuna pesemättömiin ananaspaloihin. Tulosten perusteella UV-C-säteilytys alensi tutkituista desinfektiomenetelmistä sienten kokonaismäärää eniten. UV-C-menetelmä on toteutettavissa teollisessa mittakaavassa. Lisäksi havaittiin, että ananaspalojen vesipesu ja linkoaminen eivät ole kannattavia ananaksen säilyvyyden pidentämiseksi.

Nautojen (Bos taurus) sorkka-alueen ihotulehdus (DD) on ympäri maailman levinnyt sairaus, jota on myös havaittu muilla sorkkaeläimillä. Nykytiedon mukaan nautojen DD on bakteeri-, ei virus- tai sienitauti. Se aiheuttaa haavoja, vaurioita ja känsiä. DD leviää helposti ja aiheuttaa eläimelle myös kipua, heikentää sen yleiskuntoa ja hyvinvointia sekä aiheuttaa tuotantotappioita. Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa DD:n on havaittu leviävän lähes epidemialuonteisesti, kun taas Pohjoismaissa sitä on tavattu yksittäisissä karjoissa. Taudin etiologiasta, esiintyvyydestä ja parhaasta mahdollisesta hoitomuodosta on eri teorioita. Nykytiedon ja tieteellisen kirjallisuuden mukaan merkittävimpinä DD:n aiheuttajabakteereina pidetään eri Treponema-bakteerilajeja. Uusimpien tutkimusten perusteella taudin vakavuuteen vaikuttaa eri Treponema-lajien yhteisvaikutus keskenään tai muiden bakteereiden kanssa. Tämän tutkielman tavoite oli pystyttää bakteerien 16S rRNA-geenin rinnakkaissekvensointiin perustuva metataksonomiatyövuo bakteereiden tunnistamiseksi. Tutkielmassa vertailtiin kahta eri DNA-eristysmenetelmää, kahta sekvensointityövuota ja kahta bioinformatiikan analyysimenetelmää. Näytemateriaalina oli suomalaisten nautojen sorkka-alueen ihosta otetut biopsianäytteet (n=10). Viisi näytteistä oli terveestä M0-naudasta ja viisi M2-naudasta. Tuloksena havaittiin pieniä määriä Spirochaetaceae-bakteeriperheen sekvenssejä kahdesta M0 -diagnosoduista naudasta. Kaikista M2 - diagnoosin naudoista havaittiin runsaasti Spirochaetaceae - sekvenssejä. Lisäselvityksiä Treponema-bakteerien luotettavasta lajitason tunnistamisesta sekä niiden roolista taudissa tarvitaan. Bovine (Bos taurus) digital dermatitis (DD) of the foot is a widespead disease around the world, and it has also been diagnosed with several other hoofed ruminants. According to current knowledge, bovine digital dermatitis is a bacterial disease, not a viral or fungal disease. It causes ulcers, lesions, and raised calluses. DD spreads easily, and it can cause pain to the animal, weaken its overall health and well-being, as well as cause loss of production. DD has been almost epidemic in Central Europe, as well as in the United States of America, whereas in Scandinavia it has only been encountered in individual herds. According to current knowledge and the scientific literature, the most important bacteria responsible for DD are Treponema species. Recent studies suggest that the severity of the disease is affected by the interaction of different Treponema species with each other or with other bacteria. The aim of this thesis was to set up a metataxonomic pipeline for the parallel sequencing of the 16S rRNA bacterial gene, in order to identify the bacteria. Two different DNA extraction methods, two different sequencing pipelines, and two different bioinformatics pipelines were evaluated in this thesis. Sample material was biopsy samples of the skin of the Finnish bovine hoof (n=10). Five of the samples were from healthy M0 cattle and five from M2 cattle (acute active ulcerative lesions). As a result, small amounts of Spirochaetaceae bacterial family sequences were detected in two M0 diagnostic cattle . Abundant Spirochaetaceae sequences were found in all bovine diagnosed with M2. Further studies on the reliable species identification of Treponema bacteria and their role in the disease are needed.

Kahvi on laadullisilta ominaisuuksiltaan hyvin herkkä elintarvike. Kahvin väri- ja kosteuspitoisuus ovat tärkeitä parametreja paahdetun kahvin prosessoinnin ja aistinvaraisen laadun kannalta. NIR-teknologia (engl. near infrared technology) on analysointimenetelmä, joka perustuu infrapunasäteilyyn. NIR-laite lähettää näytteeseen lähi-infrapunasäteilyä, jolloin yhdisteiden kemialliset sidokset absorboivat sitä ja tuottavat värähtelyenergiaa. Tämä absorptio voidaan nähdä näytteelle ominaisesta spektristä. Tutkimuksen tavoitteena oli kalibroida NIR-laite mittaamaan paahdetusta kahvista väriä, kosteuspitoisuutta ja tiheyttä. Lisäksi tutkittiin kahvin jauhatuksen vaikutusta sen väriin NIR-laitteella ja referenssimenetelmällä. Tässä tutkimuksessa referenssimenetelmänä värin määrityksessä toimi Hunterlab D25LT -värimittari. Kosteuspitoisuuden referenssimenetelmänä oli kuiva-ainepitoisuuden määritys uunissa kuivatuista näytteistä. Tiheyden referenssimenetelmänä toimi mittaukset JEL STAV 2003 Stampfvolumeter -mittarilla, joka antaa hyvän kuvan kahvin tilavuudesta, kun se pakataan vakuumipakkaukseen. Tutkimuksessa käytetty materiaali saatiin paahtimolta. Näytteiden määrä värikalibraatiossa oli 278 kpl, kosteuspitoisuuskalibraatiossa 199 kpl ja tiheyskalibraatiossa 64 kpl. Kalibraatioita arvioitiin vertaamalla referenssituloksia kalibraation ennustettuihin arvoihin. Värikalibraatio saavutti ennustearvon R2 = 0,99, joka on NIR-kalibraatiolla erinomainen. Kosteuspitoisuudelle ennustearvoksi saatiin R2 = 0,91, joka on myös hyväksyttävä, koska kalibraatiossa oli matalat virhearvot. Tiheydelle ennustearvoksi saatiin R2= 0,89, mutta suuret virhearvot lisäsivät kalibraation epäluotettavuutta. Tutkittaessa jauhatuksen vaikutusta väriin havaittiin tilastollisin menetelmin, että mittausmenetelmien keskihajontojen ja keskivirheiden erot olivat hyvin pieniä. t-testipareista havaittiin, että jauhatuksella ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta tuloksiin. 1-jauhatuksen näytteet olivat kuitenkin väriltään vaaleampia, mikä oli yksi alkuhypoteeseista. NIR-mittaustapaa voidaan käyttää tulevaisuudessa mittaamaan paahdetun kahvin väriä ja kosteuspitoisuutta. Tiheyskalibraatio tarvitsisi enemmän referenssimittauksia ollakseen luotettava.

Oligosaccharides and dextran can both be produced from sucrose during sourdough fermentation when using dextran producing lactic acid bacteria (LAB). Both dextran and oligosaccharides increase the softness and volume of bread. Since they both are produced simultaneously, the exact effects of dextran and oligosaccharides in sourdough cannot be differentiated. The production of oligosaccharides and dextran can, however, be affected by modifying the concentrations and ratio of sucrose and acceptor and changing the used pH and temperature. The aim of this master’s thesis was to improve the functionality of syrups used in baking by optimizing the production of maltosylisomaltooligosaccharides (MIMO) by oligosaccharides and dextran producing LAB Weissella confusa. The used fermentation temperatures were 20℃ and 30℃. Sucrose concentrations in syrups were 0%, 10% and 20%. Native syrup was used as a control sample. The optimized, functionalized syrup with 20% added sucrose was further used in bread production to evaluate its ability to increase volume and decrease hardness of bread. Breads with added optimized and functionalized syrup, syrup with 0% added sucrose and native syrup as well as control wheat bread were baked. The volume of functionalized syrup containing bread was expected to increase and hardness to decrease compared to other breads. The oligosaccharide production in syrups was qualitatively whereas mono- and disaccharides quantitatively evaluated by high performance anion exchange chromatography with pulse amperometric detection (HPAEC-PAD). Dextran content was evaluated after enzymatic degradation using HPAEC-PAD. The technological impact in bread was evaluated by measuring of the specific volume and texture profile analysis (TPA) of breads containing dextran and MIMO. The results were compared to the breads containing syrup with 0% added sucrose, native syrup and control wheat bread. An increased production of MIMO was obtained by increasing sucrose concentration from 10% to 20%. The peaks of short-chain MIMO decreased, and long-chain MIMO increased as sucrose concentration increased. Temperature did not affect MIMO production. Unlike expected, the volume of functionalized syrup containing bread decreased, and the hardness increased compared to control, bread containing syrup with 0% sucrose or bread with native syrup. This could be due to decreased yeast activity due to increased osmotic pressure, which was caused by a low water amount and yet high sugar content. In further studies, the baking conditions of functionalized syrup containing bread should be optimized to increase the activity of yeast and also the use of functionalized syrup fermented with 10% sucrose should be evaluated in baking.

Introduction: Existing studies show that taste preferences and food behavior begin to develop during early childhood and that they are strongly influenced by early experiences related to food and the example received from grown-ups around. Hence, early childhood education holds a key role in promoting healthy food habits to children. Early childhood education also endorses health equality by offering a chance to familiarize oneself with a variety of different foods. Health and joy from food - meal recommendations for early childhood education and care, published in 2018, presents general guidelines for a healthy diet during childhood. The key objectives of food education in early childhood are to create a positive relationship towards food, teach children about food chain and food cultures, familiarize them with different food products, and to create a positive, and a calm atmosphere during mealtimes. High-quality food education can promote public health and prevent obesity and chronic diseases. The example given by childcare professionals affect the development of food behavior of children. Therefore, it is crucial that these professionals feel equipped to engage in food education and that they have enough skills, knowledge and resources to do so. Objectives: This paper studies the state of food education in childcare units. The aim is to discover whether childcare professionals feel capable to act as food educators in addition to their other responsibilities. Furthermore, it is studied whether the feeling of high readiness is linked to higher food education among childcare professionals. This Master’s thesis was carried out as a part of the Food Education project by the Finnish Heart Association. The aim of the Food Education project is to promote meal recommendations for early childhood education and care nationally so that all childcare units would have similar premises for high quality food education. Methods: This cross-sectional study was executed with an online based questionnaire. The questionnaire was distributed to the childcare units of the cities of Tampere and Akaa and to individual childcare professionals through the Finnish Heart Association. The questionnaire was designed for the purpose of this study and it consisted of three parts. Respondents were asked about their background information, how often they commit to specific food education activities, and about their beliefs towards food education. The data was analyzed with a principle component analysis (PCA) and sum variables were created based on the results of the analysis. Four food education strategies were recognized. The readiness of the professionals was divided into five categories based on the PCA results. Sum variables were analyzed with an analysis of variance (ANOVA) between groups which were formed based on background information. In addition, logistical regression analysis was conducted to discover the association between food education strategies and the self-reported feeling of readiness. Results: In total 173 educators, including childcare directors (n= 9), teachers (n = 71) and nurses (n = 93), replied to the questionnaire. Four food education strategies were recognized: an educator driven strategy, a communication-based strategy, a body focused strategy, and a child driven strategy. The ANOVA revealed that childcare directors use significantly more the child driven food education strategy compared to other groups whereas participants with no higher than secondary level education engage significantly less in body focused food education. A majority of respondents reported feeling high capability to act as food educators and considered food education to be an important part of children’s health promotion. Also, they appreciated a child focused approach and the relevance of food education as such. The support received from the work community and the work environment was considered to be rather poor especially among the teachers and the nurses. However, high feeling of capability was not associated with a higher frequency of any of the food education strategies. Conclusions: Food education in childcare today is heterogenic and dominated by educator driven strategies. Body focused strategies are the rarest. The educators experience quite high levels of readiness to engage in high-quality food education, but the support received from the work community and environment is low. Also, the resources are limited and there is a need for common ground rules and processes. In order to meet the national goals of food education, more resources and engagement of the work community is needed.

Mikrobikantakokoelmissa säilötään mikrobeja muun muassa tutkimuksen, opetuksen ja teollisuuden tarpeisiin. Kantakokoelmien tulisi taata mikrobien säilyminen kymmeniä vuosia eläväisinä ja geneettisesti ja toiminnallisesti muuttumattomina. Ekologisen sopeutumisensa takia pintasienijuurisienet kasvavat laboratoriossa usein hitaasti ilman isäntäkasvia ja selviytyvät heikosti erilaisissa lyhyen ja pitkän ajan säilytykseen käytettävissä menetelmissä. Pintasienijuurisieniä on syväjäädytetty, mutta ne selviytyvät usein huonosti perinteisellä menetelmällä, jossa rihmastoa syväjäädytetään glyserolin vesiliuoksessa. Pintasienijuurisieniä ja muita herkkiä sieniä varten on kehitetty menetelmiä, joissa sienet pakastetaan suoraan kasvualustassaan. Tässä työssä tutkittiin perliitin, tuliperäisen mineraalin, soveltuvuutta pintasienijuurisienten syväpakastuksessa. Perliitti toimii rihmaston kantajamateriaalina ja pienentää jäätymisvaiheessa syntyvää lämpötilannousua, mikä saattaa lisätä sienten selviytymistä pakastusprosessista. Tutkittavina sienikantoina oli 20 pintasienijuurisienikantaa ja vertailukantoina endofyyttinen Phialocephala fortinii ja kuusi lahottajasienikantaa. Säilöntäkäsittelyinä oli viisi erilaista säilöntäkäsittelyä: perliitti -140°C, perliitti +4°C, glyseroli -140°C, glyseroli +4°C ja vesi +4°C. Perliittikäsittelyissä tutkittavat sienirihmastot kasvatettiin ja syväpakastettiin kolmen kuukauden ajan, tai säilytettiin +4°C lämpötilassa perliittiä sisältävissä kryoputkissa, sulatettiin ja siirrostettiin kasvamaan rihmastoa maljoille. Selviytymistä arvioitiin katsomalla silmämääräisesti, kasvoiko maljalle sienirihmastoa, ja mittaamalla maljalle kasvaneen rihmaston pituus vähintään kolmena mittauspäivänä. Lisäksi pintasienijuurisienten ja Phialocephala fortinii -sienen toiminnallisten ominaisuuksien säilymistä tutkittiin havainnoimalla sienen kykyä muodostaa sienijuurta männyntaimen kanssa sekä tutkimalla muutaman hydrolyyttisen ravintoyhdisteitä pilkkovan entsyymin ja lakkaasientsyymin tuottoa sienissä säilöntäkäsittelyn jälkeen. Rihmaston kasvun ja sienten entsyymintuoton tuloksia analysoitiin tilastollisilla testeillä. Glyserolimenetelmissä rihmastot syväpakastettiin tai säilytettiin +4°C:ssa agarpaloissa glyserolin vesiliuoksessa, ja vesimenetelmässä rihmastot säilytettiin agarpaloissa +4°C steriilissä MilliQ-vedessä. Osa tutkittavista sienistä onnistuttiin syväpakastamaan perliittimenetelmällä nestetypen höyryfaasissa: sienet kasvoivat pakastuksen jälkeen maljoilla. Nämä sienet olivat Amphinema byssoides (kuopikka), jonka selviytyminen oli 100 %, n = 5, Suillus bovinus, SBL 1, (nummitatti), jonka selviytyminen oli 100 %, n = 3, ja Tomentellopsis echinospora (keltamujukka), jonka selviytyminen oli 100 %, n = 5. Useimpia tutkimukseen valituista pintasienijuurisienikannoista ei kuitenkaan pystytty siirtämään nestetypen höyryfaasiin, sillä näiden kantojen rihmastot eivät kasvaneet perliittiä sisältävissä kryoputkissa. Tämän kokeen tulokset osoittavat, että syväpakastetut pintasienijuurisienikannat kestävät perliitti -140°C-käsittelyn säilyttäen toiminnalliset ominaisuutensa, mutta sienten kasvua perliitissä pitää tutkia lisää ja kasvualustaa kehittää pintasienijuurisienille paremmin soveltuvaksi. Tällä menetelmällä säilytettyinä sienten voidaan olettaa säilyvän useita kymmeniä vuosia.